Jaksaisiko joku jakaa ajatuksia :( Parisuhdeongelma, pettäminen
Minulla ei ole ystäviä, jakaisiko joku ajatuksiaan.
Mies petti kesällä minua ystävänsä kanssa. Ei pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta keskusteltu raja ylittyi. Ystävyys jatkuu heillä kuten ennen pettämistäkin. Tapaavat monta (2-3) kertaa viikossa, harrastavat, kyläilevät ja viettävät aikaa kuten ennenkin. (Sinkku)nainen kuulemma edelleen ihastunut mieheeni, mutta mieheni puolelta ei ole enää mitään seksuaalista, pelkkää ystävyyttä. Minä kuulemma ylireagoin, ei ole enää syytä huoleen. Ystävyyden/tapaamisten lopettaminen ei ole kuulemma mahdollista. Olen kärsinyt asiasta tosi paljon, valmiiksi huono mielenterveyteni järkkyy joka tapaamisen aikaa uudestaan.
Ajatuksia, neuvoja? Mieliala lääkityksen olen aloittanut ja terapiaan pääsyä odotan.
Kommentit (2372)
Vierailija kirjoitti:
Vilustuu vain???
Hah hah hah. Epätietoisuudessako sitä pitäisi elää, että mikä on miehen ja Mirkun suhteen tilanne tällä hetkellä, kun niin rajut käänteet jo tulivat ap:n suhtautumisessa heidän suhteeseensa. Ja kuinka Mirkku jo tunnusti rakkautensa ja halunsa, että ap:n mies olisi ihan poikaystävä hänelle. Ihan on kuule oikeus vähän ap:n nuuskia puskissa.
Ap:n mies vedättää ap:ta kuus nolla. Ei näistä pettäjistä mitään irti saa, ellei toimi itse salapoliisina ja nuuski asioita.
Eihän mies ole paljoa mitään myöntänyt eikä tule myöntämään. Eli totuus pitää kaivaa esiin muilla tavoin.
Eihän tässä ole mitään epäselvää. Miehellä ja mirkulla on suhde, mutta apn mies ei saa aikaiseksi erota. Veikkaan että vaikka ap näkisi näiden pussaavan, ei se muuttaisi tilannetta mihinkään. Mies väittäisi että ap näki väärin ja edelleen ap eläisi "epätietoisuudessa". Lainausmerkit siksi, koska ei tossa mitään epätietoisuutta ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vilustuu vain???
Hah hah hah. Epätietoisuudessako sitä pitäisi elää, että mikä on miehen ja Mirkun suhteen tilanne tällä hetkellä, kun niin rajut käänteet jo tulivat ap:n suhtautumisessa heidän suhteeseensa. Ja kuinka Mirkku jo tunnusti rakkautensa ja halunsa, että ap:n mies olisi ihan poikaystävä hänelle. Ihan on kuule oikeus vähän ap:n nuuskia puskissa.
Ap:n mies vedättää ap:ta kuus nolla. Ei näistä pettäjistä mitään irti saa, ellei toimi itse salapoliisina ja nuuski asioita.
Eihän mies ole paljoa mitään myöntänyt eikä tule myöntämään. Eli totuus pitää kaivaa esiin muilla tavoin.
Eihän tässä ole mitään epäselvää. Miehellä ja mirkulla on suhde, mutta apn mies ei saa aikaiseksi erota. Veikkaan että vaikka ap näkisi näiden pussaavan, ei se muuttaisi tilannetta mihinkään. Mies väittäisi että ap näki väärin ja edelleen ap eläisi "epätietoisuudessa". Lainausmerkit siksi, koska ei tossa mitään epätietoisuutta ole.
Ja sitten tässä on vielä sekin, että tapahtumien paikkana on ilmeisesti jokin melko pieni maalaispitäjä tms, joten koko lähitienookin jo tietää miehen ja mirkun suhteesta, koska nämä kaksi ovat niin vatipäitä että suhailevat yhdessä julkisesti.
Jokainen, joka on joskus asunut tällaisella pikkupaikkakunnalla, tietää ettei koko asujaimistoon leviävään juoruun tarvita kuin yksi näköhavainto aviossa olevasta miehestä naisen kanssa, joka ei ole tämän miehen oma vaimo.
Tää koko juttu on saanut mut voimaan pahoin. Prkl.
