Lue keskustelun säännöt.
Ajattelevatko naiset helposti miehellä olevan muita kuin kaverillisia aikeita?
Jos nainen ja mies tapaavat ja mies ystävällinen jne. mutta mies haluaa olla kaveri vain tehdä tuttavuutta, niin miten helposti nainen ajattelee, että onko miehellä kuitenkin jotain muuta mielessä?
Kommentit (925)
Se riippuu ihan ihmisestä varmasti. Jos joku on toiveikkaana sen suhteen, että saisi miehen niin voi olettaa että kiinnostaa muutenkin. Muttä kyllä se taitaa jotenkin olla meijän yliseksuaalisessa yhteidkunnassa ettei nainen ja mies voi olla kavereita ilman että oletus on että ollaan kohta päälekkäin.
Itse olen monesti halunnut tustustua miehiin ihan vain sen takia että se olivat minusta todella mukavia ihmisiä. Tuo ei sitten ole onnistunut koska olen sattunut olemaan nainen:/ yleensä on tyssänyt siis siihen, että mies on olettanut jotain säpinää olevan luvassa tai sitten niin päin että olettanut että minä sellaista olen hakemassa vaikka mielestäni kyllä olen jopa ilmaissut että haluasin tutustua kaverimielessä. Itse olisin kumpaisenkin kanssa halunnut pitää yhteyksiä, mutta kai se kiinnostus sitten pitää usein naista kohtaan olla sitten romanttinen tai vähintään seksuaalinen, että mihinkään alkaa. Musta tuo on aika surullista, koska kyllä mä itse ainakin olen ihan ensisijaisesti ihminen ja vasta sitten nainen.
Mutta kaipa se pitää ymmärtää että jos toinen elättelee toiveita ja toinen taas luulee että sinä elättelet toiveita niin kenties on tosiaan sitten mahdoton suhtautua kuin normaaliin ihmiseen vaikka se itselle utopiselle tuntuukin:(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu hirveästi miehestä. En oikein edes tiedä, mikä pieni vivahde siinä on!
Esimerkkinä kaksi kollegaani. Molemmat erittäin ystävällisiä. Molemmat katsovat samalla tavalla silmiin. Kyselevät kiinnostuneena ja pyrkivät aina jatkamaan keskustelua vähän pidempään. Molemmilla puoliso ja lapsia.
Toisesta ei ole tullut missään vaiheessa sellaista vibaa, että olisi kiinnostunut, vaan on nimenomaan vain ystävällinen ihminen ja mukava kollega. Toisesta tuli heti vibat, että tämä on kiinnostunut vähän eri tavalla. Ei mennyt kauaakaan, kun whatsappilla tuli viesti, kuinka on miettinyt mua paljon ja haluaisi nähdä mua vapaa-ajallakin.
Että joku kuudes aisti siinä oli :D
Vierailija kirjoitti:
No mun työpaikalla on ainakin mukavia miehiä. Vakaassa parisuhteessa, ainakin antavat näin ymmärtää. Ihan kavereita ollaan. Eikä kukaan ehdottele mitään.
Työkaverit eivät miehen näkökulmasta ole automaattisesti kavereita. Kaverit ovat niitä joiden kanssa käydään vapaa-ajalla kaljalla, kalassa tai tennistä pelaamassa.
Ei tulisi mieleenkään lähteä työkaverinaisen kanssa kahdestaan kaljalle pelkkänä kaverina, vaikka töissä olen tietenkin kaikille kollegoille ystävällinen. Miespuolisen kollegan kanssa lähtisin kyllä.
faktahan on näin kirjoitti:
yksikään heteromies ei ole vain kaveri hyvännäköisen naisen kanssa. Yksikään mies ei ole mukavampi naiselle kuin se joka haluaa panna sitä mutta ei ole vielä saanut.
