Lue keskustelun säännöt.
Ruuan teko takassa?
Sähkönkäytön säästämisen uusin suunnitelmani on, että hyödynnän takkaa ruuan laitossa. On varaava iso takka, mutta miten sinne saa jonkin ritilän viriteltyä? Ideoita, kokemuksia kellään?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Sähkösyöpöissä omakotitaloissaan asuvien piruparkojen ahdinko käy jopa jotenkin sääliksi.
Näissä meidän sähkösyöpöissä ja säälittävissä omakotitaloissa on usein PILP. Saa halutessaan myös napsautettua talosta kokonaan sähköt ja ilmastoinnin pois päältä ja hoitaa sitten niillä säälittävillä takoillaan lämmityksen ja ruoan laiton. Saunaankin pääsee jos löytyy puusellainen. On se säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan oli ihan tavallista, että esimerkiksi pönttöuunin jälkilämmössä kypsennettiin ruokaa. Erityisenä herkkuna muistan yön yli haudutetun ohrapuuron 1950-luvulta! Olin lapsi vielä siihen aikaan, joten en muista, laitettiinko astia suoraan hiilien päälle, vai olisiko ollut joku rautateline. Uskoisin, että ihan hiilien päällä ruoka kypsyi.
Jos se puuro hautuu siellä pönttöuunin tulipesässä läpi yön, ei siellä ainakaan koko yötä mitään hiillosta ole. Luultavasti puuropata on laitettu uuniin sen jälkeen kun hiillos on jo täysin sammunut ja savupelti on kiinni.
Eihän leivinuunissakaan enää mitään hiillosta ole kun siellä pullia paistetaan.
Kaupasta voi ostaa uunin sisälle laitettavan lämpömittarin. Siitä voi sitten tarkkailla, millaisella aikataululla lämpötila takassa laskee. Että mitä voi missäkin vaiheessa paistaa. Toki, jos siellä tehdään ruokaa tai paistaa leivonnaisia, se lämpötila laskee nopeammin kuin ihan tyhjillään ollessa.
Liharuoan tai puuron hauduttamiseen yön yli riittää, että uunin lämpötila pysyy n. 100 asteisena useita tunteja, ja on aamullakin vielä vähintään 70 astetta. Hernekeitto taas vaatii, että lähtölämpötila on vähintään 150 astetta, ja pysyy päälle 100 asteisena useita tunteja. Puuron olen pilannut laittamalla sen liian kuumaan uuniin, ja hernekeittoa olen joutunut kiehauttamaan vielä hellalla, kun uuni ei ollutkaan riittävän kuuma ja herneet olivat jääneet koviksi.
Selvennätkö vielä, miksi varaavassa takassa pitäisi esim. lihapadan muhia kuumemmassa ja useita tunteja aamuun saakka, kuin uunissa? Saatika puuron? Varaava takka tarkoittaa sitä, että se varaa lämpöä, joten kyllä siellä täytyy silloin lämmön pysyä. Kaksi pesällistä puita ja sen jälkeen teet siellä ihan mitä vaan eikä sitä tarvitse siellä aamuun saakka pitää. Ellet sinne heitä sitten jumalatonta kinkunmötikkää kypsymään.
Onhan niitä sellaisia metallisia telineitä. Itse olen tehnyt halsterilla. Se on aikamoista virittelyä, kun on pitänyt pitää luukku kiinni samalla, ettei tule myrkkykaasua mökkiin sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan oli ihan tavallista, että esimerkiksi pönttöuunin jälkilämmössä kypsennettiin ruokaa. Erityisenä herkkuna muistan yön yli haudutetun ohrapuuron 1950-luvulta! Olin lapsi vielä siihen aikaan, joten en muista, laitettiinko astia suoraan hiilien päälle, vai olisiko ollut joku rautateline. Uskoisin, että ihan hiilien päällä ruoka kypsyi.