Kysymys ap:lle: kerroit nähneesi somessa kuvia ko. henkilöistä yhdessä. Käyttikö miehesi niissä sormusta? Vai onko muu rooli päällä kylillä?
Onko nainen poseerannut muiden setien kanssa yhteiskuvissa? Ajattelin vaan että kun näkyy olevan leväperäinen muutenkin...
Tuo kännykkäpommitus on reviirinmerkkaamista lähinnä sinun kiusaamiseksi.
Hohhoijaa. Käyttäisi energiaansa sinkkuihin.
Ei vaan taida kelvata.
Kun ex-mieheni (silloin nyxä) sairastui maniaan ja alkoi pettää, niin löysin "vahingossa" postikortin, josta ilmeni, että on suhde meneillään Suomen Turussa., jonne oli osoitekin. Asuimme itse Tukholmassa. Kun mies oli lähdössä käymään Suomeen, otti vielä pienen poikammekin mukaan, niin mietin ihan tosissaan, lähdenkö lentäen perään ja yllätän pariskunnan naisen asunnon ovella. En päässyt lähtemään työn takia ja mietin myös sitä mahdollisuutta, suostuisiko lankoni vakoilemaan, kun hän asui myös Turussa. En saanut sitten häpeältäni soitettua, mutta sattuma tuli avuksi. Kun mieheni ja poikani palasivat parin päivän päästä, sairaudestaan huolimatta miehen kasvoista paistoi niin suuri häpeä ja syyllisyys, että reissun kohde kyllä näkyi päällepäin. Joronjäljillä on oltu. Kappas vain, miehen tavaroista tipahti lattialle kauppakuitti, jossa oli muun muassa kuukautissiteitä. Kysyin, että iskivätkö kuukautiset kesken matkan. Mies yritti vielä valehdella jotain, mutta joutui myöntämään koko jutun. Ilmeni , että olivat jättäneet minun pojan naisen 6-vuotiaan pojan hoidettavaksi ja menneet itse kapakkaan. En antanut mielellään poikaa hänen mukaansa, mutta otti väkisin.
Tämä jeremiadi on kerrottu siksi, että yleensä pettävä osapuoli ei tunnusta mitään. Vasta todisteiden ollessa niin vahvat, ettei kieltää voi, saattaa saada tunnustuksen niinkuin minä sain. Aiemmin, kun kovistelin häntä, alkoi vaan kuristaa ja haukkua hulluksi. Nyt oli hiljaista poikaa. Erohan siitä sitten tuli.
Vielä edelliseen: Ilmeni myös, että mies valehteli myös tälle toiselle naiselle. Oli "eronnut" ja yksinhuoltaja, siksi piti poika saada mukaan Suomeen. Mies ei olisi halunnut erota, mutta luottamus oli mennyt, vaikka maanisuus oli pieni lieventävä asianhaara. Hän ei ollut tolkuissaan. Kuten ap kertoo, myös mieheni tietenkin syyllisti minua, vaikka kaikki oli päällisin puolin hyvin. Minä olin ja olen esim.täysin raitis, hyässä virassa jne, uusi oli viinaan menevä ja moraaliltaan arveluttava. Ei kelvannut sitten exällenikään.
Vierailija kirjoitti:
Vielä edelliseen: Ilmeni myös, että mies valehteli myös tälle toiselle naiselle. Oli "eronnut" ja yksinhuoltaja, siksi piti poika saada mukaan Suomeen. Mies ei olisi halunnut erota, mutta luottamus oli mennyt, vaikka maanisuus oli pieni lieventävä asianhaara. Hän ei ollut tolkuissaan. Kuten ap kertoo, myös mieheni tietenkin syyllisti minua, vaikka kaikki oli päällisin puolin hyvin. Minä olin ja olen esim.täysin raitis, hyässä virassa jne, uusi oli viinaan menevä ja moraaliltaan arveluttava. Ei kelvannut sitten exällenikään.
Huh, olipas hurja tarina.
Kuinka pitkään epäilit miestäsi pettämisestä? Luuletko, että hänellä oli muitakin naisia? Kuinka kauan hän oli suhteessa sitten tuon salarakkaan kanssa? Jättikö hän tuon salarakkaan?
