Lue keskustelun säännöt.
Ajattelevatko naiset helposti miehellä olevan muita kuin kaverillisia aikeita?
Jos nainen ja mies tapaavat ja mies ystävällinen jne. mutta mies haluaa olla kaveri vain tehdä tuttavuutta, niin miten helposti nainen ajattelee, että onko miehellä kuitenkin jotain muuta mielessä?
Kommentit (925)
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni 21v kävi juuri kiivasta keskustelua parin 23-25-vuotiaan poikatuttavansa kanssa, ne pojat oli sitä mieltä että nainen ja mies EIVÄT voi olla kavereita, ja tyttöni oli aivan pöyristynyt ;) Eli oma tyttöni ainakin ajattelee, että voi olla kaveri vaikka kenen kanssa ilman kummankaan taka-ajatuksia.
Oppia ikä kaikki ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos varattu heteromies pyytää varattua naista ulos, niin kyllä siihen muutakin liittyy miehen osalta kuin pelkkää kaveeraamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä ollenkaan niitä naisia, jotka sanovat että onneksi saa olla rauhassa eikä miehet ehdottele mitään. Minusta on kivaa olla vielä keski-iässäkin niin viehättävä, että miehet kiinnostuvat. Ikäakselilla n. 25-70 tulee selvää flirttiä ja se piristää kyllä päivää. Ehkä en tunne vastenmielisyyttä siksi, että lähestymiset ovat melkein poikkeuksetta hyvän maun mukaisia, iloisia ja jopa hellyttävän ujoja. Härskejä ja limaisia lähestymisyrityksiä en ole jostain syystä joutunut kohtaamaan. Sen ymmärrän toisaalta, että joillekin tulee vastenmielisyys miehiä kohtaan jos inhottavat ukot lähentelevät ja puhuvat alentavasti. Mutta kun oma kokemus on muuta, saan olla kiitollinen.
No mä olen nainen 40+, eikä mua olla koskaan lähestytty missän mielessä. Ei asiallisesti eikä limaisesti. Eli olisipa todella mielenkiintoista nähdä miltä näytät ja miten liikut, käyttäydyt, juttelet ihmisten kanssa... sinussa täytyy olla jotain poikkeuksellisen viehättävää jos jatkuvasti saat flirttiä ja lähestymisiä. Ja minun täytyy olla jotenkin aivan ylitsepääsemättömän epäviehättävä. Rumana en itseäni pidä, mutta jotainhan minussa on vialla.
Minulla (N50+) ihan sama kokemus. En ole edes ollut tilanteessa, jossa olisi pitänyt pohtia miehen aikeita. Ja samat ajatukset itsestäni: en ole mielestäni ruma, mutta jotain vikaa minussa todellakin on. Tai sanotaan: en pidä itseäni rumana, kun katson peiliin, mutta jos käytän peilinä ympäristön suhtautumista, silloin on ruma aika liki.
Vierailija kirjoitti:
Hah. Minä olen sellainen mies jolla on paljon naispuolisia kavereita ilman että pyrin heidän pöksyihinsä. Olen vakiintuneessa parisuhteessa ja minulla on lapsia. Avovaimoni tuntee naispuoliset kaverini eikä minulla ole mitään peiteltävää. En kaipaa ulkopuolisia suhteita, ylimääräistä jännitystä tai draamaa. Naisten kanssa nyt vain on mukava jutella koska he eivät rehvastele ja pönötä.
M46
Sama täällä. Miesten kanssa asiat menee lopulta aina final battleksi. Naiset ei koskaan haasta ja kyseenalaista kuka on lähiseudun tuhovoimaisin soturi. 100km säteellä ei löydy voittajaa. Siksi meidän kaltaiset miehet voivat tyytyä vain naisiin ystävinä. T. Saksan Suplex
Vierailija kirjoitti:
Kaikki työkaveritkin joiden kanssa luullut ystävyydeksi ovat lopulta olleet umpirakastuneita, varattuja tai ei.
Ei toimi naisen ja miehen ystävyys, naiselta kyllä toimisi muttei mieheltä.
Muna vie.
Näin. Tosin se naisenkin tosiystävyys on vähän siinä ja tässä, se vain verhotaan paremmin. Nainen saa kaverimieheltä huomiota, ja tunteen olevansa haluttu oman itsenään ja kaverina miehen silmissä, joka nostaa itsetuntoa, mutta monesti perustuu valheellisuudelle omaa itseä kohtaan. Eli ajatellaan että tuo toinen vain pitää minua niin hyvänä tyyppinä, vaikka oikeasti miehellä on mielessä ihan muut asiat.
