Miehen suku kyläilee koko ajan ilmoittamatta, olenko vain itse niuho?
Muutimme kesällä miehen kotipaikkakunnalle jossa mm hänen äitinsä asuu. Ei kuitenkaan tämän naapuriin, mutta 10km säteellä asuu useampia miehen sisaruksia sekä vanhemmat. Tiesin, että kun asumme lähempänä niin kyläilyä tulee molemmin puolin enemmän, mutta homma on lähtenyt aivan lapasesta ja mua ahdistaa. Meillä käy joka päivä ilmoittamatta vieraita. Vähintään yksi miehen sukulainen paukkaa ovesta sisään, yleensä yhden saavuttua saapuu pian toinen ja kolmaskin. Ei soittoa etukäteen, ei edellisenä päivänä sopimista, ei edes ovikellon soittoa vaan ovista suoraan sisään taloon ja ilmoitus että tulin nyt kahville, mitäs te teette ja miten ole kahvia valmiina. Vierailut kestävät tunteja, eikä kyläväkeä lainkaan haittaa vaikka sanoisimme olleemme juuri päiväunilla, väsyneitä tai tekemässä jotakin akuuttia. Sukulaiset ovat ihan mukavia ihmisiä, mutta en enää edes viitsi suunnitella päivälle ohjelmaa kun tiedän että koska tahansa saattaa tulla suunnitelmiin muutos ja loppupäivä onkin kahvinkeittoa ja seurustelua. En edes aloita anopin kauhisteluista kuinka tiskit häiritsevät hänen kahvihetkeään.
Ensinnäkin tuo ilmoittamatta tuleminen. Eihän niin vaan tehdä? En koskaan kehtaisi vierailla heillä yllättäen. Tai voisiko sitä himputin ovikelloa edes soittaa? Saako teille tulla kylään kysymättä ensin? Olen tosi yksityisyydestäni huolta pitävä, omasta rauhasta nauttiva ihminen, ja vaikka pidän sukulaisista niin huomaan olevani tosi ahdistunut ja ajattelevani etten ole tässä uudessa kodissa tuntenut hetkeäkään vielä olevani kotona, kun en voi rentoutua yllätysvierailun pelossa. Soimaan itseäni, kun anopin tai miehen siskon kaartaessa pihaan huomaan toteavani ääneen että voi vattu, ei kai taas.
Miehen suvulle yllätysvierailu on ilmeisesti ihan normaalia. Mies ei pysty sanomaan äidilleen kyläilyyn ei, kokee että meidän kotimme on anopille tavallaan toinen koti koska mies on hänen lapsensa. Miten voisin hellävaraisesti, sukuriitaa sytyttämättä alkaa totuttaa heitä ajatukseen että sovitaan etukäteen kyläilyistä? Ovat muutenkin sen luontoisia, että lomareissujakaan ei saa sopia edes päivän tarkkuudella etukäteen tai alkaa ahdistaa. Pidän kovasti siitä, että vieraat kutsutaan ja heitä varten laitetaan pöytä koreaksi (KUN TIEDETÄÄN ETUKÄTEEN ETTÄ VIERAITA ON TULOSSA!) Minä en kuitenkaan pysty elämään hyvinvoivana tällaisessa tosielämän serranon perhe -parodiassa. Uskon että kyläily harvenee kunhan uutuudenviehätys häviää, mutta olen niin väsynyt että tuntuu raskaalta odottaa koska tilanne rauhoittuu itsestään. Mies kuulemma ymmärtää, mutta hänestä tuntuu pahalta jos joutuisi vetämään kyläilylle rajoja. Kuulemma voin mennä toiseen huoneeseen jos en halua seurustella. Miten, jos ruoka on hellalla kun herrasväki paahtaa kahvipöytään? Haluaisin voida vaikka keittää makaronia pikkuhoususillani keittiössä silloin kun siltä tuntuu.
En tiedä mitä nyt eniten tarvitsisin; käytännön neuvoja, myötätuntoa vai vertaistuellisia kauhukertomuksia. Ehkä kaikkia noista. Olen suhteellisen nuori vaimo ja vieraalla paikkakunnalla vieraassa tapakulttuurissa.
