Lue keskustelun säännöt.
Mitä tarkoittaa vauvahaaveluissa antaa tulla jos on tullakseen
Olimme sopineet miehen kanssa että ryhtyisimme yrittämään vauvaa. Olemme olleet yhdessä lähemmäs 10v ja vauva-asiaa pyöritelleet mielessä viimeiset 5 vuotta. En ole ollut painostava osapuoli tai mitenkään vauvaintoilija. Ihan vain realistisesti ollaan puhuttu ja otettu huomioon iät yms.
No, minä tiedän milloin ovuloin, tunnen sen kivusta, oireista sekä kalenterinpäivistä: se ei tule minulle yllätyksenä.
Sanoin miehelle että nyt olisi hyvä hetki esim joka toinen päivä touhuta tms ja mies oli että Ok, sopii.
Mies ei sitten pystynyt tulemaan. Ekaa kertaa ikinä. Sanoi ettei tykännyt että häntä painostetaan toimimaan tiettynä hetkenä ja että hän haluaa että vauva tulee jos on tullakseen. Eeeehhhh. Mitä hittoa??
Sanoin ettei se vauva tule kuin kerran kuussa tiettyyn aikaan ja annoin nyt liukumaa viikon, eli en sanonut milloin se ovulaatio päivä on tms, mutta enhän voi lähteä sellaiseen että huijaan miestä ja yksinäni katson ovulaatio ajankohdan ja houkuttelen sänkyyn koen että tämä on yhteinen projekti ja molempien pitää olla tietoinen milloin VOI tärpätä
Miten te oikein näette vauvan teossa termin tulee jos on tullakseen? Miten minun olisi pitänyt toimia? En kuitenkaan ole mitään muuta tehnyt kuin kuunnellut kehoani :O
Taitaa tämä olla tässä minun osalta muutenkin ei mies ole valmis tai halua tätä. Itsellä alkaa olla jo ikää enkä kestä tälläistä lapsellista touhua ettei voi edes puhua milloin on ovulaatio. :(
Kommentit (567)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä painosta. Sun ei todellakaan pidä kertoa koska ovulaatio on jos siitä tulee miehelle liikaa paineita.
Tämä. Aiheutat suorituspaineita. Peuhatkaa menemään usein. Ovulaation tarkkailu ja varsinkin siitä puhuminen tekee lisääntymisestä suorituksen.
Mutta ap:n mieshän ei halua peuhata. Ei halunnut peuhata ennen lapsen tekoa eikä nyt etenkään lapsen teon aikaan. Ap oli maininnut kerran, siis yhden kerran että tällä viikolla olisi otollista aikaa peuhata. Ei ollut jankannut asiasta sen enempää eikä maininnut asiasta sen kummemmin. Tuollaisesta ahdistuva mieshän, joka ei muutenkaan halua seksiä, tulee ahdistumaan ihan kaikista seksiehdotuksista vaikka ap yrittäisi niitä tehdä ihan vain rennosti ilman taka-ajatuksia.
Minusta ihan hirveä tuska ja ahdistus ap:lle kannettavaksi siitä, että milloin mies haluaa, milloin ei halua ja aika alkaa iän puolesta loppumaan kesken.
Itse mietin, että jos lasta ei kunnolla yritetä (tjottaillaan tms.) ja sitä ei sitten tulisikaan, niin olisiko ap loppuelämänsä katkera siitä, että lasta ei tullut miehen leväperäisyyden takia? Jos ap eroaisi ja yrittäisi löytää uuden puolison ja lasta ei silti tulisi, niin ap voisi kuitenkin todeta, että hän on yrittänyt kaikkensa. Ei tarvisi katua loppuelämäänsä ja katsella puolisoa, joka vei niin ison haaveen.
Tällöin ap:n vastuulla todellakin on erota.
Kannattaa muistaa, etteivät anonyymipalstan kannustajat kuitenkaan tirskauta siemennestettä edes yhden siittiön vertaa, joten lapsi täytyy laittaa alulle joko itsenäisenä naisena tai tautiriskillä nakkikiskan jonosta löydetyn isukin kanssa.
Rakastatko ap kumppaniasi laisinkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap puhuu tjottailusta, mutta ei tuo heidään yritys kuulosta kyllä lainkaan tjottailulle, vaan yritt'ämiselle.
Kyllä on mennyt vaikeaksi tämäkin... Että lastakin pitää oikein yrittämällä yrittää ovistikkujen ja kalenterin kanssa? o_O
Meilläkin oli tuo "tulee jos on tullakseen" ja kolme kuukautta häiden jälkeen olin raskaana. Lapsen syntymän jälkeen jatkettiin samalla linjalla, mutta toista lasta ei koskaan saatu.
Minä miellän tuon "tulee jos on tullakseen" niin, että ei käytetä ehkäisyä, mutta ei myöskään käydä hedelmöityshoidoissa.
kirjoitti:
Tää on kyllä hämmentävää miten vääristynyt kuva naisillakin voi olla naisen hedelmällisyydestä. Että about 40-vuotiaanakin vois vielä huolettomasti tjottailla ja helpostihan sitä raskautuu. Ei se todellakaan mene niin. Tai siis, eihän siinä mitään väärää ole tjottailla, jos se on ihan sama tuleeko lasta vai ei. Jos se mahdollisuus ei ole liian iso uhraus, että lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta jos ehdottomasti haluaa saada lapsen, niin ei tuossa iässä voi enää rennosti paukutella menemään kerran/kahdesti kuukaudessa ja jättää herran haltuun sitä, että lapsi tulee jos on tullakseen.
Terveellä, parhaassa hedelmällisessä iässä olevalla naisellakin on faktuaalisesti 25 % mahdollisuus per kierto tulla raskaaksi. Ja osa onnistuneista raskauksista menee kesken. Mikäli ymmärsin ap:ta oikein, ap on antanut miehelle aikaa ja on odottanut milloin mies olisi valmis lapsiajatukselle. Ja ensin mies oli sanonut olevansa valmis, mutta alkanut saman tien ahdistumaan ihan jo pelkästään siitä, että ap oli maininnut, että nyt olisi otollinen aika puuhastelulle. Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen, olisin itsekin todella pettynyt tuossa tilanteessa.
Ei ole reilua roikottaa toista vuosi kausia odotustilassa, sit näyttää vihreää valoa ja alkaa saman tien pakenemaan tilanteesta. Juu, tottakai mieltään saa muuttaa, mutta onhan tuo nyt todella epäreilua toimintaa ja ihan ymmärrettävästi aiheuttaa negatiivisia tunteita toisessa.
Vähän sama kun sovittaisiin naimisiin menosta tai ylipäätänsä siitä, että tapailu muuttuu seurusteluksi eikä tapailla enää muita. Ja heti kun aletaan puhua konkreettisista asioista tai seuraavista treffeistä, toinen alkaa perääntymään ja on silleen, että ahdistaa tämmönen et pitää suhdetta jotenkin vakavasti määritellä.
Jos tietää että toinen ihan oikeasti haluaa lapsen, on väärin roikotuttaa ja vedättää. Jos itse ei halua lasta, se pitää rehellisesti sanoa toiselle eikä pelata mitään pelejä. Toisen kallisarvoista aikaa ei saa hukata tuolla tavalla.
Juuri näin. Ollaan oltu ilman ehkäisyä noin 6kk ja olen tietoisesti jättänyt käyttämättä tärppipäivät, koska miehen kanssa ei oltu sovittu vielä virallisesti että ryhdytään yrittämään ja mies on ollut ihan ok koko 6kk.
Me ollaan tosiaan 5 vuotta mietitty vauvaa. Se on aika monta vuotta vain miettiä. En ole ikinä painostanut tai kysellyt. Ainoastaan noin kerran vuodessa synttäreiden aikoihin käyty läpi, että missä mennään. Tänä vuonna tehtiin päätös että ehkäisy otetaan pois ja katsotaan miten kierto lähtee toimimaan.
Kuukausi sitten miehen kanssa sovittiin että nyt on hyvä aika. Ja tosiaan kun meillä seksiä on tasaisesti kerran viikossa, ollaan puhuttu että kun yritetään, pitää sitä vähän lisätä. En usko että kukaan mies pitäisi lisäseksiä mitenkään ihan kamalana asiana?
Nyt oli siis eka ovulaatio lähestymässä ja vain sanoin miehelle, että nyt voisi mahdollisesti yrittää vähän enemmän. Mies ei ollut siitä mitenkään näreissään, pettynyt tai vastahakoinen. Tuli vielä pyytämään illalla, että josko nyt.
Sitten kävi miten kävi. Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi jotenkin nopealla aikataululla ja miehellä menee pupu pöksyyn, mutta itse vain jotenkin loukkaannuin koko tilanteesta.
Ja totta kai itsekin varmasti olisin voinut siinä olla vain että heheh ei se haittaa, kokeillaan joskus toiste, mutta enemmänkin tuli vain turhautuminen, että jee, 5 vuotta tätä pohdittu ja heti ekaan kertaan tyssäsi :)
Ajattelin että täällä olisi enemmänkin kokemuksia siitä että miten mies ei kestä painetta tai vauvanteko alkaa pelottamaan kesken kaiken, mutta sainkin täyslastillisen miten kauhea painostava ovulaationkyttääjä olen, ja mies pitäisi jättää rauhaan..
Tuli vain entistä pahempi olo. Tietää ainakin ettei koskaan puhu kavereille näistä asioista! :D
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu tjottailusta, mutta ei tuo heidään yritys kuulosta kyllä lainkaan tjottailulle, vaan yritt'ämiselle.
En ole koskaan puhunut vaan mies sen jälkeen kun ei pystynyt tulemaan! :D mistä tämä väärinkäsitys??
