Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tarkoittaa vauvahaaveluissa antaa tulla jos on tullakseen
Olimme sopineet miehen kanssa että ryhtyisimme yrittämään vauvaa. Olemme olleet yhdessä lähemmäs 10v ja vauva-asiaa pyöritelleet mielessä viimeiset 5 vuotta. En ole ollut painostava osapuoli tai mitenkään vauvaintoilija. Ihan vain realistisesti ollaan puhuttu ja otettu huomioon iät yms.
No, minä tiedän milloin ovuloin, tunnen sen kivusta, oireista sekä kalenterinpäivistä: se ei tule minulle yllätyksenä.
Sanoin miehelle että nyt olisi hyvä hetki esim joka toinen päivä touhuta tms ja mies oli että Ok, sopii.
Mies ei sitten pystynyt tulemaan. Ekaa kertaa ikinä. Sanoi ettei tykännyt että häntä painostetaan toimimaan tiettynä hetkenä ja että hän haluaa että vauva tulee jos on tullakseen. Eeeehhhh. Mitä hittoa??
Sanoin ettei se vauva tule kuin kerran kuussa tiettyyn aikaan ja annoin nyt liukumaa viikon, eli en sanonut milloin se ovulaatio päivä on tms, mutta enhän voi lähteä sellaiseen että huijaan miestä ja yksinäni katson ovulaatio ajankohdan ja houkuttelen sänkyyn koen että tämä on yhteinen projekti ja molempien pitää olla tietoinen milloin VOI tärpätä
Miten te oikein näette vauvan teossa termin tulee jos on tullakseen? Miten minun olisi pitänyt toimia? En kuitenkaan ole mitään muuta tehnyt kuin kuunnellut kehoani :O
Taitaa tämä olla tässä minun osalta muutenkin ei mies ole valmis tai halua tätä. Itsellä alkaa olla jo ikää enkä kestä tälläistä lapsellista touhua ettei voi edes puhua milloin on ovulaatio. :(
Kommentit (567)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te olette ihan oikeassa siinä ettei seksi voi olla suorituskeskeistä, mutta meillä kun sitä ei ole niin usein - siksi ehdotin että nyt jos haluamme vauvan - sitä on enemmän. Ei se mitään että pidän miestä siitosorina tai olen pelkästään ovulaatioon keskittynyt. Olen melkein 40v. Halusin lisätä mahdollisuuksiamme tulla raskaaksi. Jos olisin nuori, en ottaisi tästä mitään stressiä, sen kun pantaisiin, mutta kun tässä taloudessa sitä ei ole usein! Yritän vain ja ainoastaan lisätä meidän seksikertoja että vauva voisi joskus tulla.
6kk ilman ehkäisyä joo voisi monelle kuulostaa siltä että yritetään vauvaa jo, mutta ei miehelle, ei minun miehelle. Ei todellakaan. Siksi olen ollut ymmärtäväinen ja vältellyt tärppipäiviä ettei vauva tulisi hänelle yllätyksenä.
En käsitä miten minä ole kontrolloiva jos ollaan 10v oltu yhdessä, 5v mietitty vauvaa, 6kk valmistauduttu ja mies vetää liinat kiinni ENNEN kuin yritys lähtee käyntiin. Edelleen minä olen tässä se ymmärtäväinen ja lähden nyt jarruttelemaan, koska huomaan ettei mies ole valmis tähän. Ymmärrän että on paineita tai pelkoja. Ja sitä suren. Koska itsellä ei enää ole: olen kerrankin valmis ja olin onnellinen siitä että mies luuli olevansa valmis.
Sovittiin että katsotaan tätä vielä myöhemmin. Mies sanoin että häntä pelottaa liikaa. Eli emme yritä nyt hetkeen.
Kiitos kaikille vastauksista.
Ap
Anteeksi uteluni, mutta oliko siis niin, ettei mies nyt siis tosiaan haluakaan lasta, kun aiemmin hänelle sopi kuitenkin "saa tulla jos on tullakseen" - tyyliin yrittäminen?
Ettekö siis mene nyt edes saa tullakseen- meiningillä, vaan ehkäisy käyttöön?
Ilmeisesti mies ei ajatellut että vauva voisi oikeasti sieltä tullakin ja meni paniikkiin kun olikin oikeasti tosi kyseessä, ajattelin varmaan että edelleen keskeytettyä jatketaan. Sanoi että alkoi pelottamaan ja ei pysty, jos tietää että sieltä voisi tulla vauva.
En oikein ymmärrä enää tätä itsekään. Mutta sovimme ettemme enää yritä, kun se miestä pelottaa niin paljon ja ehkäisy tulee takaisin. Mies oli tyytyväinen päätökseen.
Tästä eilen juuri yritin keskustella että mitä kun toinen vaihtaa suunnan heti, mutta moni on ottanut minut täällä ihan väärin ja että kyttään vain ovulaatiota ja ahdistan miehen nurkkaan. Koen että mies on tässä se kontrollissa, en minä.
Ap
Sinun aloitusviestistä sai semmoisen käsityksen että olet miehelle kalenteri kädessä sanonut että nyt pitäis panna että saadaan se vauva ja mies ei ole siihen pystynyt. Siksi moni ajattelee että kontrolloit. Nämä myöhemmät viestit antaa ihan eri kuvan, mutta kaikki ei lue koko ketjua ennen kommentointia.
Kerroksää missä olen näin kirjoittanut? Minusta olen jatkuvasti sanonut että sanoin miehelle kerran, että tulevalla viikolla voitaisiin lisätä kertoja ja mies tuli itse ehdottomaan samana iltana puuhia. Minusta en mitenkään kontrolloi, kun se on ihan puhdasta naisen biologiaa, että ovulaatio tulee kerran kuussa.
Ap
Pitääkö oikeesti väntää rautalangasta, että ymmärtäisit, mitä joku, jolla on eri näkökuma, tarkoittaa?
Jos seksistä puhutaan tärppäivät ja ovuaatio edellä, niin jotkut kokevat sellaisen omalla kohdallaan ahdistavaksi ja painostavaksikin ja se voi viedä seksistä fiilistä ja myös vähentää seksihaluja tai jopa pystymistä. Lapsentekoon voi suhtautua monella eri tavalla. Sulla on ilmeisesti aika rationaalinen ja suoraviivainen tapa suhtautua, joku toinen tykkää toisenaisesta tavasta, esim. että keskitytään edeeen rakasteluun rakasteluna ja tunnelmaan niinkuin ennenkin seksissä.
Tuntuu, että sun on jostain syystä hankala ymmärtää, että erilaiset ihmiset suhtautuu eri tavalla, vaikka kaikilla olisi yhteistä se, että haluaisi vauvan. Miehesi ei välttämättä halua toimia tässäkään asiassa juuri samaa tavalla kuin sinä. Oletko valmis kompromisseihin? Oletko todella se, joka aina joustaa, kuten kerroit?
Kontrolloivalta käytökseltä siinä vaikutti se, että vaikutti, että haluat miehesi olevan tismalleen samoilla linjoilla, puhuen myös suoraan ovulaatiosta ja yrittämisestä ja että pitäisi heti pystyä lisäämään seksikertoja vain päättämällä rationaalisesti asiasta, tai meinaat heti heittää kokonaan hanskat tiskiin, lopettaa itse yrittämisen ja mietit heti jopa suhteen lopettamista. (No miehesi ei sellaiseen ilmiselvästi pystynytkään, vaikka itse oikein yritti.) Tilanne oli silloin siis se, että mies ei ollut kerran kyennyt seksissä aukeamaan ja sanonut että hän haluisi yrittää lasta "tulee jos on tullakseen" -tyylillä. Sinulle tällainen ei missään tapauksessa vaikuttanut sopivan ja olit vihainen miehelle hänen mieipiteestään ja tunteistaan. (Ja olitte kuitenkin tässä vaiheessa harrastaneet seksiä jo puoli vuotta ilman varsinaita ehkäisyä, mikä tarkoittaa sitä, että raskaus olisi ollut mahdollinen aiemminkin. Vaikka olit/olitte vältelleet varsinaisia otollisia päiviä.)
Toki on eri asia jos asia oli niin, että mies todella epäröi vauvantekoa eikä haluakaan lasta, vaikka asiaa oli kypsytelty pitkään. Vai onko kuitenkin niin, että painostuksesi asiaan ja vaatimus täysin samanlaiseen ajatteluun kanssasi sai miehen epävarmaksi? Vai peräännyitkö loputakin kuitenkin itse, kun mies ei suhtautunut asiaan kanssasi aivan samaa tavalla, joka näytti olevan vaatimuksesi..? (My way or no way?) ..mikä olisi ainakin omasta mielestäni kontrolloivaa käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin pelotellaan koulussa ja gynellä noin 30-vuotiaaksi asti. Tämän jälkeen siirrytään faktoihin ja selviää että raskaaksi voi tullakin vain oviksen aikoihin.
Kyllä vain, ja se ovulaation hetki ei ole satavarma kenelläkään. Siksi paljaalla paneminen on aina riski.
..Ja jotkut siittiötkin voivat elellä jopa viikonkin ja odotella sitä ovulaatiota :D Että juu, sitä ei voi etukäteen varmaksi tietää, mistä seksikerrasta voisi raskautua ja mistä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin pelotellaan koulussa ja gynellä noin 30-vuotiaaksi asti. Tämän jälkeen siirrytään faktoihin ja selviää että raskaaksi voi tullakin vain oviksen aikoihin.
Kyllä vain, ja se ovulaation hetki ei ole satavarma kenelläkään. Siksi paljaalla paneminen on aina riski.
..Ja jotkut siittiötkin voivat elellä jopa viikonkin ja odotella sitä ovulaatiota :D Että juu, sitä ei voi etukäteen varmaksi tietää, mistä seksikerrasta voisi raskautua ja mistä ei.
Näin. Toisenlaisella tuurilla ap voisi jo olla raskaana - ja täysin yhteisymmärryksessä miehen kanssa.
Todella sääli, että keskustelu on ajautunut puolisoiden välillä ehkäisyn palauttamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te olette ihan oikeassa siinä ettei seksi voi olla suorituskeskeistä, mutta meillä kun sitä ei ole niin usein - siksi ehdotin että nyt jos haluamme vauvan - sitä on enemmän. Ei se mitään että pidän miestä siitosorina tai olen pelkästään ovulaatioon keskittynyt. Olen melkein 40v. Halusin lisätä mahdollisuuksiamme tulla raskaaksi. Jos olisin nuori, en ottaisi tästä mitään stressiä, sen kun pantaisiin, mutta kun tässä taloudessa sitä ei ole usein! Yritän vain ja ainoastaan lisätä meidän seksikertoja että vauva voisi joskus tulla.
6kk ilman ehkäisyä joo voisi monelle kuulostaa siltä että yritetään vauvaa jo, mutta ei miehelle, ei minun miehelle. Ei todellakaan. Siksi olen ollut ymmärtäväinen ja vältellyt tärppipäiviä ettei vauva tulisi hänelle yllätyksenä.
En käsitä miten minä ole kontrolloiva jos ollaan 10v oltu yhdessä, 5v mietitty vauvaa, 6kk valmistauduttu ja mies vetää liinat kiinni ENNEN kuin yritys lähtee käyntiin. Edelleen minä olen tässä se ymmärtäväinen ja lähden nyt jarruttelemaan, koska huomaan ettei mies ole valmis tähän. Ymmärrän että on paineita tai pelkoja. Ja sitä suren. Koska itsellä ei enää ole: olen kerrankin valmis ja olin onnellinen siitä että mies luuli olevansa valmis.
Sovittiin että katsotaan tätä vielä myöhemmin. Mies sanoin että häntä pelottaa liikaa. Eli emme yritä nyt hetkeen.
Kiitos kaikille vastauksista.
Ap
Anteeksi uteluni, mutta oliko siis niin, ettei mies nyt siis tosiaan haluakaan lasta, kun aiemmin hänelle sopi kuitenkin "saa tulla jos on tullakseen" - tyyliin yrittäminen?
Ettekö siis mene nyt edes saa tullakseen- meiningillä, vaan ehkäisy käyttöön?
Ilmeisesti mies ei ajatellut että vauva voisi oikeasti sieltä tullakin ja meni paniikkiin kun olikin oikeasti tosi kyseessä, ajattelin varmaan että edelleen keskeytettyä jatketaan. Sanoi että alkoi pelottamaan ja ei pysty, jos tietää että sieltä voisi tulla vauva.
En oikein ymmärrä enää tätä itsekään. Mutta sovimme ettemme enää yritä, kun se miestä pelottaa niin paljon ja ehkäisy tulee takaisin. Mies oli tyytyväinen päätökseen.
Tästä eilen juuri yritin keskustella että mitä kun toinen vaihtaa suunnan heti, mutta moni on ottanut minut täällä ihan väärin ja että kyttään vain ovulaatiota ja ahdistan miehen nurkkaan. Koen että mies on tässä se kontrollissa, en minä.
