Miehen suku kyläilee koko ajan ilmoittamatta, olenko vain itse niuho?
Muutimme kesällä miehen kotipaikkakunnalle jossa mm hänen äitinsä asuu. Ei kuitenkaan tämän naapuriin, mutta 10km säteellä asuu useampia miehen sisaruksia sekä vanhemmat. Tiesin, että kun asumme lähempänä niin kyläilyä tulee molemmin puolin enemmän, mutta homma on lähtenyt aivan lapasesta ja mua ahdistaa. Meillä käy joka päivä ilmoittamatta vieraita. Vähintään yksi miehen sukulainen paukkaa ovesta sisään, yleensä yhden saavuttua saapuu pian toinen ja kolmaskin. Ei soittoa etukäteen, ei edellisenä päivänä sopimista, ei edes ovikellon soittoa vaan ovista suoraan sisään taloon ja ilmoitus että tulin nyt kahville, mitäs te teette ja miten ole kahvia valmiina. Vierailut kestävät tunteja, eikä kyläväkeä lainkaan haittaa vaikka sanoisimme olleemme juuri päiväunilla, väsyneitä tai tekemässä jotakin akuuttia. Sukulaiset ovat ihan mukavia ihmisiä, mutta en enää edes viitsi suunnitella päivälle ohjelmaa kun tiedän että koska tahansa saattaa tulla suunnitelmiin muutos ja loppupäivä onkin kahvinkeittoa ja seurustelua. En edes aloita anopin kauhisteluista kuinka tiskit häiritsevät hänen kahvihetkeään.
Ensinnäkin tuo ilmoittamatta tuleminen. Eihän niin vaan tehdä? En koskaan kehtaisi vierailla heillä yllättäen. Tai voisiko sitä himputin ovikelloa edes soittaa? Saako teille tulla kylään kysymättä ensin? Olen tosi yksityisyydestäni huolta pitävä, omasta rauhasta nauttiva ihminen, ja vaikka pidän sukulaisista niin huomaan olevani tosi ahdistunut ja ajattelevani etten ole tässä uudessa kodissa tuntenut hetkeäkään vielä olevani kotona, kun en voi rentoutua yllätysvierailun pelossa. Soimaan itseäni, kun anopin tai miehen siskon kaartaessa pihaan huomaan toteavani ääneen että voi vattu, ei kai taas.
Miehen suvulle yllätysvierailu on ilmeisesti ihan normaalia. Mies ei pysty sanomaan äidilleen kyläilyyn ei, kokee että meidän kotimme on anopille tavallaan toinen koti koska mies on hänen lapsensa. Miten voisin hellävaraisesti, sukuriitaa sytyttämättä alkaa totuttaa heitä ajatukseen että sovitaan etukäteen kyläilyistä? Ovat muutenkin sen luontoisia, että lomareissujakaan ei saa sopia edes päivän tarkkuudella etukäteen tai alkaa ahdistaa. Pidän kovasti siitä, että vieraat kutsutaan ja heitä varten laitetaan pöytä koreaksi (KUN TIEDETÄÄN ETUKÄTEEN ETTÄ VIERAITA ON TULOSSA!) Minä en kuitenkaan pysty elämään hyvinvoivana tällaisessa tosielämän serranon perhe -parodiassa. Uskon että kyläily harvenee kunhan uutuudenviehätys häviää, mutta olen niin väsynyt että tuntuu raskaalta odottaa koska tilanne rauhoittuu itsestään. Mies kuulemma ymmärtää, mutta hänestä tuntuu pahalta jos joutuisi vetämään kyläilylle rajoja. Kuulemma voin mennä toiseen huoneeseen jos en halua seurustella. Miten, jos ruoka on hellalla kun herrasväki paahtaa kahvipöytään? Haluaisin voida vaikka keittää makaronia pikkuhoususillani keittiössä silloin kun siltä tuntuu.
En tiedä mitä nyt eniten tarvitsisin; käytännön neuvoja, myötätuntoa vai vertaistuellisia kauhukertomuksia. Ehkä kaikkia noista. Olen suhteellisen nuori vaimo ja vieraalla paikkakunnalla vieraassa tapakulttuurissa.
Kommentit (421)
Vierailija kirjoitti:
Toinen vaihtoehto on, että alat olemaan kotona alasti. Toteat vaan tulijoille, että luit juuri terveysoppaasta että pilde tarvitsee ilmakylpyjä ja kun on tissihikikin vaivannut, niin nyt kokeilet näin. Sitten vaan sohvalle meritähtiasentoon ja huokailet, että kyllä ilma nyt kiertää ja tunnet jo kuinka terveysvaikutukset alkavat toimia.
