Lue keskustelun säännöt.
Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?
01.09.2022 |
Esim. neuvolassa, koulussa ja terkkarissa on nykyään koko ajan, että jos ette tee niin tai näin niin teemme lastensuojeluilmoituksen.
Koska tämä oikein tuli käytännöksi? En muista, että ainakaan 90-luvulla kukaan olisi puhunut lastensuojeluilmoituksista mitään.
Kommentit (929)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.
Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.
"Ei niin ennen ollut"
Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.
Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.Tämä.
Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.
Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.
Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.
Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.
Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.
Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.
Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.
Jos perheessä kaikki on ihan hyvin, perhe ja etenkin sen aikuiset tajuavat tämän tilanteen itsekin, ja varsinkin ne korkeakoulutetut ammattilaiset tajuavat. Jos ei ongelmia tai avuntarvetta itsellä ole, ei ole mitään muuta ahdistavaakaan tarkastuksessa kuin tietoisuus, että kaikilla ei mene yhtä hyvin kuin itsellä.
Nyt pitää ottaa pää pois omasta navasta ja ymmärtää kokonaisuus, että ilmoitusten johdosta tehtyjen tarkastusten kautta löytyy myös niitä, jotka väittävät kaiken olevan hyvin, vaikka lasten näkökulmasta näin ei ole. Hyvinvoivan perheen arjessa tarkastus on vähäinen ja hetkellinen haitta, mutta huonosti voivalle voi siitä seurata elinikäinen pelastus.
Esim. 12-vuotias lapsi voi hyvin tehdä lasu-ilmoituksen omasta tilanteestaan, vaikka vanhemmat kieltäytyisivät näkemästä perheessä tai omassa toiminnassaan mitään vikaa.
Kenelläkään ei ole Pelle Pelottoman taikalaseja, joilla näet 24/7 rakennusten seinien läpi perheiden elämään, puhumattakaan toisten ihmisten sieluun ja kokemukseen näkemisestä.
Siis, konkreettisesti, miten löydetään avuntarvitsijat, jos he eivät itse kykene tai halua hakea apua?
Ketjussa on linkki tutkimukseen miten se lasu traumatisoi perheen syvästi.
Eikä ne avuntarvitsijat sillä löydy että tehdään kymmeniä tuhansia turhia ilmoituksia ja tädit käyttää aikansa turhuuteen.
No, miten ne avuntarvitsijat LÖYTYVÄT?
Nimby-mentaliteetilla suljetaan vain itseen kohdistuvat vaivat pois, eikä edes haluta tietää, ajatella saati tehdä mitään muiden, apua tarvitsevien hyväksi.
Tällä hetkellä tämä tapa on käytössä, kun parempaakaan ei olla keksitty tai vaivauduttu miettimään.
Kunnes parempi tapa tulee ehdotetuksi mennään tietysti näin. Vai ehdotatko, että lastensuojelullisia palsuja ja arviointeja ei tarvitsisi tehdä tai kaikkiin ilmoituksiin reagoida, koska joukossa voi olla joku keskiluokkainen kuplassaan lilluva hienohelma, joka traumatisoituu siitä, että yhteiskunnassa on muitakin kuin hän ja hänen peilikuvat? Tai että joku "pohjasakan avustustaho" rohkenee tulla heille kotiin katsomaan, hänen yksityiselle alueelleen, jota ei voi traumatisoimatta liata kutsumaton vieras? Oksettavaa nousukasmaisuutta pienten lasten hyvinvoinnin kustannuksella.
Kuulostaa, että olisit valmis vähentämään tarkastuskäyntejä nykyisestä, vaikka siitä seuraisikin yhä puutteellisempi epäkohtiin puuttuminen joillekin huonoissa elinolosuhteissa kasvaville lapsille. Jottet "traumatisoituisi" tarkastuskäynnistä. Haloo, vähän mittasuhteita kehiin tuollaisen termin käytössä. Eiköhän se kaltoinkohdeltu lapsi traumatisoidu hiukkasen enemmän huonossa kodissa.
Samaa ilmaa, vettä ja elintilaa te ylemmyydentuntoisetkin täällä käytätte kuin muutkin kansalaiset. Meilläkin vessa vedetään sillä samalla vedellä, mitä sinä juot hampaita pestessäsi.
Jos et itse asiassa tiedä yhtään mistä puhutaan, niin ei kannata oksentaa vihaasi täällä. Mutta voit laittaa nimesi, niin me kyllä tehdään susta huoli-ilmoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelussa sekoittuu mielestäni hieman lastensuojeluilmoituksen tarkoitus ja sen tekeminen.
Lastensuojeluilmoitus on pelkästään ilmoitus, jonka tarkoitus on käynnistää selvitys onko lapsella kaikki hyvin. Itse ilmoitus ei vielä ole merkki siitä että lapsella on jokin perheessä huonosti eikä välttämättä johda mihinkään toimiin. Sen pohjalta käynnistyvän selvityksen on sitten tarkoitus todeta tarvitaanko jotain toimenpiteitä ja onko niihin aihetta. Joskus jo ilmoituksesta näkyy ettei aihetta ole tai päinvastoin, että aihetta todellakin on.
Lastensuojeluilmoitus on siis vain väline, jonka avulla lastensuojelu pystyy toteuttamaan tarkoitustaan, eli suojella lapsia.
Laki velvoittaa ammattilaisen tekemään lastensuojeluilmoituksen, jos huomaa siihen syyn ja sen voin tehdä myös kansalainen, joka huolestuu esimerkiksi lähipiirissään lapsen hyvinvoinnista. Tehdyt lasut perustuvat aina niihin havaintoihin joita tekijä on tehnyt ja siksi se on subjektiivinen. Tietoa on saatavilla, milloin lasu pitäisi tehdä mutta kaikki eivät sitä osaa käyttää tai eivät välitä. Se ei ole lastensuojelun syytä.
Ja kyllä havaintoihin perustuvat lasut saattavat olla joskus aiheettomia tai väärinymmärryksiin perustuvia, tahallisesti kiusantekona tehtynä tai vaikka huoltajuuskiistan välinekin. Erheet, virheet ja tahallisuus ovat monissa muissakin tärkeissä toiminnoissa arkipäivää.
Lasu on tärkein väline, jolla lastensuojelu ylipäätänsä saa tietoon ne lapset jotka tarvitsevat apua. Suomikin on täynnä tapauksia, joissa lasuja on tehty lukusia mutta lapsi ei siitä huolimatta ole saanut apua ajoissa. Kuomittuminen ei siis pelkästään kerro siitä, että lasujen määrä olisi liiallinen tai tuhia lasuja tehdään liikaa, vaan että resurssit, keinot arvioida ja auttaa lasta ovat vielä puutteelliset.
Todellisuus on se, että yhä useammalla vanhemmalla on ongelmia, ja yhä useampi lapsi voi huonosti joten resurssit kuormittuvat jo todellisenkin tarpeen vuoksi eikä niihin pystytä puuttumaan tarpeen vaatimalla tavalla. Monenlaiset yhteiskunnnalliset ongelmat kuormittavat osaltaan muitakin palveluita, eikä lastensuojelu ole siitä poikkeus.
On totta, että turhat lasut kuormittavat toki entisestään lastensuojelua, koska ne vievät aikaa eikä systeemi ole todella täydellinen, mutta lasu joka todetaan aiheelliseksi ei koskaan ole sellainen kevyin perustein, jos se perustuu todellisiin asioihin. Vanhempi, sukulaiset ja läheiset voivat sen aiheettomaksi kokea, mutta sekään ei ole todiste siitä että todellista syytä ei olisi.
Virheitäkin toki sattuu, mutta uskokaa huvikseen ettei lastensuojelun tarkoituksena ole kytätä kunnollisia perheitä huvikseen ja toteuttaa agendaa, jossa viattomia vanhempia ahdistellaan pelkän muodon vuoksi.
