Lue keskustelun säännöt.
Jos olisit yksin elävä niin voisitko asua yksiössä?
03.09.2022 |
Minä olen yksin ja kaksio tuntuu isolta enkä makkarissa ole koskaan. Makkarista on tullut varasto.
Kommentit (91)
En.
Jos esimerkiksi nyt tulisi yllätysero, en muuttaisi yksiöön (omistan jo yhden sellaisen) vaan ostaisin pienen omakotitalon, ehkä noin 50-70 neliötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jostain saisi samalaisen yksiön kuin tutulla oli, semmoisia ei vain enää rakenneta. Nykyään kaksiot ja kolmiotkin on pieniä luukkuja.
Se tutun yksiö oli ihanan tilava. Kylppäri jonne mahtui pyykkikone, eteinen jossa tila ulkovaatteille ja kaappeja, mukavan kokonen olohuone josta mentiin alkoviin johon mahtui 120cm sänky, ikkunallinen keittokomero johon mahtui pieni ruokapöytä ja pienehkö parveke. Onhan niitä vieläkin siellä missä tuttu asui mutta talot ovat jo sen verran vanhoja ettei mua enää kiinnosta.
Asuin vuodes yksiössä ja sen pidempään en kestänyt. Vihasin kerrostalossa asumista niin hartaasti että oli pakko muuttaa takaisin ok-talon.
Vierailija kirjoitti:
Olen asunut.
Siinä yksiössä oli kyllä erikseen keittiö, johon jopa mahtui pöytä, mistä pidin. Voisin muuttaa sellaiseen, jos löytäisin kivan. Nyt asun kaksiossa, jossa on avokeittiö.
En tykännyt yhtään asua kaksiossa jossa oli avkeittiö. Muutin pois, nyt kaksio jossa erillinen keittiö, tykkään.
Ei mitään järkeä vaihtaa kaksiota yksiöön, koska hintaero on niin pieni. Kaksio kannattaa vaihtaa soluun/kimppakämppään, jolloin tilaa on saman verran kuin kaksiossa, mutta vuokra pienempi kuin yksiössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä. Jouduin teininä asumaan 45 neliön kaksiossa vanhempieni ja veljen kanssa. Makkari oli veljen ja minun huone ja vanhemmat olohuoneessa. Kymmenisen vuotta siinä asuimme nelistään kunnes lähdin täysi-ikäisenä pois ja velikin meni armeijaan ja senjälkeen vuokralle asumaan. Ennen kaksiota asuimme melkein maaseudulla talossa, 7km oli kaupunkiin sieltä. Jäi niin järkyt muistot ahtaudesta, että ei enää ikinä. Veljellä on 300 neliön talo ja minulla oli miehen eläessä 250 neliötä, josta muutin 150 neliöiseen ok-taloon leskenä. Tartten tilaa paljon ja viihdyn kotona oikein erinomaisen hyvin, yksiössä en voisi tehdä mitään mitä haluan tehdä. Enkä halua kyllä ruoantuoksuissa nukkua, jos paistat kalaa niin ei se haju huomiseenkaan mennessä ole kokonaan pois tai sitten minulla on erikoisen hyvä hajuaisti. Monta kertaa veljen kanssa puhuttu kuinka ahdistavaa oli se kaksion ahtaus.
Kun lapset muuttavat omillee, jään yksin. Minulle sopivin asunto olisi n. 60-70m2 kolmio, jossa olisi vierashuone aikuisten lasten kyläilyjä varten. Vierashuoneeseen voisi sijoittaa myös työpöydän, ompelukoneen ja kuntoiluvälineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin voisin asua, jos ei olisi lemmikkejä.
Minulla on 40 neliön kaksio, olen pelkästään tupakeittiön puolella, kun lapset yökyläilee nukkuvat makkarissa. Kiva näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki jokainen saa asua sellaisessa asunnossa kuin itse haluaa, kunhan maksaa asumisensa itse eikä elele veronmaksajien kukkarolla ja kuppaa tukia ylisuureen kämppään.