Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?

Tiedän yhden tapauksen jossa yhteishuoltajuudessa oleva lapsi oli isänsä luona toisessa kaupungissa. Äiti lähti ystävien kanssa baariin ja kun tuli parin tunnin päästä kotiin odotti sosiaalityöntekijä poliisien kanssa ovella. Ilmoittivat että olet ollut ryyppäämässä ja jättänyt lapsen yksin kotiin. Halusivat vielä ensin tarkastaa asunnon ennen kuin suostuivat soittamaan isälle.

Naapurin kyylä ei ollut jostain syystä ilmeisesti huomannut kun isä oli hakenut lapsen aiemmin päivällä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden tapauksen jossa yhteishuoltajuudessa oleva lapsi oli isänsä luona toisessa kaupungissa. Äiti lähti ystävien kanssa baariin ja kun tuli parin tunnin päästä kotiin odotti sosiaalityöntekijä poliisien kanssa ovella. Ilmoittivat että olet ollut ryyppäämässä ja jättänyt lapsen yksin kotiin. Halusivat vielä ensin tarkastaa asunnon ennen kuin suostuivat soittamaan isälle.

Naapurin kyylä ei ollut jostain syystä ilmeisesti huomannut kun isä oli hakenut lapsen aiemmin päivällä.

Täydet pisteet naapurille, isälle, sossulle, ovensa avanneelle ja bilettämisensä hyvin hoitaneelle äidille! Lapsi on turvassa ja vanhemmilla hommat kunnossa, yhteistyö pelaa vaikka eronneetkin. Kiva kuulla tämä! Tsemppiä heille.

Vierailija kirjoitti:

Koulu teki meistä lasun lapsen kiusatuksi tulemisen ja siitä koulussa aiheutuneiden käytöshäiriöiden takia. Koulu antoi kiusaamisen tapahtua aivan liian kauan. Ei tuntunut reilulta tämä ilmoitus ja oli tosi pahamieli siitä että epäillään lapsen voivan huonosti kodin takia. Sanoivat sossussa että olemme ihan väärässä paikassa.

Ei tehnyt teistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden tapauksen jossa yhteishuoltajuudessa oleva lapsi oli isänsä luona toisessa kaupungissa. Äiti lähti ystävien kanssa baariin ja kun tuli parin tunnin päästä kotiin odotti sosiaalityöntekijä poliisien kanssa ovella. Ilmoittivat että olet ollut ryyppäämässä ja jättänyt lapsen yksin kotiin. Halusivat vielä ensin tarkastaa asunnon ennen kuin suostuivat soittamaan isälle.

Naapurin kyylä ei ollut jostain syystä ilmeisesti huomannut kun isä oli hakenut lapsen aiemmin päivällä.

Täydet pisteet naapurille, isälle, sossulle, ovensa avanneelle ja bilettämisensä hyvin hoitaneelle äidille! Lapsi on turvassa ja vanhemmilla hommat kunnossa, yhteistyö pelaa vaikka eronneetkin. Kiva kuulla tämä! Tsemppiä heille.

Kirjassa "Kiltin yön lahjat" äiti myös lähti bilettämään. Niin ja "Huojuva talo". Ei ole ihan fiktiota nämä tarinat.

Vierailija kirjoitti:

Jos on psykiatrisia sairauksia, niin jostain syystä tehdään lasu, vaikka lapsi tarvitsisi terveydenhuoltoa.

Lasun tekeminen monissa tilanteissa on järkevää, koska silloin viranomaisilla on 7 arkipäivää aikaa reagoida ja aloittaa palvelutarpeen arvio. Muutoin voi joutua odottamaan huomattavaati pidempään, ennen kuin saa apua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.

Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.

"Ei niin ennen ollut"

Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.

Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.

Tämä.

Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.

Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.

Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.

Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.

Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.

Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.

Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.

Mistä tiedät, että lastensuojelu puuttuu turhaan perheen asioihin? Oletko varma, että näin on.

Oletko sitä mieltä, ettei kenenkään kuulu auttaa näissä väkivaltatilanteessa.

Sanoinko, ettei kenenkään kuulu auttaa? Ymmärsit aivan väärin. Tilannehan on mennyt sellaiseksi, että nimenomaan sitä huonosti voivien ja kärsivien lasten asemaa pitäisi parantaa. Edelleenkään ei ole oikein keinoja tavoittaa heitä ja kohdistaa apu ensisijaisesti heille. Kun olisikin niin että hätäänsä saisi apua, vaan ei. Ainoa mikä näyttää muuttuneen on se, että nyt kun ilmoituksia tehdään nimettömästikin hyvin matalalla kynnyksellä niin se on vain johtanut siihen että lastensuojelu selvittelee aina vain enemmän sellaistenkin perheiden tilanteita, joissa kaikki on ihan hyvin. Nykysysteemi mahdollistaa myös ilmoitusten tehtailun ihan kiusallaankin, ja vaikka nämä ilmoitukset jossain vaiheessa tunnistettaisiinkin turhiksi niin myös ne ovat pois oikeasti apua tarvitsevien resursseista, ja luonnollisesti aiheuttavat harmia kohteelleen.

Lasun tekemisen kynnystä on madallettu siksikin, että juuri tämmöiset lapset tavoitettaisiin. Usko tai älä Suomessakin tapahtuu paljon väkivaltaa lapsia kohtaan, jotka eivät oireile tai perheestä ei näy selkeitä merkkejä ulos päin että heidät voitaisiin tunnistaa vaan merkit voivat olla hyvinkin pieniä. Se, että joku käyttää systeemiä väärin ja tekee ilmoituksia kiusallaan tai huoli onkin aiheeton ei ole lastensuojelun syytä.

Sitä "väkivaltaa josta ei tule oireita" kutsutaan ruumiilliseksi kuritukseksi ja ulkomailla se on aivan laillista.

Eli sun ongelma on se, ettet saa vapaasti hakata lapsiasi? Siinä tapauksessa ymmärrän, että tämä nykysysteemi ärsyttää.

Missään maassa ei saa vapaasti hakata lapsiaan. Ei Suomessakaan saanut ennen.

Kyse on siitä, että kuinka monta miljardia euroa veronmaksajien rahaa kannattaa vuodessa kaataa tukistajien ja luunapin antajien jahtaamiseen?