Jos se puuro hautuu siellä pönttöuunin tulipesässä läpi yön, ei siellä ainakaan koko yötä mitään hiillosta ole. Luultavasti puuropata on laitettu uuniin sen jälkeen kun hiillos on jo täysin sammunut ja savupelti on kiinni.
Eihän leivinuunissakaan enää mitään hiillosta ole kun siellä pullia paistetaan.
Kaupasta voi ostaa uunin sisälle laitettavan lämpömittarin. Siitä voi sitten tarkkailla, millaisella aikataululla lämpötila takassa laskee. Että mitä voi missäkin vaiheessa paistaa. Toki, jos siellä tehdään ruokaa tai paistaa leivonnaisia, se lämpötila laskee nopeammin kuin ihan tyhjillään ollessa.
Liharuoan tai puuron hauduttamiseen yön yli riittää, että uunin lämpötila pysyy n. 100 asteisena useita tunteja, ja on aamullakin vielä vähintään 70 astetta. Hernekeitto taas vaatii, että lähtölämpötila on vähintään 150 astetta, ja pysyy päälle 100 asteisena useita tunteja. Puuron olen pilannut laittamalla sen liian kuumaan uuniin, ja hernekeittoa olen joutunut kiehauttamaan vielä hellalla, kun uuni ei ollutkaan riittävän kuuma ja herneet olivat jääneet koviksi.
Selvennätkö vielä, miksi varaavassa takassa pitäisi esim. lihapadan muhia kuumemmassa ja useita tunteja aamuun saakka, kuin uunissa? Saatika puuron? Varaava takka tarkoittaa sitä, että se varaa lämpöä, joten kyllä siellä täytyy silloin lämmön pysyä. Kaksi pesällistä puita ja sen jälkeen teet siellä ihan mitä vaan eikä sitä tarvitse siellä aamuun saakka pitää. Ellet sinne heitä sitten jumalatonta kinkunmötikkää kypsymään.
Juu, mutta ei se sitä lämpöä siihen pesään varaa.
Helpoin ja nopein ratkaisu on laittaa takan sydämen reunoille 2 tiiliskiveä ja ritilä niiden päälle. Tiilet pysyvät hyvin paikoillaan. Kestävät hyvin tönimistä.
Valurautapadoissa valmistuu padat, laatikot, paistit ja puurot. Ja tietysti leivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aromipesä on parempi. Ruoka kypsyy itsestään ilman energiaa. Haha
Rosvopaistia pojan pönttöuunissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri äsken ostin takan uunista Moskovan padan, mikä hautunut uunissa yön yli. Kyllä oli hyvää ja mureaa lihaa. Laitoin padan illalla uuniin kun hiillos oli jo musta, uunin pellit kiinni.
Nestettä oltava padassa riittävästi ettei kuivu.
Opettelua vaatii tämäkin homma mutta onnistunut lopputulos on mitä parhain.
3kg joulukinkunkin paistoin takassa ja oli kyllä hyvää.
Voit paistaa laatikoitakin, mutta niitä ei voi antaa olla uunissa kauaa. Broilerista tulee myös hyvää.
Uunin pohjalla raudasta tehty teline minkä päälle vuoka laitetaan
Meillä on takassa ihan vaan pari kartion muotoista pihakiveä pesän reunoilla ja niiden päälle laitan vanhan sähköuunimme ritilän, joka täysin sattumalta on sopivan kokoinen.
Alkuun on hyvä olla lämpömittari, jotta saat selville pesän lämpötilan. Itse teen pataruokia ja hauduta vaikka karjalanpaistin. Helppoa, kun odottaa hiilloksen sammuvan, laittaa peltin kiinni ja pata takkaan. Ei tarvitse vahtia ja aamulla on valmis ruoka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan oli ihan tavallista, että esimerkiksi pönttöuunin jälkilämmössä kypsennettiin ruokaa. Erityisenä herkkuna muistan yön yli haudutetun ohrapuuron 1950-luvulta! Olin lapsi vielä siihen aikaan, joten en muista, laitettiinko astia suoraan hiilien päälle, vai olisiko ollut joku rautateline. Uskoisin, että ihan hiilien päällä ruoka kypsyi.
