Olen ihmetellyt monta kertaa, että miten ihmisillä täällä Helsingissä tuntuu olevan rahaa niin paljon?

Eihän 400-500k ole kuin 200-225k per nuppi. Täysin normaali laina kolmevitosille, jotka ovat tehneet 10 vuotta töitä ja saavat vähintään kolme tonnia palkkaa. Varallisuutta on kertynyt molemmille 50k+. Tällaisia pariskuntia on Suomessa pilvin pimein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittamalla pienestä. Näin yksinkertaisesti.

Case: Köyhä pari

Ensin säästimme vimmatusti ensiasunnon käsirahaan. Ei takaajia, vain omasta palkasta säästettyä rahaa. Päätettiin, että laitettiin joka palkasta 900€ säästöön. Ja kyllä, se onnistuu jos haluaa. Kivaa se ei ole. (Netto 1900€. Säästöön 900€, vuokraan 450€ ja 550€ käyttöön). Tiukkaa teki, mutta saatiin ostettua ensimmäinen kaksio.

Kaksiossa asuttiin tasan kaksi vuotta ja myytiin se. Voittoa jäi 80 000 euroa. Oltiin jatkettu samaa säästämistä (900€/kk) molemmat. Taas käsirahaa oli kertynyt 80 000€ + 40 000€. Nyt seuraavan asunnon ostoon oli jo 120 000€ omaa rahaa.

Ja sitten ostimme mukavan kolmion keskustasta hintaan 560 000€.

Oletko siis valmis säästämään?

Missähän päin Helsinkiä ja milloin tavallisten kaksioiden hinnat on nousseet kahdessa vuodessa 80KEUR? Mahdollista ainoastaan jos olette tehneet remonttia.

Eti ja Helsingistä en osaa sanoa, mutta Espoossa ihan normia tässä viimeisen 7 vuoden aikana. Itse esim ostanut kaksi sijoitusasuntoa. Yhden Suurpellosta vuonna 2017 - kaksio maksoi 170 000, uudisrakennus. Suurpellossa ei silloin ollut edes kauppaa. Naapuri myi saman asunnon tänä vuonna hintaan 230 000, nyt on bussilinjat metrolle kunnossa, on kauppakeskuata 300m päässä jne.

Toinen sijoitusasuntoni on Espoonlahdessa. Yksiö hintaan 167 000 pari vuotta sitten. Vuoden kuluttua lähtee metro porisemaan ja nyt jo hinnat metroaseman lähellä ovat nousseet ryminällä.

Hei omahyväinen fiksu Espoolainen. Hyvin voi asua muissakin kun omistusasunnoissa ja sopivaan hintaan. Ei kerry omaisuus ei. Mutta joillekin tärkeintä paljon jää viivan alle asumismenojen jälkeen tai toisin päin ensin elämisen menot (kohtuulliset, ei öky eikä kituilu) ja paljon jää asumismenoihin.

Velkaa, lainaa ja vanhempien rahat ja tai perintöä. Ainakin jos alle 40 v.

Minulla on kaksio hyvällä alueella, jota en ikipäivänä olisi saanut ilman perintöä. Olen perinnöstä kiitollinen ja ajattelen, että se on osa jatkuvuutta ja minun pitää käyttää se viisaasti. Niin olen tehnytkin. Asunnon arvo on noussut runsaasti, mutta minulla ei ole mitään intoa miettiä myymistä. Olen matalaplakkainen duunari, jolla kävi tuuri kun vanhempani olivat aikanaan fiksuja. Jos en olisi saanut perintöä, asuisin todennäköisesti SATOn ylihintaisessa vuokraluukussa ja kaikki palkkani menisi vuokraan. Että ymmärrän hyvin jos toisia vetää katkeraksi jos eivät saa mitään ja ovat kuopassa, josta ei nousta edes työtä tekemällä. Ja ennen kuin joku alkaa viisastelemaan koulutuksesta, pyydän miettimään miten yhteiskunta pyörisi ilman pienipalkkaisia. Heille pitäisi olla joku systeemi, jolla pääsisivät kiinni omaisuuteen ja säästämiseen. Jos toivo viedään, se ei johda muuhuin kuin katkeruuteen ja passivoitumiseen. Jos yhteiskunta auttaisi ja tasoittaisi tietä alkuun, moni pääsisi yrittämään enemmän. Mutta Helsingissä se ei onnistu, ellei ole hyvät tulot, perintöä tai takaajia.

Vierailija kirjoitti:

Eihän 400-500k ole kuin 200-225k per nuppi. Täysin normaali laina kolmevitosille, jotka ovat tehneet 10 vuotta töitä ja saavat vähintään kolme tonnia palkkaa. Varallisuutta on kertynyt molemmille 50k+. Tällaisia pariskuntia on Suomessa pilvin pimein. 