Olen ollut äiti 11 vuotta, ja tänä aikana ei ole kukaan maininnut potentiaalisesta lasusta. Ei edes neuvolakäynneillä äitiyteni alkutaipaleella, jolloin olin epävarma uudesta roolistani ja kerroin avoimesti kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.

Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.

"Ei niin ennen ollut"

Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.

Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.

Tämä.

Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.

Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.

Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.

Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.

Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.

Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.

Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.

Mistä tiedät, että lastensuojelu puuttuu turhaan perheen asioihin? Oletko varma, että näin on.

Oletko sitä mieltä, ettei kenenkään kuulu auttaa näissä väkivaltatilanteessa.

Sanoinko, ettei kenenkään kuulu auttaa? Ymmärsit aivan väärin. Tilannehan on mennyt sellaiseksi, että nimenomaan sitä huonosti voivien ja kärsivien lasten asemaa pitäisi parantaa. Edelleenkään ei ole oikein keinoja tavoittaa heitä ja kohdistaa apu ensisijaisesti heille. Kun olisikin niin että hätäänsä saisi apua, vaan ei. Ainoa mikä näyttää muuttuneen on se, että nyt kun ilmoituksia tehdään nimettömästikin hyvin matalalla kynnyksellä niin se on vain johtanut siihen että lastensuojelu selvittelee aina vain enemmän sellaistenkin perheiden tilanteita, joissa kaikki on ihan hyvin. Nykysysteemi mahdollistaa myös ilmoitusten tehtailun ihan kiusallaankin, ja vaikka nämä ilmoitukset jossain vaiheessa tunnistettaisiinkin turhiksi niin myös ne ovat pois oikeasti apua tarvitsevien resursseista, ja luonnollisesti aiheuttavat harmia kohteelleen.

Lasun tekemisen kynnystä on madallettu siksikin, että juuri tämmöiset lapset tavoitettaisiin. Usko tai älä Suomessakin tapahtuu paljon väkivaltaa lapsia kohtaan, jotka eivät oireile tai perheestä ei näy selkeitä merkkejä ulos päin että heidät voitaisiin tunnistaa vaan merkit voivat olla hyvinkin pieniä. Se, että joku käyttää systeemiä väärin ja tekee ilmoituksia kiusallaan tai huoli onkin aiheeton ei ole lastensuojelun syytä.

Sitä "väkivaltaa josta ei tule oireita" kutsutaan ruumiilliseksi kuritukseksi ja ulkomailla se on aivan laillista.

Sinulle on ilmeisesti vieras käsitys, että yksilö reagoi yksilöllisesti asioihin, jopa väkivaltaan. Väkivaltaisessa perheessä elänyt lapsi voi oireilla näkyvästi, mutta ihan yhtä mahdollista on että lapsessa ei näy oireita ulospäin tai oireet ovat niin vähäiset ettei niitä huomata, tunnisteta tai edes osata liittää perheoloihin. Mitä näkyvämpää oireilu on se todennäköisempää, että tilanteeseen puututaan. Silloinkin todellinen syy saattaa selvitä vasta monen mutkan kautta. On todella yksilöllistä miten lapsi edes reagoi tai käsittelee mielessään väkivaltaa, siksi tuloskin on erilainen. Siinä missä joku kipuilee tilannettaan käytöshäiriöillä, väkivallalla, lintsaamalla tai päihteitä käyttämällä joku toinen saattaa taas vetäytyä kuoreensa ja purkaa olonsa satuttamalla itseään ja joku kolmas taas tappaa kaikki tunteet itsessään ja toimii kuin robottina selvitäkseen. Voi myös olla, että väkivallasta huolimatta lapsi selviytyy ilman isompia ongelmia, etenkin jos lapsella on riittävästi suojaavia tekijöitä ja kykyä purkaa oloaan jollain hyödyllisellä tavalla. Lapsella vaan voi olla keinoja tai mahdollisuuksia purkaa taakkansa paremmilla vaihtoehdoilla esim. Tekemällä opiskeluistaan, harrastuksistaan tai lahjoistaan väylän purkaa oloaan. Silti välivallan kokemus on kaikilla yhtä todellinen ja sen käyttöä ei voi vähätellä tai oikeuttaa millään perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.

Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.

"Ei niin ennen ollut"

Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.

Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.

Tämä.

Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.

Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.

Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.

Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.

Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.

Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.

Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.

Mistä tiedät, että lastensuojelu puuttuu turhaan perheen asioihin? Oletko varma, että näin on.

Oletko sitä mieltä, ettei kenenkään kuulu auttaa näissä väkivaltatilanteessa.

Sanoinko, ettei kenenkään kuulu auttaa? Ymmärsit aivan väärin. Tilannehan on mennyt sellaiseksi, että nimenomaan sitä huonosti voivien ja kärsivien lasten asemaa pitäisi parantaa. Edelleenkään ei ole oikein keinoja tavoittaa heitä ja kohdistaa apu ensisijaisesti heille. Kun olisikin niin että hätäänsä saisi apua, vaan ei. Ainoa mikä näyttää muuttuneen on se, että nyt kun ilmoituksia tehdään nimettömästikin hyvin matalalla kynnyksellä niin se on vain johtanut siihen että lastensuojelu selvittelee aina vain enemmän sellaistenkin perheiden tilanteita, joissa kaikki on ihan hyvin. Nykysysteemi mahdollistaa myös ilmoitusten tehtailun ihan kiusallaankin, ja vaikka nämä ilmoitukset jossain vaiheessa tunnistettaisiinkin turhiksi niin myös ne ovat pois oikeasti apua tarvitsevien resursseista, ja luonnollisesti aiheuttavat harmia kohteelleen.

Lasun tekemisen kynnystä on madallettu siksikin, että juuri tämmöiset lapset tavoitettaisiin. Usko tai älä Suomessakin tapahtuu paljon väkivaltaa lapsia kohtaan, jotka eivät oireile tai perheestä ei näy selkeitä merkkejä ulos päin että heidät voitaisiin tunnistaa vaan merkit voivat olla hyvinkin pieniä. Se, että joku käyttää systeemiä väärin ja tekee ilmoituksia kiusallaan tai huoli onkin aiheeton ei ole lastensuojelun syytä.