Loistava idea! Saa jokainen kotona oleilla niin, kuin haluaa. Vähennä ap vaatteita. Jos pakko jotai vaatetta on oltava, niin seksiliikkeistä saa ihan kivaa pitsijuttui. Tehoaa!
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Karseita ihmisiä. Ei kenellekään mennä kylään ilman sopimista etukäteen. Kyllä nyt yksityisyys pitää olla. Pohjanmaalaiset on usein tuollaisia kuokkijoita. Tunkevat kutsumatta toisten kotiin.
Olen täysin samaa mieltä. Oulaisista kävivät meillä asumassa, syömässä ruokiani sopimatta monta päivää putkeen miehen törkysukulaiset. Olin ihan, että wtf? Ei tuu enää.
Monissa paikoissa maalla on tuollaista. Esim. miehen täti oikein toivoo, että siellä käydään ja todella sitten käydäänkin. Myös hänen jo kuolleen miehensä suku ramppaa. Samoin naapurit. Ja meitäkin siellä vieraillessamme ollaan raahaamassa naapureihin ja muille sukulaisille. Ihan ilman ilmoittelua. He ovat kaikki tottuneet tuollaiseen. Minä en tottuisi ikinä.
Karjalaiset ovat vielä pahempia
Hankittiin vp-ajanpaikka,Puskaradio toitotti toiselle, ollaan siellä.Nyt kirj.olkoot oli varoitus näin ihan kuin me ei voitaisi mennä likemmälle sukul,kylään .eikä olla käytykään olisko 2v.". **"""""""""" Viesti näin "" ja $ ovat myös lla ,,mutta. |on myös siellä"""
sen miehen veli oli myös.No kirjoitin olkoot!!Nyt ei ole näkynyt viikkoon ketään.Kesäisin pöllähti autolastillinen jos ei toinenkin.On se rankkaa ja kallista.Kerran joku puskaradio taas ilm.lähimmälle sukul.että tulossa ollaan,oli viesti kun olimme matkalla vielä."Olisi kiva nähdä oletteko jo mökillä.",en vastannut..Meitä kutsutaan kylään mutta jo viikon päästä tänne tultu.Sanoin kerran kesässä voi käydä vähän vihjailla..hirveesti tekemistä itsellä ja aika kuluu..ei mitään kokkailua ja seurustelua jaksaisi.Päivä pilalla,sitten lähtisi ajelemaan sukul.päivä menee siinä,illalla kotona..Ei jaksa,turhaa.
Vieraat lähtivät juuri, neljästä asti istuttuaan. Osa kurvasi tänne suoraan töistä. Sovimme tänään miehen kanssa että hänen työvuoron jälkeen (loppui 15:30) keskustellaan koska mulla on asiaa, eipä ehditty kun kokoontumisajot alkoi taas. Asuinpaikkaa kyselleille, asutaan Itä-suomessa. Minä en ole täältä kotoisin vaan etelästä, siksi mietinkin onko tää toisten kodeissa kuppaaminen joku paikallinen erikoisuus vai vaan suvun erikoisuus.
Taas yksi rauhallinen koti-ilta taputeltu kahvia keittäen ja sukulaisten kuulumisia kuunnellen. Taidan ottaa uudeksi kotiasuksi syntymäasun tätä menoa, sanon sitten vieraille että tuuletan paikkoja, toivottavasti häiritsee.
hjk kirjoitti:
Vieraat lähtivät juuri, neljästä asti istuttuaan. Osa kurvasi tänne suoraan töistä. Sovimme tänään miehen kanssa että hänen työvuoron jälkeen (loppui 15:30) keskustellaan koska mulla on asiaa, eipä ehditty kun kokoontumisajot alkoi taas. Asuinpaikkaa kyselleille, asutaan Itä-suomessa. Minä en ole täältä kotoisin vaan etelästä, siksi mietinkin onko tää toisten kodeissa kuppaaminen joku paikallinen erikoisuus vai vaan suvun erikoisuus.
Taas yksi rauhallinen koti-ilta taputeltu kahvia keittäen ja sukulaisten kuulumisia kuunnellen. Taidan ottaa uudeksi kotiasuksi syntymäasun tätä menoa, sanon sitten vieraille että tuuletan paikkoja, toivottavasti häiritsee.