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Tää on kyllä hämmentävää miten vääristynyt kuva naisillakin voi olla naisen hedelmällisyydestä. Että about 40-vuotiaanakin vois vielä huolettomasti tjottailla ja helpostihan sitä raskautuu. Ei se todellakaan mene niin. Tai siis, eihän siinä mitään väärää ole tjottailla, jos se on ihan sama tuleeko lasta vai ei. Jos se mahdollisuus ei ole liian iso uhraus, että lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta jos ehdottomasti haluaa saada lapsen, niin ei tuossa iässä voi enää rennosti paukutella menemään kerran/kahdesti kuukaudessa ja jättää herran haltuun sitä, että lapsi tulee jos on tullakseen.
Terveellä, parhaassa hedelmällisessä iässä olevalla naisellakin on faktuaalisesti 25 % mahdollisuus per kierto tulla raskaaksi. Ja osa onnistuneista raskauksista menee kesken. Mikäli ymmärsin ap:ta oikein, ap on antanut miehelle aikaa ja on odottanut milloin mies olisi valmis lapsiajatukselle. Ja ensin mies oli sanonut olevansa valmis, mutta alkanut saman tien ahdistumaan ihan jo pelkästään siitä, että ap oli maininnut, että nyt olisi otollinen aika puuhastelulle. Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen, olisin itsekin todella pettynyt tuossa tilanteessa.
Ei ole reilua roikottaa toista vuosi kausia odotustilassa, sit näyttää vihreää valoa ja alkaa saman tien pakenemaan tilanteesta. Juu, tottakai mieltään saa muuttaa, mutta onhan tuo nyt todella epäreilua toimintaa ja ihan ymmärrettävästi aiheuttaa negatiivisia tunteita toisessa.
Vähän sama kun sovittaisiin naimisiin menosta tai ylipäätänsä siitä, että tapailu muuttuu seurusteluksi eikä tapailla enää muita. Ja heti kun aletaan puhua konkreettisista asioista tai seuraavista treffeistä, toinen alkaa perääntymään ja on silleen, että ahdistaa tämmönen et pitää suhdetta jotenkin vakavasti määritellä.
Jos tietää että toinen ihan oikeasti haluaa lapsen, on väärin roikotuttaa ja vedättää. Jos itse ei halua lasta, se pitää rehellisesti sanoa toiselle eikä pelata mitään pelejä. Toisen kallisarvoista aikaa ei saa hukata tuolla tavalla.
Juuri näin. Ollaan oltu ilman ehkäisyä noin 6kk ja olen tietoisesti jättänyt käyttämättä tärppipäivät, koska miehen kanssa ei oltu sovittu vielä virallisesti että ryhdytään yrittämään ja mies on ollut ihan ok koko 6kk.
Me ollaan tosiaan 5 vuotta mietitty vauvaa. Se on aika monta vuotta vain miettiä. En ole ikinä painostanut tai kysellyt. Ainoastaan noin kerran vuodessa synttäreiden aikoihin käyty läpi, että missä mennään. Tänä vuonna tehtiin päätös että ehkäisy otetaan pois ja katsotaan miten kierto lähtee toimimaan.
Kuukausi sitten miehen kanssa sovittiin että nyt on hyvä aika. Ja tosiaan kun meillä seksiä on tasaisesti kerran viikossa, ollaan puhuttu että kun yritetään, pitää sitä vähän lisätä. En usko että kukaan mies pitäisi lisäseksiä mitenkään ihan kamalana asiana?
Nyt oli siis eka ovulaatio lähestymässä ja vain sanoin miehelle, että nyt voisi mahdollisesti yrittää vähän enemmän. Mies ei ollut siitä mitenkään näreissään, pettynyt tai vastahakoinen. Tuli vielä pyytämään illalla, että josko nyt.
Sitten kävi miten kävi. Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi jotenkin nopealla aikataululla ja miehellä menee pupu pöksyyn, mutta itse vain jotenkin loukkaannuin koko tilanteesta.
Ja totta kai itsekin varmasti olisin voinut siinä olla vain että heheh ei se haittaa, kokeillaan joskus toiste, mutta enemmänkin tuli vain turhautuminen, että jee, 5 vuotta tätä pohdittu ja heti ekaan kertaan tyssäsi :)
Ajattelin että täällä olisi enemmänkin kokemuksia siitä että miten mies ei kestä painetta tai vauvanteko alkaa pelottamaan kesken kaiken, mutta sainkin täyslastillisen miten kauhea painostava ovulaationkyttääjä olen, ja mies pitäisi jättää rauhaan..
Tuli vain entistä pahempi olo. Tietää ainakin ettei koskaan puhu kavereille näistä asioista! :D
Ap
Mies on siis ollut mukana jutussa ja vilpitön.
Hänen kyvyttömyytensä uudessa tilanteessa on tullut varmasti yllätyksenä hänelle itselleenkin.
Ja sen sijaan, että sinä tukisit häntä, olet eroamassa ja mesoat vauvapalstan täyteen loukkaantumistasi. Sinä, sinä, sinä. Sinun tunteet, sinun raskaus, sinun halu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu tjottailusta, mutta ei tuo heidään yritys kuulosta kyllä lainkaan tjottailulle, vaan yritt'ämiselle.
En ole koskaan puhunut vaan mies sen jälkeen kun ei pystynyt tulemaan! :D mistä tämä väärinkäsitys??
Ap
Oletko katsonut viestiketjun otsikkoa? Kuka sen teki, sinä vai mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Tää on kyllä hämmentävää miten vääristynyt kuva naisillakin voi olla naisen hedelmällisyydestä. Että about 40-vuotiaanakin vois vielä huolettomasti tjottailla ja helpostihan sitä raskautuu. Ei se todellakaan mene niin. Tai siis, eihän siinä mitään väärää ole tjottailla, jos se on ihan sama tuleeko lasta vai ei. Jos se mahdollisuus ei ole liian iso uhraus, että lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta jos ehdottomasti haluaa saada lapsen, niin ei tuossa iässä voi enää rennosti paukutella menemään kerran/kahdesti kuukaudessa ja jättää herran haltuun sitä, että lapsi tulee jos on tullakseen.
Terveellä, parhaassa hedelmällisessä iässä olevalla naisellakin on faktuaalisesti 25 % mahdollisuus per kierto tulla raskaaksi. Ja osa onnistuneista raskauksista menee kesken. Mikäli ymmärsin ap:ta oikein, ap on antanut miehelle aikaa ja on odottanut milloin mies olisi valmis lapsiajatukselle. Ja ensin mies oli sanonut olevansa valmis, mutta alkanut saman tien ahdistumaan ihan jo pelkästään siitä, että ap oli maininnut, että nyt olisi otollinen aika puuhastelulle. Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen, olisin itsekin todella pettynyt tuossa tilanteessa.
Ei ole reilua roikottaa toista vuosi kausia odotustilassa, sit näyttää vihreää valoa ja alkaa saman tien pakenemaan tilanteesta. Juu, tottakai mieltään saa muuttaa, mutta onhan tuo nyt todella epäreilua toimintaa ja ihan ymmärrettävästi aiheuttaa negatiivisia tunteita toisessa.
Vähän sama kun sovittaisiin naimisiin menosta tai ylipäätänsä siitä, että tapailu muuttuu seurusteluksi eikä tapailla enää muita. Ja heti kun aletaan puhua konkreettisista asioista tai seuraavista treffeistä, toinen alkaa perääntymään ja on silleen, että ahdistaa tämmönen et pitää suhdetta jotenkin vakavasti määritellä.
Jos tietää että toinen ihan oikeasti haluaa lapsen, on väärin roikotuttaa ja vedättää. Jos itse ei halua lasta, se pitää rehellisesti sanoa toiselle eikä pelata mitään pelejä. Toisen kallisarvoista aikaa ei saa hukata tuolla tavalla.
Juuri näin. Ollaan oltu ilman ehkäisyä noin 6kk ja olen tietoisesti jättänyt käyttämättä tärppipäivät, koska miehen kanssa ei oltu sovittu vielä virallisesti että ryhdytään yrittämään ja mies on ollut ihan ok koko 6kk.
Me ollaan tosiaan 5 vuotta mietitty vauvaa. Se on aika monta vuotta vain miettiä. En ole ikinä painostanut tai kysellyt. Ainoastaan noin kerran vuodessa synttäreiden aikoihin käyty läpi, että missä mennään. Tänä vuonna tehtiin päätös että ehkäisy otetaan pois ja katsotaan miten kierto lähtee toimimaan.
Kuukausi sitten miehen kanssa sovittiin että nyt on hyvä aika. Ja tosiaan kun meillä seksiä on tasaisesti kerran viikossa, ollaan puhuttu että kun yritetään, pitää sitä vähän lisätä. En usko että kukaan mies pitäisi lisäseksiä mitenkään ihan kamalana asiana?
Nyt oli siis eka ovulaatio lähestymässä ja vain sanoin miehelle, että nyt voisi mahdollisesti yrittää vähän enemmän. Mies ei ollut siitä mitenkään näreissään, pettynyt tai vastahakoinen. Tuli vielä pyytämään illalla, että josko nyt.
Sitten kävi miten kävi. Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi jotenkin nopealla aikataululla ja miehellä menee pupu pöksyyn, mutta itse vain jotenkin loukkaannuin koko tilanteesta.
Ja totta kai itsekin varmasti olisin voinut siinä olla vain että heheh ei se haittaa, kokeillaan joskus toiste, mutta enemmänkin tuli vain turhautuminen, että jee, 5 vuotta tätä pohdittu ja heti ekaan kertaan tyssäsi :)
Ajattelin että täällä olisi enemmänkin kokemuksia siitä että miten mies ei kestä painetta tai vauvanteko alkaa pelottamaan kesken kaiken, mutta sainkin täyslastillisen miten kauhea painostava ovulaationkyttääjä olen, ja mies pitäisi jättää rauhaan..
Tuli vain entistä pahempi olo. Tietää ainakin ettei koskaan puhu kavereille näistä asioista! :D
Ap
Mies on siis ollut mukana jutussa ja vilpitön.
Hänen kyvyttömyytensä uudessa tilanteessa on tullut varmasti yllätyksenä hänelle itselleenkin.