Sitä "väkivaltaa josta ei tule oireita" kutsutaan ruumiilliseksi kuritukseksi ja ulkomailla se on aivan laillista.

Sinulle on ilmeisesti vieras käsitys, että yksilö reagoi yksilöllisesti asioihin, jopa väkivaltaan. Väkivaltaisessa perheessä elänyt lapsi voi oireilla näkyvästi, mutta ihan yhtä mahdollista on että lapsessa ei näy oireita ulospäin tai oireet ovat niin vähäiset ettei niitä huomata, tunnisteta tai edes osata liittää perheoloihin. Mitä näkyvämpää oireilu on se todennäköisempää, että tilanteeseen puututaan. Silloinkin todellinen syy saattaa selvitä vasta monen mutkan kautta. On todella yksilöllistä miten lapsi edes reagoi tai käsittelee mielessään väkivaltaa, siksi tuloskin on erilainen. Siinä missä joku kipuilee tilannettaan käytöshäiriöillä, väkivallalla, lintsaamalla tai päihteitä käyttämällä joku toinen saattaa taas vetäytyä kuoreensa ja purkaa olonsa satuttamalla itseään ja joku kolmas taas tappaa kaikki tunteet itsessään ja toimii kuin robottina selvitäkseen. Voi myös olla, että väkivallasta huolimatta lapsi selviytyy ilman isompia ongelmia, etenkin jos lapsella on riittävästi suojaavia tekijöitä ja kykyä purkaa oloaan jollain hyödyllisellä tavalla. Lapsella vaan voi olla keinoja tai mahdollisuuksia purkaa taakkansa paremmilla vaihtoehdoilla esim. Tekemällä opiskeluistaan, harrastuksistaan tai lahjoistaan väylän purkaa oloaan. Silti välivallan kokemus on kaikilla yhtä todellinen ja sen käyttöä ei voi vähätellä tai oikeuttaa millään perusteella.

Se mistä kirjoitat on perheväkivalta. Se on eri asia kuin ruumiillinen kuritus.

Fakta on, että lasten psyykkinen pahoinvointi on lisääntynyt viime aikoina. Mistähän johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.

Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.

"Ei niin ennen ollut"

Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.

Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.

Tämä.

Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.

Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.

Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.

Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.

Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.

Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.

Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.

Mistä tiedät, että lastensuojelu puuttuu turhaan perheen asioihin? Oletko varma, että näin on.

Oletko sitä mieltä, ettei kenenkään kuulu auttaa näissä väkivaltatilanteessa.

Sanoinko, ettei kenenkään kuulu auttaa? Ymmärsit aivan väärin. Tilannehan on mennyt sellaiseksi, että nimenomaan sitä huonosti voivien ja kärsivien lasten asemaa pitäisi parantaa. Edelleenkään ei ole oikein keinoja tavoittaa heitä ja kohdistaa apu ensisijaisesti heille. Kun olisikin niin että hätäänsä saisi apua, vaan ei. Ainoa mikä näyttää muuttuneen on se, että nyt kun ilmoituksia tehdään nimettömästikin hyvin matalalla kynnyksellä niin se on vain johtanut siihen että lastensuojelu selvittelee aina vain enemmän sellaistenkin perheiden tilanteita, joissa kaikki on ihan hyvin. Nykysysteemi mahdollistaa myös ilmoitusten tehtailun ihan kiusallaankin, ja vaikka nämä ilmoitukset jossain vaiheessa tunnistettaisiinkin turhiksi niin myös ne ovat pois oikeasti apua tarvitsevien resursseista, ja luonnollisesti aiheuttavat harmia kohteelleen.

Lasun tekemisen kynnystä on madallettu siksikin, että juuri tämmöiset lapset tavoitettaisiin. Usko tai älä Suomessakin tapahtuu paljon väkivaltaa lapsia kohtaan, jotka eivät oireile tai perheestä ei näy selkeitä merkkejä ulos päin että heidät voitaisiin tunnistaa vaan merkit voivat olla hyvinkin pieniä. Se, että joku käyttää systeemiä väärin ja tekee ilmoituksia kiusallaan tai huoli onkin aiheeton ei ole lastensuojelun syytä.

Sitä "väkivaltaa josta ei tule oireita" kutsutaan ruumiilliseksi kuritukseksi ja ulkomailla se on aivan laillista.

Eli sun ongelma on se, ettet saa vapaasti hakata lapsiasi? Siinä tapauksessa ymmärrän, että tämä nykysysteemi ärsyttää.

Missään maassa ei saa vapaasti hakata lapsiaan. Ei Suomessakaan saanut ennen.

Kyse on siitä, että kuinka monta miljardia euroa veronmaksajien rahaa kannattaa vuodessa kaataa tukistajien ja luunapin antajien jahtaamiseen?

Kyse ei ole siitä, kuinka "monta miljardia euroa veronmaksajien rahaa kaadetaan" aikuisten lapsiin kohdistaman väkivaltarikollisuuden torjumiseen.

Kyse on ihmisoikeuksista ja ihmisenä elämisen perusasioista.

Kannattaa pyrkiä johonkin yleissivistävään koulutukseen ajattelun laajentamiseksi tai talousvisaan testaamaan nykyisen ajattelutavan kestävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.

Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.

"Ei niin ennen ollut"

Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.

Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.

Tämä.

Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.

Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.

Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.

Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.

Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.

Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.

Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.

Mistä tiedät, että lastensuojelu puuttuu turhaan perheen asioihin? Oletko varma, että näin on.

Oletko sitä mieltä, ettei kenenkään kuulu auttaa näissä väkivaltatilanteessa.

Sanoinko, ettei kenenkään kuulu auttaa? Ymmärsit aivan väärin. Tilannehan on mennyt sellaiseksi, että nimenomaan sitä huonosti voivien ja kärsivien lasten asemaa pitäisi parantaa. Edelleenkään ei ole oikein keinoja tavoittaa heitä ja kohdistaa apu ensisijaisesti heille. Kun olisikin niin että hätäänsä saisi apua, vaan ei. Ainoa mikä näyttää muuttuneen on se, että nyt kun ilmoituksia tehdään nimettömästikin hyvin matalalla kynnyksellä niin se on vain johtanut siihen että lastensuojelu selvittelee aina vain enemmän sellaistenkin perheiden tilanteita, joissa kaikki on ihan hyvin. Nykysysteemi mahdollistaa myös ilmoitusten tehtailun ihan kiusallaankin, ja vaikka nämä ilmoitukset jossain vaiheessa tunnistettaisiinkin turhiksi niin myös ne ovat pois oikeasti apua tarvitsevien resursseista, ja luonnollisesti aiheuttavat harmia kohteelleen.

