Helsingin päiväkodit kriisissä. Millä mielellä vanhemmat asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on kauhistuttava. En ikinä uskaltaisi enkä haluaisi jättää pientä lastani tuollaiseen orpokotiin. En myöskään suostuisi tuollaisissa oloissa työskentelemään. Äänestäisin jaloillani, sekä lapsen vanhempana että työntekijänä.

Me lähdimme pois. 45min Hkistä pieni paikkakunta, josta ostimme talon. Päiväkoti jossa oli koko ajan samat turvalliset ja tutut työntekijät ja pienet ryhmät. Nyt lapset koululaisia. Koulussa kivat aikuiset, oppikirjat ja ne päiväkodista tutut kaverit ja -perheet. Koulumatkaa 200m. Vieressä järvi, uimahalli ja harrastuskentät. Rauhallista asua.

Me valitsimme näin ja kuljemme me aikuiset työmatkaa, jotta lapset saavat hyvän ja turvallisen lapsuuden.

Kun lapset muuttavat joskus omilleen, muutamme ehkä takaisin kaupunkiin ja kulttuurin pariin, mutta nyt mennään lasten ehdoilla.

Suosittelen lämpimästi muillekin lapsiperheille ja myös työntekijöille.

Meillä päiväkotiin oli 500m ja nyt kouluun 350m. Ei ole ainuttakaan tietä tai katua ylitettävänä. Vieressä on harrastuskentät ja uimahalli. Päiväkodista seurasivat tutut lapset ekalle luokalle ja kaverit ovat lähellä. Päiväkodissa ison ryhmä oli 15 lasta, että ei paha lainkaan. Ja me asumme Helsingin keskustassa. Työmatkani on 600m.

Tänään lastani oli vastaanottamassa naapuriryhmän aikuinen ja päiväkodin keittiön työntekijä. Tänään jätin lapsen ihan hyvillä mielin päiväkotiin. Molemmat aikuiset oli tuttuja ja kolmaskin aikuinen oli aloittelemassa vuoroaan.

Eilen ohjeistin uutta sijaista oikeaan paikkaan, ihan hyvillä mielin jätin lapsen päiväkotiin. Kaksi aikuista oli paikalla joista toisen olin ennenkin nähnyt.

Toissapäivänä niinkuin muinakin aamuina kaksi ryhmää oli yhdistetty, mutta kahta ryhmää varten oli vain yksi hoitaja, odotin lapseni kanssa kunnes sen päivän sijainen tuli paikalle ja ryhmiä varten oli kaksi aikuista paikalla.

Onhan tää aika älytöntä, kun ei ole edes vakisijaista vaan jokapäivä uudet ihmiset. Mutta monet vanhemmat käy töissä eikä lapsia voi töihinkään mukaan ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos kysyn aamulla klo 9 lasta viedessäni suoraan montako työntekijää ryhmässä on paikalla ja moniko niistä on sijaisia, niin mitä minulle vastataan? Siis näin suoraan kysymykseen.

Omassa ryhmässäni tuo ei ainakaan ole mikään tabu-aihe vastattavaksi. Lasten turvallisuudestahan (ja työntekijöiden jaksamisesta) siinä on kyse, eli aivan ydinasioista.

Oma ammattietiikkani ei ainakaan taipuisi valehteluun tai turhaan salailuun. Enkä ole kokenut johtajammekaan sellaiseen kannustavan. Jos kannustaisi, sanoisin hänelle, että rakennan kasvatusyhteistyötä vanhempien kanssa luottamuksen ja avoimuuden varaan. Epäkohtailmoituksen vajaamiehityksen takia olen joutunut tekemään vain kerran, eli tilanteemme on ollut sikäli hyvä.

T. Työhönsä sitoutuneen tiimin jäsen

Arvostan kyllä vaka-opettajan ammattia, mutta minusta 1-4-vuotiaat eivät tarvitse vaka-opeja vaan turvallisia (ei rikostaustaa siis), ensiaputaitoisia ja lapsista pitäviä aikuisia.