Niin on. Vähän vaikee ostella asuntoja jollain kahdentonnin brutolla vuosikausia, ellei toinen sitten tienaa hirveästi.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen miettinyt samaa. Vähän ehkä kateellisena kuuntelen kuinka kaverit ovat ostaneet asuntoja ja omakotitaloja. Itse vähän yli 30 vuotiaana asun vuokra-asunnossa ja hyvin pienillä säästöillä. Meinaa vähän hävettää suoraan sanoen. Onneksi tänä vuonna sain adhd diagnoosin ja ehkä tässä terapian avulla saan jotain järkeä elämääni. Käyn siis hyvin palkatussa työssä, mutta olen todella arvaamaton liikkeissäni. Rahaa ei siis ole säästössä kuin joitain tuhansia.

Tsemppiä sinulle! Ei kaikkien elämänpolku voi eikä tarvitsekaan olla samanlainen, eli niihin kavereihin tms. ei kannata verrata liikaa (pieni vertaaminen on varmasti inhimillistä), vaan keskittyä elämään omaa elämäänsä. Itsekin elin vielä sinua vanhempana kimppakämpässä, tosin en pelkästään pakosta, vaan arvostin sitä sosiaalista puolta, vaikkei yksityisyyttä paljon ollutkaan. Nyt olen perheellinen mies. 

Hienoa, että olet hakenut apua. Siitä vain päivä kerrallaan eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän 400-500k ole kuin 200-225k per nuppi. Täysin normaali laina kolmevitosille, jotka ovat tehneet 10 vuotta töitä ja saavat vähintään kolme tonnia palkkaa. Varallisuutta on kertynyt molemmille 50k+. Tällaisia pariskuntia on Suomessa pilvin pimein. 

Niin on. Vähän vaikee ostella asuntoja jollain kahdentonnin brutolla vuosikausia, ellei toinen sitten tienaa hirveästi.

Tietenkin sitten kun tulot nousee voi ostaa, mutta esim. pesämunan tai käsirahan kerääminen aika vaikeaa laihan tilipussin vuosina, joka taas tekee omistusasunnon hankkimisesta hieman hankalaa.

Parikymppisenä yhteen ja yhdessä säästetään koko ajan niin reilu 30 v on jo johonkin kämppään varaa. Siis Helsingissä.

Kannattaa muistaa silti, että hesalaiset ovat suorastaan köyhiä (heikompi ostovoima) verrattuna jopa prahalaisiin, varsovalaisiin tai bratislavalaisiin. Tästä kirjoitti Taloussanomat tms

Se on myös tiedossa, että Suomessa yleensäkin asutaan pohjoismaiden pienimmissä asunnoissa.

Vierailija kirjoitti:

Tosiasia on, että jos perinnöt ja taloudellisesti takaavat/avustavat sukulaiset otettaisiin pois, aika moni ei saisi ostettua tuollaisia asuntoja. Eikä siinä mitään, perintö ja muut apu on tietysti hyvästä - kunhan se rehellisesti myöntää eikä ala heitellä mitään paskapuheita miten on itse tehnyt jokaisen euronsa ilman apua. Nämä ovat äärimmäisen harvinaisia tapauksia. 

Lainansaanti on nykyään kiristynyt, mutta aika moni omassa ikäluokassani (30-40 vuotiaat) on hankkinut asuntonsa ilman perintöjä. Osa Helsingin keskustasta, osa omakotitalon kehyskunnista. Kukaan ei ole hommannut ensimmäiseksi asunnokseen keskustakolmiota vaan ovat aloittaneet yksiöistä ja siitä pikku hiljaa vaihtaneet isompaan. Jos ensimmäisen asunnon ostaa valmistumisen jälkeen reilu parikymppisenä, on sitä asuntolainaa ehtinyt lyhentää lähes kymmenen vuotta. Antaahan se ihan eri mahdollisuuksia myöhemmin elämässä. Toki on näitäkin, jotka ovat saaneet perintöä tai vanhemmat tukeneet, mutta kyllä sillä omalla työlläänkin pääsee pitkälle.

Olisko jotain +50 v porukkaa joilla jo jotain kertynyt taskuun?

Varmaan kaksikymppisinä aloittaneet jostain yksiöstä ja siitä säästämällä isompaan. Silloin saanut lainat ja takauksetkin helpommalla kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämmöinen kateusketju tänään.

Ihan aloittamalla yksiöstä, hyödyntämällä asuntojen hintojen nousun ja työllä ne on maksettu. Mun kaksio esim kallistui 80 000 e siinä 5 vuoden aikana kun siinä asuin, samalla tietysti olin lyhentänyt velkaa, niin oli omaa rahaa jo 150 000 kun lyötiin hynttyyt yhteen miehen kanssa, jolla oli osaksi maksettu rivari joten hänellä oli melkein sama summa.