Epäilin pettämistä noin puoli vuotta. Kun siskoni meni naimisiin Suomessa, mies ei halunnut lähteä mukaan jonkin tekosyyn nojalla. Palattuani huomasin, että hän käesi erektiohäiriöistä ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen. Nähtävästi katsoi pettävänsä tyttöystävää, jos harrastaa seksiä minun kanssani.
Siihen aikaan ei ollut kännyköitä, joten mitään kännykän piilottelua ei ollut, mutta herkkänä ihmisenä huomasin muutenkin, että kaikki ei ole kunnossa. Jälkikäteen siis selvisi, että oli ollut olevinaan yh-isä ja oli myös valehdellut, ettei hänellä ole kotipuhelinta ja soitot olivat tapahtuneet työpaikalta/työpaikalle.
Myöhemmin sain tietää, että hän oli pettänyt minua myös siskoni kanssa, jo ihan avioliiton alussa. Sairauspäissään sanoi, että on pettänyt minua useankin minulle läheisen naisen kanssa.
Hän oli komea mies ja naiset esim. ravintolassa tai laivalla tulivat hakemaan häntä tanssimaan, vaikka oli minun seurassani.
Myöhemmin, kun hän joutui pakkohoitoon manian takia Ruotsissa ja olin käymässä sairaalassa, hän kertoi, että tämä hänen "sussunsa" on Kalle tai Jallu-lehdessä kuvissa. En suostunut katsomaan kuvaa, mutta lienee ollut sexy.
Suhde loppui kait aika pian ja niin kävi, ettei meistä kumpikaan mennyt uuteen parisuhteeseen enää loppuelämässä, hän on kuollut, minä olen ollut sinkku 34 vuotta. Olen itse vieläkin tiimalasivartaloinen simpsakka nainen, koska olen huolehtinut itsestäni koko elämäni. Tarjontaa on ollut, mutta epäluulo jäi loppuelämäksi. Tapaillut olen miehiä, mutta lopettanut lyhyeen ja hakemalla hakenut jonkun vian. Exä olisi ollut tulossa takaisin usean kerran vuosien mittaan, mutta kiitti riitti yksi kerta.
Vierailija kirjoitti:
Epäilin pettämistä noin puoli vuotta. Kun siskoni meni naimisiin Suomessa, mies ei halunnut lähteä mukaan jonkin tekosyyn nojalla. Palattuani huomasin, että hän käesi erektiohäiriöistä ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen. Nähtävästi katsoi pettävänsä tyttöystävää, jos harrastaa seksiä minun kanssani.
Siihen aikaan ei ollut kännyköitä, joten mitään kännykän piilottelua ei ollut, mutta herkkänä ihmisenä huomasin muutenkin, että kaikki ei ole kunnossa. Jälkikäteen siis selvisi, että oli ollut olevinaan yh-isä ja oli myös valehdellut, ettei hänellä ole kotipuhelinta ja soitot olivat tapahtuneet työpaikalta/työpaikalle.
Myöhemmin sain tietää, että hän oli pettänyt minua myös siskoni kanssa, jo ihan avioliiton alussa. Sairauspäissään sanoi, että on pettänyt minua useankin minulle läheisen naisen kanssa.
Hän oli komea mies ja naiset esim. ravintolassa tai laivalla tulivat hakemaan häntä tanssimaan, vaikka oli minun seurassani.
Myöhemmin, kun hän joutui pakkohoitoon manian takia Ruotsissa ja olin käymässä sairaalassa, hän kertoi, että tämä hänen "sussunsa" on Kalle tai Jallu-lehdessä kuvissa. En suostunut katsomaan kuvaa, mutta lienee ollut sexy.
Suhde loppui kait aika pian ja niin kävi, ettei meistä kumpikaan mennyt uuteen parisuhteeseen enää loppuelämässä, hän on kuollut, minä olen ollut sinkku 34 vuotta. Olen itse vieläkin tiimalasivartaloinen simpsakka nainen, koska olen huolehtinut itsestäni koko elämäni. Tarjontaa on ollut, mutta epäluulo jäi loppuelämäksi. Tapaillut olen miehiä, mutta lopettanut lyhyeen ja hakemalla hakenut jonkun vian. Exä olisi ollut tulossa takaisin usean kerran vuosien mittaan, mutta kiitti riitti yksi kerta.
Ymmärrän täysin, että näin kovien petosten vuoksi et enää koskaan ole saanut perusluottamusta kehenkään. Olipa hurja tarina. Tuo miehesi kuulosti narsistilta, oletko koskaan pohtinut sitä tai saanut terapiaa?
