Jos olisit yksin elävä niin voisitko asua yksiössä?

Asun ja hyvin elän.

Mulla on joko-tai eli sellainen 30-40 neliön "kompromissi" on itselle se huonoin kun siinä on tavallaan samaan aikaan liikaakin tilaa, mutta kuitenkin omiin tarpeisiin liian vähän.

Sen sijaan viihdyn tosi pienissä, fiksusti käytetyissä neliöissä (esim asuntovaunu/-auto) tai sitten sisätilaa pitää olla reilummin eli 60 neliötä tai enempi.

Olen asunut parvekkeellisessa yksiössä. Ihana asunto luonto lähellä ja oma iso parveke tekivät yksiössä asumisesta luksusta. Perheen perustamisen takia nyt tietenkin isommassa asutaan. Mutta voisin kuvitella mummona asuvani taas saman kaltaisessa yksiössä.

Vierailija kirjoitti:

Arvatkaapa: 25 vuotta, jumankekka 1/4 vuosisata!, kuuntelin, no suurin osa ihmiselämän normiääniä.... Mutta se, et heräät klo.23:45 siihen, että pesukone alkaa linkoamaan (ja itellä töihin lähtö klo. 7:ski). Siivotaan, imuroidaan klo. 02-04. Hakataan klo. 7.15 vasaralla rappukäytävän kaiteita.

"Oisit tehnyt valituksen". Tuo mt häiriköi heippa-lapuilla, ja jotenkin onnistui pistämään kaiken minun syyksi; vaikka joskus en edes ollut paikalla!

Ja ihan kotimainen, nainen. (En silti ole misogyyni.)

Miten tämä liittyy asunnon kokoon? Idioottinaapureita on niin yksiöissä kuin kolmioissakin.

En.Johtuu osin siitä että olen tehnyt pitkään 80% etätöitä eli olen paljon kotona.Seinät kaatuisi päälle. Ja olen maalaisihminen.Rivarikaksio menisi,mutta eipä ole tarjolla juurikaan,kerrostalo ei ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Voisin, mutta sitten pitäisi olla toinen asunto tavaroita varten. 

Sulla on liikaa tavaraa, kuten valtaosalla ensimmäisen maailman ihmisistä. Tuskin tarvitset tuosta tavaravuoresta puoliakaan.

Ehkä sitten jos vanhuus pakottaa viettämään ajan likipitäen loikoilemalla. En nyt, omistan 80 m rivarikolmion ja tämä on just hyvä.

Voisin, mikäli se sijaitsee keskustassa. Tällä hetkellä asun lemmikkieläinten vuoksi tilavassa omakotitalossa, mutta kun näistä aika jättää aion muuttaa yksiöön tai maks.pieneen kaksioon keskustaan. 

70-luvun toimivapohjaisessa yksiössä kyllä (n 30 m2, alkovi, keittokomero, hyvin komeroita). Nykyaikaisessa (20 m2, kaikki yhtä tilaa, vähän komeroita) en.

Asun yksiössä. Ei ongelmia. Pk-seudulla on myös mietittävä mihin rahat riittää, jos asuisin jossain kauempana missä on halvat asunnot niin sitten olisi varmasti isompi asunto. En tosin hengaile kotona jatkuvasti niin ei kaadu seinät päälle.

Minä asuin 14 vuotta kaksiossa, jonka pinta-ala oli 39 m2. Nykyisin yksiöt ovat sen kokoisia. Hyvin meni.

En.

Asuin vuosia alle 30 neliömetrin yksiössä ja minua ahdisti koko ajan, en ymmärtänyt miksi. Kun muutin 55 neliön kaksioon, ahdistus katosi kuin taikaiskusta.

Ei enää ikinä itsarikoppiin.

Mä muutin kolmiosta kaksiooon. En halua asua yksiössä. Makuuhuone pitää olla erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Asun yksiössä. Ei ongelmia. Pk-seudulla on myös mietittävä mihin rahat riittää, jos asuisin jossain kauempana missä on halvat asunnot niin sitten olisi varmasti isompi asunto. En tosin hengaile kotona jatkuvasti niin ei kaadu seinät päälle.

Mä asun kaksiossa pk-seudulla. Ei oo paha vuokra.

Vierailija kirjoitti:

Minä asun yksiössä.

Omassa, jo maksetussa yksiössä, 44 neliötä ja oma sauna.

44 neliötä on aika paljon yksiöksi. Onko kyseessä siis tupakeittiön ja makuuhuoneen yhdistelmä?

Monesti ison tupakeittiön, makuuhuoneen, kylpyhuoneen ja katetun parvekkeen muodostama kokonaisuus on paljon väljempi asua kuin perinteinen kaksio, jossa on erikseen olohuone, keittiö ja makuuhuone. Siis etenkin jos huoneisto on suunniteltu niin että siinä ei ole turhia sokkeloita. Ei edes usein kotona ruokaa laittava sinkku tarvitse erillistä keittiötä.

Tupakeittiössä olohuoneen ja keittiön pöytä neljän tuolin kera on sama asia ja sinne voi hyvin mahtua myös kirjoituspöytä, sohva, kirjahylly ja televisio. Tupakeittiön pöydän ääressä on helppo huolehtia vaikkapa vieraiden kahvitarjoilusta.  Yksinasuva ei myöskään tarvitse makuuhuoneeseen turhan isoa sänkyä, joka veisi paljon tilaa, vaan makuuhuoneeseen voi sijoittaa vaikka stereot.

Vierailija kirjoitti:

Olen yksin elävä ja asun yksiössä. En ymmärrä mitä vikaa tässä on jonkun mielestä? Neliöitä ei ole liikaa eikä liian vähän, juuri sopivasti minulle.

Se, että joutuu asumaan ja tekemään kaikki asiat samassa tilassa. Nukkumaan, kokkamaan, katsomaan telkkaria, lukemaan, harrastamaan jnejne. Tulisin hulluksi. 

Tykkään kun helsinkien vanhoista kerrostalon kodeissa on jopa nimellisesti kaksioissakin useita huoneita. On erikseen eteinen, keittiö, olohuone ja sitten vielä makuuhuone. Ja vessa tietenkin :D  

Vierailija kirjoitti:

Voisin, mutta sitten pitäisi olla toinen asunto tavaroita varten. 

Kannattaisi ehkä välillä tehdä omaisuuden inventaario ja heittää pois turhaa roinaa,  mitä ei ole käyttänyt moneen vuoteen. "Aika tavaran palkitsee" ei ole välttämättä hyvä elämänohje etenkin jos sillä tavaralla ei ole suurtakaan käyttöarvoa eikä kyse ole mistään aktiivisesta keräilyharrastuksesta.

Voisin, mikäli olisi hieman isompi yksiö.

Olen asunutkin, ja voisin edelleen asua, jos olisi niin mukava yksiö tarjolla kuin se oli.

Oli järkevä pohja, ei turhan paljon eteistilaa, ei saunaa, ei invamitoitettua vessaa, jotka minulla nyt on ja joita en tarvitse. Mutta oli erillinen keittiö, johon mahtui pöytäkin ja jonka oven sai kiinni, niin että ei ollut koko asunto aina kokatessa ruoankäryssä.

Olen asunut koko elämäni ajan alle 40 neliön yksiöissä enkä halua asua tuota isommassa.

Sinkkumiehelle riittää ihan hyvin.