Miehen suku kyläilee koko ajan ilmoittamatta, olenko vain itse niuho?
Muutimme kesällä miehen kotipaikkakunnalle jossa mm hänen äitinsä asuu. Ei kuitenkaan tämän naapuriin, mutta 10km säteellä asuu useampia miehen sisaruksia sekä vanhemmat. Tiesin, että kun asumme lähempänä niin kyläilyä tulee molemmin puolin enemmän, mutta homma on lähtenyt aivan lapasesta ja mua ahdistaa. Meillä käy joka päivä ilmoittamatta vieraita. Vähintään yksi miehen sukulainen paukkaa ovesta sisään, yleensä yhden saavuttua saapuu pian toinen ja kolmaskin. Ei soittoa etukäteen, ei edellisenä päivänä sopimista, ei edes ovikellon soittoa vaan ovista suoraan sisään taloon ja ilmoitus että tulin nyt kahville, mitäs te teette ja miten ole kahvia valmiina. Vierailut kestävät tunteja, eikä kyläväkeä lainkaan haittaa vaikka sanoisimme olleemme juuri päiväunilla, väsyneitä tai tekemässä jotakin akuuttia. Sukulaiset ovat ihan mukavia ihmisiä, mutta en enää edes viitsi suunnitella päivälle ohjelmaa kun tiedän että koska tahansa saattaa tulla suunnitelmiin muutos ja loppupäivä onkin kahvinkeittoa ja seurustelua. En edes aloita anopin kauhisteluista kuinka tiskit häiritsevät hänen kahvihetkeään.
Ensinnäkin tuo ilmoittamatta tuleminen. Eihän niin vaan tehdä? En koskaan kehtaisi vierailla heillä yllättäen. Tai voisiko sitä himputin ovikelloa edes soittaa? Saako teille tulla kylään kysymättä ensin? Olen tosi yksityisyydestäni huolta pitävä, omasta rauhasta nauttiva ihminen, ja vaikka pidän sukulaisista niin huomaan olevani tosi ahdistunut ja ajattelevani etten ole tässä uudessa kodissa tuntenut hetkeäkään vielä olevani kotona, kun en voi rentoutua yllätysvierailun pelossa. Soimaan itseäni, kun anopin tai miehen siskon kaartaessa pihaan huomaan toteavani ääneen että voi vattu, ei kai taas.
Miehen suvulle yllätysvierailu on ilmeisesti ihan normaalia. Mies ei pysty sanomaan äidilleen kyläilyyn ei, kokee että meidän kotimme on anopille tavallaan toinen koti koska mies on hänen lapsensa. Miten voisin hellävaraisesti, sukuriitaa sytyttämättä alkaa totuttaa heitä ajatukseen että sovitaan etukäteen kyläilyistä? Ovat muutenkin sen luontoisia, että lomareissujakaan ei saa sopia edes päivän tarkkuudella etukäteen tai alkaa ahdistaa. Pidän kovasti siitä, että vieraat kutsutaan ja heitä varten laitetaan pöytä koreaksi (KUN TIEDETÄÄN ETUKÄTEEN ETTÄ VIERAITA ON TULOSSA!) Minä en kuitenkaan pysty elämään hyvinvoivana tällaisessa tosielämän serranon perhe -parodiassa. Uskon että kyläily harvenee kunhan uutuudenviehätys häviää, mutta olen niin väsynyt että tuntuu raskaalta odottaa koska tilanne rauhoittuu itsestään. Mies kuulemma ymmärtää, mutta hänestä tuntuu pahalta jos joutuisi vetämään kyläilylle rajoja. Kuulemma voin mennä toiseen huoneeseen jos en halua seurustella. Miten, jos ruoka on hellalla kun herrasväki paahtaa kahvipöytään? Haluaisin voida vaikka keittää makaronia pikkuhoususillani keittiössä silloin kun siltä tuntuu.