Ja sen sijaan, että sinä tukisit häntä, olet eroamassa ja mesoat vauvapalstan täyteen loukkaantumistasi. Sinä, sinä, sinä. Sinun tunteet, sinun raskaus, sinun halu.
Enhän minä miehen tunteista täällä voi puhua! :o tuli avautumaan omista tunteista ja kokemuksista tänne. Mistä tiedät mitä täällä kotona on käyty läpi?
Ihme naisvihaa täällä kyllä. Ihan hirveä meno. Minkäänlaista keskustelua saa aikaan, kun heti aletaan haukkumaan!
Enhän minä huutanut miehelle eilen, tai raivonnut. Mistä sellainen kuva? Tai puhunut miehelle erosta. En ole sanonut sanallakaan tänään tai eilen. Ei olla riidelty, huudettu tai mökötetty.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap puhuu tjottailusta, mutta ei tuo heidään yritys kuulosta kyllä lainkaan tjottailulle, vaan yritt'ämiselle.
En ole koskaan puhunut vaan mies sen jälkeen kun ei pystynyt tulemaan! :D mistä tämä väärinkäsitys??
Ap
Oletko katsonut viestiketjun otsikkoa? Kuka sen teki, sinä vai mies?
Miehen kanssa ei ikinä sovittu että annetaan tulla jos on tullakseen. Sovimme että yritämme. Kun eilen emme pystyneet ja mies vetosi siihen että emmekö voi vaan antaa tulla jos on tullakseen mietin tässä vain että jos tunnen aina ovulaation, eikö se ole minun osalta kuitenkin aina suunnittelua. Kyse oli siitä että mies vaihtoi suunnan kesken kaiken. Kiva kun luit koko tekstin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Tää on kyllä hämmentävää miten vääristynyt kuva naisillakin voi olla naisen hedelmällisyydestä. Että about 40-vuotiaanakin vois vielä huolettomasti tjottailla ja helpostihan sitä raskautuu. Ei se todellakaan mene niin. Tai siis, eihän siinä mitään väärää ole tjottailla, jos se on ihan sama tuleeko lasta vai ei. Jos se mahdollisuus ei ole liian iso uhraus, että lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta jos ehdottomasti haluaa saada lapsen, niin ei tuossa iässä voi enää rennosti paukutella menemään kerran/kahdesti kuukaudessa ja jättää herran haltuun sitä, että lapsi tulee jos on tullakseen.
Terveellä, parhaassa hedelmällisessä iässä olevalla naisellakin on faktuaalisesti 25 % mahdollisuus per kierto tulla raskaaksi. Ja osa onnistuneista raskauksista menee kesken. Mikäli ymmärsin ap:ta oikein, ap on antanut miehelle aikaa ja on odottanut milloin mies olisi valmis lapsiajatukselle. Ja ensin mies oli sanonut olevansa valmis, mutta alkanut saman tien ahdistumaan ihan jo pelkästään siitä, että ap oli maininnut, että nyt olisi otollinen aika puuhastelulle. Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen, olisin itsekin todella pettynyt tuossa tilanteessa.
Ei ole reilua roikottaa toista vuosi kausia odotustilassa, sit näyttää vihreää valoa ja alkaa saman tien pakenemaan tilanteesta. Juu, tottakai mieltään saa muuttaa, mutta onhan tuo nyt todella epäreilua toimintaa ja ihan ymmärrettävästi aiheuttaa negatiivisia tunteita toisessa.
Vähän sama kun sovittaisiin naimisiin menosta tai ylipäätänsä siitä, että tapailu muuttuu seurusteluksi eikä tapailla enää muita. Ja heti kun aletaan puhua konkreettisista asioista tai seuraavista treffeistä, toinen alkaa perääntymään ja on silleen, että ahdistaa tämmönen et pitää suhdetta jotenkin vakavasti määritellä.
Jos tietää että toinen ihan oikeasti haluaa lapsen, on väärin roikotuttaa ja vedättää. Jos itse ei halua lasta, se pitää rehellisesti sanoa toiselle eikä pelata mitään pelejä. Toisen kallisarvoista aikaa ei saa hukata tuolla tavalla.
Juuri näin. Ollaan oltu ilman ehkäisyä noin 6kk ja olen tietoisesti jättänyt käyttämättä tärppipäivät, koska miehen kanssa ei oltu sovittu vielä virallisesti että ryhdytään yrittämään ja mies on ollut ihan ok koko 6kk.
Me ollaan tosiaan 5 vuotta mietitty vauvaa. Se on aika monta vuotta vain miettiä. En ole ikinä painostanut tai kysellyt. Ainoastaan noin kerran vuodessa synttäreiden aikoihin käyty läpi, että missä mennään. Tänä vuonna tehtiin päätös että ehkäisy otetaan pois ja katsotaan miten kierto lähtee toimimaan.
Kuukausi sitten miehen kanssa sovittiin että nyt on hyvä aika. Ja tosiaan kun meillä seksiä on tasaisesti kerran viikossa, ollaan puhuttu että kun yritetään, pitää sitä vähän lisätä. En usko että kukaan mies pitäisi lisäseksiä mitenkään ihan kamalana asiana?
Nyt oli siis eka ovulaatio lähestymässä ja vain sanoin miehelle, että nyt voisi mahdollisesti yrittää vähän enemmän. Mies ei ollut siitä mitenkään näreissään, pettynyt tai vastahakoinen. Tuli vielä pyytämään illalla, että josko nyt.
Sitten kävi miten kävi. Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi jotenkin nopealla aikataululla ja miehellä menee pupu pöksyyn, mutta itse vain jotenkin loukkaannuin koko tilanteesta.
Ja totta kai itsekin varmasti olisin voinut siinä olla vain että heheh ei se haittaa, kokeillaan joskus toiste, mutta enemmänkin tuli vain turhautuminen, että jee, 5 vuotta tätä pohdittu ja heti ekaan kertaan tyssäsi :)
Ajattelin että täällä olisi enemmänkin kokemuksia siitä että miten mies ei kestä painetta tai vauvanteko alkaa pelottamaan kesken kaiken, mutta sainkin täyslastillisen miten kauhea painostava ovulaationkyttääjä olen, ja mies pitäisi jättää rauhaan..
Tuli vain entistä pahempi olo. Tietää ainakin ettei koskaan puhu kavereille näistä asioista! :D
Ap
Mies on siis ollut mukana jutussa ja vilpitön.
Hänen kyvyttömyytensä uudessa tilanteessa on tullut varmasti yllätyksenä hänelle itselleenkin.
Ja sen sijaan, että sinä tukisit häntä, olet eroamassa ja mesoat vauvapalstan täyteen loukkaantumistasi. Sinä, sinä, sinä. Sinun tunteet, sinun raskaus, sinun halu.
Enhän minä miehen tunteista täällä voi puhua! :o tuli avautumaan omista tunteista ja kokemuksista tänne. Mistä tiedät mitä täällä kotona on käyty läpi?
Ihme naisvihaa täällä kyllä. Ihan hirveä meno. Minkäänlaista keskustelua saa aikaan, kun heti aletaan haukkumaan!
Enhän minä huutanut miehelle eilen, tai raivonnut. Mistä sellainen kuva? Tai puhunut miehelle erosta. En ole sanonut sanallakaan tänään tai eilen. Ei olla riidelty, huudettu tai mökötetty.
Ap
No, onko sinulla jokin ongelma siinä, että itse pysyisit tietoisena omasta ovuloinnistasi, mutta et tekisi siitä numeroa miehellesi? Miksi tämä on sinulle niin paljon tunteita nostattava ehdotus? Ratkaisisi tilanteenne, jo ketjun alussa ehdotettu, sinä vain raivoat?
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Tää on kyllä hämmentävää miten vääristynyt kuva naisillakin voi olla naisen hedelmällisyydestä. Että about 40-vuotiaanakin vois vielä huolettomasti tjottailla ja helpostihan sitä raskautuu. Ei se todellakaan mene niin. Tai siis, eihän siinä mitään väärää ole tjottailla, jos se on ihan sama tuleeko lasta vai ei. Jos se mahdollisuus ei ole liian iso uhraus, että lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta jos ehdottomasti haluaa saada lapsen, niin ei tuossa iässä voi enää rennosti paukutella menemään kerran/kahdesti kuukaudessa ja jättää herran haltuun sitä, että lapsi tulee jos on tullakseen.
Terveellä, parhaassa hedelmällisessä iässä olevalla naisellakin on faktuaalisesti 25 % mahdollisuus per kierto tulla raskaaksi. Ja osa onnistuneista raskauksista menee kesken. Mikäli ymmärsin ap:ta oikein, ap on antanut miehelle aikaa ja on odottanut milloin mies olisi valmis lapsiajatukselle. Ja ensin mies oli sanonut olevansa valmis, mutta alkanut saman tien ahdistumaan ihan jo pelkästään siitä, että ap oli maininnut, että nyt olisi otollinen aika puuhastelulle. Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen, olisin itsekin todella pettynyt tuossa tilanteessa.
Ei ole reilua roikottaa toista vuosi kausia odotustilassa, sit näyttää vihreää valoa ja alkaa saman tien pakenemaan tilanteesta. Juu, tottakai mieltään saa muuttaa, mutta onhan tuo nyt todella epäreilua toimintaa ja ihan ymmärrettävästi aiheuttaa negatiivisia tunteita toisessa.
Vähän sama kun sovittaisiin naimisiin menosta tai ylipäätänsä siitä, että tapailu muuttuu seurusteluksi eikä tapailla enää muita. Ja heti kun aletaan puhua konkreettisista asioista tai seuraavista treffeistä, toinen alkaa perääntymään ja on silleen, että ahdistaa tämmönen et pitää suhdetta jotenkin vakavasti määritellä.
