Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen ihmetellyt monta kertaa, että miten ihmisillä täällä Helsingissä tuntuu olevan rahaa niin paljon?
06.09.2022 |
Esimerkiksi kun kaupunginosaryhmässä vinkataan myytävistä asunnoista, jotka ovat ihan poskettomissa hinnoissa. Helposti sellaista 400-500 tuhatta euroa asunnot. Jne. Ja parissa minuutissa viestin alle tulee varmaan kymmenen kiinnostunutta kyselemään yhteystietoja tai antamaan omansa, eli kysyntää on.
Mitä nämä ihmiset tekevät työkseen? Miten jollakin voi olla noin paljon rahaa käytössä? Tämä tuntuu tällaisesta tavallisesta kaupungin duunarista ihan käsittämättömälle että satojen tuhansien asuntoja vaan myydään ja ostellaan kuin Monopoly-pelissä.
Kommentit (184)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittamalla pienestä. Näin yksinkertaisesti.
Case: Köyhä pari
Ensin säästimme vimmatusti ensiasunnon käsirahaan. Ei takaajia, vain omasta palkasta säästettyä rahaa. Päätettiin, että laitettiin joka palkasta 900€ säästöön. Ja kyllä, se onnistuu jos haluaa. Kivaa se ei ole. (Netto 1900€. Säästöön 900€, vuokraan 450€ ja 550€ käyttöön). Tiukkaa teki, mutta saatiin ostettua ensimmäinen kaksio.
Kaksiossa asuttiin tasan kaksi vuotta ja myytiin se. Voittoa jäi 80 000 euroa. Oltiin jatkettu samaa säästämistä (900€/kk) molemmat. Taas käsirahaa oli kertynyt 80 000€ + 40 000€. Nyt seuraavan asunnon ostoon oli jo 120 000€ omaa rahaa.
Ja sitten ostimme mukavan kolmion keskustasta hintaan 560 000€.
Oletko siis valmis säästämään?
No, minäkin ostin vahingossa hyvään aikaan koska oli vaan pakko, ja sitten myydessä sain hirveästi voittoa (ja muutin toiseen kaupunkiin eli ei tarvinnut edes laittaa sitä voittoa enää kiinni uuteen). Eli tiettynä aikana jos osti niin sai voittoa, mutta nyt ei enää ole ne ajat, ja jotain 800 000 euron kaksiota ei tosta vaan säästetä.
Ärsyttää vähän tällaiset "me vaan säästettiin ja oltiin hyviä ihmisiä"-jutut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittamalla pienestä. Näin yksinkertaisesti.
Case: Köyhä pari
Ensin säästimme vimmatusti ensiasunnon käsirahaan. Ei takaajia, vain omasta palkasta säästettyä rahaa. Päätettiin, että laitettiin joka palkasta 900€ säästöön. Ja kyllä, se onnistuu jos haluaa. Kivaa se ei ole. (Netto 1900€. Säästöön 900€, vuokraan 450€ ja 550€ käyttöön). Tiukkaa teki, mutta saatiin ostettua ensimmäinen kaksio.
Kaksiossa asuttiin tasan kaksi vuotta ja myytiin se. Voittoa jäi 80 000 euroa. Oltiin jatkettu samaa säästämistä (900€/kk) molemmat. Taas käsirahaa oli kertynyt 80 000€ + 40 000€. Nyt seuraavan asunnon ostoon oli jo 120 000€ omaa rahaa.
Ja sitten ostimme mukavan kolmion keskustasta hintaan 560 000€.
Oletko siis valmis säästämään?
Missähän päin Helsinkiä ja milloin tavallisten kaksioiden hinnat on nousseet kahdessa vuodessa 80KEUR? Mahdollista ainoastaan jos olette tehneet remonttia.
Eti ja Helsingistä en osaa sanoa, mutta Espoossa ihan normia tässä viimeisen 7 vuoden aikana. Itse esim ostanut kaksi sijoitusasuntoa. Yhden Suurpellosta vuonna 2017 - kaksio maksoi 170 000, uudisrakennus. Suurpellossa ei silloin ollut edes kauppaa. Naapuri myi saman asunnon tänä vuonna hintaan 230 000, nyt on bussilinjat metrolle kunnossa, on kauppakeskuata 300m päässä jne.
Toinen sijoitusasuntoni on Espoonlahdessa. Yksiö hintaan 167 000 pari vuotta sitten. Vuoden kuluttua lähtee metro porisemaan ja nyt jo hinnat metroaseman lähellä ovat nousseet ryminällä.
