Mitä tarkoittaa vauvahaaveluissa antaa tulla jos on tullakseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Tää on kyllä hämmentävää miten vääristynyt kuva naisillakin voi olla naisen hedelmällisyydestä. Että about 40-vuotiaanakin vois vielä huolettomasti tjottailla ja helpostihan sitä raskautuu. Ei se todellakaan mene niin. Tai siis, eihän siinä mitään väärää ole tjottailla, jos se on ihan sama tuleeko lasta vai ei. Jos se mahdollisuus ei ole liian iso uhraus, että lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta jos ehdottomasti haluaa saada lapsen, niin ei tuossa iässä voi enää rennosti paukutella menemään kerran/kahdesti kuukaudessa ja jättää herran haltuun sitä, että lapsi tulee jos on tullakseen.

Terveellä, parhaassa hedelmällisessä iässä olevalla naisellakin on faktuaalisesti 25 % mahdollisuus per kierto tulla raskaaksi. Ja osa onnistuneista raskauksista menee kesken. Mikäli ymmärsin ap:ta oikein, ap on antanut miehelle aikaa ja on odottanut milloin mies olisi valmis lapsiajatukselle. Ja ensin mies oli sanonut olevansa valmis, mutta alkanut saman tien ahdistumaan ihan jo pelkästään siitä, että ap oli maininnut, että nyt olisi otollinen aika puuhastelulle. Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen, olisin itsekin todella pettynyt tuossa tilanteessa.

Ei ole reilua roikottaa toista vuosi kausia odotustilassa, sit näyttää vihreää valoa ja alkaa saman tien pakenemaan tilanteesta. Juu, tottakai mieltään saa muuttaa, mutta onhan tuo nyt todella epäreilua toimintaa ja ihan ymmärrettävästi aiheuttaa negatiivisia tunteita toisessa.

Vähän sama kun sovittaisiin naimisiin menosta tai ylipäätänsä siitä, että tapailu muuttuu seurusteluksi eikä tapailla enää muita. Ja heti kun aletaan puhua konkreettisista asioista tai seuraavista treffeistä, toinen alkaa perääntymään ja on silleen, että ahdistaa tämmönen et pitää suhdetta jotenkin vakavasti määritellä.

Jos tietää että toinen ihan oikeasti haluaa lapsen, on väärin roikotuttaa ja vedättää. Jos itse ei halua lasta, se pitää rehellisesti sanoa toiselle eikä pelata mitään pelejä. Toisen kallisarvoista aikaa ei saa hukata tuolla tavalla.

Juuri näin. Ollaan oltu ilman ehkäisyä noin 6kk ja olen tietoisesti jättänyt käyttämättä tärppipäivät, koska miehen kanssa ei oltu sovittu vielä virallisesti että ryhdytään yrittämään ja mies on ollut ihan ok koko 6kk.

Me ollaan tosiaan 5 vuotta mietitty vauvaa. Se on aika monta vuotta vain miettiä. En ole ikinä painostanut tai kysellyt. Ainoastaan noin kerran vuodessa synttäreiden aikoihin käyty läpi, että missä mennään. Tänä vuonna tehtiin päätös että ehkäisy otetaan pois ja katsotaan miten kierto lähtee toimimaan.

Kuukausi sitten miehen kanssa sovittiin että nyt on hyvä aika. Ja tosiaan kun meillä seksiä on tasaisesti kerran viikossa, ollaan puhuttu että kun yritetään, pitää sitä vähän lisätä. En usko että kukaan mies pitäisi lisäseksiä mitenkään ihan kamalana asiana?

Nyt oli siis eka ovulaatio lähestymässä ja vain sanoin miehelle, että nyt voisi mahdollisesti yrittää vähän enemmän. Mies ei ollut siitä mitenkään näreissään, pettynyt tai vastahakoinen. Tuli vielä pyytämään illalla, että josko nyt.

Sitten kävi miten kävi. Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi jotenkin nopealla aikataululla ja miehellä menee pupu pöksyyn, mutta itse vain jotenkin loukkaannuin koko tilanteesta.

Ja totta kai itsekin varmasti olisin voinut siinä olla vain että heheh ei se haittaa, kokeillaan joskus toiste, mutta enemmänkin tuli vain turhautuminen, että jee, 5 vuotta tätä pohdittu ja heti ekaan kertaan tyssäsi :)

Ajattelin että täällä olisi enemmänkin kokemuksia siitä että miten mies ei kestä painetta tai vauvanteko alkaa pelottamaan kesken kaiken, mutta sainkin täyslastillisen miten kauhea painostava ovulaationkyttääjä olen, ja mies pitäisi jättää rauhaan..

Tuli vain entistä pahempi olo. Tietää ainakin ettei koskaan puhu kavereille näistä asioista! :D

Ap

Ei oikeassa elämässä ihmiset suhtaudu näin reikäpäisesti ja haasta riitaa sekä käsitä väärin, mitä palstalla. Paitsi jos on jotain häikkää persoonallisuudessa, niiden kanssa tosielämässäkin on samanlaista ihmeellistä vääntämistä keskustelu. Jostain syystä palstasta on tullut tällainen tunkio suorastaan, oikean keskustelun yrittäminen on samaa kuin yrittäisi pelata pulun kanssa shakkia. Porukka keksii asioita, vääntää sun sanomisista mitä tahansa ja jos puhut avoimemmin omista tunteistasi täällä, niin nainenhan aina leimataan juuri tällä tavalla, että nainen vain nalkuttaa, painostaa, ajattelee itseään, jankuttaa, huutaa, raivoaa. Ihan järjestään kaikissa keskusteluissa, jos aloittaja on nainen, niin tämä on lopputulema.

Ja eihän oikeassa elämässä ystävät ajattele toisistaan noin. En minä ajattele ystävästäni, joka purkautuu minulle että on ärsyyntynyt ja pettynyt mieheensä, että siinä se mun ystävä on taas vain raivonnut ja jankuttanut ja painostanut ja ollut itsekäs ja mies vain kärsii. Enemmän sinä ap tukea saat muualta kuin täältä palstalta, en tiedä mikä täällä ihmisiä vaivaa, mutta palstasta on tullut ihan sekopäinen ja keskusteluista on tullut ihan uskomatonta vääntämistä, missä ihmiset purkavat omaa vihaansa ja keksivät toisista asioita, jankkaavat sitä omaa keksimäänsä maanisesti eivätkä hyväksy mitään selityksiä tai korjauksia siihen omaan tarinaansa.

Tämä palsta on yksi syöpä ja minkäänlaista tukea on täältä ihan turha odottaa. Ihmiset selvästi käyttävät tätä omien tunteidensa viemärinä, tätä palstaa käytetään ihan surutta kiusaamiseen.

Kiitos järkevistä sanoista :) halusin tulla vain tänne juttelemaan anonyymisti, jos joku olisi kokenut samalla tavalla joskus. Vähän purkaa omia ajatuksia, ennen kuin sanon miehelle mitenkään pahasti tms. Kavereille ei aina viitsi ihan kaikkea kertoa, enkä kenellekään ole edes sanonut että haluaisimme lapsia.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Tää on kyllä hämmentävää miten vääristynyt kuva naisillakin voi olla naisen hedelmällisyydestä. Että about 40-vuotiaanakin vois vielä huolettomasti tjottailla ja helpostihan sitä raskautuu. Ei se todellakaan mene niin. Tai siis, eihän siinä mitään väärää ole tjottailla, jos se on ihan sama tuleeko lasta vai ei. Jos se mahdollisuus ei ole liian iso uhraus, että lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta jos ehdottomasti haluaa saada lapsen, niin ei tuossa iässä voi enää rennosti paukutella menemään kerran/kahdesti kuukaudessa ja jättää herran haltuun sitä, että lapsi tulee jos on tullakseen.

Terveellä, parhaassa hedelmällisessä iässä olevalla naisellakin on faktuaalisesti 25 % mahdollisuus per kierto tulla raskaaksi. Ja osa onnistuneista raskauksista menee kesken. Mikäli ymmärsin ap:ta oikein, ap on antanut miehelle aikaa ja on odottanut milloin mies olisi valmis lapsiajatukselle. Ja ensin mies oli sanonut olevansa valmis, mutta alkanut saman tien ahdistumaan ihan jo pelkästään siitä, että ap oli maininnut, että nyt olisi otollinen aika puuhastelulle. Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen, olisin itsekin todella pettynyt tuossa tilanteessa.

Ei ole reilua roikottaa toista vuosi kausia odotustilassa, sit näyttää vihreää valoa ja alkaa saman tien pakenemaan tilanteesta. Juu, tottakai mieltään saa muuttaa, mutta onhan tuo nyt todella epäreilua toimintaa ja ihan ymmärrettävästi aiheuttaa negatiivisia tunteita toisessa.

Vähän sama kun sovittaisiin naimisiin menosta tai ylipäätänsä siitä, että tapailu muuttuu seurusteluksi eikä tapailla enää muita. Ja heti kun aletaan puhua konkreettisista asioista tai seuraavista treffeistä, toinen alkaa perääntymään ja on silleen, että ahdistaa tämmönen et pitää suhdetta jotenkin vakavasti määritellä.

Jos tietää että toinen ihan oikeasti haluaa lapsen, on väärin roikotuttaa ja vedättää. Jos itse ei halua lasta, se pitää rehellisesti sanoa toiselle eikä pelata mitään pelejä. Toisen kallisarvoista aikaa ei saa hukata tuolla tavalla.

Juuri näin. Ollaan oltu ilman ehkäisyä noin 6kk ja olen tietoisesti jättänyt käyttämättä tärppipäivät, koska miehen kanssa ei oltu sovittu vielä virallisesti että ryhdytään yrittämään ja mies on ollut ihan ok koko 6kk.

Me ollaan tosiaan 5 vuotta mietitty vauvaa. Se on aika monta vuotta vain miettiä. En ole ikinä painostanut tai kysellyt. Ainoastaan noin kerran vuodessa synttäreiden aikoihin käyty läpi, että missä mennään. Tänä vuonna tehtiin päätös että ehkäisy otetaan pois ja katsotaan miten kierto lähtee toimimaan.

Kuukausi sitten miehen kanssa sovittiin että nyt on hyvä aika. Ja tosiaan kun meillä seksiä on tasaisesti kerran viikossa, ollaan puhuttu että kun yritetään, pitää sitä vähän lisätä. En usko että kukaan mies pitäisi lisäseksiä mitenkään ihan kamalana asiana?

Nyt oli siis eka ovulaatio lähestymässä ja vain sanoin miehelle, että nyt voisi mahdollisesti yrittää vähän enemmän. Mies ei ollut siitä mitenkään näreissään, pettynyt tai vastahakoinen. Tuli vielä pyytämään illalla, että josko nyt.

Sitten kävi miten kävi. Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi jotenkin nopealla aikataululla ja miehellä menee pupu pöksyyn, mutta itse vain jotenkin loukkaannuin koko tilanteesta.

Ja totta kai itsekin varmasti olisin voinut siinä olla vain että heheh ei se haittaa, kokeillaan joskus toiste, mutta enemmänkin tuli vain turhautuminen, että jee, 5 vuotta tätä pohdittu ja heti ekaan kertaan tyssäsi :)

Ajattelin että täällä olisi enemmänkin kokemuksia siitä että miten mies ei kestä painetta tai vauvanteko alkaa pelottamaan kesken kaiken, mutta sainkin täyslastillisen miten kauhea painostava ovulaationkyttääjä olen, ja mies pitäisi jättää rauhaan..

Tuli vain entistä pahempi olo. Tietää ainakin ettei koskaan puhu kavereille näistä asioista! :D

Ap

Mies on siis ollut mukana jutussa ja vilpitön.

Hänen kyvyttömyytensä uudessa tilanteessa on tullut varmasti yllätyksenä hänelle itselleenkin.

Ja sen sijaan, että sinä tukisit häntä, olet eroamassa ja mesoat vauvapalstan täyteen loukkaantumistasi. Sinä, sinä, sinä. Sinun tunteet, sinun raskaus, sinun halu.

Enhän minä miehen tunteista täällä voi puhua! :o tuli avautumaan omista tunteista ja kokemuksista tänne. Mistä tiedät mitä täällä kotona on käyty läpi?

Ihme naisvihaa täällä kyllä. Ihan hirveä meno. Minkäänlaista keskustelua saa aikaan, kun heti aletaan haukkumaan!

Enhän minä huutanut miehelle eilen, tai raivonnut. Mistä sellainen kuva? Tai puhunut miehelle erosta. En ole sanonut sanallakaan tänään tai eilen. Ei olla riidelty, huudettu tai mökötetty.

Ap

No, onko sinulla jokin ongelma siinä, että itse pysyisit tietoisena omasta ovuloinnistasi, mutta et tekisi siitä numeroa miehellesi? Miksi tämä on sinulle niin paljon tunteita nostattava ehdotus? Ratkaisisi tilanteenne, jo ketjun alussa ehdotettu, sinä vain raivoat?

Koska en sanonut ikinä että miehelle että on ovulaatio tai nyt tehdään se vauva. Vain ja ainoastaan ehdotin että voitaisiinko tulevalla viikolla yrittää enemmän löytää aikaa makuuhuoneessa. Edelleenkin ymmärrän jos olisin tikuttamassa ovulaatiota tai juoksisin miehen perässä kalenterin kanssa, mutta tein juuri niin kun mies haluaa - ehdotin vain että olisi muutaman kerran enemmän seksiä! :D en minä tiedä tarkalleen onko ovulaatio ti, ke vai to, mutta jos viikonlopuksi säädellään, on se mennyt.

Mitä tein väärin? Eikö aikuiselle miehelle saa puhua että voitaisiin yrittää löytää aikaa toisillemme ensi viikolla? Enhän sanonut mitään tiettyä päivääkään eikö tosiaan kukaan täällä sovi ennakkoon esim seksi-iltoja tms?

Ap

ET TEH-NYT MI-TÄÄN VÄÄ-RIN.

