Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tarkoittaa vauvahaaveluissa antaa tulla jos on tullakseen
Olimme sopineet miehen kanssa että ryhtyisimme yrittämään vauvaa. Olemme olleet yhdessä lähemmäs 10v ja vauva-asiaa pyöritelleet mielessä viimeiset 5 vuotta. En ole ollut painostava osapuoli tai mitenkään vauvaintoilija. Ihan vain realistisesti ollaan puhuttu ja otettu huomioon iät yms.
No, minä tiedän milloin ovuloin, tunnen sen kivusta, oireista sekä kalenterinpäivistä: se ei tule minulle yllätyksenä.
Sanoin miehelle että nyt olisi hyvä hetki esim joka toinen päivä touhuta tms ja mies oli että Ok, sopii.
Mies ei sitten pystynyt tulemaan. Ekaa kertaa ikinä. Sanoi ettei tykännyt että häntä painostetaan toimimaan tiettynä hetkenä ja että hän haluaa että vauva tulee jos on tullakseen. Eeeehhhh. Mitä hittoa??
Sanoin ettei se vauva tule kuin kerran kuussa tiettyyn aikaan ja annoin nyt liukumaa viikon, eli en sanonut milloin se ovulaatio päivä on tms, mutta enhän voi lähteä sellaiseen että huijaan miestä ja yksinäni katson ovulaatio ajankohdan ja houkuttelen sänkyyn koen että tämä on yhteinen projekti ja molempien pitää olla tietoinen milloin VOI tärpätä
Miten te oikein näette vauvan teossa termin tulee jos on tullakseen? Miten minun olisi pitänyt toimia? En kuitenkaan ole mitään muuta tehnyt kuin kuunnellut kehoani :O
Taitaa tämä olla tässä minun osalta muutenkin ei mies ole valmis tai halua tätä. Itsellä alkaa olla jo ikää enkä kestä tälläistä lapsellista touhua ettei voi edes puhua milloin on ovulaatio. :(
Kommentit (567)
Kun me jätettin ehkäisy pois ja katsottiin mitä tapahtuu, pari ekaa kertaa miehellä lerpahti kun oli uutta ja jännitti jos raskaus alkaa. Tein sitten ihan tosissani töitä sen eteen että homma onnistuu ;D En alkanut kysellä jännittääkö sittenkin liikaa. Olisi vielä saattanut jänistää.
Nyt lapsi (ainoaksi jäi) 10 v. ja isänsäkin elämän paras asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin lähtenyt tuosta suhteesta jo vuosia sitten.
Jos mä olisin sun mies tuollaista ongelmaa ei olisi. Seksiä olisi niin paljon tarjolla, että heti ekasta kuusta olisit paksuna.
Nimim. kaksi kertaa tehty juttu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te olette ihan oikeassa siinä ettei seksi voi olla suorituskeskeistä, mutta meillä kun sitä ei ole niin usein - siksi ehdotin että nyt jos haluamme vauvan - sitä on enemmän. Ei se mitään että pidän miestä siitosorina tai olen pelkästään ovulaatioon keskittynyt. Olen melkein 40v. Halusin lisätä mahdollisuuksiamme tulla raskaaksi. Jos olisin nuori, en ottaisi tästä mitään stressiä, sen kun pantaisiin, mutta kun tässä taloudessa sitä ei ole usein! Yritän vain ja ainoastaan lisätä meidän seksikertoja että vauva voisi joskus tulla.
6kk ilman ehkäisyä joo voisi monelle kuulostaa siltä että yritetään vauvaa jo, mutta ei miehelle, ei minun miehelle. Ei todellakaan. Siksi olen ollut ymmärtäväinen ja vältellyt tärppipäiviä ettei vauva tulisi hänelle yllätyksenä.
En käsitä miten minä ole kontrolloiva jos ollaan 10v oltu yhdessä, 5v mietitty vauvaa, 6kk valmistauduttu ja mies vetää liinat kiinni ENNEN kuin yritys lähtee käyntiin. Edelleen minä olen tässä se ymmärtäväinen ja lähden nyt jarruttelemaan, koska huomaan ettei mies ole valmis tähän. Ymmärrän että on paineita tai pelkoja. Ja sitä suren. Koska itsellä ei enää ole: olen kerrankin valmis ja olin onnellinen siitä että mies luuli olevansa valmis.
Sovittiin että katsotaan tätä vielä myöhemmin. Mies sanoin että häntä pelottaa liikaa. Eli emme yritä nyt hetkeen.
Kiitos kaikille vastauksista.
Ap
Anteeksi uteluni, mutta oliko siis niin, ettei mies nyt siis tosiaan haluakaan lasta, kun aiemmin hänelle sopi kuitenkin "saa tulla jos on tullakseen" - tyyliin yrittäminen?
Ettekö siis mene nyt edes saa tullakseen- meiningillä, vaan ehkäisy käyttöön?
Ilmeisesti mies ei ajatellut että vauva voisi oikeasti sieltä tullakin ja meni paniikkiin kun olikin oikeasti tosi kyseessä, ajattelin varmaan että edelleen keskeytettyä jatketaan. Sanoi että alkoi pelottamaan ja ei pysty, jos tietää että sieltä voisi tulla vauva.
En oikein ymmärrä enää tätä itsekään. Mutta sovimme ettemme enää yritä, kun se miestä pelottaa niin paljon ja ehkäisy tulee takaisin. Mies oli tyytyväinen päätökseen.
Tästä eilen juuri yritin keskustella että mitä kun toinen vaihtaa suunnan heti, mutta moni on ottanut minut täällä ihan väärin ja että kyttään vain ovulaatiota ja ahdistan miehen nurkkaan. Koen että mies on tässä se kontrollissa, en minä.