Jos tietää että toinen ihan oikeasti haluaa lapsen, on väärin roikotuttaa ja vedättää. Jos itse ei halua lasta, se pitää rehellisesti sanoa toiselle eikä pelata mitään pelejä. Toisen kallisarvoista aikaa ei saa hukata tuolla tavalla.
Juuri näin. Ollaan oltu ilman ehkäisyä noin 6kk ja olen tietoisesti jättänyt käyttämättä tärppipäivät, koska miehen kanssa ei oltu sovittu vielä virallisesti että ryhdytään yrittämään ja mies on ollut ihan ok koko 6kk.
Me ollaan tosiaan 5 vuotta mietitty vauvaa. Se on aika monta vuotta vain miettiä. En ole ikinä painostanut tai kysellyt. Ainoastaan noin kerran vuodessa synttäreiden aikoihin käyty läpi, että missä mennään. Tänä vuonna tehtiin päätös että ehkäisy otetaan pois ja katsotaan miten kierto lähtee toimimaan.
Kuukausi sitten miehen kanssa sovittiin että nyt on hyvä aika. Ja tosiaan kun meillä seksiä on tasaisesti kerran viikossa, ollaan puhuttu että kun yritetään, pitää sitä vähän lisätä. En usko että kukaan mies pitäisi lisäseksiä mitenkään ihan kamalana asiana?
Nyt oli siis eka ovulaatio lähestymässä ja vain sanoin miehelle, että nyt voisi mahdollisesti yrittää vähän enemmän. Mies ei ollut siitä mitenkään näreissään, pettynyt tai vastahakoinen. Tuli vielä pyytämään illalla, että josko nyt.
Sitten kävi miten kävi. Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi jotenkin nopealla aikataululla ja miehellä menee pupu pöksyyn, mutta itse vain jotenkin loukkaannuin koko tilanteesta.
Ja totta kai itsekin varmasti olisin voinut siinä olla vain että heheh ei se haittaa, kokeillaan joskus toiste, mutta enemmänkin tuli vain turhautuminen, että jee, 5 vuotta tätä pohdittu ja heti ekaan kertaan tyssäsi :)
Ajattelin että täällä olisi enemmänkin kokemuksia siitä että miten mies ei kestä painetta tai vauvanteko alkaa pelottamaan kesken kaiken, mutta sainkin täyslastillisen miten kauhea painostava ovulaationkyttääjä olen, ja mies pitäisi jättää rauhaan..
Tuli vain entistä pahempi olo. Tietää ainakin ettei koskaan puhu kavereille näistä asioista! :D
Ap
Kenen tahansa kierto voi joskus hypätä, vaikka olisi ollut vuosia säännöllinen. Periaatteessa olisit voinut olla raskaana jo monta kuukautta sitten, ja varmasti aikuinen mieskin tämän ymmärtää.
Teetköhän nyt asioista vaikeampia kuin niiden tarvitsisi olla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Tää on kyllä hämmentävää miten vääristynyt kuva naisillakin voi olla naisen hedelmällisyydestä. Että about 40-vuotiaanakin vois vielä huolettomasti tjottailla ja helpostihan sitä raskautuu. Ei se todellakaan mene niin. Tai siis, eihän siinä mitään väärää ole tjottailla, jos se on ihan sama tuleeko lasta vai ei. Jos se mahdollisuus ei ole liian iso uhraus, että lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta jos ehdottomasti haluaa saada lapsen, niin ei tuossa iässä voi enää rennosti paukutella menemään kerran/kahdesti kuukaudessa ja jättää herran haltuun sitä, että lapsi tulee jos on tullakseen.
Terveellä, parhaassa hedelmällisessä iässä olevalla naisellakin on faktuaalisesti 25 % mahdollisuus per kierto tulla raskaaksi. Ja osa onnistuneista raskauksista menee kesken. Mikäli ymmärsin ap:ta oikein, ap on antanut miehelle aikaa ja on odottanut milloin mies olisi valmis lapsiajatukselle. Ja ensin mies oli sanonut olevansa valmis, mutta alkanut saman tien ahdistumaan ihan jo pelkästään siitä, että ap oli maininnut, että nyt olisi otollinen aika puuhastelulle. Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen, olisin itsekin todella pettynyt tuossa tilanteessa.
Ei ole reilua roikottaa toista vuosi kausia odotustilassa, sit näyttää vihreää valoa ja alkaa saman tien pakenemaan tilanteesta. Juu, tottakai mieltään saa muuttaa, mutta onhan tuo nyt todella epäreilua toimintaa ja ihan ymmärrettävästi aiheuttaa negatiivisia tunteita toisessa.
Vähän sama kun sovittaisiin naimisiin menosta tai ylipäätänsä siitä, että tapailu muuttuu seurusteluksi eikä tapailla enää muita. Ja heti kun aletaan puhua konkreettisista asioista tai seuraavista treffeistä, toinen alkaa perääntymään ja on silleen, että ahdistaa tämmönen et pitää suhdetta jotenkin vakavasti määritellä.
Jos tietää että toinen ihan oikeasti haluaa lapsen, on väärin roikotuttaa ja vedättää. Jos itse ei halua lasta, se pitää rehellisesti sanoa toiselle eikä pelata mitään pelejä. Toisen kallisarvoista aikaa ei saa hukata tuolla tavalla.
Juuri näin. Ollaan oltu ilman ehkäisyä noin 6kk ja olen tietoisesti jättänyt käyttämättä tärppipäivät, koska miehen kanssa ei oltu sovittu vielä virallisesti että ryhdytään yrittämään ja mies on ollut ihan ok koko 6kk.
Me ollaan tosiaan 5 vuotta mietitty vauvaa. Se on aika monta vuotta vain miettiä. En ole ikinä painostanut tai kysellyt. Ainoastaan noin kerran vuodessa synttäreiden aikoihin käyty läpi, että missä mennään. Tänä vuonna tehtiin päätös että ehkäisy otetaan pois ja katsotaan miten kierto lähtee toimimaan.
Kuukausi sitten miehen kanssa sovittiin että nyt on hyvä aika. Ja tosiaan kun meillä seksiä on tasaisesti kerran viikossa, ollaan puhuttu että kun yritetään, pitää sitä vähän lisätä. En usko että kukaan mies pitäisi lisäseksiä mitenkään ihan kamalana asiana?
Nyt oli siis eka ovulaatio lähestymässä ja vain sanoin miehelle, että nyt voisi mahdollisesti yrittää vähän enemmän. Mies ei ollut siitä mitenkään näreissään, pettynyt tai vastahakoinen. Tuli vielä pyytämään illalla, että josko nyt.
Sitten kävi miten kävi. Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi jotenkin nopealla aikataululla ja miehellä menee pupu pöksyyn, mutta itse vain jotenkin loukkaannuin koko tilanteesta.
Ja totta kai itsekin varmasti olisin voinut siinä olla vain että heheh ei se haittaa, kokeillaan joskus toiste, mutta enemmänkin tuli vain turhautuminen, että jee, 5 vuotta tätä pohdittu ja heti ekaan kertaan tyssäsi :)
Ajattelin että täällä olisi enemmänkin kokemuksia siitä että miten mies ei kestä painetta tai vauvanteko alkaa pelottamaan kesken kaiken, mutta sainkin täyslastillisen miten kauhea painostava ovulaationkyttääjä olen, ja mies pitäisi jättää rauhaan..
Tuli vain entistä pahempi olo. Tietää ainakin ettei koskaan puhu kavereille näistä asioista! :D
Ap
Mies on siis ollut mukana jutussa ja vilpitön.
Hänen kyvyttömyytensä uudessa tilanteessa on tullut varmasti yllätyksenä hänelle itselleenkin.
Ja sen sijaan, että sinä tukisit häntä, olet eroamassa ja mesoat vauvapalstan täyteen loukkaantumistasi. Sinä, sinä, sinä. Sinun tunteet, sinun raskaus, sinun halu.
Enhän minä miehen tunteista täällä voi puhua! :o tuli avautumaan omista tunteista ja kokemuksista tänne. Mistä tiedät mitä täällä kotona on käyty läpi?
Ihme naisvihaa täällä kyllä. Ihan hirveä meno. Minkäänlaista keskustelua saa aikaan, kun heti aletaan haukkumaan!
Enhän minä huutanut miehelle eilen, tai raivonnut. Mistä sellainen kuva? Tai puhunut miehelle erosta. En ole sanonut sanallakaan tänään tai eilen. Ei olla riidelty, huudettu tai mökötetty.
Ap
No, onko sinulla jokin ongelma siinä, että itse pysyisit tietoisena omasta ovuloinnistasi, mutta et tekisi siitä numeroa miehellesi? Miksi tämä on sinulle niin paljon tunteita nostattava ehdotus? Ratkaisisi tilanteenne, jo ketjun alussa ehdotettu, sinä vain raivoat?
Koska en sanonut ikinä että miehelle että on ovulaatio tai nyt tehdään se vauva. Vain ja ainoastaan ehdotin että voitaisiinko tulevalla viikolla yrittää enemmän löytää aikaa makuuhuoneessa. Edelleenkin ymmärrän jos olisin tikuttamassa ovulaatiota tai juoksisin miehen perässä kalenterin kanssa, mutta tein juuri niin kun mies haluaa - ehdotin vain että olisi muutaman kerran enemmän seksiä! :D en minä tiedä tarkalleen onko ovulaatio ti, ke vai to, mutta jos viikonlopuksi säädellään, on se mennyt.
Mitä tein väärin? Eikö aikuiselle miehelle saa puhua että voitaisiin yrittää löytää aikaa toisillemme ensi viikolla? Enhän sanonut mitään tiettyä päivääkään eikö tosiaan kukaan täällä sovi ennakkoon esim seksi-iltoja tms?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Tää on kyllä hämmentävää miten vääristynyt kuva naisillakin voi olla naisen hedelmällisyydestä. Että about 40-vuotiaanakin vois vielä huolettomasti tjottailla ja helpostihan sitä raskautuu. Ei se todellakaan mene niin. Tai siis, eihän siinä mitään väärää ole tjottailla, jos se on ihan sama tuleeko lasta vai ei. Jos se mahdollisuus ei ole liian iso uhraus, että lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta jos ehdottomasti haluaa saada lapsen, niin ei tuossa iässä voi enää rennosti paukutella menemään kerran/kahdesti kuukaudessa ja jättää herran haltuun sitä, että lapsi tulee jos on tullakseen.