Mies pääsee ystävyydessä lähelle naista jota haluaa(ja tämä tuottaa jo sinänsä tyydytystä miehessä) sekä saa kokea metsästyksen tunnetta pitäessään naisen mielenkiintoa miehen kanssa kaveeraamiseen yllä.
Tällainen ystävyys toimiikin niin kauan kunnes jotain tapahtuu.
Jos nainen menee pysyvään parisuhteeseen, niin kaverimiehen mielenkiinto väkisinkin jossain vaiheessa lopahtaa, kun hän tajuaa ettei nainen ole enää mahdollisuuksien rajoissa.
Jos tämä kaverimies alkaa seurustelemaan, niin välirikko tulee kun mies ei enää voi olla rehellisesti kaverisuhteessa, koska se loukkaisi suhdenaista.
Naisen miesystävä taas voi sanoa että ei halua että naisella on miespuolisia kavereita, ja silloinkin on pakko valita. Kannattaako sitten valita se kaverimies, joka jossain vaiheessa löytää itse kumppanin ja lopettaa ystävyyden, jolloin nainen on uhrannut oman parisuhteensa tämän kaverimiehen takia turhaan?
Myös kriisitilanteissa saattaa homma kärjistyä (muka) arvaamattomasti. Naiselle tulee riitaa oman miehen kanssa ja kaverimies ymmärtää ja lohduttaa, ja hupsista, tapahtuu se mitä ei (muka)pitänyt tapahtua koskaan, koska ollaan vain kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mitä mies väittää, niin lopulta se kaverinainen alkaa kiinnostamaan seksuaalisesti. Itse näin miehenä olen tämän kokenut monta kertaa. Ihan sama vaikka mitenkä toinen olisi että ihan kaveripohjalta tässä ja en kiinnosta miestyyppinä jne, niin jos jutut synkkaa hyvin ja yhdessä on kivaa niin onhan se nyt helvetti perin erikoista jos ei ala kiinnostamaan muutenkin kuin kaverina.
Että vaimoille tiedoksi tämä jos miehes väittää että "se on vaan ystävä" niin miehes on vähintään päiväunissaan jyystänyt sitä kaikissa mahdollisissa asennoissa.
Jos kyse on vain "päiväunista" tai toiveista tai edes kiinnostuksesta ilman mitään pyrkimystä toteuttaa unet tai toiveet, miksi puolison pitäisi välittää tai edes tietää asiasta millään tavalla? Vasta sitten, jos puoliso alkaa toimia toteuttaakseen haaveensa, on syytä huoleen.
Parisuhde on tärekin suhde aikuisen ihmisen elämässä, joten miksi ihmeessä keikuttaa venettä pelleilemällä kiellettyjen juttujen kanssa? Vaarantunnetta ja menettämisenpelkoa on elämässä niin paljon että sitä ei yleensä kaivata enää parisuhteeseenkin...
Kyllähän sitä ajattelee, koska niitä on oka ikinen kerta aina ollut. Esimerkkejä:
Yläasteella kun erosin silloisesta poikakamusta, niin jo oli oven takana jonossa kaikki kaveripojat.
Tuolloin jäin ystäväksi myös yhden pojan kansa jonka kanssa tapailtiin hetken aikaa, mutta juttu loppui jo ennen kuin alkoikaan. Tuo ystävyys jatkui aikuisuuteenkin.
Kaveriporukassa nuorena, yksi miehistä oli varannut minut, kertomatta sitä minulle tietenkään, ja hän loukkaantui syvästi jos olin tekemisissä samalla tavalla kaverina kenenkään muun kuin hänen kanssaan. Hänen mieskaverinsa ajattelivat meidät parina. Oli mukavaa kun kukaan ei yrittänyt iskeä, vaan kaikki miehetkin olivat kavereitani kivasti. Kunnes sitten aloin seurustelemaan, ja tämä minut "varannut" sai siitä tietää. Sen jälkeen kukaan noista ei ollut enää kaverini. Minähän en edes tiennyt että tämä mies oli minuun lääpällään, koska hän esitti vain kaveriani. Sellaisia kivoja kaverimiehiä!
Jokainen mies joka on tullut ravintolassa juttelemaan on ollut jotain muuta kuin kaveruutta vailla.
Nykyisen mieheni kaveri. Niin mukava ja mukaanottava ihminen. Vaimo ja lapset. Illanvietossa jossa olin minä, mieheni, tämä miehen kaveri ja hänen vaimonsa muiden lisäksi, kun olimme hetken kahdestaan tämä mieheni kiva kaveri suuteli minua yllättäen. Myöhemmin sanoi että ethän kerro kenellekään, Kerroin seuraavana päivänä miehelleni.
