Miten naiset aina jaksatte uskoa siihen että se oikea mies löytyy?

Ihmiset eivät taida enää kunnioittaa ja arvostaa toisiaan. Eivät ehkä itseäänkään. Miten sitten voisivat rakastaa ja sitoutua? Elämässä tulee aina vaikeita aikoja. Jos niiden yli ei haluta mennä yhdessä ja tehdä töitä,  niin ei ihme, etteivät suhteet kestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako myös miehet vastata ketjuun?

Omakohtaisesti voisin sanoa, että olen käynyt tosi paljon treffeillä ja kokemus tähän asti on ollut se, että saisin parisuhteen vain jos tyytyisin liian epäviehättävään naiseen. Vain heiltä on tullut kiinnostusta.

Aika karua ajatella, että parisuhteessa ei voisi ikinä katsella naista eikä kehua söpöksi tai hyväkroppaiseksi.

Juu tämähän se on miehillä mutta tiedätkö oman viehättävyytesi vastakkaiseen sukupuoleen päin. On aivan uskomatonta minkä näköiset miehet yrittää iskeä vai onko niin ettei miehet noin ylipäätään tiedä miltä itse näyttävät??

Minkä näköinen miehen pitää täsmällisesti olla, että voi yrittää vähän viehättävämpää naista? Osaisin sitten itse varoa, etten lähesty vahingossa viehättäviä naisia.

Viehättävällä naisella on hyvän näköinen mies. Jos et tiedä miltä näyttää hyvännäköinen mies niin sille ei sitten voi mitään.

Tiedän täsmälleen. Onko tämä suurinpiirtein sitä? :

1) Täydellinen hiusraja tummilla hiuksilla 2) Pituutta yli 183 cm 3) Selkeästi piirtyvät lihakset 4) Rasvaprosentti 8-12 5) Yksinkertainen muodikas vaatetyyli 6) Suora valkoinen hammasrivistö 7) Etnisyys kaukasialainen 8) Ikää maksimissaan 27 vuotta

Kai joku tuollaisen voi haluta, minä en. Minulla itselläni on yli 20 vuotiaat lapset, joten lasteni kavereiden ikäiset ihmiset ei vetoa.

Mutta jos olet tuo, kuka kysyi, tiedänkö miltä komea mies näyttää, joka saa lähestyä viehättäviä naisia. Niin sitä peilaten ajattelin, että olisiko tuo mies sellainen, jolla alkaisi olla mahdollisuuksia viehättäviin naisiin?

Kai jos on kiva ihminen. Ulkonäöstä ei ole mitään hyötyä jos korvien väli on tyhjä.

Eli pystyt heittämään näkemyksen, että hyvännäköiset naiset seurustelevat hyvännäköisten miesten kanssa, niin tämä on vastaus? Eikö se helpottaisi (erityisesti tämän palstan) miehiä, jos he tietäisivät, millaisiin naisiin aikaansa ei kannattaisi tuhlata? Että naiset osaisivat antaa konkreettisia neuvoja, millaisen miehen lähestymisiä kauniit naiset odottavat. Mitään muuta ei koskaan osata kertoa, kuin ikä. No kyllä se on jo tiedossa, mutta mitä ovat ne ulkoiset ominaisuudet, mitä hyvännäköisellä miehellä on?

Onko miesmallit loppuneet maailmasta jos et tiedä miltä näyttää hyvännäköinen mies? Hyvännäköinen ihminen näyttää katalogimallilta. Ei catwalk mallilta vaan vaatekuvastojen mallilta. Ei mikään erikoismalli vaan standardi malli.

Olen kyllä samaa mieltä. Oliko tuossa minun listauksessani joku kohta, joka ei päde katalogimalleihin?

13 tusinassa, ei herätä mitään tunteita suuntaan eikä toiseen. Hyvä henkari. Kyllä sinun kuvaus sopi siihen.

Minä otin vakimiehen itselleni kolmivitosena. Päätin, että se on nyt siinä ja sen kanssa tehdään lapset. Niin tapahtui ja yhdessä ollaan. Me neljä. 

