Miten naiset aina jaksatte uskoa siihen että se oikea mies löytyy?

Vierailija kirjoitti:

Saako myös miehet vastata ketjuun?

Omakohtaisesti voisin sanoa, että olen käynyt tosi paljon treffeillä ja kokemus tähän asti on ollut se, että saisin parisuhteen vain jos tyytyisin liian epäviehättävään naiseen. Vain heiltä on tullut kiinnostusta.

Aika karua ajatella, että parisuhteessa ei voisi ikinä katsella naista eikä kehua söpöksi tai hyväkroppaiseksi.

Juu tämähän se on miehillä mutta tiedätkö oman viehättävyytesi vastakkaiseen sukupuoleen päin. On aivan uskomatonta minkä näköiset miehet yrittää iskeä vai onko niin ettei miehet noin ylipäätään tiedä miltä itse näyttävät??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoin että se oikea tulee vastaan jos on tullakseen ja yleensä silloin kun sitä vähiten odottaa, joten turha stressata asiasta kannattaa vaan nauttia siitä yksin olosta. Sitten se oikea tulikin vastaan. 

Helppo sanoa.

Kenelle tulee ja kenelle ei.

Niin. Tulee, JOS on tullakseen. Ei sitä kenellekään ole taattu. Voihan sitä väkisin etsiäkin, jos jaksaa.

Nykyään lihavana ja sairaana ja vanheneva en kyllä enää pidä kovin todennäköisenä että ketään löytäisin. Yksinäinen vanhuus pelottaa.

Ei parisuhdetta ainakaan seksin takia kannata toivoa, kuten moni ketjussa tekee. Meillä Se Oikea, tai niin luulin, mies lopetti sen pari vuotta sitten kokonaan, vaikka ollaan naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvitse, kuin hiukan lukea tätä palstaa niin huh...

Ihmiset vaikuttavat todella tyhmiltä ja uskomattoman ilkeiltä.

Hyvin harvassa ovat fiksut ja empaattiset.

Ja ihan molemmissa sukupuolissa.

Samat ajatukset on myös minulla. Todella ilkeitä mielipiteitä. Itse olin yli 20 vuotta naimisissa ja sitä ennen avoliitossa toisen naisen kanssa noin 5 vuotta, ja kummastakaan ei ole jälkikäteen mitään erityisten pahaa sanottavaa tai mitään mistä minun pitäisi katkeroitua. Rakkaus vain sammui ja aikansa kutakin.

Se oikea? 🤦🤣

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lihavana ja sairaana ja vanheneva en kyllä enää pidä kovin todennäköisenä että ketään löytäisin. Yksinäinen vanhuus pelottaa.

Ei kannata menettää toivoaan. Ihmiset rakastuvat ja pariutuvat vielä kasi- ja ysikymppisinäkin. :) Ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän odottaa toiselta täydellistä terveyttä tai timmiä kroppaa jne. Ei sellainen ole realismia ollenkaan. Jotkut keskenkasvuiset saattavat odottaakin, mutta eihän sellaisten kanssa kannata ryhtyä muutenkaan mihinkään.

Kyllä minuakin yksinäinen vanhuus toisinaan pelottaa, mutta yritän luottaa siihen, että löydän uuden rakkauden vielä. Edellinenkin oli sen verran epätodennäköinen, että miksei toisenkin kerrankin voisi niin käydä... :)

Pahinta on katkeroituminen ja kyynistyminen ja se, että sulkee sydämensä kokonaan. Silloin on vaikeaa ketään kohdata.

Entä jos kokeilisit niitä deittipalveluja ihan huvin vuoksi? Minäkin olen ollut välillä pitkäänkin sinkku, ja kävin sokkotreffeillä. Valitsin aika tarkkaan kenen kanssa lähdin deittailemaan. Mukavaa, vaikkakin kovin jännittävää/pelottavaa oli käydä deiteillä ja tutustua uusiin miehiin. Lähes kaikkien kanssa oli pieni piristävä seksuaalinen virityskin, vaikka muutaman tyypin tapasin vain sen yhden kerran. Joidenkin kanssa päädyin sänkyyn, ja niistä tapauksista on hyvät muistot. Nykyisen miesystävään tutustuin ihan muualla. Hän ei ole millään lailla ihannemieheni "paperilla", enkä olisi mätsännyt häntä Tinderissä. Hän vain vei minulta jalat alta ja rakastuin. Aluksi olin hyvin epäileväinen, koska meillä on esim. hyvin erilainen koulutustaso, mutta nyt se ei tunnu niin tärkeältä.