Mutta koska mies koki paineita ja PYY-SI sinulta, että jatkossa voitaisiin toimia toisin, niin voisitko kokeilla TOI-MI-A TOI-SIN?

Voisitte vaikka saada sen VAU-VAN.

Eli en puhu, kysy tai ehdota, enkä todellakaan yritä lisätä kertoja? Tai vahingossakaan puhu mistään tulevaisuuten liittyvästä ettei vain mies säikähdä?

Miehesi on sanonut, että haluaa lapsen kanssasi.

Miehesi ei ole kieltänyt sinua tarkkailemasta ovulaatiota.

Miehesi on puhunut sinulle omista epävarmuuksistaan, ja pyytänyt kommunikoimaan asioista vähän toisin.

- - -

Näetkö yhtään mahdollisuuksia toimia muuten kuin loukkaantumalla ja harkitsemalla eroa? Aika monessa viestissä täällä on vihjeitä.

Kyllä mullakin oman miehen venkoilujen aikaan kävi mielessä kaikenlaisia ajatuksia ja tunteita. En muista purinko niitä tälle palstalle vai missä ne purin, mutta vaikka niitä tunteita ja ajatuksia oli, niin ei se sitä tarkoittanut, että olisin miehelle niistä puhunut mitään. Senhän takia niitä puretaan toisaalla, että niitä ei purkaisi kumppaniin.

Mies ei ole pyytänyt kommunikoimaan toisin, vaan on toivonut, että eikö voisi toimia periaatteella tulee jos on tullakseen. Ja jos on aikaisemmin muuta puhuttu ja sovittu ja ap on lähellä 40 ikävuotta ja haluaa lapsen, niin ei tuossa tilanteessa nyt vain voi vaieta ja elää kuin munankuorilla kävellen, vaan kyllä ap:lla on oikeus ottaa asia keskusteluun miehen kanssa. Koska ei tuossa tilanteessa voida enää toimia tullaan jos on tullakseen -periaatteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Tää on kyllä hämmentävää miten vääristynyt kuva naisillakin voi olla naisen hedelmällisyydestä. Että about 40-vuotiaanakin vois vielä huolettomasti tjottailla ja helpostihan sitä raskautuu. Ei se todellakaan mene niin. Tai siis, eihän siinä mitään väärää ole tjottailla, jos se on ihan sama tuleeko lasta vai ei. Jos se mahdollisuus ei ole liian iso uhraus, että lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta jos ehdottomasti haluaa saada lapsen, niin ei tuossa iässä voi enää rennosti paukutella menemään kerran/kahdesti kuukaudessa ja jättää herran haltuun sitä, että lapsi tulee jos on tullakseen.

Terveellä, parhaassa hedelmällisessä iässä olevalla naisellakin on faktuaalisesti 25 % mahdollisuus per kierto tulla raskaaksi. Ja osa onnistuneista raskauksista menee kesken. Mikäli ymmärsin ap:ta oikein, ap on antanut miehelle aikaa ja on odottanut milloin mies olisi valmis lapsiajatukselle. Ja ensin mies oli sanonut olevansa valmis, mutta alkanut saman tien ahdistumaan ihan jo pelkästään siitä, että ap oli maininnut, että nyt olisi otollinen aika puuhastelulle. Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen, olisin itsekin todella pettynyt tuossa tilanteessa.

Ei ole reilua roikottaa toista vuosi kausia odotustilassa, sit näyttää vihreää valoa ja alkaa saman tien pakenemaan tilanteesta. Juu, tottakai mieltään saa muuttaa, mutta onhan tuo nyt todella epäreilua toimintaa ja ihan ymmärrettävästi aiheuttaa negatiivisia tunteita toisessa.

Vähän sama kun sovittaisiin naimisiin menosta tai ylipäätänsä siitä, että tapailu muuttuu seurusteluksi eikä tapailla enää muita. Ja heti kun aletaan puhua konkreettisista asioista tai seuraavista treffeistä, toinen alkaa perääntymään ja on silleen, että ahdistaa tämmönen et pitää suhdetta jotenkin vakavasti määritellä.

Jos tietää että toinen ihan oikeasti haluaa lapsen, on väärin roikotuttaa ja vedättää. Jos itse ei halua lasta, se pitää rehellisesti sanoa toiselle eikä pelata mitään pelejä. Toisen kallisarvoista aikaa ei saa hukata tuolla tavalla.

Juuri näin. Ollaan oltu ilman ehkäisyä noin 6kk ja olen tietoisesti jättänyt käyttämättä tärppipäivät, koska miehen kanssa ei oltu sovittu vielä virallisesti että ryhdytään yrittämään ja mies on ollut ihan ok koko 6kk.

Me ollaan tosiaan 5 vuotta mietitty vauvaa. Se on aika monta vuotta vain miettiä. En ole ikinä painostanut tai kysellyt. Ainoastaan noin kerran vuodessa synttäreiden aikoihin käyty läpi, että missä mennään. Tänä vuonna tehtiin päätös että ehkäisy otetaan pois ja katsotaan miten kierto lähtee toimimaan.

Kuukausi sitten miehen kanssa sovittiin että nyt on hyvä aika. Ja tosiaan kun meillä seksiä on tasaisesti kerran viikossa, ollaan puhuttu että kun yritetään, pitää sitä vähän lisätä. En usko että kukaan mies pitäisi lisäseksiä mitenkään ihan kamalana asiana?

Nyt oli siis eka ovulaatio lähestymässä ja vain sanoin miehelle, että nyt voisi mahdollisesti yrittää vähän enemmän. Mies ei ollut siitä mitenkään näreissään, pettynyt tai vastahakoinen. Tuli vielä pyytämään illalla, että josko nyt.

Sitten kävi miten kävi. Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi jotenkin nopealla aikataululla ja miehellä menee pupu pöksyyn, mutta itse vain jotenkin loukkaannuin koko tilanteesta.

Ja totta kai itsekin varmasti olisin voinut siinä olla vain että heheh ei se haittaa, kokeillaan joskus toiste, mutta enemmänkin tuli vain turhautuminen, että jee, 5 vuotta tätä pohdittu ja heti ekaan kertaan tyssäsi :)

Ajattelin että täällä olisi enemmänkin kokemuksia siitä että miten mies ei kestä painetta tai vauvanteko alkaa pelottamaan kesken kaiken, mutta sainkin täyslastillisen miten kauhea painostava ovulaationkyttääjä olen, ja mies pitäisi jättää rauhaan..

Tuli vain entistä pahempi olo. Tietää ainakin ettei koskaan puhu kavereille näistä asioista! :D

Ap

Ei oikeassa elämässä ihmiset suhtaudu näin reikäpäisesti ja haasta riitaa sekä käsitä väärin, mitä palstalla. Paitsi jos on jotain häikkää persoonallisuudessa, niiden kanssa tosielämässäkin on samanlaista ihmeellistä vääntämistä keskustelu. Jostain syystä palstasta on tullut tällainen tunkio suorastaan, oikean keskustelun yrittäminen on samaa kuin yrittäisi pelata pulun kanssa shakkia. Porukka keksii asioita, vääntää sun sanomisista mitä tahansa ja jos puhut avoimemmin omista tunteistasi täällä, niin nainenhan aina leimataan juuri tällä tavalla, että nainen vain nalkuttaa, painostaa, ajattelee itseään, jankuttaa, huutaa, raivoaa. Ihan järjestään kaikissa keskusteluissa, jos aloittaja on nainen, niin tämä on lopputulema.

Ja eihän oikeassa elämässä ystävät ajattele toisistaan noin. En minä ajattele ystävästäni, joka purkautuu minulle että on ärsyyntynyt ja pettynyt mieheensä, että siinä se mun ystävä on taas vain raivonnut ja jankuttanut ja painostanut ja ollut itsekäs ja mies vain kärsii. Enemmän sinä ap tukea saat muualta kuin täältä palstalta, en tiedä mikä täällä ihmisiä vaivaa, mutta palstasta on tullut ihan sekopäinen ja keskusteluista on tullut ihan uskomatonta vääntämistä, missä ihmiset purkavat omaa vihaansa ja keksivät toisista asioita, jankkaavat sitä omaa keksimäänsä maanisesti eivätkä hyväksy mitään selityksiä tai korjauksia siihen omaan tarinaansa.

Tämä palsta on yksi syöpä ja minkäänlaista tukea on täältä ihan turha odottaa. Ihmiset selvästi käyttävät tätä omien tunteidensa viemärinä, tätä palstaa käytetään ihan surutta kiusaamiseen.

Kiitos järkevistä sanoista :) halusin tulla vain tänne juttelemaan anonyymisti, jos joku olisi kokenut samalla tavalla joskus. Vähän purkaa omia ajatuksia, ennen kuin sanon miehelle mitenkään pahasti tms. Kavereille ei aina viitsi ihan kaikkea kertoa, enkä kenellekään ole edes sanonut että haluaisimme lapsia.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

Ap

Ymmärrän, en minäkään viitsinyt omille ystävilleni asiasta puhua. Mitä ihmettä olisin sanonut? Mies tahtoo yht äkkiä anaalia ja laueta selälle, kun ollaan sovittu että yritetään lasta :D. Tai ainakin minulle on vaikea puhua nimenomaan tuollaisista intiimeistä asioista kenellekään, joka tuntee mieheni. Tuntuu siltä että juoruaisin miehen asioista hänen selkänsä takana. Helpompi purkaa asioita anonyyminä, mutta tämä palsta ei vain oikein toimi siinä. Ihmiset on täällä ihan sekopäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Tää on kyllä hämmentävää miten vääristynyt kuva naisillakin voi olla naisen hedelmällisyydestä. Että about 40-vuotiaanakin vois vielä huolettomasti tjottailla ja helpostihan sitä raskautuu. Ei se todellakaan mene niin. Tai siis, eihän siinä mitään väärää ole tjottailla, jos se on ihan sama tuleeko lasta vai ei. Jos se mahdollisuus ei ole liian iso uhraus, että lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta jos ehdottomasti haluaa saada lapsen, niin ei tuossa iässä voi enää rennosti paukutella menemään kerran/kahdesti kuukaudessa ja jättää herran haltuun sitä, että lapsi tulee jos on tullakseen.

Terveellä, parhaassa hedelmällisessä iässä olevalla naisellakin on faktuaalisesti 25 % mahdollisuus per kierto tulla raskaaksi. Ja osa onnistuneista raskauksista menee kesken. Mikäli ymmärsin ap:ta oikein, ap on antanut miehelle aikaa ja on odottanut milloin mies olisi valmis lapsiajatukselle. Ja ensin mies oli sanonut olevansa valmis, mutta alkanut saman tien ahdistumaan ihan jo pelkästään siitä, että ap oli maininnut, että nyt olisi otollinen aika puuhastelulle. Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen, olisin itsekin todella pettynyt tuossa tilanteessa.

Ei ole reilua roikottaa toista vuosi kausia odotustilassa, sit näyttää vihreää valoa ja alkaa saman tien pakenemaan tilanteesta. Juu, tottakai mieltään saa muuttaa, mutta onhan tuo nyt todella epäreilua toimintaa ja ihan ymmärrettävästi aiheuttaa negatiivisia tunteita toisessa.

Vähän sama kun sovittaisiin naimisiin menosta tai ylipäätänsä siitä, että tapailu muuttuu seurusteluksi eikä tapailla enää muita. Ja heti kun aletaan puhua konkreettisista asioista tai seuraavista treffeistä, toinen alkaa perääntymään ja on silleen, että ahdistaa tämmönen et pitää suhdetta jotenkin vakavasti määritellä.

Jos tietää että toinen ihan oikeasti haluaa lapsen, on väärin roikotuttaa ja vedättää. Jos itse ei halua lasta, se pitää rehellisesti sanoa toiselle eikä pelata mitään pelejä. Toisen kallisarvoista aikaa ei saa hukata tuolla tavalla.

Juuri näin. Ollaan oltu ilman ehkäisyä noin 6kk ja olen tietoisesti jättänyt käyttämättä tärppipäivät, koska miehen kanssa ei oltu sovittu vielä virallisesti että ryhdytään yrittämään ja mies on ollut ihan ok koko 6kk.

Me ollaan tosiaan 5 vuotta mietitty vauvaa. Se on aika monta vuotta vain miettiä. En ole ikinä painostanut tai kysellyt. Ainoastaan noin kerran vuodessa synttäreiden aikoihin käyty läpi, että missä mennään. Tänä vuonna tehtiin päätös että ehkäisy otetaan pois ja katsotaan miten kierto lähtee toimimaan.

Kuukausi sitten miehen kanssa sovittiin että nyt on hyvä aika. Ja tosiaan kun meillä seksiä on tasaisesti kerran viikossa, ollaan puhuttu että kun yritetään, pitää sitä vähän lisätä. En usko että kukaan mies pitäisi lisäseksiä mitenkään ihan kamalana asiana?

Nyt oli siis eka ovulaatio lähestymässä ja vain sanoin miehelle, että nyt voisi mahdollisesti yrittää vähän enemmän. Mies ei ollut siitä mitenkään näreissään, pettynyt tai vastahakoinen. Tuli vielä pyytämään illalla, että josko nyt.

Sitten kävi miten kävi. Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi jotenkin nopealla aikataululla ja miehellä menee pupu pöksyyn, mutta itse vain jotenkin loukkaannuin koko tilanteesta.

Ja totta kai itsekin varmasti olisin voinut siinä olla vain että heheh ei se haittaa, kokeillaan joskus toiste, mutta enemmänkin tuli vain turhautuminen, että jee, 5 vuotta tätä pohdittu ja heti ekaan kertaan tyssäsi :)

Ajattelin että täällä olisi enemmänkin kokemuksia siitä että miten mies ei kestä painetta tai vauvanteko alkaa pelottamaan kesken kaiken, mutta sainkin täyslastillisen miten kauhea painostava ovulaationkyttääjä olen, ja mies pitäisi jättää rauhaan..

Tuli vain entistä pahempi olo. Tietää ainakin ettei koskaan puhu kavereille näistä asioista! :D

Ap

Mies on siis ollut mukana jutussa ja vilpitön.