Ei siinä sitten tarvittu erikoisen isoa lainaa, ja se maksettiin äkkiä kun nollakorolla niin pystyi. Mutta töitä on tehty ja opinnot hoidettu, ei noi kämpät tule sillä että pysyttelee passiivisena ettei vaan tuet putoa, kuten köyhät tekee.

Miksi se on heti kateutta jos vilpittömästi ihmettelee? Olen ihmetellyt samaa asiaa. En ole ottamassa keneltäkään pois, joten en tajua tuota kateuskorttia. Ja miksi olet heti voimakkaalla puolustuskannalla? Sekin on outoa.. kuin olisi huono omatunto jostakin, jota haluaa peitellä.

Siis mä en ihmettele, mutta naurattaa kun jotkut luulee että monet jotka eivät ole ostaneet ihmettelevät mukamas. Ihmettely on ihan omia luulojanne joidenkin kohdalla. Jos joku tulee mulle ihmettelemään miten joku mukamas pystyy ostamaan tai on ostanut kalliin asunnon sanoisin sille että kuul, kysy sen elämäntarinaa, työhistoriaa, palkkaa viim. 10 vuoden ajalta. Myös perintöasiat selvitä. Tämän jälkeen mieti. Yks pässi kuulemma luuli että luulin että on järkevämpää asua vuokralla kun ostaa oma. Voi voi miten voi olla noin tyhmä että luulee jonkun luulevan noin.

Vierailija kirjoitti:

Säynätsalo kirjoitti:

Helsinkiläiset tekee niin paljon ylitöitä, jotta niillä on 

varaa ostaa kallis asunto. 

Hah hah. Tunnen parikin ns. hyvässä ammatissa olevaa tyyppiä, joiden päivän tärkein työsuoritus on lounaspaikan etsiminen ja eivät tee hetkeäkään ylitöitä. Työajastakin puolet menee netissä surffailuun. Jos vertaa esimerkiksi toiseen kaveriin, joka oli sairaanhoitajana HUSissa korona-ajan, ennen kuin nyt irtisanoutui, niin ero oli kyllä aika helvetinmoinen. Mutta se on toinen tarina se.

Jos tällaisia helppoja, hyvinpalkattuja töitä on kerran olemassa, niin miksi tämä sairaanhoitajakaverisi ei hakeutunut niihin hommiin itse? Tai sinä? Ei kai se kannata raataa jos tuollaisiakin vaihtoehtoja on tarjolla!

Yksinkertaista. Rikkaat ympäri koko Suomea hankkivat vähintään kakkosasunnon Helsingistä.

Tiedän pääkaupunkiseudulle muuttaneen mm. lappilaisia ämpäripäitä, jotka omistavat osuuden isosta perikunnasta, jonka mailta voi myydä aina välillä puuta ja soraa. Eli tienaavat ihan kivasti pelkällä maanomistuksella eivätkä edes käy työssä.

Pohjoisemmassa Suomessa maa on ollut aikoinaan halpaa, ja suvut ovat saattaneet omistaa satoja hehtaareita. Jos ei ole ollut useita perillisiä jakamassa maita ja jos maille on sattunut osumaan soraharjuja tai hyvin kasvanutta metsää, pelkällä maanomistuksella voi nykyään tienata isoja omaisuuksia. Ja tietysti välillä voi myydä osan maista vaikka tonteiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se idea on ensiasunnossa. Se pitää ostaa heti, kun on pienikin mahdollisuus ja niin hyvällä sijainnilla kuin rahat riittää. Kun kaksi yksiötä laittaa yhteen, on se ainakin kaksio, ehkä kolmiokin.

Tätä ei moni tunnu käsittävän. Jos ensiasunnon ostaa valmistumisen jälkeen reilu parikymppisenä, ehtii sitä lyhentää helposti sen 5-10 vuotta ennen kuin on aika ostaa yhdessä isompi asunto. Maltillisella 500 euron kuukausilyhennyksellä tuosta ehtii kertymään 30-60 keuroa per nuppi, kyllä sillä kaksi keskituloista palkansaajaa saa ostettua yhdessä mukavan asunnon. Ja sen voi taas päivittää tarpeen vaatiessa isompaan muutaman vuoden jälkeen. Mutta jos ensimmäisen asunnon hankkii yksin yli  kolmekymppisenä ilman mainittavia säästöjä, niin onhan se hankalaa. Varsinkaan jos se yksiössä asuminen ei enää niin kiinnostaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämmöinen kateusketju tänään.