Ja jostain käsittämättömästä syystä monet naiset kieltäytyvät tajuamasta tätä. Tässäkin ketjussa kymmenet naiset inttävät, että kyllä nainen ja mies voivat olla vain kavereita. En ole ikinä tajunnut, miksi joidenkin naisten on niin vaikea myöntää tätä faktaa.
Vierailija kirjoitti:
Tämä olisi yksinkertaisimmillaan kokeiltavissa paiskaamalla meidät vaikka autiolle saarelle, lopulta siinä päädyttäisiin kaiken muun selviytymisen lisäksi myös panemaan koska se on lopulta osa sitä selviytymistä, minultahan siinä kohtaa miehenä odotetaan itseni vaarantamista niin suojaa kuin ruokaa hankkiessakin, ja naiselta odotetaan siinä nimenomaan minun kuntoni hoitamista ja lisääntymistä kanssani.
Jos meidät laitettaisiin saarelle ja nainen olisi että joo ei me tässä mitään paneskelemassa olla sitten koskaan ja ikinä, mutta sun pitää tarjota myös mulle suojaa ja ruokaa, niin mitä luulet että nainen saisi siinä kohtaa vastaukseksi, että mun pitäisi mukamas uhrautua hänen puolestaan ja ruokkia ja suojella häntä, saamatta sen vastineeksi mitään muuta kuin "ystävyyttä" ?
😂
Näen sieluni silmin tilanteen, jossa mies tekee kaiken ruoanhankinnasta majanpystytykseen ja nainen vain keikistelee pylly pystyssä ja antautuu miehelle. "Hiukan" kaukana todellisuudesta tuo ajatusmaailma. Nainen pystyy hankkimaan sitä ruokaa siinä missä mieskin, ja nainen pystyy myös rakentamaan suojan. Jos voimat eivät riitä, hän käyttää kekseliäisyyttään ja saa silti itselleen suojan.
Ja mitä tulee siihen, että mies "saattaa itsensä vaaraan" ruokaa hankkiessaan ja nainen ainoastaan "lisääntyy miehen kanssa", niin aika vähän on miehellä tietoa lisääntymisestä, raskaudesta, synnytyksestä ja siitä, millaiselle vaaralle se naisen asettaa. Miehestä voi nainen sanoa, että hän "ainoastaan lisääntyy kanssani", kun miehen panostus lisääntymiselle on niin vähäinen, sen kestonkin voi pienimmillään mitata minuuteissa.
En lähtisi tällaiselle kaupankäyntilinjalle ollenkaan. Jos olisin autiolla saarella kaksin miehen kanssa, niin kumppanuus siitä pitäisi syntyä, yhdessä yhteiseen päämäärään pyrkiminen. Ei niin, että anna sinä minulle tuo, muuten et saa minulta tätä. Tee tuo, niin minä teen tämän. Jos et tee tuota, niin et kyllä tätäkään saa. Hyi olkoon, ajattelevatko miehet tosiaan noin?
Minä olisin miehen kanssa yhdessä majanrakennuspuuhissa, metsästettäisiin ja kerättäisiin sekä yhdessä että erikseen. Tavoitteena yhteinen hyvä eikä se, että puntit menevät aina joka tilanteessa tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! En ajatellut nuorempana, mutta kantapään kautta opin, että sopivan tilaisuuden tullen sieltä se tulee: ehdottelu tai ihastumisen tunnustus. Nykyään olen paljon varautuneempi kaverimiesten kanssa, ja se ärsyttää. Olisi kiva olla läheisempi, vailla lähentelyjen pelkoa.
Tee itsestäsi mahdollisimman hedelmättömän ja ylipäänsä pariutumiskelvottoman näköisen ja oloisen, niin toiveesi toteutuu.
Mä en meikkaa, ja olen varattu. Nykyään vältän hymyilyä ja huumoria, vaikka nauttisin itse leppoisasta kanssakäymisestä.