Hei omahyväinen fiksu Espoolainen. Hyvin voi asua muissakin kun omistusasunnoissa ja sopivaan hintaan. Ei kerry omaisuus ei. Mutta joillekin tärkeintä paljon jää viivan alle asumismenojen jälkeen tai toisin päin ensin elämisen menot (kohtuulliset, ei öky eikä kituilu) ja paljon jää asumismenoihin.
Ihme kettuilua. En missään sanonut, että pakko olla omistusasunto. Hyvähän se on, ettei kaikilla ole, kuka muuten asuisi sijoitusasunnoissani? Joten jatka ihmeessä vuokralla asumista, jos se sinulle paremmin sopii😊 Kyse oli asuntojen arvonnoususta, ja Espoosta löytyy tuollaisia esimerkkejä .
Vierailija kirjoitti:
Minä taas olen parhaillaan divisioonakokouksessa Pohjois-Suomessa, jossa paikalla on meidän helsinkiläisten lisäksi porukkaa myös Joensuun, Vaasan ja Rovaniemen toimipisteiltä. Ja helsinkiläisenä ihmettelen, miten täällä joka naamalla tuntuu olevan bemari tai pari, ravintolassa tilaillaan monen kympin viskejä, kaikilla on perheessä vähintään puoli tusinaa bensakäyttöisiä menopelejä joilla lisäksi huristellaan huolettomasti. Varmaankin kun asumiseen ei mene kuin murto-osa tuloista niin rahaa jää kaikkeen muuhun.
Ei menekään, jossain Kuopiossa asuu rannalla isossa talossa helposti. Kun Hgin hintoihin vertaa siis.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aika tavallinen tarina ainakin omassa ystäväpiirissämme eli kummallakin oli velkainen yksiö, kun pantiin hynttyyt yhteen. Eipä tarvittu lisävelkaa, kun ostettiin 62 neliön pieni kolmio. Kun syntyi toinen lapsi, ostettiin isompi. Ja nyt meillä on 90neliön keskustakoti ilman, että lainamäärä on juuri suurentunut. Hyvin jää säästöönkin rahaa, eikä ole senttiäkään perintöä.
Noiden asuntojen (62 vs 90) hintaero on varovastikin arvioiden 200 000 euroa, jos puhutaan Helsingin keskustan asunnoista. Mistä se 200t ilmestyi kun toinen lapsi syntyi? Kun kerran lainan määrä ei ole juurikaan kasvanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämmöinen kateusketju tänään.
Ihan aloittamalla yksiöstä, hyödyntämällä asuntojen hintojen nousun ja työllä ne on maksettu. Mun kaksio esim kallistui 80 000 e siinä 5 vuoden aikana kun siinä asuin, samalla tietysti olin lyhentänyt velkaa, niin oli omaa rahaa jo 150 000 kun lyötiin hynttyyt yhteen miehen kanssa, jolla oli osaksi maksettu rivari joten hänellä oli melkein sama summa.
Ei siinä sitten tarvittu erikoisen isoa lainaa, ja se maksettiin äkkiä kun nollakorolla niin pystyi. Mutta töitä on tehty ja opinnot hoidettu, ei noi kämpät tule sillä että pysyttelee passiivisena ettei vaan tuet putoa, kuten köyhät tekee.
Miksi se on heti kateutta jos vilpittömästi ihmettelee? Olen ihmetellyt samaa asiaa. En ole ottamassa keneltäkään pois, joten en tajua tuota kateuskorttia. Ja miksi olet heti voimakkaalla puolustuskannalla? Sekin on outoa.. kuin olisi huono omatunto jostakin, jota haluaa peitellä.
Huono omatunto mistä? En minä päätä hintoja, ne muodostuu markkinoilla. Sinä tässä tunnut vihjailevan jotakin huonosta omastatunnosta.
Se on totta että kaikki ei hiffaa hankkia sitä ekaa halpaa yksiötä ajoissa, vaan luulee että kannattaa elää vuokralla ja jostakin putoaa sitten puoli milliä rahaa perheasuntoon.
Kun ei se ole "hiffaamisesta" kiinni vaan yksinkertaisesti siitä ettei pysty. Minä ainakin sain lainaa ekaan yksiööni ilman yhtään mitään säästöjä, en usko että tätä tapahtuu enää. Koskaan. En siis ollut mitenkään erityisen älykäs vaan onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aika tavallinen tarina ainakin omassa ystäväpiirissämme eli kummallakin oli velkainen yksiö, kun pantiin hynttyyt yhteen. Eipä tarvittu lisävelkaa, kun ostettiin 62 neliön pieni kolmio. Kun syntyi toinen lapsi, ostettiin isompi. Ja nyt meillä on 90neliön keskustakoti ilman, että lainamäärä on juuri suurentunut. Hyvin jää säästöönkin rahaa, eikä ole senttiäkään perintöä.