En ymmärrä, miksi päivähoito on sellaista rallia, jossa pienten palleroisten kanssa kierretään jos vaikka mitä paikkoja julkisella liikenteellä seikkaillen. Lapset olisivat varmasti aivan tyytyväisiä tuttuihin leikkipaikkoihin. Luulisi työntekijöillekin olevan helpompaa.

Viskarit ja eskarit hyötyvät sitten opettavaisemmasta otteesta. Pula on minusta nyt kuitenkin nimenomaan niistä lastenhoitajista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kysyn aamulla klo 9 lasta viedessäni suoraan montako työntekijää ryhmässä on paikalla ja moniko niistä on sijaisia, niin mitä minulle vastataan? Siis näin suoraan kysymykseen.

Omassa ryhmässäni tuo ei ainakaan ole mikään tabu-aihe vastattavaksi. Lasten turvallisuudestahan (ja työntekijöiden jaksamisesta) siinä on kyse, eli aivan ydinasioista.

Oma ammattietiikkani ei ainakaan taipuisi valehteluun tai turhaan salailuun. Enkä ole kokenut johtajammekaan sellaiseen kannustavan. Jos kannustaisi, sanoisin hänelle, että rakennan kasvatusyhteistyötä vanhempien kanssa luottamuksen ja avoimuuden varaan. Epäkohtailmoituksen vajaamiehityksen takia olen joutunut tekemään vain kerran, eli tilanteemme on ollut sikäli hyvä.

T. Työhönsä sitoutuneen tiimin jäsen

Meidänkin päiväkodissa kyllä vastataan suoraan.

Usein kun vien lasta, niin paikalla oleva hoitaja (jos vakkari) kertoo myös koska toinen aikuinen on tulossa ryhmään ja onko hän sijainen vai vakkari.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on kauhistuttava. En ikinä uskaltaisi enkä haluaisi jättää pientä lastani tuollaiseen orpokotiin. En myöskään suostuisi tuollaisissa oloissa työskentelemään. Äänestäisin jaloillani, sekä lapsen vanhempana että työntekijänä.

Me lähdimme pois. 45min Hkistä pieni paikkakunta, josta ostimme talon. Päiväkoti jossa oli koko ajan samat turvalliset ja tutut työntekijät ja pienet ryhmät. Nyt lapset koululaisia. Koulussa kivat aikuiset, oppikirjat ja ne päiväkodista tutut kaverit ja -perheet. Koulumatkaa 200m. Vieressä järvi, uimahalli ja harrastuskentät. Rauhallista asua.

Me valitsimme näin ja kuljemme me aikuiset työmatkaa, jotta lapset saavat hyvän ja turvallisen lapsuuden.

Kun lapset muuttavat joskus omilleen, muutamme ehkä takaisin kaupunkiin ja kulttuurin pariin, mutta nyt mennään lasten ehdoilla.

Suosittelen lämpimästi muillekin lapsiperheille ja myös työntekijöille.

Meillä päiväkotiin oli 500m ja nyt kouluun 350m. Ei ole ainuttakaan tietä tai katua ylitettävänä. Vieressä on harrastuskentät ja uimahalli. Päiväkodista seurasivat tutut lapset ekalle luokalle ja kaverit ovat lähellä. Päiväkodissa ison ryhmä oli 15 lasta, että ei paha lainkaan. Ja me asumme Helsingin keskustassa. Työmatkani on 600m.

Eli Helsingin päiväkodeissa ja kouluissa onkin siis kaikki hyvin? Valehdellaanko henkilöstöpulasta ja opettajapulasta ja jättiryhmistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on kauhistuttava. En ikinä uskaltaisi enkä haluaisi jättää pientä lastani tuollaiseen orpokotiin. En myöskään suostuisi tuollaisissa oloissa työskentelemään. Äänestäisin jaloillani, sekä lapsen vanhempana että työntekijänä.

Me lähdimme pois. 45min Hkistä pieni paikkakunta, josta ostimme talon. Päiväkoti jossa oli koko ajan samat turvalliset ja tutut työntekijät ja pienet ryhmät. Nyt lapset koululaisia. Koulussa kivat aikuiset, oppikirjat ja ne päiväkodista tutut kaverit ja -perheet. Koulumatkaa 200m. Vieressä järvi, uimahalli ja harrastuskentät. Rauhallista asua.