Jos se puuro hautuu siellä pönttöuunin tulipesässä läpi yön, ei siellä ainakaan koko yötä mitään hiillosta ole. Luultavasti puuropata on laitettu uuniin sen jälkeen kun hiillos on jo täysin sammunut ja savupelti on kiinni.
Eihän leivinuunissakaan enää mitään hiillosta ole kun siellä pullia paistetaan.
Kaupasta voi ostaa uunin sisälle laitettavan lämpömittarin. Siitä voi sitten tarkkailla, millaisella aikataululla lämpötila takassa laskee. Että mitä voi missäkin vaiheessa paistaa. Toki, jos siellä tehdään ruokaa tai paistaa leivonnaisia, se lämpötila laskee nopeammin kuin ihan tyhjillään ollessa.
Liharuoan tai puuron hauduttamiseen yön yli riittää, että uunin lämpötila pysyy n. 100 asteisena useita tunteja, ja on aamullakin vielä vähintään 70 astetta. Hernekeitto taas vaatii, että lähtölämpötila on vähintään 150 astetta, ja pysyy päälle 100 asteisena useita tunteja. Puuron olen pilannut laittamalla sen liian kuumaan uuniin, ja hernekeittoa olen joutunut kiehauttamaan vielä hellalla, kun uuni ei ollutkaan riittävän kuuma ja herneet olivat jääneet koviksi.
Selvennätkö vielä, miksi varaavassa takassa pitäisi esim. lihapadan muhia kuumemmassa ja useita tunteja aamuun saakka, kuin uunissa? Saatika puuron? Varaava takka tarkoittaa sitä, että se varaa lämpöä, joten kyllä siellä täytyy silloin lämmön pysyä. Kaksi pesällistä puita ja sen jälkeen teet siellä ihan mitä vaan eikä sitä tarvitse siellä aamuun saakka pitää. Ellet sinne heitä sitten jumalatonta kinkunmötikkää kypsymään.
Tuossa on yli yön varmaan sen takia, että jos takan on lämmittänyt päivällä niin ruuat voi laittaa yön yli hautumaan eikä tarvi keskellä yötä herätä niitä ottamaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennenvanhaan oli ihan tavallista, että esimerkiksi pönttöuunin jälkilämmössä kypsennettiin ruokaa. Erityisenä herkkuna muistan yön yli haudutetun ohrapuuron 1950-luvulta! Olin lapsi vielä siihen aikaan, joten en muista, laitettiinko astia suoraan hiilien päälle, vai olisiko ollut joku rautateline. Uskoisin, että ihan hiilien päällä ruoka kypsyi.
Jos se puuro hautuu siellä pönttöuunin tulipesässä läpi yön, ei siellä ainakaan koko yötä mitään hiillosta ole. Luultavasti puuropata on laitettu uuniin sen jälkeen kun hiillos on jo täysin sammunut ja savupelti on kiinni.
Eihän leivinuunissakaan enää mitään hiillosta ole kun siellä pullia paistetaan.
Kaupasta voi ostaa uunin sisälle laitettavan lämpömittarin. Siitä voi sitten tarkkailla, millaisella aikataululla lämpötila takassa laskee. Että mitä voi missäkin vaiheessa paistaa. Toki, jos siellä tehdään ruokaa tai paistaa leivonnaisia, se lämpötila laskee nopeammin kuin ihan tyhjillään ollessa.
