Lapsen kuolema

Ei taida olla paljon ideaa vertailla surujen suuruutta. Kumpikin on hyvin suuri suru.

Tai mahdollisesti ammattilaista joka olisi ollut niin paljon tekemisissä lapsen menettäneiden kanssa, että osaisi jotenkin "arvioida".

Ei se suru mihinkään häviä. Se muuttaa vaan muotoaan. Ja sen kanssa pystyy elämään.Nyt reilu 1.5v reilu 20v pojan kuolemasta.

Sinun on tahditonta nostaa aihe esille tämän päivän ilta-päivä lehdestä . Hieman häpyä.

En pysty edes ajattelemaan tällasia. Liian kamala aihe. Lapsen menettäminen on pahin asia mitä elämässä voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Ei taida olla paljon ideaa vertailla surujen suuruutta. Kumpikin on hyvin suuri suru.

Ei varmaan mitenkään järkevää ideaa olekaan. En kuitenkaan voi mitään ajatuksilleni.

Lapsettomuus saattaa olla vieläkin suurempi suru.

Vierailija kirjoitti:

Sinun on tahditonta nostaa aihe esille tämän päivän ilta-päivä lehdestä . Hieman häpyä.

Sinä vedit tahdittomuuden huippuunsa. Minun lapseni kuoli, en nostanut esiin mistään. Kiitos kuitenkin tiedosta että aihe esillä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus saattaa olla vieläkin suurempi suru.

Törkein kommentti ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus saattaa olla vieläkin suurempi suru.

Törkein kommentti ikinä.

Et taida tietää mistä puhut.

Ei hyvänen aika tuota kommenttia, että lapsettomuus voi olla suurempi suru.

Onko sinkkuus suurempi suru kuin puolison menehtyminen.

Lapsettomuus on toki suuri suru, mutta abstrakti suru sellaista kohtaan, jota ei koskaan rakastanut.

Vierailija kirjoitti:

Sinun on tahditonta nostaa aihe esille tämän päivän ilta-päivä lehdestä . Hieman häpyä.

Ilmiannon ketjun tästä syystä.

Törkeää on verrata suruja ja vähätellä siten toisen surua.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus saattaa olla vieläkin suurempi suru.

Sulla ei varmaan ole lasta?

Ei suruja voi verrata, se suurin suru on sillä tärkeän ihmisensä menettäneellä. Eikä se ole keneltäkään pois, ei myöskään asia jolla kilpailla.

Ei tuollaisesta kannata huvikseen pohtia, sitten vasta kun on pakko. Ja silloinkin ammattiapua ja vertaistukea pitäisi hakea luotettavista lähteistä.

Vierailija kirjoitti:

Törkeää on verrata suruja ja vähätellä siten toisen surua.

En halua vähätellä kenenkään surua ja olen pahoillani jos niin tein ja varmaan teinkin.

En tiedä missä ja miten olisin kysynyt. Lapsikuolemaryhmissä en ole tietenkään voinut.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti se suru on sitä pienempi ja helpompi kestää, mitä nuorempana lapsi kuolee, sillä esim. vauvaan ei ole ehtinyt kiintymään kuten vaikka teiniin ja vauvahan ei ole vielä edes oikea ihminen. Sitten jos vauva kuolee kohtuun ja myös syntyy kuolleena, niin sitähän ei kukaan sure, koska se ei elänyt oikeasti ja se oli vain äidin ruumiissa elänyt loinen vähän samaan tapaan kuin vaikka joku lapamato.

Tämä on joko todella tyhmän tai ilkeän ihmisen kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaisesta kannata huvikseen pohtia, sitten vasta kun on pakko. Ja silloinkin ammattiapua ja vertaistukea pitäisi hakea luotettavista lähteistä.

Ei tämä mitään hupia ole. Lapseni kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Ei suruja voi verrata, se suurin suru on sillä tärkeän ihmisensä menettäneellä. Eikä se ole keneltäkään pois, ei myöskään asia jolla kilpailla.[/quote

]

Totta kai jokaisen oma suru on suurin. Sanotaan, että vain lapsen menettänyt voi tietää miltä se tuntuu. Siksi yritän nyt kysyä, että onko niin että tosiaan me kaikki ymmärrämme toisiamme. Vai olisiko järkevämpää, enemmän vertaistukea perustaa vaikka erilaisia ryhmiä eri ikäisen menettäneille. En tiedä.