Jaksaisiko joku jakaa ajatuksia :( Parisuhdeongelma, pettäminen
Minulla ei ole ystäviä, jakaisiko joku ajatuksiaan.
Mies petti kesällä minua ystävänsä kanssa. Ei pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta keskusteltu raja ylittyi. Ystävyys jatkuu heillä kuten ennen pettämistäkin. Tapaavat monta (2-3) kertaa viikossa, harrastavat, kyläilevät ja viettävät aikaa kuten ennenkin. (Sinkku)nainen kuulemma edelleen ihastunut mieheeni, mutta mieheni puolelta ei ole enää mitään seksuaalista, pelkkää ystävyyttä. Minä kuulemma ylireagoin, ei ole enää syytä huoleen. Ystävyyden/tapaamisten lopettaminen ei ole kuulemma mahdollista. Olen kärsinyt asiasta tosi paljon, valmiiksi huono mielenterveyteni järkkyy joka tapaamisen aikaa uudestaan.
Ajatuksia, neuvoja? Mieliala lääkityksen olen aloittanut ja terapiaan pääsyä odotan.
Kommentit (2372)
Vierailija kirjoitti:
Kuoliko sun tunteet, ap? Oikeasti?
Kyllä ne taisi kuolla. 2kk tässä on nyt mennyt (tunteiden) kuoleman jälkeen, eikä yhtään ainutta kertaa ole ollut toisenlaisia ajatuksia. Minut ja mun ymmärrys venytettiin täysin loppuun. Otan vastaan hirvittävän määrän sontaa, mutta kun raja tulee vastaan, niin se näköjään myös tulee. Mirkun kanssa juokseminen aiheuttaa ainoastaan vihan tunnetta miestä ja tätä tilannetta kohtaan. Minkäänlaista mustasukkaisuutta tai surua ei ole enää ollut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sitä kyllä ihmettelen miten ja missä välissä aloittaja on ehtinyt tutustua tähän rakastajaansa kunnolla. Ja mikä on kunnolla?
Mielestäni kunnolla tutustuminen vaatii hiukan pitempää tutustumisaikaa ja muutakin yhdessäoloa kuin lyhyet tapaamiset. Kun siitäkin suurin osa menee muuhun kuin jutteluun ja tutustumisee muulla tapaa.
Kun on kuitenkin se lapset, perhe, työ ja kotieläimet. Ja kun oma mieskin on vähän kotona niin joutuu olemaan lasten kanssa enemmän.
Yhtäkkiä tosiaan on masentuneesta ja paljon miehen tukea tarvitsevasta naisesta puhjennut todellinen jokapaikan toimija, suorittaja ja ehtijä.
En edelleenkään ole mikään jokapaikan suorittaja. Mikä on muuttunut on se, että en enää itke miehen perään. Toimintakykyni ei enää vaadi hänen huomiotaan, olen saanut omia jalkojani alleni.
Olen jutellut tämän miehen kanssa pitkiä aikoja kirjoittelemalla lähes joka ilta. Lisäksi puhun hänen kanssaan puhelimessa ja nähtiin ennen seksiä. Sitä vaan tarkoitin kunnolla tutustumisella, että ei ollut mikään hetken mielijohteesta jonkun miehen kämpille lähteminen tai baarista kenenlie matkaan meneminen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuoliko sun tunteet, ap? Oikeasti?
Kyllä ne taisi kuolla. 2kk tässä on nyt mennyt (tunteiden) kuoleman jälkeen, eikä yhtään ainutta kertaa ole ollut toisenlaisia ajatuksia. Minut ja mun ymmärrys venytettiin täysin loppuun. Otan vastaan hirvittävän määrän sontaa, mutta kun raja tulee vastaan, niin se näköjään myös tulee. Mirkun kanssa juokseminen aiheuttaa ainoastaan vihan tunnetta miestä ja tätä tilannetta kohtaan. Minkäänlaista mustasukkaisuutta tai surua ei ole enää ollut.