Ongelma on se ettei lastensuojelu pysty tunnistamaan lapsen hätää jos kukaan ei ilmoitusta edes tee. Ja lasua ei monesti voi edes ensisilmäyksellä arvioida monesti aiheelliseksi tai aiheettomaksi, jos lasun syy on ei ole selkeästi perusteeton tai perusteellinen. Siksi näen, että vaikka tervettä järkeä saa ja on hyödyllistä käyttää myös lasuja tehdessä, on hyvä että lasu tehdään enemminkin hieman herkästi kuin jätetään kokonaan tekemättä, jos yhtään herää aidosti epäilys että lapsella tai perheessä ei kaikki ole hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän alaikäinen jäi kahdesti lyhyen ajan sisällä kiinni alkoholin käytöstä. Tehtiin lasu ja ihan oikein että tehtiin. En ymmärrä ap:n vinkumista.
Se, että teistä oli aihetta tehdä lasu ei mitenkään todista, että kaikista muistakin on aihetta.
Alkoholin käytöstä tehdään aina lasu, jos on alaikäinen. Toisaalta tasapuolista. Toisaalta meidän luokasta yläasteella testasi melkein kaikki esim. leirikoulussa alkoa. Eli siitä olisi kertynyt semmoiset reilut parikymmentä lasua kerrasta, jotka kaikki pitää käsitellä virallisesti. Koska olen jo keski-ikäinen, tiedän varmasti että noistakin leirikoululaisista tuli varsin kelpo kansalaisia ilman lasuttamista. Siihen aikaan niitä lasuja tehtiin pikemminkin liian vähän. Nyt määrä on suuri, mutta en ole varma että oikeasti ehditään keskittyä niihin asioihin mitä pitäisi.
Vahvasti eri mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Meidän lapsi jäi 15 v kiinni poliiseille pari kertaa alkosta, muutenkin oli huoli valehtelusta jne. Käynti lasujen luona oli tosi silmiä avaava myös teinille. Sinusta välitetään ja susta ollaan huolissaan. Tämä kirjoittajan mielestä höpöhöpö-käynti auttoi ihan selvästi ja muutti meininkiä ja nyt meillä on hyvinvoiva nuori aikuinen perheessä. Olen ikuisesti kiitollinen järjestelmälle ja upeille sossuille hyvästä yhteistyöstä!
Miten tuosta viimeisestä lauseesta voi olla eri mieltä, perustelisitko? En ole väittänyt, etteikö sinun lapsellasi olisi lastensuojelun tarvetta. Sanoin, että minun nuoruudessani ei vain tehty noita lasuja liukuhihnalta eikä siitä seurannut mitään erikoista vaan ihan kunnon ihmisiä tuli. Minusta lasu pitää tehdä silloin kun on tarve lastensuojelulle. Sanaa höpöhöpö en ole käyttänyt tässä keskustelussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.
Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.
"Ei niin ennen ollut"
Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.
Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.Tämä.
Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.
Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.
Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.
Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.
Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.
Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.
Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.
Jos perheessä kaikki on ihan hyvin, perhe ja etenkin sen aikuiset tajuavat tämän tilanteen itsekin, ja varsinkin ne korkeakoulutetut ammattilaiset tajuavat. Jos ei ongelmia tai avuntarvetta itsellä ole, ei ole mitään muuta ahdistavaakaan tarkastuksessa kuin tietoisuus, että kaikilla ei mene yhtä hyvin kuin itsellä.
Nyt pitää ottaa pää pois omasta navasta ja ymmärtää kokonaisuus, että ilmoitusten johdosta tehtyjen tarkastusten kautta löytyy myös niitä, jotka väittävät kaiken olevan hyvin, vaikka lasten näkökulmasta näin ei ole. Hyvinvoivan perheen arjessa tarkastus on vähäinen ja hetkellinen haitta, mutta huonosti voivalle voi siitä seurata elinikäinen pelastus.
Esim. 12-vuotias lapsi voi hyvin tehdä lasu-ilmoituksen omasta tilanteestaan, vaikka vanhemmat kieltäytyisivät näkemästä perheessä tai omassa toiminnassaan mitään vikaa.
Kenelläkään ei ole Pelle Pelottoman taikalaseja, joilla näet 24/7 rakennusten seinien läpi perheiden elämään, puhumattakaan toisten ihmisten sieluun ja kokemukseen näkemisestä.
Siis, konkreettisesti, miten löydetään avuntarvitsijat, jos he eivät itse kykene tai halua hakea apua?
Ketjussa on linkki tutkimukseen miten se lasu traumatisoi perheen syvästi.
Eikä ne avuntarvitsijat sillä löydy että tehdään kymmeniä tuhansia turhia ilmoituksia ja tädit käyttää aikansa turhuuteen.
No, miten ne avuntarvitsijat LÖYTYVÄT?
Nimby-mentaliteetilla suljetaan vain itseen kohdistuvat vaivat pois, eikä edes haluta tietää, ajatella saati tehdä mitään muiden, apua tarvitsevien hyväksi.
Tällä hetkellä tämä tapa on käytössä, kun parempaakaan ei olla keksitty tai vaivauduttu miettimään.
Kunnes parempi tapa tulee ehdotetuksi mennään tietysti näin. Vai ehdotatko, että lastensuojelullisia palsuja ja arviointeja ei tarvitsisi tehdä tai kaikkiin ilmoituksiin reagoida, koska joukossa voi olla joku keskiluokkainen kuplassaan lilluva hienohelma, joka traumatisoituu siitä, että yhteiskunnassa on muitakin kuin hän ja hänen peilikuvat? Tai että joku "pohjasakan avustustaho" rohkenee tulla heille kotiin katsomaan, hänen yksityiselle alueelleen, jota ei voi traumatisoimatta liata kutsumaton vieras? Oksettavaa nousukasmaisuutta pienten lasten hyvinvoinnin kustannuksella.
Kuulostaa, että olisit valmis vähentämään tarkastuskäyntejä nykyisestä, vaikka siitä seuraisikin yhä puutteellisempi epäkohtiin puuttuminen joillekin huonoissa elinolosuhteissa kasvaville lapsille. Jottet "traumatisoituisi" tarkastuskäynnistä. Haloo, vähän mittasuhteita kehiin tuollaisen termin käytössä. Eiköhän se kaltoinkohdeltu lapsi traumatisoidu hiukkasen enemmän huonossa kodissa.
Samaa ilmaa, vettä ja elintilaa te ylemmyydentuntoisetkin täällä käytätte kuin muutkin kansalaiset. Meilläkin vessa vedetään sillä samalla vedellä, mitä sinä juot hampaita pestessäsi.
Karsimalla turhat ilmoitukset pois.
- nämä jotka kierrätetään lastensuojeluun vaikka kyse on siitä että lapsi haluaa terveydenhuollon palveluja
- selkeästi mt-ongelmaisten kiusanteko
- pois kaikenlaiset epämääräiset subjektiiviset huolet eli lakiteksti kuntoon
- koulu hoitamaan oma osuutensa eli swlvittämään poissaolot itse, hoitamaan koulukiusaaminen itse, selvittämään koulun aiheuttama paha olo itse
- nimettömiä ilmoituksia ei käsitellä
- sanktio perättömille ilmoituksille
Paljon tyhjää puhetta.
nämä jotka kierrätetään lastensuojeluun vaikka kyse on siitä että lapsi haluaa terveydenhuollon palveluja
Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat tällä? Ei lastensuojelun kautta kierrätetä automaattisesti mitään caseja, joissa lapsi tarvitsee terveydenhuollon palveluita. Nuorisopsykiatrian ja lastensuojelun rajapinta on haastava, sillä monesti psyka toteaa, etteivät voi tarjota palveluita, jos nuorella on päihteidenkäyttöä tai kotiolot epävakaat.
selkeästi mt-ongelmaisten kiusanteko
Miten tämä voidaan todeta ilman selvitystyötä? Pitääkö ilmoituksen lisäksi toimittaa lausunto ilmoittajan mielenterveydestä?
pois kaikenlaiset epämääräiset subjektiiviset huolet eli lakiteksti kuntoon
ammattihenkilöt ovat velvollisia salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoittamaan hyvinvointialueelle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää mahdollista lastensuojelun tarpeen selvittämistä
Suora lainaus lastensuojelulaista ja ilmoitusvelvollisuudesta. Mikä kohta tässä on epäselvää? Ja ei, ei ole mahdollista täysin tyhjentävästi kuvata millainen toiminta missäkin tilanteessa ja kenenkin lapsen kohdalla vakavasti vaarantaa tämän kasvun ja kehityksen.
