Lapsi oli itse tehnyt parista kirjasta tehtäviä eteenpäin, opettaja huomautti asiasta
Lapsi oli siis innoissaan tehnyt sekä matikankirjastaan että äidinkielen tehtäväkirjastaan. Kertoi, että kun tunnilla oli saanut tehtävät jo valmiiksi mutta piti vielä odotella silloin neuvovaa opettajaa vielä tarkastamaan ne, niin hän oli sitten tehnyt kirjojen seuraavilta sivuilta tehtäviä, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Tämä oli siis tapahtunut tällä viikolla.
Asiasta oli laitettu viesti ja opettaja oli huomauttanut asiasta lapselle. Viestissä toivottiin, ettei tehtäviä tehtäisi itsenäisesti eteenpäin siitä asiasta missä ollaan, koska on tarkoituksena, että kirjoissa edetään opettajan johdolla suunnitelman mukaan asiasta toiseen. Ilmeisesti opettaja oli myös koulussa huomauttanut lapselle asiasta samoin, koska lapselle oli jäänyt se käsitys, että niitä tehtäviä ei olisi missään nimessä saanut tehdä enempää sieltä kirjasta.
Itselläni on kuitenkin aika ristiriitaiset ajatukset. Siis totta kai ymmärrän, että opettajalla on omat suunnitelmansa, minkä mukaan opetuksessa edetään. Ymmärrän siis periaatteessa opettajan perustelun siitä, että kirjoissakin pitäisi edetä samaan tahtiin ryhmässä. Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että ei tuo mitä lapsi teki nyt niin kauhea asia ollut. Lapsi teki tehtäviä, koska oli innostunut oppimisesta? Yritin kyllä selittää lapselle kotona, että ei asia ole niin vakava, eikä oikeastaan ollut tehnyt mitään väärää. Että ne asiat kyllä oltaisiin opeteltu varmasti myöhemminkin ja myös tehtävät tehty silloin, joten mitään suurta vahinkoa ei ole tapahtunut. Ja että opettajaa itseään nyt varmaan harmitti se, että hän ei ehtinyt niitä asioita vielä opettaa. Silti lapselle tuntuu jääneen mielikuva siitä, että hän toimi väärin.
Onko muut saaneet huomautuksia samoista asioista? Mitä tapahtui?
Kommentit (354)
Yksi pikkukoululaisten tärkeimpiä taitoja on oppia odottamaan vuoroaan. Jos hän oli nyt tehnyt eteen päin pari sivua, mitä hän ensi kerralla tekee? Odottaa koko tunnin muita? Tekee taas pari sivua eteenpäin?
Jos lapsi oikeasti on etevämpi kuin muut, opettaja antanee hänelle lisätehtäviä. Mutta muuten on vain opittava odottamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi kyynel nyt taas. Opettaja on varmaan ihan rauhallisesti asian oppilaalle sanonut ja sillä piste. Kuka on muka sanonut, että nyt on tapahtunut kauhea juttu? Tuskin opettaja. Mitä muuta ope olisi voinut tehdä kuin vastaisuuden varalle sanoa? Yli 20 oppilaan ryhmässä on tilanne ihan aina se, että kun osa on tehnyt koko tehtävän, osa vasta aloittelee. Opettaja etenee keskiarvon mukaan. Semmoista se on. Älä turhaan itse tee aiheesta valtavaa numeroa.
Mutta onko paras keino tosiaan hoitaa se asia niin, että tokaluokkalaiselle jää tosiaan se käsitys, että hän toimi väärin tehdessään tehtäviä eteenpäin?
No hänhän toimi.
Olen itse opettaja ja ei se homma isossa ryhmässä vaan voi mennä niin, että oppilas itse päättää, mitä tehtäviä tekee ja missä järjestyksessä. Opettaja on tämän nyt kertonut ja selittänyt. Mitä hän muuta olisi voinut?