Kommentit (457)
Rajattomat sukulaiset.
Nössö puoliso, joka ei laita rajoja heille.
"Paikkakunnan tapa" on huono tekosyy.
Kannattaa lähteä asap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko asuntonne lukko epäkunnossa, kun muutitte sisään? Mikä paikkakunta on kyseessä, kun siellä ei ole lukkoseppiä?
Idiootti.
Jos asuu maalla, varsinkin kesäisin ollaan koko ajan ulkona. Ei sitä kotia sitten koko ajan lukita.
No jos on kokoajan ulkona, avaimet mukaan ja eihän sitä sitten kokoajan rampata ovella. Siellä kun möyrii kukkapenkissä,tekee halkoja tai leikkaa nurtsaa ja vieraita tulee,voi sanoa että mukaan vaan. En ole menossa kahvinkeittoon, ota kirves käteen ja hakkaat halkoja kanssani. Vieraatkaan eivät sisälle pääse kun se ovi on lukossa. Ja en ole aikeissa ottaa taukoa pihatöistä. Kuulokkeet korvilla,musiikki soi. Samanlailla näistä vieraista pääsee kotona eroon kun mökillä, kun käsketään hommiin vaan.
hjk kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ekana laitat ulko-oven lukkoon, niin eivät pääse sisälle ilman ovikelloa. Jos ihmettelvät sitä niin kohautat olkia ja sanot aijaa, no niinpä olikin. Toinen on sitten että yllättävät teidät kesken aviohetken keittiön pöydältä, eivät halua kahvia sen jälkeen.
Mitä mies ajattelee asiasta ja sinun kaipaamasta yksityisyydestä?
Ei ajattele samoin kun minä, vaan sukulaiset ovat hänen ydinperhettään ja tämä kotikaan ei ole heille kyläpaikka vaan toinen koti jossa saavat miehen mukaan olla ja mennä kuin kotonaan. Yksityisyyden tarpeeseeni toteaa, että kyllä kyläilyt joskus harvenee, ettei häntä haittaa, ja että voinhan mennä sitten eri huoneeseen siksi aikaa tai lähteä johonkin pois kotoa. Tuntuu vähän vaikealta ajatuksena kyyhöttää yhdessä huoneessa parhaimmillaan koko päivä vain siksi että joku halusi nyt tulla meille vaikka minä halusin viettää
Vanha aloitus, mutta itse olisin jo lähtenyt suhteesta.
Olipa pitkä aloitus ja ketju, en jaksanut kokonaan lukea. Ainakin maaseudulla ja esim. pohjanmaalla on normaalia. Vanhempien sukulaisten on vaikea uskoa, että nuori pari on päiväunilla, joten sano suoraan vaan. että olitte panemassa ja käynti vähän häiritsee. Jos oikeasti häiritsee, laita ovi lukkoon ja päästä sisään vain kenet haluat. Jos kesäaikana olette pihalla, ei tarvitse kutsua sisään, ja voi antaa vaikka haravan käteen. Jos olet laittamassa ruokaa, ei tarvitse kesken laittaa kahvia, eikä kutsua syömään, joe ei ole etukäteen sovittu. Sukulaiset ovat mukavia, yritä vain hyödyntää heitä apuna ja hyvä, kun pidät edesnuo pikkuhousut jalassa kun keittelet makaronia. Talo elää tavallaan, vieraat tulee ajallaan. Älä missään tapauksessa aloita mitään riitaa etenkään appivanhempien kanssa.. Olen kyllä itsekin tehnyt niin, että kun näin vanhempieni auton tulevan pihaan, menin portaille takki päällä, ja kerroin olevani lähdössä kauppaan. Vaara vältetty sillä kertaa.
Aloitus jo yli 3 vuoden takaa, mutta mielessä väkisinkin käy, mitä ihmettä ap jättää suunnitelmat tekemättä siltä varalta, että joku paukkaa kylään. Jos tulevat kylään silloin, kun putsaat uunia ja annat seinämaalien kuivua, oma on ongelmansa. Tai olet ihan muualla. Mitä sinä välität siitä?