- koulu hoitamaan oma osuutensa eli swlvittämään poissaolot itse, hoitamaan koulukiusaaminen itse, selvittämään koulun aiheuttama paha olo itse
Tämä on koulun asia, eikä liity lastensuojeluun. Lapsen koulunkäyntiongelmiin saattaa liittyä asioita, joihin koulu ei voi vaikuttaa, esim päihteet tai vanhempien välinpitämättömyys.
- nimettömiä ilmoituksia ei käsitellä
Nimettömiä ilmoituksia voi tehdä vain yksityishenkilöt. Nimettömiä ilmoituksia tulee oikeasti todella vähän.
- sanktio perättömille ilmoituksille
Edelleen, mikä on perätön ilmoitus? Se, ettei nimenomaan lastensuojelun asiakkuutta aloiteta? Jos arvioinnin perusteella lapsi/perhe saa apua tilanteeseen esimerkiksi nuorisopsykiatrian tai päihdepalveluiden kautta niin ilmoittajalle sakko?
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa sekoittuu mielestäni hieman lastensuojeluilmoituksen tarkoitus ja sen tekeminen.
Lastensuojeluilmoitus on pelkästään ilmoitus, jonka tarkoitus on käynnistää selvitys onko lapsella kaikki hyvin. Itse ilmoitus ei vielä ole merkki siitä että lapsella on jokin perheessä huonosti eikä välttämättä johda mihinkään toimiin. Sen pohjalta käynnistyvän selvityksen on sitten tarkoitus todeta tarvitaanko jotain toimenpiteitä ja onko niihin aihetta. Joskus jo ilmoituksesta näkyy ettei aihetta ole tai päinvastoin, että aihetta todellakin on.
Lastensuojeluilmoitus on siis vain väline, jonka avulla lastensuojelu pystyy toteuttamaan tarkoitustaan, eli suojella lapsia.Laki velvoittaa ammattilaisen tekemään lastensuojeluilmoituksen, jos huomaa siihen syyn ja sen voin tehdä myös kansalainen, joka huolestuu esimerkiksi lähipiirissään lapsen hyvinvoinnista. Tehdyt lasut perustuvat aina niihin havaintoihin joita tekijä on tehnyt ja siksi se on subjektiivinen. Tietoa on saatavilla, milloin lasu pitäisi tehdä mutta kaikki eivät sitä osaa käyttää tai eivät välitä. Se ei ole lastensuojelun syytä.
Ja kyllä havaintoihin perustuvat lasut saattavat olla joskus aiheettomia tai väärinymmärryksiin perustuvia, tahallisesti kiusantekona tehtynä tai vaikka huoltajuuskiistan välinekin. Erheet, virheet ja tahallisuus ovat monissa muissakin tärkeissä toiminnoissa arkipäivää.
Lasu on tärkein väline, jolla lastensuojelu ylipäätänsä saa tietoon ne lapset jotka tarvitsevat apua. Suomikin on täynnä tapauksia, joissa lasuja on tehty lukusia mutta lapsi ei siitä huolimatta ole saanut apua ajoissa. Kuomittuminen ei siis pelkästään kerro siitä, että lasujen määrä olisi liiallinen tai tuhia lasuja tehdään liikaa, vaan että resurssit, keinot arvioida ja auttaa lasta ovat vielä puutteelliset.
Todellisuus on se, että yhä useammalla vanhemmalla on ongelmia, ja yhä useampi lapsi voi huonosti joten resurssit kuormittuvat jo todellisenkin tarpeen vuoksi eikä niihin pystytä puuttumaan tarpeen vaatimalla tavalla. Monenlaiset yhteiskunnnalliset ongelmat kuormittavat osaltaan muitakin palveluita, eikä lastensuojelu ole siitä poikkeus.
On totta, että turhat lasut kuormittavat toki entisestään lastensuojelua, koska ne vievät aikaa eikä systeemi ole todella täydellinen, mutta lasu joka todetaan aiheelliseksi ei koskaan ole sellainen kevyin perustein, jos se perustuu todellisiin asioihin. Vanhempi, sukulaiset ja läheiset voivat sen aiheettomaksi kokea, mutta sekään ei ole todiste siitä että todellista syytä ei olisi.
Virheitäkin toki sattuu, mutta uskokaa huvikseen ettei lastensuojelun tarkoituksena ole kytätä kunnollisia perheitä huvikseen ja toteuttaa agendaa, jossa viattomia vanhempia ahdistellaan pelkän muodon vuoksi.Ongelma on se ettei lastensuojelu pysty tunnistamaan lapsen hätää jos kukaan ei ilmoitusta edes tee. Ja lasua ei monesti voi edes ensisilmäyksellä arvioida monesti aiheelliseksi tai aiheettomaksi, jos lasun syy on ei ole selkeästi perusteeton tai perusteellinen. Siksi näen, että vaikka tervettä järkeä saa ja on hyödyllistä käyttää myös lasuja tehdessä, on hyvä että lasu tehdään enemminkin hieman herkästi kuin jätetään kokonaan tekemättä, jos yhtään herää aidosti epäilys että lapsella tai perheessä ei kaikki ole hyvin.
Ai että lapsilla on nyt asiat huonommin kuin joskus 50-luvulla? Ei vain ole.
Lasu ei ole portti taivaaseen tai apuun. Sossuilla on rajalliset keinot ja resurssit. Lasu on tarkoitettu tilanteisiin, jossa on lastensuojelun tarve, ei joka perheen seulomiseen. Se seula on neuvola, terkkari, koulu. Ei lasu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.
Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.
"Ei niin ennen ollut"
Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.
Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.Tämä.
Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.
Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.
Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.
Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.
Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.
Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.
Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.
Jos perheessä kaikki on ihan hyvin, perhe ja etenkin sen aikuiset tajuavat tämän tilanteen itsekin, ja varsinkin ne korkeakoulutetut ammattilaiset tajuavat. Jos ei ongelmia tai avuntarvetta itsellä ole, ei ole mitään muuta ahdistavaakaan tarkastuksessa kuin tietoisuus, että kaikilla ei mene yhtä hyvin kuin itsellä.
Nyt pitää ottaa pää pois omasta navasta ja ymmärtää kokonaisuus, että ilmoitusten johdosta tehtyjen tarkastusten kautta löytyy myös niitä, jotka väittävät kaiken olevan hyvin, vaikka lasten näkökulmasta näin ei ole. Hyvinvoivan perheen arjessa tarkastus on vähäinen ja hetkellinen haitta, mutta huonosti voivalle voi siitä seurata elinikäinen pelastus.
Esim. 12-vuotias lapsi voi hyvin tehdä lasu-ilmoituksen omasta tilanteestaan, vaikka vanhemmat kieltäytyisivät näkemästä perheessä tai omassa toiminnassaan mitään vikaa.
Kenelläkään ei ole Pelle Pelottoman taikalaseja, joilla näet 24/7 rakennusten seinien läpi perheiden elämään, puhumattakaan toisten ihmisten sieluun ja kokemukseen näkemisestä.
Siis, konkreettisesti, miten löydetään avuntarvitsijat, jos he eivät itse kykene tai halua hakea apua?
Ketjussa on linkki tutkimukseen miten se lasu traumatisoi perheen syvästi.
Eikä ne avuntarvitsijat sillä löydy että tehdään kymmeniä tuhansia turhia ilmoituksia ja tädit käyttää aikansa turhuuteen.
