Lue keskustelun säännöt.
Lapsi oli itse tehnyt parista kirjasta tehtäviä eteenpäin, opettaja huomautti asiasta
09.09.2022 |
Lapsi oli siis innoissaan tehnyt sekä matikankirjastaan että äidinkielen tehtäväkirjastaan. Kertoi, että kun tunnilla oli saanut tehtävät jo valmiiksi mutta piti vielä odotella silloin neuvovaa opettajaa vielä tarkastamaan ne, niin hän oli sitten tehnyt kirjojen seuraavilta sivuilta tehtäviä, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Tämä oli siis tapahtunut tällä viikolla.
Asiasta oli laitettu viesti ja opettaja oli huomauttanut asiasta lapselle. Viestissä toivottiin, ettei tehtäviä tehtäisi itsenäisesti eteenpäin siitä asiasta missä ollaan, koska on tarkoituksena, että kirjoissa edetään opettajan johdolla suunnitelman mukaan asiasta toiseen. Ilmeisesti opettaja oli myös koulussa huomauttanut lapselle asiasta samoin, koska lapselle oli jäänyt se käsitys, että niitä tehtäviä ei olisi missään nimessä saanut tehdä enempää sieltä kirjasta.
Itselläni on kuitenkin aika ristiriitaiset ajatukset. Siis totta kai ymmärrän, että opettajalla on omat suunnitelmansa, minkä mukaan opetuksessa edetään. Ymmärrän siis periaatteessa opettajan perustelun siitä, että kirjoissakin pitäisi edetä samaan tahtiin ryhmässä. Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että ei tuo mitä lapsi teki nyt niin kauhea asia ollut. Lapsi teki tehtäviä, koska oli innostunut oppimisesta? Yritin kyllä selittää lapselle kotona, että ei asia ole niin vakava, eikä oikeastaan ollut tehnyt mitään väärää. Että ne asiat kyllä oltaisiin opeteltu varmasti myöhemminkin ja myös tehtävät tehty silloin, joten mitään suurta vahinkoa ei ole tapahtunut. Ja että opettajaa itseään nyt varmaan harmitti se, että hän ei ehtinyt niitä asioita vielä opettaa. Silti lapselle tuntuu jääneen mielikuva siitä, että hän toimi väärin.
Onko muut saaneet huomautuksia samoista asioista? Mitä tapahtui?
Kommentit (354)
Mä tein pikkupoikana matikantehtävät kirjasta loppuun heti koulun alettua ja sain lisätehtäviä! :D Sama homma äidinkielen kanssa. Ei maailmasta matematiikan tai kieliopin tehtävät lopu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi koulussa nähdään nykyään suurimpana ongelmatapauksena se lapsi, joka haluaa oppia paljon ja nopeasti?
Vierailija kirjoitti:
Miksi koulussa nähdään nykyään suurimpana ongelmatapauksena se lapsi, joka haluaa oppia paljon ja nopeasti?
Koska koulut ovat aina olleet paikkoja, missä edetään aina hitaimpien ehdoilla, jotta saadaan "kaikki mukaan". Integraation myötä koululuokka saattaa muistuttaa lastenpsykiatrisen osaston meininkiä, ainoa vaan että hoitajamitoitus puuttuu ja kaikesta vastaakin yksi opettaja. Niinpä opettajan työpäivä kuluu opettamisen sijaan rattoisasti yleisen järjestyksen ylläpitämiseen, lapsen maanitteluun alas kattolampusta, sen vahtimiseen ettei Värssy-Paavali syö koulutarvikkeitaan, oppilaiden välisten nujakoiden järjestyksenvalvojana toimimiseen sekä oppilaiden monialaisten ongelmien selvittelyyn ja sosiaalityöntekijän tehtävien hoitamiseen.