121212 kirjoitti:

Ikisinkkunaisten elämässä toistuu kaava jonka esitän tässä:

Teini-ikä (<18v):

Menevät ja röyhkeät pojat kiinnostavat. Nämä saavat ensimmäisinä tyttöjä, ja neitsyys todennäköisesti menee yhdelle näistä
Nuoruus (18-25v):

Seurustelua miehen kanssa joka on korkeammalla miesten suhteellisessa tasohierarkiassa kuin nainen itse on. Tätä kompesoidaan laittautumalla ja miellyttämällä, ja nuoruudella jonka ansiosta alle keskitason nainenkin on melko söpö. Miehelle kelpaa seksi ja helppo seurustelu kun nainen palvelee ja palvoo, mutta lopulta suhde päättyy kun mies A) jatkaa matkaansa kohti uusia seikkailuja tai B) alkaa tavoittelemaan oman tasoistaan naista loppuelämän parisuhteeseen.
Nuori aikuisuus (25+)

Ei koskaan enää miestä, forever alone, miehet ovat sikoja!!!1
Vakiintumisvaihe (28+)

Nyt olisikin kiva löytää tasainen mies. Sellainen joka ei kiinnostanut nuorena, kun ei vielä haaveiltu perheestä.
Juna meni...(30+)

Ei löytynytkään kivaa tavismiestä. Nyt uskotellaan itselle että yksin on parempi. Sekin voittaa sen että pitäisi olla aloitteellinen ja ottaa riski egotappioista jos tulee pakit. Tässä vaiheessa tavismiehenkään saaminen ei ole helppoa kun ulkonäkö on rupsahtanut ja luottamus miehiin on vähäinen menneisyyden huonojen miesvalintojen ansiosta.

Etkö ymmärrä, että naiset eivät halua "tavismiestä" jolle 30-vuotias nainen on liian rupsahtanut. He eivät halua tällaista miestä vanhana, koska mies ei ole kiinnostunut heistä, mutta eivät he halua tällaista miestä myöskään nuorena koska tietävät että täyttävät pian 30, jolloin miehen kiinnostus loppuu naisen "rupsahtamiseen". Yksin on todellakin parempi, ihan ilman uskottelua tai egotappiota.

Tärkein ihmissuhde on jokaisella ensin omaan itseensä. Tunne itsesi ja uskalla elää. On oikein rakastaa itseäänkin ja huolta pitää.

Johan se helpottaa kun tajuaa ettei täydellisyyttä ole olemassakaan. Se on sula mahdottomuus.

Meni sitä minne vain, niin siellä sinä olet itsesi kanssa. Pian on taas kaunis ruska-aika, luonto ja se kauneus siinä, on minun rakkain toverini. Nyt ja aina. 

Voitaisiin olla kiltimpiä toisillemme, ei maksa mitään.

121212 kirjoitti:

Ikisinkkunaisten elämässä toistuu kaava jonka esitän tässä:

Teini-ikä (<18v):

Menevät ja röyhkeät pojat kiinnostavat. Nämä saavat ensimmäisinä tyttöjä, ja neitsyys todennäköisesti menee yhdelle näistä
Nuoruus (18-25v):

Seurustelua miehen kanssa joka on korkeammalla miesten suhteellisessa tasohierarkiassa kuin nainen itse on. Tätä kompesoidaan laittautumalla ja miellyttämällä, ja nuoruudella jonka ansiosta alle keskitason nainenkin on melko söpö. Miehelle kelpaa seksi ja helppo seurustelu kun nainen palvelee ja palvoo, mutta lopulta suhde päättyy kun mies A) jatkaa matkaansa kohti uusia seikkailuja tai B) alkaa tavoittelemaan oman tasoistaan naista loppuelämän parisuhteeseen.
Nuori aikuisuus (25+)

Ei koskaan enää miestä, forever alone, miehet ovat sikoja!!!1
Vakiintumisvaihe (28+)

Nyt olisikin kiva löytää tasainen mies. Sellainen joka ei kiinnostanut nuorena, kun ei vielä haaveiltu perheestä.
Juna meni...(30+)

Ei löytynytkään kivaa tavismiestä. Nyt uskotellaan itselle että yksin on parempi. Sekin voittaa sen että pitäisi olla aloitteellinen ja ottaa riski egotappioista jos tulee pakit. Tässä vaiheessa tavismiehenkään saaminen ei ole helppoa kun ulkonäkö on rupsahtanut ja luottamus miehiin on vähäinen menneisyyden huonojen miesvalintojen ansiosta.