Me valitsimme näin ja kuljemme me aikuiset työmatkaa, jotta lapset saavat hyvän ja turvallisen lapsuuden.

Kun lapset muuttavat joskus omilleen, muutamme ehkä takaisin kaupunkiin ja kulttuurin pariin, mutta nyt mennään lasten ehdoilla.

Suosittelen lämpimästi muillekin lapsiperheille ja myös työntekijöille.

Meillä päiväkotiin oli 500m ja nyt kouluun 350m. Ei ole ainuttakaan tietä tai katua ylitettävänä. Vieressä on harrastuskentät ja uimahalli. Päiväkodista seurasivat tutut lapset ekalle luokalle ja kaverit ovat lähellä. Päiväkodissa ison ryhmä oli 15 lasta, että ei paha lainkaan. Ja me asumme Helsingin keskustassa. Työmatkani on 600m.

Eli Helsingin päiväkodeissa ja kouluissa onkin siis kaikki hyvin? Valehdellaanko henkilöstöpulasta ja opettajapulasta ja jättiryhmistä?

Taitaa olla noita bättre folkin päiväkoteja ja kouluja nämä...

Vierailija kirjoitti:

Itse muistan vakaope -ajoiltani sen jatkuvan, fyysisen väsymyskiputilan, jossa elin päivittäin. Suurimpana syynä oli juuri tuo kunnollisen ja palauttavan tauon puute. koko päivä jäätävää haipakkaa ja tulipalojen sammutteluja, välillä kotiin nukkumaan ja taas sama paska alkaa alusta. Olin niin väsynyt, että kasvoissani tuntui koko ajan kummallista kipua, en oikein osaa edes selittää sitä. 

Nyt olen koulun puolella erkkaopena ja johan on resurssit ihan eri luokkaa. Virallista taukoa ei edelleenkään ole, mutta johonkin väliin kyllä aina ujutan kahvihetken. Lomat myös palauttavat ihan eri tavalla nyt ja niiden ajankohta on aina tiedossa etukäteen, toisin kuin vakassa! Siellä työntekijällä ei ole mitään arvoa.

Hienoa, että sait vaihdetuksi parempaan työhön.

Niin kuin omallakin kohdallasi valitettavasti huomasit, niin kummasti työskentelyolosuhteet paranevat palkan noustessa. Onko tämä sitä me todella haluamme?

Että vain niissä "paremmissa" töissä on mukavat työskentelyolot riittävine henkilökunta mitoituksineen, tiloineen sekä asialliseen elämiseen riittävine palkkoineen.

Entä miten arvioidaan mitä ovat ne työt, joiden tekijät ansaitsevat nämä kaikki mukavat olot ja palkat? vaatimuksena olevan pohjakoulutuksenko perusteella? Eikö tämä ole hieman kapea kriteeristö.

Eikö työn sisällöllä tai työn raskaudella ole lainkaan väliä? Tai työn yhteiskunnallisella merkittävyydellä?

Eikö olisi oikeudenmukaista, että kaikissa työpaikoissa olisi asialliset työskentelyolot taukoineen sekä kohtuullinen palkkaus? Luomme me kaikki ihmiset yhdessä luomme omat työmarkkinamme, meillä on myös valta niitä muuttaa. Se vain vaatii, ettei asiattomiin oloihin ja liian heikkoihin palkkoihin suostuta, vaan äänestetään jaloilla sekä kannatetaan poliitikkoja, joita nämä teemat kiinnostavat.

Nyt työmarkkinamme on ihan liian eriytyneet niin sanottuihin tavoiteltaviin töihin ja niin sanottuihin paskaduuneihin. Hiljalleen, mutta varmasti tämä nykyinen kehitys tuhoaa yhteiskuntamme, niin kuin eriarvoisuus ja moraalittomuus aina lopulta tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilanne on kauhistuttava. En ikinä uskaltaisi enkä haluaisi jättää pientä lastani tuollaiseen orpokotiin. En myöskään suostuisi tuollaisissa oloissa työskentelemään. Äänestäisin jaloillani, sekä lapsen vanhempana että työntekijänä.