Pue sukkanauhaliivit, ylipolven verkkosukkiin kiinnitettynä. Pakarat on oltava paljaana. Sinä olet kotonasi niin, kuin haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, elät keskellä painajaistani. Olen tilaa tarvitseva introvertti, en kestäisi tuota menoa yhtään. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että ystävieni kanssa olen hyvinkin seurallinen ja vieraat, jotka olemme kutsuneet, saavat kyllä meillä lämpimän ja vieraanvaraisen vastaanoton. Leivon paljon ja olen kätevä tekemään vaikka mitä tarjolle, mutta en missään nimessä alkaisi kahvittelemaan päivittäin vierailijoiden kanssa.
Pohdin, että mitä tekisin, jos olisin tilanteessasi. Mainitsit, että olette kesällä muuttaneet, joten tilanne on kaikille uusi. On siis mahdollista, että syksyn myötä sukulaisten kyläilyinto tasoittuu, kun ymmärtävät, että te todellakin asutte nyt lähellä. Jos niin ei käy, on aika
a) keskustella vakavasti tilanteesta puolisosi kanssa,
b) vetää rajat suvulle
Muistaakseni mainitsit jotakin siihen suuntaan, että liittokin on tuore. Onko teillä yhteisiä lapsia ja haave niistä? Jos näin on, sanoisin tyynesti anopille, että niin kauan, kun tuuppaatte kylään joka välissä, niin ei löydy aikaa romantiikalle, seksille ja eikä lapsenlapsia ole myöskään tulossa.
Epäilemättä siellä on menossa eräänlaista valtapeliä - tai sitten siellä on aina ollut tuollainen kyläilykulttuuri. Onkin aika jutella miehen kanssa, että onko heillä ollut aika niin vai onko nyt asia lähtenyt aivan käsistä, kun tekin olette lähellä? Haluaako miehesi tällaista menoa? Jos olette olleet naimisissa vasta vähän aikaa, eikö miehesi haluaisi viettää paljon aikaa kanssasi kahden kaikessa rauhassa?
Kun on ehtinyt keskelle ruuhkavuosia ja ikäkin alkaa nelosella, ei enää jaksa liikaa katsella sukulaisten kotkotuksia. Meillä päin korona vei kaikki ylimääräiset tapaamiset, joka on suorastaan lomaa ja lepoa kaltaiselleni. Onneksi miehenikin on enemmän introvertti kuin ekstrovertti, joten kumpikin arvostamme omaa rauhaa ja tilaa, mitä ei liiaksi työn, lasten harrastusten ja omien luottamustoimien jälkeen jää. Sinun asemassani pohtisin omat rajani ja vetäisi ne tiukasti.
Ovi lukkoon, vierailuajat, ohje soittamisesta etukäteen - kaikki ovat hyviä ideoita. Kodin siisteyttä arvosteleville sanoisin, että ette ole kutsuttu, joten voitte saman tien lähteä omaan kotiin tai ohjeistaa, että tiskiharja on siinä lähellä, saa tiskata, jos ne niin kovasti haittaavat.
Tarjoiluja kaipaavalle taas toteaisin, että kun vieraat tulevat kutsuttuna ja sovittuna ajankohtana meidän kutsustamme, niin silloin on vieraiden tuloon myös varauduttu.
Toisaalta voisi asiaa lähestyä myös rahan puolesta: mitä se kaikki maksaa teille? Jos te tarjoatte kaiken, missä vaiheessa se on liikaa? Missä vaiheessa laitatte esille kassakoneen, listan ja hinnaston ja kahvia ja pullaa saa, kun niistä maksaa? olisiko aika ehdottaa, että he osallistuvat kustannuksiin maksamalla niistä tai saman tien teette vuokrasopimukset, kun kerran he teillä suorastaan asuvat (toki tämä voi vain innostaa). Viisaampia tämä saisi pohtimaan, että onko järkevää käydä koko ajan teillä. Ehkä voisit mennä anopin luokse, pyytää avaimen ja sanoa, että sinä lähdet nyt heille, kun siellä ei ole ketään kotona ja tarvitset rauhaa.
Voisiko mies tosiaan siirtää "bileet" vanhempiensa luokse? Tai sisarustensa? Tai keitä kaikkia teillä nyt ravaakaan. Toteat, että teillä on nyt hotelli-kahvila kiinni, on muiden vuoro viihdyttää, muonittaa ja passata. Jos ei käy, niin ei voi mitään. Teet jokaiselle listan kotitöistä, jotka heidän tulee tehdä ja annat laskut kouraan joka iikalle. Ehkä "loisiminen" loppuu.
