Onko sinulle merkitystä meneekö lapsesi amikseen vai lukioon?

Vierailija kirjoitti:

Amikseen toivon, raksa, sähkö tai lvi. Kunnollinen ammattilainen saa aina töitä ja aloilla on hyvät palkat, siten tietäisin että lapseni elää palkallaan. Lisäksi ovat niin käytännönläheisiä ammatteja, ettei jää sormi suuhun vaikka mitä kävisi ja taas tullaan siihen, että pärjää maailmalla itsenäisesti. Vanhempana painajaiseni olisi, että lapseni olisi niin avuton, että joutuisi turvautumaan ostettuihin palveluihin tai tuttujen hyväntahtoisuuteen. Mieluummin olisi se, jolta apua pyydetään!

Jos lapsesta kasvaa uusavuton, syy ei löydy hänen koulutuksestaan, vaan vanhemman peilistä. Moni akateeminenkin osaa remppahommat ja toisaalta tietyt asiat pitää joka tapauksessa teettää alan ammattilaisella.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi meni amikseen mutta kävi niin että jo ekan vuoden harjoittelussa sai harjoittelupaikastaan 17-vuotiaana vakituisen työpaikan ja kävi tutkinnon loppuun oppisopimuksella tienaten koko ajan ihan normaalia palkkaa.

Tottakai olen ylpeä hänen saavutuksistaan. 

Ehtii sitä opiskella myöhemminkin jos alkaa alanvaihto tai eteneminen kiinnostaa mutta onhan hänellä nyt parikymppisenä ihan erilainen lähtökohta itsenäiseen elämään kuin lukiolaisilla.

Hmm, "ihan erilainen". Se lukiolainen voi muutaman jatko-opiskeluvuoden jälkeen olla jo tekemässä hyväpalkkaista asiantuntijatyötä, että en nyt lähtisi esim. kolmen vuoden takia hehkuttamaan lähtökohtia ollenkaan.

Ei. Molemmat lapseni menivät lukioon. Itse en ole ylioppilas. Mutta asialla ei ole mulle merkitystä, molemmat lapset miettivät myös ammattikoulua vaihtoehtona.

Vierailija kirjoitti:

Voi tehdä myös kaksoistutkinnon, ammatillinen perustutkinto+yo

Tämä onnistuu vain kaikkein lahjakkaimmilta. Jos ei ole motivaatiota siihen pänttäämiseen niin ensin vaikka ammattikoulu.

Yliopistoon ei muuten vaadita ylioppilastutkintoa.

Täytyy vain pärjätä pääsykokeissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi meni amikseen mutta kävi niin että jo ekan vuoden harjoittelussa sai harjoittelupaikastaan 17-vuotiaana vakituisen työpaikan ja kävi tutkinnon loppuun oppisopimuksella tienaten koko ajan ihan normaalia palkkaa.

Tottakai olen ylpeä hänen saavutuksistaan. 

Ehtii sitä opiskella myöhemminkin jos alkaa alanvaihto tai eteneminen kiinnostaa mutta onhan hänellä nyt parikymppisenä ihan erilainen lähtökohta itsenäiseen elämään kuin lukiolaisilla.

Hmm, "ihan erilainen". Se lukiolainen voi muutaman jatko-opiskeluvuoden jälkeen olla jo tekemässä hyväpalkkaista asiantuntijatyötä, että en nyt lähtisi esim. kolmen vuoden takia hehkuttamaan lähtökohtia ollenkaan.

Sillä amistutkinnolla voi hakea ihan samaan kouluun kuin lukiolainenkin ja olla tekemässä asiantuntijatyötä. En mainitse erikseen hyväpalkkaista koska sitä ne ovat nuo amistutkinnot myöskin. Siinä on tullut jo miltei 3 vuoden taloudellinen voitto verrattuna lukio-opintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti käy lukion. 15v liian nuori päättämään ammattiaan. Lukion jälkeen voi sitten valita ihan mitä vaan. Sitäpaitsi olen kuullunut että amiksessa opetus on ala-arvoista, sitä ei ole, opettajia ei ole. Opiskelijat tuuliajolla.

