Olen ihmetellyt monta kertaa, että miten ihmisillä täällä Helsingissä tuntuu olevan rahaa niin paljon?
Esimerkiksi kun kaupunginosaryhmässä vinkataan myytävistä asunnoista, jotka ovat ihan poskettomissa hinnoissa. Helposti sellaista 400-500 tuhatta euroa asunnot. Jne. Ja parissa minuutissa viestin alle tulee varmaan kymmenen kiinnostunutta kyselemään yhteystietoja tai antamaan omansa, eli kysyntää on.
Mitä nämä ihmiset tekevät työkseen? Miten jollakin voi olla noin paljon rahaa käytössä? Tämä tuntuu tällaisesta tavallisesta kaupungin duunarista ihan käsittämättömälle että satojen tuhansien asuntoja vaan myydään ja ostellaan kuin Monopoly-pelissä.
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittamalla pienestä. Näin yksinkertaisesti.
Case: Köyhä pari
Ensin säästimme vimmatusti ensiasunnon käsirahaan. Ei takaajia, vain omasta palkasta säästettyä rahaa. Päätettiin, että laitettiin joka palkasta 900€ säästöön. Ja kyllä, se onnistuu jos haluaa. Kivaa se ei ole. (Netto 1900€. Säästöön 900€, vuokraan 450€ ja 550€ käyttöön). Tiukkaa teki, mutta saatiin ostettua ensimmäinen kaksio.
Kaksiossa asuttiin tasan kaksi vuotta ja myytiin se. Voittoa jäi 80 000 euroa. Oltiin jatkettu samaa säästämistä (900€/kk) molemmat. Taas käsirahaa oli kertynyt 80 000€ + 40 000€. Nyt seuraavan asunnon ostoon oli jo 120 000€ omaa rahaa.
Ja sitten ostimme mukavan kolmion keskustasta hintaan 560 000€.
Oletko siis valmis säästämään?
Missähän päin Helsinkiä ja milloin tavallisten kaksioiden hinnat on nousseet kahdessa vuodessa 80KEUR? Mahdollista ainoastaan jos olette tehneet remonttia.
Eti ja Helsingistä en osaa sanoa, mutta Espoossa ihan normia tässä viimeisen 7 vuoden aikana. Itse esim ostanut kaksi sijoitusasuntoa. Yhden Suurpellosta vuonna 2017 - kaksio maksoi 170 000, uudisrakennus. Suurpellossa ei silloin ollut edes kauppaa. Naapuri myi saman asunnon tänä vuonna hintaan 230 000, nyt on bussilinjat metrolle kunnossa, on kauppakeskuata 300m päässä jne.
Toinen sijoitusasuntoni on Espoonlahdessa. Yksiö hintaan 167 000 pari vuotta sitten. Vuoden kuluttua lähtee metro porisemaan ja nyt jo hinnat metroaseman lähellä ovat nousseet ryminällä.
Hei omahyväinen fiksu Espoolainen. Hyvin voi asua muissakin kun omistusasunnoissa ja sopivaan hintaan. Ei kerry omaisuus ei. Mutta joillekin tärkeintä paljon jää viivan alle asumismenojen jälkeen tai toisin päin ensin elämisen menot (kohtuulliset, ei öky eikä kituilu) ja paljon jää asumismenoihin.
Kyse ei ole siitä, mitä haluat, vaan siitä, miten se on mahdollista. Meille tärkeintä oli hyvä asunto hyvältä paikalta. Ei kalliit harrastukset ja matkailu. Arvovalintoja.
Oman esimerkkini tarkoitus oli osoittaa, että myös pienillä nettotuloilla tämä on mahdollista.
-Köyhä pari Hki
Ps. Tuo 80 000 muodostui seuraavasti: 40 000 alkupääoma (itse säästetty) + 30 000 lainalyhennykset kahdelta vuodelta + 10 000 arvonnousu. Myynnin jälkeen käteen jäi siis tuo 80k.
Minusta et edelleenkään kuulosta köyhältä enkä toisaalta ole kuullut kenenkään puhuvan voitosta tuolla tavalla. Alunperin mainittu 80 000 euron voitto onkin nyt vain kymppitonnin arvonnousu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velkaa, lainaa ja vanhempien rahat ja tai perintöä. Ainakin jos alle 40 v.
Mihin hyvätuloinen nelikymppinen pariskunta tarvitsee vanhempien rahaa tai perintöä ostaessaan esim. puolen miljoonan asunnon?
Alapeukuttajat, vastatkaa mielummin kysymykseen, kiinnostaa ihan aidosti kuulla ajatuksenjuoksustanne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöinen kateusketju tänään.
