Lue keskustelun säännöt.
Olen ihmetellyt monta kertaa, että miten ihmisillä täällä Helsingissä tuntuu olevan rahaa niin paljon?
06.09.2022 |
Esimerkiksi kun kaupunginosaryhmässä vinkataan myytävistä asunnoista, jotka ovat ihan poskettomissa hinnoissa. Helposti sellaista 400-500 tuhatta euroa asunnot. Jne. Ja parissa minuutissa viestin alle tulee varmaan kymmenen kiinnostunutta kyselemään yhteystietoja tai antamaan omansa, eli kysyntää on.
Mitä nämä ihmiset tekevät työkseen? Miten jollakin voi olla noin paljon rahaa käytössä? Tämä tuntuu tällaisesta tavallisesta kaupungin duunarista ihan käsittämättömälle että satojen tuhansien asuntoja vaan myydään ja ostellaan kuin Monopoly-pelissä.
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos on köyhän kodin kasvatti ja koulut jääneet käymättä, itsekin päätynyt pienituloiseen duunariammattiin tai yhteiskunnan tuille, niin köyhälle on kaikki kallista.
pienituloiset duunarit kun elää mukavasti omakotitaloissa . Kunhan talo ja työpaikka on pääkaupunkiseudun ulkopuolella
Paitsi sitten, kun se syrjäseudun uhanalaiseksi luokiteltava työpaikka lähtee alta eikä sitä omakotitaloakaan saa myytyä eteenpäin millään hinnalla.
Kannattaa huomata, että Suomessa on muuallakin kaupunkeja ja niiden halvempia kehyskuntia. Kukaan ei yllytäkkään jonnekkin Kainuun korpeen muuttamaan. Vaikka yllättävää kyllä Kajaanissakin on työvoimapulaa monella alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiasia on, että jos perinnöt ja taloudellisesti takaavat/avustavat sukulaiset otettaisiin pois, aika moni ei saisi ostettua tuollaisia asuntoja. Eikä siinä mitään, perintö ja muut apu on tietysti hyvästä - kunhan se rehellisesti myöntää eikä ala heitellä mitään paskapuheita miten on itse tehnyt jokaisen euronsa ilman apua. Nämä ovat äärimmäisen harvinaisia tapauksia.
Itse käytin paljon aikaa varakkaan puolison valintaan.
Ei mitään järkeä seurustella matalapalkkaisen duunarin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittamalla pienestä. Näin yksinkertaisesti.
Case: Köyhä pari
Ensin säästimme vimmatusti ensiasunnon käsirahaan. Ei takaajia, vain omasta palkasta säästettyä rahaa. Päätettiin, että laitettiin joka palkasta 900€ säästöön. Ja kyllä, se onnistuu jos haluaa. Kivaa se ei ole. (Netto 1900€. Säästöön 900€, vuokraan 450€ ja 550€ käyttöön). Tiukkaa teki, mutta saatiin ostettua ensimmäinen kaksio.
Kaksiossa asuttiin tasan kaksi vuotta ja myytiin se. Voittoa jäi 80 000 euroa. Oltiin jatkettu samaa säästämistä (900€/kk) molemmat. Taas käsirahaa oli kertynyt 80 000€ + 40 000€. Nyt seuraavan asunnon ostoon oli jo 120 000€ omaa rahaa.
Ja sitten ostimme mukavan kolmion keskustasta hintaan 560 000€.
Oletko siis valmis säästämään?
Missähän päin Helsinkiä ja milloin tavallisten kaksioiden hinnat on nousseet kahdessa vuodessa 80KEUR? Mahdollista ainoastaan jos olette tehneet remonttia.
Eti ja Helsingistä en osaa sanoa, mutta Espoossa ihan normia tässä viimeisen 7 vuoden aikana. Itse esim ostanut kaksi sijoitusasuntoa. Yhden Suurpellosta vuonna 2017 - kaksio maksoi 170 000, uudisrakennus. Suurpellossa ei silloin ollut edes kauppaa. Naapuri myi saman asunnon tänä vuonna hintaan 230 000, nyt on bussilinjat metrolle kunnossa, on kauppakeskuata 300m päässä jne.
Toinen sijoitusasuntoni on Espoonlahdessa. Yksiö hintaan 167 000 pari vuotta sitten. Vuoden kuluttua lähtee metro porisemaan ja nyt jo hinnat metroaseman lähellä ovat nousseet ryminällä.