No, miten ne avuntarvitsijat LÖYTYVÄT?
Nimby-mentaliteetilla suljetaan vain itseen kohdistuvat vaivat pois, eikä edes haluta tietää, ajatella saati tehdä mitään muiden, apua tarvitsevien hyväksi.
Tällä hetkellä tämä tapa on käytössä, kun parempaakaan ei olla keksitty tai vaivauduttu miettimään.
Kunnes parempi tapa tulee ehdotetuksi mennään tietysti näin. Vai ehdotatko, että lastensuojelullisia palsuja ja arviointeja ei tarvitsisi tehdä tai kaikkiin ilmoituksiin reagoida, koska joukossa voi olla joku keskiluokkainen kuplassaan lilluva hienohelma, joka traumatisoituu siitä, että yhteiskunnassa on muitakin kuin hän ja hänen peilikuvat? Tai että joku "pohjasakan avustustaho" rohkenee tulla heille kotiin katsomaan, hänen yksityiselle alueelleen, jota ei voi traumatisoimatta liata kutsumaton vieras? Oksettavaa nousukasmaisuutta pienten lasten hyvinvoinnin kustannuksella.
Kuulostaa, että olisit valmis vähentämään tarkastuskäyntejä nykyisestä, vaikka siitä seuraisikin yhä puutteellisempi epäkohtiin puuttuminen joillekin huonoissa elinolosuhteissa kasvaville lapsille. Jottet "traumatisoituisi" tarkastuskäynnistä. Haloo, vähän mittasuhteita kehiin tuollaisen termin käytössä. Eiköhän se kaltoinkohdeltu lapsi traumatisoidu hiukkasen enemmän huonossa kodissa.
Samaa ilmaa, vettä ja elintilaa te ylemmyydentuntoisetkin täällä käytätte kuin muutkin kansalaiset. Meilläkin vessa vedetään sillä samalla vedellä, mitä sinä juot hampaita pestessäsi.
Karsimalla turhat ilmoitukset pois.
- nämä jotka kierrätetään lastensuojeluun vaikka kyse on siitä että lapsi haluaa terveydenhuollon palveluja
- selkeästi mt-ongelmaisten kiusanteko
- pois kaikenlaiset epämääräiset subjektiiviset huolet eli lakiteksti kuntoon
- koulu hoitamaan oma osuutensa eli swlvittämään poissaolot itse, hoitamaan koulukiusaaminen itse, selvittämään koulun aiheuttama paha olo itse
- nimettömiä ilmoituksia ei käsitellä
- sanktio perättömille ilmoituksille
Paljon tyhjää puhetta.
nämä jotka kierrätetään lastensuojeluun vaikka kyse on siitä että lapsi haluaa terveydenhuollon palveluja
Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat tällä? Ei lastensuojelun kautta kierrätetä automaattisesti mitään caseja, joissa lapsi tarvitsee terveydenhuollon palveluita. Nuorisopsykiatrian ja lastensuojelun rajapinta on haastava, sillä monesti psyka toteaa, etteivät voi tarjota palveluita, jos nuorella on päihteidenkäyttöä tai kotiolot epävakaat.
selkeästi mt-ongelmaisten kiusanteko
Miten tämä voidaan todeta ilman selvitystyötä? Pitääkö ilmoituksen lisäksi toimittaa lausunto ilmoittajan mielenterveydestä?
pois kaikenlaiset epämääräiset subjektiiviset huolet eli lakiteksti kuntoon
ammattihenkilöt ovat velvollisia salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoittamaan hyvinvointialueelle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää mahdollista lastensuojelun tarpeen selvittämistä
Suora lainaus lastensuojelulaista ja ilmoitusvelvollisuudesta. Mikä kohta tässä on epäselvää? Ja ei, ei ole mahdollista täysin tyhjentävästi kuvata millainen toiminta missäkin tilanteessa ja kenenkin lapsen kohdalla vakavasti vaarantaa tämän kasvun ja kehityksen.
- koulu hoitamaan oma osuutensa eli swlvittämään poissaolot itse, hoitamaan koulukiusaaminen itse, selvittämään koulun aiheuttama paha olo itse
Tämä on koulun asia, eikä liity lastensuojeluun. Lapsen koulunkäyntiongelmiin saattaa liittyä asioita, joihin koulu ei voi vaikuttaa, esim päihteet tai vanhempien välinpitämättömyys.
- nimettömiä ilmoituksia ei käsitellä
Nimettömiä ilmoituksia voi tehdä vain yksityishenkilöt. Nimettömiä ilmoituksia tulee oikeasti todella vähän.
- sanktio perättömille ilmoituksille
Edelleen, mikä on perätön ilmoitus? Se, ettei nimenomaan lastensuojelun asiakkuutta aloiteta? Jos arvioinnin perusteella lapsi/perhe saa apua tilanteeseen esimerkiksi nuorisopsykiatrian tai päihdepalveluiden kautta niin ilmoittajalle sakko?
Täyttä puppua suollat.
Perätön ilmoitus on ihan selkeä käsite ja se toimii kaikkialla muualla. Miten se nyt yhtäkkiä on sulle näin vaikea käsittää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.
Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.
"Ei niin ennen ollut"
Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.
Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.Tämä.
Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.
Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.
Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.
Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.
Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.
Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.
Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.
Jos perheessä kaikki on ihan hyvin, perhe ja etenkin sen aikuiset tajuavat tämän tilanteen itsekin, ja varsinkin ne korkeakoulutetut ammattilaiset tajuavat. Jos ei ongelmia tai avuntarvetta itsellä ole, ei ole mitään muuta ahdistavaakaan tarkastuksessa kuin tietoisuus, että kaikilla ei mene yhtä hyvin kuin itsellä.
Nyt pitää ottaa pää pois omasta navasta ja ymmärtää kokonaisuus, että ilmoitusten johdosta tehtyjen tarkastusten kautta löytyy myös niitä, jotka väittävät kaiken olevan hyvin, vaikka lasten näkökulmasta näin ei ole. Hyvinvoivan perheen arjessa tarkastus on vähäinen ja hetkellinen haitta, mutta huonosti voivalle voi siitä seurata elinikäinen pelastus.
Esim. 12-vuotias lapsi voi hyvin tehdä lasu-ilmoituksen omasta tilanteestaan, vaikka vanhemmat kieltäytyisivät näkemästä perheessä tai omassa toiminnassaan mitään vikaa.
Kenelläkään ei ole Pelle Pelottoman taikalaseja, joilla näet 24/7 rakennusten seinien läpi perheiden elämään, puhumattakaan toisten ihmisten sieluun ja kokemukseen näkemisestä.
Siis, konkreettisesti, miten löydetään avuntarvitsijat, jos he eivät itse kykene tai halua hakea apua?
Ketjussa on linkki tutkimukseen miten se lasu traumatisoi perheen syvästi.
Eikä ne avuntarvitsijat sillä löydy että tehdään kymmeniä tuhansia turhia ilmoituksia ja tädit käyttää aikansa turhuuteen.
No, miten ne avuntarvitsijat LÖYTYVÄT?
Nimby-mentaliteetilla suljetaan vain itseen kohdistuvat vaivat pois, eikä edes haluta tietää, ajatella saati tehdä mitään muiden, apua tarvitsevien hyväksi.
Tällä hetkellä tämä tapa on käytössä, kun parempaakaan ei olla keksitty tai vaivauduttu miettimään.
Kunnes parempi tapa tulee ehdotetuksi mennään tietysti näin. Vai ehdotatko, että lastensuojelullisia palsuja ja arviointeja ei tarvitsisi tehdä tai kaikkiin ilmoituksiin reagoida, koska joukossa voi olla joku keskiluokkainen kuplassaan lilluva hienohelma, joka traumatisoituu siitä, että yhteiskunnassa on muitakin kuin hän ja hänen peilikuvat? Tai että joku "pohjasakan avustustaho" rohkenee tulla heille kotiin katsomaan, hänen yksityiselle alueelleen, jota ei voi traumatisoimatta liata kutsumaton vieras? Oksettavaa nousukasmaisuutta pienten lasten hyvinvoinnin kustannuksella.