Hänen kyvyttömyytensä uudessa tilanteessa on tullut varmasti yllätyksenä hänelle itselleenkin.

Ja sen sijaan, että sinä tukisit häntä, olet eroamassa ja mesoat vauvapalstan täyteen loukkaantumistasi. Sinä, sinä, sinä. Sinun tunteet, sinun raskaus, sinun halu.

Enhän minä miehen tunteista täällä voi puhua! :o tuli avautumaan omista tunteista ja kokemuksista tänne. Mistä tiedät mitä täällä kotona on käyty läpi?

Ihme naisvihaa täällä kyllä. Ihan hirveä meno. Minkäänlaista keskustelua saa aikaan, kun heti aletaan haukkumaan!

Enhän minä huutanut miehelle eilen, tai raivonnut. Mistä sellainen kuva? Tai puhunut miehelle erosta. En ole sanonut sanallakaan tänään tai eilen. Ei olla riidelty, huudettu tai mökötetty.

Ap

No, onko sinulla jokin ongelma siinä, että itse pysyisit tietoisena omasta ovuloinnistasi, mutta et tekisi siitä numeroa miehellesi? Miksi tämä on sinulle niin paljon tunteita nostattava ehdotus? Ratkaisisi tilanteenne, jo ketjun alussa ehdotettu, sinä vain raivoat?

Koska en sanonut ikinä että miehelle että on ovulaatio tai nyt tehdään se vauva. Vain ja ainoastaan ehdotin että voitaisiinko tulevalla viikolla yrittää enemmän löytää aikaa makuuhuoneessa. Edelleenkin ymmärrän jos olisin tikuttamassa ovulaatiota tai juoksisin miehen perässä kalenterin kanssa, mutta tein juuri niin kun mies haluaa - ehdotin vain että olisi muutaman kerran enemmän seksiä! :D en minä tiedä tarkalleen onko ovulaatio ti, ke vai to, mutta jos viikonlopuksi säädellään, on se mennyt.

Mitä tein väärin? Eikö aikuiselle miehelle saa puhua että voitaisiin yrittää löytää aikaa toisillemme ensi viikolla? Enhän sanonut mitään tiettyä päivääkään eikö tosiaan kukaan täällä sovi ennakkoon esim seksi-iltoja tms?

Ap

Et tehnyt ap mitään väärää. Nyt vain kannattaa keskustella miehen kanssa, että mikä miehen oma ajatus on asian etenemisen suhteen. Mitä mies siis toivoo? Saatko sinä ehdottaa seksiä ollenkaan, vai ottaako mies kaikki seksiehdotuksesi painostamisena? Jos mies itsekin on sanonut, että onnistumisen kannalta olisi hyvä puuhailla enemmän, niin kuinka mies haluaa toteuttaa asian siten, että hän ei paineistuisi? Eli juttele hyvässä hengessä miehen kanssa ja pyydä häntä kertomaan omia toiveitaan ja ajatuksiaan. Jos mies edelleen vetoaa, että eikö asiaa voisi hoitaa vain niin että tulee jos on tullakseen, niin kertaa neutraalisti faktat ja se, mitä olette aikaisemmin puhuneet ja kysy mitä ajatuksia nämä miehessä herättävät. On todella huono asia, jos tästä tilanteesta ei voi edes puhua hyvässä hengessä.

Muistin muuten, että meilläkin ensimmäinen kierto meni todella erikoisesti miehen kanssa. Oltiin siis samalla tavalla sovittu, että nyt yritetään lasta, olin poistattanut kierrukan ja eka kierto kierrukan poiston jälkeen. Mitä tekee mies? Halusi seksiä esim. suihkussa ja silleen, että ei laukea sisälleni vaan selän päälle jne. Olin todella ihmeissäni. Mutta se oli jokin hetkellinen panikoituminen, seuraavassa kierrossa mies taisi yrittää ehdottaa anaalia, mutta kieltäydyin ja otin asian puheeksi, että mikä homma tässä oikein on. Mies kertoi pelkäävänsä että tulen heti raskaaksi, minä kerroin että pelkään että en tule ollenkaan, koska olen jo sen ikäinen, että raskautuminen ei ole itsestään selvää. Ja jos hoitoihin joudutaan, siihenkin menee aikaa. Jotenkin tämä avoin keskustelu sit sai rentoutumista miehessä aikaiseksi, tai ainakaan hän ei enää yrittänyt mitään temppuja sen jälkeen. Ja kohta meille tosiaan syntyy se toivottu lapsi ja kyllä mieskin tätä lasta odottaa syntyväksi :).

Mutta keskustelu kannattaa käydä mahdollisimman neutraalina, analyyttisellä ja ihmettelevällä tavalla.

Kiitos :) Juttelen miehen kanssa asiasta enemmän. Varmasti on pelkoa, koska kuitenkin 5 vuotta asiaa pähkäillyt. Itse tosiaan pelkään, että aikaa kuluu ja emme saakaan lasta, ja veikkaan että se oikeasti jäisi miestä harmittamaan loppujen lopuksi. Näkee minut nuorena, eikä välttämättä oikeasti käsitä sitä ettei naisilla aikaa riitä lopputtomiin. Olen sanonut etten halua lapsettomuushoitoihin. Olen lahjoittanut munasoluja 6v sitten ja ne hormonit ei purrut minuun. En saanut tuotettua kuin pari munaa. Tiedän että hoidot olisivat todella pitkät ja kalliit meille. Syytä ei tiedetty ja hedelmällisyys muuten kunnossa kaikin puolin. Siksi myös stressaan ja mies tietää sen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Tää on kyllä hämmentävää miten vääristynyt kuva naisillakin voi olla naisen hedelmällisyydestä. Että about 40-vuotiaanakin vois vielä huolettomasti tjottailla ja helpostihan sitä raskautuu. Ei se todellakaan mene niin. Tai siis, eihän siinä mitään väärää ole tjottailla, jos se on ihan sama tuleeko lasta vai ei. Jos se mahdollisuus ei ole liian iso uhraus, että lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta jos ehdottomasti haluaa saada lapsen, niin ei tuossa iässä voi enää rennosti paukutella menemään kerran/kahdesti kuukaudessa ja jättää herran haltuun sitä, että lapsi tulee jos on tullakseen.

Terveellä, parhaassa hedelmällisessä iässä olevalla naisellakin on faktuaalisesti 25 % mahdollisuus per kierto tulla raskaaksi. Ja osa onnistuneista raskauksista menee kesken. Mikäli ymmärsin ap:ta oikein, ap on antanut miehelle aikaa ja on odottanut milloin mies olisi valmis lapsiajatukselle. Ja ensin mies oli sanonut olevansa valmis, mutta alkanut saman tien ahdistumaan ihan jo pelkästään siitä, että ap oli maininnut, että nyt olisi otollinen aika puuhastelulle. Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen, olisin itsekin todella pettynyt tuossa tilanteessa.

Ei ole reilua roikottaa toista vuosi kausia odotustilassa, sit näyttää vihreää valoa ja alkaa saman tien pakenemaan tilanteesta. Juu, tottakai mieltään saa muuttaa, mutta onhan tuo nyt todella epäreilua toimintaa ja ihan ymmärrettävästi aiheuttaa negatiivisia tunteita toisessa.

Vähän sama kun sovittaisiin naimisiin menosta tai ylipäätänsä siitä, että tapailu muuttuu seurusteluksi eikä tapailla enää muita. Ja heti kun aletaan puhua konkreettisista asioista tai seuraavista treffeistä, toinen alkaa perääntymään ja on silleen, että ahdistaa tämmönen et pitää suhdetta jotenkin vakavasti määritellä.

Jos tietää että toinen ihan oikeasti haluaa lapsen, on väärin roikotuttaa ja vedättää. Jos itse ei halua lasta, se pitää rehellisesti sanoa toiselle eikä pelata mitään pelejä. Toisen kallisarvoista aikaa ei saa hukata tuolla tavalla.

Juuri näin. Ollaan oltu ilman ehkäisyä noin 6kk ja olen tietoisesti jättänyt käyttämättä tärppipäivät, koska miehen kanssa ei oltu sovittu vielä virallisesti että ryhdytään yrittämään ja mies on ollut ihan ok koko 6kk.

Me ollaan tosiaan 5 vuotta mietitty vauvaa. Se on aika monta vuotta vain miettiä. En ole ikinä painostanut tai kysellyt. Ainoastaan noin kerran vuodessa synttäreiden aikoihin käyty läpi, että missä mennään. Tänä vuonna tehtiin päätös että ehkäisy otetaan pois ja katsotaan miten kierto lähtee toimimaan.

Kuukausi sitten miehen kanssa sovittiin että nyt on hyvä aika. Ja tosiaan kun meillä seksiä on tasaisesti kerran viikossa, ollaan puhuttu että kun yritetään, pitää sitä vähän lisätä. En usko että kukaan mies pitäisi lisäseksiä mitenkään ihan kamalana asiana?

Nyt oli siis eka ovulaatio lähestymässä ja vain sanoin miehelle, että nyt voisi mahdollisesti yrittää vähän enemmän. Mies ei ollut siitä mitenkään näreissään, pettynyt tai vastahakoinen. Tuli vielä pyytämään illalla, että josko nyt.

Sitten kävi miten kävi. Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi jotenkin nopealla aikataululla ja miehellä menee pupu pöksyyn, mutta itse vain jotenkin loukkaannuin koko tilanteesta.

Ja totta kai itsekin varmasti olisin voinut siinä olla vain että heheh ei se haittaa, kokeillaan joskus toiste, mutta enemmänkin tuli vain turhautuminen, että jee, 5 vuotta tätä pohdittu ja heti ekaan kertaan tyssäsi :)

Ajattelin että täällä olisi enemmänkin kokemuksia siitä että miten mies ei kestä painetta tai vauvanteko alkaa pelottamaan kesken kaiken, mutta sainkin täyslastillisen miten kauhea painostava ovulaationkyttääjä olen, ja mies pitäisi jättää rauhaan..

Tuli vain entistä pahempi olo. Tietää ainakin ettei koskaan puhu kavereille näistä asioista! :D

Ap

Mies on siis ollut mukana jutussa ja vilpitön.

Hänen kyvyttömyytensä uudessa tilanteessa on tullut varmasti yllätyksenä hänelle itselleenkin.

Ja sen sijaan, että sinä tukisit häntä, olet eroamassa ja mesoat vauvapalstan täyteen loukkaantumistasi. Sinä, sinä, sinä. Sinun tunteet, sinun raskaus, sinun halu.

Enhän minä miehen tunteista täällä voi puhua! :o tuli avautumaan omista tunteista ja kokemuksista tänne. Mistä tiedät mitä täällä kotona on käyty läpi?

Ihme naisvihaa täällä kyllä. Ihan hirveä meno. Minkäänlaista keskustelua saa aikaan, kun heti aletaan haukkumaan!

Enhän minä huutanut miehelle eilen, tai raivonnut. Mistä sellainen kuva? Tai puhunut miehelle erosta. En ole sanonut sanallakaan tänään tai eilen. Ei olla riidelty, huudettu tai mökötetty.

Ap

No, onko sinulla jokin ongelma siinä, että itse pysyisit tietoisena omasta ovuloinnistasi, mutta et tekisi siitä numeroa miehellesi? Miksi tämä on sinulle niin paljon tunteita nostattava ehdotus? Ratkaisisi tilanteenne, jo ketjun alussa ehdotettu, sinä vain raivoat?

Koska en sanonut ikinä että miehelle että on ovulaatio tai nyt tehdään se vauva. Vain ja ainoastaan ehdotin että voitaisiinko tulevalla viikolla yrittää enemmän löytää aikaa makuuhuoneessa. Edelleenkin ymmärrän jos olisin tikuttamassa ovulaatiota tai juoksisin miehen perässä kalenterin kanssa, mutta tein juuri niin kun mies haluaa - ehdotin vain että olisi muutaman kerran enemmän seksiä! :D en minä tiedä tarkalleen onko ovulaatio ti, ke vai to, mutta jos viikonlopuksi säädellään, on se mennyt.

Mitä tein väärin? Eikö aikuiselle miehelle saa puhua että voitaisiin yrittää löytää aikaa toisillemme ensi viikolla? Enhän sanonut mitään tiettyä päivääkään eikö tosiaan kukaan täällä sovi ennakkoon esim seksi-iltoja tms?

Ap

Et tehnyt ap mitään väärää. Nyt vain kannattaa keskustella miehen kanssa, että mikä miehen oma ajatus on asian etenemisen suhteen. Mitä mies siis toivoo? Saatko sinä ehdottaa seksiä ollenkaan, vai ottaako mies kaikki seksiehdotuksesi painostamisena? Jos mies itsekin on sanonut, että onnistumisen kannalta olisi hyvä puuhailla enemmän, niin kuinka mies haluaa toteuttaa asian siten, että hän ei paineistuisi? Eli juttele hyvässä hengessä miehen kanssa ja pyydä häntä kertomaan omia toiveitaan ja ajatuksiaan. Jos mies edelleen vetoaa, että eikö asiaa voisi hoitaa vain niin että tulee jos on tullakseen, niin kertaa neutraalisti faktat ja se, mitä olette aikaisemmin puhuneet ja kysy mitä ajatuksia nämä miehessä herättävät. On todella huono asia, jos tästä tilanteesta ei voi edes puhua hyvässä hengessä.

Muistin muuten, että meilläkin ensimmäinen kierto meni todella erikoisesti miehen kanssa. Oltiin siis samalla tavalla sovittu, että nyt yritetään lasta, olin poistattanut kierrukan ja eka kierto kierrukan poiston jälkeen. Mitä tekee mies? Halusi seksiä esim. suihkussa ja silleen, että ei laukea sisälleni vaan selän päälle jne. Olin todella ihmeissäni. Mutta se oli jokin hetkellinen panikoituminen, seuraavassa kierrossa mies taisi yrittää ehdottaa anaalia, mutta kieltäydyin ja otin asian puheeksi, että mikä homma tässä oikein on. Mies kertoi pelkäävänsä että tulen heti raskaaksi, minä kerroin että pelkään että en tule ollenkaan, koska olen jo sen ikäinen, että raskautuminen ei ole itsestään selvää. Ja jos hoitoihin joudutaan, siihenkin menee aikaa. Jotenkin tämä avoin keskustelu sit sai rentoutumista miehessä aikaiseksi, tai ainakaan hän ei enää yrittänyt mitään temppuja sen jälkeen. Ja kohta meille tosiaan syntyy se toivottu lapsi ja kyllä mieskin tätä lasta odottaa syntyväksi :).

