Lue keskustelun säännöt.
Lapsi oli itse tehnyt parista kirjasta tehtäviä eteenpäin, opettaja huomautti asiasta
09.09.2022 |
Lapsi oli siis innoissaan tehnyt sekä matikankirjastaan että äidinkielen tehtäväkirjastaan. Kertoi, että kun tunnilla oli saanut tehtävät jo valmiiksi mutta piti vielä odotella silloin neuvovaa opettajaa vielä tarkastamaan ne, niin hän oli sitten tehnyt kirjojen seuraavilta sivuilta tehtäviä, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Tämä oli siis tapahtunut tällä viikolla.
Asiasta oli laitettu viesti ja opettaja oli huomauttanut asiasta lapselle. Viestissä toivottiin, ettei tehtäviä tehtäisi itsenäisesti eteenpäin siitä asiasta missä ollaan, koska on tarkoituksena, että kirjoissa edetään opettajan johdolla suunnitelman mukaan asiasta toiseen. Ilmeisesti opettaja oli myös koulussa huomauttanut lapselle asiasta samoin, koska lapselle oli jäänyt se käsitys, että niitä tehtäviä ei olisi missään nimessä saanut tehdä enempää sieltä kirjasta.
Itselläni on kuitenkin aika ristiriitaiset ajatukset. Siis totta kai ymmärrän, että opettajalla on omat suunnitelmansa, minkä mukaan opetuksessa edetään. Ymmärrän siis periaatteessa opettajan perustelun siitä, että kirjoissakin pitäisi edetä samaan tahtiin ryhmässä. Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että ei tuo mitä lapsi teki nyt niin kauhea asia ollut. Lapsi teki tehtäviä, koska oli innostunut oppimisesta? Yritin kyllä selittää lapselle kotona, että ei asia ole niin vakava, eikä oikeastaan ollut tehnyt mitään väärää. Että ne asiat kyllä oltaisiin opeteltu varmasti myöhemminkin ja myös tehtävät tehty silloin, joten mitään suurta vahinkoa ei ole tapahtunut. Ja että opettajaa itseään nyt varmaan harmitti se, että hän ei ehtinyt niitä asioita vielä opettaa. Silti lapselle tuntuu jääneen mielikuva siitä, että hän toimi väärin.
Onko muut saaneet huomautuksia samoista asioista? Mitä tapahtui?
Kommentit (354)
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olen äitiyslomalla enkä opettamassa... Tästä asiasta on aivan täysin turha vetää herneet nenäänsä. Ope ei ehtinyt tarkistamaan lapsen tehtäviä heti, koska oli varmasti joku muu tilanne käynnissä. Nyt lapsi oppi, että pitää odottaa hetki eikä lähteä tekemään omin päin asioita. Opetus, joka meidän jokaisen on opittava elämässä. Eiköhän niitä lisätehtäviä tule jatkossa.
Jos lapsi on tosiaan jonkun 20 minuuttia odotellut, niin minusta se on kyllä tokaluokkalaiselle tosi pitkä aika vaan odotella ja olla tekemättä mitään. Mietipä, jos sama toistuu muillakin tunneilla? Lapsellahan menee sitten puolet koulupäivästä aina vaan tyhjänpanttina odotteluun. Se ei ainakaan minusta ole mikään hetki. Totta kai omaa vuoroa pitää osata odottaa, mutta rajansa kaikella.
Kyllä minä ainakin ihmettelen, miksei niitä lisätehtäviä ollut jo tarjolla. Jos open aika menee suurimmaksi osaksi vaikka parin eniten apua tarvitsevan kanssa, niin onko sekään nyt niin reilua, että monta muuta odottelee koko sen ajan? Eikö opettaja voi edes välillä antaa niitä lisätehtäviä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läksyt voisi ainakin hyvin antaa tehdä tunnilla jos ehtii.
Mikä pakkomielle se on, että pitää kaiket illat istua nenä kiinni tehtävissä, varsinkin jos tunnilla joutuu pyörittelemään peukaloitaan? Tehokas ajankäyttö on yksi oppi, mitä koulu voisi opettaa, sitä tarvitaan elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Melkein aina etukäteen tehdyt tehtävät ovat väärin ja toinen syy on oppiminen.
Opitun asian kertaaminen tarvitaan oppimiskokemuksen vahvistamiseen. Eli toistoa.
Jep. Ja lapset eivät ole innokkaita edes tarkistamaan niitä tehtäviä, josko ne on oikein. Koska ne on jo tehty. Sillä ei niinkään ole väliä, kuinka laadukkaasti.