Ihan aloittamalla yksiöstä, hyödyntämällä asuntojen hintojen nousun ja työllä ne on maksettu. Mun kaksio esim kallistui 80 000 e siinä 5 vuoden aikana kun siinä asuin, samalla tietysti olin lyhentänyt velkaa, niin oli omaa rahaa jo 150 000 kun lyötiin hynttyyt yhteen miehen kanssa, jolla oli osaksi maksettu rivari joten hänellä oli melkein sama summa.
Ei siinä sitten tarvittu erikoisen isoa lainaa, ja se maksettiin äkkiä kun nollakorolla niin pystyi. Mutta töitä on tehty ja opinnot hoidettu, ei noi kämpät tule sillä että pysyttelee passiivisena ettei vaan tuet putoa, kuten köyhät tekee.
Miksi se on heti kateutta jos vilpittömästi ihmettelee? Olen ihmetellyt samaa asiaa. En ole ottamassa keneltäkään pois, joten en tajua tuota kateuskorttia. Ja miksi olet heti voimakkaalla puolustuskannalla? Sekin on outoa.. kuin olisi huono omatunto jostakin, jota haluaa peitellä.
Huono omatunto mistä? En minä päätä hintoja, ne muodostuu markkinoilla. Sinä tässä tunnut vihjailevan jotakin huonosta omastatunnosta.
Se on totta että kaikki ei hiffaa hankkia sitä ekaa halpaa yksiötä ajoissa, vaan luulee että kannattaa elää vuokralla ja jostakin putoaa sitten puoli milliä rahaa perheasuntoon.
Olen eri vastaaja. Oliko se minun 70 000 euron kaksio, jonka hinta tuplaantui 20 vuodessa liian kallis? Olisin tietysti voinut ostaa naapurista 50 000 euron yksiö, mutta sen hinta olisi noussut ehkä 120 000 euroon, eikä silläkään summalla kovin kummoisia Helsingissä saa.
No me täällä kaikki keikataan toisemme, siksi raha pursuaa taskuista.
Vierailija kirjoitti:
Eihän 400-500k ole kuin 200-225k per nuppi. Täysin normaali laina kolmevitosille, jotka ovat tehneet 10 vuotta töitä ja saavat vähintään kolme tonnia palkkaa. Varallisuutta on kertynyt molemmille 50k+. Tällaisia pariskuntia on Suomessa pilvin pimein.
3000€ kk palkalla ei säästetä 50k+ omaisuutta 10 vuodessa. Sellaiseen pystyy todella harva, koska 3000 on pieni palkka Suomen hintatasolla
Suurimmalla osalla menee kaikki mikä tulee, tästä kertoo se, että suomalaiset koko ajan velkaisempia.
Sveitsissä minimipalkka lähtee 3900€:sta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velkaa, lainaa ja vanhempien rahat ja tai perintöä. Ainakin jos alle 40 v.
Mihin hyvätuloinen nelikymppinen pariskunta tarvitsee vanhempien rahaa tai perintöä ostaessaan esim. puolen miljoonan asunnon?
Alapeukuttajat, vastatkaa mielummin kysymykseen, kiinnostaa ihan aidosti kuulla ajatuksenjuoksustanne?
Miksei voisi tarvita? Miksei voi haluta enemmän, jos on mahdolisuus? Luuletko, että nelikymppinen hyvätuloinen pariskunta haluaa mahdollisimman vähän tai on maailman vaatimattomin? Oletko hieman naiivi? Ei vähään tyytyvä ihminen edes hakeudu kovapalkkaisiin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velkaa, lainaa ja vanhempien rahat ja tai perintöä. Ainakin jos alle 40 v.
Mihin hyvätuloinen nelikymppinen pariskunta tarvitsee vanhempien rahaa tai perintöä ostaessaan esim. puolen miljoonan asunnon?
Alapeukuttajat, vastatkaa mielummin kysymykseen, kiinnostaa ihan aidosti kuulla ajatuksenjuoksustanne?
Miksei voisi tarvita? Miksei voi haluta enemmän, jos on mahdolisuus? Luuletko, että nelikymppinen hyvätuloinen pariskunta haluaa mahdollisimman vähän tai on maailman vaatimattomin? Oletko hieman naiivi? Ei vähään tyytyvä ihminen edes hakeudu kovapalkkaisiin töihin.
Täh? Et tainnut nyt ymmärtää koko kysymystä. Oma näkemykseni siis on, ettei hyvätuloisen nelikymppisen pariskunnan tarvitse kärttää mitään perintöjä tai velkaantua holtittomasti asuakseen mukavasti esim. siinä n. puolen miljoonan arvoisessa asunnossa.