Ap
Sinun aloitusviestistä sai semmoisen käsityksen että olet miehelle kalenteri kädessä sanonut että nyt pitäis panna että saadaan se vauva ja mies ei ole siihen pystynyt. Siksi moni ajattelee että kontrolloit. Nämä myöhemmät viestit antaa ihan eri kuvan, mutta kaikki ei lue koko ketjua ennen kommentointia.
Ap:n viesteissä on paljon ristiriitaisuuksia. Sama oleellinen asia on kerrottu toisin eri viestissä. Esim. kertoiko hän miehelle, kun jättivät ehkäisyn pois, että vältteli itse tärppipäiviä vai ei. Vai tekivätkö niin yhteisymmärryksessä, että molemmat toimivat ihan tieten näin? (Asian on sanottu selvästi molemmilla tavoilla; että hän toimi niin kertomatta miehelle sitä, ja toisessa viestissä taas, että kertoi ja yhteisymärryksessä tehtiin niin...) Ja puhuiko ap ovulaatiosta ja otollisista päivistä miehelle vai ei?
Ap antaa miehestään myös jotenkin tyhmän kuvan; kertoo että hänen miehensä ei ymmärtäisi, että ehkäisemättömästä seksistä voi tulla vauva (puoli vuotta jo ilman varsinaista ehkäisyä) ... Ja kertoo että hän itse on aina ollut se ymmärtäväinen ja joustava. hmmm.
En oikein jaksa enää uskoa ap:n kertomuksia. Tuntuu ettei pysty kertomaan asioista tänne ihan rehellisesti, kun selvästikin koittaa - toisista kommentoijasta riippuen - antaa itsestään hyvää kuvaa ja vaihtaa vähän tarinaa kun saakin kritiikkiä itse.
Voin erehtyä tässä itsekin, mutta sen varran ristiriitaisuuksia on noissa ap:n omissa kommenteissa..
Ja kumpi siis laittoi lapsenteon tauolle nyt. "Sovimme ettemme enää yritä" Ap vai mies, vai yhteisymärryksessä... ei voi saada selvää. Täällä ap ainakin "uhkaili" aiemmin, ettei hän ala enää koittamaan asta, jos mies on vain "tulee jos on tullakseen" linjoilla, että sitten hä itse ei halua ollenkaan...?
Nämä on viimeiset viestit mitä laitan.
1. Tunnen mieheni. Heti kun hän vähänkin empii, hän tarkoittaa sillä ei. Tunnistan tämän heti, koska kävimme saman draaman läpi, kun olimme ostamassa yhteistä kotia, menossa kihloihin, naimisiin ja lopulta kun mietimme koiran ostoa. Miehen vetäytyminen on aina _ei_. Se ei ole koskaan ehkä, tai ehkä haluaisin, mutta en uskalla, vaan EI.
2. Jätimme pois ehkäisyn, EI sen takia että halusimme silloin vauvan, VAAN kun minun kierukka oli menossa vanhaksi. Halusin nähdä minkälainen kiertoni on, koska kierukka ollut käytössä yli 10v. Sanoin tästä miehelle ja hän oli OK asian kanssa. Emme keskustelleet siinä mitenkään mistään sen syvällisemmästä tai että vauva saa tulla jos tullakseen tms asioista.
Puhuimme kuitenkin puolen vuoden aikana, että voisimme alkaa miettimään nyt tosissaan vauvaa ja mies sitä jäi pohtimaan. Käytimme keskeytettyä sekä varmoja päiviä.
En ole siitä ottanut stressiä, koska meillä seksiä on niin vähän ja yleensä kiersimme otolliset päivät (minun ohjaamani) kaukaa, koska emme olleet sopineet että vauva saa tulla.
En ääneen puhunut "minä ilmoitan sitten kun on ovulaatio ettei vaan tule vauvaa". Vaan, jos mies ehdotteli huonona päivänä, siirsin sitä muutamalla päivällä tai emme tehneet mitään.
Mutta mies ei todellakaan olettanut että annamme vauvan tulla jos on tullakseen tässä 6kk aikana. Enkä minäkään. Emme jättäneet ehkäisyä _yhteistuumin_ siitä syystä. Halusin pois hormonaalisesta ehkäisystä hetkeksi, jotta näen miten kiertoni ja kroppani toimiin, sekä mietintätauon, mikä olisi meille paras ratkaisu.
3. En ala tehdä lasta kenenkään kanssa joka ei sitä 100% halua! Siinä pitää olla molempien suostumus ja tieto milloin se tapahtuu, jos se tapahtuu.
4. Kun olimme yhdessä vauvasta jutelleet, samoin vanhempainvapaista, ja siitä tarvitsemmeko sitten isomman kodin - päätimme että nyt yritämme oikeasti. Ja ensimmäinen seksikerta - mies pelästyi ja tunnistin tämän pelästymisen saman tien, että on vaihtanut mieltänsä. Se on hänen tapaistaan. Teot ja sanat ei kohtaa. Tämä on ollut aina meidän ongelma.
5. Juttelimme myöhemin ja mies sanoi että pelkää liikaa. En ala vauvaa pakottamaan kenellekään, enkä todellakaan tee sitä salaa, ja sovimme _yhdessä_ ettei vauvaa tehdä nyt ja otamme takaisin ehkäisyn. Se ei ehkä ole se mitä minä haluan, mutta en voi asialle mitään, en ala pakottamaan mihinkään.
Jos mies pelkää - miksi pakottaisin vauvantekoon? Haluan että molemmille ajatus vauvasta on kiva, eikä kumpikaan koe sitä ahdistavaksi. Eihän suhteesta tule mitään, jos pakotan miehen isäksi.Ja ei mies ole tyhmä, mutta ei mitenkään 100% perillä naisen kropan toiminnasta tai milloin ovulaatio tulee tms. Varsinkin kun ollaan oltu 10v yhdessä ja minulla ei ole sen aikana ollut ikinä edes kuukautisia - koska kierukka. Eli voi olla hänellekin uusi asia, kun emme ikinä ole kondomia tms käyttänyt. Kierukka on ollut hyvin näkymätön ehkäisy hänelle.
