Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi oli itse tehnyt parista kirjasta tehtäviä eteenpäin, opettaja huomautti asiasta
09.09.2022 |
Lapsi oli siis innoissaan tehnyt sekä matikankirjastaan että äidinkielen tehtäväkirjastaan. Kertoi, että kun tunnilla oli saanut tehtävät jo valmiiksi mutta piti vielä odotella silloin neuvovaa opettajaa vielä tarkastamaan ne, niin hän oli sitten tehnyt kirjojen seuraavilta sivuilta tehtäviä, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Tämä oli siis tapahtunut tällä viikolla.
Asiasta oli laitettu viesti ja opettaja oli huomauttanut asiasta lapselle. Viestissä toivottiin, ettei tehtäviä tehtäisi itsenäisesti eteenpäin siitä asiasta missä ollaan, koska on tarkoituksena, että kirjoissa edetään opettajan johdolla suunnitelman mukaan asiasta toiseen. Ilmeisesti opettaja oli myös koulussa huomauttanut lapselle asiasta samoin, koska lapselle oli jäänyt se käsitys, että niitä tehtäviä ei olisi missään nimessä saanut tehdä enempää sieltä kirjasta.
Itselläni on kuitenkin aika ristiriitaiset ajatukset. Siis totta kai ymmärrän, että opettajalla on omat suunnitelmansa, minkä mukaan opetuksessa edetään. Ymmärrän siis periaatteessa opettajan perustelun siitä, että kirjoissakin pitäisi edetä samaan tahtiin ryhmässä. Mutta kuitenkin olen sitä mieltä, että ei tuo mitä lapsi teki nyt niin kauhea asia ollut. Lapsi teki tehtäviä, koska oli innostunut oppimisesta? Yritin kyllä selittää lapselle kotona, että ei asia ole niin vakava, eikä oikeastaan ollut tehnyt mitään väärää. Että ne asiat kyllä oltaisiin opeteltu varmasti myöhemminkin ja myös tehtävät tehty silloin, joten mitään suurta vahinkoa ei ole tapahtunut. Ja että opettajaa itseään nyt varmaan harmitti se, että hän ei ehtinyt niitä asioita vielä opettaa. Silti lapselle tuntuu jääneen mielikuva siitä, että hän toimi väärin.
Onko muut saaneet huomautuksia samoista asioista? Mitä tapahtui?
Kommentit (354)
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa. Olin itse 70-luvulla alkuopetuksessa 30 oppilaan ryhmässä. Ei tullut kenellekään mieleen ruveta vaatimaan omaa ohjelmaa. En mennyt rikki, vaikka joskus odottelin, ja jatkoin aikanaan yliopistoon.
Nyt on kaikenlaista tukea ja eriyttämistä ja lisätehtäviä jne. Samaan aikaan oppimistulokset huononevat jatkuvasti. Lapset ovat äärimmäisen itsekeskeisiä ja kyvyttömiä odottamaan ja sopeutumaan.
70-luvulla oli apukoulut ja erityisluokat, joihin laitettiin kaikki, jotka eivät normaalin opetussuunnitelman mukaisessa opetuksessa pärjänneet. Nykyisin kaikki, jotka kuulee, näkee ja osaa puhua, laitetaan samaan luokkaan. Yksi opettaja siihen opettamaan, ja joillakin tunneilla saattaa olla avustaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä lapsen opettaja on kieltänyt tekemästä läksyksi tulevia tehtäviä tunnilla, vaikka ehtisi eikä olisi mitään muuta tekemistä. Tajuan, että tarkoituksena on opettaa tekemään myös läksyjä kotona, mutta tuntuu silti vähän hölmöltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi kyynel nyt taas. Opettaja on varmaan ihan rauhallisesti asian oppilaalle sanonut ja sillä piste. Kuka on muka sanonut, että nyt on tapahtunut kauhea juttu? Tuskin opettaja. Mitä muuta ope olisi voinut tehdä kuin vastaisuuden varalle sanoa? Yli 20 oppilaan ryhmässä on tilanne ihan aina se, että kun osa on tehnyt koko tehtävän, osa vasta aloittelee. Opettaja etenee keskiarvon mukaan. Semmoista se on. Älä turhaan itse tee aiheesta valtavaa numeroa.