Jos tämä tilanne on toistuva, opettaja voi antaa samasta aiheesta lisätehtäviä. Niitä kannattaa pyytää sen sijaan, että tekee randomisti tehtäviä. Oppilaalla voi olla omaa lukemista mukana tai hän voi vaikka tehdä läksyjä tms. odotellessaan.
Sellaista se nyt elämässä on, että joskus joku sanoo, että ei näin vaan noin ja sen kanssa on opittava elämään. Ei se ole mikään maailmanloppu.
Miksi opettaja ei itse osaa tarjota lisätehtäviä? Luulisi, että tässä vaiheessa jo sen verran oppilaita tuntisi, että ymmärtäisi pyytämättä ohjata myös hyviä oppilaita.
Kotiin voi todella laittaa pyynnön, että lapsi tarvitsee lisätehtäviä, pulpettikirjan tms., mutta mukavaa olisi, että opettaja ei sitten takavarikoi sitä kirjaa vedoten siihen, että lukutaidottomat tulevat kateellisiksi, kun sinä luet Harry Potteria.
Onneksi lapsen opettaja silloin ekalla ja tokalla ymmärsi antaa riittävästi tekemistä matikan tunneille. Lapsi laski monisteita ja vanhaa matikkakirjaa ja seuraavan vuoden matikkaa. Kyllä se on vuosien mittaan tasoittunut vaikka vieläkin on yläkoulussa hyvä matikassa, mutta etenee opetustahtia. Tai sitten piirteli pulpettivihkoon tehtyään kaikki tehtävät.
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa kukaan, joka ei ole ollut opettajana, voi kuvitella, miten hektinen se tilanne luokassa voi olla. Muutama ei etene ollenkaan, vaan tuijottaa tai värittelee peukalon kynttä, muutama kiipii pitkin seiniä, muutama kiljuu apua, muutama kiljuu, että on jo valmis jne. Siinä ope sitten pyörii. Ja vanhemmat ihmettelee, miksi ei ope auta tai miksi ei ollut salamannopeasti lisätehtäviä antaa tai miksi ei oteta Simopetterin adhd-diagnoosia huomioon ja miksi ei ollut tukea kielitaidottomalle. Lopuksi vielä syytetään tasapäistämisestä ja oppimisinnon tukahduttamisesta.
No tuollaisessa luokassa se tehtäviä itsenäisesti eteenpäin tekevä oppilas ei luulisi olevan sen laatuinen ongelma, että pitää kotiin ilmoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettaja saa palkan ryhmän opettamisesta, ei siitä, että hänellä on luokassa 25 eri suunnitelman mukaan etenevää lumihiutaletta. Jos haluatte muutosta, vaatikaa pienempiä luokkakokoja ja tasoryhmät takaisin.
Jos olet yksi 25:stä äärimmäisen heterogeenisessä ryhmässä, joudut todennäköisesti joko kiirehtimään tai odottamaan. Ja sitä elämä tulee monesti olemaan aikuisenakin. Pitää sopeutua tilanteeseen ja ryhmään.
Siis minä kyllä ihan mielelläni vaikka itse hankin lapselle niitä lisätehtäväkirjoja tai lukukirjoja, jos vaan lapsi saa niitä siellä koulussa sitten käyttää.
Totta kai ymmärrän, että opettajalla on koko ryhmä opetettavana ja että opettaja ei voi olla kaikkien luona yhtäaikaa. Mutta aika turhalta tuntuu se, että osa lapsista aina odottelisi puolet tunnista peukaloitaan pyöritellen, kun ei ole enää muuta tekemistä, kun ovat saaneet jo kaiken valmiiksi.
tuskinpa niitä lisätehtäviäkään saa lapsen mukaan laittaa. opettaja takavarikoi ne kuitenkin kun veeti-pietarille tulee paha mieli kun näkee että joku muu tekee eri tehtäviä kuin hän. lukukirjatkin takavarikoidaan muilta oppilailta, koska pirkko-kerttuli ei osaa vielä lukea ja se että muut lukee jotain omia kirjojaan häiritsee hänen keskittymistä.
yhdessäkään luokassa ei taatusti nopeimmilta oteta lisätehtäviä pois tai pulpettikirjoja.
