Mitä tarkoittaa vauvahaaveluissa antaa tulla jos on tullakseen

Vierailija kirjoitti:

"Nyt kannattais paneskella joka toinen päivä" -> tälläinen puhe ei kuulu "tulee jos on tullakseen"-menetelmään. Toihan on nimenomaan suunnittelua. 

Osa käyttää ovulaatipäivien välttelyä "ehkäisynä", sehän on lähes sama kuin 1-5 yhdyntää kuukaudessa.

Tapa se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän soittaa kelloja, jos ap miettii eroamista samasta miehestä, jonka kanssa suunnittelee lapsen hankkimista..

Jos olen lähemmäs 40v ja ollaan 5v keskusteltu vauvasta ja mies ensimmäisestä yrityskerrasta vetäytyy niin joo. Mulla alkaa olla aika jo lopussa pelleilyyn, kun sovittu VUOSIEN pohdinnan jälkeen että yritetään.

Eka lapsi oli vahinko. Olisin halunnut kokea suunnitellun raskauden ja vauva-ajan. Ensimmäisen kanssa kaikki meni niin pelossa ja ahdistuksessa. Ei ollut rahaa tai vakituista työpaikkaa. Nyt kaikki on toisin ja olisin onnellinen raskaudesta.

Jos jään tähän ja mies venkoilee vielä seuraavat 5v, on aika jo lopussa.

Ap

Ei mies ole vetäytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Älä ap välitä. Täällä ihmiset tykkäävät tehdä oletuksia ja lytätä keskustelun aloittajan. Niinkuin tuo yksikin muutama sivu taaksepäin toteaa, että suutut siitä kun kaikki eivät ole samaa mieltä..... ei vaan suutut siitä, kun he eivät lue kirjoittamaasi! :D hait luultavasti täältä tukea ja ajattelit, että aikuisilta löytyisi järkeä, mutta ei, ei tältä palstalta. Tässä keskustelussa kommentoijat tekevät olettamuksia ja öyhöttävät omaa asiaansa, joka ei liity millään tasolla sinuun tai kertomaasi. Minusta olet toiminut kaikin puolin ihan oikein ja ongelma on miehesi henkisellä puolella.

Kiitti. Tuntuu että halutaan vain tahalleen ymmärtää väärin. Olisin halunnut enemmän keskustelua siihen suuntaan, että mitä kun mies muuttaa mielensä kesken kaiken tms, mutta olenkin ovulaationkyttääjä ja painostan miestä olemaan kanssani :D

Ap

Minä sanoisin, että miehelle tulee suorituspaineita siitä tiedosta, että nyt pitäisi laittaa vauva alulle. Eli miettii vaan sitä seksin aikana. Tulkitsen niin, että vauva-asia on hänelle tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee jos on tullakseen = pannaan ilman ehkäisyä tavalliseen tapaan ja raskaaksi tullaan jos on tullakseen

Ei se ihme ole jos ei paneta se ajatus että nyt pannaan vauvaa alulle. Panettaa jos panettaa ja jos ei, niin ei.

T. Nainen

Mutta kun ei sovittu että annetaan tulla jos on tullakseen vaan että yritetään vauvaa! :D

Ap

Itselleni nuo oli käytännössä sama asia. En halunnut alkaa mihinkään ovistesti- ja kierronseuraamisrumbaan, koska olin lähipiirissä nähnyt, miten koko elämä pyörii vauvanteon ympärillä. Sitten jos raskaaksi tuleminen ei olisi onnistunutkaan, olisi elämä mennyt aivan ohi sen vuoksi. Halusin halusin silti kovasti vauvan. Olen siis nainen.

Mutta miten voin välttää tuota kun tiedän milloin on ovulaatio ihan vain kun tunnen sen? Totta kai silloin ehdotan seksiä, tai kerron että hei nyt olisi otollinen aika, koska on sovittu että vauvaa yritetetään. Ymmärrän jos ei tunne omaa kiertoaan, silloin kaikki kerrat voi olla yllätyksiä

Ap

Yksinkertaisesti vain ehdotat seksiä ilman mitään hedelmällisyyspuheita. Miehelle tulee paineita, kun on pakko tulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kumpikin halusi vauvaa, mutta olimme päättäneet tjottailla = tulee jos on tullakseen, eli ei oteta ressiä ja ajoiteta yhdyntä vain ovulaatioon. Minä tiesin aina koska ovuloin, vaikka en tunne ovista mitenkään, koska mittaan aamulämpöjä jotta osasin ennustaa menkkojen tulon (kierto oli vaihteleva, joten bbt menetelmällä sain tietää koska ovuloin ja kun lämmöt romahti, osasi odottaa menkkoja 1-3pvän sisään). Vikittelin oviksen aikaan enemmän petipuuhiin, mutta seksiä harrastettiin silti ihan normaaliin tapaan. Mies kokee kaikesta ihan kamalasti suorituspaineita, koski se mitä tahansa tekemistä, joten en kertonut ovulaatiosta mitään, jotta ei tule siitä suorituspaineita. Ei varmasti olisi edes seissyt, jos olisin sanonut että ovis on nyt että alapa laueta sisään.