Kun on maksettu jo entistä lainaa pois niin uutta voi ottaa tämän lisäksi. Lisäksi hyvä palkka. Tämä on se syy, miksi talomme saattoi maksaa yli 900t.
Helsinkiin on kerääntynyt koulutettua ja varakasta porukkaa, mutta hekin ovat vain osa helsinkiläisistä. Osa helsinkiläisistä asunnoista on kalliita, mutta kun Helsingissä on paljon varakkaita ihmisiä johtuen ihan asukasmäärästäkin, niin niillekin asunnoille löytyy ostajat. Helsingissä ollaan myös valmiimpia maksamaan enemmän asumisesta, jotta voidaan asua Helsingissä.
Asuntosäästäminen ja -ostaminen tulisi saada aloitettua mahdollisimman nuorena, jotta pääsee kiinni omistusasumiseen ja pääsee sitten välillä muuttamaan isompaan ja kalliimpaan. Mutta tässäkin auttaa se, että ei osta asuntoa yksin ja kummallakin puolisoista on hyvät tulot.
Matkustetaan jatkuvasti ympäri maailmaa. Harrastetaan esim. purjehdusta (omalla purjeveneellä) ja lapset ratsastusta ja vaikka mitä kallista mitä päähän tulee. Ihan eri todellisuus kuin omani.
No, me ollaan kaksi pienituloista duunaria mutta vastaan että SIJOITTAMALLA ja elämällä muuten vaatimattomasti. Me ollaan sijoitettu varmaan 17v ja viime keväänä realisoitiin osa sijoituksista ja ostettiin talo joka maksoi 420t€, velkaa otettiin 60t€ ja loput sijoituksista ja säästöistä. Mutta tämä vaatii pitkäjänteisyyttä varsinkin kun on pariskunta jolla molemmilla on pienet tulot. Helpommin ja ennen kaikkea nopeammin menisi perinnöillä tai lottovoitolla.
Osallistuin kummityttöni(23v)asuntohankintaan. Hän valmistui juuri farmaseutiksi ja osti pienen kaksion Roihuvuoresta. Hän oli ollut vuosia asuntosäästäjä ja laittanut viikonlopputienesteistä vähän joka kuukausi säästöön. Rahaa oli yli 10.000€. Tytön vanhemmat ja isovanhemmat lahjoittivat tytön tilille muutama tuhat euroa kukin, itse alle tuhat. 150.000 euron laina tuli omasta pankista ihan heti.
Vierailija kirjoitti:
Aloittamalla pienestä. Näin yksinkertaisesti.
Case: Köyhä pari
Ensin säästimme vimmatusti ensiasunnon käsirahaan. Ei takaajia, vain omasta palkasta säästettyä rahaa. Päätettiin, että laitettiin joka palkasta 900€ säästöön. Ja kyllä, se onnistuu jos haluaa. Kivaa se ei ole. (Netto 1900€. Säästöön 900€, vuokraan 450€ ja 550€ käyttöön). Tiukkaa teki, mutta saatiin ostettua ensimmäinen kaksio.
Kaksiossa asuttiin tasan kaksi vuotta ja myytiin se. Voittoa jäi 80 000 euroa. Oltiin jatkettu samaa säästämistä (900€/kk) molemmat. Taas käsirahaa oli kertynyt 80 000€ + 40 000€. Nyt seuraavan asunnon ostoon oli jo 120 000€ omaa rahaa.
Ja sitten ostimme mukavan kolmion keskustasta hintaan 560 000€.
Oletko siis valmis säästämään?
Tämä just! On se täysin mahdollista pienituloisillekin mutta se vaatii epämukavuutta moneksi vuodeksi. Harva viitsii luopua mukavuuksista ja sitten vaan toitotetaan että "ei oo mahdollista".
He ovat saattaneet ostaa kalliin asunnon 15 v sitten, ja nyt voivat realisoida asunnon ja siitä saada rahat uuteen asuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittamalla pienestä. Näin yksinkertaisesti.
Case: Köyhä pari
Ensin säästimme vimmatusti ensiasunnon käsirahaan. Ei takaajia, vain omasta palkasta säästettyä rahaa. Päätettiin, että laitettiin joka palkasta 900€ säästöön. Ja kyllä, se onnistuu jos haluaa. Kivaa se ei ole. (Netto 1900€. Säästöön 900€, vuokraan 450€ ja 550€ käyttöön). Tiukkaa teki, mutta saatiin ostettua ensimmäinen kaksio.