Mutta onko paras keino tosiaan hoitaa se asia niin, että tokaluokkalaiselle jää tosiaan se käsitys, että hän toimi väärin tehdessään tehtäviä eteenpäin?
No hänhän toimi väärin. Miksi asiasta pitäisi valehdella?
Jos opettaja sanoi, että tehkää tehtävät 2 & 3, niin se ei tarkoita tehtäviä 4 & 5.
Olihan se lapsi tehnyt ne tehtävät 2 ja 3, toki myös tehtävät 4 ja 5. Mutta tehtävät 2 ja 3 oli tehty, vieläpä hyvissä ajoin.
Vierailija kirjoitti:
Minulle on huomautettu samasta asiasta aikoinaan 1980-luvulla. En ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä nyt, miksi oppimisen into tukahdutetaan silloin kun sitä on.
Mulle huomautettiin 90-luvulla. Ja mun tehtävät kyllä oli myös oikein. Opettajakin asian tarkisti.
Mutta minäkään en ymmärtänyt silloin, enkä nyt, miksi siitä koulusta pitää tehdä innokkaille mahdollisimman ankeaa.
Ja meillä ei ollut mitään lisätehtäväkirjoja. Jos olit valmis, niin lopputunnin istuit hiljaa paikallaan. Ei saanut siis piirtää tai lukea edes. Muille olisi kuulemma tullut paha mieli. Olin alakoulussa 1999-2005. Suurimman osan ajasta istuin hiljaa paikallaan tekemättä mitään. Paitsi lukuaineissa pystyi salaa lukemaan seuraavaa kappaletta.
Mikä tässä oli nyt ongelmana, kun näin pientä asiaa pitää vatvoa ja vatvoa. Lapselle on selitetty, että hän teki väärin ja hän toivottavasti otti opiksi. Ei niitä wilman ilmoituksia kannata henkilökohtaisesti ottaa, moni opettaja kirjoittaa sinne ihan jonninjoutavia. Ap voi laittaa viestiä, että jatkossa lapselle lisätehtäviä tms. jotta motivaatio ei laske. Jos tuntuu siltä, että opettaja ei osaa kannustaa lasta, niin viestiä vaikka reksillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
2000-luvun alussa oli meillä samat säännöt ja siksi oli myös näitä lisätehtäväkirjoja, josta sai tehdä omaan tahtiin / omassa järjestyksessä tehtäviä. En muista oliko äidinkielessä sellaista, mutta ainakin matematiikassa oli. Äidinkielen tunneilla sai ainakin jossain vaiheessa lukea kirjaa, jos sai tehtävät valmiiksi.
Ai vitsi miten sitä tunteekaan itsensä vanhaksi. Olin 23-vuotias vuonna 2000.
En ole ikinä ymmärtänyt tätä, miksi oppimisen intoa himmaillaan silloin, kun sitä joillain on.
Sen sijaan niitä perässäraahattavia vedetään luokan perässä ja heidän mukaansa etenee koko luokka, ja puolet opettajan ajasta menee pelkästään näiden auttamiseen tai siihen, että opettaja suostuttelee Pälvi-Pietulia tulemaan alas kattolampusta. Nämä olisi olleet 80-luvulla apukouluissa ja tarkkiksilla, mutta kiitos integraation, nämä on nykyään normiluokissa.
Oppimisesta innokkaimpien tehtäviä opettaja taas vilkaisee sen 30 sekuntia ja muuta huomiota tai apua nämä ei opettajalta välttämättä edes saa. Jotkut sentään tajuaa antaa näille lisätehtäviä, mutta ei kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse opettajana olen aina valmistautunut siihen, että oppilaat etenee eri tahtiin ja ohjeistan jo ennen tehtävien aloitusta, että mitä voi sitten tehdä jos saa valmiiksi ajoissa. Näin vältän sen, ettei jokainen kysy vuoronperään jotakin vaan kaikilla on puuhaa. Aina on hitaampia ja nopeampia, pääasia, että on kehittävää tekemistä aiheeseen liittyen. Se ettei ole tekemistä tarkoittaa usein myös levottomuutta, joten luokkarauhankin ylläpitämiseksi pitää olla vara ja vielä vara suunnitelma.