Mutta keskustelu kannattaa käydä mahdollisimman neutraalina, analyyttisellä ja ihmettelevällä tavalla.

Kiitos :) Juttelen miehen kanssa asiasta enemmän. Varmasti on pelkoa, koska kuitenkin 5 vuotta asiaa pähkäillyt. Itse tosiaan pelkään, että aikaa kuluu ja emme saakaan lasta, ja veikkaan että se oikeasti jäisi miestä harmittamaan loppujen lopuksi. Näkee minut nuorena, eikä välttämättä oikeasti käsitä sitä ettei naisilla aikaa riitä lopputtomiin. Olen sanonut etten halua lapsettomuushoitoihin. Olen lahjoittanut munasoluja 6v sitten ja ne hormonit ei purrut minuun. En saanut tuotettua kuin pari munaa. Tiedän että hoidot olisivat todella pitkät ja kalliit meille. Syytä ei tiedetty ja hedelmällisyys muuten kunnossa kaikin puolin. Siksi myös stressaan ja mies tietää sen.

Ap

Pelkosi on ihan ymmärrettäviä ja aiheellisiakin. Jo pelkästään ikäsi tekee sen, että ei tilanne ole ollenkaan sama mitä jollain parikymppisillä. Aika on naisille armoton. Mullakin mies vetosi siihen, että olen nuorekas ja hyvässä kunnossa, vaikka eihän se fyysinen ulkonäkö ja nuorekkuus kerro mitään hedelmällisyyden tilasta. Nainen ei vaan voi loputtomiin lykätä lapsihaaveita, jos todella haluaa lapsen. Mulle sanoi pari gyneä ihan suoraan, että jos haluan lapsia, niin en voi lykätä asiaa enää kovin pitkään. Oli alle 34 kun minulle sanottiin näin ammattilaisten toimesta. Hommasta tulee valitettavasti vain paljon vaikeampaa mitä vanhemmalla iällä raskautumista yrittää.

On todella tärkeää, että myös sinä saat puhua ajatuksistasi ja peloistasi ja että teillä olisi mahdollisimman hyvä puheyhteys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ap välitä. Täällä ihmiset tykkäävät tehdä oletuksia ja lytätä keskustelun aloittajan. Niinkuin tuo yksikin muutama sivu taaksepäin toteaa, että suutut siitä kun kaikki eivät ole samaa mieltä..... ei vaan suutut siitä, kun he eivät lue kirjoittamaasi! :D hait luultavasti täältä tukea ja ajattelit, että aikuisilta löytyisi järkeä, mutta ei, ei tältä palstalta. Tässä keskustelussa kommentoijat tekevät olettamuksia ja öyhöttävät omaa asiaansa, joka ei liity millään tasolla sinuun tai kertomaasi. Minusta olet toiminut kaikin puolin ihan oikein ja ongelma on miehesi henkisellä puolella.

Kiitti. Tuntuu että halutaan vain tahalleen ymmärtää väärin. Olisin halunnut enemmän keskustelua siihen suuntaan, että mitä kun mies muuttaa mielensä kesken kaiken tms, mutta olenkin ovulaationkyttääjä ja painostan miestä olemaan kanssani :D

Ap

Oletko siis ihan varma, että mies on muuttanut mielensä lapsen suhteen tai epäröi sitä...? Vaikka sanoo kuitenkin toista. Se, mitä olet kirjoittanut miehen sanoneen, kuulostaa omaan kovaani siltä, että kyse voisi olla ihan suorituspaineista kuitenkin? Ehkä mies haluaa todella ottaa seksin ja lapsenteon vaan rennommin, kun paineet vaikuttaa suoraan jopa hänen kykyynsäkin? Oletko varma, ettei voisi olla kyse kuitenkin tästä asiasta? Ja tarkoittanut tuolla "..jos on tullakseen" - sanomisella vaan sitä, että saisi paineet seksisuorituksen suhteen laskemaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä ap välitä. Täällä ihmiset tykkäävät tehdä oletuksia ja lytätä keskustelun aloittajan. Niinkuin tuo yksikin muutama sivu taaksepäin toteaa, että suutut siitä kun kaikki eivät ole samaa mieltä..... ei vaan suutut siitä, kun he eivät lue kirjoittamaasi! :D hait luultavasti täältä tukea ja ajattelit, että aikuisilta löytyisi järkeä, mutta ei, ei tältä palstalta. Tässä keskustelussa kommentoijat tekevät olettamuksia ja öyhöttävät omaa asiaansa, joka ei liity millään tasolla sinuun tai kertomaasi. Minusta olet toiminut kaikin puolin ihan oikein ja ongelma on miehesi henkisellä puolella.

Kiitti. Tuntuu että halutaan vain tahalleen ymmärtää väärin. Olisin halunnut enemmän keskustelua siihen suuntaan, että mitä kun mies muuttaa mielensä kesken kaiken tms, mutta olenkin ovulaationkyttääjä ja painostan miestä olemaan kanssani :D

Ap

Oletko siis ihan varma, että mies on muuttanut mielensä lapsen suhteen tai epäröi sitä...? Vaikka sanoo kuitenkin toista. Se, mitä olet kirjoittanut miehen sanoneen, kuulostaa omaan kovaani siltä, että kyse voisi olla ihan suorituspaineista kuitenkin? Ehkä mies haluaa todella ottaa seksin ja lapsenteon vaan rennommin, kun paineet vaikuttaa suoraan jopa hänen kykyynsäkin? Oletko varma, ettei voisi olla kyse kuitenkin tästä asiasta? Ja tarkoittanut tuolla "..jos on tullakseen" - sanomisella vaan sitä, että saisi paineet seksisuorituksen suhteen laskemaan?

No siitähän se ap tulee nyt keskustelemaan miehensä kanssa. Purkaa tänne vain ensimmäisiä reaktioitaan, pettymystään ja ensimmäisiä ajatuksiaan. Ihan samaa itse mietin silloin kun mies alkoi pelleilemään seksin kanssa, kun sovittiin lapsen teosta. Tunsin ihan samalla tavalla pettymystä ja ärtymystä ja mietin, että onko mies nyt muuttanut mielensä ja pohdin sitäkin, että jos näin on, eroan heti ja menen hedelmöityshoitoihin yksin. Tällaisia ihan luonnollisia ajatuskulkuja tulee ensireaktiona kaikille mieleen yllättävissä ja tärkeissä tilanteissa. Siksi on hyvä, että ap purkaa ne pois, jotta voi keskustella miehen kanssa rauhassa ja neutraalimmin. Niitä ajatuksia ja tunteita tulee ja menee, ei se tarkoita sitä, että ne jäisi päälle vaan yleensä kyse on siitä ensimmäisestä tunnereaktiosta, jota purkaa ulos.

Aika inhimillistä ja normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Tää on kyllä hämmentävää miten vääristynyt kuva naisillakin voi olla naisen hedelmällisyydestä. Että about 40-vuotiaanakin vois vielä huolettomasti tjottailla ja helpostihan sitä raskautuu. Ei se todellakaan mene niin. Tai siis, eihän siinä mitään väärää ole tjottailla, jos se on ihan sama tuleeko lasta vai ei. Jos se mahdollisuus ei ole liian iso uhraus, että lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta jos ehdottomasti haluaa saada lapsen, niin ei tuossa iässä voi enää rennosti paukutella menemään kerran/kahdesti kuukaudessa ja jättää herran haltuun sitä, että lapsi tulee jos on tullakseen.

Terveellä, parhaassa hedelmällisessä iässä olevalla naisellakin on faktuaalisesti 25 % mahdollisuus per kierto tulla raskaaksi. Ja osa onnistuneista raskauksista menee kesken. Mikäli ymmärsin ap:ta oikein, ap on antanut miehelle aikaa ja on odottanut milloin mies olisi valmis lapsiajatukselle. Ja ensin mies oli sanonut olevansa valmis, mutta alkanut saman tien ahdistumaan ihan jo pelkästään siitä, että ap oli maininnut, että nyt olisi otollinen aika puuhastelulle. Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen, olisin itsekin todella pettynyt tuossa tilanteessa.

Ei ole reilua roikottaa toista vuosi kausia odotustilassa, sit näyttää vihreää valoa ja alkaa saman tien pakenemaan tilanteesta. Juu, tottakai mieltään saa muuttaa, mutta onhan tuo nyt todella epäreilua toimintaa ja ihan ymmärrettävästi aiheuttaa negatiivisia tunteita toisessa.

Vähän sama kun sovittaisiin naimisiin menosta tai ylipäätänsä siitä, että tapailu muuttuu seurusteluksi eikä tapailla enää muita. Ja heti kun aletaan puhua konkreettisista asioista tai seuraavista treffeistä, toinen alkaa perääntymään ja on silleen, että ahdistaa tämmönen et pitää suhdetta jotenkin vakavasti määritellä.

Jos tietää että toinen ihan oikeasti haluaa lapsen, on väärin roikotuttaa ja vedättää. Jos itse ei halua lasta, se pitää rehellisesti sanoa toiselle eikä pelata mitään pelejä. Toisen kallisarvoista aikaa ei saa hukata tuolla tavalla.

Juuri näin. Ollaan oltu ilman ehkäisyä noin 6kk ja olen tietoisesti jättänyt käyttämättä tärppipäivät, koska miehen kanssa ei oltu sovittu vielä virallisesti että ryhdytään yrittämään ja mies on ollut ihan ok koko 6kk.

Me ollaan tosiaan 5 vuotta mietitty vauvaa. Se on aika monta vuotta vain miettiä. En ole ikinä painostanut tai kysellyt. Ainoastaan noin kerran vuodessa synttäreiden aikoihin käyty läpi, että missä mennään. Tänä vuonna tehtiin päätös että ehkäisy otetaan pois ja katsotaan miten kierto lähtee toimimaan.

Kuukausi sitten miehen kanssa sovittiin että nyt on hyvä aika. Ja tosiaan kun meillä seksiä on tasaisesti kerran viikossa, ollaan puhuttu että kun yritetään, pitää sitä vähän lisätä. En usko että kukaan mies pitäisi lisäseksiä mitenkään ihan kamalana asiana?

Nyt oli siis eka ovulaatio lähestymässä ja vain sanoin miehelle, että nyt voisi mahdollisesti yrittää vähän enemmän. Mies ei ollut siitä mitenkään näreissään, pettynyt tai vastahakoinen. Tuli vielä pyytämään illalla, että josko nyt.

Sitten kävi miten kävi. Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi jotenkin nopealla aikataululla ja miehellä menee pupu pöksyyn, mutta itse vain jotenkin loukkaannuin koko tilanteesta.

Ja totta kai itsekin varmasti olisin voinut siinä olla vain että heheh ei se haittaa, kokeillaan joskus toiste, mutta enemmänkin tuli vain turhautuminen, että jee, 5 vuotta tätä pohdittu ja heti ekaan kertaan tyssäsi :)

Ajattelin että täällä olisi enemmänkin kokemuksia siitä että miten mies ei kestä painetta tai vauvanteko alkaa pelottamaan kesken kaiken, mutta sainkin täyslastillisen miten kauhea painostava ovulaationkyttääjä olen, ja mies pitäisi jättää rauhaan..

Tuli vain entistä pahempi olo. Tietää ainakin ettei koskaan puhu kavereille näistä asioista! :D

Ap

Mies on siis ollut mukana jutussa ja vilpitön.

Hänen kyvyttömyytensä uudessa tilanteessa on tullut varmasti yllätyksenä hänelle itselleenkin.

Ja sen sijaan, että sinä tukisit häntä, olet eroamassa ja mesoat vauvapalstan täyteen loukkaantumistasi. Sinä, sinä, sinä. Sinun tunteet, sinun raskaus, sinun halu.

Enhän minä miehen tunteista täällä voi puhua! :o tuli avautumaan omista tunteista ja kokemuksista tänne. Mistä tiedät mitä täällä kotona on käyty läpi?

Ihme naisvihaa täällä kyllä. Ihan hirveä meno. Minkäänlaista keskustelua saa aikaan, kun heti aletaan haukkumaan!

Enhän minä huutanut miehelle eilen, tai raivonnut. Mistä sellainen kuva? Tai puhunut miehelle erosta. En ole sanonut sanallakaan tänään tai eilen. Ei olla riidelty, huudettu tai mökötetty.

Ap

No, onko sinulla jokin ongelma siinä, että itse pysyisit tietoisena omasta ovuloinnistasi, mutta et tekisi siitä numeroa miehellesi? Miksi tämä on sinulle niin paljon tunteita nostattava ehdotus? Ratkaisisi tilanteenne, jo ketjun alussa ehdotettu, sinä vain raivoat?

Tässä on hauska malli esimerkki tämän ketjun vastauksista. Ap kertoo, ettei kukaan ole raivonnut ja tämä neropatti tulee valittamaan ap:n raivoamisesta??? :D

Onko vaikea ymmärtää, että jotkut eivät halua yrittää ruinata ja vikistä mieheltä oikeaan aikaan seksiä, koska se olisi luultavasti hyvin turhauttavaa ja typerää. Terveempi tapa olisi keskustella, että kuinka tosissaan sitä vauvaa nyt yhdessä halutaan tai ei haluta. Sen mukaan on paljon vapauttavampaa edetä.