Kaveriporukan yksi mieskaveri. Hänellä oli joku fiksaatio vlejensä entisiin ja nykyisiin. En ollut kumpaakaan, mutta hänen veljensä oli minun kaverini (yllätysyllätys, hän olisikin halunnut seurustella kanssani hänkin), joten pitihän sitä yrittää.
Niin ja tämä poika joka jäi kaverikseni aikuisuuteen asti yläasteelta? Sama homma, hän vain hävisi kun menin kihloihin. Ennen häviämistään tunnusti että oli ollut kaveri kanssani koska hän oli kokenut että vaikka hänellä meni miten elämässään, niin hänellä oli aina mahdollisuus minuun, ja nyt sitä mahdollisuutta ei enää ole, niin hän ei jaksa kaveruuttani.
Näitä esimerkkejähän ei ole tässä vielä edes todellakaan kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa oman kokemukseni miehenä naisen kanssa kaveeraamisesta. Muutama vuosi sitten tutustuin naiseen. Tulimme todella hyvin toimeen ja ystävystyimme kunnolla. Minun puolelta kaveeraaminen oli ilman taka-ajatuksia, sillä tiesin hänen seurustelevan. Hengailimme usein ja viesittelimmekin, jos ei nyt päivittäin, niin useita kertoja viikossa. Tällaista ystävyyttä olin kaivannut, sillä tuntui että pystyin keskustelemaan syvällisempiä asioita, kuin ehkä miespuolisten kavereiden kanssa. Reilun puolen vuoden kuluttua huomasin muutoksen. Nainen pääsääntöisesti alkoi kieltäytyä kaikista tapaamisehdotuksista aina johonkin syyhyn vedoten, eikä koskaan ehdottanut tilalle mitään. Lisäksi yhteydenpitokin väheni hänen osaltaan. Aiemmin olimme tasapuolisesti aloittaneet viestittelyn, mutta nyt jos aloitin viestittelyn vaikka kymmenen kertaa, niin hän aloitti samassa ajassa tyyliin kerran. Jossain vaiheessa päätin lopettaa viestittelyn ja katsoa, miten hän reagoi. No, hän reagoi radiohiljaisuudella. Nykyään emme enää ole tekemisissä. Syitä feidaukselle voin vain arvella, mutta tiedän hänen varmuudella ystävystyneen uusien ihmisten kanssa, joten ehkä ystävyydelläni ei ollut enää tarvetta hänelle. Tämä asia on yksi lähihistoriani suurimpia pettymyksiä, joten osaltani naisten kanssa kaveeraamiset saavat jäädä, jos ei lopullisesti, niin ainakin pitkäksi aikaa.
Olen nainen ja minulle on käynyt noin muutamankin naispuolisen ystävän toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! En ajatellut nuorempana, mutta kantapään kautta opin, että sopivan tilaisuuden tullen sieltä se tulee: ehdottelu tai ihastumisen tunnustus. Nykyään olen paljon varautuneempi kaverimiesten kanssa, ja se ärsyttää. Olisi kiva olla läheisempi, vailla lähentelyjen pelkoa.
Tee itsestäsi mahdollisimman hedelmättömän ja ylipäänsä pariutumiskelvottoman näköisen ja oloisen, niin toiveesi toteutuu.
Mä en meikkaa, ja olen varattu. Nykyään vältän hymyilyä ja huumoria, vaikka nauttisin itse leppoisasta kanssakäymisestä.
Tää on yks itsekehuilun yks tapa:
"Mä oon meikkaamattomanakin niin kaunis, et kaikkien miesten on ihan pakko lähestyä mua ehdotteluineen" Aina ja kaikki aina kimpussa. Ei voi edes raukka hymyillä.
Älkää uskoko. Oma kokemus naisena, jokaikinen nainen joka tällasta p'skaa jauhaa, ei todellakaan ole mikään jokamiehen unelma. Uskoo kylläkin olevansa, mutta ei ole.
No eihän ole, kaikkea sitä :D
Tosiasia vain joidenkin kohdalla on se etteivät he meikkaa. Itse meikkasin pari kuukautta 7 luokalla, ja totsein ettei ole mun juttu, kuten ei hiusten värjääminenkään tai muu ehostelu. Silti on miehiä riittänyt riesaksi asti. Kyllä niitä muillekin on riittänyt, enkä usko että sinulle ei riittäisi vaikak meikkaamisen lopettaisitkin. Kyllä miehen katseovat naisissa ihan muita asioita kuin pakkelikerrosta ;)
Ja hei, muuten se että saa miehiltä huomiota ei todellakaan tarkoita sitä että olisi mikään unelmatyttis. Monesti riittää se että naisessa on jotain erkoista johon ajatus tarttuu. Minä olen usein kuullut kun mies sanoo tyttikselleen että miksi et voi olla kuin "saara", hän ei ole tuollainen nipottaja tms. Minä olen tuollaiseen vastannut että niin, kun me emme seurustele, emmekä tule koskaan seurustelemaankaan, niin minulle ei ole sinun tekemisislläsi juurikaan merkitystä, että siitä syystä tuntuu että minä en ole mikään nipottaja. Olen vain kaverisi, ethän ole muidenkaan kavereidesi nipottamattomuudesta yllättynyt, tai sano tyttiksellesi että miksi et voi olla kuin kaverini Pekka?