Kiitos empaattisesta viestistäsi. Maaniseen vaiheeseen kuuluu, että ihminen kuvittelee olevansa yli-ihminen ja on sikäli hyvin narsistinen, minä, minä ja kokee myös olevansa itse uhri ja huolehtivansa kaikesta, vaikka tekeminen menee sähellykseksi ja ei saa mitään aikaan oikeasti. Olen käynyt kahdessa pitkässä terapiassa osittain siksi, että miehestä tuli myös väkivaltainen ja psykiatrisella puolella uskottiin sataprosenttisesti miehen puheet ja minut leimattiin pahakuriseksi akaksi. Siitä olen katkera vieläkin. Oli siis todella hyvä manipuloija ja naispuoliset terapeutit söivät hänen kädestään. Eron jälkeinen elämä osoitti, että hän kärsi patologisesta maniasta ja oli monta kertaa pakkohoidossa ja minä en häntä etänä kiusannut, kun asui 600 km-n päässä minusta enkä tiennyt edes osoitetta. Minut siis syyllistettiin hänen kroonisesta sairaudestaan, joka hänen kuolemansa jälkeen selvisi suvussa kulkevaksi. Kun kerroin langolleni exän kuoleman jälkeen, mitä kaikkea oli tapahtunut, hän sanoi, että nyt hän tajuaa isänsä olleen samalla tavalla sairas. Minä en appiukkoani elävänä nähnyt, arkussa kylläkin. Siihen aikaan ihmistä pidettiin vain pahankurisena, ei tajuttu, että onkin sairas.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos empaattisesta viestistäsi. Maaniseen vaiheeseen kuuluu, että ihminen kuvittelee olevansa yli-ihminen ja on sikäli hyvin narsistinen, minä, minä ja kokee myös olevansa itse uhri ja huolehtivansa kaikesta, vaikka tekeminen menee sähellykseksi ja ei saa mitään aikaan oikeasti. Olen käynyt kahdessa pitkässä terapiassa osittain siksi, että miehestä tuli myös väkivaltainen ja psykiatrisella puolella uskottiin sataprosenttisesti miehen puheet ja minut leimattiin pahakuriseksi akaksi. Siitä olen katkera vieläkin. Oli siis todella hyvä manipuloija ja naispuoliset terapeutit söivät hänen kädestään. Eron jälkeinen elämä osoitti, että hän kärsi patologisesta maniasta ja oli monta kertaa pakkohoidossa ja minä en häntä etänä kiusannut, kun asui 600 km-n päässä minusta enkä tiennyt edes osoitetta. Minut siis syyllistettiin hänen kroonisesta sairaudestaan, joka hänen kuolemansa jälkeen selvisi suvussa kulkevaksi. Kun kerroin langolleni exän kuoleman jälkeen, mitä kaikkea oli tapahtunut, hän sanoi, että nyt hän tajuaa isänsä olleen samalla tavalla sairas. Minä en appiukkoani elävänä nähnyt, arkussa kylläkin. Siihen aikaan ihmistä pidettiin vain pahankurisena, ei tajuttu, että onkin sairas.
Huh huh, hurjemmaksi vain menee.
Elettiinkö siis 80-lukua, kun tämä kaikki tapahtui?
Silloin varmaan oli psykiatriahoidot yms. erilaisia kuin tänä päivänä ja ehkä narsisminkin ymmärrys huonompaa.
Miten voi olla, että miestäsi uskottiin hoidossa? Siis mitä hän oikein sepitteli?
Saitko yksinhuoltajuuden lapseenne, kun kerta sitten asuitte 600 km päässä toisistanne. Ei siis mitään yhteyttä pitänyt lapseensakaan? Onko selvinnyt mikä mielisairaus oli kyseessä, siis joku maanisdepressiivisyyskö vai narsismi vai mikä ihme?
Oli 80-luvun alkua, kun mies sairastui lyhyessä ajassa ensin masennukseen, sitten maniaan ja meni psykoosiin, jolloin 7 ruotsalaista poliisia piiritti häntä asuntoomme, josta minä olin pojan kanssa paennut.