Noiden asuntojen (62 vs 90) hintaero on varovastikin arvioiden 200 000 euroa, jos puhutaan Helsingin keskustan asunnoista. Mistä se 200t ilmestyi kun toinen lapsi syntyi? Kun kerran lainan määrä ei ole juurikaan kasvanut.
Tämä on juuri se mistä ap puhui - on kuin joillekin ilmestyisi rahaa tyhjästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velkaa, lainaa ja vanhempien rahat ja tai perintöä. Ainakin jos alle 40 v.
Mihin hyvätuloinen nelikymppinen pariskunta tarvitsee vanhempien rahaa tai perintöä ostaessaan esim. puolen miljoonan asunnon?
Alapeukuttajat, vastatkaa mielummin kysymykseen, kiinnostaa ihan aidosti kuulla ajatuksenjuoksustanne?
Riippuu ihan palkoista ja asuntojen hinnoista tarvitaanko siihen mitään perinörahoja vai ei. En oikein silti ymmärrä kysymystäsi, kuulostaa vähän joltain teslakuskin veetuilulta.
Vierailija kirjoitti:
Aloittamalla pienestä. Näin yksinkertaisesti.
Case: Köyhä pari
Ensin säästimme vimmatusti ensiasunnon käsirahaan. Ei takaajia, vain omasta palkasta säästettyä rahaa. Päätettiin, että laitettiin joka palkasta 900€ säästöön. Ja kyllä, se onnistuu jos haluaa. Kivaa se ei ole. (Netto 1900€. Säästöön 900€, vuokraan 450€ ja 550€ käyttöön). Tiukkaa teki, mutta saatiin ostettua ensimmäinen kaksio.
Kaksiossa asuttiin tasan kaksi vuotta ja myytiin se. Voittoa jäi 80 000 euroa. Oltiin jatkettu samaa säästämistä (900€/kk) molemmat. Taas käsirahaa oli kertynyt 80 000€ + 40 000€. Nyt seuraavan asunnon ostoon oli jo 120 000€ omaa rahaa.
Ja sitten ostimme mukavan kolmion keskustasta hintaan 560 000€.
Oletko siis valmis säästämään?
Eli säästöjä oli 120t ja asunnon hinta 560t. Tuohon vielä varainsiirtovero 2 pros päälle?
No joka tapauksessa, te pienituloiset otitte siis noin 440t velkaa? Kuulostaa aika messevältä velkapotilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pariskunta, jossa molemmilla on yksiöt, kun he tapaavat ja muuttavat yhteen. Yksiöt myydään ja ostetaan yhteinen kaksio. Siinä asutaan jonkin aikaa ja lyhennetään samalla lainaa. Sitten kun tulee perheenlisäystä, kaksio myydään ja ostetaan kolmio. Sitten kun tulee lisää perheenlisäystä, niin ostetaan neljä huonetta tai jopa viisi huonetta. Asuntojen hintojen nousut ja asuntolainojen lyhennykset huomioiden molemmilla saattaa olla laittaa omaa rahaa tuohon viimeiseen asuntoon 100 000 - 150 000 euroa. Tämän lisäksi molemmat ottavat lainaa 150 000-200 000 euroa. Ja kas, 600 000 - 700 000 euron arvoinen asunto on ostettu.
Täällä Stadissa on jäänyt monelle jotain perittävääkin. Ei tarvitse olla kuin yksiön perinyt ja on jo kiva pohja elämälle. Maakunnissa raha palaa roskaksi joka sukupolvi, kun omakotitalot ovat suht arvottomia. Niin häviää akateemisenkin elämäntyö ja säästöt tuhkaan ihan joka sukupolvessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helsingissä asuu enemmän johtajatason väkeä kuin muualla. Lisäksi pienien asuntojen arvo on siellä hyvä, jos saa myytyä ensiasunnon sijoittajalle saa hyvän pääoman isompaan. Mä tunnen kyllä sellaisia sinkkuja, jotka ovat esim. hoitoalalla tms. ei he asu Helsingissä, vaan ympäristökunnissa halvemmissa asunnoissa.
Työssäkäynti ei estä asumistuen saamista vuokra-asuntoon. Palkka ja muut mahdolliset tulot ratkaisee.