Niin. Tulee, JOS on tullakseen. Ei sitä kenellekään ole taattu. Voihan sitä väkisin etsiäkin, jos jaksaa.[/quote]

No kyllä on niitäkin, joille on taattu.

IHAN kaikki, terveys, hyvä menestys opiskeluissa, hyvä työ ja vielä se parisuhdekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin  alkaa usko loppua, mutta olen siis seurustellut vakavasti ja asunut yhdessä jo neljän eri miehen kanssa alkaen siitä, kun olin 18-vuotias (nyt olen 37v). Yhden kanssa olin naimisissakin ja on lapsia.

Vähän lannistunut olo, että osaisinkohan seuraavallakaan kerralla valita paremmin. Pieni toivo kuitenkin on, että jospa joku vielä kolahtaisi loppuelämäksi.

Lähipiirissä (esim. sukulaisissa) paljon itseäni vanhempia, ketkä on onnellisesti yhdessä ja kadehdin heitä. Mun ero oli siis ihan järkytys, kun ei meidän suvussa yleensä erota.

Minulla aikalailla sama tilanne, olen pari vuotta sinua vanhempia eikä minulla ole lapsia. Mutta olen ollut naimissa ja se suhde kestikin kymmenisen vuotta, sen jälkeen parin miehen kanssa asunut. Itsekin olen miettinyt sitä, että miten vanhempi sukupolvi vaan pysyy tiiviisti yhdessä eivätkä he eroa mutta nuoremmille tuntuu ero olevan heti vaihtoehto kun asiat menevät huonosti. Sääli kyllä ettei monikaan taida enää arvostaa parisuhdetta vaan se on monelle yhdentekevää ja helposti korvattavissa uudella...taas hetkeksi. AP

Arvostan pitkiä parisuhteita ja saanutkin olla sellaisessa 30 vuotta. Ikävä kyllä mies kokee suhteen tällä hetkellä ahdistavaksi ja eroa pelkään. Minkä teen, rakastan edelleen ja kuvittelin, että meillä kaikki hyvin ..... ei riitaisaa ja hyvä seksielämä jne.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään "sitä oikeaa". On lähes täydellisiä miehiä, mutta millä todennäköisyydellä sellaisen saa itselleen. On vain napattava se, jonka saa ja joka sopii itselle. Arvot, huumori ym natsaavat.

Näinhän se on, mutta mua ei enää kiinnosta yrittää pariutua koska tiedän jo kokemuksesta minkälaisia miehiä minä saan, eikä muunlaiset minua huoli. En myöskään usko siihen, että vain odottamalla tulee jotain parempaa, olen kuitenkin odottanut jo 17 vuotta ja nyt mua ei enää edes puliukot huomaa. Pakko tässä on ollut opetella elämään yksin, vaikka en sitä olisi koskaan halunnutkaan. Ei se rakkauden kaipuu ikinä mihinkään katoa, mutta sen kanssa oppii elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Tulee, JOS on tullakseen. Ei sitä kenellekään ole taattu. Voihan sitä väkisin etsiäkin, jos jaksaa.

No kyllä on niitäkin, joille on taattu.

IHAN kaikki, terveys, hyvä menestys opiskeluissa, hyvä työ ja vielä se parisuhdekin.

No ei ole taattu. Elämä on osittain sattuman kauppaa, osittain omien tekojen seurausta.

Vierailija kirjoitti:

Saako myös miehet vastata ketjuun?

Omakohtaisesti voisin sanoa, että olen käynyt tosi paljon treffeillä ja kokemus tähän asti on ollut se, että saisin parisuhteen vain jos tyytyisin liian epäviehättävään naiseen. Vain heiltä on tullut kiinnostusta.