Tämän takia myös samma barn leker bäst eli puoliso valitaan aina omasta yhteiskuntaluokasta, ei noista maaseudun junttipiireistä.
Been there, done that.
Meillä ei auttanut edes se, että oltiin jossain 100km säteellä. Puoliso vastaili tunnollisesti puhelimeen, ja kertoi missä ollaan. Vaikka matkaa olisi tosiaan ollut se 100km, appivanhemmat ajeli sinne päin ja tulivat rannalle/kahvilaan/laavulle. Kun joskus olisi ollut ihan jees olla vain perheellä.
Jossain kohden appiksia ja muuta lähisukua alkoi harmittaa, kun olivat tulossa meille, kukaan ei vastannut puhelimeen (puhelin tarkoituksella äänettömällä, autossa tai kotona) ja ovet toki lukossa. Alkoi sitten vähitellen kirkastua pitkien turhien ajojen jälkeen, että jospa tosiaan kysyisi, onko porukka kotona ja voiko tulla.
Oma lukunsa on loukkaantujat, jotka siis lomailevat kotipaikkakunnaltaan ja vetävät herneen nenäänsä, kun ovi ei olekaan heille aina auki. Ollaan kyllä koetettu sanoa että meillä tässä usein normiarki pyörii, vaikka Pirkko-täti onkin lomalla, ja ei vain aina kerkeä etenkään jos olemme varanneet jo muuta ohjelmaa kun Pirkko ei tietenkään tulostaan meille kerro. Joku kumma oletus on, että olemme aina vain kotona.
Minusta on hyvin epäkohteliasta vain tulla. Onneksi puoliso on samaa mieltä, vaikka hänen suvussaan tämä tapa onkin.
Onko kyse siis ihan suomalaisesta perheestä tuossa ap valituksessa? Epäilen jotain romanimeinkinkiä, hehän kyläilevät jatkuvasti ja ilmoittamatta toistensa luona. Kyllä normaalit suomiperheet osaa kysyä sopiiko vierailla ja milloin. Toisaalta taas miksi ap ahdistuisi noin kovin jos on tottunut systeemiin jo lapsena?
Etkö osaa sanoa suorat sanat? Etkä vaan päästä niitä sisälle! Niin meillä toimittaisi!
Vierailija kirjoitti:
Meillä tehtiin niin, että mies näytti pankin papereista, kuka maksaa ja miten paljon yhteisestä talosta. Sen jälkeen hän totesi, että on ihan OK ilmoittaa sukulaisille, että tänne ei ole tulemista, mutta sitten minun pitää maksaa hänelle 90 000 e, jotta talo on vain minun. Siihen maksuun asti minä joko sopeudun tai lähden.
Törkeää mieheltä. Yhteinen KOTI kuitenkin on, omisti paperilla kumpi tahansa
Mun anoppi harrasti tuota, kun muutin mieheni luo. Saattoi ilmestyä ison maton kanssa ja ilmoittu, että tämä on teidän olohuoneeseen. Ihan piti meidän kotia omansa jatkeena. Anoppi haukkui kaiken mitä sisustin, ikinä ei ollut riittävän siistiä, joka oli vain minun syyni. Koska eihän miehet siivoa! Anoppi itse asuu sikalassa. Ruokaa ei olisi saanut laittaa, kun eineksiäkin on saatavana. Ihan kaikki mun olemisessa ja tekemisessä oli väärin.
Mä kyllästyin tähän melko nopeasti. Mies yritti selittää, että äitinsä vaan haluaa tutustua ja ihan vaan hyvällä tarkoituksella alisti mua kynnysmatoksi. Kun sanoin, että ihan tykkäisin että eukko ei ihan joka päivä kävisi, anoppi kiekui ylimielisesti, että ei tästä hänelle mitään vaivaa. No, ongelma ei ole anopin vaivannäkö vaan se, että mä en halua nähdä anoppia joka päivä. En edes joka viikko.
No, anoppi ei lopettanut, vaikka sanoin mitä. Edes paljon hehkutettu ovien lukitseminen ei auttanut, kun rouva utelias alkoi sitten kiertämään taloa ja koputtelemaan ikkunoihin ja soitteli tauotta.