Ap
Sinun aloitusviestistä sai semmoisen käsityksen että olet miehelle kalenteri kädessä sanonut että nyt pitäis panna että saadaan se vauva ja mies ei ole siihen pystynyt. Siksi moni ajattelee että kontrolloit. Nämä myöhemmät viestit antaa ihan eri kuvan, mutta kaikki ei lue koko ketjua ennen kommentointia.
Ap:n viesteissä on paljon ristiriitaisuuksia. Sama oleellinen asia on kerrottu toisin eri viestissä. Esim. kertoiko hän miehelle, kun jättivät ehkäisyn pois, että vältteli itse tärppipäiviä vai ei. Vai tekivätkö niin yhteisymmärryksessä, että molemmat toimivat ihan tieten näin? (Asian on sanottu selvästi molemmilla tavoilla; että hän toimi niin kertomatta miehelle sitä, ja toisessa viestissä taas, että kertoi ja yhteisymärryksessä tehtiin niin...) Ja puhuiko ap ovulaatiosta ja otollisista päivistä miehelle vai ei?
Ap antaa miehestään myös jotenkin tyhmän kuvan; kertoo että hänen miehensä ei ymmärtäisi, että ehkäisemättömästä seksistä voi tulla vauva (puoli vuotta jo ilman varsinaista ehkäisyä) ... Ja kertoo että hän itse on aina ollut se ymmärtäväinen ja joustava. hmmm.
En oikein jaksa enää uskoa ap:n kertomuksia. Tuntuu ettei pysty kertomaan asioista tänne ihan rehellisesti, kun selvästikin koittaa - toisista kommentoijasta riippuen - antaa itsestään hyvää kuvaa ja vaihtaa vähän tarinaa kun saakin kritiikkiä itse.
Voin erehtyä tässä itsekin, mutta sen varran ristiriitaisuuksia on noissa ap:n omissa kommenteissa..
Ja kumpi siis laittoi lapsenteon tauolle nyt. "Sovimme ettemme enää yritä" Ap vai mies, vai yhteisymärryksessä... ei voi saada selvää. Täällä ap ainakin "uhkaili" aiemmin, ettei hän ala enää koittamaan asta, jos mies on vain "tulee jos on tullakseen" linjoilla, että sitten hä itse ei halua ollenkaan...?
Nämä on viimeiset viestit mitä laitan.
1. Tunnen mieheni. Heti kun hän vähänkin empii, hän tarkoittaa sillä ei. Tunnistan tämän heti, koska kävimme saman draaman läpi, kun olimme ostamassa yhteistä kotia, menossa kihloihin, naimisiin ja lopulta kun mietimme koiran ostoa. Miehen vetäytyminen on aina _ei_. Se ei ole koskaan ehkä, tai ehkä haluaisin, mutta en uskalla, vaan EI.
2. Jätimme pois ehkäisyn, EI sen takia että halusimme silloin vauvan, VAAN kun minun kierukka oli menossa vanhaksi. Halusin nähdä minkälainen kiertoni on, koska kierukka ollut käytössä yli 10v. Sanoin tästä miehelle ja hän oli OK asian kanssa. Emme keskustelleet siinä mitenkään mistään sen syvällisemmästä tai että vauva saa tulla jos tullakseen tms asioista.
Puhuimme kuitenkin puolen vuoden aikana, että voisimme alkaa miettimään nyt tosissaan vauvaa ja mies sitä jäi pohtimaan. Käytimme keskeytettyä sekä varmoja päiviä.
En ole siitä ottanut stressiä, koska meillä seksiä on niin vähän ja yleensä kiersimme otolliset päivät (minun ohjaamani) kaukaa, koska emme olleet sopineet että vauva saa tulla.
En ääneen puhunut "minä ilmoitan sitten kun on ovulaatio ettei vaan tule vauvaa". Vaan, jos mies ehdotteli huonona päivänä, siirsin sitä muutamalla päivällä tai emme tehneet mitään.
Mutta mies ei todellakaan olettanut että annamme vauvan tulla jos on tullakseen tässä 6kk aikana. Enkä minäkään. Emme jättäneet ehkäisyä _yhteistuumin_ siitä syystä. Halusin pois hormonaalisesta ehkäisystä hetkeksi, jotta näen miten kiertoni ja kroppani toimiin, sekä mietintätauon, mikä olisi meille paras ratkaisu.
3. En ala tehdä lasta kenenkään kanssa joka ei sitä 100% halua! Siinä pitää olla molempien suostumus ja tieto milloin se tapahtuu, jos se tapahtuu.
4. Kun olimme yhdessä vauvasta jutelleet, samoin vanhempainvapaista, ja siitä tarvitsemmeko sitten isomman kodin - päätimme että nyt yritämme oikeasti. Ja ensimmäinen seksikerta - mies pelästyi ja tunnistin tämän pelästymisen saman tien, että on vaihtanut mieltänsä. Se on hänen tapaistaan. Teot ja sanat ei kohtaa. Tämä on ollut aina meidän ongelma.
5. Juttelimme myöhemin ja mies sanoi että pelkää liikaa. En ala vauvaa pakottamaan kenellekään, enkä todellakaan tee sitä salaa, ja sovimme _yhdessä_ ettei vauvaa tehdä nyt ja otamme takaisin ehkäisyn. Se ei ehkä ole se mitä minä haluan, mutta en voi asialle mitään, en ala pakottamaan mihinkään.
Jos mies pelkää - miksi pakottaisin vauvantekoon? Haluan että molemmille ajatus vauvasta on kiva, eikä kumpikaan koe sitä ahdistavaksi. Eihän suhteesta tule mitään, jos pakotan miehen isäksi.
Ja ei mies ole tyhmä, mutta ei mitenkään 100% perillä naisen kropan toiminnasta tai milloin ovulaatio tulee tms. Varsinkin kun ollaan oltu 10v yhdessä ja minulla ei ole sen aikana ollut ikinä edes kuukautisia - koska kierukka. Eli voi olla hänellekin uusi asia, kun emme ikinä ole kondomia tms käyttänyt. Kierukka on ollut hyvin näkymätön ehkäisy hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te olette ihan oikeassa siinä ettei seksi voi olla suorituskeskeistä, mutta meillä kun sitä ei ole niin usein - siksi ehdotin että nyt jos haluamme vauvan - sitä on enemmän. Ei se mitään että pidän miestä siitosorina tai olen pelkästään ovulaatioon keskittynyt. Olen melkein 40v. Halusin lisätä mahdollisuuksiamme tulla raskaaksi. Jos olisin nuori, en ottaisi tästä mitään stressiä, sen kun pantaisiin, mutta kun tässä taloudessa sitä ei ole usein! Yritän vain ja ainoastaan lisätä meidän seksikertoja että vauva voisi joskus tulla.
6kk ilman ehkäisyä joo voisi monelle kuulostaa siltä että yritetään vauvaa jo, mutta ei miehelle, ei minun miehelle. Ei todellakaan. Siksi olen ollut ymmärtäväinen ja vältellyt tärppipäiviä ettei vauva tulisi hänelle yllätyksenä.
En käsitä miten minä ole kontrolloiva jos ollaan 10v oltu yhdessä, 5v mietitty vauvaa, 6kk valmistauduttu ja mies vetää liinat kiinni ENNEN kuin yritys lähtee käyntiin. Edelleen minä olen tässä se ymmärtäväinen ja lähden nyt jarruttelemaan, koska huomaan ettei mies ole valmis tähän. Ymmärrän että on paineita tai pelkoja. Ja sitä suren. Koska itsellä ei enää ole: olen kerrankin valmis ja olin onnellinen siitä että mies luuli olevansa valmis.
Sovittiin että katsotaan tätä vielä myöhemmin. Mies sanoin että häntä pelottaa liikaa. Eli emme yritä nyt hetkeen.
Kiitos kaikille vastauksista.
Ap
Anteeksi uteluni, mutta oliko siis niin, ettei mies nyt siis tosiaan haluakaan lasta, kun aiemmin hänelle sopi kuitenkin "saa tulla jos on tullakseen" - tyyliin yrittäminen?
Ettekö siis mene nyt edes saa tullakseen- meiningillä, vaan ehkäisy käyttöön?
Ilmeisesti mies ei ajatellut että vauva voisi oikeasti sieltä tullakin ja meni paniikkiin kun olikin oikeasti tosi kyseessä, ajattelin varmaan että edelleen keskeytettyä jatketaan. Sanoi että alkoi pelottamaan ja ei pysty, jos tietää että sieltä voisi tulla vauva.
En oikein ymmärrä enää tätä itsekään. Mutta sovimme ettemme enää yritä, kun se miestä pelottaa niin paljon ja ehkäisy tulee takaisin. Mies oli tyytyväinen päätökseen.
Tästä eilen juuri yritin keskustella että mitä kun toinen vaihtaa suunnan heti, mutta moni on ottanut minut täällä ihan väärin ja että kyttään vain ovulaatiota ja ahdistan miehen nurkkaan. Koen että mies on tässä se kontrollissa, en minä.
Ap
Sinun aloitusviestistä sai semmoisen käsityksen että olet miehelle kalenteri kädessä sanonut että nyt pitäis panna että saadaan se vauva ja mies ei ole siihen pystynyt. Siksi moni ajattelee että kontrolloit. Nämä myöhemmät viestit antaa ihan eri kuvan, mutta kaikki ei lue koko ketjua ennen kommentointia.
Kerroksää missä olen näin kirjoittanut? Minusta olen jatkuvasti sanonut että sanoin miehelle kerran, että tulevalla viikolla voitaisiin lisätä kertoja ja mies tuli itse ehdottomaan samana iltana puuhia. Minusta en mitenkään kontrolloi, kun se on ihan puhdasta naisen biologiaa, että ovulaatio tulee kerran kuussa.
Ap
Pitääkö oikeesti väntää rautalangasta, että ymmärtäisit, mitä joku, jolla on eri näkökuma, tarkoittaa?
Jos seksistä puhutaan tärppäivät ja ovuaatio edellä, niin jotkut kokevat sellaisen omalla kohdallaan ahdistavaksi ja painostavaksikin ja se voi viedä seksistä fiilistä ja myös vähentää seksihaluja tai jopa pystymistä. Lapsentekoon voi suhtautua monella eri tavalla. Sulla on ilmeisesti aika rationaalinen ja suoraviivainen tapa suhtautua, joku toinen tykkää toisenaisesta tavasta, esim. että keskitytään edeeen rakasteluun rakasteluna ja tunnelmaan niinkuin ennenkin seksissä.
Tuntuu, että sun on jostain syystä hankala ymmärtää, että erilaiset ihmiset suhtautuu eri tavalla, vaikka kaikilla olisi yhteistä se, että haluaisi vauvan. Miehesi ei välttämättä halua toimia tässäkään asiassa juuri samaa tavalla kuin sinä. Oletko valmis kompromisseihin? Oletko todella se, joka aina joustaa, kuten kerroit?
Kontrolloivalta käytökseltä siinä vaikutti se, että vaikutti, että haluat miehesi olevan tismalleen samoilla linjoilla, puhuen myös suoraan ovulaatiosta ja yrittämisestä ja että pitäisi heti pystyä lisäämään seksikertoja vain päättämällä rationaalisesti asiasta, tai meinaat heti heittää kokonaan hanskat tiskiin, lopettaa itse yrittämisen ja mietit heti jopa suhteen lopettamista. (No miehesi ei sellaiseen ilmiselvästi pystynytkään, vaikka itse oikein yritti.) Tilanne oli silloin siis se, että mies ei ollut kerran kyennyt seksissä aukeamaan ja sanonut että hän haluisi yrittää lasta "tulee jos on tullakseen" -tyylillä. Sinulle tällainen ei missään tapauksessa vaikuttanut sopivan ja olit vihainen miehelle hänen mieipiteestään ja tunteistaan. (Ja olitte kuitenkin tässä vaiheessa harrastaneet seksiä jo puoli vuotta ilman varsinaita ehkäisyä, mikä tarkoittaa sitä, että raskaus olisi ollut mahdollinen aiemminkin. Vaikka olit/olitte vältelleet varsinaisia otollisia päiviä.)
Toki on eri asia jos asia oli niin, että mies todella epäröi vauvantekoa eikä haluakaan lasta, vaikka asiaa oli kypsytelty pitkään. Vai onko kuitenkin niin, että painostuksesi asiaan ja vaatimus täysin samanlaiseen ajatteluun kanssasi sai miehen epävarmaksi? Vai peräännyitkö loputakin kuitenkin itse, kun mies ei suhtautunut asiaan kanssasi aivan samaa tavalla, joka näytti olevan vaatimuksesi..? (My way or no way?) ..mikä olisi ainakin omasta mielestäni kontrolloivaa käytöstä.
En ole missään vaiheessa painostanut miestä vauva-asiassa. Kerran vuodessa ollaan siitä puhuttu, ja yleensä mies sitä ääneen pohtinut.