Omg, siis mitä teidän seksi on? Lähetyssaarnaajassa sellainen kiusallinen täysin hiljainen 4 minuuttia ja molemmat vahtaa tyhjyyteen?
Mä olen ollut saman miehen kanssa aina, seksiä harvoin ja aina ajattelin että me ollaan ihan eläkeläisiä siinä mielessä, mutta meillähän on oikein spontaania ja intohimoista verrattuna tähän?
"Perutaan seksi tältä päivältä, näyttää vähän vaaralliselta", "hyvä, kiitos kun ilmoitit, vedän käteen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tuntuu ettei sun mies vaan ole valmis, eikä varmaan tulekaan olemaan. Harva ihminen on valmis jos just sillä kerralla sanottais että "tällä kertaa tärppää". Ehkä sun miehesi haluaa vaan jotenkin elää silleen päivä kerrallaan ja ajattelee todellakin että "tulee jos on tullakseen". Se otetaan sitten vastaan ja sitä murehditaan ja iloitaan sitten kun sen aika on. Turha etukäteen ladata paineita tai odotuksia.
En siis sanoisi että "jätä se" tai "ei se lapsia halua". Ihmiset on erilaisia, toiset jättää kaiken kohtalon käsiin vaikka järjelläkin voisi ajatella. Mutta jos itse tiedät milloin ovulaatio tapahtuu ja että haluat juuri hänen kanssaan lapsen, niin siitä sitten vaan tekemään oman aikataulusi kanssa. Ei sen miehen tarvi tietää oviksista yms. Hän kuitenkin on sopinut kanssasi että lapsi olisi ok, joten en näe että huijaisit häntä.
Imet miehen herkkumutteria ja just, kun se on tuloillaan käsket tuuppaamaan lastin sisään. Se siitä suorituspaineista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä tulee jos on tullakseen suhteessa meni paljaalla viisi vuotta ja sain lopulta erottua. Seuraavassa suhteessa tulin raskaaksi kolmannella yrittämällä ja silloin pantiin joka päivä ovisviikolla huvitti tai ei. T: 11 ps. Eroa
Miten voi panna, jos ei huvita? Nainen tietysti voi vaikka hammasta purren, mutta mies ei voi.
Ja siinä se vitsi piileekin. Ei kaikki miehet ole mitään panokoneita. Jos tulee sellainen paine, että nyt on kyettävä laittamaan tuo nainen raskaaksi, niin ihan kaikilta miehiltä se ei onnistukaan. Ja naisen vaativaisuus vielä vain lisää sitä painetta.
Aikanaan käytiin meilläkin lapsettomuushoidossa. Ihmeteltiin, kun oltiin jo kaksi vuotta oltu ilman ehkäisyä, että onko jo syytä olla huolissaan. Lääkäri sanoi, että kyllä. Vaikka ei mitenkään edes yrittäisi laskeskella päiviä ja miettiä milloin olisi paras aika, niin yleensä raskaus alkaa sen ensimmäisen puolen vuoden tai vuoden aikana joka tapauksessa, jos vain yhdyntöjä on säännöllisesti, vähintään viikoittain. Jos niin ei käy, silloin on jotain vialla.
Eli se vanha neuvo, että älkää niin kovasti yrittäkö, itse asiassa pätee. Normitapauksissa se raskaus lähtee alkuun joka tapauksessa jossain vaiheessa. Eli käy niin kuin se mies sanoi, lapsi tulee kun on tullakseen. Joku yhdyntä siihen ovulaation aikaankin osuu, vaikka ei tarkoituksella yrittäisi osuttaakaan.
Onnea matkaan!
Ehkäisy on jätetty yhteistuumin pois. Ehkäisyä ei ole jätetty yhdessä pois.
Ap on sanonut miehelle ovulaatiosta.
Ap ei ole kertonut miehelle ovulaatiosta.
Ap on halunnut viisi vuotta lasta.
Ap on ollut valmis lapsen saamiseen vasta muutama päivä ennen ketjun avaamista.
Ap haluaa lapsen.
Ap halusi palauttaa ehkäisyn käyttöön.
Mies on ollut valmis jättämään ehkäisyn pois.
Mies on ehdottanut tulee jos on tullakseen -lähestymistapaa.
Mies ei ole koskaan halunnutkaan vauvaa.
***
Kaikki tämä ap:n kertomaa. Tällä menolla ei voi syyttää kuin itseään, jos toista lasta ei koskaan yritetäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä noita miesten juttuja olen kuunnellut niin vaikka lapsia haluavatkin, eivät he silti mitään panokoneita ole. Tyyliin puolivitsillä heitetään että töihin pitäisi ehtiä mutta kun on pakko panna. Ja ilmeestä näkee että lähinnä v.tuttaa ja seksistä on kadonnut ilo ja spontaanius.
Jos poikaa yrittää aluille ei voi panna tai ei kannata millloin vain. Tyttösiittiöt elää/ voi elää naisessa viisikin päivää, mut poika ei...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkäisy on jätetty yhteistuumin pois. Ehkäisyä ei ole jätetty yhdessä pois.
Ap on sanonut miehelle ovulaatiosta.
Ap ei ole kertonut miehelle ovulaatiosta.Ap on halunnut viisi vuotta lasta.
Ap on ollut valmis lapsen saamiseen vasta muutama päivä ennen ketjun avaamista.Ap haluaa lapsen.
Ap halusi palauttaa ehkäisyn käyttöön.Mies on ollut valmis jättämään ehkäisyn pois.