Seitsemän vuotta on kuitenkin hieman eri asia kuin kaksi vuotta.
Kuinka paljon tuloja ja/tai säästöjä pitää olla, että pankki myöntää lainan 170 000 euron asuntoon?
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on, että jos perinnöt ja taloudellisesti takaavat/avustavat sukulaiset otettaisiin pois, aika moni ei saisi ostettua tuollaisia asuntoja. Eikä siinä mitään, perintö ja muut apu on tietysti hyvästä - kunhan se rehellisesti myöntää eikä ala heitellä mitään paskapuheita miten on itse tehnyt jokaisen euronsa ilman apua. Nämä ovat äärimmäisen harvinaisia tapauksia.
Niinpä. Välttämättä ei edes tarvitse sitä apua saada. Riittää tieto, että vanhemmilta tai suvulta saa apua, mikäli käy huonosti. Tällä selkänojalka tekee ratkaisuja ihan toisella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse käytin paljon aikaa varakkaan puolison valintaan.
Ei mitään järkeä seurustella matalapalkkaisen duunarin kanssa.
Moni duunari saa aika hyvää palkkaa. Esim. Sähköasentaja. Ei se neljän tonnin liksa vielä varakkuutta ole, mutta parempi kuin monella humanistilla.
Vierailija kirjoitti:
Tämmöinen kateusketju tänään.
Ihan aloittamalla yksiöstä, hyödyntämällä asuntojen hintojen nousun ja työllä ne on maksettu. Mun kaksio esim kallistui 80 000 e siinä 5 vuoden aikana kun siinä asuin, samalla tietysti olin lyhentänyt velkaa, niin oli omaa rahaa jo 150 000 kun lyötiin hynttyyt yhteen miehen kanssa, jolla oli osaksi maksettu rivari joten hänellä oli melkein sama summa.
Ei siinä sitten tarvittu erikoisen isoa lainaa, ja se maksettiin äkkiä kun nollakorolla niin pystyi. Mutta töitä on tehty ja opinnot hoidettu, ei noi kämpät tule sillä että pysyttelee passiivisena ettei vaan tuet putoa, kuten köyhät tekee.
En minäkään täällä kateuttani ole ihmettelemässä. Omistan itse neljä kämppää - vähän huonompaa tosin - Helsingistä. Ihmettelen vain sitä, kenellä on varaa Kalasatamaan yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittamalla pienestä. Näin yksinkertaisesti.
Case: Köyhä pari
Ensin säästimme vimmatusti ensiasunnon käsirahaan. Ei takaajia, vain omasta palkasta säästettyä rahaa. Päätettiin, että laitettiin joka palkasta 900€ säästöön. Ja kyllä, se onnistuu jos haluaa. Kivaa se ei ole. (Netto 1900€. Säästöön 900€, vuokraan 450€ ja 550€ käyttöön). Tiukkaa teki, mutta saatiin ostettua ensimmäinen kaksio.
Kaksiossa asuttiin tasan kaksi vuotta ja myytiin se. Voittoa jäi 80 000 euroa. Oltiin jatkettu samaa säästämistä (900€/kk) molemmat. Taas käsirahaa oli kertynyt 80 000€ + 40 000€. Nyt seuraavan asunnon ostoon oli jo 120 000€ omaa rahaa.
Ja sitten ostimme mukavan kolmion keskustasta hintaan 560 000€.
Oletko siis valmis säästämään?
Missähän päin Helsinkiä ja milloin tavallisten kaksioiden hinnat on nousseet kahdessa vuodessa 80KEUR? Mahdollista ainoastaan jos olette tehneet remonttia.
Sivusta, tuttu kiinteistövälittäjä kertoi juuri myyneensä saman kaksion parin vuoden välein juuri tuollaisella n. 80 000€ hinnannousulla. Kaksio oli uudehko, eli ei remontteja välissä. Piti itsekin hinnannousua suorastaan naurettavana.
Korostan sanaa tavallinen. Kyllä varmasti uuden ja lähtöhinnaltaan jonkun 350K olevan asunnon arvo voikin nousta tuon verran. Tarinan perusteella ensimmäisen asunnon lähtöarvo on ollut lähempänä 200 000, eikä asuntojen hinnat nouse 40% 2 vuodessa.
Jep, ei tuollainen arvonnousu tietenkään ihan tavallista ole, mutta täysin mahdollista kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Me olemme etsimässä isoa asuntoa Helsingistä. Minimi 3 makuuhuonetta. Max 300 000 e.