Me asutaan omakotitalossa alueella (pk-seutu), missä naapurit on kuka mikäkin pomo. Me ollaan molemmat pienipalkkaisia duunareita. Miten tänne päästiin?
Ensimmäinen asunto, kaksio ostettiin 90-luvulla halpaan aikaan. Rempattiin ja myytiin 100% voitolla. Seuraava kolmio myytiin myös hyvällä voitolla. Rakennettiin nykyinen talo. Tehtiin itse niin paljon kuin pystyttiin. Osuttiin alueelle missä on ollut kiitettävä arvon nousu. Nyt talon arvo on sellainen, että jos olisin ostamassa tuntuisi se meille aivan liian kalliilta.
Aina ollaan eletty säästäväisesti. Välissä on ollut myös pitkiäkin aikoja (10v), kun ei ole ollut varaa mihinkään ulkomaan matkaan tai muuhun kalliiseen lomailuun. Etenkin rakennusaikana rahat oli tiukassa, en edes aina ruokakaupassa tiennyt riittääkö rahat. Sinniikkästi eteenpäin luottaen, että se helpompi päivä tulee. Ja se on todella tullut.
Meillä ratkaisevassa asemassa on ollut pitkäjännitteisyys, säästäväisyys ja ahkeruus. Ollaan oltu onnekkaita, ollaan oltu terveitä ja ei olla oltu työttömiä. Vaikka palkat on molemmilla alle keskitason on työpaikat ollut varmoja niin on uskaltanut ja voinut tehdä omia suunnitelmia. Meillä on ollut päämäärä, koti minkä eteen on tehty töitä ja säästetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onhan se nyt ihan fakta, että todella monella on ihan ylisuuri laina tuloihin nähden, ja sen takia ollaankin nyt paniikin partaalla, kun euribor-korot nousee muusta hintatasosta puhumattakaan. Lehdissä kirjoitellaan, että lainamenot eivät saisi ylittää 40% tuloista tällaisten tilanteiden varalta. Miksi tällaisesta puhuttaisiin julkisuudessa, jos moista tilannetta ei mukamas ole, niin kuin tämän keskustelun osapuolet puhuvat? Pankit myöntävät nykyään melko huithapelisti jättilainoja, mutta täällä vauvapalstalla ei tietenkään moista tilannetta tunnetakaan. Käteisellä varmaan maksetut miljoonan kivilinnat on tämän keskustelun kirjoittajilla. ;D
Mekin saatiin asuntolaina, vaikka kummallakaan ei ollut vakituista työpaikkaa, enkä minä ollut edes vielä valmistunut. O_o Tämä on taivaan tosi. Joskaan summa ei ollut mitään puolta miljoonaa, mutta yli satatonnia kuitenkin. Näin ei olisi ollut mahdollista vielä vanhempieni ollessa nuoria. Kyllä todellakin uskon, että monella, joka asuu hienossa talossa ja ajelee uudella teslalla, voikin olla niskassaan ihan jättivelat ja paniikki persiissä, kun inflaatio alkaa toden teolla nousta.
Olen työssä käyvä ja muutoinkin normaalia elämää viettävä ja sain kaupungilta ihan kivan vuokra-asunnon. Olinkin sitä ehtinyt melkein parikymmentä vuotta hakea.
Tässä iässä en enää oikeastaan edes haaveile omistusasunnosta eikä lapsiakaan ole, joille voisi jättää perintöä. Vuosien kituuttamisen ja yksityisten kalliiden vuokrien jälkeen olen nyt nauttinut rennommasta elämästä, joka euroa ei tarvitse laskea ja esim. on voinut panostaa parempilaatuisiin vaatteisiin ja ruokaan. Edelleen matkustan bussilla ja kymmeniä vuosia vanhalla pyörällä, vaikka nyt olisi varaa pitää autoakin.
Arvostan kovasti sellaisia ihmisiä, jotka omalla määrätietoisella toiminnallaan saavat hankittua omistusasunnon, vaikka tulot eivät olisi erityisen suuret.
Tämä nyt meni ehkä vähän ohi, mutta tuli mieleen kun joku mainitsi, että kaupungin vuokra-asunnot menee "muille". En tiedä tulkitsinko sen jotenkin väärin, mutta Hekan asunnoissa asuu myös ihan ns. tavallisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aika tavallinen tarina ainakin omassa ystäväpiirissämme eli kummallakin oli velkainen yksiö, kun pantiin hynttyyt yhteen. Eipä tarvittu lisävelkaa, kun ostettiin 62 neliön pieni kolmio. Kun syntyi toinen lapsi, ostettiin isompi. Ja nyt meillä on 90neliön keskustakoti ilman, että lainamäärä on juuri suurentunut. Hyvin jää säästöönkin rahaa, eikä ole senttiäkään perintöä.
