Olen ihmetellyt monta kertaa, että miten ihmisillä täällä Helsingissä tuntuu olevan rahaa niin paljon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa on jo vuosia maksanut pienempää asuntoa pois niin siinä on kiinni jo usein hyvä alkupääoma. Loput sitten otetaan uutta lainaa.

Ja samaan aikaan toisilla, työssäkäyvillä kumminkin, ei riitä tulot että saisi lainaa ostaa edes sitä ensiasuntoakaan. Täällä Helsingissä nimittäin. Ja sitten he jäävät kalliiden yksityisten vuokra-asuntojen limboon, koska kaupungin asunnot annetaan muille ja eihän näille mitään asumistukiakaan myönnetä. Olen juuri tällainen väliinputoaja ja alkaa vähitellen uuvuttaa, kun mikään yritys ei riitä mihinkään. Mutta minkäs tuolle..

Helsinki vetää kyllä näitä jonkun 2 tonnin palkkaa nauttivia hanuriin ihan kunnolla. Ei käy kateeksi. Ihme ettei mitään kompensaatiota ole. Ennen oli edes kaupungin työsuhdeasunnot, jotka oli hyvillä paikoilla ja markkinahintoja edullisemmat, mutta niidenkin vuokrat nostettiin pilviin ja sekin pieni taloudellinen etu jäi sitten pois. Harmi kun tykkään Helsingistä kaupunkina liikaa ja kaikki kaverit on täällä, taloudellisista syistä muuttaisin muuten pois (olen tuota samaa kahden tonnin duunarisakkia, jolla ei rahat enää riitä, ei vaikka söisi pettuleipää ja istuisi pimeässä tekemättä mitään).

Njaa, pääosin kolmea eri ihmistyyppiä tuntemieni helsinkiläisten perusteella:

1) Perinnöksi maata, taloja, mökkejä, metsää arvoltaan satoja tuhansia

2) Eletään kädestä suuhun, velkaa niin helvetisti että hirvittää ja ulosoton partaalla, kunhan vain saa asua Punavuoressa/Lauttasaaressa/Eirassa ja näyttää ihmisille, että meilläpä on varaa

3) Ihan hyvät koulutukset ja tulot, mutta ihan hirveä velkataakka niskassa, tyyliin puoli miljoonaa. Siinäpä on kiva sitten, jos tulee avioero tai sairastuminen

4) Oikeasti hyvät tulot ja fiksu rahankäyttö; sijoituksia yms. Kenties vanhempien ja läheisten avustuksella noustu

Ryhmä numero 4 on huomattavasti pienempi kuin kolme ensimmäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittamalla pienestä. Näin yksinkertaisesti.

Case: Köyhä pari

Ensin säästimme vimmatusti ensiasunnon käsirahaan. Ei takaajia, vain omasta palkasta säästettyä rahaa. Päätettiin, että laitettiin joka palkasta 900€ säästöön. Ja kyllä, se onnistuu jos haluaa. Kivaa se ei ole. (Netto 1900€. Säästöön 900€, vuokraan 450€ ja 550€ käyttöön). Tiukkaa teki, mutta saatiin ostettua ensimmäinen kaksio.

Kaksiossa asuttiin tasan kaksi vuotta ja myytiin se. Voittoa jäi 80 000 euroa. Oltiin jatkettu samaa säästämistä (900€/kk) molemmat. Taas käsirahaa oli kertynyt 80 000€ + 40 000€. Nyt seuraavan asunnon ostoon oli jo 120 000€ omaa rahaa.

Ja sitten ostimme mukavan kolmion keskustasta hintaan 560 000€.

Oletko siis valmis säästämään?

Missähän päin Helsinkiä ja milloin tavallisten kaksioiden hinnat on nousseet kahdessa vuodessa 80KEUR? Mahdollista ainoastaan jos olette tehneet remonttia.

Eti ja Helsingistä en osaa sanoa, mutta Espoossa ihan normia tässä viimeisen 7 vuoden aikana. Itse esim ostanut kaksi sijoitusasuntoa. Yhden Suurpellosta vuonna 2017 - kaksio maksoi 170 000, uudisrakennus. Suurpellossa ei silloin ollut edes kauppaa. Naapuri myi saman asunnon tänä vuonna hintaan 230 000, nyt on bussilinjat metrolle kunnossa, on kauppakeskuata 300m päässä jne.