Tää on yks itsekehuilun yks tapa:
"Mä oon meikkaamattomanakin niin kaunis, et kaikkien miesten on ihan pakko lähestyä mua ehdotteluineen" Aina ja kaikki aina kimpussa. Ei voi edes raukka hymyillä.
Älkää uskoko. Oma kokemus naisena, jokaikinen nainen joka tällasta p'skaa jauhaa, ei todellakaan ole mikään jokamiehen unelma. Uskoo kylläkin olevansa, mutta ei ole.
No eihän ole, kaikkea sitä :D
Tosiasia vain joidenkin kohdalla on se etteivät he meikkaa. Itse meikkasin pari kuukautta 7 luokalla, ja totsein ettei ole mun juttu, kuten ei hiusten värjääminenkään tai muu ehostelu. Silti on miehiä riittänyt riesaksi asti. Kyllä niitä muillekin on riittänyt, enkä usko että sinulle ei riittäisi vaikak meikkaamisen lopettaisitkin. Kyllä miehen katseovat naisissa ihan muita asioita kuin pakkelikerrosta ;)
Ja hei, muuten se että saa miehiltä huomiota ei todellakaan tarkoita sitä että olisi mikään unelmatyttis. Monesti riittää se että naisessa on jotain erkoista johon ajatus tarttuu. Minä olen usein kuullut kun mies sanoo tyttikselleen että miksi et voi olla kuin "saara", hän ei ole tuollainen nipottaja tms. Minä olen tuollaiseen vastannut että niin, kun me emme seurustele, emmekä tule koskaan seurustelemaankaan, niin minulle ei ole sinun tekemisislläsi juurikaan merkitystä, että siitä syystä tuntuu että minä en ole mikään nipottaja. Olen vain kaverisi, ethän ole muidenkaan kavereidesi nipottamattomuudesta yllättynyt, tai sano tyttiksellesi että miksi et voi olla kuin kaverini Pekka?
Ei tunnut mukavalta kun tyttiksiä verrataan minuun. Varmaan sanomattakin selvää etteivät nämmä tyttikset minusta juuri ole pitäneet.
Lue oma tekstisi uudestaan huolella ja mieti hieman millaisen kuvan sinä nyt annat itsestäsi. Ihan oikeesti.
Lue oma tekstisi uudestaan huolella ja mieti hieman millaisen kuvan sinä nyt annat itsestäsi. Ihan oikeesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet, miksi ette pysty olemaan kavereita naisen kanssa?
Ettekö kykene samaistumaan naisiin, onko teillä jotenkin hankalaa tunne-elämän kanssa ja siksi ihastutte jokaiseen, joka osoittaa hyväksyntää tai jotain muuta?
Pystyn olemaan vain kaveri silloin kun tilanne on sellainen. Jos taas tilanne muuttuu, ja nainen antaa ymmärtää ett ävoisi olla muutakin tarjolla, niin olen kyllä heti valmis siihen muuhunkin. Eli omalla kohdalla se on naisen käsissä. Olen ystävä jos nainen pysyy sillä linjalla, mutta jos nainen haluaa muutakin niin muutan ajatukseni hänestä salamannopeasti.
Oletko samalla tavalla "kytiksellä" mieskavereidesi kanssa?
Kuuluuko kaveruuteen mielestäsi seksi? Jos päädyt parisuhteeseen, onko asia silloinkin ok?
Kysyytkö siis seksuaalista suuntautumistani vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli montakin naispuolista kaveria nuorempana. Sitten kaikki hävisivät, kun pariutuivat miestensä kanssa. Nyt kun Ovat eronneet, niin on tullut kaljalle kutsua saatesanoilla että ovat eronneet, ja olisi kiva nähdä kaverimielessä kaljalla.
Olen vastannut jokaiselle oman elämäntilanteeni, että menin muutama vuosi sitten naimisiin elämani naisen kanssa, jonka kanssa olemme olleet jo 10v yhdessä. Ei kiitos, en lähde kaljalle nyt, elämäni on aika kiireistä, mutta hyvää jatkoa elämääsi ja hymiö :) perään.