Emme halua tyyliin Kontulaan tai Jakomäkeen, mutta tietysti alueen on näillä ehdoilla oltava ei-niin-hyvä.. Emmekä halua 80-luvun asuntoa, johon tulee putkiremontti kymmenen vuoden sisään. Ja muutama muukin ehto.
Kolme vaihtoehtoa meillä vain on. Kaikki vaatii pintaremonttia. Asunnot on niin sairaan kalliita.
Ihan mielenkiinnosta minkähintaiset asumiskulut tulee teillä olemaan. Se on se, mikä monelle ratkaisee, varsinkin jos ei niin hyvät tulot. Joskus tuon takia jotkut valitsevat muun asumismuodon kun omistusasunnon, koska saattaa olla että sopiva vuokra-asunto on 1000€/kk ja vastaava omistusasunto tulisi maksamaan 1600€/kk. Vaikka kuinka järkevää ostaa, ei välttis voi tai halua maksaa tuota 1600€/kk, tai ei saa lainaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos on köyhän kodin kasvatti ja koulut jääneet käymättä, itsekin päätynyt pienituloiseen duunariammattiin tai yhteiskunnan tuille, niin köyhälle on kaikki kallista.
pienituloiset duunarit kun elää mukavasti omakotitaloissa . Kunhan talo ja työpaikka on pääkaupunkiseudun ulkopuolella
Paitsi sitten, kun se syrjäseudun uhanalaiseksi luokiteltava työpaikka lähtee alta eikä sitä omakotitaloakaan saa myytyä eteenpäin millään hinnalla.
Kannattaa huomata, että Suomessa on muuallakin kaupunkeja ja niiden halvempia kehyskuntia. Kukaan ei yllytäkkään jonnekkin Kainuun korpeen muuttamaan. Vaikka yllättävää kyllä Kajaanissakin on työvoimapulaa monella alalla.
Monessa ihan tuppukylässäkin on työvoimapulaa. Juuri nyt, kunnes ei enää olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse käytin paljon aikaa varakkaan puolison valintaan.
Ei mitään järkeä seurustella matalapalkkaisen duunarin kanssa.
Moni duunari saa aika hyvää palkkaa. Esim. Sähköasentaja. Ei se neljän tonnin liksa vielä varakkuutta ole, mutta parempi kuin monella humanistilla.
Kattoasentaja 4000-5000 €/kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on, että jos perinnöt ja taloudellisesti takaavat/avustavat sukulaiset otettaisiin pois, aika moni ei saisi ostettua tuollaisia asuntoja. Eikä siinä mitään, perintö ja muut apu on tietysti hyvästä - kunhan se rehellisesti myöntää eikä ala heitellä mitään paskapuheita miten on itse tehnyt jokaisen euronsa ilman apua. Nämä ovat äärimmäisen harvinaisia tapauksia.
Niin tosiaan, Punavuorilaiset ja Ullanlinnalaiset, moniko peri tädin tai mummon kämysen 500000€ kaksion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittamalla pienestä. Näin yksinkertaisesti.
Case: Köyhä pari
Ensin säästimme vimmatusti ensiasunnon käsirahaan. Ei takaajia, vain omasta palkasta säästettyä rahaa. Päätettiin, että laitettiin joka palkasta 900€ säästöön. Ja kyllä, se onnistuu jos haluaa. Kivaa se ei ole. (Netto 1900€. Säästöön 900€, vuokraan 450€ ja 550€ käyttöön). Tiukkaa teki, mutta saatiin ostettua ensimmäinen kaksio.
Kaksiossa asuttiin tasan kaksi vuotta ja myytiin se. Voittoa jäi 80 000 euroa. Oltiin jatkettu samaa säästämistä (900€/kk) molemmat. Taas käsirahaa oli kertynyt 80 000€ + 40 000€. Nyt seuraavan asunnon ostoon oli jo 120 000€ omaa rahaa.
Ja sitten ostimme mukavan kolmion keskustasta hintaan 560 000€.
Oletko siis valmis säästämään?
Olen valmis säästämään ja tehnyt sitä jo pidemmän aikaa. Mitä se tähän liittyy? Onko nuo ihmiset säästäneet itku silmässä ja hammasta purren, vai onko käynyt lottovoitto ja saatu ylipalkattu työ ja erilaisia perintöjä + rahallisia tukia sukulaisilta? Ei asiat ole suoraan verrannollisia. Toiset vaan saa helpommalla kuin toiset ja on älyllisesti rehellistä myöntää se. Piste.