Toinen sijoitusasuntoni on Espoonlahdessa. Yksiö hintaan 167 000 pari vuotta sitten. Vuoden kuluttua lähtee metro porisemaan ja nyt jo hinnat metroaseman lähellä ovat nousseet ryminällä.

Vierailija kirjoitti:

Njaa, pääosin kolmea eri ihmistyyppiä tuntemieni helsinkiläisten perusteella:

1) Perinnöksi maata, taloja, mökkejä, metsää arvoltaan satoja tuhansia

2) Eletään kädestä suuhun, velkaa niin helvetisti että hirvittää ja ulosoton partaalla, kunhan vain saa asua Punavuoressa/Lauttasaaressa/Eirassa ja näyttää ihmisille, että meilläpä on varaa

3) Ihan hyvät koulutukset ja tulot, mutta ihan hirveä velkataakka niskassa, tyyliin puoli miljoonaa. Siinäpä on kiva sitten, jos tulee avioero tai sairastuminen

4) Oikeasti hyvät tulot ja fiksu rahankäyttö; sijoituksia yms. Kenties vanhempien ja läheisten avustuksella noustu

Ryhmä numero 4 on huomattavasti pienempi kuin kolme ensimmäistä.

Sanoisin, että pitää paikkaansa juuri noin! Suurin osa omasta tutravaporukasta kuuluu ryhmään kolme. Korkeakoulutettuja pariskuntia, lapsettomia tai korkeintaan yksi lapsi. Ostelevat juuri 400-500 euron asuntoja.

Miehelläno ja minulla on samantasoiset tulot ja olisimme saaneet pankista lainaa 450 000. Laskimme kuitenkin, että jos jompi kumpi esim jää työttömäksi, ei meillä olisi varaa pitää kotiamme. Tyydyimme siis "vain" 350 000 euron asuntoon. Ei hirvitä, kun yhdenkin ihmisen tuloilla saadaan lainaa lyhennettyä ja ei ole pelkoa asunnon pakkomyynnistä.

Kyllähän nuo asunnot näyttävät olevan hinnoissaan kehyskunnissakin. Tai jos etsiskelee asuntoa 'slummi' Vuosaaresta, kallista on sielläkin. Minusta normaalin asunnon ei pitäisi maksaa yli 400 T, mutta minultahan ei kukaan kysy.

Monille asuntovarallisuus on kertynyt pikkuhiljaa ja jos sopivissa kohdissa ostanut ja myynyt, niin näennäisesti ainakin voittoa syntynyt.

Oman asuntomme arvo ( päätellen viimeksi yhtiössä tapahtuneesta myynnistä tulleesta lunastusoikeusilmoituksesta ) on n. 1150 000. Ostimme 12 vuotta sitten 800 000:lla. Historiassa perheellämme 3 asuntokauppaa n. 30 vuoden sisällä. Sen hetkisen nimellisen hinnan mukaan (ensimmäisen hinta + 2x väliraha) rahalla maksettu  yhteensä n. 425 000.  Lainan korot ei tuossa mukana. Ja tietysti rahan arvokin muuttunut.

Oma hyvä tilanne perustuu osin siihen, että mukaan ei hypätty 89/90, vaan -93. Lisäksi 12 vuotta sitten luin ajan merkit oikein ja näin, että Helsingin alueiden erot tulevat repeämään ja muutimme ydinkeskustaan vaikka se ollut mikään haaveiden unelmapaikka. Päätös perustui haluun varmistaa perheemme tärkeimmän varallisuuserän arvo jatkossakin.  Alueella josta muutimme nimellishinnat ovat nousseet n. 1000 e/m2 ja missä asumme 4-5000 e/m2.

Vierailija kirjoitti:

Aloittamalla pienestä. Näin yksinkertaisesti.

Case: Köyhä pari

---

Kaksiossa asuttiin tasan kaksi vuotta ja myytiin se. Voittoa jäi 80 000 euroa.