Kuulostaa, että olisit valmis vähentämään tarkastuskäyntejä nykyisestä, vaikka siitä seuraisikin yhä puutteellisempi epäkohtiin puuttuminen joillekin huonoissa elinolosuhteissa kasvaville lapsille. Jottet "traumatisoituisi" tarkastuskäynnistä. Haloo, vähän mittasuhteita kehiin tuollaisen termin käytössä. Eiköhän se kaltoinkohdeltu lapsi traumatisoidu hiukkasen enemmän huonossa kodissa.
Samaa ilmaa, vettä ja elintilaa te ylemmyydentuntoisetkin täällä käytätte kuin muutkin kansalaiset. Meilläkin vessa vedetään sillä samalla vedellä, mitä sinä juot hampaita pestessäsi.
Karsimalla turhat ilmoitukset pois.
- nämä jotka kierrätetään lastensuojeluun vaikka kyse on siitä että lapsi haluaa terveydenhuollon palveluja
- selkeästi mt-ongelmaisten kiusanteko
- pois kaikenlaiset epämääräiset subjektiiviset huolet eli lakiteksti kuntoon
- koulu hoitamaan oma osuutensa eli swlvittämään poissaolot itse, hoitamaan koulukiusaaminen itse, selvittämään koulun aiheuttama paha olo itse
- nimettömiä ilmoituksia ei käsitellä
- sanktio perättömille ilmoituksille
Paljon tyhjää puhetta.
nämä jotka kierrätetään lastensuojeluun vaikka kyse on siitä että lapsi haluaa terveydenhuollon palveluja
Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat tällä? Ei lastensuojelun kautta kierrätetä automaattisesti mitään caseja, joissa lapsi tarvitsee terveydenhuollon palveluita. Nuorisopsykiatrian ja lastensuojelun rajapinta on haastava, sillä monesti psyka toteaa, etteivät voi tarjota palveluita, jos nuorella on päihteidenkäyttöä tai kotiolot epävakaat.
selkeästi mt-ongelmaisten kiusanteko
Miten tämä voidaan todeta ilman selvitystyötä? Pitääkö ilmoituksen lisäksi toimittaa lausunto ilmoittajan mielenterveydestä?
pois kaikenlaiset epämääräiset subjektiiviset huolet eli lakiteksti kuntoon
ammattihenkilöt ovat velvollisia salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoittamaan hyvinvointialueelle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää mahdollista lastensuojelun tarpeen selvittämistä
Suora lainaus lastensuojelulaista ja ilmoitusvelvollisuudesta. Mikä kohta tässä on epäselvää? Ja ei, ei ole mahdollista täysin tyhjentävästi kuvata millainen toiminta missäkin tilanteessa ja kenenkin lapsen kohdalla vakavasti vaarantaa tämän kasvun ja kehityksen.
- koulu hoitamaan oma osuutensa eli swlvittämään poissaolot itse, hoitamaan koulukiusaaminen itse, selvittämään koulun aiheuttama paha olo itse
Tämä on koulun asia, eikä liity lastensuojeluun. Lapsen koulunkäyntiongelmiin saattaa liittyä asioita, joihin koulu ei voi vaikuttaa, esim päihteet tai vanhempien välinpitämättömyys.
- nimettömiä ilmoituksia ei käsitellä
Nimettömiä ilmoituksia voi tehdä vain yksityishenkilöt. Nimettömiä ilmoituksia tulee oikeasti todella vähän.
- sanktio perättömille ilmoituksille
Edelleen, mikä on perätön ilmoitus? Se, ettei nimenomaan lastensuojelun asiakkuutta aloiteta? Jos arvioinnin perusteella lapsi/perhe saa apua tilanteeseen esimerkiksi nuorisopsykiatrian tai päihdepalveluiden kautta niin ilmoittajalle sakko?
Se vanha systeemi mikä oli vielä 2000-luvun alussa oli hyvä. Silloin sekä mahdolliset ilmoittajat että lastensuojelu saattoivat käyttää maalaisjärkeä. Ei ollut ilmoitusautomaatteja eikä tutkintavelvollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin totaaliyh ja tein 3-vuorotyötä. Yövuoroina lapsi oli hoidossa 19.30-14. Ja siitä voi laskea että tunteja kertyi helposti aika lailla kuukauden mittaan, koska öitä piti tehdä yleensä 3-5 ja muut vuorot siihen päälle. Päiväkodin johtaja sanoi, että jollei tunnit vähene, hän tekee lastensuojeluilmoituksen. Olin järkyttynyt. Yövuorojen jälkeen minun olisi ilmeisesti pitänyt jättää unet kokonaan väliin (nukuin 4h). No, lyhensin työaikaa 80% ja vältyttiin lasulta. Taloudellisesti työssäkäynti oli kannattamatonta, mutta pakko oli tehdä noin.
Minulla oli taas yli tunnin työmatka. Entiinen päiväkodin johtaja ymmärsi, että työ+matkat =lapset ovat hoidossa 10 h ja 5 min. Uusi johtaja ilmoitti, että 10 tunnin ylityksestä tehdään lasu. Onneksi tuli korona ja nykyisin saan tehdä osan töistä kotona...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.
Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.
"Ei niin ennen ollut"
Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.
Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.Tämä.
Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.
Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.
Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.
Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.
Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.
Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.
Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.
Jos perheessä kaikki on ihan hyvin, perhe ja etenkin sen aikuiset tajuavat tämän tilanteen itsekin, ja varsinkin ne korkeakoulutetut ammattilaiset tajuavat. Jos ei ongelmia tai avuntarvetta itsellä ole, ei ole mitään muuta ahdistavaakaan tarkastuksessa kuin tietoisuus, että kaikilla ei mene yhtä hyvin kuin itsellä.
Nyt pitää ottaa pää pois omasta navasta ja ymmärtää kokonaisuus, että ilmoitusten johdosta tehtyjen tarkastusten kautta löytyy myös niitä, jotka väittävät kaiken olevan hyvin, vaikka lasten näkökulmasta näin ei ole. Hyvinvoivan perheen arjessa tarkastus on vähäinen ja hetkellinen haitta, mutta huonosti voivalle voi siitä seurata elinikäinen pelastus.
Esim. 12-vuotias lapsi voi hyvin tehdä lasu-ilmoituksen omasta tilanteestaan, vaikka vanhemmat kieltäytyisivät näkemästä perheessä tai omassa toiminnassaan mitään vikaa.
Kenelläkään ei ole Pelle Pelottoman taikalaseja, joilla näet 24/7 rakennusten seinien läpi perheiden elämään, puhumattakaan toisten ihmisten sieluun ja kokemukseen näkemisestä.
Siis, konkreettisesti, miten löydetään avuntarvitsijat, jos he eivät itse kykene tai halua hakea apua?
Ketjussa on linkki tutkimukseen miten se lasu traumatisoi perheen syvästi.
Eikä ne avuntarvitsijat sillä löydy että tehdään kymmeniä tuhansia turhia ilmoituksia ja tädit käyttää aikansa turhuuteen.
No, miten ne avuntarvitsijat LÖYTYVÄT?
Nimby-mentaliteetilla suljetaan vain itseen kohdistuvat vaivat pois, eikä edes haluta tietää, ajatella saati tehdä mitään muiden, apua tarvitsevien hyväksi.
Tällä hetkellä tämä tapa on käytössä, kun parempaakaan ei olla keksitty tai vaivauduttu miettimään.