Sanoin vain yhden kerran, YHDEN, kerran miehelle, että voitaisiinko löytää yhteistä aikaa tällä viikolla. Mikä siinä on väärin? Eikö kukaan muu IKINÄ sovi miehensä kanssa että seksiä harrastetaan vaikka seuraavana päivänä? Meillä tämä on ollut hyvin yleistä, eikä todellakaan miehelle uusi juttu että puhun äänee. Yleensä ollaan aloitettu esim tiistaina - että lauantai voisi olla hyvä treffi-ilta ja mennäänkö saunaan jne jne.
Seksi tuli,mies ei pystynyt ja mitään ei tapahtunut minun puoleltani. Mies sanoi ettei halua/pysty, vaan eikö voida vaan olla ja antaa sen tulla jos tullakseen. Ei edes ollut ovulaatio, tai mitään. En ollut sanonut SANALLAKAAN vauvasta tai yrittämisestä. ja asia jäi siihen. Ei riidelty, en huutanut, en itkenyt. Seuraavana päivänä kirjoittelin tänne. Mies ei sanonut mitään. Ja myöhemmin juttelimme ja mies sanoi että pelkää liikaa, ei halua.
Olen väsynyt koko vauva asiaan, kun ollaan sitä pyöritelty VUOSIA! Haluan pysyvän päätöksen ja siksi pistin omassa mielessä samantien hanskat tiskiin, koska mies ei IKINÄ pysty päättämään mitään. Naimisiinmenoakin mietti vuosia, samoin koiraa, ja asuntoa.. Se on raskasta ja tuntuu etten kelpaa.
Eroa mietin täällä, en miehelle! Mutta en sitä tee, se oli vain kun olin mielessäni ärtynyt koko tilanteesta, joka on ollut vuosia päällä. Ja taas kerran mies laittaa jossain asiassa yhtäkkiä liinat kiinni.
Minulla on myös se oikeus, koska en jaksa pettymyksiä. En halua olla innostunut jostain ja sitten saa varoa ettei toinen pelästy. Se on kuluttavaa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2. Jätimme pois ehkäisyn, EI sen takia että halusimme silloin vauvan, VAAN kun minun kierukka oli menossa vanhaksi. Halusin nähdä minkälainen kiertoni on, koska kierukka ollut käytössä yli 10v. Sanoin tästä miehelle ja hän oli OK asian kanssa. Emme keskustelleet siinä mitenkään mistään sen syvällisemmästä tai että vauva saa tulla jos tullakseen tms asioista.
Puhuimme kuitenkin puolen vuoden aikana, että voisimme alkaa miettimään nyt tosissaan vauvaa ja mies sitä jäi pohtimaan. Käytimme keskeytettyä sekä varmoja päiviä.
En ole siitä ottanut stressiä, koska meillä seksiä on niin vähän ja yleensä kiersimme otolliset päivät (minun ohjaamani) kaukaa, koska emme olleet sopineet että vauva saa tulla.
En ääneen puhunut "minä ilmoitan sitten kun on ovulaatio ettei vaan tule vauvaa". Vaan, jos mies ehdotteli huonona päivänä, siirsin sitä muutamalla päivällä tai emme tehneet mitään.
Mutta mies ei todellakaan olettanut että annamme vauvan tulla jos on tullakseen tässä 6kk aikana. Enkä minäkään.Emme jättäneet ehkäisyä _yhteistuumin_ siitä syystä. Halusin pois hormonaalisesta ehkäisystä hetkeksi, jotta näen miten kiertoni ja kroppani toimiin, sekä mietintätauon, mikä olisi meille paras ratkaisu.
Anteeksi mitä?
Ei tässä ole päätä eikä häntää.
Jotta tänne mitään saisi kommentoida, pitäisi ensin lukea kaikki 447 viestiä läpi, analysoida ne ja yrittää tulkita mitä ja miksi.
Ei tämä ole mikään pääsykoetehtävä !
Yleisen tason huomautukset eivät ole suositeltuja tähän keskusteluun, vaan kaiken pitäisi liittyä tiukasti vaan ja ainoastaan tähän tapaukseen. hohhoijaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastatteko seksiä muulloinkin? Vaan nyt pelkästään ovulaation aikana?
Jos hararstatte muulloinkin niin mielestäni siinä ei ole mitään väärää että et kerro miehelle että ovuloit, senkus vaan peuhaatte. Molemmat kuitenkin ovat vauvasta puhuneet
En koe että se on reilua. Miksi minun pitää pantata tietoa milloin ovuloin? Juuri tätä en halua. Vauvanteko on kuitenkin kahden kauppa. Meillä on yleensä 1-5 kertaa kuussa tms. Ei olla oltu kauhean aktiivisia tässä viimeisen parin vuoden aikana. Ollaan tykätty että on pidempiä taukoja ja siksi halusin olla rehellinen ja ehdotin että viikon olisi joka toinen päivä.
Ap
Kerran kuussa? Aika laimeaa on ja en ihmettele, jos mies menee puihin, jos se ainoa kerta nakitetaan kovalla melulla ovulaatioon. Meillä tulee jos on tullakseen tarkoitti sitä, että ehkäisy jätettiin pois. Pantiin toki muutenkin joka päivä kuten ennenkin.
Meillä oli ennen joka toinen päivä, mutta ei enää. En voi sille mitään: ei ole minun toiveesta. Ap
Älä sitten ihmettele, kun vauva on syntynyt ja mies ilmoittaa haluavansa erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te olette ihan oikeassa siinä ettei seksi voi olla suorituskeskeistä, mutta meillä kun sitä ei ole niin usein - siksi ehdotin että nyt jos haluamme vauvan - sitä on enemmän. Ei se mitään että pidän miestä siitosorina tai olen pelkästään ovulaatioon keskittynyt. Olen melkein 40v. Halusin lisätä mahdollisuuksiamme tulla raskaaksi. Jos olisin nuori, en ottaisi tästä mitään stressiä, sen kun pantaisiin, mutta kun tässä taloudessa sitä ei ole usein! Yritän vain ja ainoastaan lisätä meidän seksikertoja että vauva voisi joskus tulla.
6kk ilman ehkäisyä joo voisi monelle kuulostaa siltä että yritetään vauvaa jo, mutta ei miehelle, ei minun miehelle. Ei todellakaan. Siksi olen ollut ymmärtäväinen ja vältellyt tärppipäiviä ettei vauva tulisi hänelle yllätyksenä.
En käsitä miten minä ole kontrolloiva jos ollaan 10v oltu yhdessä, 5v mietitty vauvaa, 6kk valmistauduttu ja mies vetää liinat kiinni ENNEN kuin yritys lähtee käyntiin. Edelleen minä olen tässä se ymmärtäväinen ja lähden nyt jarruttelemaan, koska huomaan ettei mies ole valmis tähän. Ymmärrän että on paineita tai pelkoja. Ja sitä suren. Koska itsellä ei enää ole: olen kerrankin valmis ja olin onnellinen siitä että mies luuli olevansa valmis.
Sovittiin että katsotaan tätä vielä myöhemmin. Mies sanoin että häntä pelottaa liikaa. Eli emme yritä nyt hetkeen.
Kiitos kaikille vastauksista.
Ap
Anteeksi uteluni, mutta oliko siis niin, ettei mies nyt siis tosiaan haluakaan lasta, kun aiemmin hänelle sopi kuitenkin "saa tulla jos on tullakseen" - tyyliin yrittäminen?
Ettekö siis mene nyt edes saa tullakseen- meiningillä, vaan ehkäisy käyttöön?
Ilmeisesti mies ei ajatellut että vauva voisi oikeasti sieltä tullakin ja meni paniikkiin kun olikin oikeasti tosi kyseessä, ajattelin varmaan että edelleen keskeytettyä jatketaan. Sanoi että alkoi pelottamaan ja ei pysty, jos tietää että sieltä voisi tulla vauva.
En oikein ymmärrä enää tätä itsekään. Mutta sovimme ettemme enää yritä, kun se miestä pelottaa niin paljon ja ehkäisy tulee takaisin. Mies oli tyytyväinen päätökseen.
Tästä eilen juuri yritin keskustella että mitä kun toinen vaihtaa suunnan heti, mutta moni on ottanut minut täällä ihan väärin ja että kyttään vain ovulaatiota ja ahdistan miehen nurkkaan. Koen että mies on tässä se kontrollissa, en minä.
Ap
Sinun aloitusviestistä sai semmoisen käsityksen että olet miehelle kalenteri kädessä sanonut että nyt pitäis panna että saadaan se vauva ja mies ei ole siihen pystynyt. Siksi moni ajattelee että kontrolloit. Nämä myöhemmät viestit antaa ihan eri kuvan, mutta kaikki ei lue koko ketjua ennen kommentointia.
Kerroksää missä olen näin kirjoittanut? Minusta olen jatkuvasti sanonut että sanoin miehelle kerran, että tulevalla viikolla voitaisiin lisätä kertoja ja mies tuli itse ehdottomaan samana iltana puuhia. Minusta en mitenkään kontrolloi, kun se on ihan puhdasta naisen biologiaa, että ovulaatio tulee kerran kuussa.
Ap
Pitääkö oikeesti väntää rautalangasta, että ymmärtäisit, mitä joku, jolla on eri näkökuma, tarkoittaa?
Jos seksistä puhutaan tärppäivät ja ovuaatio edellä, niin jotkut kokevat sellaisen omalla kohdallaan ahdistavaksi ja painostavaksikin ja se voi viedä seksistä fiilistä ja myös vähentää seksihaluja tai jopa pystymistä. Lapsentekoon voi suhtautua monella eri tavalla. Sulla on ilmeisesti aika rationaalinen ja suoraviivainen tapa suhtautua, joku toinen tykkää toisenaisesta tavasta, esim. että keskitytään edeeen rakasteluun rakasteluna ja tunnelmaan niinkuin ennenkin seksissä.
Tuntuu, että sun on jostain syystä hankala ymmärtää, että erilaiset ihmiset suhtautuu eri tavalla, vaikka kaikilla olisi yhteistä se, että haluaisi vauvan. Miehesi ei välttämättä halua toimia tässäkään asiassa juuri samaa tavalla kuin sinä. Oletko valmis kompromisseihin? Oletko todella se, joka aina joustaa, kuten kerroit?
Kontrolloivalta käytökseltä siinä vaikutti se, että vaikutti, että haluat miehesi olevan tismalleen samoilla linjoilla, puhuen myös suoraan ovulaatiosta ja yrittämisestä ja että pitäisi heti pystyä lisäämään seksikertoja vain päättämällä rationaalisesti asiasta, tai meinaat heti heittää kokonaan hanskat tiskiin, lopettaa itse yrittämisen ja mietit heti jopa suhteen lopettamista. (No miehesi ei sellaiseen ilmiselvästi pystynytkään, vaikka itse oikein yritti.) Tilanne oli silloin siis se, että mies ei ollut kerran kyennyt seksissä aukeamaan ja sanonut että hän haluisi yrittää lasta "tulee jos on tullakseen" -tyylillä. Sinulle tällainen ei missään tapauksessa vaikuttanut sopivan ja olit vihainen miehelle hänen mieipiteestään ja tunteistaan. (Ja olitte kuitenkin tässä vaiheessa harrastaneet seksiä jo puoli vuotta ilman varsinaita ehkäisyä, mikä tarkoittaa sitä, että raskaus olisi ollut mahdollinen aiemminkin. Vaikka olit/olitte vältelleet varsinaisia otollisia päiviä.)
Toki on eri asia jos asia oli niin, että mies todella epäröi vauvantekoa eikä haluakaan lasta, vaikka asiaa oli kypsytelty pitkään. Vai onko kuitenkin niin, että painostuksesi asiaan ja vaatimus täysin samanlaiseen ajatteluun kanssasi sai miehen epävarmaksi? Vai peräännyitkö loputakin kuitenkin itse, kun mies ei suhtautunut asiaan kanssasi aivan samaa tavalla, joka näytti olevan vaatimuksesi..? (My way or no way?) ..mikä olisi ainakin omasta mielestäni kontrolloivaa käytöstä.
En ole missään vaiheessa painostanut miestä vauva-asiassa. Kerran vuodessa ollaan siitä puhuttu, ja yleensä mies sitä ääneen pohtinut.
Sanoin vain yhden kerran, YHDEN, kerran miehelle, että voitaisiinko löytää yhteistä aikaa tällä viikolla. Mikä siinä on väärin? Eikö kukaan muu IKINÄ sovi miehensä kanssa että seksiä harrastetaan vaikka seuraavana päivänä? Meillä tämä on ollut hyvin yleistä, eikä todellakaan miehelle uusi juttu että puhun äänee. Yleensä ollaan aloitettu esim tiistaina - että lauantai voisi olla hyvä treffi-ilta ja mennäänkö saunaan jne jne.