Meidän koulussapa otettiin. Olin tuonut kotoa lukukirjan, koska edellisenkin open aikana meillä oli käytäntö, että tehtävien jälkeen sai lukea lukukirjaa. Mistä minä olisin voinut tietää, että uusi ope on toista mieltä. Olin tuonut kotoa Ronja Ryövärintyttären pulpettikirjakseni ja opettaja takavarikoi sen huomatessaan mitä tein. Sain jopa jälki-istuntoa kun olin lukenut tunnilla ilman lupaa.
Opettajan käytäntö oli että tehtäviä tehtiin omaan tahtiin ja jos ne sattui saamaan aikaisemmin valmiiksi, niin ei voinut muuta kuin odottaa. Tehtävät tarkistettiin vasta tunnin lopuksi.
Vilkkaana lapsena keksi sitten kaikki mahdolliset keinot viihdyttää itseäni, karkasin pulpetistani konttaamalla muiden pulpettien takana ja yritin luokasta ulos, rakensin penaalini tarvikkeista minisingon pyyhekumeja varten, piirsin kaikille uskonnonkirjan hahmoille silmälasit ja viikset jne.
Kuinka kauan joutui odottaa opettajaa? Olisiko voinut tarkistaa tekemänsä sallitut tehtävät? Ja onhan sekin opettelua, että pystyy rauhassa odottamaan eikä koko ajan tarvitse tehdä jotain. Ja voithan ehdottaa opettajalle, että hänellä olisi lisätehtäviä näille nopeimmille.
Vierailija kirjoitti:
Yksi pikkukoululaisten tärkeimpiä taitoja on oppia odottamaan vuoroaan. Jos hän oli nyt tehnyt eteen päin pari sivua, mitä hän ensi kerralla tekee? Odottaa koko tunnin muita? Tekee taas pari sivua eteenpäin?
Jos lapsi oikeasti on etevämpi kuin muut, opettaja antanee hänelle lisätehtäviä. Mutta muuten on vain opittava odottamaan.
On kyse kuitenkin yksilön oppimisesta. Miksi yksilön pitää odottaa saavuttaakseen tasapäistymisen muiden kanssa? Jos on lahjoja, niin niitä pitää saada käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa kukaan, joka ei ole ollut opettajana, voi kuvitella, miten hektinen se tilanne luokassa voi olla. Muutama ei etene ollenkaan, vaan tuijottaa tai värittelee peukalon kynttä, muutama kiipii pitkin seiniä, muutama kiljuu apua, muutama kiljuu, että on jo valmis jne. Siinä ope sitten pyörii. Ja vanhemmat ihmettelee, miksi ei ope auta tai miksi ei ollut salamannopeasti lisätehtäviä antaa tai miksi ei oteta Simopetterin adhd-diagnoosia huomioon ja miksi ei ollut tukea kielitaidottomalle. Lopuksi vielä syytetään tasapäistämisestä ja oppimisinnon tukahduttamisesta.
No tuollaisessa luokassa se tehtäviä itsenäisesti eteenpäin tekevä oppilas ei luulisi olevan sen laatuinen ongelma, että pitää kotiin ilmoittaa.
Ehkä ope oli sitä mieltä, että asiasta pitää ilmoittaa kotiin. Lapsella voi olla joku tietty virheellinen käytösmalli ja koska se ei ole edelleenkään poistunut toisella luokalla, niin siksi siihen puututaan. Vaikka Ap ilmottaa meillä asian noin, niin taustalla voi olla paljon muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi pikkukoululaisten tärkeimpiä taitoja on oppia odottamaan vuoroaan. Jos hän oli nyt tehnyt eteen päin pari sivua, mitä hän ensi kerralla tekee? Odottaa koko tunnin muita? Tekee taas pari sivua eteenpäin?