En tiedä mitä nyt eniten tarvitsisin; käytännön neuvoja, myötätuntoa vai vertaistuellisia kauhukertomuksia. Ehkä kaikkia noista. Olen suhteellisen nuori vaimo ja vieraalla paikkakunnalla vieraassa tapakulttuurissa.
Kommentit (421)
Saatko jotenkin selville, toimivatko näin joka suuntaan eli vanhempien ja sisarusten kotiin ponkaistaan myös aina kun itselle sopii? Kun miehesi ei kumminkaan ilmeisesti näin menettele, niin onko toisille lapsille opetettu tapoja ja toiset ovat jääneet vallan ilman kasvatusta?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on myrkyllisiä miniöitäkin ja senhän me kaikki tiedämme. Äärimmäisen mustasukkaisia miehensä lapsuusperheelle ja samalla pilaavat kaikkien välit. On näitä nähty.
Lopulta mieskin kyllästyy määräilevään vaimoonsa ja sillat menee poikki.
Ja ikäviä pomojakin on olemassa. Ja tosi ikäviä naapureita ja kaikkein pahin: kerrostalokyttääjä. Miten tämä liittyy ap:n ongelmaan? Ap kysyy neuvoa miten ilmaista sievästi miehen sukulaisia loukkaamatta, että yllätysvierailut ei ole ok. Mitä myrkyllistä siinä on?
Olet tehnyt elämäsi isoimman virheen. Muuttakaa äkkiä pois. Olen tehnyt tuon saman virheen aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen suku ravaa mökillä ja minusta se on OK, itse en mökkeile. Se ottaa päähän, että etätöiden ansiosta mies voi nyt olla mökillä huhtikuusta lokakuulle käymättä välillä lainkaan kotona. Hän ei edes pidä sitä ongelmana, selittää vain, että "kun sä et tykkää siitä, että perhe käy kylässä, niin täähän on optimiratkaisu meille". Niin varmaan onkin, kun minä pyöritän kotia ja perhettä yksin 20 km päässä vain siksi, että mies saa olla sukunsa ja kaverieden kanssa niin paljon kuin ikinä haluaa.
Olen uhannut lähteä lasten kanssa ja mies kysyy, että missä muualla saan asua isossa kämpässä ilmaiseksi.
Sun mies on jo hylännyt sinut ja lapset. Olisi ihan oikein miehelles, että pakkaat tavarat kaikessa hiljaisuudessa. Hanki se asunto sinulle ja lapsillesi. Sitten vaan muuttoauto ja muuttomiehet hoitamaan muutto. Ammattilaisilla ei kauan nokka tuhise muuttohommassa. Helppoa kuin heinänteko. Suosittelen.
Meilläkin muutto oli niin ihanan kevyttä, kun vaan pakkasin tavarat muuttofirmalta ostamiini kestäviin pahvilaatikoihin ja merkkasin oranssilla teipillä ne irtotavarat, jotka lähtee myös mukaan. Sitten vaan uuden kodin avain muuttajille kouraan, ja itse menet vaikka lasten kanssa syömään pitkän kaavan mukaan hienoon ravintolaan uuden alun kunniaksi.
Vielä ihanamman kevyttä se on, jos sattuu olla avioehto ja mies on maksanut kaiken. Täyttelet tukipaperit, hommaat kunnan vuokrakämpän ja reippaasti kädet heiluen uuteen elämään lapset jonossa perässä.
Tuohan on sitä vanhan ajan hommaa joka oli vielä ihan normaalia kun ei ollut puhelimia. Sinun pitää ainakin lopettaa 'orjailu.' Jos olet suunnitellut jotain muuta kun tulevat yllättäen niin sanot että olisi ollut hyvä jos olisitte soittaneet ennen koska nyt minulla on muuta tekemistä/menoa. Kuten sanottu tämä homma oli ok aikana kun puhelimia ei ollut mutta sitä ei tarvitse sietää nykyaikana, muuten istut lopuksi vain kotona ja odotat koska ulko-ovi aukeaa yllättäen seuraavan kerran.
Alkakaa itse mennä heille joka pv kylään.