😂 kuulostaa ihan yliopisto-opiskelulta.

Tottakai olisi pettymys ellei lukioon. Yhtä lailla olisi pettymyt jos joku lapsista paljastuisi homoksi tai lesboksi tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti käy lukion. 15v liian nuori päättämään ammattiaan. Lukion jälkeen voi sitten valita ihan mitä vaan. Sitäpaitsi olen kuullunut että amiksessa opetus on ala-arvoista, sitä ei ole, opettajia ei ole. Opiskelijat tuuliajolla.

😂 kuulostaa ihan yliopisto-opiskelulta.

Mutta yliopistossa ollaan jo aikuisia 18 -->. Lukio/amis aloitetaan 15-->.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi meni amikseen mutta kävi niin että jo ekan vuoden harjoittelussa sai harjoittelupaikastaan 17-vuotiaana vakituisen työpaikan ja kävi tutkinnon loppuun oppisopimuksella tienaten koko ajan ihan normaalia palkkaa.

Tottakai olen ylpeä hänen saavutuksistaan. 

Ehtii sitä opiskella myöhemminkin jos alkaa alanvaihto tai eteneminen kiinnostaa mutta onhan hänellä nyt parikymppisenä ihan erilainen lähtökohta itsenäiseen elämään kuin lukiolaisilla.

Hmm, "ihan erilainen". Se lukiolainen voi muutaman jatko-opiskeluvuoden jälkeen olla jo tekemässä hyväpalkkaista asiantuntijatyötä, että en nyt lähtisi esim. kolmen vuoden takia hehkuttamaan lähtökohtia ollenkaan.

Sillä amistutkinnolla voi hakea ihan samaan kouluun kuin lukiolainenkin ja olla tekemässä asiantuntijatyötä. En mainitse erikseen hyväpalkkaista koska sitä ne ovat nuo amistutkinnot myöskin. Siinä on tullut jo miltei 3 vuoden taloudellinen voitto verrattuna lukio-opintoihin.

Sillä voi hakea, mutta moniko hakee? Veikkaan, että yleisemmin kaksoistutkinnon suorittaneet eli sekä amis että lukio suoritettuna. Jos pelkällä amispohjalla on mennyt, niin ensinnäkin asenne ja kokemus on jo juurtunut sinne ammattiin, että harvemmin sieltä lähdetään korkeakouluopintoihin. Sitten jos lähtee ja jos ottaa vaikka teknisen alan, jonka pääsykoe perustuu lukion pitkään matikkaan ja fysiikkaan, niin melkoisen paljon saa itse opiskella, että pärjää pääsykokeissa. Ei se mahdotonta ole, mutta ei kovin todennäköistäkään.

Molemmat lapseni menivät lukioon. Myönnän, että olisin ollut pettynyt amis valinnasta. Ja myönnän, että arvostan älykkyyttä.

Totta kai,  jos lapseni ei olisi pärjännyt koulussa lukiota edellyttävällä tasolla, niin olisin tietysti tukenut heitä amis valinnassa. Se on kuitenkin tärkeintä, että nuorelle löytyy jokin omalle tasolleen sopiva koulutus ja sen myötä ammatti.

Tunnen monta ammattikoulun opettajaa, ja siksi en laittaisi omaa lastani sinne jos vain jokin muu vaihtoehto olisi. Koulutus on ajettu niin alas, ettei käytännössä useimmilla aloilla ole enää mahdollista oppia kunnon ammattilaiseksi. Ryhmätöitä toinen toisensa perään ilman opetusta. Pakollisia harjoitteluja, joissa tehdään hanttihommia ilmaiseksi eikä kellään ole aikaa opettaa oikeita työtehtäviä. Turhautumista, itsenäisen opiskelun päiviä (lue: vetelehtimistä) jatkuvasti, koska opetuksen määrää leikataan koko ajan.

Juu, ei kiitos!

Yliopistoon ehdottomasti

Ja sinne lukion kautta

Elämä on pilalla jos joutuu duunarihommiin

Vierailija kirjoitti:

Amikseen toivon, raksa, sähkö tai lvi.