Ei mun elämä mennyt ollenkaan noin. Mutta ehkä se johtuu siitä etten itse ollut menevä ja röyhkeä. Rauhallisen ja järkevän miehen halusin alusta asti, mutta en koskaan saanut.

En jaksakaan. Lopetin koko miesten perään haikailun ja elän nyt täyttä elämää. Suosittelen!

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Ikisinkkunaisten elämässä toistuu kaava jonka esitän tässä:

Teini-ikä (<18v):

Menevät ja röyhkeät pojat kiinnostavat. Nämä saavat ensimmäisinä tyttöjä, ja neitsyys todennäköisesti menee yhdelle näistä
Nuoruus (18-25v):

Seurustelua miehen kanssa joka on korkeammalla miesten suhteellisessa tasohierarkiassa kuin nainen itse on. Tätä kompesoidaan laittautumalla ja miellyttämällä, ja nuoruudella jonka ansiosta alle keskitason nainenkin on melko söpö. Miehelle kelpaa seksi ja helppo seurustelu kun nainen palvelee ja palvoo, mutta lopulta suhde päättyy kun mies A) jatkaa matkaansa kohti uusia seikkailuja tai B) alkaa tavoittelemaan oman tasoistaan naista loppuelämän parisuhteeseen.
Nuori aikuisuus (25+)

Ei koskaan enää miestä, forever alone, miehet ovat sikoja!!!1
Vakiintumisvaihe (28+)

Nyt olisikin kiva löytää tasainen mies. Sellainen joka ei kiinnostanut nuorena, kun ei vielä haaveiltu perheestä.
Juna meni...(30+)

Ei löytynytkään kivaa tavismiestä. Nyt uskotellaan itselle että yksin on parempi. Sekin voittaa sen että pitäisi olla aloitteellinen ja ottaa riski egotappioista jos tulee pakit. Tässä vaiheessa tavismiehenkään saaminen ei ole helppoa kun ulkonäkö on rupsahtanut ja luottamus miehiin on vähäinen menneisyyden huonojen miesvalintojen ansiosta.

Etkö ymmärrä, että naiset eivät halua "tavismiestä" jolle 30-vuotias nainen on liian rupsahtanut. He eivät halua tällaista miestä vanhana, koska mies ei ole kiinnostunut heistä, mutta eivät he halua tällaista miestä myöskään nuorena koska tietävät että täyttävät pian 30, jolloin miehen kiinnostus loppuu naisen "rupsahtamiseen". Yksin on todellakin parempi, ihan ilman uskottelua tai egotappiota.

Minä huomasin jo parikymppisenä, että miesten kiinnostus perustuu ulkonäköön ja nuoruuteen. En halunnut sellaista suhdetta. Olin yksin vuosikymmenet, kunnes pitkälle yli nelikymppisenä, kun olin jo rupsahtanut, löysin miehen jonka kanssa oli samanlaiset arvot eikä ulkonäkö ollut hänellä tärkeimpänä kriteerinä, kuten kaikilla miehillä siihen asti. Suosittelen muillekin samaa. Nuorena ei kannata ottaa miestä, koska hyvin todennäköisesti miehen kiinnostus perustuu vain ulkonäköön. Nämähän ovat niitä suhteita jotka katkeavat keski-iässä kun toisen ulkonäkö ei enää viehätä, ja nämä miehet kehuvat täällä että vaihtaisivat vaimonsa heti nuorempaan jos voisivat. Olkaa mieluummin yksin nuoruus ja kehittäkää itseänne. Todellinen rakkaus löytyy todennäköisemmin vanhempana, ja jos ei sitä löydy, rakentakaa elämänne niin että siinä viihtyy yksinäänkin.

Minä olen sinkku nimenomaan siksi kun kaipaan rauhaa, turvallisuutta, elämän vakautta, ystävällisyytä, ymmärrystä ja lempeyttä elämääni. En minä enää jaksa eikä minulla ole voimia parisuhteeseen.[/quote]

Täysin sama minulla.