Jos lapsi oikeasti on etevämpi kuin muut, opettaja antanee hänelle lisätehtäviä. Mutta muuten on vain opittava odottamaan.
On kyse kuitenkin yksilön oppimisesta. Miksi yksilön pitää odottaa saavuttaakseen tasapäistymisen muiden kanssa? Jos on lahjoja, niin niitä pitää saada käyttää.
😂
Vierailija kirjoitti:
Yksi pikkukoululaisten tärkeimpiä taitoja on oppia odottamaan vuoroaan. Jos hän oli nyt tehnyt eteen päin pari sivua, mitä hän ensi kerralla tekee? Odottaa koko tunnin muita? Tekee taas pari sivua eteenpäin?
Jos lapsi oikeasti on etevämpi kuin muut, opettaja antanee hänelle lisätehtäviä. Mutta muuten on vain opittava odottamaan.
Ongelma taisi tässä olla juuri se, että niitä lisätehtäviä ei annettu enempää.
Omaa vuoroa pitää toki oppia odottamaan, mutta ei siinä ole mitään järkeä, jos lapsen koulupäivästä menee suurin osa ajasta siihen, että vaan odottelee.
Vierailija kirjoitti:
Opettaja saa palkan ryhmän opettamisesta, ei siitä, että hänellä on luokassa 25 eri suunnitelman mukaan etenevää lumihiutaletta. Jos haluatte muutosta, vaatikaa pienempiä luokkakokoja ja tasoryhmät takaisin.
Jos olet yksi 25:stä äärimmäisen heterogeenisessä ryhmässä, joudut todennäköisesti joko kiirehtimään tai odottamaan. Ja sitä elämä tulee monesti olemaan aikuisenakin. Pitää sopeutua tilanteeseen ja ryhmään.
Mutta kun fakta on nykypäivän peruskouluissa se, että lähes jokaisessa luokassa on niitä henkilökohtaista opetussuunnitelmaa noudattavia lumihiutaleita.
Ei siinä opettajalla ole kauheasti mahdollisuuksia huomioida niitä luokan parhaita oppilaita, kun siellä on se yksi tai kaksi, joita ei voi päästää hetkeksikään silmistä. Minulle on käynyt niin, että oppilas, jonka vieressä istuin, katosi luokasta, kun käänsin päätäni vastatakseni lyhyesti toisen oppilaan esittämään asialliseen kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsillani 2010-20-luvuilla on ollut alaluokilla pulpettikirjoja, lisätehtäviä, piirustusvihkoja ja jopa ylemmän luokka-asteen matematiikan kirjat omiensa rinnalla.
Jos lapseni tuon kaiken eriytysmateriaalin jälkeen olisivat tehneet sellaisia tehtäviä, joita ei vielä olisi tarkoitus tehdä, olisin pikkuisen huolestunut, että ovatko he ymmärtämättömiä vai kurittomia.
Sinäkö sen erityismateriaalin sinne hankit? Meillä opettaja antoi lisätehtäviä, jotka joko olivat ihan saman tyyppisiä, joita oli jo tehty tai ihan erilaisia, joita ei opetettu.
Lapsi ehti tehdä läksyksi tulleet tehtävät lähes aina jo koulussa. Kotiin ei tehtäviä tullut, koska opettaja ei halunnut rangaista lasta lisätehtävillä. Eriyttämistä ylöspäin ei vain tapahtunut. Luokka eteni muutenkin hitaasti. Myöhemmin lukiossa ilmeni, että paljon asioita oli jäänyt tunnilla käymättä läpi.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan joutui odottaa opettajaa? Olisiko voinut tarkistaa tekemänsä sallitut tehtävät? Ja onhan sekin opettelua, että pystyy rauhassa odottamaan eikä koko ajan tarvitse tehdä jotain. Ja voithan ehdottaa opettajalle, että hänellä olisi lisätehtäviä näille nopeimmille.