Huomaa, että täällä useat ajattelevat, että ap haluaa vain vauvan. Miehestä ja hänen tunteistaan viis. Minusta asia on juuri toisin päin. Ehkä hän haluaakin varmistaa, että mieskin todella haluaa sitä, jotta ei tulisi eroperhettä, koska mies ei olisi sittenkään halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Tää on kyllä hämmentävää miten vääristynyt kuva naisillakin voi olla naisen hedelmällisyydestä. Että about 40-vuotiaanakin vois vielä huolettomasti tjottailla ja helpostihan sitä raskautuu. Ei se todellakaan mene niin. Tai siis, eihän siinä mitään väärää ole tjottailla, jos se on ihan sama tuleeko lasta vai ei. Jos se mahdollisuus ei ole liian iso uhraus, että lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta jos ehdottomasti haluaa saada lapsen, niin ei tuossa iässä voi enää rennosti paukutella menemään kerran/kahdesti kuukaudessa ja jättää herran haltuun sitä, että lapsi tulee jos on tullakseen.

Terveellä, parhaassa hedelmällisessä iässä olevalla naisellakin on faktuaalisesti 25 % mahdollisuus per kierto tulla raskaaksi. Ja osa onnistuneista raskauksista menee kesken. Mikäli ymmärsin ap:ta oikein, ap on antanut miehelle aikaa ja on odottanut milloin mies olisi valmis lapsiajatukselle. Ja ensin mies oli sanonut olevansa valmis, mutta alkanut saman tien ahdistumaan ihan jo pelkästään siitä, että ap oli maininnut, että nyt olisi otollinen aika puuhastelulle. Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen, olisin itsekin todella pettynyt tuossa tilanteessa.

Ei ole reilua roikottaa toista vuosi kausia odotustilassa, sit näyttää vihreää valoa ja alkaa saman tien pakenemaan tilanteesta. Juu, tottakai mieltään saa muuttaa, mutta onhan tuo nyt todella epäreilua toimintaa ja ihan ymmärrettävästi aiheuttaa negatiivisia tunteita toisessa.

Vähän sama kun sovittaisiin naimisiin menosta tai ylipäätänsä siitä, että tapailu muuttuu seurusteluksi eikä tapailla enää muita. Ja heti kun aletaan puhua konkreettisista asioista tai seuraavista treffeistä, toinen alkaa perääntymään ja on silleen, että ahdistaa tämmönen et pitää suhdetta jotenkin vakavasti määritellä.

Jos tietää että toinen ihan oikeasti haluaa lapsen, on väärin roikotuttaa ja vedättää. Jos itse ei halua lasta, se pitää rehellisesti sanoa toiselle eikä pelata mitään pelejä. Toisen kallisarvoista aikaa ei saa hukata tuolla tavalla.

Juuri näin. Ollaan oltu ilman ehkäisyä noin 6kk ja olen tietoisesti jättänyt käyttämättä tärppipäivät, koska miehen kanssa ei oltu sovittu vielä virallisesti että ryhdytään yrittämään ja mies on ollut ihan ok koko 6kk.

Me ollaan tosiaan 5 vuotta mietitty vauvaa. Se on aika monta vuotta vain miettiä. En ole ikinä painostanut tai kysellyt. Ainoastaan noin kerran vuodessa synttäreiden aikoihin käyty läpi, että missä mennään. Tänä vuonna tehtiin päätös että ehkäisy otetaan pois ja katsotaan miten kierto lähtee toimimaan.

Kuukausi sitten miehen kanssa sovittiin että nyt on hyvä aika. Ja tosiaan kun meillä seksiä on tasaisesti kerran viikossa, ollaan puhuttu että kun yritetään, pitää sitä vähän lisätä. En usko että kukaan mies pitäisi lisäseksiä mitenkään ihan kamalana asiana?

Nyt oli siis eka ovulaatio lähestymässä ja vain sanoin miehelle, että nyt voisi mahdollisesti yrittää vähän enemmän. Mies ei ollut siitä mitenkään näreissään, pettynyt tai vastahakoinen. Tuli vielä pyytämään illalla, että josko nyt.

Sitten kävi miten kävi. Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi jotenkin nopealla aikataululla ja miehellä menee pupu pöksyyn, mutta itse vain jotenkin loukkaannuin koko tilanteesta.

Ja totta kai itsekin varmasti olisin voinut siinä olla vain että heheh ei se haittaa, kokeillaan joskus toiste, mutta enemmänkin tuli vain turhautuminen, että jee, 5 vuotta tätä pohdittu ja heti ekaan kertaan tyssäsi :)

Ajattelin että täällä olisi enemmänkin kokemuksia siitä että miten mies ei kestä painetta tai vauvanteko alkaa pelottamaan kesken kaiken, mutta sainkin täyslastillisen miten kauhea painostava ovulaationkyttääjä olen, ja mies pitäisi jättää rauhaan..

Tuli vain entistä pahempi olo. Tietää ainakin ettei koskaan puhu kavereille näistä asioista! :D

Ap

Mies on siis ollut mukana jutussa ja vilpitön.

Hänen kyvyttömyytensä uudessa tilanteessa on tullut varmasti yllätyksenä hänelle itselleenkin.

Ja sen sijaan, että sinä tukisit häntä, olet eroamassa ja mesoat vauvapalstan täyteen loukkaantumistasi. Sinä, sinä, sinä. Sinun tunteet, sinun raskaus, sinun halu.

Enhän minä miehen tunteista täällä voi puhua! :o tuli avautumaan omista tunteista ja kokemuksista tänne. Mistä tiedät mitä täällä kotona on käyty läpi?

Ihme naisvihaa täällä kyllä. Ihan hirveä meno. Minkäänlaista keskustelua saa aikaan, kun heti aletaan haukkumaan!

Enhän minä huutanut miehelle eilen, tai raivonnut. Mistä sellainen kuva? Tai puhunut miehelle erosta. En ole sanonut sanallakaan tänään tai eilen. Ei olla riidelty, huudettu tai mökötetty.

Ap

No, onko sinulla jokin ongelma siinä, että itse pysyisit tietoisena omasta ovuloinnistasi, mutta et tekisi siitä numeroa miehellesi? Miksi tämä on sinulle niin paljon tunteita nostattava ehdotus? Ratkaisisi tilanteenne, jo ketjun alussa ehdotettu, sinä vain raivoat?

Tässä on hauska malli esimerkki tämän ketjun vastauksista. Ap kertoo, ettei kukaan ole raivonnut ja tämä neropatti tulee valittamaan ap:n raivoamisesta??? :D

Onko vaikea ymmärtää, että jotkut eivät halua yrittää ruinata ja vikistä mieheltä oikeaan aikaan seksiä, koska se olisi luultavasti hyvin turhauttavaa ja typerää. Terveempi tapa olisi keskustella, että kuinka tosissaan sitä vauvaa nyt yhdessä halutaan tai ei haluta. Sen mukaan on paljon vapauttavampaa edetä.

Huomaa, että täällä useat ajattelevat, että ap haluaa vain vauvan. Miehestä ja hänen tunteistaan viis. Minusta asia on juuri toisin päin. Ehkä hän haluaakin varmistaa, että mieskin todella haluaa sitä, jotta ei tulisi eroperhettä, koska mies ei olisi sittenkään halunnut.

No hänhän on raivonnut täällä koko päivän. Jo ensimmäisellä sivulla on nätisti muotoiltuja järkiehdotuksia, joiden jälkeen aloittaja ilmoittaa suurieleisesti jättävänsä ketjun, muuttaa tarinaa pitkin matkaa ja nyt illan tullen lopulta toteaa, että ehdotuksissa on järkeä.

Ei kukaan, kukaan aikuinen täyspäinen mies suostu jättämään ehkäisyä pois, ellei ole valmis saamaan lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Tää on kyllä hämmentävää miten vääristynyt kuva naisillakin voi olla naisen hedelmällisyydestä. Että about 40-vuotiaanakin vois vielä huolettomasti tjottailla ja helpostihan sitä raskautuu. Ei se todellakaan mene niin. Tai siis, eihän siinä mitään väärää ole tjottailla, jos se on ihan sama tuleeko lasta vai ei. Jos se mahdollisuus ei ole liian iso uhraus, että lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta jos ehdottomasti haluaa saada lapsen, niin ei tuossa iässä voi enää rennosti paukutella menemään kerran/kahdesti kuukaudessa ja jättää herran haltuun sitä, että lapsi tulee jos on tullakseen.

Terveellä, parhaassa hedelmällisessä iässä olevalla naisellakin on faktuaalisesti 25 % mahdollisuus per kierto tulla raskaaksi. Ja osa onnistuneista raskauksista menee kesken. Mikäli ymmärsin ap:ta oikein, ap on antanut miehelle aikaa ja on odottanut milloin mies olisi valmis lapsiajatukselle. Ja ensin mies oli sanonut olevansa valmis, mutta alkanut saman tien ahdistumaan ihan jo pelkästään siitä, että ap oli maininnut, että nyt olisi otollinen aika puuhastelulle. Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen, olisin itsekin todella pettynyt tuossa tilanteessa.

Ei ole reilua roikottaa toista vuosi kausia odotustilassa, sit näyttää vihreää valoa ja alkaa saman tien pakenemaan tilanteesta. Juu, tottakai mieltään saa muuttaa, mutta onhan tuo nyt todella epäreilua toimintaa ja ihan ymmärrettävästi aiheuttaa negatiivisia tunteita toisessa.

Vähän sama kun sovittaisiin naimisiin menosta tai ylipäätänsä siitä, että tapailu muuttuu seurusteluksi eikä tapailla enää muita. Ja heti kun aletaan puhua konkreettisista asioista tai seuraavista treffeistä, toinen alkaa perääntymään ja on silleen, että ahdistaa tämmönen et pitää suhdetta jotenkin vakavasti määritellä.

Jos tietää että toinen ihan oikeasti haluaa lapsen, on väärin roikotuttaa ja vedättää. Jos itse ei halua lasta, se pitää rehellisesti sanoa toiselle eikä pelata mitään pelejä. Toisen kallisarvoista aikaa ei saa hukata tuolla tavalla.

Juuri näin. Ollaan oltu ilman ehkäisyä noin 6kk ja olen tietoisesti jättänyt käyttämättä tärppipäivät, koska miehen kanssa ei oltu sovittu vielä virallisesti että ryhdytään yrittämään ja mies on ollut ihan ok koko 6kk.

Me ollaan tosiaan 5 vuotta mietitty vauvaa. Se on aika monta vuotta vain miettiä. En ole ikinä painostanut tai kysellyt. Ainoastaan noin kerran vuodessa synttäreiden aikoihin käyty läpi, että missä mennään. Tänä vuonna tehtiin päätös että ehkäisy otetaan pois ja katsotaan miten kierto lähtee toimimaan.

Kuukausi sitten miehen kanssa sovittiin että nyt on hyvä aika. Ja tosiaan kun meillä seksiä on tasaisesti kerran viikossa, ollaan puhuttu että kun yritetään, pitää sitä vähän lisätä. En usko että kukaan mies pitäisi lisäseksiä mitenkään ihan kamalana asiana?

Nyt oli siis eka ovulaatio lähestymässä ja vain sanoin miehelle, että nyt voisi mahdollisesti yrittää vähän enemmän. Mies ei ollut siitä mitenkään näreissään, pettynyt tai vastahakoinen. Tuli vielä pyytämään illalla, että josko nyt.

Sitten kävi miten kävi. Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi jotenkin nopealla aikataululla ja miehellä menee pupu pöksyyn, mutta itse vain jotenkin loukkaannuin koko tilanteesta.

Ja totta kai itsekin varmasti olisin voinut siinä olla vain että heheh ei se haittaa, kokeillaan joskus toiste, mutta enemmänkin tuli vain turhautuminen, että jee, 5 vuotta tätä pohdittu ja heti ekaan kertaan tyssäsi :)

Ajattelin että täällä olisi enemmänkin kokemuksia siitä että miten mies ei kestä painetta tai vauvanteko alkaa pelottamaan kesken kaiken, mutta sainkin täyslastillisen miten kauhea painostava ovulaationkyttääjä olen, ja mies pitäisi jättää rauhaan..

Tuli vain entistä pahempi olo. Tietää ainakin ettei koskaan puhu kavereille näistä asioista! :D

Ap

Mies on siis ollut mukana jutussa ja vilpitön.

Hänen kyvyttömyytensä uudessa tilanteessa on tullut varmasti yllätyksenä hänelle itselleenkin.

Ja sen sijaan, että sinä tukisit häntä, olet eroamassa ja mesoat vauvapalstan täyteen loukkaantumistasi. Sinä, sinä, sinä. Sinun tunteet, sinun raskaus, sinun halu.

Enhän minä miehen tunteista täällä voi puhua! :o tuli avautumaan omista tunteista ja kokemuksista tänne. Mistä tiedät mitä täällä kotona on käyty läpi?

Ihme naisvihaa täällä kyllä. Ihan hirveä meno. Minkäänlaista keskustelua saa aikaan, kun heti aletaan haukkumaan!

Enhän minä huutanut miehelle eilen, tai raivonnut. Mistä sellainen kuva? Tai puhunut miehelle erosta. En ole sanonut sanallakaan tänään tai eilen. Ei olla riidelty, huudettu tai mökötetty.

Ap

No, onko sinulla jokin ongelma siinä, että itse pysyisit tietoisena omasta ovuloinnistasi, mutta et tekisi siitä numeroa miehellesi? Miksi tämä on sinulle niin paljon tunteita nostattava ehdotus? Ratkaisisi tilanteenne, jo ketjun alussa ehdotettu, sinä vain raivoat?

Tässä on hauska malli esimerkki tämän ketjun vastauksista. Ap kertoo, ettei kukaan ole raivonnut ja tämä neropatti tulee valittamaan ap:n raivoamisesta??? :D

Onko vaikea ymmärtää, että jotkut eivät halua yrittää ruinata ja vikistä mieheltä oikeaan aikaan seksiä, koska se olisi luultavasti hyvin turhauttavaa ja typerää. Terveempi tapa olisi keskustella, että kuinka tosissaan sitä vauvaa nyt yhdessä halutaan tai ei haluta. Sen mukaan on paljon vapauttavampaa edetä.