Viimeisin, vuosia sitten ollut suhde päättyi taas kerran niin p***ti että antaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Minä otin vakimiehen itselleni kolmivitosena. Päätin, että se on nyt siinä ja sen kanssa tehdään lapset. Niin tapahtui ja yhdessä ollaan. Me neljä. 

"Minä otin vakimiehen itselleni".

"Päätin...että sen kanssa tehdään lapset".

Ei suhteet kestä, jos kunnioitus toista ihmistä - erityisesti omaa puolisoa - kohtaan on tällä tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v. enkä myöskään ole ollut koskaan pitkässä parisuhteessa. Pisin kesti 1,5 vuotta, josta kuulin jälkeenpäin, että poikaystävä oli miettinyt eroa jo puoli vuotta, muttei saanut vaan suutaan auki.

Minulla on IBS ja refluksi ja koska ne pahenevat vuosi vuodelta olen satavarma, että osasyynä on yksinolemisen ja rakkaudettomuuden stressi. Kun kaikesta pitää selvitä aina yksin ja mikä pahinta, ne kivatkin asiat pitää mennä läpi yksin; ystävän häät, valmistujaiset, muutot, uudet työpaikat, ylennykset, matkat, muistot jne. Kotona ei odota kukaan, ei hyvässä eikä pahassa, ja kaikista kriiseistä terveysongelmista työttömyyteen pitää selvitä omin nokkineen. Turvaverkkoja ei ole puolisosta, vaan on oltava itse itsensä turvaverkko ja puoliso.

Vähemmästäkin alkaa kroppa jo reistailla!

Tämä turvaverkon puute minuakin rassaa eniten. Kaikesta pitää selvitä yksin ja toisaalta jos on jotain ilon aiheita, ei niitäkään voi jakaa kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 40v. enkä myöskään ole ollut koskaan pitkässä parisuhteessa. Pisin kesti 1,5 vuotta, josta kuulin jälkeenpäin, että poikaystävä oli miettinyt eroa jo puoli vuotta, muttei saanut vaan suutaan auki.

Minulla on IBS ja refluksi ja koska ne pahenevat vuosi vuodelta olen satavarma, että osasyynä on yksinolemisen ja rakkaudettomuuden stressi. Kun kaikesta pitää selvitä aina yksin ja mikä pahinta, ne kivatkin asiat pitää mennä läpi yksin; ystävän häät, valmistujaiset, muutot, uudet työpaikat, ylennykset, matkat, muistot jne. Kotona ei odota kukaan, ei hyvässä eikä pahassa, ja kaikista kriiseistä terveysongelmista työttömyyteen pitää selvitä omin nokkineen. Turvaverkkoja ei ole puolisosta, vaan on oltava itse itsensä turvaverkko ja puoliso.

Vähemmästäkin alkaa kroppa jo reistailla!

Tämä kosketti ja toivon että viestini ei ole veitsen kääntämistä haavassa vaan ennemmin rohkaiseva kokemus. Itselläni vuosia jatkuneet IBS-tyyliset rajut vatsavaivat nimittäin poistuivat kokonaan kun viimein 40-vuotiaana löysin elämäni ensimmäisen rakkauden. Olen varma, että juuri kuten sanoit, kroppa oli alkanut reistailla rakkauden ja kosketuksen puutteesta. Alkuaika oli toki hankalaa, kun terveysongelmat saivat melkein paniikin partaalle, mutta jotenkin selvittiin ja yhdessä ollaan vieläkin. Toivon samaa sinulle.

Kiitos! En ole luopunut toivosta. Taidan vain olla hitaammin elämän virtaan lähtevää mallia. Ainoa, mikä tietysti huolettaa on se, että jos tapaankin puolison vasta 60-vuotiaana, niin kauanko meillä on yhteistä aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Ikisinkkunaisten elämässä toistuu kaava jonka esitän tässä:

Teini-ikä (<18v):

Menevät ja röyhkeät pojat kiinnostavat. Nämä saavat ensimmäisinä tyttöjä, ja neitsyys todennäköisesti menee yhdelle näistä
Nuoruus (18-25v):