Noiden asuntojen (62 vs 90) hintaero on varovastikin arvioiden 200 000 euroa, jos puhutaan Helsingin keskustan asunnoista. Mistä se 200t ilmestyi kun toinen lapsi syntyi? Kun kerran lainan määrä ei ole juurikaan kasvanut.
Ei me nyt suoraan tähän asuntoon hypätty. Välissä oli 73 neliön kolmio ja tämä nykyinen 90 neliöinen ostettiin, kun lapsille tarvittiin omat huoneet. Asutaan siis n.750.000 euron arvoisessa kodissa. Lainan takaisinmaksumäärä on pysynyt samana suurempaan siirryttäessä, kun on maksettu välissä lainaa pois, pintarempattu ja isommassa asunnossa neliöhinta on ollut pienempää alhaisempi.
Se on velkaa velan päälle. Paljasjalkainen helsinkiläinen voi asua myös vuokralla. Vain harvoilla on perintönä ylimääräistä. Niitä kyllä tiedän monia, jotka ovat perineet maalta peltoja ja metsiä. Heillä on usein tämä hinku rikastua.
Vierailija kirjoitti:
Se on velkaa velan päälle. Paljasjalkainen helsinkiläinen voi asua myös vuokralla. Vain harvoilla on perintönä ylimääräistä. Niitä kyllä tiedän monia, jotka ovat perineet maalta peltoja ja metsiä. Heillä on usein tämä hinku rikastua.
50- ja 60-luvulla siivoojakin saattoi ostaa Helsingistä asunnon. Ne ajat ovat kaukana takanapäin. Asuntoja peritään etenevässä määrin, koska aika jättää suurista ikäluokista, ja koska asuntojen hinnat ovat nousseet enemmän kuin palkat, niin tottakai jotkut rikastuu asunnon saadessaan. Ihan tavalliset ihmiset, kuten sanoit, ja jotka ovat muutaman sukupolven paljasjalkaisia helsinkiläisiä. Muualta muuttavat saavat tyytyä vuokra-asuntoon, jos ei ole lähtöpääomaa maakunnasta, kuten metsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on velkaa velan päälle. Paljasjalkainen helsinkiläinen voi asua myös vuokralla. Vain harvoilla on perintönä ylimääräistä. Niitä kyllä tiedän monia, jotka ovat perineet maalta peltoja ja metsiä. Heillä on usein tämä hinku rikastua.
50- ja 60-luvulla siivoojakin saattoi ostaa Helsingistä asunnon. Ne ajat ovat kaukana takanapäin. Asuntoja peritään etenevässä määrin, koska aika jättää suurista ikäluokista, ja koska asuntojen hinnat ovat nousseet enemmän kuin palkat, niin tottakai jotkut rikastuu asunnon saadessaan. Ihan tavalliset ihmiset, kuten sanoit, ja jotka ovat muutaman sukupolven paljasjalkaisia helsinkiläisiä. Muualta muuttavat saavat tyytyä vuokra-asuntoon, jos ei ole lähtöpääomaa maakunnasta, kuten metsää.
Tämä on totta kyllä. Isovanhempani eivät kansakoulua pidemmälle opiskelleet kumpikaan ja tekivät erinäisiä duunaritöitä, mistä nyt vain sattuivat töitä saamaan. Esim. huonekaluliikkeen myyjä ja tehdastyöntekijä. Heillä oli 60-luvulla oma talo Helsingissä. :D Eläkkeelle jäädessä myivät sen sitten pois ja muuttivat kaksioon. Saivat hyvät eläkerahat. Ei taitaisi onnistua nykypäivänä?
Alue: Aihe vapaa
Minä taas olen parhaillaan divisioonakokouksessa Pohjois-Suomessa, jossa paikalla on meidän helsinkiläisten lisäksi porukkaa myös Joensuun, Vaasan ja Rovaniemen toimipisteiltä. Ja helsinkiläisenä ihmettelen, miten täällä joka naamalla tuntuu olevan bemari tai pari, ravintolassa tilaillaan monen kympin viskejä, kaikilla on perheessä vähintään puoli tusinaa bensakäyttöisiä menopelejä joilla lisäksi huristellaan huolettomasti. Varmaankin kun asumiseen ei mene kuin murto-osa tuloista niin rahaa jää kaikkeen muuhun.