Todennäköisesti ovat kouluttautuneet pitkälle. Se on varmin keino saada kovaa palkkaa.
Meillä kaksi korkeasti koulutettua lapsetonta. Säästöön jää noin 2500€ kuussa kaikkien menojen jälkeen. Mistään ei pihistellä mutta turhuuksiakaan ei hankita.
Asuntolaina on 2v päästä maksettu, sitten jää vielä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme etsimässä isoa asuntoa Helsingistä. Minimi 3 makuuhuonetta. Max 300 000 e.
Emme halua tyyliin Kontulaan tai Jakomäkeen, mutta tietysti alueen on näillä ehdoilla oltava ei-niin-hyvä.. Emmekä halua 80-luvun asuntoa, johon tulee putkiremontti kymmenen vuoden sisään. Ja muutama muukin ehto.
Kolme vaihtoehtoa meillä vain on. Kaikki vaatii pintaremonttia. Asunnot on niin sairaan kalliita.
Ihan mielenkiinnosta minkähintaiset asumiskulut tulee teillä olemaan. Se on se, mikä monelle ratkaisee, varsinkin jos ei niin hyvät tulot. Joskus tuon takia jotkut valitsevat muun asumismuodon kun omistusasunnon, koska saattaa olla että sopiva vuokra-asunto on 1000€/kk ja vastaava omistusasunto tulisi maksamaan 1600€/kk. Vaikka kuinka järkevää ostaa, ei välttis voi tai halua maksaa tuota 1600€/kk, tai ei saa lainaa.
Niinpä. Ja joskus se valinta voi olla "oma" alueelta jossa ei ole yhtään kiva asua, tai vuokra-asunto mukavalta alueelta n. samalla kustannuksella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme etsimässä isoa asuntoa Helsingistä. Minimi 3 makuuhuonetta. Max 300 000 e.
Emme halua tyyliin Kontulaan tai Jakomäkeen, mutta tietysti alueen on näillä ehdoilla oltava ei-niin-hyvä.. Emmekä halua 80-luvun asuntoa, johon tulee putkiremontti kymmenen vuoden sisään. Ja muutama muukin ehto.
Kolme vaihtoehtoa meillä vain on. Kaikki vaatii pintaremonttia. Asunnot on niin sairaan kalliita.
Ihan mielenkiinnosta minkähintaiset asumiskulut tulee teillä olemaan. Se on se, mikä monelle ratkaisee, varsinkin jos ei niin hyvät tulot. Joskus tuon takia jotkut valitsevat muun asumismuodon kun omistusasunnon, koska saattaa olla että sopiva vuokra-asunto on 1000€/kk ja vastaava omistusasunto tulisi maksamaan 1600€/kk. Vaikka kuinka järkevää ostaa, ei välttis voi tai halua maksaa tuota 1600€/kk, tai ei saa lainaa.
Minulla on vähän eri tilanne. Säästän eläkerahoja. En siis muuta siihen itse, vaan minulla on vuokralainen. 100 % lainan otan. Ja myyn asunnon kymmenen vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse käytin paljon aikaa varakkaan puolison valintaan.
Ei mitään järkeä seurustella matalapalkkaisen duunarin kanssa.
Moni duunari saa aika hyvää palkkaa. Esim. Sähköasentaja. Ei se neljän tonnin liksa vielä varakkuutta ole, mutta parempi kuin monella humanistilla.
Kattoasentaja 4000-5000 €/kk.
Tuon lisäksi pitäisi olla muutakin kuten järkeä. Ei niin hyvä palkka kuitenkaan että pelkästään sillä pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos on köyhän kodin kasvatti ja koulut jääneet käymättä, itsekin päätynyt pienituloiseen duunariammattiin tai yhteiskunnan tuille, niin köyhälle on kaikki kallista.
pienituloiset duunarit kun elää mukavasti omakotitaloissa . Kunhan talo ja työpaikka on pääkaupunkiseudun ulkopuolella
Paitsi sitten, kun se syrjäseudun uhanalaiseksi luokiteltava työpaikka lähtee alta eikä sitä omakotitaloakaan saa myytyä eteenpäin millään hinnalla.
Kannattaa huomata, että Suomessa on muuallakin kaupunkeja ja niiden halvempia kehyskuntia. Kukaan ei yllytäkkään jonnekkin Kainuun korpeen muuttamaan. Vaikka yllättävää kyllä Kajaanissakin on työvoimapulaa monella alalla.