Ei tunnut mukavalta kun tyttiksiä verrataan minuun. Varmaan sanomattakin selvää etteivät nämmä tyttikset minusta juuri ole pitäneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet ei koskaan vaivaudu juttelemaan naiselle ihan vain juttelun ilosta. Paitsi jos saavat vältettyä jonkun ikävän työhomman, kun jäävät juoruamaan, silloin kelpaa.
Ainakin työpaikalla miehet tuntuivat lähes pelkäävän minua, luulivat kai että yritän uida housuihin. Todellisuus on se että olen roisi, reipas ja heitän myös kaikenlaista läppää, en kuitenkaan suoraan ikinä mitään seksuaalista enkä loukkaavaa tms. Ovat miehet pysyneet kaukana ns. romanttisessa mielessä ainakin. Kaksi vuotta on tuossa paikassa mennyt ja nyt vasta alkanut pikkuhiljaa vaikuttaa siltä että ukot ovat tajunneet etten minä heitä yritä iskeä vaikka hölötän ja hirnun. Joten vastaan että aieman kokemukseni perusteella miehet harvoin haluavat olla mitään kavereita.Jos ovat lähestyneet, on taustalla ollut joku ajatus muustakin kuin kaveruudesta. Työmaalla ei edes kaveruutta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Chris Rock sanoi hyvin jossain showssaan: Vain naisia, lapsia ja koiria rakastetaan pyyteettömästi.
Miesten saama rakkaus on aina ehdollista ja ansioihin perustuvaa.
Jos et miehenä ole ansioitunut edes fyysisten seikkojen suhteen, olet tämänkin palstan mukaan mies joka ei yksinkertaisesti ole ansainnut kuin kurjuutta, pilkkaa ja kadotuksen geenipoolista.
Tämän väitteen todellisuus ilmenee myös siten, että tutkimustenkin mukaan nykynaiset tavoittelee 90 prosenttisesti sitä 10 prosentin huippua miehistä, nämä kaikkein menestyneimmät miehet saavat siis käytännössä haaremin edut itselleen koska niin moni nainen kuvittelee olevansa se kympin tyttö joka on nimenomaisesti ansainnut vain miehistä parhaimmat, ollen valmiita lopulta vaikka jakamaan näitä miehiä toisten naisten kanssa päästäkseen edes hitusen nauttimaan sen huippumiehen mukana tulevasta elintasosta.
Sun mukaan teillä miehillä kollektiivisesti on kaikki parhaat ominaisuudet ja valta. Käytä hyvä mies niitä ominaisuuksia naistenkin kanssa, ei ne naiset ymmärrettävästi huomaa, jos kaikki hauskat jutut ja muu kiva on käytössä vain mieskavereiden seurassa.
Voit ihan itsekin tutkia kaikenlaisia tilastoja ja tehdä sellaisia itsekin, naiset ei pärjää miehille lähestulkoon missään vertailuissa tai kilpailutilanteissa ellei heille anneta nimenomaisesti sukupuoleen perustuvia etuoikeuksia.
Tämä ilmenee esimerkiksi urheilussa ja peleissä, taiteiden ja tieteiden piirissä, kuin myöskin hyvinkin arkistenkin asioiden kuten ruuanlaiton tai sanitaation ympärillä (lähestulkoon kaikki sanitaatioonkin liittyvät keksinnöt on miesten tekemiä ja valmistamia).
Naisten yksi ja ainoa valttikortti on nimenomaan se, että vain naiset voi synnyttää uusia ihmisiä, tästä syystä en pidä naisten ja miesten välistä ystävyyttä samaan tasoon yltävänä ilmiönä kuin samaa sukupuolta olevien välinen ystävyys.