Ihan aloittamalla yksiöstä, hyödyntämällä asuntojen hintojen nousun ja työllä ne on maksettu. Mun kaksio esim kallistui 80 000 e siinä 5 vuoden aikana kun siinä asuin, samalla tietysti olin lyhentänyt velkaa, niin oli omaa rahaa jo 150 000 kun lyötiin hynttyyt yhteen miehen kanssa, jolla oli osaksi maksettu rivari joten hänellä oli melkein sama summa.

Ei siinä sitten tarvittu erikoisen isoa lainaa, ja se maksettiin äkkiä kun nollakorolla niin pystyi. Mutta töitä on tehty ja opinnot hoidettu, ei noi kämpät tule sillä että pysyttelee passiivisena ettei vaan tuet putoa, kuten köyhät tekee.

Miksi se on heti kateutta jos vilpittömästi ihmettelee? Olen ihmetellyt samaa asiaa. En ole ottamassa keneltäkään pois, joten en tajua tuota kateuskorttia. Ja miksi olet heti voimakkaalla puolustuskannalla? Sekin on outoa.. kuin olisi huono omatunto jostakin, jota haluaa peitellä.

Siis mä en ihmettele, mutta naurattaa kun jotkut luulee että monet jotka eivät ole ostaneet ihmettelevät mukamas. Ihmettely on ihan omia luulojanne joidenkin kohdalla. Jos joku tulee mulle ihmettelemään miten joku mukamas pystyy ostamaan tai on ostanut kalliin asunnon sanoisin sille että kuul, kysy sen elämäntarinaa, työhistoriaa, palkkaa viim. 10 vuoden ajalta. Myös perintöasiat selvitä. Tämän jälkeen mieti. Yks pässi kuulemma luuli että luulin että on järkevämpää asua vuokralla kun ostaa oma. Voi voi miten voi olla noin tyhmä että luulee jonkun luulevan noin.

Ja siis en ihmettele. Jos tiedän sen tulot, kumppanin tulot siutä ensiasunnon ostamisesta lähtien, en ihmettele. Osaan miettiä vastaukset. Ai niin, mahd. perintö pitäisi myös tietää.

"Leena ja Mikko, lapsia 3, osti 400000€ asunnon" miten ihmeessä? Iik. No sitten kuulen että Leena ja Mikko ovat olleet viim. 15 vuotta keskituloisia ja tällä hetkellä yht. tulot 8000€ brutto. Perintöä tuli 100000€. Iik. Miten ihmeessä, siis miten ihmeessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Njaa, pääosin kolmea eri ihmistyyppiä tuntemieni helsinkiläisten perusteella:

1) Perinnöksi maata, taloja, mökkejä, metsää arvoltaan satoja tuhansia

2) Eletään kädestä suuhun, velkaa niin helvetisti että hirvittää ja ulosoton partaalla, kunhan vain saa asua Punavuoressa/Lauttasaaressa/Eirassa ja näyttää ihmisille, että meilläpä on varaa

3) Ihan hyvät koulutukset ja tulot, mutta ihan hirveä velkataakka niskassa, tyyliin puoli miljoonaa. Siinäpä on kiva sitten, jos tulee avioero tai sairastuminen

4) Oikeasti hyvät tulot ja fiksu rahankäyttö; sijoituksia yms. Kenties vanhempien ja läheisten avustuksella noustu

Ryhmä numero 4 on huomattavasti pienempi kuin kolme ensimmäistä.

Usein kohdat 1 ja 2 yhdistettynä. Hirveä hätä perinnön kanssa että saa leveän elämän maksettua. Kaiken oltava hienoa merkkiä ja asutaan vaikka itäkeskuksessa kunhan voi sanoa että asuu helsingissä.

Tunnette omituista porukkaa.

Ja lisäksi on joku sellainen lainajuttu, että saa lisää lainaa ostaa uusia sijoitusasuntoja, kunhan edelliset asunnot tuottavat sen verran, että niistä jää velan lyhennyksen jälkeen joka kuukausi myös tuottoa. Sillä on joku nimikin, jota en juuri nyt muista. Mutta siis on mahdollista ostaa lisää asuntoja, vaikka edelliset velat olisi maksamatta, kunhan laittaa asunnot vuokralle ja saa niin paljon niistä vuokraa, että jää kulujen jälkeen voitolle. Siksi Helsingissä on niin paljon asuntosijoittaja ja jotkut eivät edes tee muuta työtä kuin ostavat asuntoja ja vuokraavat niitä tai kunnostavat ja myyvät voitolla. Tosin saa nähdä miten siinä käy nykyisessä taloustilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Velkaa, lainaa ja vanhempien rahat ja tai perintöä. Ainakin jos alle 40 v.

Tai hyvät tulot plus tietysti lainaa joka ei kohtuullisen suuruisena ole mikään kauhistus.