Terveellä, parhaassa hedelmällisessä iässä olevalla naisellakin on faktuaalisesti 25 % mahdollisuus per kierto tulla raskaaksi. Ja osa onnistuneista raskauksista menee kesken. Mikäli ymmärsin ap:ta oikein, ap on antanut miehelle aikaa ja on odottanut milloin mies olisi valmis lapsiajatukselle. Ja ensin mies oli sanonut olevansa valmis, mutta alkanut saman tien ahdistumaan ihan jo pelkästään siitä, että ap oli maininnut, että nyt olisi otollinen aika puuhastelulle. Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen, olisin itsekin todella pettynyt tuossa tilanteessa.
Ei ole reilua roikottaa toista vuosi kausia odotustilassa, sit näyttää vihreää valoa ja alkaa saman tien pakenemaan tilanteesta. Juu, tottakai mieltään saa muuttaa, mutta onhan tuo nyt todella epäreilua toimintaa ja ihan ymmärrettävästi aiheuttaa negatiivisia tunteita toisessa.
Vähän sama kun sovittaisiin naimisiin menosta tai ylipäätänsä siitä, että tapailu muuttuu seurusteluksi eikä tapailla enää muita. Ja heti kun aletaan puhua konkreettisista asioista tai seuraavista treffeistä, toinen alkaa perääntymään ja on silleen, että ahdistaa tämmönen et pitää suhdetta jotenkin vakavasti määritellä.
Jos tietää että toinen ihan oikeasti haluaa lapsen, on väärin roikotuttaa ja vedättää. Jos itse ei halua lasta, se pitää rehellisesti sanoa toiselle eikä pelata mitään pelejä. Toisen kallisarvoista aikaa ei saa hukata tuolla tavalla.
Juuri näin. Ollaan oltu ilman ehkäisyä noin 6kk ja olen tietoisesti jättänyt käyttämättä tärppipäivät, koska miehen kanssa ei oltu sovittu vielä virallisesti että ryhdytään yrittämään ja mies on ollut ihan ok koko 6kk.
Me ollaan tosiaan 5 vuotta mietitty vauvaa. Se on aika monta vuotta vain miettiä. En ole ikinä painostanut tai kysellyt. Ainoastaan noin kerran vuodessa synttäreiden aikoihin käyty läpi, että missä mennään. Tänä vuonna tehtiin päätös että ehkäisy otetaan pois ja katsotaan miten kierto lähtee toimimaan.
Kuukausi sitten miehen kanssa sovittiin että nyt on hyvä aika. Ja tosiaan kun meillä seksiä on tasaisesti kerran viikossa, ollaan puhuttu että kun yritetään, pitää sitä vähän lisätä. En usko että kukaan mies pitäisi lisäseksiä mitenkään ihan kamalana asiana?
Nyt oli siis eka ovulaatio lähestymässä ja vain sanoin miehelle, että nyt voisi mahdollisesti yrittää vähän enemmän. Mies ei ollut siitä mitenkään näreissään, pettynyt tai vastahakoinen. Tuli vielä pyytämään illalla, että josko nyt.
Sitten kävi miten kävi. Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi jotenkin nopealla aikataululla ja miehellä menee pupu pöksyyn, mutta itse vain jotenkin loukkaannuin koko tilanteesta.
Ja totta kai itsekin varmasti olisin voinut siinä olla vain että heheh ei se haittaa, kokeillaan joskus toiste, mutta enemmänkin tuli vain turhautuminen, että jee, 5 vuotta tätä pohdittu ja heti ekaan kertaan tyssäsi :)
Ajattelin että täällä olisi enemmänkin kokemuksia siitä että miten mies ei kestä painetta tai vauvanteko alkaa pelottamaan kesken kaiken, mutta sainkin täyslastillisen miten kauhea painostava ovulaationkyttääjä olen, ja mies pitäisi jättää rauhaan..
Tuli vain entistä pahempi olo. Tietää ainakin ettei koskaan puhu kavereille näistä asioista! :D
Ap
Mies on siis ollut mukana jutussa ja vilpitön.
Hänen kyvyttömyytensä uudessa tilanteessa on tullut varmasti yllätyksenä hänelle itselleenkin.
Ja sen sijaan, että sinä tukisit häntä, olet eroamassa ja mesoat vauvapalstan täyteen loukkaantumistasi. Sinä, sinä, sinä. Sinun tunteet, sinun raskaus, sinun halu.
Enhän minä miehen tunteista täällä voi puhua! :o tuli avautumaan omista tunteista ja kokemuksista tänne. Mistä tiedät mitä täällä kotona on käyty läpi?
Ihme naisvihaa täällä kyllä. Ihan hirveä meno. Minkäänlaista keskustelua saa aikaan, kun heti aletaan haukkumaan!
Enhän minä huutanut miehelle eilen, tai raivonnut. Mistä sellainen kuva? Tai puhunut miehelle erosta. En ole sanonut sanallakaan tänään tai eilen. Ei olla riidelty, huudettu tai mökötetty.
Ap
No, onko sinulla jokin ongelma siinä, että itse pysyisit tietoisena omasta ovuloinnistasi, mutta et tekisi siitä numeroa miehellesi? Miksi tämä on sinulle niin paljon tunteita nostattava ehdotus? Ratkaisisi tilanteenne, jo ketjun alussa ehdotettu, sinä vain raivoat?
Koska en sanonut ikinä että miehelle että on ovulaatio tai nyt tehdään se vauva. Vain ja ainoastaan ehdotin että voitaisiinko tulevalla viikolla yrittää enemmän löytää aikaa makuuhuoneessa. Edelleenkin ymmärrän jos olisin tikuttamassa ovulaatiota tai juoksisin miehen perässä kalenterin kanssa, mutta tein juuri niin kun mies haluaa - ehdotin vain että olisi muutaman kerran enemmän seksiä! :D en minä tiedä tarkalleen onko ovulaatio ti, ke vai to, mutta jos viikonlopuksi säädellään, on se mennyt.
Mitä tein väärin? Eikö aikuiselle miehelle saa puhua että voitaisiin yrittää löytää aikaa toisillemme ensi viikolla? Enhän sanonut mitään tiettyä päivääkään eikö tosiaan kukaan täällä sovi ennakkoon esim seksi-iltoja tms?
Ap
ET TEH-NYT MI-TÄÄN VÄÄ-RIN.
Mutta koska mies koki paineita ja PYY-SI sinulta, että jatkossa voitaisiin toimia toisin, niin voisitko kokeilla TOI-MI-A TOI-SIN?
Voisitte vaikka saada sen VAU-VAN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Tää on kyllä hämmentävää miten vääristynyt kuva naisillakin voi olla naisen hedelmällisyydestä. Että about 40-vuotiaanakin vois vielä huolettomasti tjottailla ja helpostihan sitä raskautuu. Ei se todellakaan mene niin. Tai siis, eihän siinä mitään väärää ole tjottailla, jos se on ihan sama tuleeko lasta vai ei. Jos se mahdollisuus ei ole liian iso uhraus, että lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta jos ehdottomasti haluaa saada lapsen, niin ei tuossa iässä voi enää rennosti paukutella menemään kerran/kahdesti kuukaudessa ja jättää herran haltuun sitä, että lapsi tulee jos on tullakseen.
Terveellä, parhaassa hedelmällisessä iässä olevalla naisellakin on faktuaalisesti 25 % mahdollisuus per kierto tulla raskaaksi. Ja osa onnistuneista raskauksista menee kesken. Mikäli ymmärsin ap:ta oikein, ap on antanut miehelle aikaa ja on odottanut milloin mies olisi valmis lapsiajatukselle. Ja ensin mies oli sanonut olevansa valmis, mutta alkanut saman tien ahdistumaan ihan jo pelkästään siitä, että ap oli maininnut, että nyt olisi otollinen aika puuhastelulle. Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen, olisin itsekin todella pettynyt tuossa tilanteessa.
Ei ole reilua roikottaa toista vuosi kausia odotustilassa, sit näyttää vihreää valoa ja alkaa saman tien pakenemaan tilanteesta. Juu, tottakai mieltään saa muuttaa, mutta onhan tuo nyt todella epäreilua toimintaa ja ihan ymmärrettävästi aiheuttaa negatiivisia tunteita toisessa.
Vähän sama kun sovittaisiin naimisiin menosta tai ylipäätänsä siitä, että tapailu muuttuu seurusteluksi eikä tapailla enää muita. Ja heti kun aletaan puhua konkreettisista asioista tai seuraavista treffeistä, toinen alkaa perääntymään ja on silleen, että ahdistaa tämmönen et pitää suhdetta jotenkin vakavasti määritellä.
Jos tietää että toinen ihan oikeasti haluaa lapsen, on väärin roikotuttaa ja vedättää. Jos itse ei halua lasta, se pitää rehellisesti sanoa toiselle eikä pelata mitään pelejä. Toisen kallisarvoista aikaa ei saa hukata tuolla tavalla.
Juuri näin. Ollaan oltu ilman ehkäisyä noin 6kk ja olen tietoisesti jättänyt käyttämättä tärppipäivät, koska miehen kanssa ei oltu sovittu vielä virallisesti että ryhdytään yrittämään ja mies on ollut ihan ok koko 6kk.
Me ollaan tosiaan 5 vuotta mietitty vauvaa. Se on aika monta vuotta vain miettiä. En ole ikinä painostanut tai kysellyt. Ainoastaan noin kerran vuodessa synttäreiden aikoihin käyty läpi, että missä mennään. Tänä vuonna tehtiin päätös että ehkäisy otetaan pois ja katsotaan miten kierto lähtee toimimaan.