Mies on ehdottanut tulee jos on tullakseen -lähestymistapaa.
Mies ei ole koskaan halunnutkaan vauvaa.***
Kaikki tämä ap:n kertomaa. Tällä menolla ei voi syyttää kuin itseään, jos toista lasta ei koskaan yritetäkään.
Ymmärsin että ap on aina kohdellut miestä pumpulihanskoilla ja varoo tämän pelkoja ja reaktioita, ja pistää omat pelkonsa ja toiveensa sivuun.
Ja lapsen haluaa vain jos molemmat ovat 100 % kuksimishetkellä lapsikelkassa. Eiköhän tuossakin voisi ajatella, että mies on 10 v asiaa työstänyt eikä osannut kunnolla päättää, niin voisi päättää sitten hänen puolesta itse. Vanhemmuuteen lähtiessä pitää joka tapauksessa olla valmis hoitamaan mukula myös tarvittaessa ilman toista vanhempaa.
En kertois koko ovulaatiosta, jos sexiä on ollut max.kerta kuussa ja yhtä-äkkiä pamautat, että nyt sit viikon verran pitää touhuta joka toinen päivä..ja tätä voi tosiaan jatkua sitten pitkäänkin🙈Ei sexi voi olla pelkkää vauvan tekoa..juttelisin rauhassa ja sanoisin, että ymmärrät ihan hyvin että koki asian painostavana. Ihan ensin rupeisin lisäämään sitä läheisyyttä elämään ja niitä hetkiä mitkä johtavat sexiin tai sitten ei..jos näyttää ettei touhut osu ovulaatioon niin ainahan voi muumimukillakin avitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te olette ihan oikeassa siinä ettei seksi voi olla suorituskeskeistä, mutta meillä kun sitä ei ole niin usein - siksi ehdotin että nyt jos haluamme vauvan - sitä on enemmän. Ei se mitään että pidän miestä siitosorina tai olen pelkästään ovulaatioon keskittynyt. Olen melkein 40v. Halusin lisätä mahdollisuuksiamme tulla raskaaksi. Jos olisin nuori, en ottaisi tästä mitään stressiä, sen kun pantaisiin, mutta kun tässä taloudessa sitä ei ole usein! Yritän vain ja ainoastaan lisätä meidän seksikertoja että vauva voisi joskus tulla.
6kk ilman ehkäisyä joo voisi monelle kuulostaa siltä että yritetään vauvaa jo, mutta ei miehelle, ei minun miehelle. Ei todellakaan. Siksi olen ollut ymmärtäväinen ja vältellyt tärppipäiviä ettei vauva tulisi hänelle yllätyksenä.
En käsitä miten minä ole kontrolloiva jos ollaan 10v oltu yhdessä, 5v mietitty vauvaa, 6kk valmistauduttu ja mies vetää liinat kiinni ENNEN kuin yritys lähtee käyntiin. Edelleen minä olen tässä se ymmärtäväinen ja lähden nyt jarruttelemaan, koska huomaan ettei mies ole valmis tähän. Ymmärrän että on paineita tai pelkoja. Ja sitä suren. Koska itsellä ei enää ole: olen kerrankin valmis ja olin onnellinen siitä että mies luuli olevansa valmis.
Sovittiin että katsotaan tätä vielä myöhemmin. Mies sanoin että häntä pelottaa liikaa. Eli emme yritä nyt hetkeen.
Kiitos kaikille vastauksista.
Ap
Anteeksi uteluni, mutta oliko siis niin, ettei mies nyt siis tosiaan haluakaan lasta, kun aiemmin hänelle sopi kuitenkin "saa tulla jos on tullakseen" - tyyliin yrittäminen?
Ettekö siis mene nyt edes saa tullakseen- meiningillä, vaan ehkäisy käyttöön?
Ilmeisesti mies ei ajatellut että vauva voisi oikeasti sieltä tullakin ja meni paniikkiin kun olikin oikeasti tosi kyseessä, ajattelin varmaan että edelleen keskeytettyä jatketaan. Sanoi että alkoi pelottamaan ja ei pysty, jos tietää että sieltä voisi tulla vauva.
En oikein ymmärrä enää tätä itsekään. Mutta sovimme ettemme enää yritä, kun se miestä pelottaa niin paljon ja ehkäisy tulee takaisin. Mies oli tyytyväinen päätökseen.
Tästä eilen juuri yritin keskustella että mitä kun toinen vaihtaa suunnan heti, mutta moni on ottanut minut täällä ihan väärin ja että kyttään vain ovulaatiota ja ahdistan miehen nurkkaan. Koen että mies on tässä se kontrollissa, en minä.
Ap
Sinun aloitusviestistä sai semmoisen käsityksen että olet miehelle kalenteri kädessä sanonut että nyt pitäis panna että saadaan se vauva ja mies ei ole siihen pystynyt. Siksi moni ajattelee että kontrolloit. Nämä myöhemmät viestit antaa ihan eri kuvan, mutta kaikki ei lue koko ketjua ennen kommentointia.
Ap:n viesteissä on paljon ristiriitaisuuksia. Sama oleellinen asia on kerrottu toisin eri viestissä. Esim. kertoiko hän miehelle, kun jättivät ehkäisyn pois, että vältteli itse tärppipäiviä vai ei. Vai tekivätkö niin yhteisymmärryksessä, että molemmat toimivat ihan tieten näin? (Asian on sanottu selvästi molemmilla tavoilla; että hän toimi niin kertomatta miehelle sitä, ja toisessa viestissä taas, että kertoi ja yhteisymärryksessä tehtiin niin...) Ja puhuiko ap ovulaatiosta ja otollisista päivistä miehelle vai ei?