Toki pidän myös tietyiltä osin naistenkin seurasta ja varsinkin heidän luonnostaan suuremmasta hoivavietistä joka on myös arvostettava aspekti naisista, ja toki pystyn naisten kanssa olemaan ystävällinen ja tekemään monia asioita mitä miestenkin kanssa, mutta en siltikään ala kieltämään sitä, että jos minun pitäisi valita ystävä pelkän sukupuolen ja niiden sukupuolten yleisten ominaisuuksien mukaan vailla minkäänlaista huomiota lisääntymiseen liittyviin seikkoihin, valitsisin aina mielummin miehen ystäväksi kuin naisen, naisten kanssa joutuu sen seksuaalisen jännitteen vuoksi rajaamaan käytöksessään jo omia puheitaankin.
Nainen jonka kanssa en voi lisääntyä edes näennäisellä tasolla ajatellen, on kuin heikko ja rääpälemäinen mies, eli on ominaisuuksiltaan lähtökohtaisesti hyödyttömämpi ystävänä kuin iso ja vahva mies.
Enkä minä näitä mitenkään sano siksi että jotenkin vihaisin saati halveksisin naisia, vaan totean vain, että meissä on biologisten erojemme vuoksi eri ominaisuudet enkä näe mitään pahaa niiden myöntämisessä.
Kun olen kahden jonkun naispuolisen kaverin kanssa, niin kyllä sen jännitteen tuntee kumpikin vaikka sitä ei kumpikaan sanoisi ääneen saati toisi mitenkään elein esille, nainen odottaa multa pohjimmiltaan turvaa ja materiaalista hyötyä, ja minä odotan naiselta jälkikasvua ja sen myötä tietysti myöskin seksiä.
Se ei tarkoita, että mitään tarvisi koskaan välttämättä tapahtuakaan, mutta totuus on, että jos me siitä tilanteesta yhtäkkiä päädyttäisiin tilanteeseen missä selviytymisemme on uhattuna, meihin kumpaankin asetetut sukupuoliset odotukset tulisi aivan varmasti esille.
Tämä olisi yksinkertaisimmillaan kokeiltavissa paiskaamalla meidät vaikka autiolle saarelle, lopulta siinä päädyttäisiin kaiken muun selviytymisen lisäksi myös panemaan koska se on lopulta osa sitä selviytymistä, minultahan siinä kohtaa miehenä odotetaan itseni vaarantamista niin suojaa kuin ruokaa hankkiessakin, ja naiselta odotetaan siinä nimenomaan minun kuntoni hoitamista ja lisääntymistä kanssani.
Jos meidät laitettaisiin saarelle ja nainen olisi että joo ei me tässä mitään paneskelemassa olla sitten koskaan ja ikinä, mutta sun pitää tarjota myös mulle suojaa ja ruokaa, niin mitä luulet että nainen saisi siinä kohtaa vastaukseksi, että mun pitäisi mukamas uhrautua hänen puolestaan ja ruokkia ja suojella häntä, saamatta sen vastineeksi mitään muuta kuin "ystävyyttä" ?
Kovat on luulot itsestäsi :D Tosiasiassahan jo muinoin on kaikki osallistuneet ruuan hankintaan ja toisista huolta pitämiseen. Ei ole ollut mahdollista kenenkään jäädä kotiin pantavaksi kun on pitänyt heimona yrittää selviytyä. Ihan samalla tavalla sitä keihästä heittää villieläintä kohti nainen kuin mieskin, ei mieheltä saa mitään sen kummempaa turvaa jossain autiolla saarella. Tämä naisetn omoistaminen ja heidät alamaisiksi asettaminen on tullut vasta maatalouden myötä, kun on ollut jotain mitä voi omistaa ja minkä voi menettää.
Nykyään tätä ei enää tarvita, mutta se on ihmisen luonto sellainen, että jos on saavuttanut perustettomasti jotain, niin sen menettämistä pelkää ja sitä vastaan taistelee, vaikka sitten toisen ihmisen omistamista.
Miehet, miksi ette pysty olemaan kavereita naisen kanssa?
Ettekö kykene samaistumaan naisiin, onko teillä jotenkin hankalaa tunne-elämän kanssa ja siksi ihastutte jokaiseen, joka osoittaa hyväksyntää tai jotain muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! En ajatellut nuorempana, mutta kantapään kautta opin, että sopivan tilaisuuden tullen sieltä se tulee: ehdottelu tai ihastumisen tunnustus. Nykyään olen paljon varautuneempi kaverimiesten kanssa, ja se ärsyttää. Olisi kiva olla läheisempi, vailla lähentelyjen pelkoa.
Tee itsestäsi mahdollisimman hedelmättömän ja ylipäänsä pariutumiskelvottoman näköisen ja oloisen, niin toiveesi toteutuu.
Mä en meikkaa, ja olen varattu. Nykyään vältän hymyilyä ja huumoria, vaikka nauttisin itse leppoisasta kanssakäymisestä.