Kuukausi sitten miehen kanssa sovittiin että nyt on hyvä aika. Ja tosiaan kun meillä seksiä on tasaisesti kerran viikossa, ollaan puhuttu että kun yritetään, pitää sitä vähän lisätä. En usko että kukaan mies pitäisi lisäseksiä mitenkään ihan kamalana asiana?
Nyt oli siis eka ovulaatio lähestymässä ja vain sanoin miehelle, että nyt voisi mahdollisesti yrittää vähän enemmän. Mies ei ollut siitä mitenkään näreissään, pettynyt tai vastahakoinen. Tuli vielä pyytämään illalla, että josko nyt.
Sitten kävi miten kävi. Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi jotenkin nopealla aikataululla ja miehellä menee pupu pöksyyn, mutta itse vain jotenkin loukkaannuin koko tilanteesta.
Ja totta kai itsekin varmasti olisin voinut siinä olla vain että heheh ei se haittaa, kokeillaan joskus toiste, mutta enemmänkin tuli vain turhautuminen, että jee, 5 vuotta tätä pohdittu ja heti ekaan kertaan tyssäsi :)
Ajattelin että täällä olisi enemmänkin kokemuksia siitä että miten mies ei kestä painetta tai vauvanteko alkaa pelottamaan kesken kaiken, mutta sainkin täyslastillisen miten kauhea painostava ovulaationkyttääjä olen, ja mies pitäisi jättää rauhaan..
Tuli vain entistä pahempi olo. Tietää ainakin ettei koskaan puhu kavereille näistä asioista! :D
Ap
Ei oikeassa elämässä ihmiset suhtaudu näin reikäpäisesti ja haasta riitaa sekä käsitä väärin, mitä palstalla. Paitsi jos on jotain häikkää persoonallisuudessa, niiden kanssa tosielämässäkin on samanlaista ihmeellistä vääntämistä keskustelu. Jostain syystä palstasta on tullut tällainen tunkio suorastaan, oikean keskustelun yrittäminen on samaa kuin yrittäisi pelata pulun kanssa shakkia. Porukka keksii asioita, vääntää sun sanomisista mitä tahansa ja jos puhut avoimemmin omista tunteistasi täällä, niin nainenhan aina leimataan juuri tällä tavalla, että nainen vain nalkuttaa, painostaa, ajattelee itseään, jankuttaa, huutaa, raivoaa. Ihan järjestään kaikissa keskusteluissa, jos aloittaja on nainen, niin tämä on lopputulema.
Ja eihän oikeassa elämässä ystävät ajattele toisistaan noin. En minä ajattele ystävästäni, joka purkautuu minulle että on ärsyyntynyt ja pettynyt mieheensä, että siinä se mun ystävä on taas vain raivonnut ja jankuttanut ja painostanut ja ollut itsekäs ja mies vain kärsii. Enemmän sinä ap tukea saat muualta kuin täältä palstalta, en tiedä mikä täällä ihmisiä vaivaa, mutta palstasta on tullut ihan sekopäinen ja keskusteluista on tullut ihan uskomatonta vääntämistä, missä ihmiset purkavat omaa vihaansa ja keksivät toisista asioita, jankkaavat sitä omaa keksimäänsä maanisesti eivätkä hyväksy mitään selityksiä tai korjauksia siihen omaan tarinaansa.
Tämä palsta on yksi syöpä ja minkäänlaista tukea on täältä ihan turha odottaa. Ihmiset selvästi käyttävät tätä omien tunteidensa viemärinä, tätä palstaa käytetään ihan surutta kiusaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Tää on kyllä hämmentävää miten vääristynyt kuva naisillakin voi olla naisen hedelmällisyydestä. Että about 40-vuotiaanakin vois vielä huolettomasti tjottailla ja helpostihan sitä raskautuu. Ei se todellakaan mene niin. Tai siis, eihän siinä mitään väärää ole tjottailla, jos se on ihan sama tuleeko lasta vai ei. Jos se mahdollisuus ei ole liian iso uhraus, että lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta jos ehdottomasti haluaa saada lapsen, niin ei tuossa iässä voi enää rennosti paukutella menemään kerran/kahdesti kuukaudessa ja jättää herran haltuun sitä, että lapsi tulee jos on tullakseen.
Terveellä, parhaassa hedelmällisessä iässä olevalla naisellakin on faktuaalisesti 25 % mahdollisuus per kierto tulla raskaaksi. Ja osa onnistuneista raskauksista menee kesken. Mikäli ymmärsin ap:ta oikein, ap on antanut miehelle aikaa ja on odottanut milloin mies olisi valmis lapsiajatukselle. Ja ensin mies oli sanonut olevansa valmis, mutta alkanut saman tien ahdistumaan ihan jo pelkästään siitä, että ap oli maininnut, että nyt olisi otollinen aika puuhastelulle. Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen, olisin itsekin todella pettynyt tuossa tilanteessa.
Ei ole reilua roikottaa toista vuosi kausia odotustilassa, sit näyttää vihreää valoa ja alkaa saman tien pakenemaan tilanteesta. Juu, tottakai mieltään saa muuttaa, mutta onhan tuo nyt todella epäreilua toimintaa ja ihan ymmärrettävästi aiheuttaa negatiivisia tunteita toisessa.
Vähän sama kun sovittaisiin naimisiin menosta tai ylipäätänsä siitä, että tapailu muuttuu seurusteluksi eikä tapailla enää muita. Ja heti kun aletaan puhua konkreettisista asioista tai seuraavista treffeistä, toinen alkaa perääntymään ja on silleen, että ahdistaa tämmönen et pitää suhdetta jotenkin vakavasti määritellä.
Jos tietää että toinen ihan oikeasti haluaa lapsen, on väärin roikotuttaa ja vedättää. Jos itse ei halua lasta, se pitää rehellisesti sanoa toiselle eikä pelata mitään pelejä. Toisen kallisarvoista aikaa ei saa hukata tuolla tavalla.
Juuri näin. Ollaan oltu ilman ehkäisyä noin 6kk ja olen tietoisesti jättänyt käyttämättä tärppipäivät, koska miehen kanssa ei oltu sovittu vielä virallisesti että ryhdytään yrittämään ja mies on ollut ihan ok koko 6kk.
Me ollaan tosiaan 5 vuotta mietitty vauvaa. Se on aika monta vuotta vain miettiä. En ole ikinä painostanut tai kysellyt. Ainoastaan noin kerran vuodessa synttäreiden aikoihin käyty läpi, että missä mennään. Tänä vuonna tehtiin päätös että ehkäisy otetaan pois ja katsotaan miten kierto lähtee toimimaan.
Kuukausi sitten miehen kanssa sovittiin että nyt on hyvä aika. Ja tosiaan kun meillä seksiä on tasaisesti kerran viikossa, ollaan puhuttu että kun yritetään, pitää sitä vähän lisätä. En usko että kukaan mies pitäisi lisäseksiä mitenkään ihan kamalana asiana?
Nyt oli siis eka ovulaatio lähestymässä ja vain sanoin miehelle, että nyt voisi mahdollisesti yrittää vähän enemmän. Mies ei ollut siitä mitenkään näreissään, pettynyt tai vastahakoinen. Tuli vielä pyytämään illalla, että josko nyt.
Sitten kävi miten kävi. Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi jotenkin nopealla aikataululla ja miehellä menee pupu pöksyyn, mutta itse vain jotenkin loukkaannuin koko tilanteesta.
Ja totta kai itsekin varmasti olisin voinut siinä olla vain että heheh ei se haittaa, kokeillaan joskus toiste, mutta enemmänkin tuli vain turhautuminen, että jee, 5 vuotta tätä pohdittu ja heti ekaan kertaan tyssäsi :)
Ajattelin että täällä olisi enemmänkin kokemuksia siitä että miten mies ei kestä painetta tai vauvanteko alkaa pelottamaan kesken kaiken, mutta sainkin täyslastillisen miten kauhea painostava ovulaationkyttääjä olen, ja mies pitäisi jättää rauhaan..
Tuli vain entistä pahempi olo. Tietää ainakin ettei koskaan puhu kavereille näistä asioista! :D
Ap
Mies on siis ollut mukana jutussa ja vilpitön.
Hänen kyvyttömyytensä uudessa tilanteessa on tullut varmasti yllätyksenä hänelle itselleenkin.
Ja sen sijaan, että sinä tukisit häntä, olet eroamassa ja mesoat vauvapalstan täyteen loukkaantumistasi. Sinä, sinä, sinä. Sinun tunteet, sinun raskaus, sinun halu.
Enhän minä miehen tunteista täällä voi puhua! :o tuli avautumaan omista tunteista ja kokemuksista tänne. Mistä tiedät mitä täällä kotona on käyty läpi?
Ihme naisvihaa täällä kyllä. Ihan hirveä meno. Minkäänlaista keskustelua saa aikaan, kun heti aletaan haukkumaan!
Enhän minä huutanut miehelle eilen, tai raivonnut. Mistä sellainen kuva? Tai puhunut miehelle erosta. En ole sanonut sanallakaan tänään tai eilen. Ei olla riidelty, huudettu tai mökötetty.
Ap
No, onko sinulla jokin ongelma siinä, että itse pysyisit tietoisena omasta ovuloinnistasi, mutta et tekisi siitä numeroa miehellesi? Miksi tämä on sinulle niin paljon tunteita nostattava ehdotus? Ratkaisisi tilanteenne, jo ketjun alussa ehdotettu, sinä vain raivoat?
Koska en sanonut ikinä että miehelle että on ovulaatio tai nyt tehdään se vauva. Vain ja ainoastaan ehdotin että voitaisiinko tulevalla viikolla yrittää enemmän löytää aikaa makuuhuoneessa. Edelleenkin ymmärrän jos olisin tikuttamassa ovulaatiota tai juoksisin miehen perässä kalenterin kanssa, mutta tein juuri niin kun mies haluaa - ehdotin vain että olisi muutaman kerran enemmän seksiä! :D en minä tiedä tarkalleen onko ovulaatio ti, ke vai to, mutta jos viikonlopuksi säädellään, on se mennyt.