Ap antaa miehestään myös jotenkin tyhmän kuvan; kertoo että hänen miehensä ei ymmärtäisi, että ehkäisemättömästä seksistä voi tulla vauva (puoli vuotta jo ilman varsinaista ehkäisyä) ... Ja kertoo että hän itse on aina ollut se ymmärtäväinen ja joustava. hmmm.
En oikein jaksa enää uskoa ap:n kertomuksia. Tuntuu ettei pysty kertomaan asioista tänne ihan rehellisesti, kun selvästikin koittaa - toisista kommentoijasta riippuen - antaa itsestään hyvää kuvaa ja vaihtaa vähän tarinaa kun saakin kritiikkiä itse.
Voin erehtyä tässä itsekin, mutta sen varran ristiriitaisuuksia on noissa ap:n omissa kommenteissa..
Ja kumpi siis laittoi lapsenteon tauolle nyt. "Sovimme ettemme enää yritä" Ap vai mies, vai yhteisymärryksessä... ei voi saada selvää. Täällä ap ainakin "uhkaili" aiemmin, ettei hän ala enää koittamaan asta, jos mies on vain "tulee jos on tullakseen" linjoilla, että sitten hä itse ei halua ollenkaan...?
Nämä on viimeiset viestit mitä laitan.
1. Tunnen mieheni. Heti kun hän vähänkin empii, hän tarkoittaa sillä ei. Tunnistan tämän heti, koska kävimme saman draaman läpi, kun olimme ostamassa yhteistä kotia, menossa kihloihin, naimisiin ja lopulta kun mietimme koiran ostoa. Miehen vetäytyminen on aina _ei_. Se ei ole koskaan ehkä, tai ehkä haluaisin, mutta en uskalla, vaan EI.
2. Jätimme pois ehkäisyn, EI sen takia että halusimme silloin vauvan, VAAN kun minun kierukka oli menossa vanhaksi. Halusin nähdä minkälainen kiertoni on, koska kierukka ollut käytössä yli 10v. Sanoin tästä miehelle ja hän oli OK asian kanssa. Emme keskustelleet siinä mitenkään mistään sen syvällisemmästä tai että vauva saa tulla jos tullakseen tms asioista.
Puhuimme kuitenkin puolen vuoden aikana, että voisimme alkaa miettimään nyt tosissaan vauvaa ja mies sitä jäi pohtimaan. Käytimme keskeytettyä sekä varmoja päiviä.
En ole siitä ottanut stressiä, koska meillä seksiä on niin vähän ja yleensä kiersimme otolliset päivät (minun ohjaamani) kaukaa, koska emme olleet sopineet että vauva saa tulla.
En ääneen puhunut "minä ilmoitan sitten kun on ovulaatio ettei vaan tule vauvaa". Vaan, jos mies ehdotteli huonona päivänä, siirsin sitä muutamalla päivällä tai emme tehneet mitään.
Mutta mies ei todellakaan olettanut että annamme vauvan tulla jos on tullakseen tässä 6kk aikana. Enkä minäkään. Emme jättäneet ehkäisyä _yhteistuumin_ siitä syystä. Halusin pois hormonaalisesta ehkäisystä hetkeksi, jotta näen miten kiertoni ja kroppani toimiin, sekä mietintätauon, mikä olisi meille paras ratkaisu.
3. En ala tehdä lasta kenenkään kanssa joka ei sitä 100% halua! Siinä pitää olla molempien suostumus ja tieto milloin se tapahtuu, jos se tapahtuu.
4. Kun olimme yhdessä vauvasta jutelleet, samoin vanhempainvapaista, ja siitä tarvitsemmeko sitten isomman kodin - päätimme että nyt yritämme oikeasti. Ja ensimmäinen seksikerta - mies pelästyi ja tunnistin tämän pelästymisen saman tien, että on vaihtanut mieltänsä. Se on hänen tapaistaan. Teot ja sanat ei kohtaa. Tämä on ollut aina meidän ongelma.
5. Juttelimme myöhemin ja mies sanoi että pelkää liikaa. En ala vauvaa pakottamaan kenellekään, enkä todellakaan tee sitä salaa, ja sovimme _yhdessä_ ettei vauvaa tehdä nyt ja otamme takaisin ehkäisyn. Se ei ehkä ole se mitä minä haluan, mutta en voi asialle mitään, en ala pakottamaan mihinkään.
Jos mies pelkää - miksi pakottaisin vauvantekoon? Haluan että molemmille ajatus vauvasta on kiva, eikä kumpikaan koe sitä ahdistavaksi. Eihän suhteesta tule mitään, jos pakotan miehen isäksi.Ja ei mies ole tyhmä, mutta ei mitenkään 100% perillä naisen kropan toiminnasta tai milloin ovulaatio tulee tms. Varsinkin kun ollaan oltu 10v yhdessä ja minulla ei ole sen aikana ollut ikinä edes kuukautisia - koska kierukka. Eli voi olla hänellekin uusi asia, kun emme ikinä ole kondomia tms käyttänyt. Kierukka on ollut hyvin näkymätön ehkäisy hänelle.
Mua alkoi anteeksi nyt hieman huvittaa tätä lukiessani. Vaikka missään nimessä ei pitäisi, koska tämähän on nyt juuri sitä, mitä meiltä ihmisiltä oikeastaan vaaditaan.
Ainahan sormi ojossa selitetään, että lasta ei saa tehdä tuosta noin vaan ajattelematta, ilman että siihen on kunnolla varauduttu ja molempien pitää sitä haluta ja sen pitää siis olla toivottu ja sille on pystyttävä tarjoamaan hyvä tilava koti ja toimeentulo ja kaikkea mahdollista. Eli lapsi pitää olla suunniteltu huolellisesti ja molempien taholta.
