Minkä ammatin nykyään valitsisit, jos saisit alottaa puhtaalta pöydältä?

Olen puutarhuri, ehkä olis pitänyt tähdätä vähän korkeammalle eli siisteihin sisähommiin paremmalla palkalla. Jotain luonnontieteitä, biologiaa, metsäalaa, maantieteitä (mitä muuten tekevät maantieteiden lukijat?).

No ala opiskella matematiikkaa avoimessa yliopistossa. 5 vuoden päästä sinulla on tutkinto siitä.

ELäinlääkäri, olisin siinä hyvä ja maalaisjärkinen. Nuoren pitää miettiä myös sitä,että pitäisi työstään , kaikki siihen välillä kyllästyy mutta pääsääntöisesti. Ja työssä olisi hyvä olla myös jatko-opiskelumahdollisuuksia, jos haluaa teenpäin. Toisaalta jos tykkää kaivaa vaikka ojia niin mikäs siinä, pääasia,että on itse tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Juristi. En viitsi edes sanoa miten paljon harmittaa että jätin kesken.

Kun katselen ympärilleni niin helpommalla pääsevät opinto-ohjaajat ja opettajat. Suuri osa vuodesta lomailua. Hyvä palkka, helppo päästä ja opinnotkaan ei ole vaikeimmasta päästä.

Kun katson ympärilläni olevia lääkäreitä niin mietin et miten he jaksavat. Miksi ihmeessä lääkis on niin suosittu?

Lisään tähän: lääkärin palkka on yliopistollisessa aluksi 3500 e plus päivystykset. Potilaista 76 pros on vaikeita, sekaisin, uhkaavia tai luulotautisia tai liian myöhään hoidossa. Paitsi naistentautien puolella.

Päivystykset on hiton raskaita.

Kirjoitat jotain hiton todistuksia jotka potilaat ja omaiset saavat peruuntuneesta Kanarian matkasta rahat takaisin.

Farmaseutit soittelevat jatkuvasti selvennystä reseptiä.

Koko ajan joku roikkuu hihassa/ovella/puhelimessa ja pyytää konsultaatiota/lisäkäsiä/reseptiä/todistusta/keskustelua/erittäin syvällistä keskustelua/puhuttelua/tilastoa/kuittaamista jne.

Tietojärjestelmät vaativat että sinulla on vähintään koodarin taidot.

V#ttu mä sanon.

Riippuu vähän alasta mutta useimmille aloille voit vaihtaa ja ehdit vaihtaa.

Eläinlääkäri, se oli lapsena unelma ammattini. Jotenkin vain ajauduin sähköpuolen insinööri hommiin.

Sairauksien patofysiologian tutkiminen ja erilaisten lääkehoitojen kokeilu. Biokemia!? Lääkekehitys tms. Myös bioanalyytikon työ voisi olla, mutta nykyään sekin niin koneellista.

Entinen sh, nykyisin opettaja

Vierailija kirjoitti:

Eläinlääkäri, se oli lapsena unelma ammattini. Jotenkin vain ajauduin sähköpuolen insinööri hommiin.

Eläinlääkärin hommissa hankalaa on kun potilaat ei aina ole kovin suostuvaisia tutkimuksiin. Toki jos ovat rahoitettuja. Mut eläinlääkärinä sais olla yhtä aikaa sekä kirurgi, että hammaslääkäri

Vierailija kirjoitti:

Aika saman kysymyksen äärillä olisin kuin silloin aikoinaan: oikis vai lääkis? Ehkä lääkäri. 

Olen itse asianajaja ja mulla pieni oma yritys. Tosin kuin moni tähän ketjuun vastanneista lakimiehistä, koen työni erittäin merkitykselliseksi asiakaspalvelutyöksi. Monien hoitamieni juttujen, oli ne sitten oikeudessa hoidettuja tai sen ulkopuolella, lopputulosten kanssa päämiehet elää vuosikausia. Tietenkin johtuu työnkuvastani, sillä minun päämiehillä on kasvot (tarkoitan, että asiakkaat ovat hlöitä, ei liukuhihnatyötä) ja pyrin auttamaan heidän sen hetkisessä ongelmassaan. Rikkaaksi tässä pikku yrityksessäni en tule, mutta toimeen kyllä hyvin ja vapauksia saan halutessani. Toisaalta välillä alamaailman toistuvat rikokset saattaa turruttaa, mutta nekin on hoidettava. Tarkoitan, että jos tällä kertaa ei joutunut istumaan, niin tiedät, että kohta tulee uusi juttu ja kauaa ei mene, kun vankilan ovi heiluu..

Lääkärin ura kiinnostaisi, mutta toisaalta... Olen aika introvertti enkä jaksa asiakastapaamisia edes päivittäin ja mielelläni teen töitä sohvan nurkassa, niin ehkä kallistuisin kuitenkin taas oikikseen. Mutta rahahaaveilijoille sanoisin, että suuntautukaa liikejuridiikkaan; siellä raha pyörii. 

Oon aina miettinyt, että eikö asianajajia ala painamaan ne rikollisten puolustamiset. Tai siis jos ajatellaan että henkilö on murhannut jonkun. Joo, hänelläkin on oikeus saada asianajaja. Mutta entä jos puolustat niin hyvin, että rangaistus on liian pieni? En ehkä osaa kunnolla selittää mitä ajattelen.

Itse en siksi asianajaksi haluaisi kun joutuisi puolustamaan niitä keneltä vois leikata munat pois..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykologi tai neurologi. Tai ehkä neuropsykologi? :)

Nyt olen lakimies. Luoja kuinka koen ammattini turhaksi.

