Onko sinulle merkitystä meneekö lapsesi amikseen vai lukioon?

Ei ole merkitystä, jos tietää mitä haluaa. Lukio on parempi jos on pientäkään epävarmuutta, muuten se ja sama kunhan on itse tyytyväinen valintaan.

Ollaan molemmat vanhemmat akateemisia, useammankin tutkinnon tehneitä ja lasten isovanhemmat samoin. Tätä ennen on kuitenkin kaikki pärjänneet vähemmillä opinnoilla, ja vaikka maailma on välissä muuttunut niin eiköhän se lapsiltakin onnistu jos niin haluavat.

Lukio on ihan hyvä siinä mielessä, että se antaa aikaa miettiä mitä oikeasti haluaisi tehdä "isona". Tosin kaikki eivät löydä lukion aikanakaan mitään mistä olisivat aidosti kiinnostuneita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisihan se valtava pettymys, jos ei lukiota kävisi. Sitten saa opiskella tai tehdä ihan mitä haluaa, vaikka sitten opiskella itselle joku käsityöläisammatti. Peruskoulussa jää tuo yleissivitys kuitenkin vielä hyvin ohueksi ja onhan esimerkiksi kielijäkin hyvä opiskella peruskoulun jälkeen vielä ihan kunnolla.

Lukion käymättömyys myös hankaloittaa, jos myöhemmällä iällä haluaakin opiskella lisää tai vaihtaa uraa.

Kyllä se yleissivistys jää lukiossakin vielä hyvin ohueksi.

Toki jää, mutta vielä ohuemmaksi se jää, jos homman jättää peruskouluun. Hieman sentään lukiossa nuori oppii lukemaan, pohtimaan ja selvittämään asioita sentään.

En tiedä missä olette ammattinne lukeneet. Ammattietiikkaa luetaan jokaikisessä paikassa. On ihmisestä kiinni, mitä haluaa oppia. Ei se amis läpi mee kahta kättä heiluttaen. Amiksessa on näyttötutkinnot, joka ei ole hyväksytty/hylätty, kuten esim. sairaanhoitajilla.

Mieluiten elämäm kova koulu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi meni amikseen mutta kävi niin että jo ekan vuoden harjoittelussa sai harjoittelupaikastaan 17-vuotiaana vakituisen työpaikan ja kävi tutkinnon loppuun oppisopimuksella tienaten koko ajan ihan normaalia palkkaa.

Tottakai olen ylpeä hänen saavutuksistaan. 

Ehtii sitä opiskella myöhemminkin jos alkaa alanvaihto tai eteneminen kiinnostaa mutta onhan hänellä nyt parikymppisenä ihan erilainen lähtökohta itsenäiseen elämään kuin lukiolaisilla.

Hmm, "ihan erilainen". Se lukiolainen voi muutaman jatko-opiskeluvuoden jälkeen olla jo tekemässä hyväpalkkaista asiantuntijatyötä, että en nyt lähtisi esim. kolmen vuoden takia hehkuttamaan lähtökohtia ollenkaan.

Katkera?

Itse näin amispohjaisena, vasta aikuisena korkeakouluttautuneena, toivon että lapseni haluaisivat mennä lukioon. Ihan jo opiskelutaitojen oppiminen nuorella iällä helpottaa elämää suuresti. Mutta en ole pettynyt jos valinta onkin amis, tärkeintä on että koulu tuntuu omalta jutulta.

Ei ole. En lokeroi ihmisiä opiskelun, työpaikan, aseman ja palkkauksen mukaan. Vaan minulle ihminen on sitä mitä hän ,on ei sitä mitä hän tekee.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. En lokeroi ihmisiä opiskelun, työpaikan, aseman ja palkkauksen mukaan. Vaan minulle ihminen on sitä mitä hän ,on ei sitä mitä hän tekee.

Pahoittelut kirjoitusvirheistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amis on hyvä, se avaa polun työelämään paremmin kuin lukio tai elämänkoulu.

Höpönhöpön. Työnantajat eivät huoli amiksen käyneitä töihin koska heidän osaamistasonsa on niin surkea. Osa ei osaa lukea tai kirjoittaa lainkaan eikä selviä edes yksinkertaisista laskutoimituksista.

Sähkö- ja putkiasentajaksi on suorastaan pakko ottaa amiksen käynyt suomalainen, kun ei korkeakoulun käyneistä niihin hommiin ole. Eikä ulkomaalaisia tule riittävästi.