Huomaa, että täällä useat ajattelevat, että ap haluaa vain vauvan. Miehestä ja hänen tunteistaan viis. Minusta asia on juuri toisin päin. Ehkä hän haluaakin varmistaa, että mieskin todella haluaa sitä, jotta ei tulisi eroperhettä, koska mies ei olisi sittenkään halunnut.

No hänhän on raivonnut täällä koko päivän. Jo ensimmäisellä sivulla on nätisti muotoiltuja järkiehdotuksia, joiden jälkeen aloittaja ilmoittaa suurieleisesti jättävänsä ketjun, muuttaa tarinaa pitkin matkaa ja nyt illan tullen lopulta toteaa, että ehdotuksissa on järkeä.

Ei kukaan, kukaan aikuinen täyspäinen mies suostu jättämään ehkäisyä pois, ellei ole valmis saamaan lapsen.

Ap:ta on provosoitu ja häneen on lyöty leimoja ketjun alkupäästä lähtien. Ja kyllä, voimakkaat tunnereaktiot ja ajatukset voivat kestää vaikka kokonaisen päivän, on aika normaalia silloin kun kyseessä on itselle tärkeästä asiasta. Ja vastareaktio tulee ja jotkut tunteet saattavat voimistua, jos kiusaajaporukka hyökkää hyeenalauman lailla kimppuun, alkaa ränkyttämään ja keksimään asioita. On aivan normaalia, että siinä vaiheessa turhautuu.

Sinäkin turhautuisit, jos minä alkaisin keksimään sinusta nyt jonkun päästäni vedetyn totuuden ja jankuttaisin sinulle sitä sivutolkulla enemmän tai vähemmän ilkeästi. Mitä sinä tuolla omalla jankuttamisella edes saat itsellesi? Viihdettä? Onko ollut huono päivä vai huono elämä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Tää on kyllä hämmentävää miten vääristynyt kuva naisillakin voi olla naisen hedelmällisyydestä. Että about 40-vuotiaanakin vois vielä huolettomasti tjottailla ja helpostihan sitä raskautuu. Ei se todellakaan mene niin. Tai siis, eihän siinä mitään väärää ole tjottailla, jos se on ihan sama tuleeko lasta vai ei. Jos se mahdollisuus ei ole liian iso uhraus, että lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta jos ehdottomasti haluaa saada lapsen, niin ei tuossa iässä voi enää rennosti paukutella menemään kerran/kahdesti kuukaudessa ja jättää herran haltuun sitä, että lapsi tulee jos on tullakseen.

Terveellä, parhaassa hedelmällisessä iässä olevalla naisellakin on faktuaalisesti 25 % mahdollisuus per kierto tulla raskaaksi. Ja osa onnistuneista raskauksista menee kesken. Mikäli ymmärsin ap:ta oikein, ap on antanut miehelle aikaa ja on odottanut milloin mies olisi valmis lapsiajatukselle. Ja ensin mies oli sanonut olevansa valmis, mutta alkanut saman tien ahdistumaan ihan jo pelkästään siitä, että ap oli maininnut, että nyt olisi otollinen aika puuhastelulle. Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen, olisin itsekin todella pettynyt tuossa tilanteessa.

Ei ole reilua roikottaa toista vuosi kausia odotustilassa, sit näyttää vihreää valoa ja alkaa saman tien pakenemaan tilanteesta. Juu, tottakai mieltään saa muuttaa, mutta onhan tuo nyt todella epäreilua toimintaa ja ihan ymmärrettävästi aiheuttaa negatiivisia tunteita toisessa.

Vähän sama kun sovittaisiin naimisiin menosta tai ylipäätänsä siitä, että tapailu muuttuu seurusteluksi eikä tapailla enää muita. Ja heti kun aletaan puhua konkreettisista asioista tai seuraavista treffeistä, toinen alkaa perääntymään ja on silleen, että ahdistaa tämmönen et pitää suhdetta jotenkin vakavasti määritellä.

Jos tietää että toinen ihan oikeasti haluaa lapsen, on väärin roikotuttaa ja vedättää. Jos itse ei halua lasta, se pitää rehellisesti sanoa toiselle eikä pelata mitään pelejä. Toisen kallisarvoista aikaa ei saa hukata tuolla tavalla.

Juuri näin. Ollaan oltu ilman ehkäisyä noin 6kk ja olen tietoisesti jättänyt käyttämättä tärppipäivät, koska miehen kanssa ei oltu sovittu vielä virallisesti että ryhdytään yrittämään ja mies on ollut ihan ok koko 6kk.

Me ollaan tosiaan 5 vuotta mietitty vauvaa. Se on aika monta vuotta vain miettiä. En ole ikinä painostanut tai kysellyt. Ainoastaan noin kerran vuodessa synttäreiden aikoihin käyty läpi, että missä mennään. Tänä vuonna tehtiin päätös että ehkäisy otetaan pois ja katsotaan miten kierto lähtee toimimaan.

Kuukausi sitten miehen kanssa sovittiin että nyt on hyvä aika. Ja tosiaan kun meillä seksiä on tasaisesti kerran viikossa, ollaan puhuttu että kun yritetään, pitää sitä vähän lisätä. En usko että kukaan mies pitäisi lisäseksiä mitenkään ihan kamalana asiana?

Nyt oli siis eka ovulaatio lähestymässä ja vain sanoin miehelle, että nyt voisi mahdollisesti yrittää vähän enemmän. Mies ei ollut siitä mitenkään näreissään, pettynyt tai vastahakoinen. Tuli vielä pyytämään illalla, että josko nyt.

Sitten kävi miten kävi. Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi jotenkin nopealla aikataululla ja miehellä menee pupu pöksyyn, mutta itse vain jotenkin loukkaannuin koko tilanteesta.

Ja totta kai itsekin varmasti olisin voinut siinä olla vain että heheh ei se haittaa, kokeillaan joskus toiste, mutta enemmänkin tuli vain turhautuminen, että jee, 5 vuotta tätä pohdittu ja heti ekaan kertaan tyssäsi :)

Ajattelin että täällä olisi enemmänkin kokemuksia siitä että miten mies ei kestä painetta tai vauvanteko alkaa pelottamaan kesken kaiken, mutta sainkin täyslastillisen miten kauhea painostava ovulaationkyttääjä olen, ja mies pitäisi jättää rauhaan..

Tuli vain entistä pahempi olo. Tietää ainakin ettei koskaan puhu kavereille näistä asioista! :D

Ap

Mies on siis ollut mukana jutussa ja vilpitön.

Hänen kyvyttömyytensä uudessa tilanteessa on tullut varmasti yllätyksenä hänelle itselleenkin.

Ja sen sijaan, että sinä tukisit häntä, olet eroamassa ja mesoat vauvapalstan täyteen loukkaantumistasi. Sinä, sinä, sinä. Sinun tunteet, sinun raskaus, sinun halu.

Enhän minä miehen tunteista täällä voi puhua! :o tuli avautumaan omista tunteista ja kokemuksista tänne. Mistä tiedät mitä täällä kotona on käyty läpi?

Ihme naisvihaa täällä kyllä. Ihan hirveä meno. Minkäänlaista keskustelua saa aikaan, kun heti aletaan haukkumaan!

Enhän minä huutanut miehelle eilen, tai raivonnut. Mistä sellainen kuva? Tai puhunut miehelle erosta. En ole sanonut sanallakaan tänään tai eilen. Ei olla riidelty, huudettu tai mökötetty.

Ap

No, onko sinulla jokin ongelma siinä, että itse pysyisit tietoisena omasta ovuloinnistasi, mutta et tekisi siitä numeroa miehellesi? Miksi tämä on sinulle niin paljon tunteita nostattava ehdotus? Ratkaisisi tilanteenne, jo ketjun alussa ehdotettu, sinä vain raivoat?

Tässä on hauska malli esimerkki tämän ketjun vastauksista. Ap kertoo, ettei kukaan ole raivonnut ja tämä neropatti tulee valittamaan ap:n raivoamisesta??? :D

Onko vaikea ymmärtää, että jotkut eivät halua yrittää ruinata ja vikistä mieheltä oikeaan aikaan seksiä, koska se olisi luultavasti hyvin turhauttavaa ja typerää. Terveempi tapa olisi keskustella, että kuinka tosissaan sitä vauvaa nyt yhdessä halutaan tai ei haluta. Sen mukaan on paljon vapauttavampaa edetä.

Huomaa, että täällä useat ajattelevat, että ap haluaa vain vauvan. Miehestä ja hänen tunteistaan viis. Minusta asia on juuri toisin päin. Ehkä hän haluaakin varmistaa, että mieskin todella haluaa sitä, jotta ei tulisi eroperhettä, koska mies ei olisi sittenkään halunnut.

Ja nimenomaan kun tämä kommentoija itse raivoaa, sivu tolkulla. Projisoi omaa reaktiotaan ap:hen. Ja tätä tapahtuu todella paljon av:lla.

Eli siis... Olette sopineet, että yritätte vauvaa? Mies suostui siihen että seksiä harrastettaisiin enemmän ja kun kerroit hyvästä viikosta niin mies itse ehdotti seksiä illalla. Sitten kun yrititte niin mies ei onnistunutkaan seksissä? Ja tämän jälkeen mies hermostui ja halusi palata vanhaan tyyliin seksissä?

Minusta vaikuttaisi siltä, että tässä on nyt kaksi ihmistä, joilla on ylimitoitettu reaktio. Ja ei en AP tarkoita, että olisit reagoinut miehelle jotenkin yli vaan, että reagoit nyt oman pääsi sisällä.

Jos seksi on onnistunut aina ennen ilman ongelmia, on mies voinut säikähtää sitä, ettei yhtäkkiä onnistunutkaan. Se on voinut saada hänet reagoimaan turhan voimakkaasti, koska tilanne on yksinkertaisesti voinut häntä hävettää. Mielestäni hänen aiempi käyttäytyminen viestii siitä, että hänkin haluaa vauvaa. Mutta miehet eivät ole koneita ja heille homma on vaativampi, koska on pakko laueta seksissä, jotta lapsi voisi tulla. Voin kuvitella, että se helposti aiheuttaa suorituspaineita, koska hänellekin asia voi olla tärkeä ja varmaan haluaa myös miellyttää sinua.

Mies ei reagoinut tilanteeseen ehkä kovin fiksusti, mutta saattoi olla vaan puolustusreaktio omaan stressiin. Ei siis tarvitse olla kyse mistään vakavasta. Ymmärrän, että aloittaja sinua harmittaa, mutta minusta nyt sinä myös saatat reagoida sisäisesti aivan ylimitoitetusti, koska huomaatko, että odotat heti kaikkein pahinta. Että mies ei varmasti edes halua lasta ja huijaa sinua. Tuo kuulostaa toistaiseksi "mitä jos" -tyyppiseltä katastrofiajattelulta, joka ei ole faktaa. Ahdistunut ihminen reagoi helposti noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastatteko seksiä muulloinkin? Vaan nyt pelkästään ovulaation aikana?

Jos hararstatte muulloinkin niin mielestäni siinä ei ole mitään väärää että et kerro miehelle että ovuloit, senkus vaan peuhaatte. Molemmat kuitenkin ovat vauvasta puhuneet

En koe että se on reilua. Miksi minun pitää pantata tietoa milloin ovuloin? Juuri tätä en halua. Vauvanteko on kuitenkin kahden kauppa. Meillä on yleensä 1-5 kertaa kuussa tms. Ei olla oltu kauhean aktiivisia tässä viimeisen parin vuoden aikana. Ollaan tykätty että on pidempiä taukoja ja siksi halusin olla rehellinen ja ehdotin että viikon olisi joka toinen päivä.

Ap

Koska miehen suoritus on siitä kiinni ja sinä sitä lasta haluat.

Älkää mitään lapsia tehkö. Se muuttaa teidän suhteen ihan kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Tää on kyllä hämmentävää miten vääristynyt kuva naisillakin voi olla naisen hedelmällisyydestä. Että about 40-vuotiaanakin vois vielä huolettomasti tjottailla ja helpostihan sitä raskautuu. Ei se todellakaan mene niin. Tai siis, eihän siinä mitään väärää ole tjottailla, jos se on ihan sama tuleeko lasta vai ei. Jos se mahdollisuus ei ole liian iso uhraus, että lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta jos ehdottomasti haluaa saada lapsen, niin ei tuossa iässä voi enää rennosti paukutella menemään kerran/kahdesti kuukaudessa ja jättää herran haltuun sitä, että lapsi tulee jos on tullakseen.

Terveellä, parhaassa hedelmällisessä iässä olevalla naisellakin on faktuaalisesti 25 % mahdollisuus per kierto tulla raskaaksi. Ja osa onnistuneista raskauksista menee kesken. Mikäli ymmärsin ap:ta oikein, ap on antanut miehelle aikaa ja on odottanut milloin mies olisi valmis lapsiajatukselle. Ja ensin mies oli sanonut olevansa valmis, mutta alkanut saman tien ahdistumaan ihan jo pelkästään siitä, että ap oli maininnut, että nyt olisi otollinen aika puuhastelulle. Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen, olisin itsekin todella pettynyt tuossa tilanteessa.

Ei ole reilua roikottaa toista vuosi kausia odotustilassa, sit näyttää vihreää valoa ja alkaa saman tien pakenemaan tilanteesta. Juu, tottakai mieltään saa muuttaa, mutta onhan tuo nyt todella epäreilua toimintaa ja ihan ymmärrettävästi aiheuttaa negatiivisia tunteita toisessa.

Vähän sama kun sovittaisiin naimisiin menosta tai ylipäätänsä siitä, että tapailu muuttuu seurusteluksi eikä tapailla enää muita. Ja heti kun aletaan puhua konkreettisista asioista tai seuraavista treffeistä, toinen alkaa perääntymään ja on silleen, että ahdistaa tämmönen et pitää suhdetta jotenkin vakavasti määritellä.