Ap on yksityisyydestään huolta pitävä ihminen, joka ei edes osaa oveaan lukita. Eikö teistä maalaisista yksikään tee töitä, kun on aikaa joka päivä kulkea muiden ihmisten kodeissa tuntikaupalla ja olla siellä kotona ärtymässä vierailijoista?? Kaupunkilaista vituttaa teidän elättämisenne. Asutte kuin 50-luvun böndellä vielä 70 vuotta myöhemminkin.
oletko sanonut miehellesi, että sinua häiritsee ilmoittamattomat vierailut?
Ap, elät keskellä painajaistani. Olen tilaa tarvitseva introvertti, en kestäisi tuota menoa yhtään. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että ystävieni kanssa olen hyvinkin seurallinen ja vieraat, jotka olemme kutsuneet, saavat kyllä meillä lämpimän ja vieraanvaraisen vastaanoton. Leivon paljon ja olen kätevä tekemään vaikka mitä tarjolle, mutta en missään nimessä alkaisi kahvittelemaan päivittäin vierailijoiden kanssa.
Pohdin, että mitä tekisin, jos olisin tilanteessasi. Mainitsit, että olette kesällä muuttaneet, joten tilanne on kaikille uusi. On siis mahdollista, että syksyn myötä sukulaisten kyläilyinto tasoittuu, kun ymmärtävät, että te todellakin asutte nyt lähellä. Jos niin ei käy, on aika
a) keskustella vakavasti tilanteesta puolisosi kanssa,
b) vetää rajat suvulle
Muistaakseni mainitsit jotakin siihen suuntaan, että liittokin on tuore. Onko teillä yhteisiä lapsia ja haave niistä? Jos näin on, sanoisin tyynesti anopille, että niin kauan, kun tuuppaatte kylään joka välissä, niin ei löydy aikaa romantiikalle, seksille ja eikä lapsenlapsia ole myöskään tulossa.
Epäilemättä siellä on menossa eräänlaista valtapeliä - tai sitten siellä on aina ollut tuollainen kyläilykulttuuri. Onkin aika jutella miehen kanssa, että onko heillä ollut aika niin vai onko nyt asia lähtenyt aivan käsistä, kun tekin olette lähellä? Haluaako miehesi tällaista menoa? Jos olette olleet naimisissa vasta vähän aikaa, eikö miehesi haluaisi viettää paljon aikaa kanssasi kahden kaikessa rauhassa?
Kun on ehtinyt keskelle ruuhkavuosia ja ikäkin alkaa nelosella, ei enää jaksa liikaa katsella sukulaisten kotkotuksia. Meillä päin korona vei kaikki ylimääräiset tapaamiset, joka on suorastaan lomaa ja lepoa kaltaiselleni. Onneksi miehenikin on enemmän introvertti kuin ekstrovertti, joten kumpikin arvostamme omaa rauhaa ja tilaa, mitä ei liiaksi työn, lasten harrastusten ja omien luottamustoimien jälkeen jää. Sinun asemassani pohtisin omat rajani ja vetäisi ne tiukasti.
Ovi lukkoon, vierailuajat, ohje soittamisesta etukäteen - kaikki ovat hyviä ideoita. Kodin siisteyttä arvosteleville sanoisin, että ette ole kutsuttu, joten voitte saman tien lähteä omaan kotiin tai ohjeistaa, että tiskiharja on siinä lähellä, saa tiskata, jos ne niin kovasti haittaavat.
Tarjoiluja kaipaavalle taas toteaisin, että kun vieraat tulevat kutsuttuna ja sovittuna ajankohtana meidän kutsustamme, niin silloin on vieraiden tuloon myös varauduttu.