Me lähdimme pois. 45min Hkistä pieni paikkakunta, josta ostimme talon. Päiväkoti jossa oli koko ajan samat turvalliset ja tutut työntekijät ja pienet ryhmät. Nyt lapset koululaisia. Koulussa kivat aikuiset, oppikirjat ja ne päiväkodista tutut kaverit ja -perheet. Koulumatkaa 200m. Vieressä järvi, uimahalli ja harrastuskentät. Rauhallista asua.

Me valitsimme näin ja kuljemme me aikuiset työmatkaa, jotta lapset saavat hyvän ja turvallisen lapsuuden.

Kun lapset muuttavat joskus omilleen, muutamme ehkä takaisin kaupunkiin ja kulttuurin pariin, mutta nyt mennään lasten ehdoilla.

Suosittelen lämpimästi muillekin lapsiperheille ja myös työntekijöille.

Meillä päiväkotiin oli 500m ja nyt kouluun 350m. Ei ole ainuttakaan tietä tai katua ylitettävänä. Vieressä on harrastuskentät ja uimahalli. Päiväkodista seurasivat tutut lapset ekalle luokalle ja kaverit ovat lähellä. Päiväkodissa ison ryhmä oli 15 lasta, että ei paha lainkaan. Ja me asumme Helsingin keskustassa. Työmatkani on 600m.

Eli Helsingin päiväkodeissa ja kouluissa onkin siis kaikki hyvin? Valehdellaanko henkilöstöpulasta ja opettajapulasta ja jättiryhmistä?

Olen eri vastaaja. Ei ole Helsingissä kaikki hyvin. Täällä on hälyttävä tilanne. Se ei kuitenkaan koske aivan jokaikistä yksikköä. Ketjun kommenteissa joku kertoi, että keikkalaiset välttelee isoja päiväkoteja, koska niissä tilanne on huonoin. Tämä on totta.

Oma lapseni oli päivähoidon tarpeessa, kun asuimme Vantaalla. Hän sai paikan, mutta hups, ei ollut tiloja. Sinne perustettiin puoleksi vuodeksi väliaikaiset tilat. Henkilökunnaksi tuli vastavalmistunut vaka-ope, pätevän oloinen lastenhoitaja ja kaksi huonosti suomea puhuvaa, mutta aivan ihanaa lastenhoitajaa.

Puolen vuoden jälkeen oli siis kaikilla paikanvaihto edessä, joten me muutimme (muistakin syistä) Helsingin puolelle. Lapsi pääsi kivaan, pieneen päiväkotiin, jossa toimi kolme lapsiryhmää sekä eskari. Vakituinen, ammattitaitoinen henkilökunta. "Vieraiden" ryhmien aikuiset tunsivat muiden ryhmien lapset myös. Siellä oli vielä oma keittiökin!

Alueen muissa päiväkodeissa onkin sitten toinen meininki ja ainaisella vajauksella mentiin ja kuulemma mennään edelleen. Lasten määrä lisääntyy ja aikuisten vähenee :/

Suomessakaan ei ole ikinä ennen ollut näin paljon ihmisiä, ja korona-aikana sikiäminen kiihtyi entisestään.

Kivittäkää vaan, mutta minusta ihan pieniä ei pitäisi viedä hoitoon ellei vanhempi töissä/opiskele. Tämä subjektiivinen päivähoito on mielestäni huonosti suunniteltu ja kovasti yhteiskuntaa kuormittava.

Mieluummin vaikka jotakin kerhoja ja leikkikenttätoimintaa kotona oleville lapsille ja vanhemmille. Ainakin jos alle 3v kyseessä...

älkää tehkö hesan mutsit enää lapsia kiitos.

Lapsen hoidattaja kirjoitti:

Usein vanhemmilla ei ole valinnanvaraa lapsen hoidon suhteen. On otettava se paikka, jonka vain suinkin (usein pitkän jonotuksen seurauksena) saa.