Lasun tekemisen kynnystä on madallettu siksikin, että juuri tämmöiset lapset tavoitettaisiin. Usko tai älä Suomessakin tapahtuu paljon väkivaltaa lapsia kohtaan, jotka eivät oireile tai perheestä ei näy selkeitä merkkejä ulos päin että heidät voitaisiin tunnistaa vaan merkit voivat olla hyvinkin pieniä. Se, että joku käyttää systeemiä väärin ja tekee ilmoituksia kiusallaan tai huoli onkin aiheeton ei ole lastensuojelun syytä.

Sitä "väkivaltaa josta ei tule oireita" kutsutaan ruumiilliseksi kuritukseksi ja ulkomailla se on aivan laillista.

Sinulle on ilmeisesti vieras käsitys, että yksilö reagoi yksilöllisesti asioihin, jopa väkivaltaan. Väkivaltaisessa perheessä elänyt lapsi voi oireilla näkyvästi, mutta ihan yhtä mahdollista on että lapsessa ei näy oireita ulospäin tai oireet ovat niin vähäiset ettei niitä huomata, tunnisteta tai edes osata liittää perheoloihin. Mitä näkyvämpää oireilu on se todennäköisempää, että tilanteeseen puututaan. Silloinkin todellinen syy saattaa selvitä vasta monen mutkan kautta. On todella yksilöllistä miten lapsi edes reagoi tai käsittelee mielessään väkivaltaa, siksi tuloskin on erilainen. Siinä missä joku kipuilee tilannettaan käytöshäiriöillä, väkivallalla, lintsaamalla tai päihteitä käyttämällä joku toinen saattaa taas vetäytyä kuoreensa ja purkaa olonsa satuttamalla itseään ja joku kolmas taas tappaa kaikki tunteet itsessään ja toimii kuin robottina selvitäkseen. Voi myös olla, että väkivallasta huolimatta lapsi selviytyy ilman isompia ongelmia, etenkin jos lapsella on riittävästi suojaavia tekijöitä ja kykyä purkaa oloaan jollain hyödyllisellä tavalla. Lapsella vaan voi olla keinoja tai mahdollisuuksia purkaa taakkansa paremmilla vaihtoehdoilla esim. Tekemällä opiskeluistaan, harrastuksistaan tai lahjoistaan väylän purkaa oloaan. Silti välivallan kokemus on kaikilla yhtä todellinen ja sen käyttöä ei voi vähätellä tai oikeuttaa millään perusteella.

Se mistä kirjoitat on perheväkivalta. Se on eri asia kuin ruumiillinen kuritus.

Fakta on, että lasten psyykkinen pahoinvointi on lisääntynyt viime aikoina. Mistähän johtuu?

Minä en halua, että minuun kohdistetaan minkäänlaista ruumiillista kuritusta yhtään mistään syystä. Ruumiillista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa aina ja kaikkien kohdalla.

En ole ikinä tavannut lasta, joka haluaisi itseensä kohdistettavan ruumiillista kuritusta.

Tiedän melko monia aikuisia miehiä ja naisia, eri sosioekonomisista taustoista, jotka maksavat suuria summia rahaa, jotta heitä ruoskitaan, piiskataan ja kuristetaan. Tai jotta he voivat dominoida tai tulla dominoiduksi, virtsata tai ulostaa toisen päälle tai olla itse alistettuna. He kokevat sen osaksi seksuaalisia tarpeitaan.

Mistähän johtuisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.

Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.

"Ei niin ennen ollut"

Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.

Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.

Tämä.

Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.

Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.

Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.

Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.

Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.

Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.

Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.

Mistä tiedät, että lastensuojelu puuttuu turhaan perheen asioihin? Oletko varma, että näin on.

Oletko sitä mieltä, ettei kenenkään kuulu auttaa näissä väkivaltatilanteessa.

Sanoinko, ettei kenenkään kuulu auttaa? Ymmärsit aivan väärin. Tilannehan on mennyt sellaiseksi, että nimenomaan sitä huonosti voivien ja kärsivien lasten asemaa pitäisi parantaa. Edelleenkään ei ole oikein keinoja tavoittaa heitä ja kohdistaa apu ensisijaisesti heille. Kun olisikin niin että hätäänsä saisi apua, vaan ei. Ainoa mikä näyttää muuttuneen on se, että nyt kun ilmoituksia tehdään nimettömästikin hyvin matalalla kynnyksellä niin se on vain johtanut siihen että lastensuojelu selvittelee aina vain enemmän sellaistenkin perheiden tilanteita, joissa kaikki on ihan hyvin. Nykysysteemi mahdollistaa myös ilmoitusten tehtailun ihan kiusallaankin, ja vaikka nämä ilmoitukset jossain vaiheessa tunnistettaisiinkin turhiksi niin myös ne ovat pois oikeasti apua tarvitsevien resursseista, ja luonnollisesti aiheuttavat harmia kohteelleen.

Lasun tekemisen kynnystä on madallettu siksikin, että juuri tämmöiset lapset tavoitettaisiin. Usko tai älä Suomessakin tapahtuu paljon väkivaltaa lapsia kohtaan, jotka eivät oireile tai perheestä ei näy selkeitä merkkejä ulos päin että heidät voitaisiin tunnistaa vaan merkit voivat olla hyvinkin pieniä. Se, että joku käyttää systeemiä väärin ja tekee ilmoituksia kiusallaan tai huoli onkin aiheeton ei ole lastensuojelun syytä.

Sitä "väkivaltaa josta ei tule oireita" kutsutaan ruumiilliseksi kuritukseksi ja ulkomailla se on aivan laillista.

Eli sun ongelma on se, ettet saa vapaasti hakata lapsiasi? Siinä tapauksessa ymmärrän, että tämä nykysysteemi ärsyttää.