Seksi tuli,mies ei pystynyt ja mitään ei tapahtunut minun puoleltani. Mies sanoi ettei halua/pysty, vaan eikö voida vaan olla ja antaa sen tulla jos tullakseen. Ei edes ollut ovulaatio, tai mitään. En ollut sanonut SANALLAKAAN vauvasta tai yrittämisestä. ja asia jäi siihen. Ei riidelty, en huutanut, en itkenyt. Seuraavana päivänä kirjoittelin tänne. Mies ei sanonut mitään. Ja myöhemmin juttelimme ja mies sanoi että pelkää liikaa, ei halua.
Olen väsynyt koko vauva asiaan, kun ollaan sitä pyöritelty VUOSIA! Haluan pysyvän päätöksen ja siksi pistin omassa mielessä samantien hanskat tiskiin, koska mies ei IKINÄ pysty päättämään mitään. Naimisiinmenoakin mietti vuosia, samoin koiraa, ja asuntoa.. Se on raskasta ja tuntuu etten kelpaa.
Eroa mietin täällä, en miehelle! Mutta en sitä tee, se oli vain kun olin mielessäni ärtynyt koko tilanteesta, joka on ollut vuosia päällä. Ja taas kerran mies laittaa jossain asiassa yhtäkkiä liinat kiinni.
Minulla on myös se oikeus, koska en jaksa pettymyksiä. En halua olla innostunut jostain ja sitten saa varoa ettei toinen pelästy. Se on kuluttavaa.
AP
No pitäisikö sun sitten nostaa enemmän se kissa pöydälle, ja vaatia mieheltä suoremmin vastauksia, kuin että vain kirjoittaa tänne mitä ajattelet? Ymmärrän todella, että tuollainen turhauttaa, eikä tunnu reiluta. Oikea osoite olisi tehdä myös miehee ajatuksesi seviksi.
Kirjoituksessani on jälleen kuitenkin yksi ristiriita aiemmin sanomaasi verrattuna joka hämää vähän taas.
kirjoitat: "Seksi tuli,mies ei pystynyt ja mitään ei tapahtunut minun puoleltani. Mies sanoi ettei halua/pysty, vaan eikö voida vaan olla ja antaa sen tulla jos tullakseen. Ei edes ollut ovulaatio, tai mitään. En ollut sanonut SANALLAKAAN vauvasta tai yrittämisestä. ja asia jäi siihen."
Aiemmin kuitenkin kerroit, että olit ennen tuota ko. seksikertaa ehdottanut miehelle että jos sillä viikolla voisi koittaa touhuilla vähän enemmän ja olitte puhuneet ja sopineet lapsen yrittämisestä... Niin miten niin et ollut sanallakaan puhunut yrittämisestä...? Kai tuo nyt oli selvää molemmille miksi ehdottelit sitä tiuhempaa seksiä...? Olin itse ainakin käsittänyt kirjoituksestasi, että juurikin olisi tuolla viikolla ollut käsillä ne otolliset päivät ja mies tiesi sen, eikä siksi pystynyt kun siitä oli juurikin ollut puhetta ja tuli paineet.... No, en ihan ymmärrä.
Eikä sillä ole kai väliäkään, jos kyse on siitä, että mies todellakin epäröi koko lapsiasiaa ja peruu mitä on yhdessä suunniteltu. Se on kyllä kurjaa. Jos et ole tehnyt omaa kantaasi täysin selväksi miehelle, mitä sinä itse haluat, niin olisi korkea aika puhua suoraan ja selvästi.
Nyt tulee vähän sellainen kuva, että tänne kirjoitat ja purat asiat, mutta tietääkö miehesi varmasti kuinka merkityksellinen tämä lapsiasia sulle olisi? Mun mielestä voit vaatia suoria selkeitä vastauksia, eikä mitään epämääräistä "pelottaa"-puhetta. Mikä pelottaa, miksi pelottaa, onko kyse suorituspaineista, onko kyse lapsenhoidosta, rahasta, työaikatauluista? jne. Vaatia (rauhaisesti kuitenkin) selvät vastaukset asioihin. Ja itse kerrot selvästi ja jämäkästi myös miehelle, että olet sen ja sen ikäinen ja se tarkoittaa sitä ja sitä jne.. ja itse haluaisit näin ja näin. Ja sitten pyydät selvää vastausta näihin asioihin. Olet sellaisen ansainnut kyllä. Olette pyöritelleet asiaa jo monta vuotta. Jos mies ei pysty heti vastaamaan kaikkeen, niin voit kysyä mieheltä, että montako päivää hänen tarvitsee miettiä vastauksia, ja palaatte sen jälkeen asiaan uudestaan. Luuletko että saisit näin vastaukset mitä mieheltä kaipaat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ukkoon olet 10 vuotta tuhlannut ja aina halunnut lasta ja hän on tiennyt sen, niin olet sen ansainnut. Tee vaan omat päätöksesi. Älä anna ukkosi estää onneasi. Et ehdi enää muutakaan miestä löytää (todennäköisesti).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te olette ihan oikeassa siinä ettei seksi voi olla suorituskeskeistä, mutta meillä kun sitä ei ole niin usein - siksi ehdotin että nyt jos haluamme vauvan - sitä on enemmän. Ei se mitään että pidän miestä siitosorina tai olen pelkästään ovulaatioon keskittynyt. Olen melkein 40v. Halusin lisätä mahdollisuuksiamme tulla raskaaksi. Jos olisin nuori, en ottaisi tästä mitään stressiä, sen kun pantaisiin, mutta kun tässä taloudessa sitä ei ole usein! Yritän vain ja ainoastaan lisätä meidän seksikertoja että vauva voisi joskus tulla.
6kk ilman ehkäisyä joo voisi monelle kuulostaa siltä että yritetään vauvaa jo, mutta ei miehelle, ei minun miehelle. Ei todellakaan. Siksi olen ollut ymmärtäväinen ja vältellyt tärppipäiviä ettei vauva tulisi hänelle yllätyksenä.
En käsitä miten minä ole kontrolloiva jos ollaan 10v oltu yhdessä, 5v mietitty vauvaa, 6kk valmistauduttu ja mies vetää liinat kiinni ENNEN kuin yritys lähtee käyntiin. Edelleen minä olen tässä se ymmärtäväinen ja lähden nyt jarruttelemaan, koska huomaan ettei mies ole valmis tähän. Ymmärrän että on paineita tai pelkoja. Ja sitä suren. Koska itsellä ei enää ole: olen kerrankin valmis ja olin onnellinen siitä että mies luuli olevansa valmis.
Sovittiin että katsotaan tätä vielä myöhemmin. Mies sanoin että häntä pelottaa liikaa. Eli emme yritä nyt hetkeen.
Kiitos kaikille vastauksista.
Ap
Anteeksi uteluni, mutta oliko siis niin, ettei mies nyt siis tosiaan haluakaan lasta, kun aiemmin hänelle sopi kuitenkin "saa tulla jos on tullakseen" - tyyliin yrittäminen?
Ettekö siis mene nyt edes saa tullakseen- meiningillä, vaan ehkäisy käyttöön?
Ilmeisesti mies ei ajatellut että vauva voisi oikeasti sieltä tullakin ja meni paniikkiin kun olikin oikeasti tosi kyseessä, ajattelin varmaan että edelleen keskeytettyä jatketaan. Sanoi että alkoi pelottamaan ja ei pysty, jos tietää että sieltä voisi tulla vauva.
En oikein ymmärrä enää tätä itsekään. Mutta sovimme ettemme enää yritä, kun se miestä pelottaa niin paljon ja ehkäisy tulee takaisin. Mies oli tyytyväinen päätökseen.
Tästä eilen juuri yritin keskustella että mitä kun toinen vaihtaa suunnan heti, mutta moni on ottanut minut täällä ihan väärin ja että kyttään vain ovulaatiota ja ahdistan miehen nurkkaan. Koen että mies on tässä se kontrollissa, en minä.
Ap
Sinun aloitusviestistä sai semmoisen käsityksen että olet miehelle kalenteri kädessä sanonut että nyt pitäis panna että saadaan se vauva ja mies ei ole siihen pystynyt. Siksi moni ajattelee että kontrolloit. Nämä myöhemmät viestit antaa ihan eri kuvan, mutta kaikki ei lue koko ketjua ennen kommentointia.
Ap:n viesteissä on paljon ristiriitaisuuksia. Sama oleellinen asia on kerrottu toisin eri viestissä. Esim. kertoiko hän miehelle, kun jättivät ehkäisyn pois, että vältteli itse tärppipäiviä vai ei. Vai tekivätkö niin yhteisymmärryksessä, että molemmat toimivat ihan tieten näin? (Asian on sanottu selvästi molemmilla tavoilla; että hän toimi niin kertomatta miehelle sitä, ja toisessa viestissä taas, että kertoi ja yhteisymärryksessä tehtiin niin...) Ja puhuiko ap ovulaatiosta ja otollisista päivistä miehelle vai ei?
Ap antaa miehestään myös jotenkin tyhmän kuvan; kertoo että hänen miehensä ei ymmärtäisi, että ehkäisemättömästä seksistä voi tulla vauva (puoli vuotta jo ilman varsinaista ehkäisyä) ... Ja kertoo että hän itse on aina ollut se ymmärtäväinen ja joustava. hmmm.
En oikein jaksa enää uskoa ap:n kertomuksia. Tuntuu ettei pysty kertomaan asioista tänne ihan rehellisesti, kun selvästikin koittaa - toisista kommentoijasta riippuen - antaa itsestään hyvää kuvaa ja vaihtaa vähän tarinaa kun saakin kritiikkiä itse.
Voin erehtyä tässä itsekin, mutta sen varran ristiriitaisuuksia on noissa ap:n omissa kommenteissa..
Ja kumpi siis laittoi lapsenteon tauolle nyt. "Sovimme ettemme enää yritä" Ap vai mies, vai yhteisymärryksessä... ei voi saada selvää. Täällä ap ainakin "uhkaili" aiemmin, ettei hän ala enää koittamaan asta, jos mies on vain "tulee jos on tullakseen" linjoilla, että sitten hä itse ei halua ollenkaan...?
Nämä on viimeiset viestit mitä laitan.
1. Tunnen mieheni. Heti kun hän vähänkin empii, hän tarkoittaa sillä ei. Tunnistan tämän heti, koska kävimme saman draaman läpi, kun olimme ostamassa yhteistä kotia, menossa kihloihin, naimisiin ja lopulta kun mietimme koiran ostoa. Miehen vetäytyminen on aina _ei_. Se ei ole koskaan ehkä, tai ehkä haluaisin, mutta en uskalla, vaan EI.
2. Jätimme pois ehkäisyn, EI sen takia että halusimme silloin vauvan, VAAN kun minun kierukka oli menossa vanhaksi. Halusin nähdä minkälainen kiertoni on, koska kierukka ollut käytössä yli 10v. Sanoin tästä miehelle ja hän oli OK asian kanssa. Emme keskustelleet siinä mitenkään mistään sen syvällisemmästä tai että vauva saa tulla jos tullakseen tms asioista.
Puhuimme kuitenkin puolen vuoden aikana, että voisimme alkaa miettimään nyt tosissaan vauvaa ja mies sitä jäi pohtimaan. Käytimme keskeytettyä sekä varmoja päiviä.
En ole siitä ottanut stressiä, koska meillä seksiä on niin vähän ja yleensä kiersimme otolliset päivät (minun ohjaamani) kaukaa, koska emme olleet sopineet että vauva saa tulla.
En ääneen puhunut "minä ilmoitan sitten kun on ovulaatio ettei vaan tule vauvaa". Vaan, jos mies ehdotteli huonona päivänä, siirsin sitä muutamalla päivällä tai emme tehneet mitään.
Mutta mies ei todellakaan olettanut että annamme vauvan tulla jos on tullakseen tässä 6kk aikana. Enkä minäkään. Emme jättäneet ehkäisyä _yhteistuumin_ siitä syystä. Halusin pois hormonaalisesta ehkäisystä hetkeksi, jotta näen miten kiertoni ja kroppani toimiin, sekä mietintätauon, mikä olisi meille paras ratkaisu.
3. En ala tehdä lasta kenenkään kanssa joka ei sitä 100% halua! Siinä pitää olla molempien suostumus ja tieto milloin se tapahtuu, jos se tapahtuu.
4. Kun olimme yhdessä vauvasta jutelleet, samoin vanhempainvapaista, ja siitä tarvitsemmeko sitten isomman kodin - päätimme että nyt yritämme oikeasti. Ja ensimmäinen seksikerta - mies pelästyi ja tunnistin tämän pelästymisen saman tien, että on vaihtanut mieltänsä. Se on hänen tapaistaan. Teot ja sanat ei kohtaa. Tämä on ollut aina meidän ongelma.
5. Juttelimme myöhemin ja mies sanoi että pelkää liikaa. En ala vauvaa pakottamaan kenellekään, enkä todellakaan tee sitä salaa, ja sovimme _yhdessä_ ettei vauvaa tehdä nyt ja otamme takaisin ehkäisyn. Se ei ehkä ole se mitä minä haluan, mutta en voi asialle mitään, en ala pakottamaan mihinkään.
