Minkä ammatin nykyään valitsisit, jos saisit alottaa puhtaalta pöydältä?

Jossain toisessa elämässä haluaisin olla ammatiltani lavastaja. Siis sellainen joka suunnittelee teatterin tai elokuvien/tv-sarjojen kulisseja tai asuja. Työmahdollisuudet voisi toki olla karuja mutta jos olisi alusta asti panostanut tähän uraan voisi päätyä vaikka minne. Huokaus. 

Vierailija kirjoitti:

Farmaseutti. Pidin lukiossa biologiasta ja kemiasta sekä olen sosiaalinen, joten päädyin valitsemaan sairaanhoitajan ammatin. Lääkehoito ja sen suunnittelu ovat ammattini mielenkiintoisimpia puolia. Toivoisin voivani paneutua itse lääkkeisiin enemmän kuin mitä nyt ja mielelläni käyttäisin vähemmän aikaa potilastyöhön.

Sitten ei ainakaan kannata haaveilla apteekissa työskentelyssä. Pitkälti koneella työskentelyä ja asiakasta asiakkaan perään, yleensä suht nopeasti ja rutiinisti. Itse kaipaisin enemmän käytännön tekemistä. Kannattaa lukea proviisoriksi, hankkia lhka pätevyys ja perustaa sivubisnes, silloin pääsee toteuttamaan luettelemiasi asioita.

Minä lukisin itseni rakennusalalle ja siitä suunnittelutehtäviin. Rivien välistä ehkä pystyi lukemaan tyytymättömyyteni ammattiini, joten aionkin vaihtaa alaa :)

Tämän nykyisen johon päädyin puolivahingossa. Tää on taivas.

Jonkin erittäin luovan ammatin, esim. kulttuurin, muotoilun tai musiikin parista. Tai no, musiikki olisi näistä varmasti aina ollut mahdoton, sillä aloitin soittamisen vasta aikuisena.

Omaan ammatinvalintaani vaikutti ihan todella paljon työllisyysnäkymät. Koska olen kasvanut köyhässä perheessä, oli minulle itsestään selvää opiskella ammatti, joka johtaa varmaan työllistymiseen ja ok palkkaan.

Olen nyt terapeutti (en yksilöi, että mikä terapeutti) ja koen, että olen työssäni hyvä ja että se on palkitsevaa. Minulla on myös joka päivä tunne, että teen jotakin merkityksellistä. Toki myös auttamisammatin huonot puolet ovat tulleet esille ja välillä on tunne, että jaksanko tehdä pelkästään tätä koko työurani.

Mutta onko koskaan myöhäistä? Opiskelumahdollisuudet ovat Suomessa hyvät ja nykyisin on paljon koulutusohjelmia ns. monimuoto-opintoinakin. Itsekin ajattelin ensi keväänä hakea opiskelemaan. Tällä kertaa jotakin, joka kiinnostaa oikeasti todella paljon, mutta ei välttämättä työllistä. Minulla on kuitenkin tämä edellinen hyvä ammatti, jos siipeni eivät kanna luovalla alalla.

Biologia, kemia, biokemia. Erityisesti kiinnostaisi genetiikka.

Vähän asian vierestä, mutta omat haaveet ja ajatukset lääkärin ammatista hiipuivat täysin, kun luin Juha Hernesniemen elämänkerran "Aivokirurgin muistelmat". Arvokas ammatti ja varmasti hienoja onnistumisen kokemuksia, mutta itsellä kyllä hirttäisi kiinni kun

JUONIPALJASTUS (jos elämänkerroissa nyt ylipäätään voi tätä termiä käyttää)

leikkaan nuorelta potilaalta vaikean aneurysman, menee useampi tunti, kaikki onnistuu, hieno homma. Potilas herää parin päivän päästä, kiskaisee innoissaan lautasellisen sairaalan makkarakeittoa. Vetää sillä henkitorven tukkoon, menee tajuttomaksi, julistetaan aivokuolleeksi muutaman tunnin kuluttua.

Tai toinen potilas, jolta leikkaan vaikean kasvaimen 1980-luvulla. Kuvat puhtaat, paranee hyvin, kotiutetaan. Saan vuoden päästä tiedon, että potilas hirtti itsensä koska oli täysin varma, että sairasti AIDSia (mitä hänellä sitten ei ollut).

Menisin kuitenkin sinne lääkikseen. 

Jonkun, missä ei tarvitsisi olla ihmisten kanssa tekemisissä, ainakaan kasvotusten. Jossain toimistokopissa yksin. Tai veturin- tai metron kuljettajana, kunhan vaan sais olla yksin.

Käyttäjä5697 kirjoitti:

Opettajaksi haluaisin kirjoitti:

Lukion lehtori. Ttyötunteihin ja lomiin nähden muhkea palkkapussi

Kommenttisi osoittaa täydellistä tietämättömyyttä.