Missään maassa ei saa vapaasti hakata lapsiaan. Ei Suomessakaan saanut ennen.

Kyse on siitä, että kuinka monta miljardia euroa veronmaksajien rahaa kannattaa vuodessa kaataa tukistajien ja luunapin antajien jahtaamiseen?

Kyse ei ole siitä, kuinka "monta miljardia euroa veronmaksajien rahaa kaadetaan" aikuisten lapsiin kohdistaman väkivaltarikollisuuden torjumiseen.

Kyse on ihmisoikeuksista ja ihmisenä elämisen perusasioista.

Kannattaa pyrkiä johonkin yleissivistävään koulutukseen ajattelun laajentamiseksi tai talousvisaan testaamaan nykyisen ajattelutavan kestävyyttä.

Mikä vaan on nykyään "ihmisoikeus" kun politiikkaa puhutaan. Oikeasti tuollaista ihmisoikeutta ei kuitenkaan ole. Jos olisi, niin sen luulisi olevan käytössä vähintään länsimaissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.

Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.

"Ei niin ennen ollut"

Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.

Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.

Tämä.

Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.

Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.

Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.

Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.

Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.

Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.

Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.

Mistä tiedät, että lastensuojelu puuttuu turhaan perheen asioihin? Oletko varma, että näin on.

Oletko sitä mieltä, ettei kenenkään kuulu auttaa näissä väkivaltatilanteessa.

Sanoinko, ettei kenenkään kuulu auttaa? Ymmärsit aivan väärin. Tilannehan on mennyt sellaiseksi, että nimenomaan sitä huonosti voivien ja kärsivien lasten asemaa pitäisi parantaa. Edelleenkään ei ole oikein keinoja tavoittaa heitä ja kohdistaa apu ensisijaisesti heille. Kun olisikin niin että hätäänsä saisi apua, vaan ei. Ainoa mikä näyttää muuttuneen on se, että nyt kun ilmoituksia tehdään nimettömästikin hyvin matalalla kynnyksellä niin se on vain johtanut siihen että lastensuojelu selvittelee aina vain enemmän sellaistenkin perheiden tilanteita, joissa kaikki on ihan hyvin. Nykysysteemi mahdollistaa myös ilmoitusten tehtailun ihan kiusallaankin, ja vaikka nämä ilmoitukset jossain vaiheessa tunnistettaisiinkin turhiksi niin myös ne ovat pois oikeasti apua tarvitsevien resursseista, ja luonnollisesti aiheuttavat harmia kohteelleen.

Lasun tekemisen kynnystä on madallettu siksikin, että juuri tämmöiset lapset tavoitettaisiin. Usko tai älä Suomessakin tapahtuu paljon väkivaltaa lapsia kohtaan, jotka eivät oireile tai perheestä ei näy selkeitä merkkejä ulos päin että heidät voitaisiin tunnistaa vaan merkit voivat olla hyvinkin pieniä. Se, että joku käyttää systeemiä väärin ja tekee ilmoituksia kiusallaan tai huoli onkin aiheeton ei ole lastensuojelun syytä.

Sitä "väkivaltaa josta ei tule oireita" kutsutaan ruumiilliseksi kuritukseksi ja ulkomailla se on aivan laillista.

Sinulle on ilmeisesti vieras käsitys, että yksilö reagoi yksilöllisesti asioihin, jopa väkivaltaan. Väkivaltaisessa perheessä elänyt lapsi voi oireilla näkyvästi, mutta ihan yhtä mahdollista on että lapsessa ei näy oireita ulospäin tai oireet ovat niin vähäiset ettei niitä huomata, tunnisteta tai edes osata liittää perheoloihin. Mitä näkyvämpää oireilu on se todennäköisempää, että tilanteeseen puututaan. Silloinkin todellinen syy saattaa selvitä vasta monen mutkan kautta. On todella yksilöllistä miten lapsi edes reagoi tai käsittelee mielessään väkivaltaa, siksi tuloskin on erilainen. Siinä missä joku kipuilee tilannettaan käytöshäiriöillä, väkivallalla, lintsaamalla tai päihteitä käyttämällä joku toinen saattaa taas vetäytyä kuoreensa ja purkaa olonsa satuttamalla itseään ja joku kolmas taas tappaa kaikki tunteet itsessään ja toimii kuin robottina selvitäkseen. Voi myös olla, että väkivallasta huolimatta lapsi selviytyy ilman isompia ongelmia, etenkin jos lapsella on riittävästi suojaavia tekijöitä ja kykyä purkaa oloaan jollain hyödyllisellä tavalla. Lapsella vaan voi olla keinoja tai mahdollisuuksia purkaa taakkansa paremmilla vaihtoehdoilla esim. Tekemällä opiskeluistaan, harrastuksistaan tai lahjoistaan väylän purkaa oloaan. Silti välivallan kokemus on kaikilla yhtä todellinen ja sen käyttöä ei voi vähätellä tai oikeuttaa millään perusteella.

Se mistä kirjoitat on perheväkivalta. Se on eri asia kuin ruumiillinen kuritus.

Fakta on, että lasten psyykkinen pahoinvointi on lisääntynyt viime aikoina. Mistähän johtuu?

Minä en halua, että minuun kohdistetaan minkäänlaista ruumiillista kuritusta yhtään mistään syystä. Ruumiillista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa aina ja kaikkien kohdalla.

En ole ikinä tavannut lasta, joka haluaisi itseensä kohdistettavan ruumiillista kuritusta.

Tiedän melko monia aikuisia miehiä ja naisia, eri sosioekonomisista taustoista, jotka maksavat suuria summia rahaa, jotta heitä ruoskitaan, piiskataan ja kuristetaan. Tai jotta he voivat dominoida tai tulla dominoiduksi, virtsata tai ulostaa toisen päälle tai olla itse alistettuna. He kokevat sen osaksi seksuaalisia tarpeitaan.

Mistähän johtuisi?

Positiivisessa kasvatuksessa lapsiin kohdistetaan ainoastaan sellaisia toimenpiteitä joita lapsi itse tahtoo itseensä kohdistettavan. Kaikki muu rikkoo ihmis-, perus- ja lastenoikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.

Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.

"Ei niin ennen ollut"

Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.

Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.

Tämä.

Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.

Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.

Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.

Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.

Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.

Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.

Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.

Mistä tiedät, että lastensuojelu puuttuu turhaan perheen asioihin? Oletko varma, että näin on.

Oletko sitä mieltä, ettei kenenkään kuulu auttaa näissä väkivaltatilanteessa.

Sanoinko, ettei kenenkään kuulu auttaa? Ymmärsit aivan väärin. Tilannehan on mennyt sellaiseksi, että nimenomaan sitä huonosti voivien ja kärsivien lasten asemaa pitäisi parantaa. Edelleenkään ei ole oikein keinoja tavoittaa heitä ja kohdistaa apu ensisijaisesti heille. Kun olisikin niin että hätäänsä saisi apua, vaan ei. Ainoa mikä näyttää muuttuneen on se, että nyt kun ilmoituksia tehdään nimettömästikin hyvin matalalla kynnyksellä niin se on vain johtanut siihen että lastensuojelu selvittelee aina vain enemmän sellaistenkin perheiden tilanteita, joissa kaikki on ihan hyvin. Nykysysteemi mahdollistaa myös ilmoitusten tehtailun ihan kiusallaankin, ja vaikka nämä ilmoitukset jossain vaiheessa tunnistettaisiinkin turhiksi niin myös ne ovat pois oikeasti apua tarvitsevien resursseista, ja luonnollisesti aiheuttavat harmia kohteelleen.

Lasun tekemisen kynnystä on madallettu siksikin, että juuri tämmöiset lapset tavoitettaisiin. Usko tai älä Suomessakin tapahtuu paljon väkivaltaa lapsia kohtaan, jotka eivät oireile tai perheestä ei näy selkeitä merkkejä ulos päin että heidät voitaisiin tunnistaa vaan merkit voivat olla hyvinkin pieniä. Se, että joku käyttää systeemiä väärin ja tekee ilmoituksia kiusallaan tai huoli onkin aiheeton ei ole lastensuojelun syytä.

Sitä "väkivaltaa josta ei tule oireita" kutsutaan ruumiilliseksi kuritukseksi ja ulkomailla se on aivan laillista.

Sinulle on ilmeisesti vieras käsitys, että yksilö reagoi yksilöllisesti asioihin, jopa väkivaltaan. Väkivaltaisessa perheessä elänyt lapsi voi oireilla näkyvästi, mutta ihan yhtä mahdollista on että lapsessa ei näy oireita ulospäin tai oireet ovat niin vähäiset ettei niitä huomata, tunnisteta tai edes osata liittää perheoloihin. Mitä näkyvämpää oireilu on se todennäköisempää, että tilanteeseen puututaan. Silloinkin todellinen syy saattaa selvitä vasta monen mutkan kautta. On todella yksilöllistä miten lapsi edes reagoi tai käsittelee mielessään väkivaltaa, siksi tuloskin on erilainen. Siinä missä joku kipuilee tilannettaan käytöshäiriöillä, väkivallalla, lintsaamalla tai päihteitä käyttämällä joku toinen saattaa taas vetäytyä kuoreensa ja purkaa olonsa satuttamalla itseään ja joku kolmas taas tappaa kaikki tunteet itsessään ja toimii kuin robottina selvitäkseen. Voi myös olla, että väkivallasta huolimatta lapsi selviytyy ilman isompia ongelmia, etenkin jos lapsella on riittävästi suojaavia tekijöitä ja kykyä purkaa oloaan jollain hyödyllisellä tavalla. Lapsella vaan voi olla keinoja tai mahdollisuuksia purkaa taakkansa paremmilla vaihtoehdoilla esim. Tekemällä opiskeluistaan, harrastuksistaan tai lahjoistaan väylän purkaa oloaan. Silti välivallan kokemus on kaikilla yhtä todellinen ja sen käyttöä ei voi vähätellä tai oikeuttaa millään perusteella.

Se mistä kirjoitat on perheväkivalta. Se on eri asia kuin ruumiillinen kuritus.

Fakta on, että lasten psyykkinen pahoinvointi on lisääntynyt viime aikoina. Mistähän johtuu?

Minä en halua, että minuun kohdistetaan minkäänlaista ruumiillista kuritusta yhtään mistään syystä. Ruumiillista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa aina ja kaikkien kohdalla.

En ole ikinä tavannut lasta, joka haluaisi itseensä kohdistettavan ruumiillista kuritusta.

Tiedän melko monia aikuisia miehiä ja naisia, eri sosioekonomisista taustoista, jotka maksavat suuria summia rahaa, jotta heitä ruoskitaan, piiskataan ja kuristetaan. Tai jotta he voivat dominoida tai tulla dominoiduksi, virtsata tai ulostaa toisen päälle tai olla itse alistettuna. He kokevat sen osaksi seksuaalisia tarpeitaan.

Mistähän johtuisi?

Positiivisessa kasvatuksessa lapsiin kohdistetaan ainoastaan sellaisia toimenpiteitä joita lapsi itse tahtoo itseensä kohdistettavan. Kaikki muu rikkoo ihmis-, perus- ja lastenoikeuksia.

Noh, noh, ei se kyllä sitä tarkoita, nyt hassuttelet. Sitäpaitsi, eihän kukaan oikeasti voi tietää, mitä toinen haluaa tai ei halua, varsinkaan kun pikkuiset lapset harvoin osaavat sanoittaa tarpeitaan tai halujaan. Ne ovat aina aikuisen tulkintoja ja päätelmiä, mikä voisi olla lapsen toive tai tarve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.

Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.

"Ei niin ennen ollut"

Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.

Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.

Tämä.

Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.

Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.

Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.

Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.

Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.

Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.

Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.

Mistä tiedät, että lastensuojelu puuttuu turhaan perheen asioihin? Oletko varma, että näin on.

Oletko sitä mieltä, ettei kenenkään kuulu auttaa näissä väkivaltatilanteessa.