Ja kuitenkaan näin ei taida olla kuin murto-osalla lapsista, koko maailmassa. Voi olla, että että koko maailman ihmisitä ikinä vain yksi tai kaksi prosenttia on huolellisesti suunniteltuja ja toivottuja lapsia. Kautta aikojen lapsia on vain tullut maailmaan. Ja niin on tänäkin päivänä. Ja vaikka lapsia hankitaan suunnitellenkin, kaikilla ei suinkaan ole tiedossa ja hallussa ne realiteetit, mitä lapsen maailman tulo merkitsee. Lapsi voidaan laittaa alkuun jopa hetken mielijohteestakin tai vain siitä tunteesta, että olisi ihanaa saada lapsi, tai sillä yritetään paikata huonosti menevää liittoa. Ja täällä sitä vaan porskutetaan, kaikki tyyni. Minäkin tiedän olevani vahinko, ei ollut vanhemmillani tarkoitus saada toista lasta. Ensimmäinenkään ei ollut kunnolla mietitty, ja oli syy vanhempieni avioitumiseen. Ja kymmenen vuotta minua nuorempi pikkusiskoni oli ollut vanhemmilleni järkytys, kun ilmoitti tulostaan maailmaan. Luulivat, etteivät enää saakaan lasta.
Tässä sitä vaan kumminkin on oltu ja pärjätty. Ilman vanhimman siskoni maailmaan tuloa sitä avioliittoa ei olisi varmaan koskaan solmittukaan, mutta ihmiset vain sopeutuu ja mukautuu tilanteisiin ja hyvin heidän liittonsa toimi. Huonomminkin olisi voinut käydä.
Mutta pitääpä hattua kohottaa ap:lle, kun noin perusteellisesti on asiat harkittu. Ihan oikeinhan se kaikki on, mutta meneekö maailmasta tietynlainen spontaanius, jos kaikki harkitaan ja käsitellään viimeisen päälle ja jos ei nyt ihan just tunnu siltä tai tältä, niin ei sitten aleta mihinkään, eli eteneekö asiat koskaan mihinkään suuntaan, jos niitä ei vain anneta kohtalon tuupata?
En tiedä. Aika nopeasti vain on tuntunut minunkin lähipiirissäni ihmiset tehneen isoja ratkaisuja elämässään ja niin sitä on tullut tehtyä itsekin. Onko niin, että jos sitä vaan jää vatvomaan ja odottamaan sitä kaikkein parasta saumaa elämässään, niin jääkö lopulta käteen vain se kuuluisa luu?
Vierailija kirjoitti:
Jos poikaa yrittää aluille ei voi panna tai ei kannata millloin vain. Tyttösiittiöt elää/ voi elää naisessa viisikin päivää, mut poika ei...
Oliko tälle muuta perustetta kuin mutu?
En ikinä olisi uskonut, että tällä palstalla näin moni puolustaa näkemystä, että aikuinen mies tarvitsee suojelua tiedolta, että ilman ehkäisyä pannessa voi saada lapsen.
Millään muulla tavalla en tuota ap:n venkoilua osaa tulkita.
Toki, jos ap itsekin on epävarma hedelmöittymisen onnistumisesta, tällä itsesabotoinnilla ei koskaan joudu kokemaan sitä pettymystä, joka olisi edessä, jos kaikista yrityksistä huolimatta raskautuminen ei onnistuisi.
Mutta miehen syyksi tätä ei ole reilua laittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te olette ihan oikeassa siinä ettei seksi voi olla suorituskeskeistä, mutta meillä kun sitä ei ole niin usein - siksi ehdotin että nyt jos haluamme vauvan - sitä on enemmän. Ei se mitään että pidän miestä siitosorina tai olen pelkästään ovulaatioon keskittynyt. Olen melkein 40v. Halusin lisätä mahdollisuuksiamme tulla raskaaksi. Jos olisin nuori, en ottaisi tästä mitään stressiä, sen kun pantaisiin, mutta kun tässä taloudessa sitä ei ole usein! Yritän vain ja ainoastaan lisätä meidän seksikertoja että vauva voisi joskus tulla.
6kk ilman ehkäisyä joo voisi monelle kuulostaa siltä että yritetään vauvaa jo, mutta ei miehelle, ei minun miehelle. Ei todellakaan. Siksi olen ollut ymmärtäväinen ja vältellyt tärppipäiviä ettei vauva tulisi hänelle yllätyksenä.
En käsitä miten minä ole kontrolloiva jos ollaan 10v oltu yhdessä, 5v mietitty vauvaa, 6kk valmistauduttu ja mies vetää liinat kiinni ENNEN kuin yritys lähtee käyntiin. Edelleen minä olen tässä se ymmärtäväinen ja lähden nyt jarruttelemaan, koska huomaan ettei mies ole valmis tähän. Ymmärrän että on paineita tai pelkoja. Ja sitä suren. Koska itsellä ei enää ole: olen kerrankin valmis ja olin onnellinen siitä että mies luuli olevansa valmis.
Sovittiin että katsotaan tätä vielä myöhemmin. Mies sanoin että häntä pelottaa liikaa. Eli emme yritä nyt hetkeen.
Kiitos kaikille vastauksista.
Ap
Anteeksi uteluni, mutta oliko siis niin, ettei mies nyt siis tosiaan haluakaan lasta, kun aiemmin hänelle sopi kuitenkin "saa tulla jos on tullakseen" - tyyliin yrittäminen?
Ettekö siis mene nyt edes saa tullakseen- meiningillä, vaan ehkäisy käyttöön?
Ilmeisesti mies ei ajatellut että vauva voisi oikeasti sieltä tullakin ja meni paniikkiin kun olikin oikeasti tosi kyseessä, ajattelin varmaan että edelleen keskeytettyä jatketaan. Sanoi että alkoi pelottamaan ja ei pysty, jos tietää että sieltä voisi tulla vauva.