Mä ajattelin myös sitä rahapuolta. Kahvipaketti on vähintään kuusi euroa, ja jos joka päivä keittelee "yllätys"vieraille sumpit, niin eihän se yksi paketti riitä viikkoa. Ja siihen ne kahvileivät päälle. Sinänsä en ole pihi, ja mielellään vieraita kestitsen, mutta joka päivä on liikaa, joka toinen päiväkin on. Kyllä parit vieraat per viikko on ihan maksimi, ja jos on vaativa työviikko tms, niin kerta viikkoon riittää vieraita.
Ja niistä tiskeistä huomauttelemisesta sanoisin, että useinhan se ei ole mitään suoraan sanomista, vaan pitkiä katseita ja silmien pyöräyttelyä. Ja sitten selän takana panettelemista kun on niin laiska emäntä. Vaikka siis olisit esim tehnyt yövuoroja putkeen, mutta kun ne tiskit. Tai ikkunanpesu tai marjojen poiminta tai mikä muu tahansa, jolla panettelija päsee ylentämään itseään panettelun kohdetta alentamalla. Niin ei sitä siinä voi sanoa että tiskaa itse jos häiritsee, jos toinen ei suoraan ala "ihmetellä". Ainoa asia on kasvattaa niin paksu nahka, ettei välitä mitä juorutaan.
Ainaki tiskien ja sotkun kauhistelijoille sanoisin, että täällä on vähän sotkuista kun koko viikon kulkenut vieraita niin ei ole ehtinyt siivota sitä tahtia. Voisin jopa tarkoituksella kerätä kaikki likaiset näytille ja sanoa että voi kun kahvit keittäisin mutta niin paljon käynyt vieraita että astiat likaisia ja kahvi loppu. Mari ja Mikko tuossa just lähtivät söivät viimeiset pullat ja niiden pojat pissas vessan reunoille ja lattioille. Voi, voi heidän koirakin tais liikuttaa tuohon missä sukkasi kastuivat jne.
Tämä hoettu vanha sanonta "talo elää tavallaan, vieras käypi ajallaan" tarkoittaa nimenomaan sitä, että vieras käy tiettynä sovittuna aikana ja hyväksyy sen miten talossa eletään. Ei sitä että vieras päättää itse ajan.
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Karseita ihmisiä. Ei kenellekään mennä kylään ilman sopimista etukäteen. Kyllä nyt yksityisyys pitää olla. Pohjanmaalaiset on usein tuollaisia kuokkijoita. Tunkevat kutsumatta toisten kotiin.
Se on oikeasti aika mukava tapa, jos siihen on tottunut ja esim. rahallisesti ei ole tiukkaa kestitä yllätysvieraita. Ja tosiaan kun tullaan ilmoittamatta, niin on aivan ok, jos kukaan ei kerkiä istumaan pöytään. Siivouspäivänä kyläilyssä on sitten se, että voi päästä osallistumaan sitten siihen siivoukseen. Tätä tulee tehtyä toki vain niiden kanssa, joiden kanssa on todella hyviä ystäviä tai sukulaisia. Heidän kotinsa on minulle kuin oma koti ja vice versa.
Mutta jos ei ole tottunut tapaan, niin tottakai se yllättää, kun yhtäkkiä kylään voi tulla ryyppyremmi tai useampi sukulainen. Eikä siitä kannata ihan hulluna pahastuakaan, se on vain vähän erilainen kulttuuri eikä kukaan tarkoita mitään pahaa.
hjk kirjoitti:
Vieraat lähtivät juuri, neljästä asti istuttuaan. Osa kurvasi tänne suoraan töistä. Sovimme tänään miehen kanssa että hänen työvuoron jälkeen (loppui 15:30) keskustellaan koska mulla on asiaa, eipä ehditty kun kokoontumisajot alkoi taas. Asuinpaikkaa kyselleille, asutaan Itä-suomessa. Minä en ole täältä kotoisin vaan etelästä, siksi mietinkin onko tää toisten kodeissa kuppaaminen joku paikallinen erikoisuus vai vaan suvun erikoisuus.
Taas yksi rauhallinen koti-ilta taputeltu kahvia keittäen ja sukulaisten kuulumisia kuunnellen. Taidan ottaa uudeksi kotiasuksi syntymäasun tätä menoa, sanon sitten vieraille että tuuletan paikkoja, toivottavasti häiritsee.