Ihan sama juttu on siinä, kun tarkistetaan tehtäviä yhdessä tai lapsi saa itse käydä tarkistuksen tekemässä. Jos teidän nappulan luokassa on tällainen tapa, niin katsokaapa huvikseen, miten komeasti kaikki on merkitty oikein tai tarkistettu-leima laitettu - ja vastaukset on ihan päin seiniä 😁
Mutta hei - ne on lapsia ja saavat olla lapsia nEi me opettajatkaan siitä niin stressata ja tiedetään kyllä, miten se menee. Lapsuus on oppimista. Myös opiskelutaitojen oppimista. Siinä prosessissa saa myös harhailla.
Aloittajalle sanoisin, että älä tee siitä isoa numeroa. Sano vain tenavalle, että pyydä jatkossa lisätehtäviä.
Vierailija kirjoitti:
Läksyt voisi ainakin hyvin antaa tehdä tunnilla jos ehtii.
Mikä pakkomielle se on, että pitää kaiket illat istua nenä kiinni tehtävissä, varsinkin jos tunnilla joutuu pyörittelemään peukaloitaan? Tehokas ajankäyttö on yksi oppi, mitä koulu voisi opettaa, sitä tarvitaan elämässä.
Koska se juttu ei ole läksyjen tekeminen, vaan opiskellut asian opettelu siellä kotona. Tehtävän tekeminen on vain pieni osa sitä varsinaista läksyä.
Joidenkin opettajien kommenteista on helppo päätellä, miksi koulushoppailu on nykyisin niin yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen opettaja ja päivittäin hyvin pahoillani siitä, miten epätasa-arvoisesti huomioni jakautuu oppilaille. Se todella harmittaa. Erot taidoissa ja osaamisessa voi olla samassa luokassa hyvin suuria varsinkin ekoilla luokilla, joten on silkka mahdottomuus että kaikki tekisi kaiken yhtäaikaa ja samassa ajassa.
Luokassani on joskus käynyt juuri noinkin, että ne ensin valmiina olleet ja pisimpään odottelemaan joutuneet oppilaat on tehneet kirjoista tehtäviä eteenpäin joko tunneilla tai sitten kotona, jos ei vaikka ole jäänyt läksyjä kun on tehnyt ne jo tunnilla. En kuitenkaan koskaan ole halunnut antaa lapselle sellaista kuvaa, että tämä olisi toiminut väärin. Yleensä se on ollut itselle tärkeä huomio että hei, nyt niitä lisätehtäviä enemmän. Samalla tietysti olen ollut riemuissani siitä, että lapsella on kiinnostusta asiaan. Lisätehtävillä niistä on aina selvittykin, kun oppilailla on aina sitten tarpeeksi oman osaamisensa mukaista tekemistä ja jopa haastetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus näkee lasten innoissaan tekevän tehtäviä asioista, joita ei ole vielä opetettu. Lapsen into ja itseluottamus saattaa hyvinkin riittää tehtävien tekemiseen, mutta taito ei ihan aina. Sen vuoksi niitä tehtäviä ei kannata kiiruhtaa eteenpäin. Lisätehtävät ja -monisteet on monella käytössä tämän vuoksi.
Taito ei aina ihan riitä?
Sepä onkin jo vuosia lukea ja kirjoittaa osanneelle tosi haastava se aapisen tehtäväkirja, missä kopioidaan yhtä kirjainta uudelleen ja uudelleen, tunnistetaan kirjainta ja kirjoitetaan sillä kirjaimella alkavia tavuja ja sanoja. Samoin matikankirjassa täysin laskutaitoiselle se numeroiden tunnistaminen ja jäljentäminen sekä yksinkertaiset laskut harvemmin tuottaa ylitsepääsemättömiä haasteita.
Saattaisit yllättyä, mikä kaikki tuottaa haasteita pienelle koululaiselle. Hiukan isommille tietysti myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Läksyt voisi ainakin hyvin antaa tehdä tunnilla jos ehtii.
Mikä pakkomielle se on, että pitää kaiket illat istua nenä kiinni tehtävissä, varsinkin jos tunnilla joutuu pyörittelemään peukaloitaan? Tehokas ajankäyttö on yksi oppi, mitä koulu voisi opettaa, sitä tarvitaan elämässä.
Se olisi tosiaan järkevää, että läksyt saisi tehdä tunneilla. Omia oppilaita ohjeistankin näin tekemään. Ensin tehdään kirjan varsinaiset tehtävät, sitten lisätehtävät, sitten kotitehtävät ja minulta saa kyllä vielä lisätehtäviä jos vielä jää aikaa niille.