Tämä on ihan hyvä systeemi. Mun poikani luki enkun tunneilla kirjoja (englanniksi tietenkin), koska oli tehnyt työkirjan tehtävät jo elokuussa ekalla tunnilla. Sovittiin opettajan kanssa, että mä hommaan kirjat pojalle. Ei ollut häiriöksi tunnilla ja opettajalla tavallaan 1 oppilas vähemmän luokassa. Enkku oli aina 10, myös aikanaan lukiossa ja kirjoitti enkusta laudaturin lukematta kertaakaan yo-kokeisiin. On sekä opettajan, oppilaan että koko luokan etu, että se, joka on viisi vuotta muita edellä, saa edetä omaan tahtiinsa eikä tylsistyneenä keksi oppitunneille jotain typerää tekemistä.
- nro 58
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettaja saa palkan ryhmän opettamisesta, ei siitä, että hänellä on luokassa 25 eri suunnitelman mukaan etenevää lumihiutaletta. Jos haluatte muutosta, vaatikaa pienempiä luokkakokoja ja tasoryhmät takaisin.
Jos olet yksi 25:stä äärimmäisen heterogeenisessä ryhmässä, joudut todennäköisesti joko kiirehtimään tai odottamaan. Ja sitä elämä tulee monesti olemaan aikuisenakin. Pitää sopeutua tilanteeseen ja ryhmään.
Mutta kun fakta on nykypäivän peruskouluissa se, että lähes jokaisessa luokassa on niitä henkilökohtaista opetussuunnitelmaa noudattavia lumihiutaleita.
Ei siinä opettajalla ole kauheasti mahdollisuuksia huomioida niitä luokan parhaita oppilaita, kun siellä on se yksi tai kaksi, joita ei voi päästää hetkeksikään silmistä. Minulle on käynyt niin, että oppilas, jonka vieressä istuin, katosi luokasta, kun käänsin päätäni vastatakseni lyhyesti toisen oppilaan esittämään asialliseen kysymykseen.
Monessa koulussa hyvät oppilaat, jotka osaa käyttäytyä, pääsevät johonkin pientilaan tekemään tehtäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on huomautettu samasta asiasta aikoinaan 1980-luvulla. En ymmärtänyt silloin, enkä ymmärrä nyt, miksi oppimisen into tukahdutetaan silloin kun sitä on.
Mulle huomautettiin 90-luvulla. Ja mun tehtävät kyllä oli myös oikein. Opettajakin asian tarkisti.
Mutta minäkään en ymmärtänyt silloin, enkä nyt, miksi siitä koulusta pitää tehdä innokkaille mahdollisimman ankeaa.
Ja meillä ei ollut mitään lisätehtäväkirjoja. Jos olit valmis, niin lopputunnin istuit hiljaa paikallaan. Ei saanut siis piirtää tai lukea edes. Muille olisi kuulemma tullut paha mieli. Olin alakoulussa 1999-2005. Suurimman osan ajasta istuin hiljaa paikallaan tekemättä mitään. Paitsi lukuaineissa pystyi salaa lukemaan seuraavaa kappaletta.
Ihan sama kokemus vuosituhannen vaihteesta ala-asteelta.
Jos osasi asiat ja teki tehtävät reippaasti oikein, sai kiitokseksi istua hiljaa ja näkymättömänä lopun tunnin.
Joo joskus koulut oikein tekemällä tekevät koulusta mahd ilottoman ja tylsän. Osasin lukea kouluun mennessä ja peukaloita sai pyöritellä koko koulun loppuun, opin kaiken oikeastaan muualta ja tunneilla kuuntelemalla, jos kuuntelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kävi samalla tavalla, kun lapsi oli ekalla. Lapsi oli tosi loukkaantunut, kun ope oli nuhdellut asiasta. Silloin se tuntui minustakin aika oudolta, mutta nyt kyllä ymmärrän asian enemmän kuin hyvin. Koska mitä siitäkin tulisi jos matematiikassa ollaan sivulla 25, niin Maija on sivulla 35, Matti sivulla 29, Olli 40 jne. Jos muut laskee sivulla 25 olevia laskuja niin, mitä Matti, Olli ja Maija tekee? Häiriköi? Ei opettajalla taida olla resursseja tehdä 20 oppilaalle eri laskuja joka oppitunniksi ja opettaa montaa eri asiaa samalla oppitunnilla. Ja sehän se on tarkoitus, että opettaja opettaa ensin asiat lapsille, jotta he esim. oppivat oikean laskujärjestyksen.
