Miehen suku kyläilee koko ajan ilmoittamatta, olenko vain itse niuho?
Muutimme kesällä miehen kotipaikkakunnalle jossa mm hänen äitinsä asuu. Ei kuitenkaan tämän naapuriin, mutta 10km säteellä asuu useampia miehen sisaruksia sekä vanhemmat. Tiesin, että kun asumme lähempänä niin kyläilyä tulee molemmin puolin enemmän, mutta homma on lähtenyt aivan lapasesta ja mua ahdistaa. Meillä käy joka päivä ilmoittamatta vieraita. Vähintään yksi miehen sukulainen paukkaa ovesta sisään, yleensä yhden saavuttua saapuu pian toinen ja kolmaskin. Ei soittoa etukäteen, ei edellisenä päivänä sopimista, ei edes ovikellon soittoa vaan ovista suoraan sisään taloon ja ilmoitus että tulin nyt kahville, mitäs te teette ja miten ole kahvia valmiina. Vierailut kestävät tunteja, eikä kyläväkeä lainkaan haittaa vaikka sanoisimme olleemme juuri päiväunilla, väsyneitä tai tekemässä jotakin akuuttia. Sukulaiset ovat ihan mukavia ihmisiä, mutta en enää edes viitsi suunnitella päivälle ohjelmaa kun tiedän että koska tahansa saattaa tulla suunnitelmiin muutos ja loppupäivä onkin kahvinkeittoa ja seurustelua. En edes aloita anopin kauhisteluista kuinka tiskit häiritsevät hänen kahvihetkeään.
Ensinnäkin tuo ilmoittamatta tuleminen. Eihän niin vaan tehdä? En koskaan kehtaisi vierailla heillä yllättäen. Tai voisiko sitä himputin ovikelloa edes soittaa? Saako teille tulla kylään kysymättä ensin? Olen tosi yksityisyydestäni huolta pitävä, omasta rauhasta nauttiva ihminen, ja vaikka pidän sukulaisista niin huomaan olevani tosi ahdistunut ja ajattelevani etten ole tässä uudessa kodissa tuntenut hetkeäkään vielä olevani kotona, kun en voi rentoutua yllätysvierailun pelossa. Soimaan itseäni, kun anopin tai miehen siskon kaartaessa pihaan huomaan toteavani ääneen että voi vattu, ei kai taas.
Miehen suvulle yllätysvierailu on ilmeisesti ihan normaalia. Mies ei pysty sanomaan äidilleen kyläilyyn ei, kokee että meidän kotimme on anopille tavallaan toinen koti koska mies on hänen lapsensa. Miten voisin hellävaraisesti, sukuriitaa sytyttämättä alkaa totuttaa heitä ajatukseen että sovitaan etukäteen kyläilyistä? Ovat muutenkin sen luontoisia, että lomareissujakaan ei saa sopia edes päivän tarkkuudella etukäteen tai alkaa ahdistaa. Pidän kovasti siitä, että vieraat kutsutaan ja heitä varten laitetaan pöytä koreaksi (KUN TIEDETÄÄN ETUKÄTEEN ETTÄ VIERAITA ON TULOSSA!) Minä en kuitenkaan pysty elämään hyvinvoivana tällaisessa tosielämän serranon perhe -parodiassa. Uskon että kyläily harvenee kunhan uutuudenviehätys häviää, mutta olen niin väsynyt että tuntuu raskaalta odottaa koska tilanne rauhoittuu itsestään. Mies kuulemma ymmärtää, mutta hänestä tuntuu pahalta jos joutuisi vetämään kyläilylle rajoja. Kuulemma voin mennä toiseen huoneeseen jos en halua seurustella. Miten, jos ruoka on hellalla kun herrasväki paahtaa kahvipöytään? Haluaisin voida vaikka keittää makaronia pikkuhoususillani keittiössä silloin kun siltä tuntuu.