Töissä on käytävä, muuten valot sammuu, koti kylmenee ja ruokaa ei ole.

Jos irtisanoo hoitopaikan, joutuu jonottamaan kuukausia uutta paikkaa, joka ei välttämättä ole yhtään parempi.

Kaikilla ei ole isovanhempia tai muita ilmaisia apuja hyvää hyvyyttään hoitamaan lapsen 45h ajan joka viikko, kun vanhemman on oltava omissa töissä.

Päiväkodin eteisessä aamuisin on mahdotonta tietää, montako aikuista siellä 150 lapsen päiväkodissa on, kun menee vain oman lapsen yksikön eteiseen. On pakko luottaa se oma lapsi sen vastaanottavan aikuisen käsiin ja että tarvittaessa tulee tieto sitten, jos joku kriisi olisi.

Koen sympatiaa ja sääliä venyviä hoitajia kohtaan, ja yritän osaltani tehdä heidän päivänsä niin vaivattomaksi kuin suinkin.

Ketjun edellisistä viesteistä välittyy itsekeskeinen, lapsesta välittämätön kuva vanhemmista, jotka vain haluavat heittää lapsen käsistään muiden hoitoon, viis olosuhteista.

Se ei todellakaan ole näin monenkaan kohdalla.

Itsekin sairaanhoitajana olen jatkuvasti kahtaalle revitty, työskentelen koko ajan kroonisen alimiehityksen ympäristössä vaikeavammaisten aikuisten mielenterveysasiakkaiden parissa, ja olen nääntynyt, ja lopussa oleva ihmisraunio.

Minulla ei ole voimia enää mihinkään muuhun kuin selviytymiseen, enkä kykene taistelemaan päiväkodin henkilöstöpulan puolesta, vaikka henkisen tukeni he saavatkin.

Voisin antaa toisen munuaiseni, jos voisin hoitaa omia lapsiani kotona kouluikään saakka, mutta en voi koska minun on PAKKO tehdä töitä nousevien elinkustannusten kattamiseksi, ja täten PAKKO tuoda lapsi sinne hoitoon ja rukoilla että kaikki sujuu siellä (ja omallakin työpaikalla) hyvin.

T: toisen alan alipalkattu, liiallisen työn nujertama, lapsensa päivisin susille heittäjä

Lapset voi olla ihan kotona työpöivän ajan. Näin varmaan oli ennenvanhaankin, lapsia ei voitu kokoajan hyysätä ja piti olla itsenäinen. Silloin kasvettiin kunnollisiksi aikuisiksi, nykypäivän hyysätyt lapset kasvavat työkyvyttömiksi uusavuttomiksi tunareiksi, eli jotain siinä hyysäyskasvatuksessa on pielessä

Kertokaapas päikkyjen väki että miten paha se tilanne oikeasti on tällä hetkellä, pääseekö esim. pitkäaikaistyötön päiväkotiin töihin 9 euron päiväkorvauksella? Ulkoinen olemukseni ei ole mikään sillan alta repäisty, vaan ihan perusasiallinen.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen hoidattaja kirjoitti:

Usein vanhemmilla ei ole valinnanvaraa lapsen hoidon suhteen. On otettava se paikka, jonka vain suinkin (usein pitkän jonotuksen seurauksena) saa.

Töissä on käytävä, muuten valot sammuu, koti kylmenee ja ruokaa ei ole.

Jos irtisanoo hoitopaikan, joutuu jonottamaan kuukausia uutta paikkaa, joka ei välttämättä ole yhtään parempi.

Kaikilla ei ole isovanhempia tai muita ilmaisia apuja hyvää hyvyyttään hoitamaan lapsen 45h ajan joka viikko, kun vanhemman on oltava omissa töissä.

Päiväkodin eteisessä aamuisin on mahdotonta tietää, montako aikuista siellä 150 lapsen päiväkodissa on, kun menee vain oman lapsen yksikön eteiseen. On pakko luottaa se oma lapsi sen vastaanottavan aikuisen käsiin ja että tarvittaessa tulee tieto sitten, jos joku kriisi olisi.