Lomat eivät ole ihan niin ihania kuin voisi luulla, minulla kestää yleensä juhannukseen asti ennen kuin olen toipunut kouluvuodesta. Tuletko hyvin toimeen nuorten kanssa? Se on ehdoton edellytys opettajan työhön. Jos motivaatiosi on tuota luokkaa, ehdotan, että haaveilet jostain muista töistä.

Kuulehan, vie meillä muillakin lomasta ison osan se palautuminen! Yksityisellä asiantuntijatyössä lomaa kesällä yleensä neljä viikkoa, palautuminen työvuodesta vie yleensä kolme viikkoa. Siten jää se viimeinen viikko kun tuntuu virkeältä - ja silloin voikin jo alkaa valmistautua työhön palaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vähän asian vierestä, mutta omat haaveet ja ajatukset lääkärin ammatista hiipuivat täysin, kun luin Juha Hernesniemen elämänkerran "Aivokirurgin muistelmat". Arvokas ammatti ja varmasti hienoja onnistumisen kokemuksia, mutta itsellä kyllä hirttäisi kiinni kun

JUONIPALJASTUS (jos elämänkerroissa nyt ylipäätään voi tätä termiä käyttää)

leikkaan nuorelta potilaalta vaikean aneurysman, menee useampi tunti, kaikki onnistuu, hieno homma. Potilas herää parin päivän päästä, kiskaisee innoissaan lautasellisen sairaalan makkarakeittoa. Vetää sillä henkitorven tukkoon, menee tajuttomaksi, julistetaan aivokuolleeksi muutaman tunnin kuluttua.

Tai toinen potilas, jolta leikkaan vaikean kasvaimen 1980-luvulla. Kuvat puhtaat, paranee hyvin, kotiutetaan. Saan vuoden päästä tiedon, että potilas hirtti itsensä koska oli täysin varma, että sairasti AIDSia (mitä hänellä sitten ei ollut).

Onnistunut leikkaus on onnistunut leikkaus. Elämältä ei voi ketään pelastaa.

Tiedän mitä haluan nyt tehdä (kirjoittaa), mutta 20-vuotiaalle minulle se ei olisi ollut oikea valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rohkeaa olettaa, että kaikilla ihmisillä on rahkeita ns. "hyviin ja haluttuihin" ammatteihin.

Haluan ymmärtää kysymyksenasettelun sillä tavalla että mikä olisit jos et ajattelisi taloudellista puolta, sukusi odotuksia jne.

Sukuni odotuksista puheen ollen: jos olisin päässyt tasavallan presidentiksi tai YK:n pääsihteeriksi, vanhempani olisivat olleet onnellisimpia ihmisiä tässä maailmankaikkeudessa. Varsinkin isä olisi kuollut onnellisena, jos pojasta olisi tullut RUK:n käynyt reservin vänrikki. Tuli alokas, joka palautettiin lääkärin määräyksestä maitojunalla.

T. nimim. Suvun ensimmäinen ylioppilas

Aloitin kuukausi sitten myymään vakuutuksia vakuutusasiamies yrittäjänä. Ennen olin dna puhelinmyyjä.

Ensimmäisen kuukauden ansiot 9000€/kk

Joten valitsisin tämän.

Joku infrasuunnittelija. Joukkoliikenne, tiet, sillat, junaradat jne.

Suuntauduin toiselle matemaattiselle alalle joka alkaa kyllästyttää.

En oikein tiedä. Toisaalta joku kauppatieteilijä, haluaisin oppia sijoittamaan ja tekemään rahaa. Toisaalta tuntuu että joku stressitön, simppeli ja ei ajattelua vaativa työ ja elämä olisi kivaa. Eli joku eläintenhoitaja vaikka jossain löytöeläinkodissa arkoja kissoja kesyttämässä. 

Sairaanhoitaja. Töitä tuolla alalla näyttää riittävän. Olen kyllästynyt pätkätöihin. 

Putkiasentaja.

Influensseri. No ei todellakaan... Ehkä kuitenkin se ammatti, mikä nyt on, mutta aikaisemmin, eikä parin väärän valinnan kautta.

Johonkin tehtaaseen liukuhihnalla vuorotyöhön..

Olin liian ujo näyttelijäksi. Harrastin teatteria nuorisoteatterissa 13-18-vuotiaana. Tykkäsin kovasti ja lavalla ei oikeastaan ikinä iskenyt edes ramppikuume. Oli hauskaa. Mutta sitten kun tuli kutsu teatterikorkeakoulun pääsykokeisiin, aloin pelätä niin paljon, että jätin menemättä. Yksi entinen nuorisoteatterilainen oli hakemassa kolmatta kertaa sinä keväänä ja pelotteli, millaiset pääsykokeet on. Ei hän tietysti tiennyt, että minäkin olin hakenut.

Ei pitäisi luopua unelmistaan! Olin pitkästä aikaa kesäteatterissa ennen korona-aikaa. Sivuroolissa mutta kuitenkin. Omat lapset kehuivat, että äiti sä olit paras kaikista. Se tuntui todella hyvältä, koska veri vaan vetää teatterin maailmaan.