Kunnes parempi tapa tulee ehdotetuksi mennään tietysti näin. Vai ehdotatko, että lastensuojelullisia palsuja ja arviointeja ei tarvitsisi tehdä tai kaikkiin ilmoituksiin reagoida, koska joukossa voi olla joku keskiluokkainen kuplassaan lilluva hienohelma, joka traumatisoituu siitä, että yhteiskunnassa on muitakin kuin hän ja hänen peilikuvat? Tai että joku "pohjasakan avustustaho" rohkenee tulla heille kotiin katsomaan, hänen yksityiselle alueelleen, jota ei voi traumatisoimatta liata kutsumaton vieras? Oksettavaa nousukasmaisuutta pienten lasten hyvinvoinnin kustannuksella.
Kuulostaa, että olisit valmis vähentämään tarkastuskäyntejä nykyisestä, vaikka siitä seuraisikin yhä puutteellisempi epäkohtiin puuttuminen joillekin huonoissa elinolosuhteissa kasvaville lapsille. Jottet "traumatisoituisi" tarkastuskäynnistä. Haloo, vähän mittasuhteita kehiin tuollaisen termin käytössä. Eiköhän se kaltoinkohdeltu lapsi traumatisoidu hiukkasen enemmän huonossa kodissa.
Samaa ilmaa, vettä ja elintilaa te ylemmyydentuntoisetkin täällä käytätte kuin muutkin kansalaiset. Meilläkin vessa vedetään sillä samalla vedellä, mitä sinä juot hampaita pestessäsi.
Karsimalla turhat ilmoitukset pois.
- nämä jotka kierrätetään lastensuojeluun vaikka kyse on siitä että lapsi haluaa terveydenhuollon palveluja
- selkeästi mt-ongelmaisten kiusanteko
- pois kaikenlaiset epämääräiset subjektiiviset huolet eli lakiteksti kuntoon
- koulu hoitamaan oma osuutensa eli swlvittämään poissaolot itse, hoitamaan koulukiusaaminen itse, selvittämään koulun aiheuttama paha olo itse
- nimettömiä ilmoituksia ei käsitellä
- sanktio perättömille ilmoituksille
Paljon tyhjää puhetta.
nämä jotka kierrätetään lastensuojeluun vaikka kyse on siitä että lapsi haluaa terveydenhuollon palveluja
Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat tällä? Ei lastensuojelun kautta kierrätetä automaattisesti mitään caseja, joissa lapsi tarvitsee terveydenhuollon palveluita. Nuorisopsykiatrian ja lastensuojelun rajapinta on haastava, sillä monesti psyka toteaa, etteivät voi tarjota palveluita, jos nuorella on päihteidenkäyttöä tai kotiolot epävakaat.
selkeästi mt-ongelmaisten kiusanteko
Miten tämä voidaan todeta ilman selvitystyötä? Pitääkö ilmoituksen lisäksi toimittaa lausunto ilmoittajan mielenterveydestä?
pois kaikenlaiset epämääräiset subjektiiviset huolet eli lakiteksti kuntoon
ammattihenkilöt ovat velvollisia salassapitosäännösten estämättä viipymättä ilmoittamaan hyvinvointialueelle, jos he ovat tehtävässään saaneet tietää lapsesta, jonka hoidon ja huolenpidon tarve, kehitystä vaarantavat olosuhteet tai oma käyttäytyminen edellyttää mahdollista lastensuojelun tarpeen selvittämistä
Suora lainaus lastensuojelulaista ja ilmoitusvelvollisuudesta. Mikä kohta tässä on epäselvää? Ja ei, ei ole mahdollista täysin tyhjentävästi kuvata millainen toiminta missäkin tilanteessa ja kenenkin lapsen kohdalla vakavasti vaarantaa tämän kasvun ja kehityksen.
- koulu hoitamaan oma osuutensa eli swlvittämään poissaolot itse, hoitamaan koulukiusaaminen itse, selvittämään koulun aiheuttama paha olo itse
Tämä on koulun asia, eikä liity lastensuojeluun. Lapsen koulunkäyntiongelmiin saattaa liittyä asioita, joihin koulu ei voi vaikuttaa, esim päihteet tai vanhempien välinpitämättömyys.
- nimettömiä ilmoituksia ei käsitellä
Nimettömiä ilmoituksia voi tehdä vain yksityishenkilöt. Nimettömiä ilmoituksia tulee oikeasti todella vähän.
- sanktio perättömille ilmoituksille
Edelleen, mikä on perätön ilmoitus? Se, ettei nimenomaan lastensuojelun asiakkuutta aloiteta? Jos arvioinnin perusteella lapsi/perhe saa apua tilanteeseen esimerkiksi nuorisopsykiatrian tai päihdepalveluiden kautta niin ilmoittajalle sakko?
Täyttä puppua suollat.
Perätön ilmoitus on ihan selkeä käsite ja se toimii kaikkialla muualla. Miten se nyt yhtäkkiä on sulle näin vaikea käsittää?
Kerro ihmeessä, kun olet niin fiksu. Heitin esimerkin. Onko kyseessä siis ollut perätön ilmoitus?
Olisit nyt kommentoinut muihinkin kohtiin etkä vain yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse en ollut koskaan kuullut kenestäkään, josta olisi tehty lastensuojeluilmoitus, mutta sitten se sattui omalle kohdalle. En oikein ymmärtänyt koko juttua. Koululääkäri teki ilmoituksen tyttärestäni, koska tämä oli niin paljon pois koulusta, kun oli sairaana, ja oikeanlaista parantavaa lääkitystä etsittiin. Kävimme sitten jollain käynnillä sosiaalitoimessa, ihan kivoja tyyppejä siellä oli juttelemassa, mutta totesivat yhteen ääneen, että olemme ihan väärässä paikassa, kun tytär tarvitsee lääketieteellistä hoitoa, eivätkä he siihen liity mitenkään ja asia etenee muutenkin jo omia reittejään.
Koulun henkilökunnan on tehtävä lasu, jos poissaoloja tulee liikaa. Sitä ennen on kyllä pidetty vanhempien kanssa huolikeskusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin totaaliyh ja tein 3-vuorotyötä. Yövuoroina lapsi oli hoidossa 19.30-14. Ja siitä voi laskea että tunteja kertyi helposti aika lailla kuukauden mittaan, koska öitä piti tehdä yleensä 3-5 ja muut vuorot siihen päälle. Päiväkodin johtaja sanoi, että jollei tunnit vähene, hän tekee lastensuojeluilmoituksen. Olin järkyttynyt. Yövuorojen jälkeen minun olisi ilmeisesti pitänyt jättää unet kokonaan väliin (nukuin 4h). No, lyhensin työaikaa 80% ja vältyttiin lasulta. Taloudellisesti työssäkäynti oli kannattamatonta, mutta pakko oli tehdä noin.
Minulla oli taas yli tunnin työmatka. Entiinen päiväkodin johtaja ymmärsi, että työ+matkat =lapset ovat hoidossa 10 h ja 5 min. Uusi johtaja ilmoitti, että 10 tunnin ylityksestä tehdään lasu. Onneksi tuli korona ja nykyisin saan tehdä osan töistä kotona...
Ei lastensuojelu olisi sinulle mitään mahtanut. 10 tunnin ylitys ei ole huostaanottoperuste, ja muita pakkotoimia kuin huostaanotto lastensuojelulla ei ole käytettävissään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä sääntöjen? Ei olla vastaavasta vielä kuultukaan ja olen kuitenkin hyvin usein erimieltä asioista neuvolassakin.
Esim. koulunkäyntiin liittyy sääntöjä, ja kasvatustyöhön yleisestikin. Kannattaa lukea Lastensuojelun käsikirja. Siellä on aika hyvin selostettu, että mikä on sallittua ja mikä ei.
Normaaleille ihmisille nämä "säännöt" ovat itsestäänselvyyksiä, elämäm koululaisile niitä täytyy erikseen opettaa esim. neuvolassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.
Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.
"Ei niin ennen ollut"
Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.
Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.Tämä.
Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.
Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.
Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.
Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.
Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.
Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.
Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.