Vierailija kirjoitti:
Ja näin totutamme lapset siihen, että yrittää ei kannata. Tekemällä minimin pärjää parhaiten.
Mikä tämä uhriutuminen nyt on? Ei se, että tekee tehtäviä etukäteen tarkoita sitä, että ne ovat aina oikein tai että lapsi olisi erityisen yritteliäs tai älykäs.
Levoton, ei osaa odotella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettaja saa palkan ryhmän opettamisesta, ei siitä, että hänellä on luokassa 25 eri suunnitelman mukaan etenevää lumihiutaletta. Jos haluatte muutosta, vaatikaa pienempiä luokkakokoja ja tasoryhmät takaisin.
Jos olet yksi 25:stä äärimmäisen heterogeenisessä ryhmässä, joudut todennäköisesti joko kiirehtimään tai odottamaan. Ja sitä elämä tulee monesti olemaan aikuisenakin. Pitää sopeutua tilanteeseen ja ryhmään.
Siis minä kyllä ihan mielelläni vaikka itse hankin lapselle niitä lisätehtäväkirjoja tai lukukirjoja, jos vaan lapsi saa niitä siellä koulussa sitten käyttää.
Totta kai ymmärrän, että opettajalla on koko ryhmä opetettavana ja että opettaja ei voi olla kaikkien luona yhtäaikaa. Mutta aika turhalta tuntuu se, että osa lapsista aina odottelisi puolet tunnista peukaloitaan pyöritellen, kun ei ole enää muuta tekemistä, kun ovat saaneet jo kaiken valmiiksi.
tuskinpa niitä lisätehtäviäkään saa lapsen mukaan laittaa. opettaja takavarikoi ne kuitenkin kun veeti-pietarille tulee paha mieli kun näkee että joku muu tekee eri tehtäviä kuin hän. lukukirjatkin takavarikoidaan muilta oppilailta, koska pirkko-kerttuli ei osaa vielä lukea ja se että muut lukee jotain omia kirjojaan häiritsee hänen keskittymistä.
yhdessäkään luokassa ei taatusti nopeimmilta oteta lisätehtäviä pois tai pulpettikirjoja.
Meidän koulussapa otettiin. Olin tuonut kotoa lukukirjan, koska edellisenkin open aikana meillä oli käytäntö, että tehtävien jälkeen sai lukea lukukirjaa. Mistä minä olisin voinut tietää, että uusi ope on toista mieltä. Olin tuonut kotoa Ronja Ryövärintyttären pulpettikirjakseni ja opettaja takavarikoi sen huomatessaan mitä tein. Sain jopa jälki-istuntoa kun olin lukenut tunnilla ilman lupaa.
Opettajan käytäntö oli että tehtäviä tehtiin omaan tahtiin ja jos ne sattui saamaan aikaisemmin valmiiksi, niin ei voinut muuta kuin odottaa. Tehtävät tarkistettiin vasta tunnin lopuksi.
Vilkkaana lapsena keksi sitten kaikki mahdolliset keinot viihdyttää itseäni, karkasin pulpetistani konttaamalla muiden pulpettien takana ja yritin luokasta ulos, rakensin penaalini tarvikkeista minisingon pyyhekumeja varten, piirsin kaikille uskonnonkirjan hahmoille silmälasit ja viikset jne.
ja vuosi oli ei ihan just. puhuttiin nykykouluista
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi samalla tavalla, kun lapsi oli ekalla. Lapsi oli tosi loukkaantunut, kun ope oli nuhdellut asiasta. Silloin se tuntui minustakin aika oudolta, mutta nyt kyllä ymmärrän asian enemmän kuin hyvin. Koska mitä siitäkin tulisi jos matematiikassa ollaan sivulla 25, niin Maija on sivulla 35, Matti sivulla 29, Olli 40 jne. Jos muut laskee sivulla 25 olevia laskuja niin, mitä Matti, Olli ja Maija tekee? Häiriköi? Ei opettajalla taida olla resursseja tehdä 20 oppilaalle eri laskuja joka oppitunniksi ja opettaa montaa eri asiaa samalla oppitunnilla. Ja sehän se on tarkoitus, että opettaja opettaa ensin asiat lapsille, jotta he esim. oppivat oikean laskujärjestyksen.