En oikein ymmärrä enää tätä itsekään. Mutta sovimme ettemme enää yritä, kun se miestä pelottaa niin paljon ja ehkäisy tulee takaisin. Mies oli tyytyväinen päätökseen.
Tästä eilen juuri yritin keskustella että mitä kun toinen vaihtaa suunnan heti, mutta moni on ottanut minut täällä ihan väärin ja että kyttään vain ovulaatiota ja ahdistan miehen nurkkaan. Koen että mies on tässä se kontrollissa, en minä.
Ap
Sinun aloitusviestistä sai semmoisen käsityksen että olet miehelle kalenteri kädessä sanonut että nyt pitäis panna että saadaan se vauva ja mies ei ole siihen pystynyt. Siksi moni ajattelee että kontrolloit. Nämä myöhemmät viestit antaa ihan eri kuvan, mutta kaikki ei lue koko ketjua ennen kommentointia.
Ap:n viesteissä on paljon ristiriitaisuuksia. Sama oleellinen asia on kerrottu toisin eri viestissä. Esim. kertoiko hän miehelle, kun jättivät ehkäisyn pois, että vältteli itse tärppipäiviä vai ei. Vai tekivätkö niin yhteisymmärryksessä, että molemmat toimivat ihan tieten näin? (Asian on sanottu selvästi molemmilla tavoilla; että hän toimi niin kertomatta miehelle sitä, ja toisessa viestissä taas, että kertoi ja yhteisymärryksessä tehtiin niin...) Ja puhuiko ap ovulaatiosta ja otollisista päivistä miehelle vai ei?
Ap antaa miehestään myös jotenkin tyhmän kuvan; kertoo että hänen miehensä ei ymmärtäisi, että ehkäisemättömästä seksistä voi tulla vauva (puoli vuotta jo ilman varsinaista ehkäisyä) ... Ja kertoo että hän itse on aina ollut se ymmärtäväinen ja joustava. hmmm.
En oikein jaksa enää uskoa ap:n kertomuksia. Tuntuu ettei pysty kertomaan asioista tänne ihan rehellisesti, kun selvästikin koittaa - toisista kommentoijasta riippuen - antaa itsestään hyvää kuvaa ja vaihtaa vähän tarinaa kun saakin kritiikkiä itse.
Voin erehtyä tässä itsekin, mutta sen varran ristiriitaisuuksia on noissa ap:n omissa kommenteissa..
Ja kumpi siis laittoi lapsenteon tauolle nyt. "Sovimme ettemme enää yritä" Ap vai mies, vai yhteisymärryksessä... ei voi saada selvää. Täällä ap ainakin "uhkaili" aiemmin, ettei hän ala enää koittamaan asta, jos mies on vain "tulee jos on tullakseen" linjoilla, että sitten hä itse ei halua ollenkaan...?
Nämä on viimeiset viestit mitä laitan.
1. Tunnen mieheni. Heti kun hän vähänkin empii, hän tarkoittaa sillä ei. Tunnistan tämän heti, koska kävimme saman draaman läpi, kun olimme ostamassa yhteistä kotia, menossa kihloihin, naimisiin ja lopulta kun mietimme koiran ostoa. Miehen vetäytyminen on aina _ei_. Se ei ole koskaan ehkä, tai ehkä haluaisin, mutta en uskalla, vaan EI.
2. Jätimme pois ehkäisyn, EI sen takia että halusimme silloin vauvan, VAAN kun minun kierukka oli menossa vanhaksi. Halusin nähdä minkälainen kiertoni on, koska kierukka ollut käytössä yli 10v. Sanoin tästä miehelle ja hän oli OK asian kanssa. Emme keskustelleet siinä mitenkään mistään sen syvällisemmästä tai että vauva saa tulla jos tullakseen tms asioista.
Puhuimme kuitenkin puolen vuoden aikana, että voisimme alkaa miettimään nyt tosissaan vauvaa ja mies sitä jäi pohtimaan. Käytimme keskeytettyä sekä varmoja päiviä.
En ole siitä ottanut stressiä, koska meillä seksiä on niin vähän ja yleensä kiersimme otolliset päivät (minun ohjaamani) kaukaa, koska emme olleet sopineet että vauva saa tulla.
En ääneen puhunut "minä ilmoitan sitten kun on ovulaatio ettei vaan tule vauvaa". Vaan, jos mies ehdotteli huonona päivänä, siirsin sitä muutamalla päivällä tai emme tehneet mitään.
Mutta mies ei todellakaan olettanut että annamme vauvan tulla jos on tullakseen tässä 6kk aikana. Enkä minäkään. Emme jättäneet ehkäisyä _yhteistuumin_ siitä syystä. Halusin pois hormonaalisesta ehkäisystä hetkeksi, jotta näen miten kiertoni ja kroppani toimiin, sekä mietintätauon, mikä olisi meille paras ratkaisu.
3. En ala tehdä lasta kenenkään kanssa joka ei sitä 100% halua! Siinä pitää olla molempien suostumus ja tieto milloin se tapahtuu, jos se tapahtuu.
4. Kun olimme yhdessä vauvasta jutelleet, samoin vanhempainvapaista, ja siitä tarvitsemmeko sitten isomman kodin - päätimme että nyt yritämme oikeasti. Ja ensimmäinen seksikerta - mies pelästyi ja tunnistin tämän pelästymisen saman tien, että on vaihtanut mieltänsä. Se on hänen tapaistaan. Teot ja sanat ei kohtaa. Tämä on ollut aina meidän ongelma.
5. Juttelimme myöhemin ja mies sanoi että pelkää liikaa. En ala vauvaa pakottamaan kenellekään, enkä todellakaan tee sitä salaa, ja sovimme _yhdessä_ ettei vauvaa tehdä nyt ja otamme takaisin ehkäisyn. Se ei ehkä ole se mitä minä haluan, mutta en voi asialle mitään, en ala pakottamaan mihinkään.