Niinpä. Moniin hommiin on  ihan oikeat ammattipätevyysvaatimukset. Jos ei ole pätevyyttä vaikka ajaa rekkaa (ja siihen ei riitä pelkkä ajokortti) niin sitten et aja sitä. Moni tuntuu kuvittelevan, että noihin duunariammatteihin voi hakea kuka vaan. Tai no hakea tietysti voikin. Sen takiahan esim. kuljetusalan yritykset eivät mielellään työkkärin kautta ilmoittele, kun sitten tulee epäpäteviä hakijoita. Se on ihan totta, että monin paikoin se koulutus on käytännössä ihan kuraa, mutta ei se sitä tarkoita, että jos on oikein maisterisihminen niin sitten voi tehdä työkseen ihan mitä vaan, että tokihan nyt vaikka historiaa opiskellut osaa permanentin tehdä tai kodin putkityöt :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi meni amikseen mutta kävi niin että jo ekan vuoden harjoittelussa sai harjoittelupaikastaan 17-vuotiaana vakituisen työpaikan ja kävi tutkinnon loppuun oppisopimuksella tienaten koko ajan ihan normaalia palkkaa.

Tottakai olen ylpeä hänen saavutuksistaan. 

Ehtii sitä opiskella myöhemminkin jos alkaa alanvaihto tai eteneminen kiinnostaa mutta onhan hänellä nyt parikymppisenä ihan erilainen lähtökohta itsenäiseen elämään kuin lukiolaisilla.

Hmm, "ihan erilainen". Se lukiolainen voi muutaman jatko-opiskeluvuoden jälkeen olla jo tekemässä hyväpalkkaista asiantuntijatyötä, että en nyt lähtisi esim. kolmen vuoden takia hehkuttamaan lähtökohtia ollenkaan.

Katkera?

Katkera mistä? Eiköhän lähtökohta ole tyypillisesti se, että jos tavoitteena on korkeakoulutus, mennään lähes poikkeuksetta lukioon. Se on selkein ja nopein tie korkeakoulutettuihin asiantuntijatöihin, joissa on keskimäärin isompi palkkakin kuin duunarihommissa.

Jos taas tavoite on päästä nopeasti duunarihommiin, mennään amikseen.

Se, että kenenkään tulevaisuus ei ole lukkoon lyöty tuon toisen asteen koulutuksen perusteella, on tietenkin hyvä asia. Voi myöhemmin mahdollisesti jatkaa korkeakouluun jne, vaikkei se optimaalisinta olekaan.

Jos jollain on tavoitteena sekä amis että lukio että yliopisto että tkk, niin kaikin mokomin. Ei ole minulta pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsi meni amikseen mutta kävi niin että jo ekan vuoden harjoittelussa sai harjoittelupaikastaan 17-vuotiaana vakituisen työpaikan ja kävi tutkinnon loppuun oppisopimuksella tienaten koko ajan ihan normaalia palkkaa.

Tottakai olen ylpeä hänen saavutuksistaan. 

Ehtii sitä opiskella myöhemminkin jos alkaa alanvaihto tai eteneminen kiinnostaa mutta onhan hänellä nyt parikymppisenä ihan erilainen lähtökohta itsenäiseen elämään kuin lukiolaisilla.

Hmm, "ihan erilainen". Se lukiolainen voi muutaman jatko-opiskeluvuoden jälkeen olla jo tekemässä hyväpalkkaista asiantuntijatyötä, että en nyt lähtisi esim. kolmen vuoden takia hehkuttamaan lähtökohtia ollenkaan.

Katkera?

Katkera mistä? Eiköhän lähtökohta ole tyypillisesti se, että jos tavoitteena on korkeakoulutus, mennään lähes poikkeuksetta lukioon. Se on selkein ja nopein tie korkeakoulutettuihin asiantuntijatöihin, joissa on keskimäärin isompi palkkakin kuin duunarihommissa.

Jos taas tavoite on päästä nopeasti duunarihommiin, mennään amikseen.

Se, että kenenkään tulevaisuus ei ole lukkoon lyöty tuon toisen asteen koulutuksen perusteella, on tietenkin hyvä asia. Voi myöhemmin mahdollisesti jatkaa korkeakouluun jne, vaikkei se optimaalisinta olekaan.

Jos jollain on tavoitteena sekä amis että lukio että yliopisto että tkk, niin kaikin mokomin. Ei ole minulta pois.

Yliopiston puolella ehkä noin. AMK:ssa puolestaan saman alan amistutkinnosta voi olla jopa enemmän hyötyä kuin lukiosta, ehkä hieman alasta riippuen.

Vierailija kirjoitti:

Moni yllättyy, että amikseen on vaikeampi päästä kuin lukioon. Koskee tiettyjä aloja tosin. Amiksen ammattitutkinto oli mielestäni ainakin yhtä haastava kuin yo-tutkinto. Nää kaksois tutkinnot on ihan naurettavaa pätemistä. Kumpikin vaan kärsii, mieluummin tekee toisen kunnolla.