Sanoinko, ettei kenenkään kuulu auttaa? Ymmärsit aivan väärin. Tilannehan on mennyt sellaiseksi, että nimenomaan sitä huonosti voivien ja kärsivien lasten asemaa pitäisi parantaa. Edelleenkään ei ole oikein keinoja tavoittaa heitä ja kohdistaa apu ensisijaisesti heille. Kun olisikin niin että hätäänsä saisi apua, vaan ei. Ainoa mikä näyttää muuttuneen on se, että nyt kun ilmoituksia tehdään nimettömästikin hyvin matalalla kynnyksellä niin se on vain johtanut siihen että lastensuojelu selvittelee aina vain enemmän sellaistenkin perheiden tilanteita, joissa kaikki on ihan hyvin. Nykysysteemi mahdollistaa myös ilmoitusten tehtailun ihan kiusallaankin, ja vaikka nämä ilmoitukset jossain vaiheessa tunnistettaisiinkin turhiksi niin myös ne ovat pois oikeasti apua tarvitsevien resursseista, ja luonnollisesti aiheuttavat harmia kohteelleen.

Lasun tekemisen kynnystä on madallettu siksikin, että juuri tämmöiset lapset tavoitettaisiin. Usko tai älä Suomessakin tapahtuu paljon väkivaltaa lapsia kohtaan, jotka eivät oireile tai perheestä ei näy selkeitä merkkejä ulos päin että heidät voitaisiin tunnistaa vaan merkit voivat olla hyvinkin pieniä. Se, että joku käyttää systeemiä väärin ja tekee ilmoituksia kiusallaan tai huoli onkin aiheeton ei ole lastensuojelun syytä.

Sitä "väkivaltaa josta ei tule oireita" kutsutaan ruumiilliseksi kuritukseksi ja ulkomailla se on aivan laillista.

Sinulle on ilmeisesti vieras käsitys, että yksilö reagoi yksilöllisesti asioihin, jopa väkivaltaan. Väkivaltaisessa perheessä elänyt lapsi voi oireilla näkyvästi, mutta ihan yhtä mahdollista on että lapsessa ei näy oireita ulospäin tai oireet ovat niin vähäiset ettei niitä huomata, tunnisteta tai edes osata liittää perheoloihin. Mitä näkyvämpää oireilu on se todennäköisempää, että tilanteeseen puututaan. Silloinkin todellinen syy saattaa selvitä vasta monen mutkan kautta. On todella yksilöllistä miten lapsi edes reagoi tai käsittelee mielessään väkivaltaa, siksi tuloskin on erilainen. Siinä missä joku kipuilee tilannettaan käytöshäiriöillä, väkivallalla, lintsaamalla tai päihteitä käyttämällä joku toinen saattaa taas vetäytyä kuoreensa ja purkaa olonsa satuttamalla itseään ja joku kolmas taas tappaa kaikki tunteet itsessään ja toimii kuin robottina selvitäkseen. Voi myös olla, että väkivallasta huolimatta lapsi selviytyy ilman isompia ongelmia, etenkin jos lapsella on riittävästi suojaavia tekijöitä ja kykyä purkaa oloaan jollain hyödyllisellä tavalla. Lapsella vaan voi olla keinoja tai mahdollisuuksia purkaa taakkansa paremmilla vaihtoehdoilla esim. Tekemällä opiskeluistaan, harrastuksistaan tai lahjoistaan väylän purkaa oloaan. Silti välivallan kokemus on kaikilla yhtä todellinen ja sen käyttöä ei voi vähätellä tai oikeuttaa millään perusteella.

Se mistä kirjoitat on perheväkivalta. Se on eri asia kuin ruumiillinen kuritus.

Fakta on, että lasten psyykkinen pahoinvointi on lisääntynyt viime aikoina. Mistähän johtuu?

Minä en halua, että minuun kohdistetaan minkäänlaista ruumiillista kuritusta yhtään mistään syystä. Ruumiillista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa aina ja kaikkien kohdalla.

En ole ikinä tavannut lasta, joka haluaisi itseensä kohdistettavan ruumiillista kuritusta.

Tiedän melko monia aikuisia miehiä ja naisia, eri sosioekonomisista taustoista, jotka maksavat suuria summia rahaa, jotta heitä ruoskitaan, piiskataan ja kuristetaan. Tai jotta he voivat dominoida tai tulla dominoiduksi, virtsata tai ulostaa toisen päälle tai olla itse alistettuna. He kokevat sen osaksi seksuaalisia tarpeitaan.

Mistähän johtuisi?

Positiivisessa kasvatuksessa lapsiin kohdistetaan ainoastaan sellaisia toimenpiteitä joita lapsi itse tahtoo itseensä kohdistettavan. Kaikki muu rikkoo ihmis-, perus- ja lastenoikeuksia.

Noh, noh, ei se kyllä sitä tarkoita, nyt hassuttelet. Sitäpaitsi, eihän kukaan oikeasti voi tietää, mitä toinen haluaa tai ei halua, varsinkaan kun pikkuiset lapset harvoin osaavat sanoittaa tarpeitaan tai halujaan. Ne ovat aina aikuisen tulkintoja ja päätelmiä, mikä voisi olla lapsen toive tai tarve.

Joka tapauksessa lienemme yhtä mieltä siitä, että lasta ei saa rangaista tai fyysisesti rajoittaa, koska nämä toimenpiteet loukkaavat lapsen koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on psykiatrisia sairauksia, niin jostain syystä tehdään lasu, vaikka lapsi tarvitsisi terveydenhuoltoa.

Kävikö mielessä että a) lapsi voi tarvita myös sosiaalisen puolen tukea=tukihenkilö, joita psyka ei myönnä. b) lapsen sairaus voi johtua osittain kodista/asia täytyy selvittää c) vanhemmat voivat tarvita ekstratukea sillä voivat väsyä arjessa d) suhteessa kouluun voi tarvita tukea. Syitä on paljon, ja eihän lasu tarkoita suoraan asiakkuuteen jäämistä vaan tämän tilanteen ja tuen tarpeen selvittämistä.

Milloin siitä sossun tätistä tuli tällainen kaikkien alojen asiantuntija ja tulppa?

Ei niistä oikeesti tulleetkaan :-) Sossun tätit vaan itse luulee niin. Nykyjärjestelmä on ihan älytön, mätä.