Kaksiossa asuttiin tasan kaksi vuotta ja myytiin se. Voittoa jäi 80 000 euroa. Oltiin jatkettu samaa säästämistä (900€/kk) molemmat. Taas käsirahaa oli kertynyt 80 000€ + 40 000€. Nyt seuraavan asunnon ostoon oli jo 120 000€ omaa rahaa.
Ja sitten ostimme mukavan kolmion keskustasta hintaan 560 000€.
Oletko siis valmis säästämään?
Missähän päin Helsinkiä ja milloin tavallisten kaksioiden hinnat on nousseet kahdessa vuodessa 80KEUR? Mahdollista ainoastaan jos olette tehneet remonttia.
Eti ja Helsingistä en osaa sanoa, mutta Espoossa ihan normia tässä viimeisen 7 vuoden aikana. Itse esim ostanut kaksi sijoitusasuntoa. Yhden Suurpellosta vuonna 2017 - kaksio maksoi 170 000, uudisrakennus. Suurpellossa ei silloin ollut edes kauppaa. Naapuri myi saman asunnon tänä vuonna hintaan 230 000, nyt on bussilinjat metrolle kunnossa, on kauppakeskuata 300m päässä jne.
Toinen sijoitusasuntoni on Espoonlahdessa. Yksiö hintaan 167 000 pari vuotta sitten. Vuoden kuluttua lähtee metro porisemaan ja nyt jo hinnat metroaseman lähellä ovat nousseet ryminällä.
Seitsemän vuotta on kuitenkin hieman eri asia kuin kaksi vuotta.
Kuinka paljon tuloja ja/tai säästöjä pitää olla, että pankki myöntää lainan 170 000 euron asuntoon?
Nyt taitaa laskeminen hieman ontua. Asunto ostettiin loppuvuonna 2017, naapuri mli alkuvuonna 2022. Neljä vuotta. Ja muutenkin tosiaan ei kyll seitsemää vuotta saa millään.
Anyway, tulot ovat noin 4000e brutto, mitään erityisiä säästöjä ei siihen ensimmäiseen sijoitusasuntoon ollut, vaan sain lainaa oman omistus asuntoni velatonta osuutta vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän 400-500k ole kuin 200-225k per nuppi. Täysin normaali laina kolmevitosille, jotka ovat tehneet 10 vuotta töitä ja saavat vähintään kolme tonnia palkkaa. Varallisuutta on kertynyt molemmille 50k+. Tällaisia pariskuntia on Suomessa pilvin pimein.
3000€ kk palkalla ei säästetä 50k+ omaisuutta 10 vuodessa. Sellaiseen pystyy todella harva, koska 3000 on pieni palkka Suomen hintatasolla
Suurimmalla osalla menee kaikki mikä tulee, tästä kertoo se, että suomalaiset koko ajan velkaisempia.
Sveitsissä minimipalkka lähtee 3900€:sta.
Jaa hassua, itse saan 3200e bruttopalkasta säästöön oikein mukavasti joka kk, helposti tulee 10k vuodessa säästöä. Enkä edes kituuttele. Eikä ole perintöä tai rikasta miestä.
Vierailija kirjoitti:
Aloittamalla pienestä. Näin yksinkertaisesti.
Case: Köyhä pari
Ensin säästimme vimmatusti ensiasunnon käsirahaan. Ei takaajia, vain omasta palkasta säästettyä rahaa. Päätettiin, että laitettiin joka palkasta 900€ säästöön. Ja kyllä, se onnistuu jos haluaa. Kivaa se ei ole. (Netto 1900€. Säästöön 900€, vuokraan 450€ ja 550€ käyttöön). Tiukkaa teki, mutta saatiin ostettua ensimmäinen kaksio.
Kaksiossa asuttiin tasan kaksi vuotta ja myytiin se. Voittoa jäi 80 000 euroa. Oltiin jatkettu samaa säästämistä (900€/kk) molemmat. Taas käsirahaa oli kertynyt 80 000€ + 40 000€. Nyt seuraavan asunnon ostoon oli jo 120 000€ omaa rahaa.
Ja sitten ostimme mukavan kolmion keskustasta hintaan 560 000€.
Oletko siis valmis säästämään?
Taas pääsemme siihen, jossa parisuhteessa elävä saa säästettyä enemmän rahaa kuin yksin asuva. Eipä löydy 450€ yksiöitä Helsingistä.
Huono omatunto mistä? En minä päätä hintoja, ne muodostuu markkinoilla. Sinä tässä tunnut vihjailevan jotakin huonosta omastatunnosta.
Se on totta että kaikki ei hiffaa hankkia sitä ekaa halpaa yksiötä ajoissa, vaan luulee että kannattaa elää vuokralla ja jostakin putoaa sitten puoli milliä rahaa perheasuntoon.