Miksi niin moni sanoo, että "nyt on lapset tehty", niin kuin lasten tekeminen olisi jokin ikävä velvollisuus?

Vierailija kirjoitti:

Kuule, jos kehon muutosten takia harkitset että haluatko niitä lapsia sittenkään, et oikeasti halua lapsia.

Kuule, tässä ei nyt puhuta minusta, minun halustani tai haluamattomuudestani.

Ymmärrän silti, että lapsista on ihan hirveä vastuu, eikä raskaus yms. ole todellakaan mitään yksinkertaisia asioita.

Edes kaikki lapsia hankkivat eivät ymmärrä, mihin ovat ryhtymässä.

Tai hankitaan täysin huolettomasti yks, kaks ei kun 5 tai enemmän ja sitten ihmetellään kun ei pärjätä.

Lapsi ne seuraukset kantaa.

Niin miten tää sun jorina liittyy tohon sun älyvapaaseen kommenttiin siitä, miksi joku hankki lapsia jos kehtaa puhua raskauden vaikutuksista kehoon?

Kuule, jos kehon muutosten takia harkitset että haluatko niitä lapsia sittenkään, et oikeasti halua lapsia.[/quote]

Ja kuule sinä, asiat ei ole noin mustavalkoisia.

Mutta turha selittää ihmiselle, joka ei pätkääkään tunne minua tai tiedä yhtään mitään elämästäni.

Kuulut vaan jälleen siihen olettajiin, jotka luulevat että kaikkien elämä menee ja kuuluukin mennä samalla kaavalla.

Ps. Vaikka se ei sulle kuulukaan, niin en sairauteni vuoksi edes voi saada lapsia.

Että se siitä "oikeasti" haluamisesta.

Sen takia kun suvun jatkamiseen on pakko lisääntyä ja velvollisuus suoritettu. Se ei ole sellaista elämää mitä itse olisi halunnut elää vaan noudatetaan perinteitä ja pelkää lapsettomana jäävänsä ihan kaikesta paitsi, perintöjen ja vanhempien rahan jakamisen suhteen mikä onkin totta niin että ahneet lapsiperheet rohmuavat ja saavat ihan kaiken.

Meidän suvussa lapsiperheellisille pitää jakaa rahaa koko ajan kun niillä on synttäreitä, yms. kissanristiäisiä joulun lisäksi ihan koko ajan ja kamala lauma lapsia ja lapsenlapsia joilla niilläkin kohta lapsia kun ensimmäisenä tehdään lapsia kun eikä koulujakaan malteta käydä kuin joku yksi pakollinen lyhyt koulutus hädin tuskin riman alta että saa työttömyyskorvauksia kun työnteko ei kiinnosta ollenkaan. Minä en ymmärrä mikä ihmeen lisääntymisvietti on joillakin pääasiana elämässä ja mitään muita meriittejä ei hankita opiskelemalla tai työelämässä. Sitten vaan ratsastetaan ja rahastetaan pelkästään näillä lapsilla ja korostetaan kuinka tärkeä ihminen on kun tekee veronmaksajia joista ei lopppujen lopuksi tule muuta kuin sosiaaliturvalla eläjiä. 

Minä en ole kenenkään ajatusten lukia. Pitäisikö sinun kysyä heiltä jotka näin sanovat että mitä he sillä tarkoittaavat.

Muutenkin ajasta kun lapset ovat pieniä puhutaan kovin negatiiviseen sävyyn ja se saa näin lapsettoman silmin perhe-elämän kuulostamaan kamalalta. Kun pääsee töihin lepäämään, ihanaa kun loma loppuu ja arki alkaa, tunnin ajomatka töihin on rentouttavaa omaa aikaa, illat menee taksikuskina lasten harrastusten vuoksi jne. Noita juttuja kuulee työpaikan kahvipöydässä ja minua aivan hirvittää.

Vierailija kirjoitti:

No eihän se vanhemmuus, etenkään pikkulapsiaika nyt todellakaan ole mitään iloa ja nautintoa suurimmaksi osaksi. Sehän on velvollisuutta. Kyllähän lapsiaan rakastaa ja itse ne on hankkinut mutta saa kai sitä nauttia kun elämä helpottaa. Toki on näitä ikuisesti maha pystyssä olevia vauvantuoksuisia mammeroita, jotka ovat 20 v hoitovapaalla ja jaksavat innostua kaikenmaailman göögöö vaatteista ja värikylvyistä. Aika monille omat lapset on rakkaita ja hoidetaan kyllä niin hyvin kuin pystytään mutta kiva on myös kun he kasvaa ja jää aikaa olla muutakin kuin äiti.

Tämä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mites on, ap, saako maratonin jälkeen huokaista, että nyt olen päässyt maaliin? Teetkö heti siitäkin huokaisusta pitkälle vietyjä johtopäätöksiä?

 

Maraton ei ole ihminen, vaan asia.

Se ei loukkaannu jos sille töksäyttää jotain.

Voi olla sen kilpailun järjestäjä kuulemassa siinä maalissa.

Vierailija kirjoitti:

Kuule, jos kehon muutosten takia harkitset että haluatko niitä lapsia sittenkään, et oikeasti halua lapsia.[/quote]

Ja kuule sinä, asiat ei ole noin mustavalkoisia.

Mutta turha selittää ihmiselle, joka ei pätkääkään tunne minua tai tiedä yhtään mitään elämästäni.

Kuulut vaan jälleen siihen olettajiin, jotka luulevat että kaikkien elämä menee ja kuuluukin mennä samalla kaavalla.

Ps. Vaikka se ei sulle kuulukaan, niin en sairauteni vuoksi edes voi saada lapsia.

Että se siitä "oikeasti" haluamisesta.

Jos et voi edes saada lapsia, niin miksi sitten murehdit edes kehon muutoksista? Eihän se asia sinua koske.

Ap on näitä av-mammoja, jotka RAKASTAVAT lapsiaan ikuisesti ja jonka kodin ovet ovat auki lapsillensa ja kumppaneillensa IKUISESTI ja jotka passaavat, laittavat ruokaa ja hukuttavat lapsensa rahaan ja materiaan eivätkä ajattele mitään muuta kuin LAPSIAAN. Työpaikallaankin (jos sellainen on) puhuvat vain lapsistaan.

Tervettä? Ei.