En tiedä mitä nyt eniten tarvitsisin; käytännön neuvoja, myötätuntoa vai vertaistuellisia kauhukertomuksia. Ehkä kaikkia noista. Olen suhteellisen nuori vaimo ja vieraalla paikkakunnalla vieraassa tapakulttuurissa.
Kommentit (421)
se olis siivouspäivä aina kun tulevat ja saisivat hakea kahvit ja kakut kaupasta ja auttaa siivoamisessa. Anoppi voisi tehdä myös koko porukalle ruuat. Itse ottaisin siivoilun jälkeen ne päikkärit.
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen suku ravaa mökillä ja minusta se on OK, itse en mökkeile. Se ottaa päähän, että etätöiden ansiosta mies voi nyt olla mökillä huhtikuusta lokakuulle käymättä välillä lainkaan kotona. Hän ei edes pidä sitä ongelmana, selittää vain, että "kun sä et tykkää siitä, että perhe käy kylässä, niin täähän on optimiratkaisu meille". Niin varmaan onkin, kun minä pyöritän kotia ja perhettä yksin 20 km päässä vain siksi, että mies saa olla sukunsa ja kaverieden kanssa niin paljon kuin ikinä haluaa.
Olen uhannut lähteä lasten kanssa ja mies kysyy, että missä muualla saan asua isossa kämpässä ilmaiseksi.
Mikään raha ei korvaa sitä että ollaan muka perhe mutta mies ei ole koskaan edes paikalla. Ottaisin eron tai rakastajan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen suku ravaa mökillä ja minusta se on OK, itse en mökkeile. Se ottaa päähän, että etätöiden ansiosta mies voi nyt olla mökillä huhtikuusta lokakuulle käymättä välillä lainkaan kotona. Hän ei edes pidä sitä ongelmana, selittää vain, että "kun sä et tykkää siitä, että perhe käy kylässä, niin täähän on optimiratkaisu meille". Niin varmaan onkin, kun minä pyöritän kotia ja perhettä yksin 20 km päässä vain siksi, että mies saa olla sukunsa ja kaverieden kanssa niin paljon kuin ikinä haluaa.
Olen uhannut lähteä lasten kanssa ja mies kysyy, että missä muualla saan asua isossa kämpässä ilmaiseksi.
Kaikkeen ne naiset suostuu tossun alla.
Pihalle joku keskeneräinen työ valmiiksi. Ovi lukossa,kun kello soi , työkamppeissa pihalle. Siinä haastatatte aikansa,ei sisällä lasketa. Tai sanoo ihan suoraan,ettei halua joka päivä samoja vieraita.
Vierailija kirjoitti:
Aapee kertoisitko, missä maakunnassa te asutte.
Siellä on varmaan vieraita niin ei se kerkee vastata
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehen suku ravaa mökillä ja minusta se on OK, itse en mökkeile. Se ottaa päähän, että etätöiden ansiosta mies voi nyt olla mökillä huhtikuusta lokakuulle käymättä välillä lainkaan kotona. Hän ei edes pidä sitä ongelmana, selittää vain, että "kun sä et tykkää siitä, että perhe käy kylässä, niin täähän on optimiratkaisu meille". Niin varmaan onkin, kun minä pyöritän kotia ja perhettä yksin 20 km päässä vain siksi, että mies saa olla sukunsa ja kaverieden kanssa niin paljon kuin ikinä haluaa.
Olen uhannut lähteä lasten kanssa ja mies kysyy, että missä muualla saan asua isossa kämpässä ilmaiseksi.
Sun mies on jo hylännyt sinut ja lapset. Olisi ihan oikein miehelles, että pakkaat tavarat kaikessa hiljaisuudessa. Hanki se asunto sinulle ja lapsillesi. Sitten vaan muuttoauto ja muuttomiehet hoitamaan muutto. Ammattilaisilla ei kauan nokka tuhise muuttohommassa. Helppoa kuin heinänteko. Suosittelen.