Toisaalta voisi asiaa lähestyä myös rahan puolesta: mitä se kaikki maksaa teille? Jos te tarjoatte kaiken, missä vaiheessa se on liikaa? Missä vaiheessa laitatte esille kassakoneen, listan ja hinnaston ja kahvia ja pullaa saa, kun niistä maksaa? olisiko aika ehdottaa, että he osallistuvat kustannuksiin maksamalla niistä tai saman tien teette vuokrasopimukset, kun kerran he teillä suorastaan asuvat (toki tämä voi vain innostaa). Viisaampia tämä saisi pohtimaan, että onko järkevää käydä koko ajan teillä. Ehkä voisit mennä anopin luokse, pyytää avaimen ja sanoa, että sinä lähdet nyt heille, kun siellä ei ole ketään kotona ja tarvitset rauhaa.
Voisiko mies tosiaan siirtää "bileet" vanhempiensa luokse? Tai sisarustensa? Tai keitä kaikkia teillä nyt ravaakaan. Toteat, että teillä on nyt hotelli-kahvila kiinni, on muiden vuoro viihdyttää, muonittaa ja passata. Jos ei käy, niin ei voi mitään. Teet jokaiselle listan kotitöistä, jotka heidän tulee tehdä ja annat laskut kouraan joka iikalle. Ehkä "loisiminen" loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen suku ravaa mökillä ja minusta se on OK, itse en mökkeile. Se ottaa päähän, että etätöiden ansiosta mies voi nyt olla mökillä huhtikuusta lokakuulle käymättä välillä lainkaan kotona. Hän ei edes pidä sitä ongelmana, selittää vain, että "kun sä et tykkää siitä, että perhe käy kylässä, niin täähän on optimiratkaisu meille". Niin varmaan onkin, kun minä pyöritän kotia ja perhettä yksin 20 km päässä vain siksi, että mies saa olla sukunsa ja kaverieden kanssa niin paljon kuin ikinä haluaa.
Olen uhannut lähteä lasten kanssa ja mies kysyy, että missä muualla saan asua isossa kämpässä ilmaiseksi.
Sun mies on jo hylännyt sinut ja lapset. Olisi ihan oikein miehelles, että pakkaat tavarat kaikessa hiljaisuudessa. Hanki se asunto sinulle ja lapsillesi. Sitten vaan muuttoauto ja muuttomiehet hoitamaan muutto. Ammattilaisilla ei kauan nokka tuhise muuttohommassa. Helppoa kuin heinänteko. Suosittelen.
Meilläkin muutto oli niin ihanan kevyttä, kun vaan pakkasin tavarat muuttofirmalta ostamiini kestäviin pahvilaatikoihin ja merkkasin oranssilla teipillä ne irtotavarat, jotka lähtee myös mukaan. Sitten vaan uuden kodin avain muuttajille kouraan, ja itse menet vaikka lasten kanssa syömään pitkän kaavan mukaan hienoon ravintolaan uuden alun kunniaksi.
Vielä ihanamman kevyttä se on, jos sattuu olla avioehto ja mies on maksanut kaiken. Täyttelet tukipaperit, hommaat kunnan vuokrakämpän ja reippaasti kädet heiluen uuteen elämään lapset jonossa perässä.
Kyllä. Kannattaa tehdä asumistukihakemus heti alkuun uudessa kodissa. Sosiaalityöntekijä voi jopa myöntää muuttokuljetuksen maksusitoumuksen. Kätevää. Ja ihan paikallaan. Oikea homma. Eipä tarvitse rasittaa tuttavia muuttopuuhiin. Loistavaa.
Sun tekis mieli pikkareilla tehdä ruokaa.. No tee! Söpöt rintsikat ja stringit kun miehesi veli ja äiti tulee kylään, niin eiköhän miehesikin reagoi sopimaan kyläilyaikoja.
Aapee aloita luuhaaminen noiden sukulaisten kodeissa. Tee siitä oikein päivittäinen harrastus.
Lähde vaikkapa pyörälenkille suunnistaen jonkun miehesi sukulaisen kotiin. Ota suihkutarvikkeet mukaan. Pyydä päästä suihkuun, kun tuli hiki pyöräillessä tai holkätessä. Suihkuun mennessä, pyydä talon väkeä keittelemään kahvit ja laittamaan vähän suolukkaa tarjolle, jotain ruokaisampaa, kun tarttet energiaa.