Jos perheessä kaikki on ihan hyvin, perhe ja etenkin sen aikuiset tajuavat tämän tilanteen itsekin, ja varsinkin ne korkeakoulutetut ammattilaiset tajuavat. Jos ei ongelmia tai avuntarvetta itsellä ole, ei ole mitään muuta ahdistavaakaan tarkastuksessa kuin tietoisuus, että kaikilla ei mene yhtä hyvin kuin itsellä.
Nyt pitää ottaa pää pois omasta navasta ja ymmärtää kokonaisuus, että ilmoitusten johdosta tehtyjen tarkastusten kautta löytyy myös niitä, jotka väittävät kaiken olevan hyvin, vaikka lasten näkökulmasta näin ei ole. Hyvinvoivan perheen arjessa tarkastus on vähäinen ja hetkellinen haitta, mutta huonosti voivalle voi siitä seurata elinikäinen pelastus.
Esim. 12-vuotias lapsi voi hyvin tehdä lasu-ilmoituksen omasta tilanteestaan, vaikka vanhemmat kieltäytyisivät näkemästä perheessä tai omassa toiminnassaan mitään vikaa.
Kenelläkään ei ole Pelle Pelottoman taikalaseja, joilla näet 24/7 rakennusten seinien läpi perheiden elämään, puhumattakaan toisten ihmisten sieluun ja kokemukseen näkemisestä.
Siis, konkreettisesti, miten löydetään avuntarvitsijat, jos he eivät itse kykene tai halua hakea apua?
Ketjussa on linkki tutkimukseen miten se lasu traumatisoi perheen syvästi.
Eikä ne avuntarvitsijat sillä löydy että tehdään kymmeniä tuhansia turhia ilmoituksia ja tädit käyttää aikansa turhuuteen.
No, miten ne avuntarvitsijat LÖYTYVÄT?
Nimby-mentaliteetilla suljetaan vain itseen kohdistuvat vaivat pois, eikä edes haluta tietää, ajatella saati tehdä mitään muiden, apua tarvitsevien hyväksi.
Tällä hetkellä tämä tapa on käytössä, kun parempaakaan ei olla keksitty tai vaivauduttu miettimään.
Kunnes parempi tapa tulee ehdotetuksi mennään tietysti näin. Vai ehdotatko, että lastensuojelullisia palsuja ja arviointeja ei tarvitsisi tehdä tai kaikkiin ilmoituksiin reagoida, koska joukossa voi olla joku keskiluokkainen kuplassaan lilluva hienohelma, joka traumatisoituu siitä, että yhteiskunnassa on muitakin kuin hän ja hänen peilikuvat? Tai että joku "pohjasakan avustustaho" rohkenee tulla heille kotiin katsomaan, hänen yksityiselle alueelleen, jota ei voi traumatisoimatta liata kutsumaton vieras? Oksettavaa nousukasmaisuutta pienten lasten hyvinvoinnin kustannuksella.
Kuulostaa, että olisit valmis vähentämään tarkastuskäyntejä nykyisestä, vaikka siitä seuraisikin yhä puutteellisempi epäkohtiin puuttuminen joillekin huonoissa elinolosuhteissa kasvaville lapsille. Jottet "traumatisoituisi" tarkastuskäynnistä. Haloo, vähän mittasuhteita kehiin tuollaisen termin käytössä. Eiköhän se kaltoinkohdeltu lapsi traumatisoidu hiukkasen enemmän huonossa kodissa.
Samaa ilmaa, vettä ja elintilaa te ylemmyydentuntoisetkin täällä käytätte kuin muutkin kansalaiset. Meilläkin vessa vedetään sillä samalla vedellä, mitä sinä juot hampaita pestessäsi.
Jos et itse asiassa tiedä yhtään mistä puhutaan, niin ei kannata oksentaa vihaasi täällä. Mutta voit laittaa nimesi, niin me kyllä tehdään susta huoli-ilmoitus.
"Me"? Tulisiko samalla listata, ketkä tähän "huolestuneeseen joukkoon" kuuluvat? Ärtyminen edellisen kommentoijan kannanotosta kuulostaa lähinnä siltä, että kalikka kolahti oikeaan koiraan...
Väkivaltakäyttäytymisessä impulsiivisuus, provosoituminen ja heikko tunteidensäätelykyky ovat osa ongelmaa. Ks. Miessakit ym. vertaisryhmäpalvelut.
Jostain syystä tuo kommentti antaa käsityksen, että itseä ärsyttävät kommentit halutaan hiljentää esim. aiheuttamalla vahinkoa, kiusaamalla, eskaloituessaan kenties myös väkivallalla. Kuten joissakin ketjussa esitetyissä lapsuusmuistoissa, joissa isä hakkaa lapsensa, kun on itse mokaillut eikä omaa alkeellisimpiakaan tunteiden- ja impulsiivisuuden hallintataitoja.
Kun kuka vain saa tehdä lapsia yhteisöömme, on yhteisön yhteisen edun mukaista pitää kaikista huolta. Varsinkin niistä, joihin joku toinen yhteisön jäsen kohdistaa väkivaltaa tai sen uhkaa, esim. heitteillejätön muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.
Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.
"Ei niin ennen ollut"
Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.
Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.Tämä.
Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.
Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.
Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.
Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.
Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.
Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.
Kiitos sinulle! :)
Kun on vuosia kuullut haukkuja lapsena niin ei tosiaan kritiikki täällä tunnu missään. Ja todella vain vahvistaa sitä kokemusta, että lasten hyväksi tehtävä työ on entistä merkityksellisempää.
Vaikuttaa siltä että suhtautumisesi on siinä määrin henkilökohtaista, ettet välttämättä ole aivan pätevä arvioimaan näitä asioita laajemmin ja eri näkökulmista. Joku voi olla eri mieltä kanssasi, mutta ei se ole kritiikkiä sinua kohtaan.
Yllättävän moni tuntuu myös ajattelevan että lastensuojelun puolustelijat olisi hyviä, lapsista välittäviä ihmisiä ja lastensuojelua kritisoivat taas lapsia vihaavia hirviöitä. Asia ei kuitenkaan ole ihan noin yksinkertainen, eikä mielipiteen kuuluisi perustua ainoastaan omaan kokemukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on psykiatrisia sairauksia, niin jostain syystä tehdään lasu, vaikka lapsi tarvitsisi terveydenhuoltoa.
Kävikö mielessä että a) lapsi voi tarvita myös sosiaalisen puolen tukea=tukihenkilö, joita psyka ei myönnä. b) lapsen sairaus voi johtua osittain kodista/asia täytyy selvittää c) vanhemmat voivat tarvita ekstratukea sillä voivat väsyä arjessa d) suhteessa kouluun voi tarvita tukea. Syitä on paljon, ja eihän lasu tarkoita suoraan asiakkuuteen jäämistä vaan tämän tilanteen ja tuen tarpeen selvittämistä.
Milloin siitä sossun tätistä tuli tällainen kaikkien alojen asiantuntija ja tulppa?
Ei niistä oikeesti tulleetkaan :-) Sossun tätit vaan itse luulee niin. Nykyjärjestelmä on ihan älytön, mätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.
Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.
"Ei niin ennen ollut"
Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.
Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.Tämä.
Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.
Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.
Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.
Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.
Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.
Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.
Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.
Mistä tiedät, että lastensuojelu puuttuu turhaan perheen asioihin? Oletko varma, että näin on.
Oletko sitä mieltä, ettei kenenkään kuulu auttaa näissä väkivaltatilanteessa.
Sanoinko, ettei kenenkään kuulu auttaa? Ymmärsit aivan väärin. Tilannehan on mennyt sellaiseksi, että nimenomaan sitä huonosti voivien ja kärsivien lasten asemaa pitäisi parantaa. Edelleenkään ei ole oikein keinoja tavoittaa heitä ja kohdistaa apu ensisijaisesti heille. Kun olisikin niin että hätäänsä saisi apua, vaan ei. Ainoa mikä näyttää muuttuneen on se, että nyt kun ilmoituksia tehdään nimettömästikin hyvin matalalla kynnyksellä niin se on vain johtanut siihen että lastensuojelu selvittelee aina vain enemmän sellaistenkin perheiden tilanteita, joissa kaikki on ihan hyvin. Nykysysteemi mahdollistaa myös ilmoitusten tehtailun ihan kiusallaankin, ja vaikka nämä ilmoitukset jossain vaiheessa tunnistettaisiinkin turhiksi niin myös ne ovat pois oikeasti apua tarvitsevien resursseista, ja luonnollisesti aiheuttavat harmia kohteelleen.