Mitä tein väärin? Eikö aikuiselle miehelle saa puhua että voitaisiin yrittää löytää aikaa toisillemme ensi viikolla? Enhän sanonut mitään tiettyä päivääkään eikö tosiaan kukaan täällä sovi ennakkoon esim seksi-iltoja tms?
Ap
ET TEH-NYT MI-TÄÄN VÄÄ-RIN.
Mutta koska mies koki paineita ja PYY-SI sinulta, että jatkossa voitaisiin toimia toisin, niin voisitko kokeilla TOI-MI-A TOI-SIN?
Voisitte vaikka saada sen VAU-VAN.
Eli en puhu, kysy tai ehdota, enkä todellakaan yritä lisätä kertoja? Tai vahingossakaan puhu mistään tulevaisuuten liittyvästä ettei vain mies säikähdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo mies, jos ei ymmärrä biologiaa tuon vertaa. Tosin voi olla, että ymmärtääkin, mutta ei vaan halua..? Hänen pitäisi siitäkin olla rehellinen.
Tämä just!! Haluaako vain pelata aikaa vai mitä hä? Tuli hänelle niin järkytyksenä.
Rehellisesti miehen reaktio satutti todella paljon.
Kyllähän muut lapsia hankkivat keskustelevat hedelmällisistä päivistä? Eikö? :o
Ap
Ei me ainakaan keskusteltu. Jätettiin yhteisymmärryksessä ehkäisy pois ja jatkettiin muuten entiseen malliin. Ajatuksella, että lapsi tulee, jos on tullakseen, ja tulihan se. Tosin siinä kesti kolmisen vuotta, mutta tuli kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Tää on kyllä hämmentävää miten vääristynyt kuva naisillakin voi olla naisen hedelmällisyydestä. Että about 40-vuotiaanakin vois vielä huolettomasti tjottailla ja helpostihan sitä raskautuu. Ei se todellakaan mene niin. Tai siis, eihän siinä mitään väärää ole tjottailla, jos se on ihan sama tuleeko lasta vai ei. Jos se mahdollisuus ei ole liian iso uhraus, että lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta jos ehdottomasti haluaa saada lapsen, niin ei tuossa iässä voi enää rennosti paukutella menemään kerran/kahdesti kuukaudessa ja jättää herran haltuun sitä, että lapsi tulee jos on tullakseen.
Terveellä, parhaassa hedelmällisessä iässä olevalla naisellakin on faktuaalisesti 25 % mahdollisuus per kierto tulla raskaaksi. Ja osa onnistuneista raskauksista menee kesken. Mikäli ymmärsin ap:ta oikein, ap on antanut miehelle aikaa ja on odottanut milloin mies olisi valmis lapsiajatukselle. Ja ensin mies oli sanonut olevansa valmis, mutta alkanut saman tien ahdistumaan ihan jo pelkästään siitä, että ap oli maininnut, että nyt olisi otollinen aika puuhastelulle. Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen, olisin itsekin todella pettynyt tuossa tilanteessa.
Ei ole reilua roikottaa toista vuosi kausia odotustilassa, sit näyttää vihreää valoa ja alkaa saman tien pakenemaan tilanteesta. Juu, tottakai mieltään saa muuttaa, mutta onhan tuo nyt todella epäreilua toimintaa ja ihan ymmärrettävästi aiheuttaa negatiivisia tunteita toisessa.
Vähän sama kun sovittaisiin naimisiin menosta tai ylipäätänsä siitä, että tapailu muuttuu seurusteluksi eikä tapailla enää muita. Ja heti kun aletaan puhua konkreettisista asioista tai seuraavista treffeistä, toinen alkaa perääntymään ja on silleen, että ahdistaa tämmönen et pitää suhdetta jotenkin vakavasti määritellä.
Jos tietää että toinen ihan oikeasti haluaa lapsen, on väärin roikotuttaa ja vedättää. Jos itse ei halua lasta, se pitää rehellisesti sanoa toiselle eikä pelata mitään pelejä. Toisen kallisarvoista aikaa ei saa hukata tuolla tavalla.
Juuri näin. Ollaan oltu ilman ehkäisyä noin 6kk ja olen tietoisesti jättänyt käyttämättä tärppipäivät, koska miehen kanssa ei oltu sovittu vielä virallisesti että ryhdytään yrittämään ja mies on ollut ihan ok koko 6kk.
Me ollaan tosiaan 5 vuotta mietitty vauvaa. Se on aika monta vuotta vain miettiä. En ole ikinä painostanut tai kysellyt. Ainoastaan noin kerran vuodessa synttäreiden aikoihin käyty läpi, että missä mennään. Tänä vuonna tehtiin päätös että ehkäisy otetaan pois ja katsotaan miten kierto lähtee toimimaan.
Kuukausi sitten miehen kanssa sovittiin että nyt on hyvä aika. Ja tosiaan kun meillä seksiä on tasaisesti kerran viikossa, ollaan puhuttu että kun yritetään, pitää sitä vähän lisätä. En usko että kukaan mies pitäisi lisäseksiä mitenkään ihan kamalana asiana?
Nyt oli siis eka ovulaatio lähestymässä ja vain sanoin miehelle, että nyt voisi mahdollisesti yrittää vähän enemmän. Mies ei ollut siitä mitenkään näreissään, pettynyt tai vastahakoinen. Tuli vielä pyytämään illalla, että josko nyt.
Sitten kävi miten kävi. Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi jotenkin nopealla aikataululla ja miehellä menee pupu pöksyyn, mutta itse vain jotenkin loukkaannuin koko tilanteesta.
Ja totta kai itsekin varmasti olisin voinut siinä olla vain että heheh ei se haittaa, kokeillaan joskus toiste, mutta enemmänkin tuli vain turhautuminen, että jee, 5 vuotta tätä pohdittu ja heti ekaan kertaan tyssäsi :)
Ajattelin että täällä olisi enemmänkin kokemuksia siitä että miten mies ei kestä painetta tai vauvanteko alkaa pelottamaan kesken kaiken, mutta sainkin täyslastillisen miten kauhea painostava ovulaationkyttääjä olen, ja mies pitäisi jättää rauhaan..
Tuli vain entistä pahempi olo. Tietää ainakin ettei koskaan puhu kavereille näistä asioista! :D
Ap
Mies on siis ollut mukana jutussa ja vilpitön.
Hänen kyvyttömyytensä uudessa tilanteessa on tullut varmasti yllätyksenä hänelle itselleenkin.
Ja sen sijaan, että sinä tukisit häntä, olet eroamassa ja mesoat vauvapalstan täyteen loukkaantumistasi. Sinä, sinä, sinä. Sinun tunteet, sinun raskaus, sinun halu.
Enhän minä miehen tunteista täällä voi puhua! :o tuli avautumaan omista tunteista ja kokemuksista tänne. Mistä tiedät mitä täällä kotona on käyty läpi?
Ihme naisvihaa täällä kyllä. Ihan hirveä meno. Minkäänlaista keskustelua saa aikaan, kun heti aletaan haukkumaan!
Enhän minä huutanut miehelle eilen, tai raivonnut. Mistä sellainen kuva? Tai puhunut miehelle erosta. En ole sanonut sanallakaan tänään tai eilen. Ei olla riidelty, huudettu tai mökötetty.
Ap
No, onko sinulla jokin ongelma siinä, että itse pysyisit tietoisena omasta ovuloinnistasi, mutta et tekisi siitä numeroa miehellesi? Miksi tämä on sinulle niin paljon tunteita nostattava ehdotus? Ratkaisisi tilanteenne, jo ketjun alussa ehdotettu, sinä vain raivoat?
Koska en sanonut ikinä että miehelle että on ovulaatio tai nyt tehdään se vauva. Vain ja ainoastaan ehdotin että voitaisiinko tulevalla viikolla yrittää enemmän löytää aikaa makuuhuoneessa. Edelleenkin ymmärrän jos olisin tikuttamassa ovulaatiota tai juoksisin miehen perässä kalenterin kanssa, mutta tein juuri niin kun mies haluaa - ehdotin vain että olisi muutaman kerran enemmän seksiä! :D en minä tiedä tarkalleen onko ovulaatio ti, ke vai to, mutta jos viikonlopuksi säädellään, on se mennyt.
Mitä tein väärin? Eikö aikuiselle miehelle saa puhua että voitaisiin yrittää löytää aikaa toisillemme ensi viikolla? Enhän sanonut mitään tiettyä päivääkään eikö tosiaan kukaan täällä sovi ennakkoon esim seksi-iltoja tms?
Ap
Et tehnyt ap mitään väärää. Nyt vain kannattaa keskustella miehen kanssa, että mikä miehen oma ajatus on asian etenemisen suhteen. Mitä mies siis toivoo? Saatko sinä ehdottaa seksiä ollenkaan, vai ottaako mies kaikki seksiehdotuksesi painostamisena? Jos mies itsekin on sanonut, että onnistumisen kannalta olisi hyvä puuhailla enemmän, niin kuinka mies haluaa toteuttaa asian siten, että hän ei paineistuisi? Eli juttele hyvässä hengessä miehen kanssa ja pyydä häntä kertomaan omia toiveitaan ja ajatuksiaan. Jos mies edelleen vetoaa, että eikö asiaa voisi hoitaa vain niin että tulee jos on tullakseen, niin kertaa neutraalisti faktat ja se, mitä olette aikaisemmin puhuneet ja kysy mitä ajatuksia nämä miehessä herättävät. On todella huono asia, jos tästä tilanteesta ei voi edes puhua hyvässä hengessä.