Onhan se ihan kiva nähdä vanhoja tuttuja, mutta ei näin, että ensin on feidattu kaverilistalta mitään elittämättä, ja sitten eron myötä havitellaan takaisin, arvantenkin siihen asti kunnes löytyy taas uusi mies. En oikein tee sellaisilla kaverisuhteilla mitään joissa toinen on kaveri vain silloin kun on tylsää ja kun ei ole miestä, vaan itse pidän kavereista joiden kanssa voidaan olla tekemisissä myös silloin kun toinen on suhteessa.
Jos mies pitää naista viehättävänä ja mukanas väittää että ovat vain kavereita niin mies valehtelee aivan varmasti. Samoin jos komea mies on ruman naisen kaveri niin useimmiten tämä ruma nainen in mieheen ihastunut. Mulla oli kaveri mies (vanhempi) jonka kanssa olin siis vain kaveri. No ei tarvinnut kuin yhden humalatilan niin mies alkoi tunnustamaan ihastustaan minuun (olen nätti ja ystävällinen ja sosiaalinen) ja kun torppasin hänet aikeet niin mies alkoi selittämään muille että me olimme päätyneet siihen että olemme van kavereita vaikka tunteita on.. ihan kuin minö omisin ollut ihastunut miehen vaikka en koskaan antanut minkäänlaista signaalia miehelle että olisin.
Joten.. kyllä näin on. Miehen ja naisen ystävyyssuhde perustuu näköjään aina siihen että jos mies saisi panna viehättävää ystävää niin hän panisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikea sanoa kaikista maailman naisista, mutta minulla on aina ollut miespuolisia ystäviä. Ikäeroa voi olla 30 vuotta, joten en usko, että 27-vuotias kollegani himoitsee minua. :D
Mitä tarkoitat ystävällä? Minusta aita sanaa käytetään liian heppoisesti. Onko työkaveri ystävä?
Minulla on läheisiä miespuolisia kavereita. Myönnän, että homojen kanssa ystävyys on helpompaa ja mutkattomampaa.
Luotan kyllä miespuolisiin heterokavereihini, mutta tähän ikään mennessä (35) olen myös oppinut sen, että miehet ovat naisiin verrattuna opportunistisempia ja noh... emotionaalisesti vähän yksinkertaisempia. He ajattelevat ystävyyssuhteissakin paljon hyötysuhdetta ja heidän apunsa esimerkiksi ei juuri koskaan ole täysin vilpitöntä.
Ystävyys onnistuu silti, kun tiedostaa, että heteromiehet ovat vähän erilaisia. Voin esimerkiksi pyytää naispuolista ystävää auttamaan ikea-huonekalun kokoamisessa huoletta ja lopputuloksena on yhteinen tekeminen jossa ei tarvitse sen kummempia palkkioita miettiä, samoinnaispuolinen kaveri pyytää minua avuksi matalalla kynnyksellä ilman että tarvitsen siitä mitään erillistä palkintoa. Jos taas pyydän miestä, niin silloin täytyy tarjota jokin palkinto jotta miehen ajatusmaailmassa hän ei koe tulevansa hyväksikäytetyksi. Joten on jo pyydettäessä luvattava vaikkapa x määrä rahaa tai pitsat tms. Muuten mies olettaa että auttaminen kerryttää näkymätöntä velkaa joka ennemmin tai myöhemmin pitäisi kuitata sillä että ystävyyteen tulisi jonkinlainen seksuaalinen taso. Miehet eivät tee mitään sillä ajatuksella, että ystävää autetaan ja vastavuoroisesti ystävää voi pyytää auttamaan jossain kun tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En hae kaveruutta naisilta, enkä seksiä miehiltä. Onko se väärin?
Ei
Vierailija kirjoitti:
En löytänyt enää sitä alkuperäistä autiosaari-viestiä, poistettu?