Jos mies pelkää - miksi pakottaisin vauvantekoon? Haluan että molemmille ajatus vauvasta on kiva, eikä kumpikaan koe sitä ahdistavaksi. Eihän suhteesta tule mitään, jos pakotan miehen isäksi.Ja ei mies ole tyhmä, mutta ei mitenkään 100% perillä naisen kropan toiminnasta tai milloin ovulaatio tulee tms. Varsinkin kun ollaan oltu 10v yhdessä ja minulla ei ole sen aikana ollut ikinä edes kuukautisia - koska kierukka. Eli voi olla hänellekin uusi asia, kun emme ikinä ole kondomia tms käyttänyt. Kierukka on ollut hyvin näkymätön ehkäisy hänelle.
Eli sinä olet nyt valmis siihen tosiasiaan, että et välttämättä tule ikinä saamaan lasta ko. miehen kanssa? Joko sen takia, ettei mies olekaan koskaan valmis ja ehkäisyä tulee miehen halujen takia käyttää niin kauan, kunnes sinun lisääntymisikäsi päättyy tai sen takia, että ikäsi tulee ihan oikeasti vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te olette ihan oikeassa siinä ettei seksi voi olla suorituskeskeistä, mutta meillä kun sitä ei ole niin usein - siksi ehdotin että nyt jos haluamme vauvan - sitä on enemmän. Ei se mitään että pidän miestä siitosorina tai olen pelkästään ovulaatioon keskittynyt. Olen melkein 40v. Halusin lisätä mahdollisuuksiamme tulla raskaaksi. Jos olisin nuori, en ottaisi tästä mitään stressiä, sen kun pantaisiin, mutta kun tässä taloudessa sitä ei ole usein! Yritän vain ja ainoastaan lisätä meidän seksikertoja että vauva voisi joskus tulla.
6kk ilman ehkäisyä joo voisi monelle kuulostaa siltä että yritetään vauvaa jo, mutta ei miehelle, ei minun miehelle. Ei todellakaan. Siksi olen ollut ymmärtäväinen ja vältellyt tärppipäiviä ettei vauva tulisi hänelle yllätyksenä.
En käsitä miten minä ole kontrolloiva jos ollaan 10v oltu yhdessä, 5v mietitty vauvaa, 6kk valmistauduttu ja mies vetää liinat kiinni ENNEN kuin yritys lähtee käyntiin. Edelleen minä olen tässä se ymmärtäväinen ja lähden nyt jarruttelemaan, koska huomaan ettei mies ole valmis tähän. Ymmärrän että on paineita tai pelkoja. Ja sitä suren. Koska itsellä ei enää ole: olen kerrankin valmis ja olin onnellinen siitä että mies luuli olevansa valmis.
Sovittiin että katsotaan tätä vielä myöhemmin. Mies sanoin että häntä pelottaa liikaa. Eli emme yritä nyt hetkeen.
Kiitos kaikille vastauksista.
Ap
Anteeksi uteluni, mutta oliko siis niin, ettei mies nyt siis tosiaan haluakaan lasta, kun aiemmin hänelle sopi kuitenkin "saa tulla jos on tullakseen" - tyyliin yrittäminen?
Ettekö siis mene nyt edes saa tullakseen- meiningillä, vaan ehkäisy käyttöön?
Ilmeisesti mies ei ajatellut että vauva voisi oikeasti sieltä tullakin ja meni paniikkiin kun olikin oikeasti tosi kyseessä, ajattelin varmaan että edelleen keskeytettyä jatketaan. Sanoi että alkoi pelottamaan ja ei pysty, jos tietää että sieltä voisi tulla vauva.
En oikein ymmärrä enää tätä itsekään. Mutta sovimme ettemme enää yritä, kun se miestä pelottaa niin paljon ja ehkäisy tulee takaisin. Mies oli tyytyväinen päätökseen.
Tästä eilen juuri yritin keskustella että mitä kun toinen vaihtaa suunnan heti, mutta moni on ottanut minut täällä ihan väärin ja että kyttään vain ovulaatiota ja ahdistan miehen nurkkaan. Koen että mies on tässä se kontrollissa, en minä.
Ap
Sinun aloitusviestistä sai semmoisen käsityksen että olet miehelle kalenteri kädessä sanonut että nyt pitäis panna että saadaan se vauva ja mies ei ole siihen pystynyt. Siksi moni ajattelee että kontrolloit. Nämä myöhemmät viestit antaa ihan eri kuvan, mutta kaikki ei lue koko ketjua ennen kommentointia.
Kerroksää missä olen näin kirjoittanut? Minusta olen jatkuvasti sanonut että sanoin miehelle kerran, että tulevalla viikolla voitaisiin lisätä kertoja ja mies tuli itse ehdottomaan samana iltana puuhia. Minusta en mitenkään kontrolloi, kun se on ihan puhdasta naisen biologiaa, että ovulaatio tulee kerran kuussa.
Ap
Pitääkö oikeesti väntää rautalangasta, että ymmärtäisit, mitä joku, jolla on eri näkökuma, tarkoittaa?
Jos seksistä puhutaan tärppäivät ja ovuaatio edellä, niin jotkut kokevat sellaisen omalla kohdallaan ahdistavaksi ja painostavaksikin ja se voi viedä seksistä fiilistä ja myös vähentää seksihaluja tai jopa pystymistä. Lapsentekoon voi suhtautua monella eri tavalla. Sulla on ilmeisesti aika rationaalinen ja suoraviivainen tapa suhtautua, joku toinen tykkää toisenaisesta tavasta, esim. että keskitytään edeeen rakasteluun rakasteluna ja tunnelmaan niinkuin ennenkin seksissä.
Tuntuu, että sun on jostain syystä hankala ymmärtää, että erilaiset ihmiset suhtautuu eri tavalla, vaikka kaikilla olisi yhteistä se, että haluaisi vauvan. Miehesi ei välttämättä halua toimia tässäkään asiassa juuri samaa tavalla kuin sinä. Oletko valmis kompromisseihin? Oletko todella se, joka aina joustaa, kuten kerroit?
Kontrolloivalta käytökseltä siinä vaikutti se, että vaikutti, että haluat miehesi olevan tismalleen samoilla linjoilla, puhuen myös suoraan ovulaatiosta ja yrittämisestä ja että pitäisi heti pystyä lisäämään seksikertoja vain päättämällä rationaalisesti asiasta, tai meinaat heti heittää kokonaan hanskat tiskiin, lopettaa itse yrittämisen ja mietit heti jopa suhteen lopettamista. (No miehesi ei sellaiseen ilmiselvästi pystynytkään, vaikka itse oikein yritti.) Tilanne oli silloin siis se, että mies ei ollut kerran kyennyt seksissä aukeamaan ja sanonut että hän haluisi yrittää lasta "tulee jos on tullakseen" -tyylillä. Sinulle tällainen ei missään tapauksessa vaikuttanut sopivan ja olit vihainen miehelle hänen mieipiteestään ja tunteistaan. (Ja olitte kuitenkin tässä vaiheessa harrastaneet seksiä jo puoli vuotta ilman varsinaita ehkäisyä, mikä tarkoittaa sitä, että raskaus olisi ollut mahdollinen aiemminkin. Vaikka olit/olitte vältelleet varsinaisia otollisia päiviä.)
Toki on eri asia jos asia oli niin, että mies todella epäröi vauvantekoa eikä haluakaan lasta, vaikka asiaa oli kypsytelty pitkään. Vai onko kuitenkin niin, että painostuksesi asiaan ja vaatimus täysin samanlaiseen ajatteluun kanssasi sai miehen epävarmaksi? Vai peräännyitkö loputakin kuitenkin itse, kun mies ei suhtautunut asiaan kanssasi aivan samaa tavalla, joka näytti olevan vaatimuksesi..? (My way or no way?) ..mikä olisi ainakin omasta mielestäni kontrolloivaa käytöstä.
En ole missään vaiheessa painostanut miestä vauva-asiassa. Kerran vuodessa ollaan siitä puhuttu, ja yleensä mies sitä ääneen pohtinut.
Sanoin vain yhden kerran, YHDEN, kerran miehelle, että voitaisiinko löytää yhteistä aikaa tällä viikolla. Mikä siinä on väärin? Eikö kukaan muu IKINÄ sovi miehensä kanssa että seksiä harrastetaan vaikka seuraavana päivänä? Meillä tämä on ollut hyvin yleistä, eikä todellakaan miehelle uusi juttu että puhun äänee. Yleensä ollaan aloitettu esim tiistaina - että lauantai voisi olla hyvä treffi-ilta ja mennäänkö saunaan jne jne.
Seksi tuli,mies ei pystynyt ja mitään ei tapahtunut minun puoleltani. Mies sanoi ettei halua/pysty, vaan eikö voida vaan olla ja antaa sen tulla jos tullakseen. Ei edes ollut ovulaatio, tai mitään. En ollut sanonut SANALLAKAAN vauvasta tai yrittämisestä. ja asia jäi siihen. Ei riidelty, en huutanut, en itkenyt. Seuraavana päivänä kirjoittelin tänne. Mies ei sanonut mitään. Ja myöhemmin juttelimme ja mies sanoi että pelkää liikaa, ei halua.
Olen väsynyt koko vauva asiaan, kun ollaan sitä pyöritelty VUOSIA! Haluan pysyvän päätöksen ja siksi pistin omassa mielessä samantien hanskat tiskiin, koska mies ei IKINÄ pysty päättämään mitään. Naimisiinmenoakin mietti vuosia, samoin koiraa, ja asuntoa.. Se on raskasta ja tuntuu etten kelpaa.
Eroa mietin täällä, en miehelle! Mutta en sitä tee, se oli vain kun olin mielessäni ärtynyt koko tilanteesta, joka on ollut vuosia päällä. Ja taas kerran mies laittaa jossain asiassa yhtäkkiä liinat kiinni.
Minulla on myös se oikeus, koska en jaksa pettymyksiä. En halua olla innostunut jostain ja sitten saa varoa ettei toinen pelästy. Se on kuluttavaa.
AP
Luvaat koko ajan teidän tilannettanne sen kautta että miehesi ei osaa tehdä päätöstä ja sit kuitenkin sanot että teillä oli sopimus. Sit kuitenkaan ette edes ole oikeasti keskustelleet tai sopineet mitään. Miten voi olla sopimus jos mies ei ole edes päätöstä tehnyt?
Anteeksi että sanon suoraan, mutta kyllä tuo nyt enemmän kuulostaa siltä, että ette ole lasta päättäneet yrittää vaan jatkatte ihan samaa eestaas jaarittelua yhä. Sinulla varmasti on nyt voimakas tahtotila, mutta onko ihme jos toiselle sitä ei vieläkään ole syntynyt? Toisen luonteenomaista jahkaamista ei todellakaan ole syyttäminen, kun kerran yhdessä olette vuosia asiaa pohtineet, et sinäkään ole päätöstä asiasta tehnyt aiemmin. Jos olisit, olisit tehnyt ratkaisuja kohti vauvaa. Ehkä ajatus on aika siirtää siihen haluatko miehen kanssa suhdetta jatkaa vai et, pois vauvasta, se kun on erillinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te olette ihan oikeassa siinä ettei seksi voi olla suorituskeskeistä, mutta meillä kun sitä ei ole niin usein - siksi ehdotin että nyt jos haluamme vauvan - sitä on enemmän. Ei se mitään että pidän miestä siitosorina tai olen pelkästään ovulaatioon keskittynyt. Olen melkein 40v. Halusin lisätä mahdollisuuksiamme tulla raskaaksi. Jos olisin nuori, en ottaisi tästä mitään stressiä, sen kun pantaisiin, mutta kun tässä taloudessa sitä ei ole usein! Yritän vain ja ainoastaan lisätä meidän seksikertoja että vauva voisi joskus tulla.
6kk ilman ehkäisyä joo voisi monelle kuulostaa siltä että yritetään vauvaa jo, mutta ei miehelle, ei minun miehelle. Ei todellakaan. Siksi olen ollut ymmärtäväinen ja vältellyt tärppipäiviä ettei vauva tulisi hänelle yllätyksenä.
En käsitä miten minä ole kontrolloiva jos ollaan 10v oltu yhdessä, 5v mietitty vauvaa, 6kk valmistauduttu ja mies vetää liinat kiinni ENNEN kuin yritys lähtee käyntiin. Edelleen minä olen tässä se ymmärtäväinen ja lähden nyt jarruttelemaan, koska huomaan ettei mies ole valmis tähän. Ymmärrän että on paineita tai pelkoja. Ja sitä suren. Koska itsellä ei enää ole: olen kerrankin valmis ja olin onnellinen siitä että mies luuli olevansa valmis.
Sovittiin että katsotaan tätä vielä myöhemmin. Mies sanoin että häntä pelottaa liikaa. Eli emme yritä nyt hetkeen.