Köyhät eivät yleensä osta asuntoa alueelta, jolla saa voittoa noin 80 000 euroa kahdessa vuodessa. Tuo ei todellakaan ole normaalitilanne edes Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti velalla, mutta ei sitä velkaakaan saa ellei ole isot tulot. Moni ihminen tienaa enemmän kuin ihmiset arvaavatkaan. Ei kaikki ole hoitajia tai kirjastotätejä.. he eivät vaan kerro siitä, mutta se paljastuu juuri noissa jutuissa. Sama kun porukka osteli kalliita mökkejä korona-aikana. Ihan uskomatonta, ostanpa mökin tuosta, jaa en viihdykään, myyn pois.. ja sadat tuhannet eurot liikkuvat. Samaan aikaan osalla ei riitä palkka vuokraan. 

Onhan tämä nyt aika outoa.

No shit sherlock. Kuka kyselee tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Njaa, pääosin kolmea eri ihmistyyppiä tuntemieni helsinkiläisten perusteella:

1) Perinnöksi maata, taloja, mökkejä, metsää arvoltaan satoja tuhansia

2) Eletään kädestä suuhun, velkaa niin helvetisti että hirvittää ja ulosoton partaalla, kunhan vain saa asua Punavuoressa/Lauttasaaressa/Eirassa ja näyttää ihmisille, että meilläpä on varaa

3) Ihan hyvät koulutukset ja tulot, mutta ihan hirveä velkataakka niskassa, tyyliin puoli miljoonaa. Siinäpä on kiva sitten, jos tulee avioero tai sairastuminen

4) Oikeasti hyvät tulot ja fiksu rahankäyttö; sijoituksia yms. Kenties vanhempien ja läheisten avustuksella noustu

Ryhmä numero 4 on huomattavasti pienempi kuin kolme ensimmäistä.

Tunnet ihan erilaisia ihmisiä kuin minä. Itse tunnen vain ryhmään 4 kuuluvia, eli sellaisia joilla on oikeasti todella hyvät tulot, eikä siksi ole ollut tarvetta kovin pahasti velkaantuakaan. Sitten tunnen toki normituloisia, mutta nämä asuvat yleensä hieman edullisemmilla alueilla eikä todellakaan missään kantakaupungissa velkataakan alla. Mitään tappiin asti velkaantuneita en tunne ainuttakaan. Jotenkin olen kuvitellut, ettei sellainen olisi enää nykyään kovin yleistä tai "muodikasta".

Vierailija kirjoitti:

Monille asuntovarallisuus on kertynyt pikkuhiljaa ja jos sopivissa kohdissa ostanut ja myynyt, niin näennäisesti ainakin voittoa syntynyt.

Oman asuntomme arvo ( päätellen viimeksi yhtiössä tapahtuneesta myynnistä tulleesta lunastusoikeusilmoituksesta ) on n. 1150 000. Ostimme 12 vuotta sitten 800 000:lla. Historiassa perheellämme 3 asuntokauppaa n. 30 vuoden sisällä. Sen hetkisen nimellisen hinnan mukaan (ensimmäisen hinta + 2x väliraha) rahalla maksettu  yhteensä n. 425 000.  Lainan korot ei tuossa mukana. Ja tietysti rahan arvokin muuttunut.

Oma hyvä tilanne perustuu osin siihen, että mukaan ei hypätty 89/90, vaan -93. Lisäksi 12 vuotta sitten luin ajan merkit oikein ja näin, että Helsingin alueiden erot tulevat repeämään ja muutimme ydinkeskustaan vaikka se ollut mikään haaveiden unelmapaikka. Päätös perustui haluun varmistaa perheemme tärkeimmän varallisuuserän arvo jatkossakin.  Alueella josta muutimme nimellishinnat ovat nousseet n. 1000 e/m2 ja missä asumme 4-5000 e/m2.

No men jätte bra sulle.

Me olemme etsimässä isoa asuntoa Helsingistä. Minimi 3 makuuhuonetta. Max 300 000 e.

Emme halua tyyliin Kontulaan tai Jakomäkeen, mutta tietysti alueen on näillä ehdoilla oltava ei-niin-hyvä.. Emmekä halua 80-luvun asuntoa, johon tulee putkiremontti kymmenen vuoden sisään. Ja muutama muukin ehto.