Suomi on tasapäistämisen ihmemaa. Tämän takia Suomesta tulee kovin vähän mitään alansa huippuosaajia, koska kouluaikana ei
1. Tunnisteta huippuoppilaita
2. Kannusteta heitä.
3. Ole mitään ohjelmaa jolla huippukyvyt pääsisivät etenemään koulussa nopeammin.
Vierailija kirjoitti:
2000-luvun alussa oli olemassa jotain lisätehtäväkirjoja, joissa sai laittaa ihan ranttaliksi. Ala-asteelta muistan ainakin matikan lisätehtäväkirjat, joissa oli samat kappaleet kuin oikeassa oppikirjassa ja parisen sivua (joskus haastavampia) ekstratehtäviä. Eikö tuollaisia ole enää olemassa? Äikässä sai silloin myös lukea kirjaa, jos oli jo edellä.
Aika ankeaa jos nopeiden lasten into pitää noin typistää.
Ite muistelen ihan samaa! Eikö tällaista käytäntöä enää ole?? Mitä ne oppilaat, jotka on kovin edellä, sit puuhaa sillä aikaa kun muut vielä ratkoo omia tehtäviään? Kököttää pulpetin ääressä istuen tekemättä mitään??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me tarjouduttiin itse hankkimaan lapselle vaikka joku toinen matikankirja, koska lapsi oli aina ekana valmis tehtävissä, ja ne tehtävät oli oikein. Lapsella on vuoden vanhempi isosisarus, jonka kirjoja lapsi on selaillut sieltä eskarista alkaen. Ei kuitenkaan saatu lupaa opettajalta laittaa sellaista lapsen mukana kouluun, koska se toinen kirja "ei välttämättä ole oikeanlainen ja opetuksen tarkoituksen mukainen". Kyseessä oli siis ihan oikea matikankirja joka on käytössä muissa kouluissa, mutta oli eri sarjaa kuin lapsen koulussa käytössä ollut kirja.
Ilmeisesti se odottelu, mitääntekemättömyys ja pyyhekumiin piirtely oli sitten opettajan mielestä enemmän opetuksen tarkoituksen mukaista toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
2000-luvun alussa oli olemassa jotain lisätehtäväkirjoja, joissa sai laittaa ihan ranttaliksi. Ala-asteelta muistan ainakin matikan lisätehtäväkirjat, joissa oli samat kappaleet kuin oikeassa oppikirjassa ja parisen sivua (joskus haastavampia) ekstratehtäviä. Eikö tuollaisia ole enää olemassa? Äikässä sai silloin myös lukea kirjaa, jos oli jo edellä.
Aika ankeaa jos nopeiden lasten into pitää noin typistää.
Ite muistelen ihan samaa! Eikö tällaista käytäntöä enää ole?? Mitä ne oppilaat, jotka on kovin edellä, sit puuhaa sillä aikaa kun muut vielä ratkoo omia tehtäviään? Kököttää pulpetin ääressä istuen tekemättä mitään??
Juuri niin.
Koska "omaa vuoroa pitää osata odottaa" ja "muut pitää osata ottaa huomioon". Ainoa vaan, että sen opettajan ajasta 99 prosenttia tuntuu menevän niiden muutaman heikoimmin suoriutuvan vieressä istuessa ja sen 1 prosentin opettajan ajasta jakaa kaikki muut oppilaat, jotka jo ekaluokasta alkaen tottuu istumaan siihen, että odottelevat suurimman osan tunnista sitä että muut ehkä joskus on valmiita tai tunti loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pulpettikirjat ja piirrustusvihko ovat perinteisiä, mutta edelleen hyvin toimivia ja edullisia ratkaisuja kouluarkeen.
Vierailija kirjoitti:
Pulpettikirjat ja piirrustusvihko ovat perinteisiä, mutta edelleen hyvin toimivia ja edullisia ratkaisuja kouluarkeen.
Mutta nykyään niitä ei saa kaikkialla käyttää koska "kaikkien pitää tehdä samaa, muut oppilaat voi häiriintyä jos joku tekee jotain muuta". Siitäkö ne muut oppilaat ei häiriinny, jos joku istuu puolet tunnista kädet ristissä peukaloitaan pyöritellen ja tekemättä mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein kerran matematiikan tehtäviä pitkästi etukäteen. Ajattelin ettei sitten tarvi pitkään aikaan huolehtia niistä. Opettaja antoi lisätehtäviä. Siihen lopahti innostus tehdä mitään etukäteen.