Tää on yks itsekehuilun yks tapa:
"Mä oon meikkaamattomanakin niin kaunis, et kaikkien miesten on ihan pakko lähestyä mua ehdotteluineen" Aina ja kaikki aina kimpussa. Ei voi edes raukka hymyillä.
Älkää uskoko. Oma kokemus naisena, jokaikinen nainen joka tällasta p'skaa jauhaa, ei todellakaan ole mikään jokamiehen unelma. Uskoo kylläkin olevansa, mutta ei ole.
No eihän ole, kaikkea sitä :D
Tosiasia vain joidenkin kohdalla on se etteivät he meikkaa. Itse meikkasin pari kuukautta 7 luokalla, ja totsein ettei ole mun juttu, kuten ei hiusten värjääminenkään tai muu ehostelu. Silti on miehiä riittänyt riesaksi asti. Kyllä niitä muillekin on riittänyt, enkä usko että sinulle ei riittäisi vaikak meikkaamisen lopettaisitkin. Kyllä miehen katseovat naisissa ihan muita asioita kuin pakkelikerrosta ;)
Ja hei, muuten se että saa miehiltä huomiota ei todellakaan tarkoita sitä että olisi mikään unelmatyttis. Monesti riittää se että naisessa on jotain erkoista johon ajatus tarttuu. Minä olen usein kuullut kun mies sanoo tyttikselleen että miksi et voi olla kuin "saara", hän ei ole tuollainen nipottaja tms. Minä olen tuollaiseen vastannut että niin, kun me emme seurustele, emmekä tule koskaan seurustelemaankaan, niin minulle ei ole sinun tekemisislläsi juurikaan merkitystä, että siitä syystä tuntuu että minä en ole mikään nipottaja. Olen vain kaverisi, ethän ole muidenkaan kavereidesi nipottamattomuudesta yllättynyt, tai sano tyttiksellesi että miksi et voi olla kuin kaverini Pekka?
Ei tunnut mukavalta kun tyttiksiä verrataan minuun. Varmaan sanomattakin selvää etteivät nämmä tyttikset minusta juuri ole pitäneet.
Lue oma tekstisi uudestaan huolella ja mieti hieman millaisen kuvan sinä nyt annat itsestäsi. Ihan oikeesti.
Vierailija kirjoitti:
Miehet, miksi ette pysty olemaan kavereita naisen kanssa?
Ettekö kykene samaistumaan naisiin, onko teillä jotenkin hankalaa tunne-elämän kanssa ja siksi ihastutte jokaiseen, joka osoittaa hyväksyntää tai jotain muuta?
Pystyn olemaan vain kaveri silloin kun tilanne on sellainen. Jos taas tilanne muuttuu, ja nainen antaa ymmärtää ett ävoisi olla muutakin tarjolla, niin olen kyllä heti valmis siihen muuhunkin. Eli omalla kohdalla se on naisen käsissä. Olen ystävä jos nainen pysyy sillä linjalla, mutta jos nainen haluaa muutakin niin muutan ajatukseni hänestä salamannopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet, miksi ette pysty olemaan kavereita naisen kanssa?
Ettekö kykene samaistumaan naisiin, onko teillä jotenkin hankalaa tunne-elämän kanssa ja siksi ihastutte jokaiseen, joka osoittaa hyväksyntää tai jotain muuta?
Pystyn olemaan vain kaveri silloin kun tilanne on sellainen. Jos taas tilanne muuttuu, ja nainen antaa ymmärtää ett ävoisi olla muutakin tarjolla, niin olen kyllä heti valmis siihen muuhunkin. Eli omalla kohdalla se on naisen käsissä. Olen ystävä jos nainen pysyy sillä linjalla, mutta jos nainen haluaa muutakin niin muutan ajatukseni hänestä salamannopeasti.
Oletko samalla tavalla "kytiksellä" mieskavereidesi kanssa?
Kuuluuko kaveruuteen mielestäsi seksi? Jos päädyt parisuhteeseen, onko asia silloinkin ok?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologi kirjoitti:
Naiset, nykyaikaistakaa näkemyksenne.
Lähes kaikissa eliölajeissa biologinen prosessi menee niin, että mies (uros) kerjää ja nainen (naaras) valitsee. Tämä siis luonnonlaki.Mutta #metoon yliampuminen on aikaansaanut sen, että naiset kokevat miellyttävän käytöksen heti iskuyritykseksi/ahdisteluksi tms.
Aivan luonnollisia ystävyyssuhteita miehen ja naisen välillä esiintyy kaikkialla. Esim sisarukset, omat aikuiset lapset, äiti, sukulaiset. Vaikka voidaan väittää, että nuo nyt ovat eri asioita, niin ei se sitä biologista perustetta poista, että kyseessä on eri sukupuolten välinen puhdas ystävyys.
