Lue keskustelun säännöt.
Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?
01.09.2022 |
Esim. neuvolassa, koulussa ja terkkarissa on nykyään koko ajan, että jos ette tee niin tai näin niin teemme lastensuojeluilmoituksen.
Koska tämä oikein tuli käytännöksi? En muista, että ainakaan 90-luvulla kukaan olisi puhunut lastensuojeluilmoituksista mitään.
Kommentit (929)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän alaikäinen jäi kahdesti lyhyen ajan sisällä kiinni alkoholin käytöstä. Tehtiin lasu ja ihan oikein että tehtiin. En ymmärrä ap:n vinkumista.
Se, että teistä oli aihetta tehdä lasu ei mitenkään todista, että kaikista muistakin on aihetta.
Alkoholin käytöstä tehdään aina lasu, jos on alaikäinen. Toisaalta tasapuolista. Toisaalta meidän luokasta yläasteella testasi melkein kaikki esim. leirikoulussa alkoa. Eli siitä olisi kertynyt semmoiset reilut parikymmentä lasua kerrasta, jotka kaikki pitää käsitellä virallisesti. Koska olen jo keski-ikäinen, tiedän varmasti että noistakin leirikoululaisista tuli varsin kelpo kansalaisia ilman lasuttamista. Siihen aikaan niitä lasuja tehtiin pikemminkin liian vähän. Nyt määrä on suuri, mutta en ole varma että oikeasti ehditään keskittyä niihin asioihin mitä pitäisi.
Vahvasti eri mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Meidän lapsi jäi 15 v kiinni poliiseille pari kertaa alkosta, muutenkin oli huoli valehtelusta jne. Käynti lasujen luona oli tosi silmiä avaava myös teinille. Sinusta välitetään ja susta ollaan huolissaan. Tämä kirjoittajan mielestä höpöhöpö-käynti auttoi ihan selvästi ja muutti meininkiä ja nyt meillä on hyvinvoiva nuori aikuinen perheessä. Olen ikuisesti kiitollinen järjestelmälle ja upeille sossuille hyvästä yhteistyöstä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten lasten äitinä, monen lapsen isoäitinä, läheissijaisvanhempana en ole tuollaista kokenut. Edes niiden huostaanottoon päätyneiden kohdalla ei ole ollut mitään väärää. Ei painostamista eikä vainoamista vanhempien suhteen. Viimeiseen asti lastensuojelu pyrkii siihen, että huostaanottoa ei tehtäisi.
Sepä se juuri on tämän ketjun aihe, että kun Vilja-Eerikan jälkeen lakia muutettiin niin että lasun tekemättömyydestä voi saada rangaistuksen, niin niitä lasuja tehdään nyt varmuuden vuoksi ihan joka asiasta. Vaikka tavallisten ihmisten ei ole pakko niitä tehdä, niin asiasta on kirjoitettu niin paljon, että heilläkin se tulee ensimmäisenä mieleen. Nykyään mitä hyvänsä tapahtuu, niin ensimmäinen ehdotus on että tehdään lasu.
Tämä on ihan höpöjuttu.
Missä mielessä? Tällainen lakimuutos on tehty, että viranomainen joutuu vastuuseen, jos ei tee lasua. Kiistätkö tämän? Voipi olla, että tehtiin jo ennen Vilja-Eerikaa, mutta tuolloin lehdistö kirjoitti koko ajan asiasta, jolloin ihmisten mieleen iskostui että koko ajan pitää tehdä lasuja.
Muutos on todellinen. Ei ennen tämmöistä ollut. Vai väitätkö, että oli?
2007.
Vilja Eerika nosti sitten hysterian pintaan.
Se mitä sosiaalipuoli ei ole tehnyt on itsereflektio eli se ei ole pysähtynyt lainkaan miettimään sitä mitä se möhläsi. Kaikki
Toisaalta tämänkin tapauksen yhteydessä se reflektio tehtiin sitten oikeuslaitoksen kautta ja eikö jotkut sosiaalityöntekijät saaneet tuomion. Vaati vain sen, että pienen tytön piti kuolla. Tuolloinkin oli pinnalla se että Vilja-Eerikaan liittyvistä huolista oli moni taho toistuvasti lastensuojeluun yhteydessä mutta se ei häntä pelastanut. Niin en ihan ymmärrä tätä että miten se lisääntyvä ilmoittelu parantaisi kärsivien lasten tilannetta.