Jää kuitenkin katsomaan sinne telkkua iltamyöhään saakka. Katso niin pitkään , että talon väki menee jo yöpuulle. Totea sitten, että voitkin jäädä yöksi, ja lähdet vasta aamulla.
Ihan normaalia sieltä mistä minä tulen. Oma sukuni on juuri tuollaista ja olen nainen. En ymmärrä miksi ihmiset tästä ahdistuu. Ehkä erona on se, etten passaa ihmisiä. Jos minulla on joku asia kesken ja joku tulee kylään kutsumatta, en minä hommiani sen takia keskeytä. Tulkoot juttelemaan siihen puusavotan viereen, mikäli on asiaa. Jos joku haluaa kahvia tai pullaa, keittäkööt itselleen. Ei siitä toki sitten mitään tule, jos siellä joka kerta pitää emmännöidä. Kaappeja saa kaivella. Ei siellä salaisuuksia ole.
Ei ihme, että Suomessa porukka on yksinäistä jos omien sukulaisten vierailu häiritsee ja on jokin tapahtuma. En myöskään ymmärrä miksi omia kaappeja vartioidaan kuin koira. Joo siellä voi olla jotain "noloa" (s3ksilelut tms), mutta mitä sitten. Ihan normaalia nykyään. Enemmän sitä kaappiin katsojaa hävettää kuin sen omistajaa. Asioihin tulisi opetella suhtautumaan rennosti. Keittäkööt se vieras joka kahvit haluaa nii kahvia. Kyllä pihalle ja sisälle mahtuu.
hjk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekana laitat ulko-oven lukkoon, niin eivät pääse sisälle ilman ovikelloa. Jos ihmettelvät sitä niin kohautat olkia ja sanot aijaa, no niinpä olikin. Toinen on sitten että yllättävät teidät kesken aviohetken keittiön pöydältä, eivät halua kahvia sen jälkeen.
Mitä mies ajattelee asiasta ja sinun kaipaamasta yksityisyydestä?
Ei ajattele samoin kun minä, vaan sukulaiset ovat hänen ydinperhettään ja tämä kotikaan ei ole heille kyläpaikka vaan toinen koti jossa saavat miehen mukaan olla ja mennä kuin kotonaan. Yksityisyyden tarpeeseeni toteaa, että kyllä kyläilyt joskus harvenee, ettei häntä haittaa, ja että voinhan mennä sitten eri huoneeseen siksi aikaa tai lähteä johonkin pois kotoa. Tuntuu vähän vaikealta ajatuksena kyyhöttää yhdessä huoneessa parhaimmillaan koko päivä vain siksi että joku halusi nyt tulla meille vaikka minä halusin viettää päivän rauhassa. Jos tekisin noin, niin saisin nopeasti murjottajan ja epäkohteliaan emännän maineen.
Vaihda miestä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia sieltä mistä minä tulen. Oma sukuni on juuri tuollaista ja olen nainen. En ymmärrä miksi ihmiset tästä ahdistuu. Ehkä erona on se, etten passaa ihmisiä. Jos minulla on joku asia kesken ja joku tulee kylään kutsumatta, en minä hommiani sen takia keskeytä. Tulkoot juttelemaan siihen puusavotan viereen, mikäli on asiaa. Jos joku haluaa kahvia tai pullaa, keittäkööt itselleen. Ei siitä toki sitten mitään tule, jos siellä joka kerta pitää emmännöidä. Kaappeja saa kaivella. Ei siellä salaisuuksia ole.
Ei ihme, että Suomessa porukka on yksinäistä jos omien sukulaisten vierailu häiritsee ja on jokin tapahtuma. En myöskään ymmärrä miksi omia kaappeja vartioidaan kuin koira. Joo siellä voi olla jotain "noloa" (s3ksilelut tms), mutta mitä sitten. Ihan normaalia nykyään. Enemmän sitä kaappiin katsojaa hävettää kuin sen omistajaa. Asioihin tulisi opetella suhtautumaan rennosti. Keittäkööt se vieras joka kahvit haluaa nii kahvia. Kyllä pihalle ja sisälle mahtuu.