No meidän lapsi ainakin sai amiksesta stipendin, melkein kaikki kiitettäviä, kirjoitti kyllä vähemmän aineita kuin ehkä olisi lukiossa, mutta 1 laudatur, 1 eximia ja loput ämmiä. Eikä hän kokenut sitä yhtään raskaaksi. Ainoa ero, että tenttiaikana oli amiksen puolella koulua, mutta ennen vanhaankaan ei ollut mitään tenttiinlukutaukoja, vaan käytiin lukiossakin tunneilla muuten ja tentit olivat siinä sivussa. Kyllä ne voi molemmat käydä kunnolla ja siinä on kuitenkin myös yksi vuosi enemmän. Vielä kun saa töitä heti yliopistoajaksi kun on jo ammatti ja on tottunut tekemään "töitä" jo lukioaikana, pärjää hyvin. Eikä tartte miettiä mistä rahaa vuokraan tai pitääkö ottaa lainaa, kun elää palkalla. 

Vierailija kirjoitti:

Molemmat lapseni menivät lukioon. Myönnän, että olisin ollut pettynyt amis valinnasta. Ja myönnän, että arvostan älykkyyttä.

Totta kai,  jos lapseni ei olisi pärjännyt koulussa lukiota edellyttävällä tasolla, niin olisin tietysti tukenut heitä amis valinnassa. Se on kuitenkin tärkeintä, että nuorelle löytyy jokin omalle tasolleen sopiva koulutus ja sen myötä ammatti.

Kumpaa oikeasti tarkoitat: "lukiota edellyttävällä" vai "lukion edellyttämällä"? Molemmat mahdollisia, mutta merkitykset eroavat. "Lukiota edellyttävällä" = pärjää sellaisella tasolla, että oletusarvona on, että asianomaisen henkilön "kuuluu" mennä lukioon; "lukion edellyttämällä" = pärjää sellaisella tasolla, mitä lukiossa menestyminen edellyttää. Partisiippimuotojen sekoittaminen niin, että tekijä ja teon kohde vaihtuvat keskenään, on nykyisin hämmästyttävän yleinen kielivirhe jopa vaativaa asiantuntijatyötä tekevien kirjallisissa tuotoksissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni yllättyy, että amikseen on vaikeampi päästä kuin lukioon. Koskee tiettyjä aloja tosin. Amiksen ammattitutkinto oli mielestäni ainakin yhtä haastava kuin yo-tutkinto. Nää kaksois tutkinnot on ihan naurettavaa pätemistä. Kumpikin vaan kärsii, mieluummin tekee toisen kunnolla.

No meidän lapsi ainakin sai amiksesta stipendin, melkein kaikki kiitettäviä, kirjoitti kyllä vähemmän aineita kuin ehkä olisi lukiossa, mutta 1 laudatur, 1 eximia ja loput ämmiä. Eikä hän kokenut sitä yhtään raskaaksi. Ainoa ero, että tenttiaikana oli amiksen puolella koulua, mutta ennen vanhaankaan ei ollut mitään tenttiinlukutaukoja, vaan käytiin lukiossakin tunneilla muuten ja tentit olivat siinä sivussa. Kyllä ne voi molemmat käydä kunnolla ja siinä on kuitenkin myös yksi vuosi enemmän. Vielä kun saa töitä heti yliopistoajaksi kun on jo ammatti ja on tottunut tekemään "töitä" jo lukioaikana, pärjää hyvin. Eikä tartte miettiä mistä rahaa vuokraan tai pitääkö ottaa lainaa, kun elää palkalla. 

Parhaimmassa tapauksessa se menee noin.

Sitten on varmasti tapauksia, joissa esim. se lukion käynti kärsii, kun ei jaksa panostaa molempiin. Sitten on tapauksia, joissa lukion/amiksen jälkeinen jatko-opiskelu kärsii, jos yrittää samaan aikaan käydä töissä. On myös tapauksia, joissa amis jääkin turhaksi, jos panostaa pelkkään jatko-opiskeluun, eikä käy ollenkaan töissä, jolloin kohta ei enää edes huolita duunaritöihin, koska se oikea työkokemus puuttuu.

Jos valitsee puhtaan lukio-polun, kuten vaikkapa oma lapseni, niin itse kannustan häntä panostamaan kunnolla siihen lukioon, sitten hakemaan mieleiseen jatko-opiskelupaikkaan, panostamaan edelleen täysillä opiskeluun ja asumaan vaikka kotonani niin pitkään kuin tarvitsee, ja vasta, kun opinnot on riittävän pitkällä, niin sitten siirtyä työelämään, jolloin opinnot on jo loppusuoralla ja siitä lopulta täysillä töihin. Tämä siis ideaalitilanne, mutta elämä voi tuoda mutkia matkaan.