Liharuoan tai puuron hauduttamiseen yön yli riittää, että uunin lämpötila pysyy n. 100 asteisena useita tunteja, ja on aamullakin vielä vähintään 70 astetta. Hernekeitto taas vaatii, että lähtölämpötila on vähintään 150 astetta, ja pysyy päälle 100 asteisena useita tunteja. Puuron olen pilannut laittamalla sen liian kuumaan uuniin, ja hernekeittoa olen joutunut kiehauttamaan vielä hellalla, kun uuni ei ollutkaan riittävän kuuma ja herneet olivat jääneet koviksi.
Selvennätkö vielä, miksi varaavassa takassa pitäisi esim. lihapadan muhia kuumemmassa ja useita tunteja aamuun saakka, kuin uunissa? Saatika puuron? Varaava takka tarkoittaa sitä, että se varaa lämpöä, joten kyllä siellä täytyy silloin lämmön pysyä. Kaksi pesällistä puita ja sen jälkeen teet siellä ihan mitä vaan eikä sitä tarvitse siellä aamuun saakka pitää. Ellet sinne heitä sitten jumalatonta kinkunmötikkää kypsymään.
Ai tarvitse aamuun saakka pitää, jos jaksaa yöllä herätä sen uunista pois ottamaan. Ja voi siellä kypsentää päivällä lyhyemmänkin aikaa. Esim. karjalanpaistin voi kyllä tehdä 4 tunnissa, mutta parempi siitä tulee, kun se on matalassa lämmössä (100 -> 70 astetta) 8-10 tuntia.
Ja varaavastakin takasta siirtyy sitä lämpöä siihen kypsennettävään ruokaan, joten takka jäähtyy sitä nopeammin, mitä enemmän siellä ruokaa kypsennetään. Toki se yön yli haudutettava ruoka ei enää parin tunnin jälkeen jäähdytä juurikaan sitä takkaa, kun on jo samassa lämpötilassa (mikäli takka on alle 100 asteinen). Toki nesteen haihtuminen ruoasta jäähdyttää koko ajan, mutta sitä voidaan vähentää laittamalla kansi päälle siihen pataan.
Jos meidän varaava takka/leivinuuni on illalla 120 asteinen, se on aamulla max 80 asteinen. Jos siellä on jotain ruokaa, putoaa lämpötila aina enemmän.
Joulukinkkua paistaessani huomasin, että aluksi uunin lämpötila laski samaa vauhtia kuin kinkun sisälämpötila nousi. Kyseessä oli 7 kg kinkku, eli huomattavasti isompi objekti kuin tavanomaiset uunikokkaukseni.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt karjalan paistin, pulled pork yms. pitkän haudutuksen vaativan ruuan ja kyllä onnistuu.
Täsä minun "teesit" aiheeseen:
-valurauta pata kannella, jotta lämpö jakautuu tasaisemmin
-kikka-2:n pulled porkkiin, anna ensin kypsyä kanne alla jotta liha saa väriä ja käännä pork padassa toisin päin, jotta myös toinenkin pinta saa väriä. Noin 2h kohdalla laita leivinpaperin niin, että paperin "helmat" ovat reilusti paistoliemen pinnan allapuolella jotta paistoliemi höyrystyy leivinpaperin sisään, paperi toimii siis huppuna. Älä kiedo ympäriinsä paistia paperin sisään. Lisäksi laitan porkin pintaan ohuelti tummaa siirappia muiden mausteiden ohella, joka karamellisoituu ja antaa kivan maun. Pataa kannattaa kääntää, jotta padan toinenkin sivu olisi tulipesän takaseinämää vasten. Ja 6h kohdalla pitäisi olla syöjät pöydän ääressä ja on hyvää.
-Muista laitta nestettä heti alussa riittävästi pataan, lihasta irtoaa kyllä lisää ja "hupputeknikalla" se ei edes haidu pois padasta kannen alta pois.
-Laatikkoruokia en ole kokeillut mutta pitkän kypsytysajan vaativat pataruuat onnistuvat kyllä varaavassa takassa.