Jos tietää että toinen ihan oikeasti haluaa lapsen, on väärin roikotuttaa ja vedättää. Jos itse ei halua lasta, se pitää rehellisesti sanoa toiselle eikä pelata mitään pelejä. Toisen kallisarvoista aikaa ei saa hukata tuolla tavalla.

Juuri näin. Ollaan oltu ilman ehkäisyä noin 6kk ja olen tietoisesti jättänyt käyttämättä tärppipäivät, koska miehen kanssa ei oltu sovittu vielä virallisesti että ryhdytään yrittämään ja mies on ollut ihan ok koko 6kk.

Me ollaan tosiaan 5 vuotta mietitty vauvaa. Se on aika monta vuotta vain miettiä. En ole ikinä painostanut tai kysellyt. Ainoastaan noin kerran vuodessa synttäreiden aikoihin käyty läpi, että missä mennään. Tänä vuonna tehtiin päätös että ehkäisy otetaan pois ja katsotaan miten kierto lähtee toimimaan.

Kuukausi sitten miehen kanssa sovittiin että nyt on hyvä aika. Ja tosiaan kun meillä seksiä on tasaisesti kerran viikossa, ollaan puhuttu että kun yritetään, pitää sitä vähän lisätä. En usko että kukaan mies pitäisi lisäseksiä mitenkään ihan kamalana asiana?

Nyt oli siis eka ovulaatio lähestymässä ja vain sanoin miehelle, että nyt voisi mahdollisesti yrittää vähän enemmän. Mies ei ollut siitä mitenkään näreissään, pettynyt tai vastahakoinen. Tuli vielä pyytämään illalla, että josko nyt.

Sitten kävi miten kävi. Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi jotenkin nopealla aikataululla ja miehellä menee pupu pöksyyn, mutta itse vain jotenkin loukkaannuin koko tilanteesta.

Ja totta kai itsekin varmasti olisin voinut siinä olla vain että heheh ei se haittaa, kokeillaan joskus toiste, mutta enemmänkin tuli vain turhautuminen, että jee, 5 vuotta tätä pohdittu ja heti ekaan kertaan tyssäsi :)

Ajattelin että täällä olisi enemmänkin kokemuksia siitä että miten mies ei kestä painetta tai vauvanteko alkaa pelottamaan kesken kaiken, mutta sainkin täyslastillisen miten kauhea painostava ovulaationkyttääjä olen, ja mies pitäisi jättää rauhaan..

Tuli vain entistä pahempi olo. Tietää ainakin ettei koskaan puhu kavereille näistä asioista! :D

Ap

Mies on siis ollut mukana jutussa ja vilpitön.

Hänen kyvyttömyytensä uudessa tilanteessa on tullut varmasti yllätyksenä hänelle itselleenkin.

Ja sen sijaan, että sinä tukisit häntä, olet eroamassa ja mesoat vauvapalstan täyteen loukkaantumistasi. Sinä, sinä, sinä. Sinun tunteet, sinun raskaus, sinun halu.

Enhän minä miehen tunteista täällä voi puhua! :o tuli avautumaan omista tunteista ja kokemuksista tänne. Mistä tiedät mitä täällä kotona on käyty läpi?

Ihme naisvihaa täällä kyllä. Ihan hirveä meno. Minkäänlaista keskustelua saa aikaan, kun heti aletaan haukkumaan!

Enhän minä huutanut miehelle eilen, tai raivonnut. Mistä sellainen kuva? Tai puhunut miehelle erosta. En ole sanonut sanallakaan tänään tai eilen. Ei olla riidelty, huudettu tai mökötetty.

Ap

No, onko sinulla jokin ongelma siinä, että itse pysyisit tietoisena omasta ovuloinnistasi, mutta et tekisi siitä numeroa miehellesi? Miksi tämä on sinulle niin paljon tunteita nostattava ehdotus? Ratkaisisi tilanteenne, jo ketjun alussa ehdotettu, sinä vain raivoat?

Tässä on hauska malli esimerkki tämän ketjun vastauksista. Ap kertoo, ettei kukaan ole raivonnut ja tämä neropatti tulee valittamaan ap:n raivoamisesta??? :D

Onko vaikea ymmärtää, että jotkut eivät halua yrittää ruinata ja vikistä mieheltä oikeaan aikaan seksiä, koska se olisi luultavasti hyvin turhauttavaa ja typerää. Terveempi tapa olisi keskustella, että kuinka tosissaan sitä vauvaa nyt yhdessä halutaan tai ei haluta. Sen mukaan on paljon vapauttavampaa edetä.

Huomaa, että täällä useat ajattelevat, että ap haluaa vain vauvan. Miehestä ja hänen tunteistaan viis. Minusta asia on juuri toisin päin. Ehkä hän haluaakin varmistaa, että mieskin todella haluaa sitä, jotta ei tulisi eroperhettä, koska mies ei olisi sittenkään halunnut.

No hänhän on raivonnut täällä koko päivän. Jo ensimmäisellä sivulla on nätisti muotoiltuja järkiehdotuksia, joiden jälkeen aloittaja ilmoittaa suurieleisesti jättävänsä ketjun, muuttaa tarinaa pitkin matkaa ja nyt illan tullen lopulta toteaa, että ehdotuksissa on järkeä.

Ei kukaan, kukaan aikuinen täyspäinen mies suostu jättämään ehkäisyä pois, ellei ole valmis saamaan lapsen.

Taidat katsoa keskustelua omien raivolasiesi läpi. Ap on puolustautunut ja niin pitääkin, koska hän on toiminut sovitusti ja mies kääntänyt kelkkansa. Hän tuli hakemaan tukea ja apua, mutta koska täällä kaltaisesi purkavat omaa patoutunutta raivoaan, niin ap ei saanut ymmärrystä ja tukea asialleen. Tai no, onneksi on fiksujakin ihmisiä olemassa ja sen voi päätellä peukutuksista ;)

Sanot, ettei kukaan täysipäinen jätä ehkäisyä pois ilman että haluaa lapsen. Eikö se kuitenkin ole pään laittamista puskaan, jos ei VIIKON varoitusajalla halua tietää ovuloinnista, jotta edes ylipäänsä ymmärtäisi harrastaa sitä seksiä sen verran että lapsi olisi edes mahdollinen? Ap ei sano missään kohtaa, että huonoissa ehdotuksissa olisi järkeä. Keksit jo omiasi, kun haluat oman jankkauksesi läpi.

Meillä on miehen kanssa myös yritys päällä ja sinänsä samankaltainen tilanne, että molemmilla on jo lapsi/lapsia. En todellakaan suostuisi sellaiseen yrittämiseen, että yritän tiettyyn aikaan tehdä aloitteita ja saada seksiä kun mies olisi täysin tietämätön. Haluan, että yritetään yhdessä ja molemmat ovat siinä mukana täysipainoisesti. Jos mies välttelee asiaa jo yrityksen aikana, niin miten hän suhtautuu raskauteen tai vauvaan? Toki toivon, että lapsi saa alkunsa, mutta olo olisi erittäin typerä, jos vain joku päivä veisin miehelle plussatestin nokan eteen ja odottaisin reaktiota.

Jännityspaineet ei haittaa, kyvyttömyys ei haittaa, mutta se haittaa jos yrittäisi jättää minut yksin asian kanssa. Kun yritys kuitenkin kestää mahdollisesti kuukausia, niin mieskin varmasti pystyisi siinä ajassa työstämään omia ajatuksiaan. Tämä ei tarkoita, että yrittämisestä pitäisi lähteä rentous ja ovulaatioviikolla jyystää joka toinen päivä. On monta harmaan sävyä mustan ja valkoisen välillä. Yhdessä voi päättää, että miten homma hoidetaan.

Ehkä teillä on nyt hieman eri ajatus lapsen saannista? Miehesi on antaa tulla jos on tullaakseen ajatuksella ja sinä olet jo yrittämässä. Miehesi tarvitsee aikaa ja tilaa, sä päätät nyt sopiiko se sinulle. Ehkä tuo nyt tuli vähän yllättäen, ekasta kierrosta raskaaksi-ajatus ihan luonnollisesti stressaa.

Mitä jos nyt pyrkisitte lisäämään tentoutta ja niitä seksikertoja ja sinä pidät huolen että ovis osuu ja annat miehesi jatkaa tulee jos on tullakseen-ajatuksella?

Vierailija kirjoitti:

Eli siis... Olette sopineet, että yritätte vauvaa? Mies suostui siihen että seksiä harrastettaisiin enemmän ja kun kerroit hyvästä viikosta niin mies itse ehdotti seksiä illalla. Sitten kun yrititte niin mies ei onnistunutkaan seksissä? Ja tämän jälkeen mies hermostui ja halusi palata vanhaan tyyliin seksissä?

Minusta vaikuttaisi siltä, että tässä on nyt kaksi ihmistä, joilla on ylimitoitettu reaktio. Ja ei en AP tarkoita, että olisit reagoinut miehelle jotenkin yli vaan, että reagoit nyt oman pääsi sisällä.

Jos seksi on onnistunut aina ennen ilman ongelmia, on mies voinut säikähtää sitä, ettei yhtäkkiä onnistunutkaan. Se on voinut saada hänet reagoimaan turhan voimakkaasti, koska tilanne on yksinkertaisesti voinut häntä hävettää. Mielestäni hänen aiempi käyttäytyminen viestii siitä, että hänkin haluaa vauvaa. Mutta miehet eivät ole koneita ja heille homma on vaativampi, koska on pakko laueta seksissä, jotta lapsi voisi tulla. Voin kuvitella, että se helposti aiheuttaa suorituspaineita, koska hänellekin asia voi olla tärkeä ja varmaan haluaa myös miellyttää sinua.

Mies ei reagoinut tilanteeseen ehkä kovin fiksusti, mutta saattoi olla vaan puolustusreaktio omaan stressiin. Ei siis tarvitse olla kyse mistään vakavasta. Ymmärrän, että aloittaja sinua harmittaa, mutta minusta nyt sinä myös saatat reagoida sisäisesti aivan ylimitoitetusti, koska huomaatko, että odotat heti kaikkein pahinta. Että mies ei varmasti edes halua lasta ja huijaa sinua. Tuo kuulostaa toistaiseksi "mitä jos" -tyyppiseltä katastrofiajattelulta, joka ei ole faktaa. Ahdistunut ihminen reagoi helposti noin.

Juuri näin :) Ehkä itse olisin voinut reagoida ymmärtäväisemmin ja olla ihan rauhassa tämän asian suhteen, mutta miehellä on ollut taustaa empiä ja ostaa ns. aikaa asioissa, ja minä olen aina ollut se joustavampi osapuoli, joka ymmärtää ja tukee. 

Aloitusta tehdessä ajatukset olivat hyvin sumeat ja kirjoitusanti vieläkin surkeampi, ja olisin voinut olla vähän selkeämpi missä olisin halunnut vertaistukea. Kaipasin enemmän kokemuksia siitä, että mitä jos on sovittu vauvanteosta, ja mies alkaakin epäröimään - miten siihen suhtautua. 

Tää kaikki on itsellekin täysin uutta - en ole koskaan kumppanin kanssa keskustellut otollisista päivistä tai vauvanteosta tai mistään sellaisesta. Minulla on ollut aina kierukka, ja vauvoista olemme puhuneet vain ajatuksentasolla. Yllätyksenä tosiaan tuli tässä keskustelussa, että olin liian avoin, kun sanoin että tämä viikko olisi hyvä lisäseksille. 

Olisin varmasti ymmärtänyt miehen suorituspaineet paremmin, jos tosiaan olisin hänelle valkotaululla esitellyt kiertoa ja kalenterista merkkaillut päiviä ja juossut hänen perässään ja vaatimalla vaatinut suoriutumista. Tosiasissa tunnustelin kehoa ja tajusin että tällä viikolla jossain vaiheessa voisi olla mahdollinen ovulaatio, ja koska seksi tapahtuu meillä nykyään aikalailla viikonloppupainotteisesti, ehdoton että josko kokeilisimme löytää enemmän yhteistä aikaa arkena. Tämäkin yllätti minut, että suurimman osan mielestä, tälläinen tappaa seksihalut! :O Sitten taas toisaalta joka puolelta saa lukea, että ottakaan kalenteri käteen ja sopikaa yhteistäaikaa, kun arki on hektistä.. 

Moni myös ihmetteli, että miten suhde voi olla mitenkään toimiva, jos seksiä on niin vähän - no en tiedä. en ole koskaan ollut mikään superseksuaalinen ihminen, eikä mieskään ole sellainen. En osaa sanoa miksi. Alussa nyt meillä oli paljon enemmän, mutta nykyään tosiaan ollaan totuttu siihen että n. kerran viikkoon tai pidempi tauko. Miestä ei tämä ole haitannut yhtään, mutta itse olen välillä ehdotellut, josko voitasiin vähän enemmän. Toisaalta ihan hyvä ollut näinkin. Ei ainakaan ole kyllästynyt toiseen, ja kiva kun halut kasvavat. 

Ja toki jos mies nyt sanoisi ettei halua vauvaa, niin en tiedä - ehkä eroaisin. En tiedä miten tärkeä asia vauva minulle on siinä vaiheessa. En välttämättä vauvan takia eroaisi, vaan sen ettei mies voi olla rehellinen ja avoin. Olen antanut hänelle vuosia aikaa miettiä asiaa, en painostanut tai vaatinut.

Luulen että jos ollaan oltu 10v yhdessä ja nyt vasta yritetään vauvaa - voi sanoa että olen ollut hyvin kärsivällinen osapuoli ja minulla on oikeus ärsyyntyä, jos mies heti ensimmäisestä yrityskerrasta ottaa askelia taaksepäin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että täällä on kotona olen huutoraivonnut miehelle tai miehen suorituskyvylle.. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Tää on kyllä hämmentävää miten vääristynyt kuva naisillakin voi olla naisen hedelmällisyydestä. Että about 40-vuotiaanakin vois vielä huolettomasti tjottailla ja helpostihan sitä raskautuu. Ei se todellakaan mene niin. Tai siis, eihän siinä mitään väärää ole tjottailla, jos se on ihan sama tuleeko lasta vai ei. Jos se mahdollisuus ei ole liian iso uhraus, että lasta ei koskaan tulisikaan. Mutta jos ehdottomasti haluaa saada lapsen, niin ei tuossa iässä voi enää rennosti paukutella menemään kerran/kahdesti kuukaudessa ja jättää herran haltuun sitä, että lapsi tulee jos on tullakseen.