Monessa ihan tuppukylässäkin on työvoimapulaa. Juuri nyt, kunnes ei enää olekaan.
Missään ei ole taattu, että työpaikat säilyy maailman tappiin. Kukaan ei ole suositellutkaan mitä syrjäseudun tuppukylää vaan muita kaupunkeja kehyskuntineen. Syrjäseuduilla pärjää ne, jotka voi itse työllistää itsensä eli on jokin liikeidea.
Vierailija kirjoitti:
Njaa, pääosin kolmea eri ihmistyyppiä tuntemieni helsinkiläisten perusteella:
1) Perinnöksi maata, taloja, mökkejä, metsää arvoltaan satoja tuhansia
2) Eletään kädestä suuhun, velkaa niin helvetisti että hirvittää ja ulosoton partaalla, kunhan vain saa asua Punavuoressa/Lauttasaaressa/Eirassa ja näyttää ihmisille, että meilläpä on varaa
3) Ihan hyvät koulutukset ja tulot, mutta ihan hirveä velkataakka niskassa, tyyliin puoli miljoonaa. Siinäpä on kiva sitten, jos tulee avioero tai sairastuminen
4) Oikeasti hyvät tulot ja fiksu rahankäyttö; sijoituksia yms. Kenties vanhempien ja läheisten avustuksella noustu
Ryhmä numero 4 on huomattavasti pienempi kuin kolme ensimmäistä.
Usein kohdat 1 ja 2 yhdistettynä. Hirveä hätä perinnön kanssa että saa leveän elämän maksettua. Kaiken oltava hienoa merkkiä ja asutaan vaikka itäkeskuksessa kunhan voi sanoa että asuu helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittamalla pienestä. Näin yksinkertaisesti.
Case: Köyhä pari
Ensin säästimme vimmatusti ensiasunnon käsirahaan. Ei takaajia, vain omasta palkasta säästettyä rahaa. Päätettiin, että laitettiin joka palkasta 900€ säästöön. Ja kyllä, se onnistuu jos haluaa. Kivaa se ei ole. (Netto 1900€. Säästöön 900€, vuokraan 450€ ja 550€ käyttöön). Tiukkaa teki, mutta saatiin ostettua ensimmäinen kaksio.
Kaksiossa asuttiin tasan kaksi vuotta ja myytiin se. Voittoa jäi 80 000 euroa. Oltiin jatkettu samaa säästämistä (900€/kk) molemmat. Taas käsirahaa oli kertynyt 80 000€ + 40 000€. Nyt seuraavan asunnon ostoon oli jo 120 000€ omaa rahaa.
Ja sitten ostimme mukavan kolmion keskustasta hintaan 560 000€.
Oletko siis valmis säästämään?
Olen valmis säästämään ja tehnyt sitä jo pidemmän aikaa. Mitä se tähän liittyy? Onko nuo ihmiset säästäneet itku silmässä ja hammasta purren, vai onko käynyt lottovoitto ja saatu ylipalkattu työ ja erilaisia perintöjä + rahallisia tukia sukulaisilta? Ei asiat ole suoraan verrannollisia. Toiset vaan saa helpommalla kuin toiset ja on älyllisesti rehellistä myöntää se. Piste.
Todennäköisesti ovat kouluttautuneet pitkälle. Se on varmin keino saada kovaa palkkaa.
Meillä kaksi korkeasti koulutettua lapsetonta. Säästöön jää noin 2500€ kuussa kaikkien menojen jälkeen. Mistään ei pihistellä mutta turhuuksiakaan ei hankita.Asuntolaina on 2v päästä maksettu, sitten jää vielä enemmän.
Toki näin, mutta sitten paskapuheet keskiluokan hädästä voisi vähitellen haudata. Koska havaintojeni mukaan suomalainen keskiluokka on todella yltäkylläisyydessä elävää ja tulee toimeen. En jaksa kuunnella sitä natkutusta että on niin vaikeaa. Menisivät vaikka Espanjaan katsomaan miten siellä keskiluokka kärvistelee.
Korostan sanaa tavallinen. Kyllä varmasti uuden ja lähtöhinnaltaan jonkun 350K olevan asunnon arvo voikin nousta tuon verran. Tarinan perusteella ensimmäisen asunnon lähtöarvo on ollut lähempänä 200 000, eikä asuntojen hinnat nouse 40% 2 vuodessa.