Jos olisit yksin elävä niin voisitko asua yksiössä?

Voisin, mutta sitten pitäisi olla toinen asunto tavaroita varten. 

Voisin asua, luulisin. Koskaan en ole asunut. Tällä hetkellä asun maksetussa omistuskaksiossani pienen lapseni kanssa ja seuraavaksi ostamme kolmion. Etsinnässä on jo.

Laitan nykyisen kotimme myyntihinnasta kymppitonnin osakesäästötilin kautta osakkeisiin siellä olevan viisitonnisen lisäksi ja kaksi tonnia käytämme lomamatkoihin. Uutta lainaa en kovin hirveästi tarvitse vaihtaessani 15 vuotta vanhan kaksiomme uuteen tai uudehkoon kolmioon. Ehkä korkeintaan 50000 euroa, jonka maksan seuraavan viidentoista vuoden aikana. Jos asunto ja sijainti on riittävän kiva niin voi olla että jää lopulliseksi asunnokseni.

Voisin, mutta sitten en järjestäisi enää sukujouluja.

Tottakai voisin, kunhan on parveke. Yksin kaksiossa tai useammassa ahdistaa, liikaa huoneita joihin ei nää kun yrittää nukkua. Nyt asun kolmiossa mieheni kanssa ja yksi huone on vierashuone. Tykkään kyllä asua näin kun ei tarvi yksin nukkua.

N30

Vierailija kirjoitti:

Tottakai voisin, kunhan on parveke. Yksin kaksiossa tai useammassa ahdistaa, liikaa huoneita joihin ei nää kun yrittää nukkua. Nyt asun kolmiossa mieheni kanssa ja yksi huone on vierashuone. Tykkään kyllä asua näin kun ei tarvi yksin nukkua.

N30

useammassa= isommassa

Vuokra-asuntonäyttöjä kierrellessä tuli hyvin selväksi, että yksiöitä on jos jonkinlaisia. On valoisaa ja yllättävän tilavaa ja toisessa ääripäässä ovat kehnosti suunnitellut, ahtaat ja tunkkaiset kopperot. Nykyisessä yksiössäni on fiksu pohjaratkaisu, isot ikkunat ja runsaasti luonnonvaloa keväästä syksyyn. Tykkään ja viihdyn, isompaa kämppää en tarvitse. Lisäksi pysyy tavaroiden määräkin kurissa. 

Olen asunut 34 m2 yksiössä. Asuisin vieläkin, jos asunnossa olisi ollut tilava parveke.

Pieni asunto, jossa parveke, pieni erillinen makkari esim. liukuovella olisi minulle paras.

Olohuone on olemista ja makuuhuone makaamista varten.

Asuin tilavantuntuisessa yksiössä vuosia. Pidin parvekkeettomuutta ainoana puutteena. Vaihdoin aikanaan kolmioon jonka parveketta en käytä koskaan ja toinen makkari on varastona. Seuraavaksi hankin parvekkeettoman kaksion. Ikkunoita pitää olla kahteen suuntaan, mieluiten läpitalon asunto, siksi yksiö ei enää kelpaisi. Muuten tyhjä tila on vain riesa.

Arvatkaapa: 25 vuotta, jumankekka 1/4 vuosisata!, kuuntelin, no suurin osa ihmiselämän normiääniä.... Mutta se, et heräät klo.23:45 siihen, että pesukone alkaa linkoamaan (ja itellä töihin lähtö klo. 7:ski). Siivotaan, imuroidaan klo. 02-04. Hakataan klo. 7.15 vasaralla rappukäytävän kaiteita.

"Oisit tehnyt valituksen". Tuo mt häiriköi heippa-lapuilla, ja jotenkin onnistui pistämään kaiken minun syyksi; vaikka joskus en edes ollut paikalla!

Ja ihan kotimainen, nainen. (En silti ole misogyyni.)