Meilläkin muutto oli niin ihanan kevyttä, kun vaan pakkasin tavarat muuttofirmalta ostamiini kestäviin pahvilaatikoihin ja merkkasin oranssilla teipillä ne irtotavarat, jotka lähtee myös mukaan. Sitten vaan uuden kodin avain muuttajille kouraan, ja itse menet vaikka lasten kanssa syömään pitkän kaavan mukaan hienoon ravintolaan uuden alun kunniaksi.
Vierailija kirjoitti:
se olis siivouspäivä aina kun tulevat ja saisivat hakea kahvit ja kakut kaupasta ja auttaa siivoamisessa. Anoppi voisi tehdä myös koko porukalle ruuat. Itse ottaisin siivoilun jälkeen ne päikkärit.
Hyvä idea. Lisäksi luikkisin auttamisesta, ja kyläilijät sais siivota keskenään, koska olen sattumoisin nyrjäyttänyt nilkkani, enkä voi osallistua. Jaan vain ohjeita.
Olisiko sulla on sukua tai kavereita jeesaamaan? Selitä heille tilanne ja pyydä vaikka viikon -kahden ajan kyläilemään ja piipahtelemaan teillä joka päivä pitkiä aikoja. Erityisesti sellaisina aikoina, jolloin miehesi yleensä käy suihkussa tai on somessa tai tekee jotain työjuttua tai on menossa nukkumaan. Pyydä vieraitasi juttelemaan miehesi kanssa perusteellisesti vähemmän tärkeistä aiheista ja pyytämään tältä kahveja, ruokaa ja saunan lämmitystä. Avaisiko silmät?
Ilmoittaisin miehelle, että valitettavasti seksi loppuu, koska en pysty siihen siinä ärsytyksessä, että joku sukulaisistaan pukkaa kesken kaiken kylään ja iltaisin taas olen liian väsynyt, kun koko päivän on rampannut vieraita. Jos haluaa tilanteeseen muutoksen niin asettaa suvulleen rajat.
Ei oo oikein tulla noin vaan ilmoittamatta ja teillä on oikeus olla ottamatta vieraita vastaan. Vähän vallankäytöltäkin kuulostaa ja ettei kunnioiteta,kun kysymättä ja ilmoittamatta tullaan. Vaikka toiset eivät välttämättä vaan ymmärrä,että ei välttämättä ole sitäkään,ettei kunnioittaisi,ajattelee vaan,että eihän niitä haittaa. Joskus harvoin tuon vielä ymmärtää,mutta ei jatkuvaan. Pitää vaan suoraan sanoa,että nyt ei sovi,ollaan menossa sinne ja sinne ja että sovitaan päivä,millon tulette. On muuten niinkin,että ei oo ikinä pakko ottaa ketään vastaan kotiinsa,jos ei halua :). Olkoonkin vaikka sukulainen tai tuttava. Tietysti mukavia ihmisiä vaikka kohteliaisuudesta kahvittaa silloin tällöin.
Mä sanoisin tuollaisille kutsumatta tuleville, jotka ihmettelee missä kahvi viipyy, että täällä voi itse palvella itseään, ole hyvä ja keitä itse, minulla on tässä asiat kesken. Tiskivuori-anopille sanoisin, että "olenkin tässä apua kaivannut, kiva kun tulit, voisitko sinä tiskata kun mulla on tässä kädet täynnä tekemistä kahvinkeiton lisäksi?"
Ja sanoisin myös, että voitaisiinko ensi kerralla sopia sinun kyläilyt etukäteen, niin voisin myös varata kahvia ja pullaa vierailuusi ja tietäisin olla paikalla, sitä kun voi olla myös muualla? Luulisi siitä jo tajuavan vihjettä.
Erittäin tökeröä toimintaa miehen sukulaisilta. Mulla oli tuollainen appiukko. Oppi mutta muutama vuosi meni sen opettamisessa. Saattoi tulla lauantai-aamuna kello 7. Mikä kyläilyaika se on? Vähänkö kiva, kun itse on väsynyt ja haluaisi nukkua kun lapsetkin nukkui. Tai appi saattoi sitten ihmetellä, että ettepäs olleet kotona ettekä vastanneet puhelimeen, kun oli paikannut paikalle klo 12 ja oltiin töissä...... Mun mies lopulta jo suuttui ja sanoi että ilmoita prkle....kun tulet että tiedetään olla kotona.