Sen sijaan kaikki opettajat ei suhtaudu asiaan samoin. Eräällä toisella luokanopettajalla on vankkumaton periaate, että kotitehtävät kuuluu tehdä vasta kotona ja että niitä ei tehdä tunnilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus näkee lasten innoissaan tekevän tehtäviä asioista, joita ei ole vielä opetettu. Lapsen into ja itseluottamus saattaa hyvinkin riittää tehtävien tekemiseen, mutta taito ei ihan aina. Sen vuoksi niitä tehtäviä ei kannata kiiruhtaa eteenpäin. Lisätehtävät ja -monisteet on monella käytössä tämän vuoksi.
Taito ei aina ihan riitä?
Sepä onkin jo vuosia lukea ja kirjoittaa osanneelle tosi haastava se aapisen tehtäväkirja, missä kopioidaan yhtä kirjainta uudelleen ja uudelleen, tunnistetaan kirjainta ja kirjoitetaan sillä kirjaimella alkavia tavuja ja sanoja. Samoin matikankirjassa täysin laskutaitoiselle se numeroiden tunnistaminen ja jäljentäminen sekä yksinkertaiset laskut harvemmin tuottaa ylitsepääsemättömiä haasteita.
Saattaisit yllättyä, mikä kaikki tuottaa haasteita pienelle koululaiselle. Hiukan isommille tietysti myös.
Kerro toki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun saisikin niitä lisätehtäviä Omasta kouluajasta muistan edelleen sen, kun sain erillisen lisätehtäväkirjan matematiikassa. Valitettavasti lapselleni ei ole moinen onnistunut. Koko alakoulu väännettin asiasta opettajan kanssa. Ostamaani lisätehtäväkirjaa ei saanut käyttää koulussa, koska sitten muutkin haluais samanlaisen. Kuudennella luokalla otin yhteyttä erityisopettajaan, joka teki testit ja niiden jälkeen antoi lapselleni seiskaluokan tehtäviä. Onneksi meno muuttui yläkoulussa ja on saanut siellä tehdä jo lukio-opintoja
Kaikki on tarkkaa kuin paskan ajo ilman perälautaa.
Mitäs jos oppilas on nopeampi oppimaan ja tekemään tehtäviä kuin mitä opettaja opettamaan? Tai miten opetussuunnitelmassa on aikataulutettu, että mihin mennessä pitää olla nämä ja nuo tehtynä. Tuo on hyvä merkki vaan. Tulee pärjäämään elämässä paljon paremmin kuin ne oppilaat, joita ei koulunkäynti kiinnosta ja läksyjen teon kanssa on vähän niin ja näin jo heti ekasta koulupäivästä alkaen. "Kun koulu on niin tyhmää ja opettaja on niin tyhmä ja kaikki on niin tyhmää."
Enemmän opettajat ovat helisemässä häirikkö oppilaiden ja oppimmattomien kanssa. Taas semmoinen keksitty ongelma siitä kun yksi oppilas tekikin "liikaa" koulutehtäviä. Vissiin olisi parempi, jos olisi sen sijaan lintsannut ja jättänyt kaikki koulutehtävät tekemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Läksyt voisi ainakin hyvin antaa tehdä tunnilla jos ehtii.
Mikä pakkomielle se on, että pitää kaiket illat istua nenä kiinni tehtävissä, varsinkin jos tunnilla joutuu pyörittelemään peukaloitaan? Tehokas ajankäyttö on yksi oppi, mitä koulu voisi opettaa, sitä tarvitaan elämässä.
Koska se juttu ei ole läksyjen tekeminen, vaan opiskellut asian opettelu siellä kotona. Tehtävän tekeminen on vain pieni osa sitä varsinaista läksyä.
Onko sinulla käsitystä siitä, miten oppilaat tekee ne läksyt siellä kotona?
Aika ruusuinen kuva tuo, että oppilas iltapäivällä kotona, välipalan jälkeen, vetäytyisi koulupöytänsä ääreen läksyjen kanssa ja kirja kerrallaan opiskelisi asian ensin lukemalla teorian ja sitten tekisi huolellisesti tehtävän kerrallaan. Tai että lukuläksyä luettaisiin tunnollisesti se kaksi kertaa.
Käytännössä oppilaat tekee läksyt usein koulun jälkeen heti koulun pihalla kaveria odottaessa, bussissa, ratikassa, iltapäiväkerhossa tms. Usein myös kaverien kanssa siten, että kysellään toisilta apua ja vastauksia ja kaikki kopioi vastaukset.