Se on sekä suvun, mutta myös paikkakunnan erikoisuus. Itse tulen EP:ltä, jossa on samanlainen tapa tupata kylään. Mutta Itä-Suomessa se on ehkä vähän ikävähkö tapa. Siellä ollaan yllättävän ulkokultaisia ja jos on tiskivuori tai et istu heidän kanssaan, voi tulla selän takana kommentti tai pari. Omat ystävät tupatessaan kylään osallistuvat siihen siivoukseen ja osaavat kyllä keittää koko porukalle kahvit. Ja yleensä tuovat omat kahvipullat.
Mutta suhtautuisin siihen silti avoimin mielin. He tulevat pääasiassa kumminkin katsomaan miestäsi ja oppivat kyllä tuntemaan myös sinutkin ja tapasi. Ja kyllä, jos siltä tuntuu, niin anna mennä alasti tai miten ikinä.
hjk kirjoitti:
Miehen suvulle yllätysvierailu on ilmeisesti ihan normaalia. Mies ei pysty sanomaan äidilleen kyläilyyn ei, kokee että meidän kotimme on anopille tavallaan toinen koti koska mies on hänen lapsensa. Miten voisin hellävaraisesti, sukuriitaa sytyttämättä alkaa totuttaa heitä ajatukseen että sovitaan etukäteen kyläilyistä?
Eikös sitä sanota, että maassa maan tavalla tai maasta pois? Pätee myös maan sisäiseen muuttoliikkeeseen. Sinä olet muuttanut toisenlaisen kulttuurin alueelle tai ainakin toisin käyttäytyvän suvun asuinsijoille. Ei heidän tarvitse mukauttaa totuttuja tapojaan sinuun, vaan sinun heihin.
hjk kirjoitti:
Haluaisin voida vaikka keittää makaronia pikkuhoususillani keittiössä silloin kun siltä tuntuu.
Aina ei voi saada kaikkea. Pidä ainakin kylpytakki tai jokin nopeasti puettava mekko siinä lähettyvillä yllätysvierailujen varalta.
hjk kirjoitti:
Uskon että kyläily harvenee kunhan uutuudenviehätys häviää
Ehkä häviää, ehkä ei. Jos uskot että häviää, voit jäädä odottelemaan sitä aikaa.
Lisättäköön, että en itse harrasta yllärikyläilyjä enkä pidä niistä. Äitini kotiseudulla se kuitenkin oli normaalia, joten olen tapaan tottunut siellä kyläilessäni. Lienee ollut peruja siitä, kun se oli Suomen viimeisiä kolkkia, joihin saatiin puhelimet, niin ei ollut kovin helppoa sopia kyläilyistä etukäteen. Ja muutenkin sellaistahan elämä maalla on: "Kytätään" enemmän toisia, ei ole samalla lailla yksityisyyttä kuin kaupungissa. Se voi tuntua epämiellyttävältä, mutta on osa turvaverkkoa myös. Esimerkiksi serkkuni kerran ennalta sopimatta päätti piipahtaa yhden vanhan kylänmiehen luona, ja löysi tämän talon palaneena ja miehen itsensä järkyttyneenä ja loukkaantuneena pihalla lumessa istumassa. Jos olisi pitänyt sekin vierailu sopia, äijä olisi paleltunut niille sijoilleen. Nyt saatiin hälytettyä apua.
Rupea verkostomarkkinoimaan jotakin mahdollisimman turhaa, äkkiä pääset eroon vieraista.
Jos tosissaan ollaan, niin sovi miehen kanssa tietyistä vierailupäivistä/ajoista jolloin teille saa tulla. Myös sääntö, jossa jokainen kahvittaa omat vieraansa, voi auttaa miestä ymmärtämään vierailujen vaatimaa työtä. Kyseessä on kuitenkin sinunkin kotisi, joten vaadi miestä hoitamaan asia kuntoon, jos ei onnistu, uhkaa järjestää julkinen riita seuraavan kerran jonkun tullessa kylään. Voit myös itse sanoa suoraan vieraisille tulijoille ettei nyt sovi ja vetää ovi kiinni nenän edestä, jos ei vähemmästä ymmärretä.
Tunnistaa tirtyn tyylin ja nää satuilut jokamtoisessa aloituksessa.