Aika karua ajatella, että parisuhteessa ei voisi ikinä katsella naista eikä kehua söpöksi tai hyväkroppaiseksi.

Nättinä naisena olen lähtenyt kaikenlaisten miesten kanssa treffeille. Valitettavasti niiden vähemmän komeiden miestenkin päässä tuntuu liikkuvan tasan yksi asia. Ja heti haluttaisiin vain sohvalle möllöttämään tai sänkyyn. Siinä tapauksessa valitsen sitten vain komean miehen sänkyyn ja vaihdan senkin säännöllisesti uuteen. Siihen tää miesten käytös ajaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen 35-vuotias nainen ja seurustellut kerran elämässä. Sen jälkeen kävin paljon treffeillä, mutta ei löytynyt sopivaa. Ihastuin kyllä, mutta yleensä miehiä ei kiinnostanut. En ole ihan peruskiva nainen vaan hyvin ailahtelevainen, vaikea ja ihana omalla oudolla tavallani. Ihan liikaa räiskyvä. Varmaankin sängyssä intohimoinen ja tulinen mutta en sovi kiltin naapurintytön muottiin. Olen aika villi

Ja joo, olen kokeillut tutustua todella erilaisiin persoonallisuuksiin. Olen ollut avoin sekä avomielinen , rakastava ja valmis kompromisseihin. Tunnen itseni jopa edelläkävijäksi ja rajojen rikkojaksi. En etsi mitään tietynlaista miestä. Olen utelias mitä kenenkin sisältä löytyy. Mutta ei löydy kumppania tällä tyylillä. Pitäisi varmaan olla kiltimpi ja nöyrempi ja sisustaa koti jollain marimekon verhoilla. Eikä ainakaan saa näyttää seksuaalista himoaan. mut oi kun löytyisi pysyvä kumppani olen väsynyt olemaan joku miesten pysähtymispaikka kun he ovat matkalla sinne kiltin tytön idyllikulissielämään yhdeksi sisustuselementiksi.

Minä kyllä naisena ymmärrän tasaisuuden kaipuuta. Myös miehistä löytyy nuo ailahtelijat ja draama kingit. 

Tasapainoisuus voi jonkun mielestä näyttää nössöydeltä, mutta kun kokemusta ihmisistä kertyy usein alkaa kummasti arvostaa sitä tasaisuutta. Ihan hyvinkin tuntevia ihmisiä voivat olla, eivät vain flippaile ja räjähtele. Jos naiset eivät halua tuuliviirejä, niin miksi ihmeessä miestenkään pitäisi sellaisten kanssa haluta vakiintua? Ihan järkevästihän miehetkin miettivät perhettä mahdollisesti halutessaan. Naisissa on muitakin sävyjä kuin kiltti ja tuhma. Masentavaa, jos naiset itse luovat tälläisiä typeriä normittavia lokeroita hyvin pinnallisin perustein.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä ei pidä elämää rakentaa parisuhteen varaan, se oikea puoliso joko löytyy tai ei. Niin kliseistä kun se onkin niin on täysin totta, että ensisijaisesti pitää osata elää itsensä kanssa ja olla onnellinen myös yksin, se kumppani on sitten extraa. Tai ehkä olen vaan kyynistynyt, en tiedä. Olen pari kertaa rikkonut itseni niin pahasti parisuhteissa, että en halua enää ikinä joutua kokemaan sitä. Eikä tule kuuloonkaan seurustella "vain jonkun" kanssa, pitää kolahtaa oikeasti ja olla hyvä yhdessä. Koska myös sinkkuna voi elää onnellista elämää. Mun mielestä parisuhdenormi on edelleen liian voimakas. Se on oletuksena, että elämässä tavoitteena on löytää parisuhde tai muuten on jotenkin puolikas. Minusta tuo on vaarallinen asenne. Eikä 50v kestävät avioliitot todellakaan ole mikään ihanne, sen verran monta onnetonta vuosikymmeniä kestänyttä suhdetta olen vierestä seurannut.