Tässä ei ole kyse mistään metoosta!
Olin itse nuorena (aikana todella kauan ennen meetota) hyvin pettynyt ja vähän peloissanikin kun vain kaverina pitämäni miehet halusivat seurustelua ja kun itselle ei ollut sellainem tullut mieleenkään . Välit menivät sitten tietenkin kokonaan ja miesten puolelta oli ihmeellistä piiloaggressiivista kyräilyä.Selvästi olet kiva ihminen kun monetkin halusivat seurustella kanssasi? Miksi ihmeessä olit pettynyt?
Koska ei ollut tullut mleleenkään että joku heistä olisi ollut minusta mitenkään kiinnostunut enkä itse ollut heistä kiinnostunut seurustelumielessä. Käyttäydyin heitä kohtaan niin kuin ketä tahansa kohtaan enkä tunnistanut heidän käytöksestään mitään kiinnostuksen osoituksia ennen suoria kysymyksiä.
Onhan se pettymys menettää mukavia kavereita ja kun heidän käytöksensä muuttui pakkien jälkeen ikäväksi. En viettänyt kenenkään kanssa heistä aikaa kahden kesken vaan isommissa porukoissa eli en antanut ymmärtää ja pitänyt kuitenkin friendzonella.
Etkö siis halua koskaan seurustella? Vai oliko näissä kaverimiehissä kuitenkin isompaa vikaa, mikä esti seurusteluaikeet? Minusta on maailman luonnollisinta, että pariutumisiässä olevat haluavat pariutua, jos viehättävä ihminen näkösällä. Sikäli en ihan ymmärrä käytöstäsi, toisaalta olenkin jo viisikymppinen. Meidän aikaan 99% ihmisistä halusi parisuhteen, ja jos joku kiva oli itsestä kiinnostunut, niin aika innostuneita oltiin, ei pettyneitä.
Toisaalta silloin ei lähdetty suhteeseen yleensä automaattisesti seksi edellä, vaan ensin oikesti vähän tutustuttiin toiseen. Tämä nykyajan ajatus, et ensin koeajetaan, ja että kavereidenkin kanssa voidaan vain tyydyttää seksuaalisia tarpeita, johtaa moniin ikäviin tilanteisiin ja hämmennykseen.
Tuo että kätös muuttuu pakkien jälkeen on tietenkin ikävää, pitäisi pystyä käsittelemään pettymys aikuisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä ajattelee, koska niitä on oka ikinen kerta aina ollut. Esimerkkejä:
Yläasteella kun erosin silloisesta poikakamusta, niin jo oli oven takana jonossa kaikki kaveripojat.
Tuolloin jäin ystäväksi myös yhden pojan kansa jonka kanssa tapailtiin hetken aikaa, mutta juttu loppui jo ennen kuin alkoikaan. Tuo ystävyys jatkui aikuisuuteenkin.
Kaveriporukassa nuorena, yksi miehistä oli varannut minut, kertomatta sitä minulle tietenkään, ja hän loukkaantui syvästi jos olin tekemisissä samalla tavalla kaverina kenenkään muun kuin hänen kanssaan. Hänen mieskaverinsa ajattelivat meidät parina. Oli mukavaa kun kukaan ei yrittänyt iskeä, vaan kaikki miehetkin olivat kavereitani kivasti. Kunnes sitten aloin seurustelemaan, ja tämä minut "varannut" sai siitä tietää. Sen jälkeen kukaan noista ei ollut enää kaverini. Minähän en edes tiennyt että tämä mies oli minuun lääpällään, koska hän esitti vain kaveriani. Sellaisia kivoja kaverimiehiä!
Jokainen mies joka on tullut ravintolassa juttelemaan on ollut jotain muuta kuin kaveruutta vailla.
Nykyisen mieheni kaveri. Niin mukava ja mukaanottava ihminen. Vaimo ja lapset. Illanvietossa jossa olin minä, mieheni, tämä miehen kaveri ja hänen vaimonsa muiden lisäksi, kun olimme hetken kahdestaan tämä mieheni kiva kaveri suuteli minua yllättäen. Myöhemmin sanoi että ethän kerro kenellekään, Kerroin seuraavana päivänä miehelleni.
Kaveriporukan yksi mieskaveri. Hänellä oli joku fiksaatio vlejensä entisiin ja nykyisiin. En ollut kumpaakaan, mutta hänen veljensä oli minun kaverini (yllätysyllätys, hän olisikin halunnut seurustella kanssani hänkin), joten pitihän sitä yrittää.