Ei se sosiaalipuoli mutään reflektoinut vaan kaatoi kaiken paskan perheiden niskaan vaatimalla näitä huoli-ilmoituksia ja lisäämällä blanketteja ja tylytystä.
Sen sijana että olisi pohdittu yhtään miten siellä meni läpi kahden vuoden nelosraskaus, äitipuolen ranskalaisen feikki-identiteetti ja se että se isän suku pääsi ihan vapaasti mestaroimaan ja päsmäröimään.
Eli se kaikki oma ihan käsittämätön hölmöily jätettiin käsittelemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän alaikäinen jäi kahdesti lyhyen ajan sisällä kiinni alkoholin käytöstä. Tehtiin lasu ja ihan oikein että tehtiin. En ymmärrä ap:n vinkumista.
Se, että teistä oli aihetta tehdä lasu ei mitenkään todista, että kaikista muistakin on aihetta.
Alkoholin käytöstä tehdään aina lasu, jos on alaikäinen. Toisaalta tasapuolista. Toisaalta meidän luokasta yläasteella testasi melkein kaikki esim. leirikoulussa alkoa. Eli siitä olisi kertynyt semmoiset reilut parikymmentä lasua kerrasta, jotka kaikki pitää käsitellä virallisesti. Koska olen jo keski-ikäinen, tiedän varmasti että noistakin leirikoululaisista tuli varsin kelpo kansalaisia ilman lasuttamista. Siihen aikaan niitä lasuja tehtiin pikemminkin liian vähän. Nyt määrä on suuri, mutta en ole varma että oikeasti ehditään keskittyä niihin asioihin mitä pitäisi.
Vahvasti eri mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Meidän lapsi jäi 15 v kiinni poliiseille pari kertaa alkosta, muutenkin oli huoli valehtelusta jne. Käynti lasujen luona oli tosi silmiä avaava myös teinille. Sinusta välitetään ja susta ollaan huolissaan. Tämä kirjoittajan mielestä höpöhöpö-käynti auttoi ihan selvästi ja muutti meininkiä ja nyt meillä on hyvinvoiva nuori aikuinen perheessä. Olen ikuisesti kiitollinen järjestelmälle ja upeille sossuille hyvästä yhteistyöstä!
Ennen jos lapsi juopotteli niin vanhemmat antoivat lapselle kotiarestia, remmiä tms. Nykyään jos lapsi juopottelee, niin vanhempia rangaistaan lasulla.
Vierailija kirjoitti:
Itse en ollut koskaan kuullut kenestäkään, josta olisi tehty lastensuojeluilmoitus, mutta sitten se sattui omalle kohdalle. En oikein ymmärtänyt koko juttua. Koululääkäri teki ilmoituksen tyttärestäni, koska tämä oli niin paljon pois koulusta, kun oli sairaana, ja oikeanlaista parantavaa lääkitystä etsittiin. Kävimme sitten jollain käynnillä sosiaalitoimessa, ihan kivoja tyyppejä siellä oli juttelemassa, mutta totesivat yhteen ääneen, että olemme ihan väärässä paikassa, kun tytär tarvitsee lääketieteellistä hoitoa, eivätkä he siihen liity mitenkään ja asia etenee muutenkin jo omia reittejään.
Tietenkin toivoisi, että viranomaisten kesken tieto liikkuisi, tässä voi toki olla taustalla se ettei ole annettu lupaa tiedonsiirtoon viranomaisten välillä. Joka tapauksessa: eikö tämä ole enemmänkin välittämistä ja sitä, että tytärtäsi halutaan auttaa? Itse en loukkaantuisi, päin vastoin!
En ollut ikinä kuullutkaan lasusta ennen vauva- palstaa. Omat lapset kaksikymppisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.
Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.
"Ei niin ennen ollut"
Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.
Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.Tämä.
Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.
Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.
Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.
Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.
Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.
Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.
Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.
Jos perheessä kaikki on ihan hyvin, perhe ja etenkin sen aikuiset tajuavat tämän tilanteen itsekin, ja varsinkin ne korkeakoulutetut ammattilaiset tajuavat. Jos ei ongelmia tai avuntarvetta itsellä ole, ei ole mitään muuta ahdistavaakaan tarkastuksessa kuin tietoisuus, että kaikilla ei mene yhtä hyvin kuin itsellä.