Mulla oli kerran vapaapäivä ja menin lenkille. Mies töissä. Ovet lukossa, auto katoksessa, puhelin latauksessa keittiössä. Kun anoppi ei päässyt sisälle eikä saanut yhteyttä eikä elon merkkejä näkynyt, hän soitti miehelleni. Kun mitään ei näy, enkä vastaa, oli mukamas "huolissaan". Olin tuolloin perusterve 3-kymppinen. Miehen omisi pitänyt lähteä töistä välittömästi tarkistamaan tilannetta. Ei lähtenyt. Tämä oli se oljenkorsi mikä katkaisi aasin selän. Tuon jälkeen mies vasta tajusi, että hänen äitinsä käytös ei ole normaalia.
Anopin on ollut mahdotonta hyväksyä rajoja. Asia meni niin pitkälle, että anoppi saa tulla meille vain kutsuttuna. Mies kutsuu, mä en ikinä. Kun tuo jatkuva kyläily oli vain jäävuoren huippu anopin kanssa olevista ongelmista, ei liene mikään yllätys, että en ole anopin kanssa puheväleissä. Paras päätökseni ikinä!
No en katsoisi kyllä hetkeäkään tuollaista menoa. Arvostan sen verran omaa rauhaa, että ovi menisi lukkoon ja käännyttäisin vieraat ovella sanomalla, että nyt on muuta tekemistä. Sovitaan myöhemmin kahvit vaikka WhatsUpissa.
Minä sanoisin, että nyt ei sovi, on kirja kesken. Jos kysyisivät, että mitä koulua käyt, kun kirjoja pänttäät, ja jotenkin tuntuu, että sellainen kysymys tulee tuon henkisiltä ihmisiltä, niin sanoisin, että en mitään, vaan ihan omaksi iloksi ja sivistykseksi. Siitä saisin sellaisen hullun leiman, että eiköhän se enin vierailuinto rauhoittuisi.
Vanha on aloitus. Minä olen sanonut itse itsensä kusujille, että kutsu sinä omaan kotiisi meidät jos mielesi tekee nähdä meitä.
Ja me kutsutaan sitten meille kun me haluamme tavata.
Tää on sitä nykyaikaa.
Tuo tyyli on iäkkäiden ihmisten tyyli paukkasta toisen kotiin kutsumatta. Ne ei pysty sitä käytöstä muuttamaan.
Just yks ikäihminen jankkasi , että hän haluaa ängetä kotiini kutsumatta kun hän haluu.
En oo tavannut tyyppiä aikoihin, mutta puhuttu on puhelimessa. Se on vallan riittävä annos sitä tyyppiä kerrallaan. Tyypillä toistuu sama virsi joka puhelussa. Höpötti tunnin toissa päivänä ja piti jo lopettaa puhelu.
Sitkeimmät kyläluudat ei usko sitä, että kutsumatta ei voi tulla kyläilemään.
Olen kahdelle eläkeikäisille mieshenkilölle joutunut tätä sanomaan jo vuosia. Ei vaan mene kaaliin.
Niillä on sellainen päähänpinttymä, että olen jotenkin velvollinen pitämään seuraa heille omassa kodissani.
Tämä asenne on vastenmielistä. Samaan aikaan kumpikaan ei ole kutsunut minua omaan kotiinsa reippaasti yli kymmeneen vuoteen.
Ei paljon kiinosstele toimia seuralaispalveluna ja kestikievarin pitäjänä.
Pitää oppia laittamaan rajat rajattomille ihmisille
Vieläköhän aloittaja joutuu pitämään ilmaista kahvilaa miehensä koko suvulle?
Perusmeininkiä maaseudulla.
Eikä siinä kaikki, että appikset tuli ja meni miten huvittaa, myös kaupunkilaiset kaverit piti meidän kotia avointen ovien majatalona. Tultiin lyhyellä varoitusajalla ja jäätiin koko viikonlopuksi. Tai "ohimennen" poikettiin ilmoittamatta. Aina oletuksena se, että eipä meillä täällä maalla kiireitä ole, makoillaan jouten ja aina valmiina seurustelemaan ja viihdyttämään ja majoittamaan vieraita.
up