Jos mies pelkää - miksi pakottaisin vauvantekoon? Haluan että molemmille ajatus vauvasta on kiva, eikä kumpikaan koe sitä ahdistavaksi. Eihän suhteesta tule mitään, jos pakotan miehen isäksi.Ja ei mies ole tyhmä, mutta ei mitenkään 100% perillä naisen kropan toiminnasta tai milloin ovulaatio tulee tms. Varsinkin kun ollaan oltu 10v yhdessä ja minulla ei ole sen aikana ollut ikinä edes kuukautisia - koska kierukka. Eli voi olla hänellekin uusi asia, kun emme ikinä ole kondomia tms käyttänyt. Kierukka on ollut hyvin näkymätön ehkäisy hänelle.
Mua alkoi anteeksi nyt hieman huvittaa tätä lukiessani. Vaikka missään nimessä ei pitäisi, koska tämähän on nyt juuri sitä, mitä meiltä ihmisiltä oikeastaan vaaditaan.
Ainahan sormi ojossa selitetään, että lasta ei saa tehdä tuosta noin vaan ajattelematta, ilman että siihen on kunnolla varauduttu ja molempien pitää sitä haluta ja sen pitää siis olla toivottu ja sille on pystyttävä tarjoamaan hyvä tilava koti ja toimeentulo ja kaikkea mahdollista. Eli lapsi pitää olla suunniteltu huolellisesti ja molempien taholta.
Ja kuitenkaan näin ei taida olla kuin murto-osalla lapsista, koko maailmassa. Voi olla, että että koko maailman ihmisitä ikinä vain yksi tai kaksi prosenttia on huolellisesti suunniteltuja ja toivottuja lapsia. Kautta aikojen lapsia on vain tullut maailmaan. Ja niin on tänäkin päivänä. Ja vaikka lapsia hankitaan suunnitellenkin, kaikilla ei suinkaan ole tiedossa ja hallussa ne realiteetit, mitä lapsen maailman tulo merkitsee. Lapsi voidaan laittaa alkuun jopa hetken mielijohteestakin tai vain siitä tunteesta, että olisi ihanaa saada lapsi, tai sillä yritetään paikata huonosti menevää liittoa. Ja täällä sitä vaan porskutetaan, kaikki tyyni. Minäkin tiedän olevani vahinko, ei ollut vanhemmillani tarkoitus saada toista lasta. Ensimmäinenkään ei ollut kunnolla mietitty, ja oli syy vanhempieni avioitumiseen. Ja kymmenen vuotta minua nuorempi pikkusiskoni oli ollut vanhemmilleni järkytys, kun ilmoitti tulostaan maailmaan. Luulivat, etteivät enää saakaan lasta.
Tässä sitä vaan kumminkin on oltu ja pärjätty. Ilman vanhimman siskoni maailmaan tuloa sitä avioliittoa ei olisi varmaan koskaan solmittukaan, mutta ihmiset vain sopeutuu ja mukautuu tilanteisiin ja hyvin heidän liittonsa toimi. Huonomminkin olisi voinut käydä.
Mutta pitääpä hattua kohottaa ap:lle, kun noin perusteellisesti on asiat harkittu. Ihan oikeinhan se kaikki on, mutta meneekö maailmasta tietynlainen spontaanius, jos kaikki harkitaan ja käsitellään viimeisen päälle ja jos ei nyt ihan just tunnu siltä tai tältä, niin ei sitten aleta mihinkään, eli eteneekö asiat koskaan mihinkään suuntaan, jos niitä ei vain anneta kohtalon tuupata?
En tiedä. Aika nopeasti vain on tuntunut minunkin lähipiirissäni ihmiset tehneen isoja ratkaisuja elämässään ja niin sitä on tullut tehtyä itsekin. Onko niin, että jos sitä vaan jää vatvomaan ja odottamaan sitä kaikkein parasta saumaa elämässään, niin jääkö lopulta käteen vain se kuuluisa luu?
Niin siinä käy. Jos jotakin asiaa halutaan, keskusteluja ja tekoja ohjataan kohti sen asian saavuttamista.
Jos fokus on katastrofiskenaarioissa ja keskustelut aloitetaan *sinä et tätä kumminkaan edes halua* -mentaliteetilla, niin sitä huonointa vaihtoehtoahan kohti siinä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos poikaa yrittää aluille ei voi panna tai ei kannata millloin vain. Tyttösiittiöt elää/ voi elää naisessa viisikin päivää, mut poika ei...
Oliko tälle muuta perustetta kuin mutu?
Eipä näy olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo mies, jos ei ymmärrä biologiaa tuon vertaa. Tosin voi olla, että ymmärtääkin, mutta ei vaan halua..? Hänen pitäisi siitäkin olla rehellinen.
Tämä just!! Haluaako vain pelata aikaa vai mitä hä? Tuli hänelle niin järkytyksenä.
Rehellisesti miehen reaktio satutti todella paljon.
Kyllähän muut lapsia hankkivat keskustelevat hedelmällisistä päivistä? Eikö? :o
Ap
Ei, meille lapset tuli juuri "antaa tulla kun on tullakseen". En oo koskaan miettinyt sen kummemmin ovulaatiota. Tosin meillä molemmat raskaudet alkoivat helposti, joten eipä tarvinnut kummemmin miettiä. Pidettiin vaan hauskaa :D
Alue: Aihe vapaa
Ihme ukko, ei taida haluta lapsia. Meillä oli innoissaan kun ilmoitin että ovisaika ja varmuuden vuoksi hommailtiin siinä joka päivä lähiaikoina. Vitsaili vaan että "on se ikävää olla tällainen siitossonni" ja mielellään hoiti hommat. Heh heh..Lapsi nyt tulossa.