Nyt pitää ottaa pää pois omasta navasta ja ymmärtää kokonaisuus, että ilmoitusten johdosta tehtyjen tarkastusten kautta löytyy myös niitä, jotka väittävät kaiken olevan hyvin, vaikka lasten näkökulmasta näin ei ole. Hyvinvoivan perheen arjessa tarkastus on vähäinen ja hetkellinen haitta, mutta huonosti voivalle voi siitä seurata elinikäinen pelastus.
Esim. 12-vuotias lapsi voi hyvin tehdä lasu-ilmoituksen omasta tilanteestaan, vaikka vanhemmat kieltäytyisivät näkemästä perheessä tai omassa toiminnassaan mitään vikaa.
Kenelläkään ei ole Pelle Pelottoman taikalaseja, joilla näet 24/7 rakennusten seinien läpi perheiden elämään, puhumattakaan toisten ihmisten sieluun ja kokemukseen näkemisestä.
Siis, konkreettisesti, miten löydetään avuntarvitsijat, jos he eivät itse kykene tai halua hakea apua?
Ketjussa on linkki tutkimukseen miten se lasu traumatisoi perheen syvästi.
Eikä ne avuntarvitsijat sillä löydy että tehdään kymmeniä tuhansia turhia ilmoituksia ja tädit käyttää aikansa turhuuteen.
No, miten ne avuntarvitsijat LÖYTYVÄT?
Nimby-mentaliteetilla suljetaan vain itseen kohdistuvat vaivat pois, eikä edes haluta tietää, ajatella saati tehdä mitään muiden, apua tarvitsevien hyväksi.
Tällä hetkellä tämä tapa on käytössä, kun parempaakaan ei olla keksitty tai vaivauduttu miettimään.
Kunnes parempi tapa tulee ehdotetuksi mennään tietysti näin. Vai ehdotatko, että lastensuojelullisia palsuja ja arviointeja ei tarvitsisi tehdä tai kaikkiin ilmoituksiin reagoida, koska joukossa voi olla joku keskiluokkainen kuplassaan lilluva hienohelma, joka traumatisoituu siitä, että yhteiskunnassa on muitakin kuin hän ja hänen peilikuvat? Tai että joku "pohjasakan avustustaho" rohkenee tulla heille kotiin katsomaan, hänen yksityiselle alueelleen, jota ei voi traumatisoimatta liata kutsumaton vieras? Oksettavaa nousukasmaisuutta pienten lasten hyvinvoinnin kustannuksella.
Kuulostaa, että olisit valmis vähentämään tarkastuskäyntejä nykyisestä, vaikka siitä seuraisikin yhä puutteellisempi epäkohtiin puuttuminen joillekin huonoissa elinolosuhteissa kasvaville lapsille. Jottet "traumatisoituisi" tarkastuskäynnistä. Haloo, vähän mittasuhteita kehiin tuollaisen termin käytössä. Eiköhän se kaltoinkohdeltu lapsi traumatisoidu hiukkasen enemmän huonossa kodissa.
Samaa ilmaa, vettä ja elintilaa te ylemmyydentuntoisetkin täällä käytätte kuin muutkin kansalaiset. Meilläkin vessa vedetään sillä samalla vedellä, mitä sinä juot hampaita pestessäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän alaikäinen jäi kahdesti lyhyen ajan sisällä kiinni alkoholin käytöstä. Tehtiin lasu ja ihan oikein että tehtiin. En ymmärrä ap:n vinkumista.
Se, että teistä oli aihetta tehdä lasu ei mitenkään todista, että kaikista muistakin on aihetta.
Alkoholin käytöstä tehdään aina lasu, jos on alaikäinen. Toisaalta tasapuolista. Toisaalta meidän luokasta yläasteella testasi melkein kaikki esim. leirikoulussa alkoa. Eli siitä olisi kertynyt semmoiset reilut parikymmentä lasua kerrasta, jotka kaikki pitää käsitellä virallisesti. Koska olen jo keski-ikäinen, tiedän varmasti että noistakin leirikoululaisista tuli varsin kelpo kansalaisia ilman lasuttamista. Siihen aikaan niitä lasuja tehtiin pikemminkin liian vähän. Nyt määrä on suuri, mutta en ole varma että oikeasti ehditään keskittyä niihin asioihin mitä pitäisi.