Kiitos kaikille vastauksista.
Ap
Anteeksi uteluni, mutta oliko siis niin, ettei mies nyt siis tosiaan haluakaan lasta, kun aiemmin hänelle sopi kuitenkin "saa tulla jos on tullakseen" - tyyliin yrittäminen?
Ettekö siis mene nyt edes saa tullakseen- meiningillä, vaan ehkäisy käyttöön?
Ilmeisesti mies ei ajatellut että vauva voisi oikeasti sieltä tullakin ja meni paniikkiin kun olikin oikeasti tosi kyseessä, ajattelin varmaan että edelleen keskeytettyä jatketaan. Sanoi että alkoi pelottamaan ja ei pysty, jos tietää että sieltä voisi tulla vauva.
En oikein ymmärrä enää tätä itsekään. Mutta sovimme ettemme enää yritä, kun se miestä pelottaa niin paljon ja ehkäisy tulee takaisin. Mies oli tyytyväinen päätökseen.
Tästä eilen juuri yritin keskustella että mitä kun toinen vaihtaa suunnan heti, mutta moni on ottanut minut täällä ihan väärin ja että kyttään vain ovulaatiota ja ahdistan miehen nurkkaan. Koen että mies on tässä se kontrollissa, en minä.
Ap
Sinun aloitusviestistä sai semmoisen käsityksen että olet miehelle kalenteri kädessä sanonut että nyt pitäis panna että saadaan se vauva ja mies ei ole siihen pystynyt. Siksi moni ajattelee että kontrolloit. Nämä myöhemmät viestit antaa ihan eri kuvan, mutta kaikki ei lue koko ketjua ennen kommentointia.
Ap:n viesteissä on paljon ristiriitaisuuksia. Sama oleellinen asia on kerrottu toisin eri viestissä. Esim. kertoiko hän miehelle, kun jättivät ehkäisyn pois, että vältteli itse tärppipäiviä vai ei. Vai tekivätkö niin yhteisymmärryksessä, että molemmat toimivat ihan tieten näin? (Asian on sanottu selvästi molemmilla tavoilla; että hän toimi niin kertomatta miehelle sitä, ja toisessa viestissä taas, että kertoi ja yhteisymärryksessä tehtiin niin...) Ja puhuiko ap ovulaatiosta ja otollisista päivistä miehelle vai ei?
Ap antaa miehestään myös jotenkin tyhmän kuvan; kertoo että hänen miehensä ei ymmärtäisi, että ehkäisemättömästä seksistä voi tulla vauva (puoli vuotta jo ilman varsinaista ehkäisyä) ... Ja kertoo että hän itse on aina ollut se ymmärtäväinen ja joustava. hmmm.
En oikein jaksa enää uskoa ap:n kertomuksia. Tuntuu ettei pysty kertomaan asioista tänne ihan rehellisesti, kun selvästikin koittaa - toisista kommentoijasta riippuen - antaa itsestään hyvää kuvaa ja vaihtaa vähän tarinaa kun saakin kritiikkiä itse.
Voin erehtyä tässä itsekin, mutta sen varran ristiriitaisuuksia on noissa ap:n omissa kommenteissa..
Ja kumpi siis laittoi lapsenteon tauolle nyt. "Sovimme ettemme enää yritä" Ap vai mies, vai yhteisymärryksessä... ei voi saada selvää. Täällä ap ainakin "uhkaili" aiemmin, ettei hän ala enää koittamaan asta, jos mies on vain "tulee jos on tullakseen" linjoilla, että sitten hä itse ei halua ollenkaan...?
Nämä on viimeiset viestit mitä laitan.
1. Tunnen mieheni. Heti kun hän vähänkin empii, hän tarkoittaa sillä ei. Tunnistan tämän heti, koska kävimme saman draaman läpi, kun olimme ostamassa yhteistä kotia, menossa kihloihin, naimisiin ja lopulta kun mietimme koiran ostoa. Miehen vetäytyminen on aina _ei_. Se ei ole koskaan ehkä, tai ehkä haluaisin, mutta en uskalla, vaan EI.
2. Jätimme pois ehkäisyn, EI sen takia että halusimme silloin vauvan, VAAN kun minun kierukka oli menossa vanhaksi. Halusin nähdä minkälainen kiertoni on, koska kierukka ollut käytössä yli 10v. Sanoin tästä miehelle ja hän oli OK asian kanssa. Emme keskustelleet siinä mitenkään mistään sen syvällisemmästä tai että vauva saa tulla jos tullakseen tms asioista.
Puhuimme kuitenkin puolen vuoden aikana, että voisimme alkaa miettimään nyt tosissaan vauvaa ja mies sitä jäi pohtimaan. Käytimme keskeytettyä sekä varmoja päiviä.
En ole siitä ottanut stressiä, koska meillä seksiä on niin vähän ja yleensä kiersimme otolliset päivät (minun ohjaamani) kaukaa, koska emme olleet sopineet että vauva saa tulla.
En ääneen puhunut "minä ilmoitan sitten kun on ovulaatio ettei vaan tule vauvaa". Vaan, jos mies ehdotteli huonona päivänä, siirsin sitä muutamalla päivällä tai emme tehneet mitään.
Mutta mies ei todellakaan olettanut että annamme vauvan tulla jos on tullakseen tässä 6kk aikana. Enkä minäkään. Emme jättäneet ehkäisyä _yhteistuumin_ siitä syystä. Halusin pois hormonaalisesta ehkäisystä hetkeksi, jotta näen miten kiertoni ja kroppani toimiin, sekä mietintätauon, mikä olisi meille paras ratkaisu.
3. En ala tehdä lasta kenenkään kanssa joka ei sitä 100% halua! Siinä pitää olla molempien suostumus ja tieto milloin se tapahtuu, jos se tapahtuu.
4. Kun olimme yhdessä vauvasta jutelleet, samoin vanhempainvapaista, ja siitä tarvitsemmeko sitten isomman kodin - päätimme että nyt yritämme oikeasti. Ja ensimmäinen seksikerta - mies pelästyi ja tunnistin tämän pelästymisen saman tien, että on vaihtanut mieltänsä. Se on hänen tapaistaan. Teot ja sanat ei kohtaa. Tämä on ollut aina meidän ongelma.
5. Juttelimme myöhemin ja mies sanoi että pelkää liikaa. En ala vauvaa pakottamaan kenellekään, enkä todellakaan tee sitä salaa, ja sovimme _yhdessä_ ettei vauvaa tehdä nyt ja otamme takaisin ehkäisyn. Se ei ehkä ole se mitä minä haluan, mutta en voi asialle mitään, en ala pakottamaan mihinkään.
Jos mies pelkää - miksi pakottaisin vauvantekoon? Haluan että molemmille ajatus vauvasta on kiva, eikä kumpikaan koe sitä ahdistavaksi. Eihän suhteesta tule mitään, jos pakotan miehen isäksi.Ja ei mies ole tyhmä, mutta ei mitenkään 100% perillä naisen kropan toiminnasta tai milloin ovulaatio tulee tms. Varsinkin kun ollaan oltu 10v yhdessä ja minulla ei ole sen aikana ollut ikinä edes kuukautisia - koska kierukka. Eli voi olla hänellekin uusi asia, kun emme ikinä ole kondomia tms käyttänyt. Kierukka on ollut hyvin näkymätön ehkäisy hänelle.
Eli sinä olet nyt valmis siihen tosiasiaan, että et välttämättä tule ikinä saamaan lasta ko. miehen kanssa? Joko sen takia, ettei mies olekaan koskaan valmis ja ehkäisyä tulee miehen halujen takia käyttää niin kauan, kunnes sinun lisääntymisikäsi päättyy tai sen takia, että ikäsi tulee ihan oikeasti vastaan.
Ap ehkäisyn takaisin halusi, kyllä se kertoo aika paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä sillä taida olla väliä miten me muut tuo tokaisu otetaan, kun sinun pitäisi nyt päästä puolisosi pään sisään. Kertomasi perusteella, väittäisin, ettei mies ole varma siitä haluaako lasta vai ei.
Kuulostaa tyypilliseltä tilanteelta, jossa ei osata tai uskalleta tehdä selkeää päätöstä asiasta, jota kuitenkin haluaa vaan antaa sattuman ratkaista. Ehkä mies kokee, ettei ihan vielä ole valmis, ehkä ensi kuussa, mitäs jos ajankohta onkin huono, mitäs jos hänen mielestään on väärin manipuloida ajankohtaa jne. Hän on valmis sitten kun tilanteesta ei pääse pakoon.
Meillä "vauva saa tulla, jos on tullakseen" tarkoitti sitä, että jätettiin ehkäisy pois, mutta ei seurattu ovulaatiopäiviä ollenkaan. Tätä helpotti kyllä se, että en itsekkään tuota tuntenut jos oli ovis. Raskauduttiin kuitenkin toisella kuukaudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te olette ihan oikeassa siinä ettei seksi voi olla suorituskeskeistä, mutta meillä kun sitä ei ole niin usein - siksi ehdotin että nyt jos haluamme vauvan - sitä on enemmän. Ei se mitään että pidän miestä siitosorina tai olen pelkästään ovulaatioon keskittynyt. Olen melkein 40v. Halusin lisätä mahdollisuuksiamme tulla raskaaksi. Jos olisin nuori, en ottaisi tästä mitään stressiä, sen kun pantaisiin, mutta kun tässä taloudessa sitä ei ole usein! Yritän vain ja ainoastaan lisätä meidän seksikertoja että vauva voisi joskus tulla.
6kk ilman ehkäisyä joo voisi monelle kuulostaa siltä että yritetään vauvaa jo, mutta ei miehelle, ei minun miehelle. Ei todellakaan. Siksi olen ollut ymmärtäväinen ja vältellyt tärppipäiviä ettei vauva tulisi hänelle yllätyksenä.
En käsitä miten minä ole kontrolloiva jos ollaan 10v oltu yhdessä, 5v mietitty vauvaa, 6kk valmistauduttu ja mies vetää liinat kiinni ENNEN kuin yritys lähtee käyntiin. Edelleen minä olen tässä se ymmärtäväinen ja lähden nyt jarruttelemaan, koska huomaan ettei mies ole valmis tähän. Ymmärrän että on paineita tai pelkoja. Ja sitä suren. Koska itsellä ei enää ole: olen kerrankin valmis ja olin onnellinen siitä että mies luuli olevansa valmis.
Sovittiin että katsotaan tätä vielä myöhemmin. Mies sanoin että häntä pelottaa liikaa. Eli emme yritä nyt hetkeen.
Kiitos kaikille vastauksista.
Ap
Anteeksi uteluni, mutta oliko siis niin, ettei mies nyt siis tosiaan haluakaan lasta, kun aiemmin hänelle sopi kuitenkin "saa tulla jos on tullakseen" - tyyliin yrittäminen?
Ettekö siis mene nyt edes saa tullakseen- meiningillä, vaan ehkäisy käyttöön?
Ilmeisesti mies ei ajatellut että vauva voisi oikeasti sieltä tullakin ja meni paniikkiin kun olikin oikeasti tosi kyseessä, ajattelin varmaan että edelleen keskeytettyä jatketaan. Sanoi että alkoi pelottamaan ja ei pysty, jos tietää että sieltä voisi tulla vauva.
En oikein ymmärrä enää tätä itsekään. Mutta sovimme ettemme enää yritä, kun se miestä pelottaa niin paljon ja ehkäisy tulee takaisin. Mies oli tyytyväinen päätökseen.
Tästä eilen juuri yritin keskustella että mitä kun toinen vaihtaa suunnan heti, mutta moni on ottanut minut täällä ihan väärin ja että kyttään vain ovulaatiota ja ahdistan miehen nurkkaan. Koen että mies on tässä se kontrollissa, en minä.
Ap
Sinun aloitusviestistä sai semmoisen käsityksen että olet miehelle kalenteri kädessä sanonut että nyt pitäis panna että saadaan se vauva ja mies ei ole siihen pystynyt. Siksi moni ajattelee että kontrolloit. Nämä myöhemmät viestit antaa ihan eri kuvan, mutta kaikki ei lue koko ketjua ennen kommentointia.
Ap:n viesteissä on paljon ristiriitaisuuksia. Sama oleellinen asia on kerrottu toisin eri viestissä. Esim. kertoiko hän miehelle, kun jättivät ehkäisyn pois, että vältteli itse tärppipäiviä vai ei. Vai tekivätkö niin yhteisymmärryksessä, että molemmat toimivat ihan tieten näin? (Asian on sanottu selvästi molemmilla tavoilla; että hän toimi niin kertomatta miehelle sitä, ja toisessa viestissä taas, että kertoi ja yhteisymärryksessä tehtiin niin...) Ja puhuiko ap ovulaatiosta ja otollisista päivistä miehelle vai ei?