Se on totta, että silloin esim. maanis-depressiivisyydestä ei paljon tiedetty ja vasta viime aikoina olen kuunnellut podcastia aiheesta ja uusimmista tiedoista, joten tiedän nyt, että hän sairasti patologista maanis-depressiivisyyttä, joka hoitamattomana johtaa psykoosiin. Nythän sairauden nimi on bipolaarinen mielialahäiriö, mutta tuo maanisuus ilmaisee asian paremmin. Hän siis selitti, että olen hänelle hirveän ilkeä, piruilen kaikesta ja hän menettää malttinsa tai että hän oli humalassa ja kaikki johtui humalatilasta ihan niinkuin silloin ei olisi vastuussa mistään teoistaan. . Ei ollut ennen sairastumista ongelmia viinan kanssa, mutta sitten juomisesta tuli pakonomaista. Mutta "akoille" upposivat selitykset kuin veitsi sulaan voihin. Itsenikin on vaikea uskoa, että niin voi käydä. Kaiken lisäksi olen koulutettu sosiaalityöntekijä.
Olin yksinhuoltaja eikä hänestä olisi ollut lapsen huoltajaksi. Sen osoitti silloin se Turku-reissu. Vieläkin ajattelen, mitä laivalla olisi voinut tapahtua, kun lapsi oli tuollaisen isän matkassa. Tai siellä naisen asunnossa, kun lapset olivat keskenään kotona. En joutunut tappelemaan huoltajuudesta. Mutta kuten sanoin, maaniseen vaiheeseen kuuluu narsismia, koska ihminen pyörii oman itsensä ympärillä, aivot käyvät ylikierroksilla jne. Mikään järkisyillä asioiden selittäminen ei onnistunut. Hänhän uskoi viimeiseen minuuttiin asti, etten pärjää ilman häntä ollenkaan, vaikka pärjäsin oikeasti paljon paremmin. Ei mennyt rahaa avioliiton ulkopuolisiin henkilöihin ja yöt sai nukkua rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Mutta "akoille" upposivat selitykset kuin veitsi sulaan voihin. Itsenikin on vaikea uskoa, että niin voi käydä. Kaiken lisäksi olen koulutettu sosiaalityöntekijä.
.
Hänen komea ulkomuotonsa varmaankin edesauttoi sitä, että naiset uskoivat ties mitä, mitä hän sanoi. Ja hänen oli helppo saada naisia komeutensa takia.
Kyllä, noin minäkin ajattelen. Komeus auttoi monella tavalla. Yksikin naisterapeutti sanoi minulle, että ei tuonnäköinen mies voi olla maanis-depressiivinen. Ihan kuin olisi ulkomuodosta kiinni. Tulee mieleen Tapani Kansa tai Mikael Persbrant nuorina, Eivät rumimmasta päästä, mutta sama sairaus.
Naiset myös tyrkyttivät itseään miehelleni. Näin sen monta kertaa silloin, kun olimme naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Miten menee ap?
Kiitos kysymästä, hengissä olen. Olen ollut niin loppu, etten ole edes jaksanut tulla av:lle. Mies luvannut nyt toden teolla vähentää mirkun kanssa olemista, ja on sitä hieman tehnytkin, mutta ei kokonaan. Näin eilen juuri kännykän näytöllä kun mirkulta tuli viesti, että haluan nähdä sinut! Kellojen siirtäminen aktivoi taas ajatuksen puskissa kyttäämisestä. Aiemmin ollut liian valoisaa, ehkä vähän vieläkin, mutta aika vahva ajatus minulla on, että kun tarpeeksi illat pimenevät, niin menen katsomaan ja varmistamaan. Tiedän että on ihan hölmöä, tämä kaikki on jo ihan liikaa, eikä minun tulisi tällaista sietää. Siedän jostain syystä vaan kuitenkin, kyllä ihminen voi olla säälittävä. Luulen että miehenkin pitäisi mennä lääkäriin, joku diagnoosi hänellekin sieltä kai tulisi. Tai sitten on vaan kusipää. On välillä selvästi kyllä masennuksenkin tapaista, ollut jo ennen Mirkkuakin. Hän on myös kuin tuuliviiri ajatustensa kanssa. Yhtenä hetkenä on yhtä mieltä ja hetken päästä taas jotain ihan muuta. Tällainen ei ole aiemmin ollut. Ennen Mirkkua siis.
Ap
Ap, tämä on sun miehesi ajatus- ja tunnemaailma. Katso ajatuksella. Vika on hänen pääkopassaan, ei sinussa.