Niin ja tämä poika joka jäi kaverikseni aikuisuuteen asti yläasteelta? Sama homma, hän vain hävisi kun menin kihloihin. Ennen häviämistään tunnusti että oli ollut kaveri kanssani koska hän oli kokenut että vaikka hänellä meni miten elämässään, niin hänellä oli aina mahdollisuus minuun, ja nyt sitä mahdollisuutta ei enää ole, niin hän ei jaksa kaveruuttani.
Näitä esimerkkejähän ei ole tässä vielä edes todellakaan kaikkia.
Kaverimiehillä on ollut varmasti mukavia pikamasturbaatio hetkiä vessassasi. Moni vielä suostuu hoitamaan lemmikkejä loman aikana. Wanabi onli joöör fleend. Onli vleend vanabi onli guut fleend.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Psykologi kirjoitti:
Naiset, nykyaikaistakaa näkemyksenne.
Lähes kaikissa eliölajeissa biologinen prosessi menee niin, että mies (uros) kerjää ja nainen (naaras) valitsee. Tämä siis luonnonlaki.Mutta #metoon yliampuminen on aikaansaanut sen, että naiset kokevat miellyttävän käytöksen heti iskuyritykseksi/ahdisteluksi tms.
Aivan luonnollisia ystävyyssuhteita miehen ja naisen välillä esiintyy kaikkialla. Esim sisarukset, omat aikuiset lapset, äiti, sukulaiset. Vaikka voidaan väittää, että nuo nyt ovat eri asioita, niin ei se sitä biologista perustetta poista, että kyseessä on eri sukupuolten välinen puhdas ystävyys.
Tässä ei ole kyse mistään metoosta!
Olin itse nuorena (aikana todella kauan ennen meetota) hyvin pettynyt ja vähän peloissanikin kun vain kaverina pitämäni miehet halusivat seurustelua ja kun itselle ei ollut sellainem tullut mieleenkään . Välit menivät sitten tietenkin kokonaan ja miesten puolelta oli ihmeellistä piiloaggressiivista kyräilyä.Selvästi olet kiva ihminen kun monetkin halusivat seurustella kanssasi? Miksi ihmeessä olit pettynyt?
Koska ei ollut tullut mleleenkään että joku heistä olisi ollut minusta mitenkään kiinnostunut enkä itse ollut heistä kiinnostunut seurustelumielessä. Käyttäydyin heitä kohtaan niin kuin ketä tahansa kohtaan enkä tunnistanut heidän käytöksestään mitään kiinnostuksen osoituksia ennen suoria kysymyksiä.
Onhan se pettymys menettää mukavia kavereita ja kun heidän käytöksensä muuttui pakkien jälkeen ikäväksi. En viettänyt kenenkään kanssa heistä aikaa kahden kesken vaan isommissa porukoissa eli en antanut ymmärtää ja pitänyt kuitenkin friendzonella.Etkö siis halua koskaan seurustella? Vai oliko näissä kaverimiehissä kuitenkin isompaa vikaa, mikä esti seurusteluaikeet? Minusta on maailman luonnollisinta, että pariutumisiässä olevat haluavat pariutua, jos viehättävä ihminen näkösällä. Sikäli en ihan ymmärrä käytöstäsi, toisaalta olenkin jo viisikymppinen. Meidän aikaan 99% ihmisistä halusi parisuhteen, ja jos joku kiva oli itsestä kiinnostunut, niin aika innostuneita oltiin, ei pettyneitä.
Toisaalta silloin ei lähdetty suhteeseen yleensä automaattisesti seksi edellä, vaan ensin oikesti vähän tutustuttiin toiseen. Tämä nykyajan ajatus, et ensin koeajetaan, ja että kavereidenkin kanssa voidaan vain tyydyttää seksuaalisia tarpeita, johtaa moniin ikäviin tilanteisiin ja hämmennykseen.
Tuo että kätös muuttuu pakkien jälkeen on tietenkin ikävää, pitäisi pystyä käsittelemään pettymys aikuisemmin.
Pienet palkat ja ostovoiman heikkous ajaa ihmisiä erilaiseen käytökseen. Sellaiseen mikä oli isovanhemmillasi tai esi-isovanhmilla. Varallisuudesta kaikki on kiinni. Nuorethan elävät vielä kolmekymppisinäkin soluissa säästön vuoksi ja ajautuvat seksiin kaikkien kämppisten kanssa... kuten sarjassa frendit
Tämä voi johtua ihan vain siitä ettei kellään näistä miehistä ole ikinä mitään taka-ajatuksia. Paitsi että onpa sittenkin! Kunhan aluksi huijasivat ja valehtelivat ettei ole, jotta pääsisivät tykö, ja sitten tekevät muuvssinsa.