Lapsen mukaan n. 20 minuuttia. Toki minä en voi tietää varmasti todellisuutta, mutta koska lapsi on muuten melko kärsivällinen odottaja, niin voin ihan hyvin uskoakin.
Lisätehtäviä aionkin ehdottaa, tai sitä että kotoa laitetaan mukaan jotain lisätehtävää, jos ei koululla ole mahdollisuuksia. Jostain syystä oletin tosin, että opettajalla olisi ollut niitä muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Opettajalta tyhmää toimintaa. Jos olisi fiksu opettaja, olisi sanonut lapselle että hienoa nähdä että olet innostunut ja jos saat tehtävät valmiiksi niin voit käydä pöydältä hakemassa lisätehtävän. Näin lapsella on tekemistä ja opettaja voi keskittyä opettamiseen. Lapsen intoa ei tapeta vaan tuetaan ja haastetaan. Siis voi pyhä yksinkertaisuus..
Kyllä, tässä olisi myös mahdollisuus motivoida muita oppilaita. Lapset tykkää kehuista ja jos opettaja sanoo toiselle, että hienoa että olet kiinnostunut niin joku muukin voi alkaa niitä lisätehtäviä haluta tehdä. Eikö opettajalla ole mitään ammattiylpeyttä? Itse kokisin saavutuksena sen, että olisin onnistunut innostamaan oppilaan ja tukisin tätä kaikin mahdollisin keinoin. Kyllä se jotain kertoo opettajastakin, jos oppilaat hänen luokallaan menestyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettaja saa palkan ryhmän opettamisesta, ei siitä, että hänellä on luokassa 25 eri suunnitelman mukaan etenevää lumihiutaletta. Jos haluatte muutosta, vaatikaa pienempiä luokkakokoja ja tasoryhmät takaisin.
Jos olet yksi 25:stä äärimmäisen heterogeenisessä ryhmässä, joudut todennäköisesti joko kiirehtimään tai odottamaan. Ja sitä elämä tulee monesti olemaan aikuisenakin. Pitää sopeutua tilanteeseen ja ryhmään.
Siis minä kyllä ihan mielelläni vaikka itse hankin lapselle niitä lisätehtäväkirjoja tai lukukirjoja, jos vaan lapsi saa niitä siellä koulussa sitten käyttää.
Totta kai ymmärrän, että opettajalla on koko ryhmä opetettavana ja että opettaja ei voi olla kaikkien luona yhtäaikaa. Mutta aika turhalta tuntuu se, että osa lapsista aina odottelisi puolet tunnista peukaloitaan pyöritellen, kun ei ole enää muuta tekemistä, kun ovat saaneet jo kaiken valmiiksi.
tuskinpa niitä lisätehtäviäkään saa lapsen mukaan laittaa. opettaja takavarikoi ne kuitenkin kun veeti-pietarille tulee paha mieli kun näkee että joku muu tekee eri tehtäviä kuin hän. lukukirjatkin takavarikoidaan muilta oppilailta, koska pirkko-kerttuli ei osaa vielä lukea ja se että muut lukee jotain omia kirjojaan häiritsee hänen keskittymistä.
yhdessäkään luokassa ei taatusti nopeimmilta oteta lisätehtäviä pois tai pulpettikirjoja.
Meidän koulussapa otettiin. Olin tuonut kotoa lukukirjan, koska edellisenkin open aikana meillä oli käytäntö, että tehtävien jälkeen sai lukea lukukirjaa. Mistä minä olisin voinut tietää, että uusi ope on toista mieltä. Olin tuonut kotoa Ronja Ryövärintyttären pulpettikirjakseni ja opettaja takavarikoi sen huomatessaan mitä tein. Sain jopa jälki-istuntoa kun olin lukenut tunnilla ilman lupaa.