Lasun tekemisen kynnystä on madallettu siksikin, että juuri tämmöiset lapset tavoitettaisiin. Usko tai älä Suomessakin tapahtuu paljon väkivaltaa lapsia kohtaan, jotka eivät oireile tai perheestä ei näy selkeitä merkkejä ulos päin että heidät voitaisiin tunnistaa vaan merkit voivat olla hyvinkin pieniä. Se, että joku käyttää systeemiä väärin ja tekee ilmoituksia kiusallaan tai huoli onkin aiheeton ei ole lastensuojelun syytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.
Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.
"Ei niin ennen ollut"
Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.
Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.Tämä.
Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.
Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.
Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.
Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.
Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.
Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.
Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.
Mistä tiedät, että lastensuojelu puuttuu turhaan perheen asioihin? Oletko varma, että näin on.
Oletko sitä mieltä, ettei kenenkään kuulu auttaa näissä väkivaltatilanteessa.
Sanoinko, ettei kenenkään kuulu auttaa? Ymmärsit aivan väärin. Tilannehan on mennyt sellaiseksi, että nimenomaan sitä huonosti voivien ja kärsivien lasten asemaa pitäisi parantaa. Edelleenkään ei ole oikein keinoja tavoittaa heitä ja kohdistaa apu ensisijaisesti heille. Kun olisikin niin että hätäänsä saisi apua, vaan ei. Ainoa mikä näyttää muuttuneen on se, että nyt kun ilmoituksia tehdään nimettömästikin hyvin matalalla kynnyksellä niin se on vain johtanut siihen että lastensuojelu selvittelee aina vain enemmän sellaistenkin perheiden tilanteita, joissa kaikki on ihan hyvin. Nykysysteemi mahdollistaa myös ilmoitusten tehtailun ihan kiusallaankin, ja vaikka nämä ilmoitukset jossain vaiheessa tunnistettaisiinkin turhiksi niin myös ne ovat pois oikeasti apua tarvitsevien resursseista, ja luonnollisesti aiheuttavat harmia kohteelleen.
Lasun tekemisen kynnystä on madallettu siksikin, että juuri tämmöiset lapset tavoitettaisiin. Usko tai älä Suomessakin tapahtuu paljon väkivaltaa lapsia kohtaan, jotka eivät oireile tai perheestä ei näy selkeitä merkkejä ulos päin että heidät voitaisiin tunnistaa vaan merkit voivat olla hyvinkin pieniä. Se, että joku käyttää systeemiä väärin ja tekee ilmoituksia kiusallaan tai huoli onkin aiheeton ei ole lastensuojelun syytä.
Sitä "väkivaltaa josta ei tule oireita" kutsutaan ruumiilliseksi kuritukseksi ja ulkomailla se on aivan laillista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on psykiatrisia sairauksia, niin jostain syystä tehdään lasu, vaikka lapsi tarvitsisi terveydenhuoltoa.
Kävikö mielessä että a) lapsi voi tarvita myös sosiaalisen puolen tukea=tukihenkilö, joita psyka ei myönnä. b) lapsen sairaus voi johtua osittain kodista/asia täytyy selvittää c) vanhemmat voivat tarvita ekstratukea sillä voivat väsyä arjessa d) suhteessa kouluun voi tarvita tukea. Syitä on paljon, ja eihän lasu tarkoita suoraan asiakkuuteen jäämistä vaan tämän tilanteen ja tuen tarpeen selvittämistä.
Milloin siitä sossun tätistä tuli tällainen kaikkien alojen asiantuntija ja tulppa?
Ei niistä oikeesti tulleetkaan :-) Sossun tätit vaan itse luulee niin. Nykyjärjestelmä on ihan älytön, mätä.
Monella mantereella asuneena olen itse vakuuttunut, että Suomen järjestelmä on yksi parhaista nykyplaneetalla, eikä pelkästään henkilökohtaisesti minulle vaan monenlaisille yhteiskunnan jäsenille. Maksan korkeaa veroprosenttia, jotta hyvät elinmahdollisuudet ja turvallinen arki toteutuisivat mahdollisimman monelle tässä ympäristössä. Se on kaikkien etu.
Maailmalla on muunkinlaisia yhteiskuntajärjestyksiä. Suosittelen vilpittömästi toisenlaisessakin todellisuudessa elämistä ja muuttoa pois täältä, jos kokee Suomen järjestelmän oikeasti mädäksi. Moni on muuttanutkin, moni myös palannut, osa tullut muualta tänne juuri siksi, ettei koe tätä mädäksi vaan tavoittelemisen arvoiseksi. Osaa ei oteta vastaan, vaikka kuinka haluaisivat. Osa ei tulisi vaikka voisi.
Taitaa olla pitkälti myös arvovalinta globaalissa mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien kudelmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.
Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.
"Ei niin ennen ollut"
Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.
Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.Tämä.
Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.
Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.
Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.
Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.
Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.
Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.
Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.
Mistä tiedät, että lastensuojelu puuttuu turhaan perheen asioihin? Oletko varma, että näin on.
Oletko sitä mieltä, ettei kenenkään kuulu auttaa näissä väkivaltatilanteessa.
Sanoinko, ettei kenenkään kuulu auttaa? Ymmärsit aivan väärin. Tilannehan on mennyt sellaiseksi, että nimenomaan sitä huonosti voivien ja kärsivien lasten asemaa pitäisi parantaa. Edelleenkään ei ole oikein keinoja tavoittaa heitä ja kohdistaa apu ensisijaisesti heille. Kun olisikin niin että hätäänsä saisi apua, vaan ei. Ainoa mikä näyttää muuttuneen on se, että nyt kun ilmoituksia tehdään nimettömästikin hyvin matalalla kynnyksellä niin se on vain johtanut siihen että lastensuojelu selvittelee aina vain enemmän sellaistenkin perheiden tilanteita, joissa kaikki on ihan hyvin. Nykysysteemi mahdollistaa myös ilmoitusten tehtailun ihan kiusallaankin, ja vaikka nämä ilmoitukset jossain vaiheessa tunnistettaisiinkin turhiksi niin myös ne ovat pois oikeasti apua tarvitsevien resursseista, ja luonnollisesti aiheuttavat harmia kohteelleen.
Lasun tekemisen kynnystä on madallettu siksikin, että juuri tämmöiset lapset tavoitettaisiin. Usko tai älä Suomessakin tapahtuu paljon väkivaltaa lapsia kohtaan, jotka eivät oireile tai perheestä ei näy selkeitä merkkejä ulos päin että heidät voitaisiin tunnistaa vaan merkit voivat olla hyvinkin pieniä. Se, että joku käyttää systeemiä väärin ja tekee ilmoituksia kiusallaan tai huoli onkin aiheeton ei ole lastensuojelun syytä.
Sitä "väkivaltaa josta ei tule oireita" kutsutaan ruumiilliseksi kuritukseksi ja ulkomailla se on aivan laillista.
Eli sun ongelma on se, ettet saa vapaasti hakata lapsiasi? Siinä tapauksessa ymmärrän, että tämä nykysysteemi ärsyttää.
Miten se lastensuojelu ne sitten muka selvittää ulkopuolelta?
Se että joku on huolissaan on subjektiivinen olotila eikä se voi olla syy rikkoa jonkun perheen yksityisyys. Sehän on täysin sen ilmoittajan subjektiivinen elämys, eikä sellainen muuallakaan kelpaa tyyliin musta tuntuu että toi Timppa on raiskaaja.