Kolme vaihtoehtoa meillä vain on. Kaikki vaatii pintaremonttia. Asunnot on niin sairaan kalliita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Njaa, pääosin kolmea eri ihmistyyppiä tuntemieni helsinkiläisten perusteella:

1) Perinnöksi maata, taloja, mökkejä, metsää arvoltaan satoja tuhansia

2) Eletään kädestä suuhun, velkaa niin helvetisti että hirvittää ja ulosoton partaalla, kunhan vain saa asua Punavuoressa/Lauttasaaressa/Eirassa ja näyttää ihmisille, että meilläpä on varaa

3) Ihan hyvät koulutukset ja tulot, mutta ihan hirveä velkataakka niskassa, tyyliin puoli miljoonaa. Siinäpä on kiva sitten, jos tulee avioero tai sairastuminen

4) Oikeasti hyvät tulot ja fiksu rahankäyttö; sijoituksia yms. Kenties vanhempien ja läheisten avustuksella noustu

Ryhmä numero 4 on huomattavasti pienempi kuin kolme ensimmäistä.

Sanoisin, että pitää paikkaansa juuri noin! Suurin osa omasta tutravaporukasta kuuluu ryhmään kolme. Korkeakoulutettuja pariskuntia, lapsettomia tai korkeintaan yksi lapsi. Ostelevat juuri 400-500 euron asuntoja.

Miehelläno ja minulla on samantasoiset tulot ja olisimme saaneet pankista lainaa 450 000. Laskimme kuitenkin, että jos jompi kumpi esim jää työttömäksi, ei meillä olisi varaa pitää kotiamme. Tyydyimme siis "vain" 350 000 euron asuntoon. Ei hirvitä, kun yhdenkin ihmisen tuloilla saadaan lainaa lyhennettyä ja ei ole pelkoa asunnon pakkomyynnistä.

Useimmat koulutetut pariskunnat, jotka ostavat 400 000 - 500 000 euron asuntoja, eivät todellakaan ota saati tarvitse koko summaa lainana, vaan alla on jo aiempaa asunto- tai muuta varallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Perintörahat näyttele isoa osaa kuin pankin lainat.Usein peritään myös lapsettomilta sukulaisilta jos omat vanhemmat kuoleet tai jompikumpi vanhemista.

Epäreilultahan se tuntuu niistä jotka eivät saa perintöä. Omat lapseni tulevat perimään lapsettoman tätini omaisuuden joka on sen verran iso että siitä jää verojen jälkeen rahaa ostaa kolmio kantakaupungista.

Ei mulla itselläni olisi tuollaisia rahoja, mutta fiksumpaa pistää perintö seuraavalle sukupolvelle kuin maksaa perintöverot moneen kertaan.

Tämmöinen kateusketju tänään.

Ihan aloittamalla yksiöstä, hyödyntämällä asuntojen hintojen nousun ja työllä ne on maksettu. Mun kaksio esim kallistui 80 000 e siinä 5 vuoden aikana kun siinä asuin, samalla tietysti olin lyhentänyt velkaa, niin oli omaa rahaa jo 150 000 kun lyötiin hynttyyt yhteen miehen kanssa, jolla oli osaksi maksettu rivari joten hänellä oli melkein sama summa.

Ei siinä sitten tarvittu erikoisen isoa lainaa, ja se maksettiin äkkiä kun nollakorolla niin pystyi. Mutta töitä on tehty ja opinnot hoidettu, ei noi kämpät tule sillä että pysyttelee passiivisena ettei vaan tuet putoa, kuten köyhät tekee.

kaksi hyvätuloista kimpassa, perinnöt, 

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän nuo asunnot näyttävät olevan hinnoissaan kehyskunnissakin. Tai jos etsiskelee asuntoa 'slummi' Vuosaaresta, kallista on sielläkin. Minusta normaalin asunnon ei pitäisi maksaa yli 400 T, mutta minultahan ei kukaan kysy.

Muualta Suomesta 400 klla saa 200 neliön omakotitalon järvenrannalta.

Vierailija kirjoitti:

Aloittamalla pienestä. Näin yksinkertaisesti.

Case: Köyhä pari

Ensin säästimme vimmatusti ensiasunnon käsirahaan. Ei takaajia, vain omasta palkasta säästettyä rahaa. Päätettiin, että laitettiin joka palkasta 900€ säästöön. Ja kyllä, se onnistuu jos haluaa. Kivaa se ei ole. (Netto 1900€. Säästöön 900€, vuokraan 450€ ja 550€ käyttöön). Tiukkaa teki, mutta saatiin ostettua ensimmäinen kaksio.

Oletko siis valmis säästämään?

Eli mistä se väitetty köyhyys tuli?