Koen sympatiaa ja sääliä venyviä hoitajia kohtaan, ja yritän osaltani tehdä heidän päivänsä niin vaivattomaksi kuin suinkin.

Ketjun edellisistä viesteistä välittyy itsekeskeinen, lapsesta välittämätön kuva vanhemmista, jotka vain haluavat heittää lapsen käsistään muiden hoitoon, viis olosuhteista.

Se ei todellakaan ole näin monenkaan kohdalla.

Itsekin sairaanhoitajana olen jatkuvasti kahtaalle revitty, työskentelen koko ajan kroonisen alimiehityksen ympäristössä vaikeavammaisten aikuisten mielenterveysasiakkaiden parissa, ja olen nääntynyt, ja lopussa oleva ihmisraunio.

Minulla ei ole voimia enää mihinkään muuhun kuin selviytymiseen, enkä kykene taistelemaan päiväkodin henkilöstöpulan puolesta, vaikka henkisen tukeni he saavatkin.

Voisin antaa toisen munuaiseni, jos voisin hoitaa omia lapsiani kotona kouluikään saakka, mutta en voi koska minun on PAKKO tehdä töitä nousevien elinkustannusten kattamiseksi, ja täten PAKKO tuoda lapsi sinne hoitoon ja rukoilla että kaikki sujuu siellä (ja omallakin työpaikalla) hyvin.

T: toisen alan alipalkattu, liiallisen työn nujertama, lapsensa päivisin susille heittäjä

Lapset voi olla ihan kotona työpöivän ajan. Näin varmaan oli ennenvanhaankin, lapsia ei voitu kokoajan hyysätä ja piti olla itsenäinen. Silloin kasvettiin kunnollisiksi aikuisiksi, nykypäivän hyysätyt lapset kasvavat työkyvyttömiksi uusavuttomiksi tunareiksi, eli jotain siinä hyysäyskasvatuksessa on pielessä

Silloin ennenvanhaan oli mummoja ja muita auttamassa lapsenhoidossa. Nykyään ne mummot on töissä. Minusta on valokuvia "perhepäivähoitajan" luona 70-luvulla. Samoin oma äitini hoiti muiden lapsia jonkun aikaa.

Minä en jaksaisi. Hyvä kun omasta arjesta selviää. Lapsi on onneksi jo koululainen.

Vierailija kirjoitti:

Kertokaapas päikkyjen väki että miten paha se tilanne oikeasti on tällä hetkellä, pääseekö esim. pitkäaikaistyötön päiväkotiin töihin 9 euron päiväkorvauksella? Ulkoinen olemukseni ei ole mikään sillan alta repäisty, vaan ihan perusasiallinen.

Asiallinen olemus ei onneksi sentään vielä riitä pätevyydeksi varhaiskasvatuksen alalla. Tilanne voi parantua ainoastaan siten, että koulutuspaikkoja lisätään, samalla nostetaan palkka sellaiselle tasolle että sillä tulee toimeen ja parannetaan työoloja eli johtamisen tasoa ja työskentelyilmapiiriä. Ja sitten vielä pitäisi saada alan arvostus jollain laajalla imagokampanjalla nousemaan että saataisiin ne koulutuspaikat täytettyä.

Vanhemmat on puun ja kuoren välissä. Töihin on pakko mennä että pystyy perheen elättämään eikä sellaisia työpaikkoja juurikaan ole minne lapsen voisi ottaa mukaan.

Poliitista painetta muutokseen toisi ehkä se, jos ihan kaikki vanhemmat alkaisivat lakkoon, eli eivät menisi omille työpaikoilleen koska lapset on hoidettava. Vaikka isät ja äidit vuoropäivinä. Näin saataisiin konkretisoitua varhaiskasvatuksen merkitys kansantaloudelle, koska mikään muuhan ei Suomessa tänä päivänä merkitse mitään kuin raha.