Terveellä, parhaassa hedelmällisessä iässä olevalla naisellakin on faktuaalisesti 25 % mahdollisuus per kierto tulla raskaaksi. Ja osa onnistuneista raskauksista menee kesken. Mikäli ymmärsin ap:ta oikein, ap on antanut miehelle aikaa ja on odottanut milloin mies olisi valmis lapsiajatukselle. Ja ensin mies oli sanonut olevansa valmis, mutta alkanut saman tien ahdistumaan ihan jo pelkästään siitä, että ap oli maininnut, että nyt olisi otollinen aika puuhastelulle. Ymmärrän täysin ap:n ärsyyntymisen, olisin itsekin todella pettynyt tuossa tilanteessa.

Ei ole reilua roikottaa toista vuosi kausia odotustilassa, sit näyttää vihreää valoa ja alkaa saman tien pakenemaan tilanteesta. Juu, tottakai mieltään saa muuttaa, mutta onhan tuo nyt todella epäreilua toimintaa ja ihan ymmärrettävästi aiheuttaa negatiivisia tunteita toisessa.

Vähän sama kun sovittaisiin naimisiin menosta tai ylipäätänsä siitä, että tapailu muuttuu seurusteluksi eikä tapailla enää muita. Ja heti kun aletaan puhua konkreettisista asioista tai seuraavista treffeistä, toinen alkaa perääntymään ja on silleen, että ahdistaa tämmönen et pitää suhdetta jotenkin vakavasti määritellä.

Jos tietää että toinen ihan oikeasti haluaa lapsen, on väärin roikotuttaa ja vedättää. Jos itse ei halua lasta, se pitää rehellisesti sanoa toiselle eikä pelata mitään pelejä. Toisen kallisarvoista aikaa ei saa hukata tuolla tavalla.

Juuri näin. Ollaan oltu ilman ehkäisyä noin 6kk ja olen tietoisesti jättänyt käyttämättä tärppipäivät, koska miehen kanssa ei oltu sovittu vielä virallisesti että ryhdytään yrittämään ja mies on ollut ihan ok koko 6kk.

Me ollaan tosiaan 5 vuotta mietitty vauvaa. Se on aika monta vuotta vain miettiä. En ole ikinä painostanut tai kysellyt. Ainoastaan noin kerran vuodessa synttäreiden aikoihin käyty läpi, että missä mennään. Tänä vuonna tehtiin päätös että ehkäisy otetaan pois ja katsotaan miten kierto lähtee toimimaan.

Kuukausi sitten miehen kanssa sovittiin että nyt on hyvä aika. Ja tosiaan kun meillä seksiä on tasaisesti kerran viikossa, ollaan puhuttu että kun yritetään, pitää sitä vähän lisätä. En usko että kukaan mies pitäisi lisäseksiä mitenkään ihan kamalana asiana?

Nyt oli siis eka ovulaatio lähestymässä ja vain sanoin miehelle, että nyt voisi mahdollisesti yrittää vähän enemmän. Mies ei ollut siitä mitenkään näreissään, pettynyt tai vastahakoinen. Tuli vielä pyytämään illalla, että josko nyt.

Sitten kävi miten kävi. Ymmärtäisin jos tämä kaikki tapahtuisi jotenkin nopealla aikataululla ja miehellä menee pupu pöksyyn, mutta itse vain jotenkin loukkaannuin koko tilanteesta.

Ja totta kai itsekin varmasti olisin voinut siinä olla vain että heheh ei se haittaa, kokeillaan joskus toiste, mutta enemmänkin tuli vain turhautuminen, että jee, 5 vuotta tätä pohdittu ja heti ekaan kertaan tyssäsi :)

Ajattelin että täällä olisi enemmänkin kokemuksia siitä että miten mies ei kestä painetta tai vauvanteko alkaa pelottamaan kesken kaiken, mutta sainkin täyslastillisen miten kauhea painostava ovulaationkyttääjä olen, ja mies pitäisi jättää rauhaan..

Tuli vain entistä pahempi olo. Tietää ainakin ettei koskaan puhu kavereille näistä asioista! :D

Ap

Ei oikeassa elämässä ihmiset suhtaudu näin reikäpäisesti ja haasta riitaa sekä käsitä väärin, mitä palstalla. Paitsi jos on jotain häikkää persoonallisuudessa, niiden kanssa tosielämässäkin on samanlaista ihmeellistä vääntämistä keskustelu. Jostain syystä palstasta on tullut tällainen tunkio suorastaan, oikean keskustelun yrittäminen on samaa kuin yrittäisi pelata pulun kanssa shakkia. Porukka keksii asioita, vääntää sun sanomisista mitä tahansa ja jos puhut avoimemmin omista tunteistasi täällä, niin nainenhan aina leimataan juuri tällä tavalla, että nainen vain nalkuttaa, painostaa, ajattelee itseään, jankuttaa, huutaa, raivoaa. Ihan järjestään kaikissa keskusteluissa, jos aloittaja on nainen, niin tämä on lopputulema.

Ja eihän oikeassa elämässä ystävät ajattele toisistaan noin. En minä ajattele ystävästäni, joka purkautuu minulle että on ärsyyntynyt ja pettynyt mieheensä, että siinä se mun ystävä on taas vain raivonnut ja jankuttanut ja painostanut ja ollut itsekäs ja mies vain kärsii. Enemmän sinä ap tukea saat muualta kuin täältä palstalta, en tiedä mikä täällä ihmisiä vaivaa, mutta palstasta on tullut ihan sekopäinen ja keskusteluista on tullut ihan uskomatonta vääntämistä, missä ihmiset purkavat omaa vihaansa ja keksivät toisista asioita, jankkaavat sitä omaa keksimäänsä maanisesti eivätkä hyväksy mitään selityksiä tai korjauksia siihen omaan tarinaansa.

Tämä palsta on yksi syöpä ja minkäänlaista tukea on täältä ihan turha odottaa. Ihmiset selvästi käyttävät tätä omien tunteidensa viemärinä, tätä palstaa käytetään ihan surutta kiusaamiseen.

Kiitos järkevistä sanoista :) halusin tulla vain tänne juttelemaan anonyymisti, jos joku olisi kokenut samalla tavalla joskus. Vähän purkaa omia ajatuksia, ennen kuin sanon miehelle mitenkään pahasti tms. Kavereille ei aina viitsi ihan kaikkea kertoa, enkä kenellekään ole edes sanonut että haluaisimme lapsia.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

Ap

Ymmärrän, en minäkään viitsinyt omille ystävilleni asiasta puhua. Mitä ihmettä olisin sanonut? Mies tahtoo yht äkkiä anaalia ja laueta selälle, kun ollaan sovittu että yritetään lasta :D. Tai ainakin minulle on vaikea puhua nimenomaan tuollaisista intiimeistä asioista kenellekään, joka tuntee mieheni. Tuntuu siltä että juoruaisin miehen asioista hänen selkänsä takana. Helpompi purkaa asioita anonyyminä, mutta tämä palsta ei vain oikein toimi siinä. Ihmiset on täällä ihan sekopäisiä.

Hehe just näin :D En varmaan ikinä ole puhunut kavereille yksityiskohtaisesti seksiin liittyvästä. Varmaan vaan joskus nuorena sanonut jotain, oli hyvää tms, mutta aika vähän me kyllä puhutaan mistään suorituksista tai niiden puutteista... Ehkä se on tää ikäkin. Nuorena oltiin vähän avoimempia. Enkä koe että se olisi miehelle reilua, jos avaudun kavereille hänen suorituskyvystään. En haluaisi ikinä että mies puhuu minun puutteista sängyssä kenellekään.. Se olisi nöyryyttävää. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli siis... Olette sopineet, että yritätte vauvaa? Mies suostui siihen että seksiä harrastettaisiin enemmän ja kun kerroit hyvästä viikosta niin mies itse ehdotti seksiä illalla. Sitten kun yrititte niin mies ei onnistunutkaan seksissä? Ja tämän jälkeen mies hermostui ja halusi palata vanhaan tyyliin seksissä?

Minusta vaikuttaisi siltä, että tässä on nyt kaksi ihmistä, joilla on ylimitoitettu reaktio. Ja ei en AP tarkoita, että olisit reagoinut miehelle jotenkin yli vaan, että reagoit nyt oman pääsi sisällä.

Jos seksi on onnistunut aina ennen ilman ongelmia, on mies voinut säikähtää sitä, ettei yhtäkkiä onnistunutkaan. Se on voinut saada hänet reagoimaan turhan voimakkaasti, koska tilanne on yksinkertaisesti voinut häntä hävettää. Mielestäni hänen aiempi käyttäytyminen viestii siitä, että hänkin haluaa vauvaa. Mutta miehet eivät ole koneita ja heille homma on vaativampi, koska on pakko laueta seksissä, jotta lapsi voisi tulla. Voin kuvitella, että se helposti aiheuttaa suorituspaineita, koska hänellekin asia voi olla tärkeä ja varmaan haluaa myös miellyttää sinua.

Mies ei reagoinut tilanteeseen ehkä kovin fiksusti, mutta saattoi olla vaan puolustusreaktio omaan stressiin. Ei siis tarvitse olla kyse mistään vakavasta. Ymmärrän, että aloittaja sinua harmittaa, mutta minusta nyt sinä myös saatat reagoida sisäisesti aivan ylimitoitetusti, koska huomaatko, että odotat heti kaikkein pahinta. Että mies ei varmasti edes halua lasta ja huijaa sinua. Tuo kuulostaa toistaiseksi "mitä jos" -tyyppiseltä katastrofiajattelulta, joka ei ole faktaa. Ahdistunut ihminen reagoi helposti noin.

Juuri näin :) Ehkä itse olisin voinut reagoida ymmärtäväisemmin ja olla ihan rauhassa tämän asian suhteen, mutta miehellä on ollut taustaa empiä ja ostaa ns. aikaa asioissa, ja minä olen aina ollut se joustavampi osapuoli, joka ymmärtää ja tukee. 

Aloitusta tehdessä ajatukset olivat hyvin sumeat ja kirjoitusanti vieläkin surkeampi, ja olisin voinut olla vähän selkeämpi missä olisin halunnut vertaistukea. Kaipasin enemmän kokemuksia siitä, että mitä jos on sovittu vauvanteosta, ja mies alkaakin epäröimään - miten siihen suhtautua. 

Tää kaikki on itsellekin täysin uutta - en ole koskaan kumppanin kanssa keskustellut otollisista päivistä tai vauvanteosta tai mistään sellaisesta. Minulla on ollut aina kierukka, ja vauvoista olemme puhuneet vain ajatuksentasolla. Yllätyksenä tosiaan tuli tässä keskustelussa, että olin liian avoin, kun sanoin että tämä viikko olisi hyvä lisäseksille. 

Olisin varmasti ymmärtänyt miehen suorituspaineet paremmin, jos tosiaan olisin hänelle valkotaululla esitellyt kiertoa ja kalenterista merkkaillut päiviä ja juossut hänen perässään ja vaatimalla vaatinut suoriutumista. Tosiasissa tunnustelin kehoa ja tajusin että tällä viikolla jossain vaiheessa voisi olla mahdollinen ovulaatio, ja koska seksi tapahtuu meillä nykyään aikalailla viikonloppupainotteisesti, ehdoton että josko kokeilisimme löytää enemmän yhteistä aikaa arkena. Tämäkin yllätti minut, että suurimman osan mielestä, tälläinen tappaa seksihalut! :O Sitten taas toisaalta joka puolelta saa lukea, että ottakaan kalenteri käteen ja sopikaa yhteistäaikaa, kun arki on hektistä.. 

Moni myös ihmetteli, että miten suhde voi olla mitenkään toimiva, jos seksiä on niin vähän - no en tiedä. en ole koskaan ollut mikään superseksuaalinen ihminen, eikä mieskään ole sellainen. En osaa sanoa miksi. Alussa nyt meillä oli paljon enemmän, mutta nykyään tosiaan ollaan totuttu siihen että n. kerran viikkoon tai pidempi tauko. Miestä ei tämä ole haitannut yhtään, mutta itse olen välillä ehdotellut, josko voitasiin vähän enemmän. Toisaalta ihan hyvä ollut näinkin. Ei ainakaan ole kyllästynyt toiseen, ja kiva kun halut kasvavat. 

Ja toki jos mies nyt sanoisi ettei halua vauvaa, niin en tiedä - ehkä eroaisin. En tiedä miten tärkeä asia vauva minulle on siinä vaiheessa. En välttämättä vauvan takia eroaisi, vaan sen ettei mies voi olla rehellinen ja avoin. Olen antanut hänelle vuosia aikaa miettiä asiaa, en painostanut tai vaatinut.

Luulen että jos ollaan oltu 10v yhdessä ja nyt vasta yritetään vauvaa - voi sanoa että olen ollut hyvin kärsivällinen osapuoli ja minulla on oikeus ärsyyntyä, jos mies heti ensimmäisestä yrityskerrasta ottaa askelia taaksepäin. Se ei kuitenkaan tarkoita, että täällä on kotona olen huutoraivonnut miehelle tai miehen suorituskyvylle.. 

AP

 

Outo juttu, että ylipäätään katsot, että mies on kuin kone jonka pitää onnistua kuin napista painamalla. Se, että suorituspaineet saa epäonnistumaan ei ole miehen puolelta epäröintiä. Se on kirjaimellisesti sitä, ettei onnistu, mikä aiheuttaa ahdistusta.

Se on rankka paikka ja on ymmärrettävää, että mies pyrkii toimimaan niin, ettei sama toistu.

Sitä, että vauva saa tulla jos tärppää ja jos ei tule, niin elämä on hyvää ilmankin.