Monella mantereella asuneena olen itse vakuuttunut, että Suomen järjestelmä on yksi parhaista nykyplaneetalla, eikä pelkästään henkilökohtaisesti minulle vaan monenlaisille yhteiskunnan jäsenille. Maksan korkeaa veroprosenttia, jotta hyvät elinmahdollisuudet ja turvallinen arki toteutuisivat mahdollisimman monelle tässä ympäristössä. Se on kaikkien etu.

Maailmalla on muunkinlaisia yhteiskuntajärjestyksiä. Suosittelen vilpittömästi toisenlaisessakin todellisuudessa elämistä ja muuttoa pois täältä, jos kokee Suomen järjestelmän oikeasti mädäksi. Moni on muuttanutkin, moni myös palannut, osa tullut muualta tänne juuri siksi, ettei koe tätä mädäksi vaan tavoittelemisen arvoiseksi. Osaa ei oteta vastaan, vaikka kuinka haluaisivat. Osa ei tulisi vaikka voisi.

Taitaa olla pitkälti myös arvovalinta globaalissa mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien kudelmassa.

Suomen lastensuojelu toimii tismalleen kuin Putinin yhteiskunnan väkivaltakoneisto.

Mielivaltaisesti, summamutikassa ja niin, että uhreilla ei ole oikeusturvaa.

Jopa niin että siinäkin vökivallalla on itsekeksityt nimet: mielivaltainen väkivalta on tukea ja mielivaltainen ilmianto on huoli.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden tapauksen jossa yhteishuoltajuudessa oleva lapsi oli isänsä luona toisessa kaupungissa. Äiti lähti ystävien kanssa baariin ja kun tuli parin tunnin päästä kotiin odotti sosiaalityöntekijä poliisien kanssa ovella. Ilmoittivat että olet ollut ryyppäämässä ja jättänyt lapsen yksin kotiin. Halusivat vielä ensin tarkastaa asunnon ennen kuin suostuivat soittamaan isälle.

Naapurin kyylä ei ollut jostain syystä ilmeisesti huomannut kun isä oli hakenut lapsen aiemmin päivällä.

Mä tiedän kans yhden naapurin "kyylän" joka soitti poliisit siksi että lapsi oli jätetty yksin kotiin.

Lapsen kun piti olla isänsä kanssa, mutta isä jättikin lapsen yksin ja lähti baariin.

Sama isä nykyään ulisee kuinka isillä ei ole mitään oikeuksia lapsiinsa ym p a s k a a ja äiti ja sossut kiusaa

Mulle ihan sama, mitä uhkaillaan. Just oli Hesarissa hyvä artikkeli siitä, kuinka hoitoa tarvitsevat nepsynuoret eivät sitä saa, vaan heidät heivataan lastensuojeluun, jonne eivät kuulu. Olenkin uhkailijoille vastannut että soittakoon vaan tai soitetaan yhdessä, haluatteko meidän sos.työntekijän nimen ja suoran numeron hänelle. Kukaan ei ole edes pyytänyt sitä numeroa, ei kukaan! Päin vastoin, kun sos-täti esim. koulutapaamisissa uhkasi koulua järeämmillä toimilla, loppui lapsen fyysinen kiusaaminen siihen paikkaan - vihdoinkin.

Linkki unohtui:

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000009020049.html?fbclid=IwAR2GuvRa8HYV…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.

Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.

"Ei niin ennen ollut"

Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.

Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.

Tämä.

Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.

Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.

Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.

Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.

Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.

Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.

Kiitos sinulle! :)

Kun on vuosia kuullut haukkuja lapsena niin ei tosiaan kritiikki täällä tunnu missään. Ja todella vain vahvistaa sitä kokemusta, että lasten hyväksi tehtävä työ on entistä merkityksellisempää.

Vaikuttaa siltä että suhtautumisesi on siinä määrin henkilökohtaista, ettet välttämättä ole aivan pätevä arvioimaan näitä asioita laajemmin ja eri näkökulmista. Joku voi olla eri mieltä kanssasi, mutta ei se ole kritiikkiä sinua kohtaan.

Yllättävän moni tuntuu myös ajattelevan että lastensuojelun puolustelijat olisi hyviä, lapsista välittäviä ihmisiä ja lastensuojelua kritisoivat taas lapsia vihaavia hirviöitä. Asia ei kuitenkaan ole ihan noin yksinkertainen, eikä mielipiteen kuuluisi perustua ainoastaan omaan kokemukseen.

Jos kerron oman kokemukseni siitä, että olisin tarvinnut lapsena apua, koska minua pahoinpideltiin ja hätääni ei kukaan kuullut ja saan siitä alapeukkuja niin mistä minä tiedän mistä syystä joku sitä alapeukuttaa.

On aika törkeästi sanottu, että se että olen itse väkivaltaisen lapsuuden kokenut on yhtä kuin en pystyisi mistään muusta näkökulmasta asiaa tarkastelemaan tai sanomani mitätöidään sillä perusteella. Jokainen komentoija täällä kommentoi asiaa omasta subjektiivisesta näkökulmastaan ja taustoistaan. Sinäkin. Joten mikähän muu tarkoituksesi tässä oli kuin nimenomaan kritisoida minua henkilökohtaisesti?

Perustin näkökulmani lastensuojelun tärkeydestä tässä keskustelussa ilmenneisiin asioihin sekä usean vuoden kokemukseen ja tietoon lastensuojelusta, en pelkästään omiin kokemuksiini. Tästä keskustelusta ilmenee, että lastensuojelutyö on todella tärkeää jo sen perusteella, miten moni täällä vastustaa kirjoittajia jotka pelkästään puolustavat lapsen koskemattomuutta, ovat satavarmoja että lastensuojelun ainoa tarkoitus on vainota syyttä perheitä tai suorastaan hehkuttavat miten lapsia tulisi edelleen voida kurittaa.

Lastensuojeluun kohdistuvaa kritiikkiä en väittänyt missään mustavalkoisesti olevan aiheetonta enkä sanonut mitään siitä että sitä kritisoivat yksilöt olisivat automaattisesti jollain tapaa pahoja. Lastensuojelussa on todellakin edelleen paljon kehitettävää ja on varmasti jatkossakin, mutta osa täällä olevista kommenteista todellakin osoitta että sille on kaikessa puutteelisuudessaankin todellinen tarve.