Vierailija kirjoitti:

Olin usein isompien ryhmässä 18 lapsen kanssa yksin. Ryhmässä muita lyöviä lapsia joilla monia ongelmia,,8 täysin suomea puhumatonta. Sijaiseksi saattoi tulla joskus joku joka ei puhunut sanaakaan suomea tai selkästi päihdeongelmainen. Jotkut sijaiset haukkuivat ja kiroilivat lapsille. Valitin johtajalle joka sanoi vain että pärjätkää tämä päivä ei oteta enää samaa sijaista. Jotkut sijaiset lähtivät kesken päivän pois muutama alkoi itkemään. Tämä on totta, Helsingissä 2021. Nyt tilanne on se että edes sitä päihdeongelmaista ei Seurelta tule. Olen itse pitkällä saikulla nyt, en tiedä koska pääsen takaisin töihin.

Tuo kuulostaa jo lohduttoman surulliselta. Kyllä on Stadi sössinyt asiansa aika solmuun (palkanmaksuongelmien kera). Onneksi muutin sieltä pois jo muutama vuosi sitten.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen hoidattaja kirjoitti:

Usein vanhemmilla ei ole valinnanvaraa lapsen hoidon suhteen. On otettava se paikka, jonka vain suinkin (usein pitkän jonotuksen seurauksena) saa.

Töissä on käytävä, muuten valot sammuu, koti kylmenee ja ruokaa ei ole.

Jos irtisanoo hoitopaikan, joutuu jonottamaan kuukausia uutta paikkaa, joka ei välttämättä ole yhtään parempi.

Kaikilla ei ole isovanhempia tai muita ilmaisia apuja hyvää hyvyyttään hoitamaan lapsen 45h ajan joka viikko, kun vanhemman on oltava omissa töissä.

Päiväkodin eteisessä aamuisin on mahdotonta tietää, montako aikuista siellä 150 lapsen päiväkodissa on, kun menee vain oman lapsen yksikön eteiseen. On pakko luottaa se oma lapsi sen vastaanottavan aikuisen käsiin ja että tarvittaessa tulee tieto sitten, jos joku kriisi olisi.

Koen sympatiaa ja sääliä venyviä hoitajia kohtaan, ja yritän osaltani tehdä heidän päivänsä niin vaivattomaksi kuin suinkin.

Ketjun edellisistä viesteistä välittyy itsekeskeinen, lapsesta välittämätön kuva vanhemmista, jotka vain haluavat heittää lapsen käsistään muiden hoitoon, viis olosuhteista.

Se ei todellakaan ole näin monenkaan kohdalla.

Itsekin sairaanhoitajana olen jatkuvasti kahtaalle revitty, työskentelen koko ajan kroonisen alimiehityksen ympäristössä vaikeavammaisten aikuisten mielenterveysasiakkaiden parissa, ja olen nääntynyt, ja lopussa oleva ihmisraunio.

Minulla ei ole voimia enää mihinkään muuhun kuin selviytymiseen, enkä kykene taistelemaan päiväkodin henkilöstöpulan puolesta, vaikka henkisen tukeni he saavatkin.

Voisin antaa toisen munuaiseni, jos voisin hoitaa omia lapsiani kotona kouluikään saakka, mutta en voi koska minun on PAKKO tehdä töitä nousevien elinkustannusten kattamiseksi, ja täten PAKKO tuoda lapsi sinne hoitoon ja rukoilla että kaikki sujuu siellä (ja omallakin työpaikalla) hyvin.

T: toisen alan alipalkattu, liiallisen työn nujertama, lapsensa päivisin susille heittäjä

Lapset voi olla ihan kotona työpöivän ajan. Näin varmaan oli ennenvanhaankin, lapsia ei voitu kokoajan hyysätä ja piti olla itsenäinen. Silloin kasvettiin kunnollisiksi aikuisiksi, nykypäivän hyysätyt lapset kasvavat työkyvyttömiksi uusavuttomiksi tunareiksi, eli jotain siinä hyysäyskasvatuksessa on pielessä

Eli kapaloidaan vauvat pakettiin ja nostetaan tuvan seinälle roikkumaan työpäivän ajaksi ja kun lapsi lähtee liikkeelle, joko suljetaan leikkikehään tai jätetään oman onnensa nojaan touhuilemaamün, kun vanhemmat tekevät töitään?