-Reilu lämmitys ja jos liemi kiehuu arinalle niin ei pidä säikähtää, kyllä se sieltä häviää aikaan.
-Niin ja hiilet pois arinalta ennen padan laittoa arinalle ja savupelti kiinni tai ehkä häkävaaran vuoksi kannattaa jättää vähän auki.
Jos joku kokeilee niin kertokaa kokemukset, jotta kuis meni...
Miksi leivinpaperi kanneksi? Miksei tavallista kantta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on takassa ihan vaan pari kartion muotoista pihakiveä pesän reunoilla ja niiden päälle laitan vanhan sähköuunimme ritilän, joka täysin sattumalta on sopivan kokoinen.
Alkuun on hyvä olla lämpömittari, jotta saat selville pesän lämpötilan. Itse teen pataruokia ja hauduta vaikka karjalanpaistin. Helppoa, kun odottaa hiilloksen sammuvan, laittaa peltin kiinni ja pata takkaan. Ei tarvitse vahtia ja aamulla on valmis ruoka.
Tai sitten löytää padalle sopivan kolmijalan. Paikallinen metallimies tekee sen hetkessä vaikka muutamasta raudoitusraudan pätkästä hitsaamalla.
Uunipadassa on helppo tehdä sika-peruna-juures -ruokia, jotka eivät ole herkkiä palamaan pohjaan.
Takassa tehty pataruoka jätetään mielellään jälkilämpöön, ja pata otetaan mielellään ulos takan hieman jäähdyttyä. Ettei polta itseään ahtaissa luukunreunoissa. Paksut hitsauskäsineet on hyvät uunikintaat.
Retkeilyyn tarkoitetuilla kattiloilla, paistinpannuilla ja kahvipannuilla voi hyvin valmistaa ruokaa takassakin. Takkaan voi varata sellaisen ritilän, jossa on n. 20cm korkeat jalat, että siellä alapuolella voi polttaa puuta myös silloin kun ruokaa valmistetaan.
Vierailija kirjoitti:
Suurimman osan aikaa maailmanhistoriassa ruoka on valmistettu avotulella. Sähkö on ihan nykyajan hömpötyksiä.
Miksi käytät sähköä ollenkaan jos se on mielestäsi hömpötyksiä
? Kunhan ihmettelen järjenjuoksuasi
Puolikas HK:n Sininen tikunnokkaan ja kypsennät melkein mustaksi. Hyvää ja halpaa. 1980-luvulla syötiin useinkin, vaikka sähköä vielä oli ja se oli halpaa.
Jos se puuro hautuu siellä pönttöuunin tulipesässä läpi yön, ei siellä ainakaan koko yötä mitään hiillosta ole. Luultavasti puuropata on laitettu uuniin sen jälkeen kun hiillos on jo täysin sammunut ja savupelti on kiinni.
Eihän leivinuunissakaan enää mitään hiillosta ole kun siellä pullia paistetaan.
Kaupasta voi ostaa uunin sisälle laitettavan lämpömittarin. Siitä voi sitten tarkkailla, millaisella aikataululla lämpötila takassa laskee. Että mitä voi missäkin vaiheessa paistaa. Toki, jos siellä tehdään ruokaa tai paistaa leivonnaisia, se lämpötila laskee nopeammin kuin ihan tyhjillään ollessa.
Liharuoan tai puuron hauduttamiseen yön yli riittää, että uunin lämpötila pysyy n. 100 asteisena useita tunteja, ja on aamullakin vielä vähintään 70 astetta. Hernekeitto taas vaatii, että lähtölämpötila on vähintään 150 astetta, ja pysyy päälle 100 asteisena useita tunteja. Puuron olen pilannut laittamalla sen liian kuumaan uuniin, ja hernekeittoa olen joutunut kiehauttamaan vielä hellalla, kun uuni ei ollutkaan riittävän kuuma ja herneet olivat jääneet koviksi.