Ihan pahin virhe on päästää omin lupineen kahvinkeittoon ja kaappeja käyttämään!. Silloin he vasta taloksi asettuvatkin. Rajat selviksi,ovi aukaistaan kun itselle sopii jos ei ole edeltä sovittu vierailua.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko sulla on sukua tai kavereita jeesaamaan? Selitä heille tilanne ja pyydä vaikka viikon -kahden ajan kyläilemään ja piipahtelemaan teillä joka päivä pitkiä aikoja. Erityisesti sellaisina aikoina, jolloin miehesi yleensä käy suihkussa tai on somessa tai tekee jotain työjuttua tai on menossa nukkumaan. Pyydä vieraitasi juttelemaan miehesi kanssa perusteellisesti vähemmän tärkeistä aiheista ja pyytämään tältä kahveja, ruokaa ja saunan lämmitystä. Avaisiko silmät?
Kannatan tätä. Suurin ongelma tässä ei edes ole jatkuvasti ramppaavat vieraat vaan se, että mies ei millään tavalla asiaan puutu vaikka hänen puolisonsa on sitä pyytänyt. Hän ei nyt tajua ongelmaa ja se pitää vääntää rautalangasta. Kyseessä on yhteinen koti, jonka pitää olla molemmille hyvä paikka olla.
Minä ja puolisoni toimimme niin, että sovimme yhdessä mikä meille molemmille käy ja noudatamme sitä. Kumpikin hoitelee oman sukunsa ja omat kaverinsa. Olen huomannut, että minun ei kannata puhua mistään tärkeästä puolisoni vanhemmille sillä he hyvin helposti tulkitsevat sen minun linjakseni, vaikka kyse on yhtä paljon puolisoni linjasta. Samaten puolisoni ei kannata alkaa olla itsenäisesti yhteydessä omiin vanhempiini, sillä sieltä päin homma lähtisi nopeasti överiksi. Itse pärjään heidän kanssaan juuri ja juuri vuosikymmenten kokemuksella ja pitkällä välimatkalla.
Vierailija kirjoitti:
Olisko kokeilun arvoinen tämmönen yllättävä liike:
Sanot änkeytyjälle, että kun meillä käy niin tiheään kyläilijöitä, etten ehdi edes siivoamaan, niin olisiko ystävällinen, ja kävisit tamppaamassa matot ulkona. Jätä ne sinne tuulettumaan.Seuraavalle tunkeutujalle sama ja annat lattiapesutarvikkeet kouraan.
Kolmannelle kauppalista kouraan saatesanoilla, kipaisepa hakemassa, kun en ehdi. Tuo samalla 5 kah ipakettia, kun sitä menee paljon.
Ala hyväksikäyttämään tuota porukkaa, kun niillähän sitä aikaa näyttää olevan.
Meillä isän velipuoli tuli aina kylään, joi kahvit ja meni sitten itse pilkkomaan polttopuita, kun aikaa oli. Kukaan ei pyytänyt eikä käskenyt.
Voi, minun isäni 80v tekee tuota yhä vieläkin samalla paikkakunnalla asuvien luo, minulle hän ei tule varmistamatta, että olen kotosalla, kun matkaa on monia satoja kilometrejä. Minun lapsuudessani oli ihan normaalia sukuloida mitään ilmoittelematta, ihan ympäri Suomeakin. Sen seurauksena tuli sairastettua tuhkarokkokin, kun mentiin paikkaan, missä lapset sairasti sitä.
Puhelin meille tuli vasta siinä vaiheessa, kun menin yläasteelle, isän työpaikka sen hommasi, että oli millä saada kiinni tarvittaessa.