Seurustelua miehen kanssa joka on korkeammalla miesten suhteellisessa tasohierarkiassa kuin nainen itse on. Tätä kompesoidaan laittautumalla ja miellyttämällä, ja nuoruudella jonka ansiosta alle keskitason nainenkin on melko söpö. Miehelle kelpaa seksi ja helppo seurustelu kun nainen palvelee ja palvoo, mutta lopulta suhde päättyy kun mies A) jatkaa matkaansa kohti uusia seikkailuja tai B) alkaa tavoittelemaan oman tasoistaan naista loppuelämän parisuhteeseen.
Nuori aikuisuus (25+)

Ei koskaan enää miestä, forever alone, miehet ovat sikoja!!!1
Vakiintumisvaihe (28+)

Nyt olisikin kiva löytää tasainen mies. Sellainen joka ei kiinnostanut nuorena, kun ei vielä haaveiltu perheestä.
Juna meni...(30+)

Ei löytynytkään kivaa tavismiestä. Nyt uskotellaan itselle että yksin on parempi. Sekin voittaa sen että pitäisi olla aloitteellinen ja ottaa riski egotappioista jos tulee pakit. Tässä vaiheessa tavismiehenkään saaminen ei ole helppoa kun ulkonäkö on rupsahtanut ja luottamus miehiin on vähäinen menneisyyden huonojen miesvalintojen ansiosta.

Etkö ymmärrä, että naiset eivät halua "tavismiestä" jolle 30-vuotias nainen on liian rupsahtanut. He eivät halua tällaista miestä vanhana, koska mies ei ole kiinnostunut heistä, mutta eivät he halua tällaista miestä myöskään nuorena koska tietävät että täyttävät pian 30, jolloin miehen kiinnostus loppuu naisen "rupsahtamiseen". Yksin on todellakin parempi, ihan ilman uskottelua tai egotappiota.

Minä huomasin jo parikymppisenä, että miesten kiinnostus perustuu ulkonäköön ja nuoruuteen. En halunnut sellaista suhdetta. Olin yksin vuosikymmenet, kunnes pitkälle yli nelikymppisenä, kun olin jo rupsahtanut, löysin miehen jonka kanssa oli samanlaiset arvot eikä ulkonäkö ollut hänellä tärkeimpänä kriteerinä, kuten kaikilla miehillä siihen asti. Suosittelen muillekin samaa. Nuorena ei kannata ottaa miestä, koska hyvin todennäköisesti miehen kiinnostus perustuu vain ulkonäköön. Nämähän ovat niitä suhteita jotka katkeavat keski-iässä kun toisen ulkonäkö ei enää viehätä, ja nämä miehet kehuvat täällä että vaihtaisivat vaimonsa heti nuorempaan jos voisivat. Olkaa mieluummin yksin nuoruus ja kehittäkää itseänne. Todellinen rakkaus löytyy todennäköisemmin vanhempana, ja jos ei sitä löydy, rakentakaa elämänne niin että siinä viihtyy yksinäänkin.

Näin olen tehnytkin. Mutta ei kaikille löydy tuollaista hyvää miestä. Moni vielä keski ikäisenäkin kuolaa nuoria naisia.

Mieluummin keskityn olemaan puolisolleni "se oikea" enkä etsi jostain "sitä oikeaa".

Just nämä "Otin miehen/ naisen"!

Tulee mielikuva, että se kumppani tuosta vaan otetaan kuin tavara kaupan hyllyltä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Ikisinkkunaisten elämässä toistuu kaava jonka esitän tässä:

Teini-ikä (<18v):

Menevät ja röyhkeät pojat kiinnostavat. Nämä saavat ensimmäisinä tyttöjä, ja neitsyys todennäköisesti menee yhdelle näistä
Nuoruus (18-25v):

Seurustelua miehen kanssa joka on korkeammalla miesten suhteellisessa tasohierarkiassa kuin nainen itse on. Tätä kompesoidaan laittautumalla ja miellyttämällä, ja nuoruudella jonka ansiosta alle keskitason nainenkin on melko söpö. Miehelle kelpaa seksi ja helppo seurustelu kun nainen palvelee ja palvoo, mutta lopulta suhde päättyy kun mies A) jatkaa matkaansa kohti uusia seikkailuja tai B) alkaa tavoittelemaan oman tasoistaan naista loppuelämän parisuhteeseen.
Nuori aikuisuus (25+)

Ei koskaan enää miestä, forever alone, miehet ovat sikoja!!!1
Vakiintumisvaihe (28+)