Meillä ei edes itse mennä toistemme laatikoille eikä todellakaan toivota vieraiden menevän. Itselläni on työhuone, kuten puolisollakin, mutta tuntuisi silti vaikealta keskittyä siellä kokouspapereihin tai opintoihin, jos muut lörpöttelisivät oven ulkopuolella.
Eli valitsen edelleen sen, että jos vieraita halutaan, niin heidät kutsutaan ja katsotaan kalenterista sopiva ajankohta ja sitten heidän kanssaan myös seurustellaan. Ei niin, että he tulevat ja ovat kuin kotonaan sillä aikaa, kun isäntäväki istuu työhuoneissaan tekemässä omia töitään.
Vierailija kirjoitti:
Ap, elät keskellä painajaistani. Olen tilaa tarvitseva introvertti, en kestäisi tuota menoa yhtään. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että ystävieni kanssa olen hyvinkin seurallinen ja vieraat, jotka olemme kutsuneet, saavat kyllä meillä lämpimän ja vieraanvaraisen vastaanoton. Leivon paljon ja olen kätevä tekemään vaikka mitä tarjolle, mutta en missään nimessä alkaisi kahvittelemaan päivittäin vierailijoiden kanssa.
Pohdin, että mitä tekisin, jos olisin tilanteessasi. Mainitsit, että olette kesällä muuttaneet, joten tilanne on kaikille uusi. On siis mahdollista, että syksyn myötä sukulaisten kyläilyinto tasoittuu, kun ymmärtävät, että te todellakin asutte nyt lähellä. Jos niin ei käy, on aika
a) keskustella vakavasti tilanteesta puolisosi kanssa,
b) vetää rajat suvulle
Muistaakseni mainitsit jotakin siihen suuntaan, että liittokin on tuore. Onko teillä yhteisiä lapsia ja haave niistä? Jos näin on, sanoisin tyynesti anopille, että niin kauan, kun tuuppaatte kylään joka välissä, niin ei löydy aikaa romantiikalle, seksille ja eikä lapsenlapsia ole myöskään tulossa.
Epäilemättä siellä on menossa eräänlaista valtapeliä - tai sitten siellä on aina ollut tuollainen kyläilykulttuuri. Onkin aika jutella miehen kanssa, että onko heillä ollut aika niin vai onko nyt asia lähtenyt aivan käsistä, kun tekin olette lähellä? Haluaako miehesi tällaista menoa? Jos olette olleet naimisissa vasta vähän aikaa, eikö miehesi haluaisi viettää paljon aikaa kanssasi kahden kaikessa rauhassa?
Kun on ehtinyt keskelle ruuhkavuosia ja ikäkin alkaa nelosella, ei enää jaksa liikaa katsella sukulaisten kotkotuksia. Meillä päin korona vei kaikki ylimääräiset tapaamiset, joka on suorastaan lomaa ja lepoa kaltaiselleni. Onneksi miehenikin on enemmän introvertti kuin ekstrovertti, joten kumpikin arvostamme omaa rauhaa ja tilaa, mitä ei liiaksi työn, lasten harrastusten ja omien luottamustoimien jälkeen jää. Sinun asemassani pohtisin omat rajani ja vetäisi ne tiukasti.
Ovi lukkoon, vierailuajat, ohje soittamisesta etukäteen - kaikki ovat hyviä ideoita. Kodin siisteyttä arvosteleville sanoisin, että ette ole kutsuttu, joten voitte saman tien lähteä omaan kotiin tai ohjeistaa, että tiskiharja on siinä lähellä, saa tiskata, jos ne niin kovasti haittaavat.
Tarjoiluja kaipaavalle taas toteaisin, että kun vieraat tulevat kutsuttuna ja sovittuna ajankohtana meidän kutsustamme, niin silloin on vieraiden tuloon myös varauduttu.