Melkoinennsatuseppe
Vierailija kirjoitti:
Tiedätte varmaan sen epämiellyttävän tunteen, kun tunnet olevasi ei toivottua seuraa tai sinut koetaan ahdistavaksi taakaksi sillä hetkellä? Eikö nämä ilmoittamatta toisten koteihin paukkaavat tunne tätä oloa? Jotenkin tunnevammaista? Vaikka kuinka esittäisi tekohymyä kireiden hampaiden välistä, että tervetuloa vaan, niin kyllä ihmisestä näkyy millainen on se oikea tunnetila? Eikö nämä vaan välitä?
Miehelle he ovat toivottua seuraa. Jos miehen eukko nyrpistelee, katsovat, että ongelma on hänessä, tuossa kaupunkilaisessa nirppanokassa. Mutta heillä on oikeus käydä tapaamassa poikaansa/veljeään/lankomiestään.
Arvaan, että aloittja on kaupungista, jossa tietysti on toiset tavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedätte varmaan sen epämiellyttävän tunteen, kun tunnet olevasi ei toivottua seuraa tai sinut koetaan ahdistavaksi taakaksi sillä hetkellä? Eikö nämä ilmoittamatta toisten koteihin paukkaavat tunne tätä oloa? Jotenkin tunnevammaista? Vaikka kuinka esittäisi tekohymyä kireiden hampaiden välistä, että tervetuloa vaan, niin kyllä ihmisestä näkyy millainen on se oikea tunnetila? Eikö nämä vaan välitä?
Miehelle he ovat toivottua seuraa. Jos miehen eukko nyrpistelee, katsovat, että ongelma on hänessä, tuossa kaupunkilaisessa nirppanokassa. Mutta heillä on oikeus käydä tapaamassa poikaansa/veljeään/lankomiestään.
Arvaan, että aloittja on kaupungista, jossa tietysti on toiset tavat.
Voihan mies käydä itse kylässä sukulaisillaan, ei heidän kodin tarvitse olla koko kylän yhteinen kokoontumispaikka.
Vierailija kirjoitti:
Voi, minun isäni 80v tekee tuota yhä vieläkin samalla paikkakunnalla asuvien luo, minulle hän ei tule varmistamatta, että olen kotosalla, kun matkaa on monia satoja kilometrejä. Minun lapsuudessani oli ihan normaalia sukuloida mitään ilmoittelematta, ihan ympäri Suomeakin. Sen seurauksena tuli sairastettua tuhkarokkokin, kun mentiin paikkaan, missä lapset sairasti sitä.
Puhelin meille tuli vasta siinä vaiheessa, kun menin yläasteelle, isän työpaikka sen hommasi, että oli millä saada kiinni tarvittaessa.
Sukulaisten luo oli ihan normaalia mennä mitään ilmoittelematta, tädinkin ovikelloa soitettiin merkiksi, että täältä nyt tullaan ja sen jälkeen lukitsemattomasta ovesta suoraan sisään. Veljeni ovat vierailleet toisillaan aina mitään ilmoittelematta, on siinä kälyllä ollut kestämistä.
Ap:tä neuvon jatkamaan omia puuhia vieraista piittaamatta. "Voi, olisitte ilmoittaneet tulostanne, ei tästä ruoasta teille riiitä". "Voi, eipä ole mitään tarjottavaa, mutta jos jotain haluat kahvin kanssa, niin voit äkkiä leipoa vaikka kääretortun, tosin ei ole kuin puolukkahilloa väliin. Minä en nyt ehdi tekemään." Menet omiin menoihisi ihan omien halujesi mukaan, valittelet vaan, että olisitte soittaneet, niin ette olisi turhaan tulleet.
Pidät sitten välillä laiskotteluviikon ja menet miehesi kanssa kiertämään nuo sukulaiset, tietenkin ilman mitään ilmoittamatta ja käytte siellä syömässä ja kahvittelemassa ja muiden passattavana. Kannattaa kokeilla, onko miten vastavuoroista.
Äitini sukulaisten luona tuo myös on ollut käytäntö. Ja kyllä, vieraat saattoivat osallistua talon töihin, siihen mikä kulloinkin oli kesken sillä hetkellä kun kylään tupsahtivat. Ei niitä tarvinnut seurustelun takia lopettaa.
Antakaa vieraiden "yllättää" teidät sänkypuuhista olkkarin sohvalla/keittiönpöydällä muutaman kerran niin oppivat ilmoittelemaan tulostaan.
Anoppi pysyköön kaukana.