Joka tapauksessa, siinä näkyy sekularisoitunut maailma ja sen moraalista pyyhitty ruma ranka. Mies miettii, et jos en saa, en kyllä hanki ruokaakaan. Ja nainen muka, et jos en saa ruokaa, en kyllä anna.
Miten rakkaudetonta ja itsekästä! Niin tämä maailma toimii todella huonosti, ja luulisin että moni on se jo omakohtaisesti kokenut. Hyvin maailma toimii silloin, kun ollaan epäitsekkäitä ja mietitään toista enemmän kuin itseä. Mies antaa ruokaa muista syistä kuin siksi, että nainen maksaa seksillä, ja nainen "antaa" muista syistä kuin siksi, että saisi ruokaa. (Unohdetaan että voisi itsekin sitä yrittää etsiä.)
Tätä on oikea parisuhde, tätä on oikea rakkaus. Ns. biologia tarvitsee aina tueksensa moraalin ja lähimmäisenrakkauden, jos halutaan että ollaan onnellisia.
Mediahan antaa juuri tuollaisia neuvoja' että miehen pitäisi ansaita seksi juurikin siivoamalla, tarjoamalla hienot illalliset jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin alfa miehenä naisystäväni voi jakaa kahteen ryhmään, niihin joiden kanssa suhde on edennyt intiimille tasolle ja niihin joiden kanssa ei vielä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän sitä ajattelee, koska niitä on oka ikinen kerta aina ollut. Esimerkkejä:
Yläasteella kun erosin silloisesta poikakamusta, niin jo oli oven takana jonossa kaikki kaveripojat.
Tuolloin jäin ystäväksi myös yhden pojan kansa jonka kanssa tapailtiin hetken aikaa, mutta juttu loppui jo ennen kuin alkoikaan. Tuo ystävyys jatkui aikuisuuteenkin.
Kaveriporukassa nuorena, yksi miehistä oli varannut minut, kertomatta sitä minulle tietenkään, ja hän loukkaantui syvästi jos olin tekemisissä samalla tavalla kaverina kenenkään muun kuin hänen kanssaan. Hänen mieskaverinsa ajattelivat meidät parina. Oli mukavaa kun kukaan ei yrittänyt iskeä, vaan kaikki miehetkin olivat kavereitani kivasti. Kunnes sitten aloin seurustelemaan, ja tämä minut "varannut" sai siitä tietää. Sen jälkeen kukaan noista ei ollut enää kaverini. Minähän en edes tiennyt että tämä mies oli minuun lääpällään, koska hän esitti vain kaveriani. Sellaisia kivoja kaverimiehiä!
Jokainen mies joka on tullut ravintolassa juttelemaan on ollut jotain muuta kuin kaveruutta vailla.
Nykyisen mieheni kaveri. Niin mukava ja mukaanottava ihminen. Vaimo ja lapset. Illanvietossa jossa olin minä, mieheni, tämä miehen kaveri ja hänen vaimonsa muiden lisäksi, kun olimme hetken kahdestaan tämä mieheni kiva kaveri suuteli minua yllättäen. Myöhemmin sanoi että ethän kerro kenellekään, Kerroin seuraavana päivänä miehelleni.
Kaveriporukan yksi mieskaveri. Hänellä oli joku fiksaatio vlejensä entisiin ja nykyisiin. En ollut kumpaakaan, mutta hänen veljensä oli minun kaverini (yllätysyllätys, hän olisikin halunnut seurustella kanssani hänkin), joten pitihän sitä yrittää.
Niin ja tämä poika joka jäi kaverikseni aikuisuuteen asti yläasteelta? Sama homma, hän vain hävisi kun menin kihloihin. Ennen häviämistään tunnusti että oli ollut kaveri kanssani koska hän oli kokenut että vaikka hänellä meni miten elämässään, niin hänellä oli aina mahdollisuus minuun, ja nyt sitä mahdollisuutta ei enää ole, niin hän ei jaksa kaveruuttani.