Ap antaa miehestään myös jotenkin tyhmän kuvan; kertoo että hänen miehensä ei ymmärtäisi, että ehkäisemättömästä seksistä voi tulla vauva (puoli vuotta jo ilman varsinaista ehkäisyä) ... Ja kertoo että hän itse on aina ollut se ymmärtäväinen ja joustava. hmmm.
En oikein jaksa enää uskoa ap:n kertomuksia. Tuntuu ettei pysty kertomaan asioista tänne ihan rehellisesti, kun selvästikin koittaa - toisista kommentoijasta riippuen - antaa itsestään hyvää kuvaa ja vaihtaa vähän tarinaa kun saakin kritiikkiä itse.
Voin erehtyä tässä itsekin, mutta sen varran ristiriitaisuuksia on noissa ap:n omissa kommenteissa..
Ja kumpi siis laittoi lapsenteon tauolle nyt. "Sovimme ettemme enää yritä" Ap vai mies, vai yhteisymärryksessä... ei voi saada selvää. Täällä ap ainakin "uhkaili" aiemmin, ettei hän ala enää koittamaan asta, jos mies on vain "tulee jos on tullakseen" linjoilla, että sitten hä itse ei halua ollenkaan...?
Nämä on viimeiset viestit mitä laitan.
1. Tunnen mieheni. Heti kun hän vähänkin empii, hän tarkoittaa sillä ei. Tunnistan tämän heti, koska kävimme saman draaman läpi, kun olimme ostamassa yhteistä kotia, menossa kihloihin, naimisiin ja lopulta kun mietimme koiran ostoa. Miehen vetäytyminen on aina _ei_. Se ei ole koskaan ehkä, tai ehkä haluaisin, mutta en uskalla, vaan EI.
2. Jätimme pois ehkäisyn, EI sen takia että halusimme silloin vauvan, VAAN kun minun kierukka oli menossa vanhaksi. Halusin nähdä minkälainen kiertoni on, koska kierukka ollut käytössä yli 10v. Sanoin tästä miehelle ja hän oli OK asian kanssa. Emme keskustelleet siinä mitenkään mistään sen syvällisemmästä tai että vauva saa tulla jos tullakseen tms asioista.
Puhuimme kuitenkin puolen vuoden aikana, että voisimme alkaa miettimään nyt tosissaan vauvaa ja mies sitä jäi pohtimaan. Käytimme keskeytettyä sekä varmoja päiviä.
En ole siitä ottanut stressiä, koska meillä seksiä on niin vähän ja yleensä kiersimme otolliset päivät (minun ohjaamani) kaukaa, koska emme olleet sopineet että vauva saa tulla.
En ääneen puhunut "minä ilmoitan sitten kun on ovulaatio ettei vaan tule vauvaa". Vaan, jos mies ehdotteli huonona päivänä, siirsin sitä muutamalla päivällä tai emme tehneet mitään.
Mutta mies ei todellakaan olettanut että annamme vauvan tulla jos on tullakseen tässä 6kk aikana. Enkä minäkään. Emme jättäneet ehkäisyä _yhteistuumin_ siitä syystä. Halusin pois hormonaalisesta ehkäisystä hetkeksi, jotta näen miten kiertoni ja kroppani toimiin, sekä mietintätauon, mikä olisi meille paras ratkaisu.
3. En ala tehdä lasta kenenkään kanssa joka ei sitä 100% halua! Siinä pitää olla molempien suostumus ja tieto milloin se tapahtuu, jos se tapahtuu.
4. Kun olimme yhdessä vauvasta jutelleet, samoin vanhempainvapaista, ja siitä tarvitsemmeko sitten isomman kodin - päätimme että nyt yritämme oikeasti. Ja ensimmäinen seksikerta - mies pelästyi ja tunnistin tämän pelästymisen saman tien, että on vaihtanut mieltänsä. Se on hänen tapaistaan. Teot ja sanat ei kohtaa. Tämä on ollut aina meidän ongelma.
5. Juttelimme myöhemin ja mies sanoi että pelkää liikaa. En ala vauvaa pakottamaan kenellekään, enkä todellakaan tee sitä salaa, ja sovimme _yhdessä_ ettei vauvaa tehdä nyt ja otamme takaisin ehkäisyn. Se ei ehkä ole se mitä minä haluan, mutta en voi asialle mitään, en ala pakottamaan mihinkään.
Jos mies pelkää - miksi pakottaisin vauvantekoon? Haluan että molemmille ajatus vauvasta on kiva, eikä kumpikaan koe sitä ahdistavaksi. Eihän suhteesta tule mitään, jos pakotan miehen isäksi.Ja ei mies ole tyhmä, mutta ei mitenkään 100% perillä naisen kropan toiminnasta tai milloin ovulaatio tulee tms. Varsinkin kun ollaan oltu 10v yhdessä ja minulla ei ole sen aikana ollut ikinä edes kuukautisia - koska kierukka. Eli voi olla hänellekin uusi asia, kun emme ikinä ole kondomia tms käyttänyt. Kierukka on ollut hyvin näkymätön ehkäisy hänelle.
Eli sinä olet nyt valmis siihen tosiasiaan, että et välttämättä tule ikinä saamaan lasta ko. miehen kanssa? Joko sen takia, ettei mies olekaan koskaan valmis ja ehkäisyä tulee miehen halujen takia käyttää niin kauan, kunnes sinun lisääntymisikäsi päättyy tai sen takia, että ikäsi tulee ihan oikeasti vastaan.
Ap ehkäisyn takaisin halusi, kyllä se kertoo aika paljon.
Niin, koska mies ei selvästikään lasta halua. Ja se on sitten kaiketi ap:lle ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te olette ihan oikeassa siinä ettei seksi voi olla suorituskeskeistä, mutta meillä kun sitä ei ole niin usein - siksi ehdotin että nyt jos haluamme vauvan - sitä on enemmän. Ei se mitään että pidän miestä siitosorina tai olen pelkästään ovulaatioon keskittynyt. Olen melkein 40v. Halusin lisätä mahdollisuuksiamme tulla raskaaksi. Jos olisin nuori, en ottaisi tästä mitään stressiä, sen kun pantaisiin, mutta kun tässä taloudessa sitä ei ole usein! Yritän vain ja ainoastaan lisätä meidän seksikertoja että vauva voisi joskus tulla.
6kk ilman ehkäisyä joo voisi monelle kuulostaa siltä että yritetään vauvaa jo, mutta ei miehelle, ei minun miehelle. Ei todellakaan. Siksi olen ollut ymmärtäväinen ja vältellyt tärppipäiviä ettei vauva tulisi hänelle yllätyksenä.
En käsitä miten minä ole kontrolloiva jos ollaan 10v oltu yhdessä, 5v mietitty vauvaa, 6kk valmistauduttu ja mies vetää liinat kiinni ENNEN kuin yritys lähtee käyntiin. Edelleen minä olen tässä se ymmärtäväinen ja lähden nyt jarruttelemaan, koska huomaan ettei mies ole valmis tähän. Ymmärrän että on paineita tai pelkoja. Ja sitä suren. Koska itsellä ei enää ole: olen kerrankin valmis ja olin onnellinen siitä että mies luuli olevansa valmis.
Sovittiin että katsotaan tätä vielä myöhemmin. Mies sanoin että häntä pelottaa liikaa. Eli emme yritä nyt hetkeen.
Kiitos kaikille vastauksista.
Ap
Anteeksi uteluni, mutta oliko siis niin, ettei mies nyt siis tosiaan haluakaan lasta, kun aiemmin hänelle sopi kuitenkin "saa tulla jos on tullakseen" - tyyliin yrittäminen?
Ettekö siis mene nyt edes saa tullakseen- meiningillä, vaan ehkäisy käyttöön?
Ilmeisesti mies ei ajatellut että vauva voisi oikeasti sieltä tullakin ja meni paniikkiin kun olikin oikeasti tosi kyseessä, ajattelin varmaan että edelleen keskeytettyä jatketaan. Sanoi että alkoi pelottamaan ja ei pysty, jos tietää että sieltä voisi tulla vauva.
En oikein ymmärrä enää tätä itsekään. Mutta sovimme ettemme enää yritä, kun se miestä pelottaa niin paljon ja ehkäisy tulee takaisin. Mies oli tyytyväinen päätökseen.
Tästä eilen juuri yritin keskustella että mitä kun toinen vaihtaa suunnan heti, mutta moni on ottanut minut täällä ihan väärin ja että kyttään vain ovulaatiota ja ahdistan miehen nurkkaan. Koen että mies on tässä se kontrollissa, en minä.
Ap
Sinun aloitusviestistä sai semmoisen käsityksen että olet miehelle kalenteri kädessä sanonut että nyt pitäis panna että saadaan se vauva ja mies ei ole siihen pystynyt. Siksi moni ajattelee että kontrolloit. Nämä myöhemmät viestit antaa ihan eri kuvan, mutta kaikki ei lue koko ketjua ennen kommentointia.
Ap:n viesteissä on paljon ristiriitaisuuksia. Sama oleellinen asia on kerrottu toisin eri viestissä. Esim. kertoiko hän miehelle, kun jättivät ehkäisyn pois, että vältteli itse tärppipäiviä vai ei. Vai tekivätkö niin yhteisymmärryksessä, että molemmat toimivat ihan tieten näin? (Asian on sanottu selvästi molemmilla tavoilla; että hän toimi niin kertomatta miehelle sitä, ja toisessa viestissä taas, että kertoi ja yhteisymärryksessä tehtiin niin...) Ja puhuiko ap ovulaatiosta ja otollisista päivistä miehelle vai ei?
Ap antaa miehestään myös jotenkin tyhmän kuvan; kertoo että hänen miehensä ei ymmärtäisi, että ehkäisemättömästä seksistä voi tulla vauva (puoli vuotta jo ilman varsinaista ehkäisyä) ... Ja kertoo että hän itse on aina ollut se ymmärtäväinen ja joustava. hmmm.
En oikein jaksa enää uskoa ap:n kertomuksia. Tuntuu ettei pysty kertomaan asioista tänne ihan rehellisesti, kun selvästikin koittaa - toisista kommentoijasta riippuen - antaa itsestään hyvää kuvaa ja vaihtaa vähän tarinaa kun saakin kritiikkiä itse.
Voin erehtyä tässä itsekin, mutta sen varran ristiriitaisuuksia on noissa ap:n omissa kommenteissa..
Ja kumpi siis laittoi lapsenteon tauolle nyt. "Sovimme ettemme enää yritä" Ap vai mies, vai yhteisymärryksessä... ei voi saada selvää. Täällä ap ainakin "uhkaili" aiemmin, ettei hän ala enää koittamaan asta, jos mies on vain "tulee jos on tullakseen" linjoilla, että sitten hä itse ei halua ollenkaan...?
Nämä on viimeiset viestit mitä laitan.
1. Tunnen mieheni. Heti kun hän vähänkin empii, hän tarkoittaa sillä ei. Tunnistan tämän heti, koska kävimme saman draaman läpi, kun olimme ostamassa yhteistä kotia, menossa kihloihin, naimisiin ja lopulta kun mietimme koiran ostoa. Miehen vetäytyminen on aina _ei_. Se ei ole koskaan ehkä, tai ehkä haluaisin, mutta en uskalla, vaan EI.
2. Jätimme pois ehkäisyn, EI sen takia että halusimme silloin vauvan, VAAN kun minun kierukka oli menossa vanhaksi. Halusin nähdä minkälainen kiertoni on, koska kierukka ollut käytössä yli 10v. Sanoin tästä miehelle ja hän oli OK asian kanssa. Emme keskustelleet siinä mitenkään mistään sen syvällisemmästä tai että vauva saa tulla jos tullakseen tms asioista.
Puhuimme kuitenkin puolen vuoden aikana, että voisimme alkaa miettimään nyt tosissaan vauvaa ja mies sitä jäi pohtimaan. Käytimme keskeytettyä sekä varmoja päiviä.
En ole siitä ottanut stressiä, koska meillä seksiä on niin vähän ja yleensä kiersimme otolliset päivät (minun ohjaamani) kaukaa, koska emme olleet sopineet että vauva saa tulla.
En ääneen puhunut "minä ilmoitan sitten kun on ovulaatio ettei vaan tule vauvaa". Vaan, jos mies ehdotteli huonona päivänä, siirsin sitä muutamalla päivällä tai emme tehneet mitään.
Mutta mies ei todellakaan olettanut että annamme vauvan tulla jos on tullakseen tässä 6kk aikana. Enkä minäkään. Emme jättäneet ehkäisyä _yhteistuumin_ siitä syystä. Halusin pois hormonaalisesta ehkäisystä hetkeksi, jotta näen miten kiertoni ja kroppani toimiin, sekä mietintätauon, mikä olisi meille paras ratkaisu.
3. En ala tehdä lasta kenenkään kanssa joka ei sitä 100% halua! Siinä pitää olla molempien suostumus ja tieto milloin se tapahtuu, jos se tapahtuu.