Ap
Tää on muuten täysin totta. Ihminen kestää suhteessa yllättävän pitkään kaikkea paskaa, mutta jossain kohtaa se yksi pisara saa maljakon vuotamaan. Siis jossain kohtaa se vain niinkuin on siinä, eikä paluuta enää ole. Onhan noita sanontojakin, yksi orsi katkaisi kamelin selän ja niin pois päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä kyllä ihmettelen miten ja missä välissä aloittaja on ehtinyt tutustua tähän rakastajaansa kunnolla. Ja mikä on kunnolla?
Mielestäni kunnolla tutustuminen vaatii hiukan pitempää tutustumisaikaa ja muutakin yhdessäoloa kuin lyhyet tapaamiset. Kun siitäkin suurin osa menee muuhun kuin jutteluun ja tutustumisee muulla tapaa.
Kun on kuitenkin se lapset, perhe, työ ja kotieläimet. Ja kun oma mieskin on vähän kotona niin joutuu olemaan lasten kanssa enemmän.
Yhtäkkiä tosiaan on masentuneesta ja paljon miehen tukea tarvitsevasta naisesta puhjennut todellinen jokapaikan toimija, suorittaja ja ehtijä.En edelleenkään ole mikään jokapaikan suorittaja. Mikä on muuttunut on se, että en enää itke miehen perään. Toimintakykyni ei enää vaadi hänen huomiotaan, olen saanut omia jalkojani alleni.
Olen jutellut tämän miehen kanssa pitkiä aikoja kirjoittelemalla lähes joka ilta. Lisäksi puhun hänen kanssaan puhelimessa ja nähtiin ennen seksiä. Sitä vaan tarkoitin kunnolla tutustumisella, että ei ollut mikään hetken mielijohteesta jonkun miehen kämpille lähteminen tai baarista kenenlie matkaan meneminen.
Ap
Mikä on pitkiä aikoja? Milloin tutustuitte?
Ap, kerrot itsestäsi, hieno homma, miten sulla menee.
Mutta et ole kertonut miehestäsi juuri mitään? Mitä hän tekee, puhuu jne.?
Miten mies nyt reagoi? Mitä hän puhuu sinulle? Haluaako pitää molemmat?
Käykö kuinka usein Mirkulla? Onko myöntänyt mitään lisää?
Meinaatteko elellä tuossa yhdessä vielä muutamia vuosia?
Onko tietoa, mitä Mirkku ajattelee, kun miehellä on molemmat?
Kertoile ap sitten miehen käytöksestä ja puheista, kunhan ehdit
Vierailija kirjoitti:
Kertoile ap sitten miehen käytöksestä ja puheista, kunhan ehdit
Ap taisi jo tajuta, että tämä trollitarina on tullut tiensä päähän.
Mää taas jaksan uskoa ap:hen ja asioiden kulkuun. Itse vastaavassa tilanteessa hain myös hyväksyntää miehiltä netissä ja itsetunto koheni, kun sai pelkkää keskusteluseuraa. Itselleni ehti myös tulla olotila, että ero on ihan hyvä juttu. Mies alkoi kuitenkin katumaan ja yhdessä jatkettiin, vaikka vuoden ajan mietin itsekseni, että pitäisikö kuitenkin lähteä. Tapahtumasta on pian kymmenen vuotta ja olen tyytyväinen, että jäin. Sen verran pääsin kuitenkin eroon riippuvaisuudesta, että tiedän edelleen selviäväni yksin ja enempää en hölmöilyjä hyväksy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä sinänsä uskon AP:n kirjoittamaan tarinaan. Mutta se epäilyttää, miksi AP on ollut niin kylmän rauhallinen koko ajan, eikä ole menettänyt hermojaan missään vaiheessa. Luulisi, että mies olisi jo tässä vaiheessa heitetty seinälle ja Mirkulle luettu lakia. Tämän flown takia en enää ole varma, onko AP trolli vai ei. Alan kallistumaan fiktion kannalle, tosin nostan hattua hyvälle tarinankerronnalle ja tiettyyn loogisuuteen.
Kaikki jotka asiasta tietävät, ihmettelevät täysin tätä samaa asiaa. Olen vaan outo viilipytty.