Muistin muuten, että meilläkin ensimmäinen kierto meni todella erikoisesti miehen kanssa. Oltiin siis samalla tavalla sovittu, että nyt yritetään lasta, olin poistattanut kierrukan ja eka kierto kierrukan poiston jälkeen. Mitä tekee mies? Halusi seksiä esim. suihkussa ja silleen, että ei laukea sisälleni vaan selän päälle jne. Olin todella ihmeissäni. Mutta se oli jokin hetkellinen panikoituminen, seuraavassa kierrossa mies taisi yrittää ehdottaa anaalia, mutta kieltäydyin ja otin asian puheeksi, että mikä homma tässä oikein on. Mies kertoi pelkäävänsä että tulen heti raskaaksi, minä kerroin että pelkään että en tule ollenkaan, koska olen jo sen ikäinen, että raskautuminen ei ole itsestään selvää. Ja jos hoitoihin joudutaan, siihenkin menee aikaa. Jotenkin tämä avoin keskustelu sit sai rentoutumista miehessä aikaiseksi, tai ainakaan hän ei enää yrittänyt mitään temppuja sen jälkeen. Ja kohta meille tosiaan syntyy se toivottu lapsi ja kyllä mieskin tätä lasta odottaa syntyväksi :).
Mutta keskustelu kannattaa käydä mahdollisimman neutraalina, analyyttisellä ja ihmettelevällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Tää on kyllä hämmentävää miten vääristynyt kuva naisillakin voi olla naisen hedelmällisyydestä. Että about 40-vuotiaanakin vois vielä huolettomasti tjottailla ja helpostihan sitä raskautuu. Ei se todellakaan mene niin. Tai siis, eihän siinä mitään väärää ole tjottailla, jos se on ihan sama tuleeko lasta vai ei. Jos se mahdollisuus ei ole liian iso uhraus, että lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta jos ehdottomasti haluaa saada lapsen, niin ei tuossa iässä voi enää rennosti paukutella menemään kerran/kahdesti kuukaudessa ja jättää herran haltuun sitä, että lapsi tulee jos on tullakseen.
Terveellä, parhaassa hedelmällisessä iässä olevalla naisellakin on faktuaalisesti 25 % mahdollisuus per kierto tulla raskaaksi. Ja osa onnistuneista raskauksista menee kesken. Mikäli ymmärsin ap:ta oikein, ap on antanut miehelle aikaa ja on odottanut milloin mies olisi valmis lapsiajatukselle. Ja ensin mies oli sanonut olevansa valmis, mutta alkanut saman tien ahdistumaan ihan jo pelkästään siitä, että ap oli maininnut, että nyt olisi otollinen aika puuhastelulle. Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen, olisin itsekin todella pettynyt tuossa tilanteessa.
Ei ole reilua roikottaa toista vuosi kausia odotustilassa, sit näyttää vihreää valoa ja alkaa saman tien pakenemaan tilanteesta. Juu, tottakai mieltään saa muuttaa, mutta onhan tuo nyt todella epäreilua toimintaa ja ihan ymmärrettävästi aiheuttaa negatiivisia tunteita toisessa.
Vähän sama kun sovittaisiin naimisiin menosta tai ylipäätänsä siitä, että tapailu muuttuu seurusteluksi eikä tapailla enää muita. Ja heti kun aletaan puhua konkreettisista asioista tai seuraavista treffeistä, toinen alkaa perääntymään ja on silleen, että ahdistaa tämmönen et pitää suhdetta jotenkin vakavasti määritellä.
Jos tietää että toinen ihan oikeasti haluaa lapsen, on väärin roikotuttaa ja vedättää. Jos itse ei halua lasta, se pitää rehellisesti sanoa toiselle eikä pelata mitään pelejä. Toisen kallisarvoista aikaa ei saa hukata tuolla tavalla.
Juuri näin. Ollaan oltu ilman ehkäisyä noin 6kk ja olen tietoisesti jättänyt käyttämättä tärppipäivät, koska miehen kanssa ei oltu sovittu vielä virallisesti että ryhdytään yrittämään ja mies on ollut ihan ok koko 6kk.
Me ollaan tosiaan 5 vuotta mietitty vauvaa. Se on aika monta vuotta vain miettiä. En ole ikinä painostanut tai kysellyt. Ainoastaan noin kerran vuodessa synttäreiden aikoihin käyty läpi, että missä mennään. Tänä vuonna tehtiin päätös että ehkäisy otetaan pois ja katsotaan miten kierto lähtee toimimaan.
Kuukausi sitten miehen kanssa sovittiin että nyt on hyvä aika. Ja tosiaan kun meillä seksiä on tasaisesti kerran viikossa, ollaan puhuttu että kun yritetään, pitää sitä vähän lisätä. En usko että kukaan mies pitäisi lisäseksiä mitenkään ihan kamalana asiana?
Nyt oli siis eka ovulaatio lähestymässä ja vain sanoin miehelle, että nyt voisi mahdollisesti yrittää vähän enemmän. Mies ei ollut siitä mitenkään näreissään, pettynyt tai vastahakoinen. Tuli vielä pyytämään illalla, että josko nyt.
Sitten kävi miten kävi. Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi jotenkin nopealla aikataululla ja miehellä menee pupu pöksyyn, mutta itse vain jotenkin loukkaannuin koko tilanteesta.
Ja totta kai itsekin varmasti olisin voinut siinä olla vain että heheh ei se haittaa, kokeillaan joskus toiste, mutta enemmänkin tuli vain turhautuminen, että jee, 5 vuotta tätä pohdittu ja heti ekaan kertaan tyssäsi :)
Ajattelin että täällä olisi enemmänkin kokemuksia siitä että miten mies ei kestä painetta tai vauvanteko alkaa pelottamaan kesken kaiken, mutta sainkin täyslastillisen miten kauhea painostava ovulaationkyttääjä olen, ja mies pitäisi jättää rauhaan..
Tuli vain entistä pahempi olo. Tietää ainakin ettei koskaan puhu kavereille näistä asioista! :D
Ap
Mies on siis ollut mukana jutussa ja vilpitön.
Hänen kyvyttömyytensä uudessa tilanteessa on tullut varmasti yllätyksenä hänelle itselleenkin.
Ja sen sijaan, että sinä tukisit häntä, olet eroamassa ja mesoat vauvapalstan täyteen loukkaantumistasi. Sinä, sinä, sinä. Sinun tunteet, sinun raskaus, sinun halu.
Enhän minä miehen tunteista täällä voi puhua! :o tuli avautumaan omista tunteista ja kokemuksista tänne. Mistä tiedät mitä täällä kotona on käyty läpi?
Ihme naisvihaa täällä kyllä. Ihan hirveä meno. Minkäänlaista keskustelua saa aikaan, kun heti aletaan haukkumaan!
Enhän minä huutanut miehelle eilen, tai raivonnut. Mistä sellainen kuva? Tai puhunut miehelle erosta. En ole sanonut sanallakaan tänään tai eilen. Ei olla riidelty, huudettu tai mökötetty.
Ap
No, onko sinulla jokin ongelma siinä, että itse pysyisit tietoisena omasta ovuloinnistasi, mutta et tekisi siitä numeroa miehellesi? Miksi tämä on sinulle niin paljon tunteita nostattava ehdotus? Ratkaisisi tilanteenne, jo ketjun alussa ehdotettu, sinä vain raivoat?
Koska en sanonut ikinä että miehelle että on ovulaatio tai nyt tehdään se vauva. Vain ja ainoastaan ehdotin että voitaisiinko tulevalla viikolla yrittää enemmän löytää aikaa makuuhuoneessa. Edelleenkin ymmärrän jos olisin tikuttamassa ovulaatiota tai juoksisin miehen perässä kalenterin kanssa, mutta tein juuri niin kun mies haluaa - ehdotin vain että olisi muutaman kerran enemmän seksiä! :D en minä tiedä tarkalleen onko ovulaatio ti, ke vai to, mutta jos viikonlopuksi säädellään, on se mennyt.
Mitä tein väärin? Eikö aikuiselle miehelle saa puhua että voitaisiin yrittää löytää aikaa toisillemme ensi viikolla? Enhän sanonut mitään tiettyä päivääkään eikö tosiaan kukaan täällä sovi ennakkoon esim seksi-iltoja tms?
Ap
ET TEH-NYT MI-TÄÄN VÄÄ-RIN.
Mutta koska mies koki paineita ja PYY-SI sinulta, että jatkossa voitaisiin toimia toisin, niin voisitko kokeilla TOI-MI-A TOI-SIN?
Voisitte vaikka saada sen VAU-VAN.
Eli en puhu, kysy tai ehdota, enkä todellakaan yritä lisätä kertoja? Tai vahingossakaan puhu mistään tulevaisuuten liittyvästä ettei vain mies säikähdä?
Miehesi on sanonut, että haluaa lapsen kanssasi.
Miehesi ei ole kieltänyt sinua tarkkailemasta ovulaatiota.
Miehesi on puhunut sinulle omista epävarmuuksistaan, ja pyytänyt kommunikoimaan asioista vähän toisin.
- - -
Näetkö yhtään mahdollisuuksia toimia muuten kuin loukkaantumalla ja harkitsemalla eroa? Aika monessa viestissä täällä on vihjeitä.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei halua lasta. Tai haluaa, muttei sinun kanssasi.
Sun kanssa varmaan haluais
Minusta ihan hirveä tuska ja ahdistus ap:lle kannettavaksi siitä, että milloin mies haluaa, milloin ei halua ja aika alkaa iän puolesta loppumaan kesken.
Itse mietin, että jos lasta ei kunnolla yritetä (tjottaillaan tms.) ja sitä ei sitten tulisikaan, niin olisiko ap loppuelämänsä katkera siitä, että lasta ei tullut miehen leväperäisyyden takia? Jos ap eroaisi ja yrittäisi löytää uuden puolison ja lasta ei silti tulisi, niin ap voisi kuitenkin todeta, että hän on yrittänyt kaikkensa. Ei tarvisi katua loppuelämäänsä ja katsella puolisoa, joka vei niin ison haaveen.