Puhut viisaasti, se on juuri noin.

Onneksi pikku hiljaa vähenee koko ajan tuo Hollywood-höttö, että elettäisiin ikirakastuneena 60 vuotta yhdessä, kun se ei vain ole realistista.

Eletään vaan jokainen niin kuin itse haluaa muita kunnioittaen <3 <3

Vierailija kirjoitti:

Nykyään lihavana ja sairaana ja vanheneva en kyllä enää pidä kovin todennäköisenä että ketään löytäisin. Yksinäinen vanhuus pelottaa.

Oletko kuullut sellaisesta kuin ystävät?

En minä oo koskaan uskonut mihinkään "oikeaan" mieheen.

Enkä ole mitään miestä losksan edes etsinut. Kaikkein älytön idea on minusta treffien harrastaminen, että järjestää tapaamisen jonkun ventovieraan kanssa kun on niin miehenkipeä, huhhuh.

Minä menin aina baariin nuorena, siellä niitä miehiä tarttui punttiin etsimättäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako myös miehet vastata ketjuun?

Omakohtaisesti voisin sanoa, että olen käynyt tosi paljon treffeillä ja kokemus tähän asti on ollut se, että saisin parisuhteen vain jos tyytyisin liian epäviehättävään naiseen. Vain heiltä on tullut kiinnostusta.

Aika karua ajatella, että parisuhteessa ei voisi ikinä katsella naista eikä kehua söpöksi tai hyväkroppaiseksi.

Juu tämähän se on miehillä mutta tiedätkö oman viehättävyytesi vastakkaiseen sukupuoleen päin. On aivan uskomatonta minkä näköiset miehet yrittää iskeä vai onko niin ettei miehet noin ylipäätään tiedä miltä itse näyttävät??

Minkä näköinen miehen pitää täsmällisesti olla, että voi yrittää vähän viehättävämpää naista? Osaisin sitten itse varoa, etten lähesty vahingossa viehättäviä naisia.

Olen luopunut toivonsa jo aikoja sitten. Olen vähän yli neljäkymppinen nainen, joka ei ole koskaan ollut pitkässä parisuhteessa. Jos yhden toiveen saisin elämälle asettaa, se olisi juurikin löytää elämäni rakkaus. Molemmin puoleinen sellainen. Olen niin kyllästynyt olemaan ja tekemään aina kaiken yksin. Eli jotenkin ärsyttää se neuvo, että elää vaan omaa elämäänsä niin se oikea tupsahtaa vastaan silloin kun sitä vähiten odottaa. Kukaan ei voi tuollaista luvata. Ja kyllä tässä eletty on, koulut käyty, uraa luotu, matkustelu, juhlittu, ostettu asunto yksin jne. Kyllähän tässä elämähalu on todella koetuksella. Sitä ei voi edes ymmärtää, muut kuin oikeasti yksinäiset, miten kipeää, ihan fyysisesti, yksinäisyys ja rakkaudettomuus voi tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako myös miehet vastata ketjuun?

Omakohtaisesti voisin sanoa, että olen käynyt tosi paljon treffeillä ja kokemus tähän asti on ollut se, että saisin parisuhteen vain jos tyytyisin liian epäviehättävään naiseen. Vain heiltä on tullut kiinnostusta.

Aika karua ajatella, että parisuhteessa ei voisi ikinä katsella naista eikä kehua söpöksi tai hyväkroppaiseksi.

Juu tämähän se on miehillä mutta tiedätkö oman viehättävyytesi vastakkaiseen sukupuoleen päin. On aivan uskomatonta minkä näköiset miehet yrittää iskeä vai onko niin ettei miehet noin ylipäätään tiedä miltä itse näyttävät??

Minkä näköinen miehen pitää täsmällisesti olla, että voi yrittää vähän viehättävämpää naista? Osaisin sitten itse varoa, etten lähesty vahingossa viehättäviä naisia.

Viehättävällä naisella on hyvän näköinen mies. Jos et tiedä miltä näyttää hyvännäköinen mies niin sille ei sitten voi mitään.