Näitä esimerkkejähän ei ole tässä vielä edes todellakaan kaikkia.
Voit onnitella itseäsi. Olet selvästi kaunis ja seksikäs nainen.
Itellä ei ole sitä ongelmaa että alkaisin ehdottelemaan hypoteettiselle naiskaverille, koska ei sitä ensimmäistäkään seksikokemusta ole ollut.
Sen mitä naisten kanssa puhuu niin ei käy päässä se, koska miksi hän minusta niin paljoa välittäisi että sinne asti pääsisi? Turha yrittää.
Muutenkin tulee kohdeltua naisia keskultaessa kuin miehiä, ei pahemmin mitään filttereitä puhuessa. Muutamat ovat sanoneet että oli kiva jutella tuommosen kanssa joka ei kiertele ja käsittele kuin kukkaa kädessä, liekö sitten joidenkin lapasten kanssa jutellu, en tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En löytänyt enää sitä alkuperäistä autiosaari-viestiä, poistettu?
Joka tapauksessa, siinä näkyy sekularisoitunut maailma ja sen moraalista pyyhitty ruma ranka. Mies miettii, et jos en saa, en kyllä hanki ruokaakaan. Ja nainen muka, et jos en saa ruokaa, en kyllä anna.
Miten rakkaudetonta ja itsekästä! Niin tämä maailma toimii todella huonosti, ja luulisin että moni on se jo omakohtaisesti kokenut. Hyvin maailma toimii silloin, kun ollaan epäitsekkäitä ja mietitään toista enemmän kuin itseä. Mies antaa ruokaa muista syistä kuin siksi, että nainen maksaa seksillä, ja nainen "antaa" muista syistä kuin siksi, että saisi ruokaa. (Unohdetaan että voisi itsekin sitä yrittää etsiä.)
Tätä on oikea parisuhde, tätä on oikea rakkaus. Ns. biologia tarvitsee aina tueksensa moraalin ja lähimmäisenrakkauden, jos halutaan että ollaan onnellisia.
Mediahan antaa juuri tuollaisia neuvoja' että miehen pitäisi ansaita seksi juurikin siivoamalla, tarjoamalla hienot illalliset jne.
Ei noilla ansaita seksiä vaan mies laitetaan tekemään niitä asioita joita miehen pitäisi tajuta tehdä muutenkin. Kukaan nainen ei ole eikä halua olla miehen äiti. Suhde mieslapsen kanssa on pskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Typerää spekulaatiota. Miehellä on AINA muitakin aikeita naisen kanssa. Mikäli mies tarvitsee kaveria niin hän ei hae sitä naisista koska heidän kanssaan ei voi muodostua samanlaista sidettä kuin muiden miesten kanssa. Naisten kanssa on aina ylimääräistä draamaa ja joutuu suodattamaan puheitaan. M52
Näinpä, ja naisilla on myös aina muitakin aikeita miesten kanssa kuin pelkkä kaveruus, pääsääntöisesti materiaaliseen ja turvaan liittyvän hyödyn muodossa.
Tai tarvitsevat jonkun hoitamaan miesten työt. Tai siis ne työt mitä eivät itse viitsi tehdä tai opetella.
On siis jäänyt huomaamatta, että naiset osaavat itsekin tehdä tai oppia asioita? Jos on jotain "miesten töitä" mitä en osaa, mieluummin maksan rahalla ammattilaiselle kuin otan miehen elämääni säätelemään vain sen takia, että minulla olisi "turvaa" tai joku tekemään niitä satunnaisia miehen töitä, mitä en itse osaa. Joka tapauksessa ne muutenkin kuuluvat ammattilaisille eikä kotona olevalle harrastelijalle. Mies on minun elämässäni vain siksi, että pidän hänestä. Ei antamassa turvaa tai kotitöitä.