Meni 7 kiertoa, että pullat oli sitten uunissa, vaikka joka kierto ei oltukaan oviksen lähelläkään touhuamassa, koska elämä ja mun vaihteleva kierto. Nyt lapsi 3 ja tuntuu että mies leikkii lapsen kanssa enemmän kuin minä ja onkin mitä parhain isä, eli ei se välttämättä kerro sitä että mies ei tiedä haluaako lapsia vai ei jos ei pystykään seksiin, kun vaimo kertoo olevan oviksen meneillään.

Kiva, että tuo toimi teillä. Itse taas en suostuisi tuollaiseen, että minä vikittelee miestä ja hän ei ole tietoinen mistään. Tuo on yksipuolista yrittämistä, ei tjottailua

Mies kyllä tiesi että minä tiedän, mutta ei halunnut että sanon siitä ääneen, koska on niin kova luomaan paineita itselleen. Kyllähän tuo arvasi koska ovis voisi olla, kun usein mainihtikin liekö aika kun mua himottaa näin paljon, tai ainakin että se on lähellä, koska omat halus lisääntyi oviksen aikaan kuten yleensä naisille käy. En mittaillut lämpöjä oviksen takia tjottailunkaan aikana, vaan siksi että tiedän koska menkat alkaa jos alkaa. Että ei ollut yksipuolista yrittämistä tosiaan, vaikka toinen ei halunnutkaan tietää. Ja minkäs luonnolleen voi että himot lisääntyy oviksen tienoilla. Muusta sitä ei voinutkaan päätellä, koska ei ole mitään limoja tia kipuja. Ainoastaan himot ja lopulta aamulämpö kertoo sen, että ovis tapahtui.

Mun mielestä teidän ongelma on niin liian harva yhdyntäväli, teette lasta tai ette. 

Vierailija kirjoitti:

Se antaa tulla jos on tullakseen -vauva saa alkunsa just siitä, että touhuatte ilman suunnitelmia ja ajoituksia silloin kun mieli tekee. Ja ymmärrän senkin, että mies voi mennä lukkoon kun on ns. pakko päällä. Itse kysyisin, olisko hänellä helpompi, jos ei tiedä milloin sulla on ovis. Mieti omalle kohdalle, että sun pitäisi saada orq just tiettynä päivänä, onnistuisiko?

Kyllä onnistuisi, helposti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ap välitä. Täällä ihmiset tykkäävät tehdä oletuksia ja lytätä keskustelun aloittajan. Niinkuin tuo yksikin muutama sivu taaksepäin toteaa, että suutut siitä kun kaikki eivät ole samaa mieltä..... ei vaan suutut siitä, kun he eivät lue kirjoittamaasi! :D hait luultavasti täältä tukea ja ajattelit, että aikuisilta löytyisi järkeä, mutta ei, ei tältä palstalta. Tässä keskustelussa kommentoijat tekevät olettamuksia ja öyhöttävät omaa asiaansa, joka ei liity millään tasolla sinuun tai kertomaasi. Minusta olet toiminut kaikin puolin ihan oikein ja ongelma on miehesi henkisellä puolella.

Kiitti. Tuntuu että halutaan vain tahalleen ymmärtää väärin. Olisin halunnut enemmän keskustelua siihen suuntaan, että mitä kun mies muuttaa mielensä kesken kaiken tms, mutta olenkin ovulaationkyttääjä ja painostan miestä olemaan kanssani :D

Ap

Miehet on tuollaisia. Haluaa isäksi, mutta se ei saisi vaikuttaa elämään mitenkään missään vaiheessa. Seksielämän pitää pysyä normaalina ja kaiken muunkin.

Oma puolisoni ahdistui jo siitä kun eka raskaus meni kesken ja sen hoitamiseen sisältyi kaikenlaista lääkärikäyntiä yms. Totesi jossain kohtaa, että kun tähänkin liittyy näin paljon kaikkea medikalisoitunutta, hän ei kyllä pystyisi mihinkään lapsettomuushoitoihin kun on niin ahdistavaa. Jep jep.