Pitikö sinun oikeastaan kysyä "oletko valmis minun palkkaani ja kulut jakavaan aviopuolisooni?", eikä "oletko valmis säästämään?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittamalla pienestä. Näin yksinkertaisesti.

Case: Köyhä pari

Ensin säästimme vimmatusti ensiasunnon käsirahaan. Ei takaajia, vain omasta palkasta säästettyä rahaa. Päätettiin, että laitettiin joka palkasta 900€ säästöön. Ja kyllä, se onnistuu jos haluaa. Kivaa se ei ole. (Netto 1900€. Säästöön 900€, vuokraan 450€ ja 550€ käyttöön). Tiukkaa teki, mutta saatiin ostettua ensimmäinen kaksio.

Kaksiossa asuttiin tasan kaksi vuotta ja myytiin se. Voittoa jäi 80 000 euroa. Oltiin jatkettu samaa säästämistä (900€/kk) molemmat. Taas käsirahaa oli kertynyt 80 000€ + 40 000€. Nyt seuraavan asunnon ostoon oli jo 120 000€ omaa rahaa.

Ja sitten ostimme mukavan kolmion keskustasta hintaan 560 000€.

Oletko siis valmis säästämään?

Missähän päin Helsinkiä ja milloin tavallisten kaksioiden hinnat on nousseet kahdessa vuodessa 80KEUR? Mahdollista ainoastaan jos olette tehneet remonttia.

Aurinkolahdessa aikoinaan nousi asunnot paljon. Mutta joo, todella harvinaista. Nyt voit kysyä joltain asunto gurulta, mistä saisi vastaavan voiton? Moni luulee olevansa todella fiksu, mutta ei tiedä että ne samat jutut tietää myös ehkä se toinen. Se ei vain voi toteuttaa niitä juttuja, joko ei pysty (esim. rahan puutteen takia) tai jaksa. Tietenkin aina voi saivarrella, että fiksu laittaa itsensä sellaiseen tilanteeseen että pystyy.

Vierailija kirjoitti:

Tämmöinen kateusketju tänään.

Ihan aloittamalla yksiöstä, hyödyntämällä asuntojen hintojen nousun ja työllä ne on maksettu. Mun kaksio esim kallistui 80 000 e siinä 5 vuoden aikana kun siinä asuin, samalla tietysti olin lyhentänyt velkaa, niin oli omaa rahaa jo 150 000 kun lyötiin hynttyyt yhteen miehen kanssa, jolla oli osaksi maksettu rivari joten hänellä oli melkein sama summa.

Ei siinä sitten tarvittu erikoisen isoa lainaa, ja se maksettiin äkkiä kun nollakorolla niin pystyi. Mutta töitä on tehty ja opinnot hoidettu, ei noi kämpät tule sillä että pysyttelee passiivisena ettei vaan tuet putoa, kuten köyhät tekee.

Miksi se on heti kateutta jos vilpittömästi ihmettelee? Olen ihmetellyt samaa asiaa. En ole ottamassa keneltäkään pois, joten en tajua tuota kateuskorttia. Ja miksi olet heti voimakkaalla puolustuskannalla? Sekin on outoa.. kuin olisi huono omatunto jostakin, jota haluaa peitellä.

Vierailija kirjoitti:

Tämmöinen kateusketju tänään.

Ihan aloittamalla yksiöstä, hyödyntämällä asuntojen hintojen nousun ja työllä ne on maksettu. Mun kaksio esim kallistui 80 000 e siinä 5 vuoden aikana kun siinä asuin, samalla tietysti olin lyhentänyt velkaa, niin oli omaa rahaa jo 150 000 kun lyötiin hynttyyt yhteen miehen kanssa, jolla oli osaksi maksettu rivari joten hänellä oli melkein sama summa.

Ei siinä sitten tarvittu erikoisen isoa lainaa, ja se maksettiin äkkiä kun nollakorolla niin pystyi. Mutta töitä on tehty ja opinnot hoidettu, ei noi kämpät tule sillä että pysyttelee passiivisena ettei vaan tuet putoa, kuten köyhät tekee.

Siis oikeasti aina ihmetellyt miten joku voi luulla, että joku ei tiedä että koulutuksella ja hyvällä palkalla saa eri elämän kun tukien varassa? Tai miten se on yleensä rakennettu se "omakotitalo" elämä.