Vierailija kirjoitti:

Lapsen hoidattaja kirjoitti:

Usein vanhemmilla ei ole valinnanvaraa lapsen hoidon suhteen. On otettava se paikka, jonka vain suinkin (usein pitkän jonotuksen seurauksena) saa.

Töissä on käytävä, muuten valot sammuu, koti kylmenee ja ruokaa ei ole.

Jos irtisanoo hoitopaikan, joutuu jonottamaan kuukausia uutta paikkaa, joka ei välttämättä ole yhtään parempi.

Kaikilla ei ole isovanhempia tai muita ilmaisia apuja hyvää hyvyyttään hoitamaan lapsen 45h ajan joka viikko, kun vanhemman on oltava omissa töissä.

Päiväkodin eteisessä aamuisin on mahdotonta tietää, montako aikuista siellä 150 lapsen päiväkodissa on, kun menee vain oman lapsen yksikön eteiseen. On pakko luottaa se oma lapsi sen vastaanottavan aikuisen käsiin ja että tarvittaessa tulee tieto sitten, jos joku kriisi olisi.

Koen sympatiaa ja sääliä venyviä hoitajia kohtaan, ja yritän osaltani tehdä heidän päivänsä niin vaivattomaksi kuin suinkin.

Ketjun edellisistä viesteistä välittyy itsekeskeinen, lapsesta välittämätön kuva vanhemmista, jotka vain haluavat heittää lapsen käsistään muiden hoitoon, viis olosuhteista.

Se ei todellakaan ole näin monenkaan kohdalla.

Itsekin sairaanhoitajana olen jatkuvasti kahtaalle revitty, työskentelen koko ajan kroonisen alimiehityksen ympäristössä vaikeavammaisten aikuisten mielenterveysasiakkaiden parissa, ja olen nääntynyt, ja lopussa oleva ihmisraunio.

Minulla ei ole voimia enää mihinkään muuhun kuin selviytymiseen, enkä kykene taistelemaan päiväkodin henkilöstöpulan puolesta, vaikka henkisen tukeni he saavatkin.

Voisin antaa toisen munuaiseni, jos voisin hoitaa omia lapsiani kotona kouluikään saakka, mutta en voi koska minun on PAKKO tehdä töitä nousevien elinkustannusten kattamiseksi, ja täten PAKKO tuoda lapsi sinne hoitoon ja rukoilla että kaikki sujuu siellä (ja omallakin työpaikalla) hyvin.

T: toisen alan alipalkattu, liiallisen työn nujertama, lapsensa päivisin susille heittäjä

Lapset voi olla ihan kotona työpöivän ajan. Näin varmaan oli ennenvanhaankin, lapsia ei voitu kokoajan hyysätä ja piti olla itsenäinen. Silloin kasvettiin kunnollisiksi aikuisiksi, nykypäivän hyysätyt lapset kasvavat työkyvyttömiksi uusavuttomiksi tunareiksi, eli jotain siinä hyysäyskasvatuksessa on pielessä

Sinä katsot liikaa televisiota. Emmerdalessa työssäkäyvien vanhempien lapset nukkuu päiväunia työpäivän ajan. Se on fiktiota.

Vierailija kirjoitti:

Nykyajan ihmiset: Kultalusikka suussa on kaikki annettu, täysin avuttomiksi opittu, ei mitään taisteluhenkeä, että saisi esim. omia työolojaan paremmiksi.

Kyllä pyörii haudoissaan kaikki, jotka on pistäneet itsensä ja ihan aidosti henkensä likoon naisten oikeuksien puolesta: Näin siinä sitten on käynyt, että kankkulankaivoon on kaikki se taistelu mennyt ja naiset ovat vieläkin avuttomampia kuin ennen.

Ja ihan naisena tämän sanon, surullista nähtävää.

Naisten taakka helpottuisi, jos miehet osallistuisivat enemmän kasvatusvastuuseen. Päiväkodeissakin. Sitä voimaantuneet naiset eivät halua myöntää tai vaatia, joten nauttikaa kaikkivoipaisuudestanne.