Opettajan käytäntö oli että tehtäviä tehtiin omaan tahtiin ja jos ne sattui saamaan aikaisemmin valmiiksi, niin ei voinut muuta kuin odottaa. Tehtävät tarkistettiin vasta tunnin lopuksi.
Vilkkaana lapsena keksi sitten kaikki mahdolliset keinot viihdyttää itseäni, karkasin pulpetistani konttaamalla muiden pulpettien takana ja yritin luokasta ulos, rakensin penaalini tarvikkeista minisingon pyyhekumeja varten, piirsin kaikille uskonnonkirjan hahmoille silmälasit ja viikset jne.
Tästä tuli mieleen muistoja 1980 luvulta. Minulla oli sellainen opettaja, joka laittoi lapset lukemaan raamattua, jos sai tehtävät tehtyä nopeasti. Muistaakseni opettaja sai varoituksia asiasta ja hänen käytökseen puututtiin useasti.
Tuo on hankala tilanne. Oma lapseni lukee pulpettikirjaa ja opettaja on luvannut juhlat, kun tietty määrä kirjoja on luettu. Ihan kannustavaa minusta.
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä tilannetta, jossa lapsi saisi tehdä kirjaa vapaasti eteenpäin. Suuri osa oppilaista tekisi niin. Suuri osa ei tietäisi, mitä pitää tehdä, koska asiaa ei ole opetettu. Tehtävät olisi tehty miten sattuu ja mistä sattuu. Ei mitään järkeä. Mieluummin tehdään lisätehtäviä, joissa on jo opetettujen asioiden tehtäviä. Ja vaikka ap:n lapsi onkin ihmelapsi, hänellä ei silti ole erityisoikeuksia. Ja, hyvä ap, lapsesi ei mene rikki siitä, että hänelle kerrotaan, mitä tehdään ja mitä ei. T: opettaja
Kuinka usein näet lasten tekevän tehtäviä, joita he eivät osaa? Nopeasti sinne opeopemaahan uppoaakin ja unohtaa kaiken arkijärjen. - alalta paennut opettaja
Itse opettajana olen aina valmistautunut siihen, että oppilaat etenee eri tahtiin ja ohjeistan jo ennen tehtävien aloitusta, että mitä voi sitten tehdä jos saa valmiiksi ajoissa. Näin vältän sen, ettei jokainen kysy vuoronperään jotakin vaan kaikilla on puuhaa. Aina on hitaampia ja nopeampia, pääasia, että on kehittävää tekemistä aiheeseen liittyen. Se ettei ole tekemistä tarkoittaa usein myös levottomuutta, joten luokkarauhankin ylläpitämiseksi pitää olla vara ja vielä vara suunnitelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi kyynel nyt taas. Opettaja on varmaan ihan rauhallisesti asian oppilaalle sanonut ja sillä piste. Kuka on muka sanonut, että nyt on tapahtunut kauhea juttu? Tuskin opettaja. Mitä muuta ope olisi voinut tehdä kuin vastaisuuden varalle sanoa? Yli 20 oppilaan ryhmässä on tilanne ihan aina se, että kun osa on tehnyt koko tehtävän, osa vasta aloittelee. Opettaja etenee keskiarvon mukaan. Semmoista se on. Älä turhaan itse tee aiheesta valtavaa numeroa.
Mutta onko paras keino tosiaan hoitaa se asia niin, että tokaluokkalaiselle jää tosiaan se käsitys, että hän toimi väärin tehdessään tehtäviä eteenpäin?
No hänhän toimi väärin. Miksi asiasta pitäisi valehdella?
Jos opettaja sanoi, että tehkää tehtävät 2 & 3, niin se ei tarkoita tehtäviä 4 & 5.
Voi olla myös niin, että sillä tunnilla piti alun perin olla mukana toinen aikuinen, siis resurssiopettaja tai koulunkäynninohjaajaa auttamassa eriyttämistä kaipaavia. Sitten hän ei sairastapauksen vuoksi yllättäen päässytkään, ja homma meni uusiksi.
Juuri näin!