Ap
Mulla on vähän samankaltainen tilanne kuin aplla. Siinä vaiheessa kun sai itse tarpeekseen niin mitäpä sitä riehumaan. Ei kiinnosta enää. Ei aiheuta tunteita. Olen ihan tyytyväinen itsekseni, nyt vaan täytyisi saada käytännön asioita hoidettua ja kerättyä siihen voimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä sinänsä uskon AP:n kirjoittamaan tarinaan. Mutta se epäilyttää, miksi AP on ollut niin kylmän rauhallinen koko ajan, eikä ole menettänyt hermojaan missään vaiheessa. Luulisi, että mies olisi jo tässä vaiheessa heitetty seinälle ja Mirkulle luettu lakia. Tämän flown takia en enää ole varma, onko AP trolli vai ei. Alan kallistumaan fiktion kannalle, tosin nostan hattua hyvälle tarinankerronnalle ja tiettyyn loogisuuteen.
Kaikki jotka asiasta tietävät, ihmettelevät täysin tätä samaa asiaa. Olen vaan outo viilipytty.
ApMulla on vähän samankaltainen tilanne kuin aplla. Siinä vaiheessa kun sai itse tarpeekseen niin mitäpä sitä riehumaan. Ei kiinnosta enää. Ei aiheuta tunteita. Olen ihan tyytyväinen itsekseni, nyt vaan täytyisi saada käytännön asioita hoidettua ja kerättyä siihen voimia.
Eli jäit suhteeseen, jossa tunteesi ovat nyt kuolleet eikä kiinnosta. Mikään ei liikuta?
Asutte yhdessä ja olette kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Pystytkö seksiin tuollaisessa mielentilassa? Kauan olette olleet yhdessä? Mikä estää eroamasta?
Mukavuudenhalu, laiskuus, lapset ja yhteinen koti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä sinänsä uskon AP:n kirjoittamaan tarinaan. Mutta se epäilyttää, miksi AP on ollut niin kylmän rauhallinen koko ajan, eikä ole menettänyt hermojaan missään vaiheessa. Luulisi, että mies olisi jo tässä vaiheessa heitetty seinälle ja Mirkulle luettu lakia. Tämän flown takia en enää ole varma, onko AP trolli vai ei. Alan kallistumaan fiktion kannalle, tosin nostan hattua hyvälle tarinankerronnalle ja tiettyyn loogisuuteen.
Kaikki jotka asiasta tietävät, ihmettelevät täysin tätä samaa asiaa. Olen vaan outo viilipytty.
ApMulla on vähän samankaltainen tilanne kuin aplla. Siinä vaiheessa kun sai itse tarpeekseen niin mitäpä sitä riehumaan. Ei kiinnosta enää. Ei aiheuta tunteita. Olen ihan tyytyväinen itsekseni, nyt vaan täytyisi saada käytännön asioita hoidettua ja kerättyä siihen voimia.
Eli jäit suhteeseen, jossa tunteesi ovat nyt kuolleet eikä kiinnosta. Mikään ei liikuta?
Asutte yhdessä ja olette kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Pystytkö seksiin tuollaisessa mielentilassa? Kauan olette olleet yhdessä? Mikä estää eroamasta?
Mukavuudenhalu, laiskuus, lapset ja yhteinen koti?
Joo ei kiinnosta eikä liikuta. Asutaan yhdessä mutta ei olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tullaan kuitenkin arkisissa asioissa ihan hyvin toimeen. Ei tietenkään harrasteta seksiä. Estää eroamista lievä masennus ja se että täytyisi alkaa tekemään ihan oikeasti muutoksia. Sähkölämmitteisen okt myyminen vaan esimerkiksi tulee olemaan iso ongelma enkä tiedä miten maksaisin osuuteni tästä ja uuden kämpän vuokran päälle. Tilanne ollut joitain kuukausia tällainen.
ap, miten mies nyt käyttäytyy?
Kun tulee tarpeeksi tukalat oltavat, niin jokainen tekee päätöksensä. Sadistit odottavat kunnes puoliso sotkeutuu omiin tekosiinsa ja iskevät sitten kunnolla.
Joskus on parempi odottaa sopivaa hetkeä.
Kaikki jotka asiasta tietävät, ihmettelevät täysin tätä samaa asiaa. Olen vaan outo viilipytty.
Ap