Onko sinulle merkitystä meneekö lapsesi amikseen vai lukioon?

Ei mitään merkitystä. Kunhan jonnekin menee, ettei jää vain kotiin oleilemaan.

Riippuu amiksen linjasta. Sellainen ala on hyvä valinta, jossa riittää töitä. Sen sijaan jotain datanomia tai media-assistenttia en suosittele, ellei sitten ehdottomasti aio jatkaa opintoja sen jälkeen.

Oli jotenkin itsestään selvää, että lapsi meni lukioon. Toisaalta se, että hän hakeutui yliopistoon samaan tiedekuntaan kuin äitinsä aluksi ihmetytti. Meitä kai sitten yhdistää jokin, jota en osaa itse määritellä. Halu ratkoa ongelmia ehkä.

Mulle loppujen lopuksi sama, vaikka olisi opiskellut vaikka LVI-asentajaksi tai kampaajaksi, jos itse on valintaansa tyytyväinen.

Riippuu ihan siitä, minkälaisia tulevaisuudensuunnitelmia lapsella on. Mikäli yliopisto on tavoitteena, niin ehdottomasti lukioon. Jos puolestaan haluaa konkreettiseen, käytännönläheiseen ammattiin, niin silloin amikseen. Sen sijaan AMK:n suhteen miettisin tapauskohtaisesti, ehkä hieman alasta riippuen.

Tuplatutkinto. Molemmat.

Ei mitään merkitystä, koska yliopistoon ja korkeakouluun voi päästä ammattikoulupohjalta, mutta lukion jälkeen on jokseenkin mahdotonta saada kohtuullisen hyväpalkkaista työpaikkaa niin kuin ammattikoulun jälkeen ovat kaikki lapseni saaneet. Ei minulla silti olisi ollut mitään lukion käyntiä vastaan ollut, jos olisivat sen valinneet.  Ammattikorkeakoulu on helpompi niille, joilla on pohjana saman alan ammattikoulu kuin ylioppilaille.

Vielä tänäkin päivänä on vanhempia, joilla on pakkomielteenä lapsen ylioppilastutkinto. Kyse voi olla siitä, että lapselta vaaditaan vähintään samaa koulutusta kuin on itsellä silloin, kun vanhemmat ovat ylioppilaita, tai sitten halutaan toteuttaa omat koulutusunelmat lapsen kautta, jos itsellä ei ollut mahdollisuutta opiskella kykyjen ja halujen mukaan. Jälkimmäistä on varsinkin vanhemmilla ikäluokilla, ennen peruskouluaikaa koulunsa käyneillä.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi meni amikseen mutta kävi niin että jo ekan vuoden harjoittelussa sai harjoittelupaikastaan 17-vuotiaana vakituisen työpaikan ja kävi tutkinnon loppuun oppisopimuksella tienaten koko ajan ihan normaalia palkkaa.

Tottakai olen ylpeä hänen saavutuksistaan. 

Ehtii sitä opiskella myöhemminkin jos alkaa alanvaihto tai eteneminen kiinnostaa mutta onhan hänellä nyt parikymppisenä ihan erilainen lähtökohta itsenäiseen elämään kuin lukiolaisilla.

Ja sitten jää matalapalkka-alalle loppuiäkseen

Toivon hänen pääsevän taidehörhöilyä opiskelemaan ensin. Sitten miettii sen ammatin, mistä saisi rahaakin. Taideopinnot ovat hyvä pohja moneen ammattiin, hitsaajasta psykologiin. Kaksoistutkintoakin voi harkita, mutta vähän epäilen että jaksaa.

Kunhan löytää oman juttunsa, niin olen iloinen. Lukioonkin voi mennä odottelemaan pääsyä sinne taideopintoihin.

Meidän perheessä selvää, että suoritetaan yliopistotutkinto, hyvässä yliopistossa hyvällä alalla.

Ei mikään arvovalinta vaan ihan pragmaattisesti ajateltu, että elämä on kivempaa kun saa hyvää palkkaa mielenkiintoisesta työstä.

Lapseni saivat ihan vapaasti valita, mihin lukioon menivät.