Toisaalta voisi asiaa lähestyä myös rahan puolesta: mitä se kaikki maksaa teille? Jos te tarjoatte kaiken, missä vaiheessa se on liikaa? Missä vaiheessa laitatte esille kassakoneen, listan ja hinnaston ja kahvia ja pullaa saa, kun niistä maksaa? olisiko aika ehdottaa, että he osallistuvat kustannuksiin maksamalla niistä tai saman tien teette vuokrasopimukset, kun kerran he teillä suorastaan asuvat (toki tämä voi vain innostaa). Viisaampia tämä saisi pohtimaan, että onko järkevää käydä koko ajan teillä. Ehkä voisit mennä anopin luokse, pyytää avaimen ja sanoa, että sinä lähdet nyt heille, kun siellä ei ole ketään kotona ja tarvitset rauhaa.
Voisiko mies tosiaan siirtää "bileet" vanhempiensa luokse? Tai sisarustensa? Tai keitä kaikkia teillä nyt ravaakaan. Toteat, että teillä on nyt hotelli-kahvila kiinni, on muiden vuoro viihdyttää, muonittaa ja passata. Jos ei käy, niin ei voi mitään. Teet jokaiselle listan kotitöistä, jotka heidän tulee tehdä ja annat laskut kouraan joka iikalle. Ehkä "loisiminen" loppuu.
Mä ajattelin myös sitä rahapuolta. Kahvipaketti on vähintään kuusi euroa, ja jos joka päivä keittelee "yllätys"vieraille sumpit, niin eihän se yksi paketti riitä viikkoa. Ja siihen ne kahvileivät päälle. Sinänsä en ole pihi, ja mielellään vieraita kestitsen, mutta joka päivä on liikaa, joka toinen päiväkin on. Kyllä parit vieraat per viikko on ihan maksimi, ja jos on vaativa työviikko tms, niin kerta viikkoon riittää vieraita.
Ja niistä tiskeistä huomauttelemisesta sanoisin, että useinhan se ei ole mitään suoraan sanomista, vaan pitkiä katseita ja silmien pyöräyttelyä. Ja sitten selän takana panettelemista kun on niin laiska emäntä. Vaikka siis olisit esim tehnyt yövuoroja putkeen, mutta kun ne tiskit. Tai ikkunanpesu tai marjojen poiminta tai mikä muu tahansa, jolla panettelija päsee ylentämään itseään panettelun kohdetta alentamalla. Niin ei sitä siinä voi sanoa että tiskaa itse jos häiritsee, jos toinen ei suoraan ala "ihmetellä". Ainoa asia on kasvattaa niin paksu nahka, ettei välitä mitä juorutaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on myrkyllisiä miniöitäkin ja senhän me kaikki tiedämme. Äärimmäisen mustasukkaisia miehensä lapsuusperheelle ja samalla pilaavat kaikkien välit. On näitä nähty.
Lopulta mieskin kyllästyy määräilevään vaimoonsa ja sillat menee poikki.
Suksi sinä myrkkyhöpisijä hittoon, kukaan ei ole sontapuheistasi kiinnostunut.
Edelleenkin se oma koti on sellainen paikka,jonne ei oikeasti voi tulla jos ei ole kutsuttu. Eli sulla on vaikka lupa ajaa joku kutsumaton vieras sanomalla,ettei sovi nyt. Eikä se kutsumaton voi suuttuakaan siitä. Sä omistat sen asunnon tai asumisesi siinä,se on sun yksityinen,pyhä paikka ja ja jos joku häiritsisi sua,voisi syyttää pahimmassa tapauksessa vaikka kotirauhan häirinnästä. Joku ostaa oman tontin,sulla on siinä rajat,se on sun omaisuutta,ei sinne voi ponkasta kysymättä. Rajat pitää asettaa,jos joku ei tajua.
Sano vaan Hjallikselle suorat sanat Janni. Ei tartte tupata joka päivä.
Exän suku oli juurikin tuollaisia.
Saattoivat tulla ilmoittamatta yökyläänkin.
Ei ollut kiva, ei.