Nyt olisikin kiva löytää tasainen mies. Sellainen joka ei kiinnostanut nuorena, kun ei vielä haaveiltu perheestä.
Juna meni...(30+)

Ei löytynytkään kivaa tavismiestä. Nyt uskotellaan itselle että yksin on parempi. Sekin voittaa sen että pitäisi olla aloitteellinen ja ottaa riski egotappioista jos tulee pakit. Tässä vaiheessa tavismiehenkään saaminen ei ole helppoa kun ulkonäkö on rupsahtanut ja luottamus miehiin on vähäinen menneisyyden huonojen miesvalintojen ansiosta.

Etkö ymmärrä, että naiset eivät halua "tavismiestä" jolle 30-vuotias nainen on liian rupsahtanut. He eivät halua tällaista miestä vanhana, koska mies ei ole kiinnostunut heistä, mutta eivät he halua tällaista miestä myöskään nuorena koska tietävät että täyttävät pian 30, jolloin miehen kiinnostus loppuu naisen "rupsahtamiseen". Yksin on todellakin parempi, ihan ilman uskottelua tai egotappiota.

Minä huomasin jo parikymppisenä, että miesten kiinnostus perustuu ulkonäköön ja nuoruuteen. En halunnut sellaista suhdetta. Olin yksin vuosikymmenet, kunnes pitkälle yli nelikymppisenä, kun olin jo rupsahtanut, löysin miehen jonka kanssa oli samanlaiset arvot eikä ulkonäkö ollut hänellä tärkeimpänä kriteerinä, kuten kaikilla miehillä siihen asti. Suosittelen muillekin samaa. Nuorena ei kannata ottaa miestä, koska hyvin todennäköisesti miehen kiinnostus perustuu vain ulkonäköön. Nämähän ovat niitä suhteita jotka katkeavat keski-iässä kun toisen ulkonäkö ei enää viehätä, ja nämä miehet kehuvat täällä että vaihtaisivat vaimonsa heti nuorempaan jos voisivat. Olkaa mieluummin yksin nuoruus ja kehittäkää itseänne. Todellinen rakkaus löytyy todennäköisemmin vanhempana, ja jos ei sitä löydy, rakentakaa elämänne niin että siinä viihtyy yksinäänkin.

Näin olen tehnytkin. Mutta ei kaikille löydy tuollaista hyvää miestä. Moni vielä keski ikäisenäkin kuolaa nuoria naisia.

No ne ei olekaan niitä hyviä miehiä vaan juntteja jotka seurustelee minkä tahansa kanssa kunhan se tiskaa ja siinä on reikä. Samalla voi kuolata kaikkia muita paitsi omaa puolisoa.

En mä jaksanutkaan. Se täydellinen ja oikea löyty heti kun lopetin treffailun ja totesin et ei kunnollista ole ees olemassa minulle. Etsimällä ei hyvää saa pitää ilmeisesti oikeesti paikkansa

Hyviä parisuhdekumppaneita sekä miehissä että naisissa on alle 10%. Ja jos omaa hyvät parisuhdetaidot, niin miksi ottaa sellainen, joka ei niitä hallitse? Ottajia hyville miehille riittää vaikka kuinka paljon, mutta sen oikean löytäminen on vaikeaa. Moni joutuu pettymään, kun parin kuukauden jälkeen alkaa paljastumaan naisen huonot puolet.

Mutta etsiminen on sen väärti, kun oikea löytyy, niin elämä on niin paljon parempaa kuin sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Hyviä parisuhdekumppaneita sekä miehissä että naisissa on alle 10%. Ja jos omaa hyvät parisuhdetaidot, niin miksi ottaa sellainen, joka ei niitä hallitse? Ottajia hyville miehille riittää vaikka kuinka paljon, mutta sen oikean löytäminen on vaikeaa. Moni joutuu pettymään, kun parin kuukauden jälkeen alkaa paljastumaan naisen huonot puolet.

Mutta etsiminen on sen väärti, kun oikea löytyy, niin elämä on niin paljon parempaa kuin sinkkuna.

Mikä siinä parisuhteessa olemisessa on parempaa kuin sinkkuna oleminen? Ei ole ikinä valjennut tämä.

pane mua