Kilpailu itäeurooppalaisia halpoihin palkkoihin tyytyviä työntekijöitä vastaan onkin niin kivaa. 

Ei olisi ollut. Kaikki heistä kävivät lukion, mutta ihan vain siksi, etteivät he tienneet vielä peruskoulun päättyessä, millaista työtä he haluaisivat tehdä ja heidän keskiarvonsakin riittivät sinne hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi meni amikseen mutta kävi niin että jo ekan vuoden harjoittelussa sai harjoittelupaikastaan 17-vuotiaana vakituisen työpaikan ja kävi tutkinnon loppuun oppisopimuksella tienaten koko ajan ihan normaalia palkkaa.

Tottakai olen ylpeä hänen saavutuksistaan. 

Ehtii sitä opiskella myöhemminkin jos alkaa alanvaihto tai eteneminen kiinnostaa mutta onhan hänellä nyt parikymppisenä ihan erilainen lähtökohta itsenäiseen elämään kuin lukiolaisilla.

Hmm, "ihan erilainen". Se lukiolainen voi muutaman jatko-opiskeluvuoden jälkeen olla jo tekemässä hyväpalkkaista asiantuntijatyötä, että en nyt lähtisi esim. kolmen vuoden takia hehkuttamaan lähtökohtia ollenkaan.

Sillä amistutkinnolla voi hakea ihan samaan kouluun kuin lukiolainenkin ja olla tekemässä asiantuntijatyötä. En mainitse erikseen hyväpalkkaista koska sitä ne ovat nuo amistutkinnot myöskin. Siinä on tullut jo miltei 3 vuoden taloudellinen voitto verrattuna lukio-opintoihin.

Sillä voi hakea, mutta moniko hakee? Veikkaan, että yleisemmin kaksoistutkinnon suorittaneet eli sekä amis että lukio suoritettuna. Jos pelkällä amispohjalla on mennyt, niin ensinnäkin asenne ja kokemus on jo juurtunut sinne ammattiin, että harvemmin sieltä lähdetään korkeakouluopintoihin. Sitten jos lähtee ja jos ottaa vaikka teknisen alan, jonka pääsykoe perustuu lukion pitkään matikkaan ja fysiikkaan, niin melkoisen paljon saa itse opiskella, että pärjää pääsykokeissa. Ei se mahdotonta ole, mutta ei kovin todennäköistäkään.

No heti tuli viisi tapausta lähipiiristä mieleen jotka amiskan ja työkokemuksen jälkeen käyneet korkeakouluopinnot. Yhden näistä maksoi vakuutusyhtiö.

Tyhmä aloitus, kai nyt jokainen vanhempi toivoo lapselleen parasta. Lapsi toki itse päättää mihin kykenee, mitä haluaa, mitä jaksaa.

Tärkeintä on, että lapsi on onnellinen ja seuraa omaa kutsumustaan. Oli koulutus tai ammatti mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi meni amikseen mutta kävi niin että jo ekan vuoden harjoittelussa sai harjoittelupaikastaan 17-vuotiaana vakituisen työpaikan ja kävi tutkinnon loppuun oppisopimuksella tienaten koko ajan ihan normaalia palkkaa.

Tottakai olen ylpeä hänen saavutuksistaan. 

Ehtii sitä opiskella myöhemminkin jos alkaa alanvaihto tai eteneminen kiinnostaa mutta onhan hänellä nyt parikymppisenä ihan erilainen lähtökohta itsenäiseen elämään kuin lukiolaisilla.

Miksi tuo on niin tärkeää? Jos elää 8-kymppiseksi, niin siinä ehtii kauan elää itsenäisenä aikuisena. 

Ei ole minulle mitään väliä. Tehköön juuri niin, kuin itsestään tuntuu hyvältä.

Lasta pitää kannustaa, vähän tuupakin ja tukea kaikessa. Suomessa koulutus on ilmaista, on haaskausta jos lapsella on lahjakkuutta, eikä sitä lahjaa käytä.