Toivon, että lapseni saavat elää itsensä näköistä elämää. Tärkeintä on, että heistä kasvaa elämäänsä tyytyväisiä ja tasapainoisia ihmisiä. Itse olen korkeasti koulutettu, mutta arvostan kaikkien alojen osaajia ja tekijöitä. Lapset eivät ole itseni jatke, joten pyrin kannustamaan heitä seuraamaan omia haaveitaan.

Vierailija kirjoitti:

Peruskoulussa jää tuo yleissivitys kuitenkin vielä hyvin ohueksi ja onhan esimerkiksi kielijäkin hyvä opiskella peruskoulun jälkeen vielä ihan kunnolla.

Pientä katkeruutta ilmassa? Kirjoitusasun perusteella sinultakin tainnut jäädä yleissiviTävät koulut käymättä. KieliJäkään ei ilmeisesti ole opiskeltu tarpeeksi. Miksi vaadit sitä lapsiltasi? Elätkö elämääsi heidän kautta?

Ei ole. Olen sanonut, valitkaa itse polkunne mutta tehkää se täysillä. Toinen kävi lukion ja toinen ammattikoulun, molemmat ammattikorkean käyneitä kuitenkin. En ole huomannut sivistyksessä eroja. Molemmat kiinnostuneita tekniikasta ja luonnosta eli isäänsä tulleet kumpikin.

Ainoa mitä toivon on et löytää oman intohimonsa ja käy sit sen koulun mikä parhaiten sen toteutumiseen johtaa.

Molemmat lapset ovat lukiossa ja muita vaihtoehtoja eivät koskaan miettineetkään. Pakko sanoa, että olisin ollut vähintäänkin yllättynyt, jos olisivat päätyneet amikseen, koska ovat aina olleet koulussa tosi hyviä ja tykänneet opiskelusta. Tuntuu, että potentiaali olisi jäänyt käyttämättä, jos eivät olisi jatkaneet lukioon. Kummallakaan ei myöskään ollut ysin päätteeksi selkeää käsitystä siitä, miksi isona haluaa. Lukio antaa aikaa miettiä tätäkin. 

Kyllähän sen voisi kärjistäen sanoa, että valisemalla amis tulee ulkotyöläinen, ja vastaavasti lukion valitsemalla sisätyöläinen. Tiedän kyllä ettei tuo pidä tietenkään 100% paikkaansa, mutta suuntaan antaa. Ja se että missä työnsä tekee, ei tietenkään tarkoita että automaattisesti toinen olisi peremmilla palkoilla tai onnellisempi.

Kyllähän mä vähän toivon, että mun pojat kävis lukion mutta jos ne ite ei halua niin ei tietenkään kannata.

Vierailija kirjoitti:

"...Pakollisia harjoitteluja, joissa tehdään hanttihommia ilmaiseksi eikä kellään ole aikaa opettaa oikeita työtehtäviä..."

Juu, ei kiitos!

Meillä oli LVI-oppilas pakollisessa harjoittelujaksossa urakkatöissä. Hän tienasi tuon jakson aikana yli 6000€ kuukaudessa, palkkakuitit todisteena. Joillakin aloilla on huutava pula ammattitaitoisista tekijöistä ja se näkyy palkassa. Tällä oppilaalla on vakituinen työpaikka odottamassa, kun hän valmistuu.

Jos haluaa hyväpalkkaisen työn, "hanttihommista" niitä löytyy. Sellaiset ammattilaiset pitää systeemin pyörät pyörimässä ja heitä tarvitaan aina.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä selvää, että suoritetaan yliopistotutkinto, hyvässä yliopistossa hyvällä alalla.

Ei mikään arvovalinta vaan ihan pragmaattisesti ajateltu, että elämä on kivempaa kun saa hyvää palkkaa mielenkiintoisesta työstä.

Hyvin harva työ on jatkuvasti mielenkiintoista. Tuskinpa kovin moni keskiverto juristi tai lääkäri olisi enää seuraavana päivänä töissä, jos sattuisi voittamaan vaikka Eurojackpotissa 50 miljoonaa euroa.