Kysy niitä lisätehtäviä! Hieman reilu kymmenen vuotta sitten niitä ainakin oli, kun oma tyttö oli alakoulussa. Hän sai oman kirjan josta teki lisätehtäviä matematiikasta. Olisiko äidinkielessä lukenut vain kirjaa. Opettajalla luulisi olla ainakin jotain monisteita. Ja sitten eikös ne edistyneet tee edelleenkin matematiikkadiplomeja. Sellaisen kai voi itsekin monistaa lapselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pulpettikirjat ja piirrustusvihko ovat perinteisiä, mutta edelleen hyvin toimivia ja edullisia ratkaisuja kouluarkeen.
Mutta nykyään niitä ei saa kaikkialla käyttää koska "kaikkien pitää tehdä samaa, muut oppilaat voi häiriintyä jos joku tekee jotain muuta". Siitäkö ne muut oppilaat ei häiriinny, jos joku istuu puolet tunnista kädet ristissä peukaloitaan pyöritellen ja tekemättä mitään?
Erikoista, jos näin todella on. Meidän koulussa ainakin ovat jatkuvassa käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Kysy niitä lisätehtäviä! Hieman reilu kymmenen vuotta sitten niitä ainakin oli, kun oma tyttö oli alakoulussa. Hän sai oman kirjan josta teki lisätehtäviä matematiikasta. Olisiko äidinkielessä lukenut vain kirjaa. Opettajalla luulisi olla ainakin jotain monisteita. Ja sitten eikös ne edistyneet tee edelleenkin matematiikkadiplomeja. Sellaisen kai voi itsekin monistaa lapselle?
Kymmenen vuotta sitten kirjamäärärahat oli ihan toisennäköisiä kuin nykyään. Hyvällä tuurilla opettajalta saattaa nykyään löytyä joku vanha, käytöstä poistettu kirja, jonka tehtäviä voi tehdä sitten erilliseen vihkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi on tasapäistämisen ihmemaa. Tämän takia Suomesta tulee kovin vähän mitään alansa huippuosaajia, koska kouluaikana ei
1. Tunnisteta huippuoppilaita
2. Kannusteta heitä.
3. Ole mitään ohjelmaa jolla huippukyvyt pääsisivät etenemään koulussa nopeammin.
Opetusta eriytetään koko ajan enemmän ja enemmän ylöspäin. Oma oppilaani on alakoulussa tehnyt jo 7.luokan matematiikan sisältöjä ja toinen alakoulun oppilas on suorittanut lukion kielten kursseja. Tätä tapahtuu koko ajan ja on mielestäni juuri tuota mainittua huippuoppilaiden tunnistamista ja kannustamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on tasapäistämisen ihmemaa. Tämän takia Suomesta tulee kovin vähän mitään alansa huippuosaajia, koska kouluaikana ei
1. Tunnisteta huippuoppilaita
2. Kannusteta heitä.
3. Ole mitään ohjelmaa jolla huippukyvyt pääsisivät etenemään koulussa nopeammin.Opetusta eriytetään koko ajan enemmän ja enemmän ylöspäin. Oma oppilaani on alakoulussa tehnyt jo 7.luokan matematiikan sisältöjä ja toinen alakoulun oppilas on suorittanut lukion kielten kursseja. Tätä tapahtuu koko ajan ja on mielestäni juuri tuota mainittua huippuoppilaiden tunnistamista ja kannustamista.
Voi kunpa tätä olisi kaikissa kouluissa.
Valitettavasti ei ainakaan vielä ole, vaan usein se nopeammin suoriutuva saa tyytyä pelkkään odotteluun. Monissa kouluissa on yleinen mentaliteetti, että heikoimman mukaan edetään hinnalla millä hyvänsä, koska muutakaan paikkaa ei heille ole jotenkin heidätkin pitää saada pysymään mukana.
60-luvulla pienessä kansakoulussa oli alaluokka (luokat 1-3) ja yläluokka.
Kun oli 3 luokkaa yhdessä, opettaja opetti yhtä luokkaa kerrallaan ja muut tekivät samaan aikaan hiljaisia tehtäviä, kirjoittamista, lukemista, laskemista.