Ideana on tehdä läksyt pois mahdollisimman nopeasti, kun vaan saa ne tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Ja näin totutamme lapset siihen, että yrittää ei kannata. Tekemällä minimin pärjää parhaiten.
Koulussa on tarkoitus oppia. Tehtävät taas on tarkoitettu siihen, että sovelletaan käytännössä opettajan opettamaa teoriaa ja siten opitaan. Jos tehdään omin päin, se teoriapuoli jää oppimatta. Joku tokaluokkalaisen seuraavan kappaleen matikantehtävä ei toki ole vielä niin vakavaa ja luultavasti meneekin vielä oikein, mutta kun siirrytään vaativampiin asioihin, virheiden mahdollisuus kasvaa merkittävästi. Oppimista kannattaa ajatella talon rakentamisena: jos hosut etkä tee kunnollisia pohjatöitä, talo romahtaa myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki on tarkkaa kuin paskan ajo ilman perälautaa.
Mitäs jos oppilas on nopeampi oppimaan ja tekemään tehtäviä kuin mitä opettaja opettamaan? Tai miten opetussuunnitelmassa on aikataulutettu, että mihin mennessä pitää olla nämä ja nuo tehtynä. Tuo on hyvä merkki vaan. Tulee pärjäämään elämässä paljon paremmin kuin ne oppilaat, joita ei koulunkäynti kiinnosta ja läksyjen teon kanssa on vähän niin ja näin jo heti ekasta koulupäivästä alkaen. "Kun koulu on niin tyhmää ja opettaja on niin tyhmä ja kaikki on niin tyhmää."
Enemmän opettajat ovat helisemässä häirikkö oppilaiden ja oppimmattomien kanssa. Taas semmoinen keksitty ongelma siitä kun yksi oppilas tekikin "liikaa" koulutehtäviä. Vissiin olisi parempi, jos olisi sen sijaan lintsannut ja jättänyt kaikki koulutehtävät tekemättä.
Tai liittynyt mukaan niihin kädestä pitäen opettettaviin ja vetäytynyt pulpettinsa alle järsimään kyniä opetuksen kuuntelun ja tehtävien tekemisen sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Läksyt voisi ainakin hyvin antaa tehdä tunnilla jos ehtii.
Mikä pakkomielle se on, että pitää kaiket illat istua nenä kiinni tehtävissä, varsinkin jos tunnilla joutuu pyörittelemään peukaloitaan? Tehokas ajankäyttö on yksi oppi, mitä koulu voisi opettaa, sitä tarvitaan elämässä.
Viisainta tehdä silloin, kun oivallus on parhaimmillaan. Jossain kohtaa vuorokautta aivot ovat semmoisella moodilla, ettei mikään mene päähän vaikka lekalla hakattaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus näkee lasten innoissaan tekevän tehtäviä asioista, joita ei ole vielä opetettu. Lapsen into ja itseluottamus saattaa hyvinkin riittää tehtävien tekemiseen, mutta taito ei ihan aina. Sen vuoksi niitä tehtäviä ei kannata kiiruhtaa eteenpäin. Lisätehtävät ja -monisteet on monella käytössä tämän vuoksi.
Taito ei aina ihan riitä?
Sepä onkin jo vuosia lukea ja kirjoittaa osanneelle tosi haastava se aapisen tehtäväkirja, missä kopioidaan yhtä kirjainta uudelleen ja uudelleen, tunnistetaan kirjainta ja kirjoitetaan sillä kirjaimella alkavia tavuja ja sanoja. Samoin matikankirjassa täysin laskutaitoiselle se numeroiden tunnistaminen ja jäljentäminen sekä yksinkertaiset laskut harvemmin tuottaa ylitsepääsemättömiä haasteita.
Saattaisit yllättyä, mikä kaikki tuottaa haasteita pienelle koululaiselle. Hiukan isommille tietysti myös.
Kerro toki
Voisin vuosien kokemuksella kirjoittaa pitkän luettelon, mutta en viitsi vaivautua. Et taitaisi uskoa kuitenkaan. Kannattaa keskustella sen oman lapsen opettajan kanssa, ja miettiä yhdessä ratkaisua nopealle oppijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja näin totutamme lapset siihen, että yrittää ei kannata. Tekemällä minimin pärjää parhaiten.