Mulla juristina tää lähes sama, tai ehken koe ammattiani täysin turhaksi, kyllä ihmiset tuntuvat kaipaavan paljon apua juristiltakin, mutta olisin niin paljon mieluummin lääkäri, just vaikka neurologi.

Psykiatriaan tai psykologiaan en tosin koe enää tässä iässä erityistä hinkua, kun on tullut elämän varrella jo huomattua kuinka hurjaa työtä se varmastikin olisi, sillä ihmisten ollessa psyykkisesti (tai psykofyysisesti) hyvin heikossa kunnossa heitä on jotenkin todella vaikea auttaa mitenkään, siinä missä fyysisiä sairauksia on pääsääntöisesti kai usein helpompi hoitaa niin, että potilaskin kokee saaneensa apua.

Lääkärin ammatti vie kyllä sielun. Henkisesti rasittava paskaduuni, yliedustettu itsemurhatilastoissa. Sopii kyllä narsistille, jotka saattavat viihtyäkin.

Narsisti päätyy tilastoihin, kun kulissit sortuvat. Usein itse addikteja. Mutta onhan siellä paljon hyvin maalaisjärkeviä ja mukaviakin lääkäreitä. Eli monenlaista menijää, kuten melkein missä tahansa työssä oikeastaan.

Metsäkoneenkuljettaja. Saisi ajella yksikseen metsän siimeksessä. Nykyinen työ, jossa pitäisi osata olla ihmisten kanssa, ei sovi minulle.

Ehkä metsäalalle tai maanmittariksi. Saisi olla vaihtelevasti ulkona ja toimistolla, nykyisin työ koostuu vain jälkimmäisestä.

Opiskelisin puusepäksi. Kiehtova taito. Pitää osata eri puulajien ominaisuudet, kolmiulotteinen hahmottaminen ja suunnittelu erilaisine liitoksineen jne. Olisi oma pieni verstas. Olisin varmaan yhtä köyhä kuin nyt, mutta olisi se taito jo pitkälle kehittynyt ja lisää kehittyisi. Olen siivooja.

Hyvin vaikeaa yksilöidä ammattia, mutta haluaisin uudistaa koko koulutusjärjestelmän. Nythän oikeasti pätevyyttä ja todellista ammattitaitoa vaativissa ja niihin päässeissä tehtävissä on enimmäkseen keskivertoa alemman tason suorittajia ja siksi kaikki joko menee päin prinkkalaa tai asia kiertää henkilöltä toiselle ja siltikään ei tule toivottua lopputulosta.

Tavallaan siis haluaisin olla opettaja, mutta ennen sitä vahva päättäjä, joka oikeasti saisi koko koulutusjärjestelmän takaisin raiteilleen.

Yrittäisin innostua jostakin yhteiskunnan perusinfraan liittyvästä, kuten sähkö, lämpö, vesi, ilmastointi, jätehuolto jne. Saisin reilusti parempaa palkkaa ja tehdä merkityksellistä työtä niin paljon kuin jaksa , tuli koronaa tai ei.

Tarjoilija

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hävittäjälentäjän hommasta haaveilen edelleen vaikka eläkeikään ei ole kuin 15 vuotta. Poliisiksi olen myös miettinyt hakevani. 

Hävittäjälentäjä on itselläkin ollut unelma vaikka nainen olenkin. Hävittäjät kiehtovat valtavasti ja lentonäytöksissä tulee käytyä. Suomessa ei taida naispuolisia hävittäjälentäjä kovin monta olla. Israelissa asuessa oli puolituttu nainen niissä hommissa. No nyt se haave on itselle myöhäistä. Toivoisin naisia rohkeasti hakeutumaan sille alalle Suomessakin. Vaativa, haastava ammatti joka on enemmän kuin työ.

Ilmavoimissa taitaa olla yksi naispuolinen hävittäjälentäjä eli everstiluutnantti Inka Niskanen. Kuljetuskonepuolella on ainakin toinen naislentäjä ja toki Finnairilla useampia. 

Radiologi. Ei tarvitsisi tehdä öitä (paitsi erikoistuessa) ja etenkin tulevaisuudessa hyvät mahdollisuudet tehdä töitä etänä.

Ammattiurheilija. Varmaan muutamakin laji olisi sellainen missä olisi voinut menestyä jos olisi lapsesta asti tavoitteellisesti harjoitellut.

Lääkäri olisi myös ollut hyvä ja kiinnostava vaihtoehto.

Joskus mietin, että olisi ollut mielenkiintoista mennä armeijaan ja tehdä uraa siellä.

Kirjailijan ammatti olisi ehkä oikeasti lähimpänä sieluani.

Harmi kun koko ylä-aste oli pelkkää sekoilua eikä jatko-opintoihinkaan päässyt kiinni. Sitten saikin lapset jotka rajoittavat kyllä omalta osalta paljon.

Sain opiskeltua lähihoitajan ammatin ja nyt opiskelen sosionomiksi. Kumpaakaan en kuitenkaan koe erityisesti omaksi jutuksi, tai ainakaan sellaiseksi että niitä intohimolla tekisin.

Lähtisin lukemaan hallintotieteitä. Teininä ei tuosta ollut kuullutkaan.

Konetekniikan insinööri tai muu vastaava, joka osaisi väkertää todeksi elämää mullistavia keksintöjä :)

Tai sitten yrittäjä. Vuosia aikaa opetella ja tehdä omat virheensä sekä oppia niistä. Kokemus on se, mitä arvostan eniten, ei opintojen pituus.