Kolmannella luokalla oli ihanaa kun hiljaisella lukutunnilla sai lukea kirjasta tarinaa sen jälkeen kun tehtävät oli tehty. Tätä kirjaa ei saanut viedä kotiin. Olin onnessani, kun aikuisena löysin tuon tarinan, Aale Tynnin Heikin salaisuudet, jossa kerrotaan Heikki-pojan, Jokke-peikon, Vasikka Lillukan ja Pässi Iivarin seikkailuista ja edesottamuksista. Hauska iltasatukirja, josta lapseni pitivät ja sittemmin myös lapsenlapset.
Tuo oli se meidän "lisätehtäväkirjamme" ja varmaan ainoa koulukirja, joka itsenään jäi mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Me tarjouduttiin itse hankkimaan lapselle vaikka joku toinen matikankirja, koska lapsi oli aina ekana valmis tehtävissä, ja ne tehtävät oli oikein. Lapsella on vuoden vanhempi isosisarus, jonka kirjoja lapsi on selaillut sieltä eskarista alkaen. Ei kuitenkaan saatu lupaa opettajalta laittaa sellaista lapsen mukana kouluun, koska se toinen kirja "ei välttämättä ole oikeanlainen ja opetuksen tarkoituksen mukainen". Kyseessä oli siis ihan oikea matikankirja joka on käytössä muissa kouluissa, mutta oli eri sarjaa kuin lapsen koulussa käytössä ollut kirja.
Ilmeisesti se odottelu, mitääntekemättömyys ja pyyhekumiin piirtely oli sitten opettajan mielestä enemmän opetuksen tarkoituksen mukaista toimintaa.
Kaikki opettajat eivät itse ole fiksuja, eivätkä pysty ajattelemaan laaja-alaisesti. Kannattaa ottaa puheeksi vanhempainilloissa ja lähettää rehtorille postia aiheesta. Tunnillahan lapsi kuitenkin olisi virkeimmillään tekemään lisäharjoituksia. Tuolla tavalla se innostus aiheeseen tapetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läksyt voisi ainakin hyvin antaa tehdä tunnilla jos ehtii.
Mikä pakkomielle se on, että pitää kaiket illat istua nenä kiinni tehtävissä, varsinkin jos tunnilla joutuu pyörittelemään peukaloitaan? Tehokas ajankäyttö on yksi oppi, mitä koulu voisi opettaa, sitä tarvitaan elämässä.
Koska se juttu ei ole läksyjen tekeminen, vaan opiskellut asian opettelu siellä kotona. Tehtävän tekeminen on vain pieni osa sitä varsinaista läksyä.
Joo, parempi odottaa iltapäivään tai iltaan asti niin, että sitten kun on mahdollisimman väsynyt ja on kiire harrastuksiin ja kavereiden kanssa, niin ne läksyt tehdään keskittymättä ja sutaisemalla sinne päin.
Oman lapsen kouluajoilta on matematiikasta jäänyt mieleen se, miten siellä kirjoissa oli tehtäviä, joiden ratkaisemiseen ei vielä tuossa vaiheessa ollut opetettu työkaluja. Siinä kai oli ideana, että oppilas päättelee niitä omin päin, etsii oikeaa ratkaisua yrityksen ja erehdyksen kautta. Kyllä minunkin lapsi niistä selvisi, mutta ihan periaatteesta en pitänyt hyvänä, että jossain tokan luokan matikankirjassa on laskuja, joiden ratkaisemiseen tarvittaisiin todellisuudessa yhtälöpareja. Eikö ne opeteta vasta jossain yläasteella?
Tehtävissä saa olla toki vaikeita ja soveltavia tehtäviä, mutta silti niiden pitäisi pohjautua opetettuihin asioihin ja oltava ratkaistavissa niillä työkaluilla, mitä oppilaille on opetettu. Yhtälöparien ratkaisu ei kuulu kakkosluokkalaisten repertuaariin, joten on ihan naurettavaa, että sellaisia tehtäviä on perustehtävien joukossa ohjeilla "päättele oikea ratkaisu".
Aikoinaan kyllä kirjoissa oli ylimääräisiä tehtäviä joita sai tehdä ilman, että teki seuraavien tuntien jutut valmiiksi.