Olen itse näin yli nelikymppisenä lapset jo tehneenä sitä mieltä, että helpompaa olisi vaan kun ei uskoisi tämmöiseen keskustelevaan suhteeseen jossa ollaan rehellisiä kaikesta ja sovitaan kaikki yhdessä. Olisi vaan pitänyt kaikenlaista teatteria miehelle, joka olisi luullut että kaikki menee "luonnollisesti". Paljon vähemmän olisi kulunut aikaa kaikenlaiseen "mut kun en tiedä olenko sittenkään valmis" -lätinään. Tuskin nuo edes ymmärtäisivätistäön hedelmällisistä päivistä jos naiset ei kertoisi.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä teidän ongelma on niin liian harva yhdyntäväli, teette lasta tai ette. 

Tämä. Kannattaa rynkyttää säännöllisesti ilman mitään etukäteissuunnitelmia ja kierron kyttäämistä.

Ap, miksi sitä vauvaa pitää yrittämällä yrittää? Eikö sen voi vain antaa tulla? Eikös se mene aika luonnostaan niin, että halut on huipussaan ovulaation aikana? Raskauteen riittää yksi yhdyntä, ei tarvita mitään joka toinen päivä viikon ajan.

Meidän vauvat on saaneet alkunsa niin, että ehkäisy on jätetty pois. Loppu on mennyt omalla painollaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä kumpikin halusi vauvaa, mutta olimme päättäneet tjottailla = tulee jos on tullakseen, eli ei oteta ressiä ja ajoiteta yhdyntä vain ovulaatioon. Minä tiesin aina koska ovuloin, vaikka en tunne ovista mitenkään, koska mittaan aamulämpöjä jotta osasin ennustaa menkkojen tulon (kierto oli vaihteleva, joten bbt menetelmällä sain tietää koska ovuloin ja kun lämmöt romahti, osasi odottaa menkkoja 1-3pvän sisään). Vikittelin oviksen aikaan enemmän petipuuhiin, mutta seksiä harrastettiin silti ihan normaaliin tapaan. Mies kokee kaikesta ihan kamalasti suorituspaineita, koski se mitä tahansa tekemistä, joten en kertonut ovulaatiosta mitään, jotta ei tule siitä suorituspaineita. Ei varmasti olisi edes seissyt, jos olisin sanonut että ovis on nyt että alapa laueta sisään.

Meni 7 kiertoa, että pullat oli sitten uunissa, vaikka joka kierto ei oltukaan oviksen lähelläkään touhuamassa, koska elämä ja mun vaihteleva kierto. Nyt lapsi 3 ja tuntuu että mies leikkii lapsen kanssa enemmän kuin minä ja onkin mitä parhain isä, eli ei se välttämättä kerro sitä että mies ei tiedä haluaako lapsia vai ei jos ei pystykään seksiin, kun vaimo kertoo olevan oviksen meneillään.

Kiva, että tuo toimi teillä. Itse taas en suostuisi tuollaiseen, että minä vikittelee miestä ja hän ei ole tietoinen mistään. Tuo on yksipuolista yrittämistä, ei tjottailua

Mies kyllä tiesi että minä tiedän, mutta ei halunnut että sanon siitä ääneen, koska on niin kova luomaan paineita itselleen. Kyllähän tuo arvasi koska ovis voisi olla, kun usein mainihtikin liekö aika kun mua himottaa näin paljon, tai ainakin että se on lähellä, koska omat halus lisääntyi oviksen aikaan kuten yleensä naisille käy. En mittaillut lämpöjä oviksen takia tjottailunkaan aikana, vaan siksi että tiedän koska menkat alkaa jos alkaa. Että ei ollut yksipuolista yrittämistä tosiaan, vaikka toinen ei halunnutkaan tietää. Ja minkäs luonnolleen voi että himot lisääntyy oviksen tienoilla. Muusta sitä ei voinutkaan päätellä, koska ei ole mitään limoja tia kipuja. Ainoastaan himot ja lopulta aamulämpö kertoo sen, että ovis tapahtui.

Tuo oli teidän tapa toimia ja sehän on hyvä, että olitte siitä yhtä mieltä. Sanoin vain, että tuo ei sopisi minulle ja itse toivoisin sellaista yrittämistä, että molemmilla on yhtälailla "vastuu" ja halu saada vauva. En siis itse haluaisi alkaa tuommoiseen vikittely hommaan ilman, että mieheni tietää, että ovulaatio on lähellä. Mainitsit kuitenkin ensimmäisessä viestissä, että huolehdit seksin harrastamisesta oikeaan aikaan. Minun mielestäni siis sinä yritit ja miehesi tjottaili ja se on ihan ok, koska molemmat suostuivat siihen.