Vierailija kirjoitti:

En ainakaan sellaisessa, missä keittiö on osa olohuoneen seinää. Edes keittiösyvennys minne ei ruokapöytää mahdu. Ahdistaa ajatus astua 1 askel ja on keittiössä, 1 askel ja siinä olis sänky. Sänkysyvennyskin pitäisi olla vähintään.

Mun 18 v asuu tällaisessa. Muöle olis liian pieni kyllä.

Itse sanun yksin kolmiossa, ihan on sopivan kokoinen, on makuuhuone ja työ/vuerashuone erikseen.

Voisin, mutta en mielellään tekisi töitä kotona sellaisessa.

Asuin yksiössä seitsemän vuotta opiskeluaikoina. Kyllä se on riittävä aika. Nyt asun kolmiossa. Hetkellisen kaksiovaiheen jälkeen totesin, että kolmio on oltava. Yksi huone on makkari, toinen on olohuone (jossa myös vieraideni kanssa oleilen), kolmas on työhuone. En halua työpapereita lojumaan nähtäville silloin, kun minulla on vapaa-aikaa, ja toisaalta haluan nukkua tilassa, jossa ei ole muuta kuin sänky. Lisäksi haluan oman saunan ja kunnollisen kokoisen tilan, jossa voi pestä ja kuivata pyykkiä niin, ettei tarvitse istua pytyllä tai seisoa suihkussa kuivuvaa pyykkiä siirrellen ja varoen.

Kerrostaloasuntoa ei tällaista löytänyt, mutta rivarissa olen asunut nyt pitkään ja asunto on jo omaksi maksettu, joten mikäs tässä on ollessa. Kesähelteellä pääsee "omaan" pihaan istuskelemaan, syömään marjoja ja kastelemaan kukkia. Eri meininki kuin kerrostalossa. Kovina helleaaltoina minulla on ollut jopa sellainen ilmatäytteinen uima-allas siinä, on ollut mukava pulahtaa siihen viilentymään.

Olen yksin elävä ja asun  omakotitalossa. En näe että joku tykkäisi minusta joten asun yksin. Asuin naisen kanssa nuorena 18-22 vuotiaana mutta se petti minua joten jätin sen ja muutin sitten omakotitaloon jonka isäni minulle osti ja siinä asun edelleen yksin.

Asun koko ajan. Muita kysymyksiä?

Hyvin voin ja asunkin siis. Aiemmin asuin kaksiossa pari vuotta, eikä minulla ollut toisessa huoneessa muuta kuin pyykkikori. Yksiö sopii minulle paremmin.

Pohjaratkaisu tietysti tekee paljon, eli en tiedä miten viihtyisin, jos asunto olisi oikeasti yhden huoneen laatikko mallia keittiön-kalusteet-yhdellä seinällä.

Kuten moni on jo vastannut, voisin asua valoisassa yksiössä, jossa olisi iso lasitettu parveke.

Lisäksi haluaisin erillisen keittiökomeron enkä mitään seinäkeittiötä. Ja alkovin, jonne mahtuisi vähintään 140 cm sänky.

Inhoan uusien yksiöiden pohjia. Nuorena asuin Meilahdessa, johon 24 neliöön mahtui kunnon eteinen, tilava kylpyhuone, pieni keittiökomero omalla ikkunalla ja alkovi. Oli ihana asunto, vain se parveke puuttui.

Asuin pakon edessä 25 m2:n yksiössä 9 kk, keittokomero ja pieni parveke oli. Suuri osa tavaroista varastoituna..

Ei toivottavasti enää ikinä, tottunut olin reilunkokousiin rivitaloihin edeltävästi. Toki perhettäkin oli enemmän samassa osoitteessa sillon.

Nyt saunallinen, läpitalon kaksio, 49 neliötä ja isohko lasitettu parveke. Just sopiva tähän elämäntilanteeseen minulle nyt.

Mutta sen opin, että pakko edessä kodin tekee vaikka kuusenlatvaan.

Vierailija kirjoitti:

Voisin, mutta sitten en järjestäisi enää sukujouluja.

Kuka niitä muutenkaan haluaa järjestää? Etenkään omassa kodissaan