Eikö ole muuten ikävää tuntea itsensä välineellistetyksi, siis olennoksi, jota ei oteta halusta ja rakkaudesta vaan tekemään joitakin töitä? Täällä oli joku toinenkin, jonka mielestä autiolla saarellakin nainen vain makaisi ja antaisi seksiä, jotta mies tekisi kaikki hommat, hommaisi jopa ruoan. Missä ihmeen maailmassa tällaiset miehet elävät, kun eivät ole huomanneet naisten tekemää työmäärää kodeissa ja yhteiskunnassa kautta historian? Naisten eristäminen koteihin miesten huollettaviksi on varsin tuore historiallinen ilmiö, ja sekään ei ole koskenut esim. alempia luokkia, joissa kaikkien on pitänyt tehdä töitä, tai kriisiaikoja, jolloin naiset ovat tehneet kaikki työt miesten sotiessa.
Vierailija kirjoitti:
Kerronpa oman kokemukseni miehenä naisen kanssa kaveeraamisesta. Muutama vuosi sitten tutustuin naiseen. Tulimme todella hyvin toimeen ja ystävystyimme kunnolla. Minun puolelta kaveeraaminen oli ilman taka-ajatuksia, sillä tiesin hänen seurustelevan. Hengailimme usein ja viesittelimmekin, jos ei nyt päivittäin, niin useita kertoja viikossa. Tällaista ystävyyttä olin kaivannut, sillä tuntui että pystyin keskustelemaan syvällisempiä asioita, kuin ehkä miespuolisten kavereiden kanssa. Reilun puolen vuoden kuluttua huomasin muutoksen. Nainen pääsääntöisesti alkoi kieltäytyä kaikista tapaamisehdotuksista aina johonkin syyhyn vedoten, eikä koskaan ehdottanut tilalle mitään. Lisäksi yhteydenpitokin väheni hänen osaltaan. Aiemmin olimme tasapuolisesti aloittaneet viestittelyn, mutta nyt jos aloitin viestittelyn vaikka kymmenen kertaa, niin hän aloitti samassa ajassa tyyliin kerran. Jossain vaiheessa päätin lopettaa viestittelyn ja katsoa, miten hän reagoi. No, hän reagoi radiohiljaisuudella. Nykyään emme enää ole tekemisissä. Syitä feidaukselle voin vain arvella, mutta tiedän hänen varmuudella ystävystyneen uusien ihmisten kanssa, joten ehkä ystävyydelläni ei ollut enää tarvetta hänelle. Tämä asia on yksi lähihistoriani suurimpia pettymyksiä, joten osaltani naisten kanssa kaveeraamiset saavat jäädä, jos ei lopullisesti, niin ainakin pitkäksi aikaa.
Tai sitten puoliso oli älähtänyt ystävyydestänne?
En löytänyt enää sitä alkuperäistä autiosaari-viestiä, poistettu?
Joka tapauksessa, siinä näkyy sekularisoitunut maailma ja sen moraalista pyyhitty ruma ranka. Mies miettii, et jos en saa, en kyllä hanki ruokaakaan. Ja nainen muka, et jos en saa ruokaa, en kyllä anna.
Miten rakkaudetonta ja itsekästä! Niin tämä maailma toimii todella huonosti, ja luulisin että moni on se jo omakohtaisesti kokenut. Hyvin maailma toimii silloin, kun ollaan epäitsekkäitä ja mietitään toista enemmän kuin itseä. Mies antaa ruokaa muista syistä kuin siksi, että nainen maksaa seksillä, ja nainen "antaa" muista syistä kuin siksi, että saisi ruokaa. (Unohdetaan että voisi itsekin sitä yrittää etsiä.)
Tätä on oikea parisuhde, tätä on oikea rakkaus. Ns. biologia tarvitsee aina tueksensa moraalin ja lähimmäisenrakkauden, jos halutaan että ollaan onnellisia.