Sukulaisten luo oli ihan normaalia mennä mitään ilmoittelematta, tädinkin ovikelloa soitettiin merkiksi, että täältä nyt tullaan ja sen jälkeen lukitsemattomasta ovesta suoraan sisään. Veljeni ovat vierailleet toisillaan aina mitään ilmoittelematta, on siinä kälyllä ollut kestämistä.
Ap:tä neuvon jatkamaan omia puuhia vieraista piittaamatta. "Voi, olisitte ilmoittaneet tulostanne, ei tästä ruoasta teille riiitä". "Voi, eipä ole mitään tarjottavaa, mutta jos jotain haluat kahvin kanssa, niin voit äkkiä leipoa vaikka kääretortun, tosin ei ole kuin puolukkahilloa väliin. Minä en nyt ehdi tekemään." Menet omiin menoihisi ihan omien halujesi mukaan, valittelet vaan, että olisitte soittaneet, niin ette olisi turhaan tulleet.
Pidät sitten välillä laiskotteluviikon ja menet miehesi kanssa kiertämään nuo sukulaiset, tietenkin ilman mitään ilmoittamatta ja käytte siellä syömässä ja kahvittelemassa ja muiden passattavana. Kannattaa kokeilla, onko miten vastavuoroista.
Sitä jaksan ihmetellä, miksi yllätysvieraiden pitää ruveta ihmettelemään työssäkäyvien vanhempien tiskejä tai pyykkejä. Itse olen ottanut sen kannan, että jos tulee huomautteluja, niin kerron, missä tiskiharja ja imuri ovat, jos niin häiritsee. Tosin yllätysvieraita ei ole ollut pitkään aikaan, kun on iso, syliin tunkeva innokas koira talossa.
Luulen, että miehesi sukulaiset ovat jotenkin innostuneita, kun olette muuttaneet samalle paikkakunnalle. Koska tuntevat miehesi hyvin, he tulevat teille kuin kotiinsa. Eivät osaa ajatella asiaa sinun kannaltasi. Ilmeisesti sinäkin olet mieleinen ainakin osalle heistä, eivät he teille muuten tulisi. Teissä on uutuudenviehätystä. Mitä jos koittaisit jotenkin huumorin kautta saada viestin menemään perille, että vähempikin riittää ja ennakkoilmoitusta toivotaan. Miehiä ei yllätysvierailut pahemmin häiritse, koska he eivät ota niistä paineita eikä tiskaamattomia tiskejä ym. sotkua lueta koskaan miesten syyksi. Vaimo on aina se, joka ei saa huushollia pyörimään. Pidä pääsi, tee suunnitelma ja ala toteuttaa sitä vähitellen.
Kaikilla on oma koti,ei tulla muiden kotiin askareitakaan tekemään jos ei oo pyydetty......ei onneks oo yhtään tuolleen käyttäytyviä omassa suvussa,huh. Nopeesti tulis rajat :)
Mun eka mies oli ehta mammanpoika. Mies otti valokuvan minusta, kun kaadoin kahvia hänen äidilleen.
Näytti kuvan minulle, ja sanoi: Tässä sulla on tyypillinen ilme naamallas, kun kaadat kahvia. Sun ilmeestä näkee oikein, mitä sinä ajattelet. No kuvassa minulla ei ollut ihaileva hymy naamalla, kun saan piikoa taas miehen sukua. Ihan peruslukemilla oli ilme.
Siinä tuli tietty raja ylittyneeksi. Jatkossa lähdin harrastukseeni, kun anoppi tuli kylään. Minulla oli kuntosalikortti, jolla pääsee 24/7 milloin vaan kuntoilemaan.
Anoppikin lakkasi käymästä. En tiedä, oliko poikansa keittänyt lainkaan kahvia anopille hänen kyläillessään, koska en ole ollut katsomassa. Kysyn vaan näin jälkeen päin, että oliko mammanpojalla mahdollisesti vääränlainen ilme naamallaan kaataessaan kahvia äipälleen, vai miksi kyläilyt loppuivat?
Aapee kertoisitko, missä maakunnassa te asutte.