Koulussa on tarkoitus oppia. Tehtävät taas on tarkoitettu siihen, että sovelletaan käytännössä opettajan opettamaa teoriaa ja siten opitaan. Jos tehdään omin päin, se teoriapuoli jää oppimatta. Joku tokaluokkalaisen seuraavan kappaleen matikantehtävä ei toki ole vielä niin vakavaa ja luultavasti meneekin vielä oikein, mutta kun siirrytään vaativampiin asioihin, virheiden mahdollisuus kasvaa merkittävästi. Oppimista kannattaa ajatella talon rakentamisena: jos hosut etkä tee kunnollisia pohjatöitä, talo romahtaa myöhemmin.
Niin, nyt tosiaan oli kyse tokaluokkalaisesta. Tokaluokan matikka ja äikkä ei nyt vielä niin vaativia ole, ettei lukutaitoinen tokaluokkalainen osaisi itse lukea sitä kirjan ohjeistusta tai esimerkiksi lukukirjasta tehtäviin liittyvää kappaletta. Tietysti varmasti opettajalla on ne omat materiaalinsa teoriasta, mitkä haluaisi opettaa. Mutta varsinkin jos lapsi nyt on saanut ne asiat tehtyä jopa oikein, niin asiassa on tuskin tapahtunut mitään suurta vahinkoa. Seuraavalla kerralla opettaja toivottavasti osaa jo varautua siihen, että osa oppilaista tarvitsee lisätekemistä.
Joku opettaja voisi olla jopa iloinen, että luokassa on opiskelusta kiinnostunut ja innostunut oppilas.
Tuo käytäntö, johon AP ja lapsensa törmäsivät sai oman lapseni v'haamaan matematiikkaa ja koulua.
Päästiin oikein moniammatilliseen neuvonpitoon lapsen asenneongelmien takia.
Siinä tilaisuudessa lapsi sanoi, että koulu estää oppimista. Rehtoria se kommentti näytti järkyttävän, mutta opettaja vain mulkoili ja oli vakuuttunut siitä että kodissa on jotain vikaa. - Ei ollut, lastensuojelu kävi sen toteamassa.
Kotona toki tuettiin lapsen oppimishalua, mutta ei se siihen auttanut että koulussa koulussa piti vaan istua zombiena eikä saanut käyttää aivoja. Alakoulu meni sitten vaikeasti ja aiheutti lapselle masennusta ja ahdistusta.
Vasta yläkoulussa alkoi tulemaan tukea ja lapselle annettiin lukion tehtäviä. Se on vähän helpottanut, mutta masennus vaan on ja pysyy. Se on niin vaikea, että lapsi joutuu käymään terapiassa ja syömään masennuslääkkeitä 😭
Edelleen hän v'haa koulua.
Niin, miksi ne pisatulokset laskevat ja miksi nuoret ovat niin masentuneita, että Kelassakin sitä jo ihmetellään.
Toivottavasti teillä AP menee paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja näin totutamme lapset siihen, että yrittää ei kannata. Tekemällä minimin pärjää parhaiten.
Koulussa on tarkoitus oppia. Tehtävät taas on tarkoitettu siihen, että sovelletaan käytännössä opettajan opettamaa teoriaa ja siten opitaan. Jos tehdään omin päin, se teoriapuoli jää oppimatta. Joku tokaluokkalaisen seuraavan kappaleen matikantehtävä ei toki ole vielä niin vakavaa ja luultavasti meneekin vielä oikein, mutta kun siirrytään vaativampiin asioihin, virheiden mahdollisuus kasvaa merkittävästi. Oppimista kannattaa ajatella talon rakentamisena: jos hosut etkä tee kunnollisia pohjatöitä, talo romahtaa myöhemmin.
Ainakin ekaluokalla teoria äidinkielessä oli sitä, että opeteltiin se kirjain. Jossain vaiheessa jankattiin aina tavuja ja toisteltiin niitä. Aa, ai, au, ou, oi, ei, mii, maa, moo, muu... Jos ekaluokkalainen lukee jo vaikka kokonaisia kirjoja, niin tuskin se hänen lukutaitoaan tai muuta äidinkielen osaamistaan romahduttaa, vaikka siltä oppilaalta jää joskus muutama aa mii maa moo muu -ölinät tai kuvasta tavujen tai sanojen etsinnät kuulematta tai tekemättä ennen aiheeseen liittyvien tehtävien tekemistä.
Maailman ajattelemattominta opettajalta "rangaista" lasta siitä, että on innostunut ja aktiivinen. Tästä kai sitten johtuu se, että monella lapsella juuri se into asioihin alkaa laskea koulun myötä, kun koulussa vastassa onkin asenne, että ei tarvitse yrittää parastaan, riittää kun tekee minimimäärän asioita siinä enimmäisajassa. Ja opettajan huomion saa tarvitsemalla paljon apua suoriutumiseen.