Heh, jos lasten saaminen olisi siitä kiinni, että pitää erikseen yrittää ja suunnitella, ihmiskunta olisi sammunut ajat sitten. Jos lapsettomuusongelmaa ei ole, vauva kyllä saa alkunsa kun harrastetaan seksiä normaalisti eli halujen mukaan ilman ehkäisyä.

Minä nautin ehkäisyn poisjättämisen jälkeen eniten seksistä ei-hedelmällisinä päivinä. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, etten olisi vauvaa halunnut. Ovisajan läheisyydessä oli ihan hirvee stressi ja päässä pyöri vaan tyyliin onko varmasti oikea aika, meneekö sperma tarpeeks syvälle ja pysyykö se siellä tarpeeksi pitkään, vitsi jos ei tässä kuussa taas onnistu jne. Seksi oli silloin vain semmonen mekaaninen suoritus, kun halusin vauvaa niin kovasti. Onneksi olen nainen.

Vierailija kirjoitti:

Heh, jos lasten saaminen olisi siitä kiinni, että pitää erikseen yrittää ja suunnitella, ihmiskunta olisi sammunut ajat sitten. Jos lapsettomuusongelmaa ei ole, vauva kyllä saa alkunsa kun harrastetaan seksiä normaalisti eli halujen mukaan ilman ehkäisyä.

Ihmiskunta tosiaan olisi kuollut sukupuuttoon, jos kaikki toimisivat kuten ap ja käyttäisi ehkäisyä parhaat hedelmälliset vuotensa ja havahtuisi lastentekoon vasta, kun on biologisen lastentekoiän äärirajoilla.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä teidän ongelma on niin liian harva yhdyntäväli, teette lasta tai ette. 

-

Tuota voisi ajatella 80-vuotiaiden touhuksi!

Vierailija kirjoitti:

Älä ap välitä. Täällä ihmiset tykkäävät tehdä oletuksia ja lytätä keskustelun aloittajan. Niinkuin tuo yksikin muutama sivu taaksepäin toteaa, että suutut siitä kun kaikki eivät ole samaa mieltä..... ei vaan suutut siitä, kun he eivät lue kirjoittamaasi! :D hait luultavasti täältä tukea ja ajattelit, että aikuisilta löytyisi järkeä, mutta ei, ei tältä palstalta. Tässä keskustelussa kommentoijat tekevät olettamuksia ja öyhöttävät omaa asiaansa, joka ei liity millään tasolla sinuun tai kertomaasi. Minusta olet toiminut kaikin puolin ihan oikein ja ongelma on miehesi henkisellä puolella.

Se, että mies on hieman muuttanut mieltään ja haluaa ottaa vauvan yrittämisen kevyemmin kuin ap, ei ole mikään henkinen ongelma.

Se on aivan validi toive ja asennoituminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heh, jos lasten saaminen olisi siitä kiinni, että pitää erikseen yrittää ja suunnitella, ihmiskunta olisi sammunut ajat sitten. Jos lapsettomuusongelmaa ei ole, vauva kyllä saa alkunsa kun harrastetaan seksiä normaalisti eli halujen mukaan ilman ehkäisyä.

Ihmiskunta tosiaan olisi kuollut sukupuuttoon, jos kaikki toimisivat kuten ap ja käyttäisi ehkäisyä parhaat hedelmälliset vuotensa ja havahtuisi lastentekoon vasta, kun on biologisen lastentekoiän äärirajoilla.

Ap on jo lisääntynyt ja painostaa nyt uutta kumppania lisääntymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän soittaa kelloja, jos ap miettii eroamista samasta miehestä, jonka kanssa suunnittelee lapsen hankkimista..

Jos olen lähemmäs 40v ja ollaan 5v keskusteltu vauvasta ja mies ensimmäisestä yrityskerrasta vetäytyy niin joo. Mulla alkaa olla aika jo lopussa pelleilyyn, kun sovittu VUOSIEN pohdinnan jälkeen että yritetään.

Eka lapsi oli vahinko. Olisin halunnut kokea suunnitellun raskauden ja vauva-ajan. Ensimmäisen kanssa kaikki meni niin pelossa ja ahdistuksessa. Ei ollut rahaa tai vakituista työpaikkaa. Nyt kaikki on toisin ja olisin onnellinen raskaudesta.

Jos jään tähän ja mies venkoilee vielä seuraavat 5v, on aika jo lopussa.

Ap

Jos eroat ja lähdet etsimään uutta parisuhdetta ja isäehdokasta, niin sekö käy nopeammin ja varmemmin? Ehkä ei. Sitten onkin jo päätöksen paikka. Jatkatko tätä suhdetta, vauvalla tai ilman?