Siksi sillä opettajalla pitäisikin olla se varasuunnitelma, mitä tehtävänsä ekana valmiiksi saavat tekee sen jälkeen. Lisäksi on hyvä olla sen varasuunnitelman varasuunnitelma, ja vaikka vielä jotain ekstratehtäviä näiden lisäksi.
Jos ei opettajalla tai koululla resurssit riitä, voi opettaja varmaan laittaa viestiä oppilaan kotiin ja pyytää toimittamaan lapselle vaikka jonkun toisen matikankirjan.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt tätä, miksi oppimisen intoa himmaillaan silloin, kun sitä joillain on.
Sen sijaan niitä perässäraahattavia vedetään luokan perässä ja heidän mukaansa etenee koko luokka, ja puolet opettajan ajasta menee pelkästään näiden auttamiseen tai siihen, että opettaja suostuttelee Pälvi-Pietulia tulemaan alas kattolampusta. Nämä olisi olleet 80-luvulla apukouluissa ja tarkkiksilla, mutta kiitos integraation, nämä on nykyään normiluokissa.
Oppimisesta innokkaimpien tehtäviä opettaja taas vilkaisee sen 30 sekuntia ja muuta huomiota tai apua nämä ei opettajalta välttämättä edes saa. Jotkut sentään tajuaa antaa näille lisätehtäviä, mutta ei kaikki.
TÄMÄ! Ihan hirveän kiva ajatus, että luokassa kaikki saa oman tasoista opetusta. Mutta kun totuus on se, että se opettajan aika menee niihin perässä vedettäviin. Ja eihän se opettajien vika ole, että joutuvat puolta luokkaa maanittelemaan alas kattolampuista. Mutta ikävää, että vuosi toisensa jälkeen ne luokan innokkaimmat saa kärsiä.
Kaikille paras ratkaisu olisi eriyttää häiriköt muista. Vähintään matematiikan ja kielten tunneilla. Vaikka jakaa luokka kahteen ryhmään, jossa toisessa on ne nopeat ja toisessa hitaat. Näitä pienryhmiä on ainakin meidän kunnassa juuri äidinkielessä ja matikassa ihan joka koulussa, mutta se jako ryhmiin on aakkosjärjestys, ei taitotaso.
Miksi lahjakas oppilas on arvottomampi suomalaisessa koulujärjestelmässä kuin 'erityisen tuen tarpeen lapsi'? Miksi näihin erityisiin käytetään huomattavasti enemmän resursseja kuin lahjakkaisiin? Jos sama määrä aikaa ja rahaa annettaisiin lahjakkaille kuin yksi erityinen saa, voisi tämä lahjakas maksaa verovaroilla tyyliin kolmen uuden erityisen paapomisen.
En ymmärrä kommunismia aatteena, enkä koulujärjestelmänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja näin totutamme lapset siihen, että yrittää ei kannata. Tekemällä minimin pärjää parhaiten.
Mikä tämä uhriutuminen nyt on? Ei se, että tekee tehtäviä etukäteen tarkoita sitä, että ne ovat aina oikein tai että lapsi olisi erityisen yritteliäs tai älykäs.
Levoton, ei osaa odotella?
Lapsen tekemät tehtävät oli oikein, jos nyt edes keskustelua luit.
Eihän tässä muuta väitettykään, paitsi että lapsi on kiinnostunut matematiikasta ja innostunut oppimaan. Ne ei liene kovin huonoja asioita. Vai?
Oikea vastaus on että pitäisi eriyttää ylöspäin eli tarjota lisähaastetta. Oppilaan moittiminen, hellästikin, on väärä vastaus. Ärsyttää että omassa ammattikunnassa on tuommoisia urpoja, koska kyse on vaan laiskuudesta kun ei jakseta tarjota nopeille mitään.
T: Ope
Alue: Aihe vapaa
Sama. Seurauksena lakkasin seuraamasta tunneilla ja tekemästä läksyjä kokonaan. Voi olisinpa saanut lisätehtäviä mieluummin! Olisin saattanut päätyä johonkin muuhunkin elämässäni kuin hanttihommia tekemään.