4. Kun olimme yhdessä vauvasta jutelleet, samoin vanhempainvapaista, ja siitä tarvitsemmeko sitten isomman kodin - päätimme että nyt yritämme oikeasti. Ja ensimmäinen seksikerta - mies pelästyi ja tunnistin tämän pelästymisen saman tien, että on vaihtanut mieltänsä. Se on hänen tapaistaan. Teot ja sanat ei kohtaa. Tämä on ollut aina meidän ongelma.
5. Juttelimme myöhemin ja mies sanoi että pelkää liikaa. En ala vauvaa pakottamaan kenellekään, enkä todellakaan tee sitä salaa, ja sovimme _yhdessä_ ettei vauvaa tehdä nyt ja otamme takaisin ehkäisyn. Se ei ehkä ole se mitä minä haluan, mutta en voi asialle mitään, en ala pakottamaan mihinkään.
Jos mies pelkää - miksi pakottaisin vauvantekoon? Haluan että molemmille ajatus vauvasta on kiva, eikä kumpikaan koe sitä ahdistavaksi. Eihän suhteesta tule mitään, jos pakotan miehen isäksi.Ja ei mies ole tyhmä, mutta ei mitenkään 100% perillä naisen kropan toiminnasta tai milloin ovulaatio tulee tms. Varsinkin kun ollaan oltu 10v yhdessä ja minulla ei ole sen aikana ollut ikinä edes kuukautisia - koska kierukka. Eli voi olla hänellekin uusi asia, kun emme ikinä ole kondomia tms käyttänyt. Kierukka on ollut hyvin näkymätön ehkäisy hänelle.
Eli sinä olet nyt valmis siihen tosiasiaan, että et välttämättä tule ikinä saamaan lasta ko. miehen kanssa? Joko sen takia, ettei mies olekaan koskaan valmis ja ehkäisyä tulee miehen halujen takia käyttää niin kauan, kunnes sinun lisääntymisikäsi päättyy tai sen takia, että ikäsi tulee ihan oikeasti vastaan.
Ap ehkäisyn takaisin halusi, kyllä se kertoo aika paljon.
Niin, koska mies ei selvästikään lasta halua. Ja se on sitten kaiketi ap:lle ihan ok.
Enemmän se kuulostaa ettei ap lasta halua kuin ettei mies haluaisi. Ap sanoo pelon olevan EI, mutta se perustuu hänen turhautumiseensa eikä ole faktaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te olette ihan oikeassa siinä ettei seksi voi olla suorituskeskeistä, mutta meillä kun sitä ei ole niin usein - siksi ehdotin että nyt jos haluamme vauvan - sitä on enemmän. Ei se mitään että pidän miestä siitosorina tai olen pelkästään ovulaatioon keskittynyt. Olen melkein 40v. Halusin lisätä mahdollisuuksiamme tulla raskaaksi. Jos olisin nuori, en ottaisi tästä mitään stressiä, sen kun pantaisiin, mutta kun tässä taloudessa sitä ei ole usein! Yritän vain ja ainoastaan lisätä meidän seksikertoja että vauva voisi joskus tulla.
6kk ilman ehkäisyä joo voisi monelle kuulostaa siltä että yritetään vauvaa jo, mutta ei miehelle, ei minun miehelle. Ei todellakaan. Siksi olen ollut ymmärtäväinen ja vältellyt tärppipäiviä ettei vauva tulisi hänelle yllätyksenä.
En käsitä miten minä ole kontrolloiva jos ollaan 10v oltu yhdessä, 5v mietitty vauvaa, 6kk valmistauduttu ja mies vetää liinat kiinni ENNEN kuin yritys lähtee käyntiin. Edelleen minä olen tässä se ymmärtäväinen ja lähden nyt jarruttelemaan, koska huomaan ettei mies ole valmis tähän. Ymmärrän että on paineita tai pelkoja. Ja sitä suren. Koska itsellä ei enää ole: olen kerrankin valmis ja olin onnellinen siitä että mies luuli olevansa valmis.
Sovittiin että katsotaan tätä vielä myöhemmin. Mies sanoin että häntä pelottaa liikaa. Eli emme yritä nyt hetkeen.
Kiitos kaikille vastauksista.
Ap
Anteeksi uteluni, mutta oliko siis niin, ettei mies nyt siis tosiaan haluakaan lasta, kun aiemmin hänelle sopi kuitenkin "saa tulla jos on tullakseen" - tyyliin yrittäminen?
Ettekö siis mene nyt edes saa tullakseen- meiningillä, vaan ehkäisy käyttöön?
Ilmeisesti mies ei ajatellut että vauva voisi oikeasti sieltä tullakin ja meni paniikkiin kun olikin oikeasti tosi kyseessä, ajattelin varmaan että edelleen keskeytettyä jatketaan. Sanoi että alkoi pelottamaan ja ei pysty, jos tietää että sieltä voisi tulla vauva.
En oikein ymmärrä enää tätä itsekään. Mutta sovimme ettemme enää yritä, kun se miestä pelottaa niin paljon ja ehkäisy tulee takaisin. Mies oli tyytyväinen päätökseen.
Tästä eilen juuri yritin keskustella että mitä kun toinen vaihtaa suunnan heti, mutta moni on ottanut minut täällä ihan väärin ja että kyttään vain ovulaatiota ja ahdistan miehen nurkkaan. Koen että mies on tässä se kontrollissa, en minä.
Ap
Sinun aloitusviestistä sai semmoisen käsityksen että olet miehelle kalenteri kädessä sanonut että nyt pitäis panna että saadaan se vauva ja mies ei ole siihen pystynyt. Siksi moni ajattelee että kontrolloit. Nämä myöhemmät viestit antaa ihan eri kuvan, mutta kaikki ei lue koko ketjua ennen kommentointia.
Ap:n viesteissä on paljon ristiriitaisuuksia. Sama oleellinen asia on kerrottu toisin eri viestissä. Esim. kertoiko hän miehelle, kun jättivät ehkäisyn pois, että vältteli itse tärppipäiviä vai ei. Vai tekivätkö niin yhteisymmärryksessä, että molemmat toimivat ihan tieten näin? (Asian on sanottu selvästi molemmilla tavoilla; että hän toimi niin kertomatta miehelle sitä, ja toisessa viestissä taas, että kertoi ja yhteisymärryksessä tehtiin niin...) Ja puhuiko ap ovulaatiosta ja otollisista päivistä miehelle vai ei?
Ap antaa miehestään myös jotenkin tyhmän kuvan; kertoo että hänen miehensä ei ymmärtäisi, että ehkäisemättömästä seksistä voi tulla vauva (puoli vuotta jo ilman varsinaista ehkäisyä) ... Ja kertoo että hän itse on aina ollut se ymmärtäväinen ja joustava. hmmm.
En oikein jaksa enää uskoa ap:n kertomuksia. Tuntuu ettei pysty kertomaan asioista tänne ihan rehellisesti, kun selvästikin koittaa - toisista kommentoijasta riippuen - antaa itsestään hyvää kuvaa ja vaihtaa vähän tarinaa kun saakin kritiikkiä itse.
Voin erehtyä tässä itsekin, mutta sen varran ristiriitaisuuksia on noissa ap:n omissa kommenteissa..
Ja kumpi siis laittoi lapsenteon tauolle nyt. "Sovimme ettemme enää yritä" Ap vai mies, vai yhteisymärryksessä... ei voi saada selvää. Täällä ap ainakin "uhkaili" aiemmin, ettei hän ala enää koittamaan asta, jos mies on vain "tulee jos on tullakseen" linjoilla, että sitten hä itse ei halua ollenkaan...?
Nämä on viimeiset viestit mitä laitan.
1. Tunnen mieheni. Heti kun hän vähänkin empii, hän tarkoittaa sillä ei. Tunnistan tämän heti, koska kävimme saman draaman läpi, kun olimme ostamassa yhteistä kotia, menossa kihloihin, naimisiin ja lopulta kun mietimme koiran ostoa. Miehen vetäytyminen on aina _ei_. Se ei ole koskaan ehkä, tai ehkä haluaisin, mutta en uskalla, vaan EI.
2. Jätimme pois ehkäisyn, EI sen takia että halusimme silloin vauvan, VAAN kun minun kierukka oli menossa vanhaksi. Halusin nähdä minkälainen kiertoni on, koska kierukka ollut käytössä yli 10v. Sanoin tästä miehelle ja hän oli OK asian kanssa. Emme keskustelleet siinä mitenkään mistään sen syvällisemmästä tai että vauva saa tulla jos tullakseen tms asioista.
Puhuimme kuitenkin puolen vuoden aikana, että voisimme alkaa miettimään nyt tosissaan vauvaa ja mies sitä jäi pohtimaan. Käytimme keskeytettyä sekä varmoja päiviä.
En ole siitä ottanut stressiä, koska meillä seksiä on niin vähän ja yleensä kiersimme otolliset päivät (minun ohjaamani) kaukaa, koska emme olleet sopineet että vauva saa tulla.
En ääneen puhunut "minä ilmoitan sitten kun on ovulaatio ettei vaan tule vauvaa". Vaan, jos mies ehdotteli huonona päivänä, siirsin sitä muutamalla päivällä tai emme tehneet mitään.
Mutta mies ei todellakaan olettanut että annamme vauvan tulla jos on tullakseen tässä 6kk aikana. Enkä minäkään. Emme jättäneet ehkäisyä _yhteistuumin_ siitä syystä. Halusin pois hormonaalisesta ehkäisystä hetkeksi, jotta näen miten kiertoni ja kroppani toimiin, sekä mietintätauon, mikä olisi meille paras ratkaisu.
3. En ala tehdä lasta kenenkään kanssa joka ei sitä 100% halua! Siinä pitää olla molempien suostumus ja tieto milloin se tapahtuu, jos se tapahtuu.
4. Kun olimme yhdessä vauvasta jutelleet, samoin vanhempainvapaista, ja siitä tarvitsemmeko sitten isomman kodin - päätimme että nyt yritämme oikeasti. Ja ensimmäinen seksikerta - mies pelästyi ja tunnistin tämän pelästymisen saman tien, että on vaihtanut mieltänsä. Se on hänen tapaistaan. Teot ja sanat ei kohtaa. Tämä on ollut aina meidän ongelma.
5. Juttelimme myöhemin ja mies sanoi että pelkää liikaa. En ala vauvaa pakottamaan kenellekään, enkä todellakaan tee sitä salaa, ja sovimme _yhdessä_ ettei vauvaa tehdä nyt ja otamme takaisin ehkäisyn. Se ei ehkä ole se mitä minä haluan, mutta en voi asialle mitään, en ala pakottamaan mihinkään.
Jos mies pelkää - miksi pakottaisin vauvantekoon? Haluan että molemmille ajatus vauvasta on kiva, eikä kumpikaan koe sitä ahdistavaksi. Eihän suhteesta tule mitään, jos pakotan miehen isäksi.Ja ei mies ole tyhmä, mutta ei mitenkään 100% perillä naisen kropan toiminnasta tai milloin ovulaatio tulee tms. Varsinkin kun ollaan oltu 10v yhdessä ja minulla ei ole sen aikana ollut ikinä edes kuukautisia - koska kierukka. Eli voi olla hänellekin uusi asia, kun emme ikinä ole kondomia tms käyttänyt. Kierukka on ollut hyvin näkymätön ehkäisy hänelle.
Eli sinä olet nyt valmis siihen tosiasiaan, että et välttämättä tule ikinä saamaan lasta ko. miehen kanssa? Joko sen takia, ettei mies olekaan koskaan valmis ja ehkäisyä tulee miehen halujen takia käyttää niin kauan, kunnes sinun lisääntymisikäsi päättyy tai sen takia, että ikäsi tulee ihan oikeasti vastaan.
Ap ehkäisyn takaisin halusi, kyllä se kertoo aika paljon.
Niin, koska mies ei selvästikään lasta halua. Ja se on sitten kaiketi ap:lle ihan ok.
Ap halusi ehkäisyn takaisin, mies ei ole sanonut muuttaneensa mieltään. Jos pitäisi arvata, arvaisin apn uhriutuneen ja marttyyrina sit sanoneen haluavansa ehkäisyn takaisin. Oma valinta, suotta syytä muita syyttää. Kohta ei sit tarvitse enää miettiä koko asiaa, pari vuotta eikä ovilaationkaan kohdalla tarvitse ehkäistä.
En itse suostuisi ehkäisyä tuon ikäisenä käyttämään, jos kerran lapsen haluaisin ja pitkässä vakisuhteessa olisin. Enkä laskisi mitään varmoja päiviäkään. Ymmärsin että olit onnellinen, kun luulit että vauvaa yrititte. Pah näitä nyky"miehiä", ennen oli laivat puuta ja miehet rautaa, avioliitossa lapsia odotettiin syntyvän ja niistä huolehdittiin.
Alue: Aihe vapaa
Ehkäisy pois, ota poskeen ja sitten hyppäät ratsaille. Etkä länkytä mitään. Kasvatat vaavin vaikka yksin, jos mies vain junnaa.