Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Lapsen kuolema

Vierailija
07.09.2022 |

Onko ketään joka olisi kokenut sekä kohtukuoleman tai vauvan kuoleman ja isomman lapsen kuoleman?

Jos, niin onko suru helpompi silloin kun ollut vain hetken elämässä? Vai samanlainen?

En tiedä miksi mietin asiaa nyt paljon. Lähinnä kai, että olemmeko oikeasti vertaisia kaikki lapsen menettäneet, ymmärrämmekö toistemme tunteet. En osaa selittää paremmin.

Kommentit (106)

Vierailija
101/106 |
09.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rokote toimii

Vierailija
102/106 |
10.09.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Up.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
103/106 |
17.10.2022 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsen kuolemaan johtavan sairauden olen kokenut. Diagnoosi terveelle 3 vuotiaalle lapselle

- kävelykyky menee alle 10 vuotiaana

- pyörätuoli

- eliniän ennuste alle 20 vuotta

Hän kuitenkin eli 43 vuotiaaksi, siirtyi käyttämään pyörätuolia 12 vuotiaana.

Mitä haluat tietää ? Kaikki normaalit fraasit olen kuullut. 

Kaikki hyvin täällä.

Vierailija
104/106 |
26.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei taida olla paljon ideaa vertailla surujen suuruutta. Kumpikin on hyvin suuri suru.

 

No jos ap haluaa tuollaista kysyä niin mikä sinä olet sanomaan ettei siinä ole mitään ideaa.

Vierailija
105/106 |
26.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nykyään voidaan jo vitsailla. Kuopus jäi auton alle kotiin vievällä tiellä. Toisinaan heitetään emännän kaa vitsiä autossa laittamalla kaasu pohjaan, jos näkyy lapsia samalla tiellä

Vierailija
106/106 |
26.10.2024 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei surua voi verrata. Monesti luulee että se on jotenkin pahempi jos elämää elänyt lapsi kuolee, koska muistot. Sen voi nähdä sekä hyvänä että pahana. Mutta oikeasti kohtukuolemassakin on ihan oma tuskan taso se että on ehtinyt jo odottaa ja haaveilla lapsesta, tuntenut potkut ja kuullut sydänäänen, ehtinyt tutustua lapseen tämän liikkeiden kautta, ja sitten juuri ennen maaliviivaa se kaikki viedään yhtäkkiä pois - ja edes läheisimmät ihmiset eivät välttämättä ymmärrä että se oli ihan oikea vauva, oikea elävä henkilö joka on kuollut. Koska he eivät ole tunteneet, eläneet niitä samoja asioita. Siinä jää monesti surunsa kanssa yksin.

Jos lapsi kuolee niin harva ihminen tulee ns. lohduttamaan että noniin sitten uutta lasta kehiin vaan. Jostain syystä kohtuun kuolleen lapsen kohdalla tämä on tavallista. Minulle sanottiin näin kun olin vielä shokissa, menossa sairaalaan synnyttämään kuollutta lastani. Minä halusin sen lapsen. Sain kyllä myöhemmin toisen, elävän lapsen, mutta ei hänkään ole mikään pelkkä korvaaja vaan ihan oma henkilönsä.