Vahvasti eri mieltä tuosta viimeisestä lauseesta. Meidän lapsi jäi 15 v kiinni poliiseille pari kertaa alkosta, muutenkin oli huoli valehtelusta jne. Käynti lasujen luona oli tosi silmiä avaava myös teinille. Sinusta välitetään ja susta ollaan huolissaan. Tämä kirjoittajan mielestä höpöhöpö-käynti auttoi ihan selvästi ja muutti meininkiä ja nyt meillä on hyvinvoiva nuori aikuinen perheessä. Olen ikuisesti kiitollinen järjestelmälle ja upeille sossuille hyvästä yhteistyöstä!
Ennen jos lapsi juopotteli niin vanhemmat antoivat lapselle kotiarestia, remmiä tms. Nykyään jos lapsi juopottelee, niin vanhempia rangaistaan lasulla.
Apua. Toivottavasti sinulla ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.
Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä.
Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.
Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.
Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.
Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia.
Kyllä ne on. Se juuri on aiheeton, jos sille ei ole lastensuojelun tarvetta. Jestas, miten saadaan yksinkertainen asia vaikeaksi.
Ensinnäkin, mistä voi etukäteen tietää, että ilmoitus on aiheeton?
Toiseksi, palvelutarpeen arviointi ei välttämättä johda lastensuojeluasiakkuuteen, mutta perhe voidaan ohjata muihin sosiaalihuollon palveluihin, koulun oppilashuollon tai psykiatrian palveluihin.
Kolmanneksi, kolmen kuukauden arviointijakso itsessään on interventio ja voi muuttaa perheen tilannetta eikä tarvetta palveluille ole.
Se aiheettomuus pitäisi pyrkiä poissulkemaan ENNEN ilmoituksen tekoa. Nythän siihen ei ole minkäänlaista velvollisuutta eikä edes suositusta vaan pinnalla on ollut enemmänkin sellainen toive, että ilmoitelkaa vain niin paljon kuin sielu sietää että pääsevät nimenomaan sieltä ylityöllistetystä lasusta tonkimaan perheen asioita.
Kuule, ei me lasussa niitä ilmoituksia tehdä. Jos niitä aiheettomia tulee, niin kuka käski tehdä lapsia sekopäiden kanssa, jotka exinä piinaa tai riidellä naapurin akkojen kanssa.
En niin väittänytkään, mutta tällä hetkellä systeeminne on hyvin altis aiheettomille ilmoituksille kun ei ilmeisesti lainkaan kannusteta väärinkäsitysten poissulkemiseksi selvittämään asiaa ennen ilmoituksen tekoa. Ja noin vain näköjään sielläkin puolella närkästytään vaikka en suoraan teitä syyttänyt.
Toisaalta, jos joku lasu-pomo mediassa kannustaa kansaa alvariinsa ilmoittelemaan niin voihan sen moni ihan aiheellisesti tulkita niin että ammattikuntanne hyväksyy tämän nykyisen ilmianto/näpäytys/kiusaamis tms. -ilmapiirin.
Miten sitä asiaa voi selvittää joku päiväkodin hoitsu? Kysyä vanhemmilta, että "hakkaatko lastasi?" luuletko että vanhempi myöntää vaikka hakkaisikin? (itseasiassa missään nimessä ei saa mennä kyselemään lapselta eikä varsinkaan vanhemmilta, poliisilla on koulutus kuulusteluun).
Tai kysyä vanhemmalta että etkö anna tarpeeksi ruokaa lapsellesi? Tai oletko joka iltä kännissä/käytätkö huumeita?
Haloo nyt oikeasti, ei varhaiskasvatuksen työntekijöillä ole koulutusta eikä valtuuksia lähteä selvittelemään tuollaisia asioita.
No sitä voi edimerkiksi kysyä lapselle onko tää kaatunut pyörällä kun polvessa on mustelma.
Eikä sinkoilla seinille ja alkaa tahkota huolilasuja.
Kenelle tulee edes mieleen arvioida lasun tarvetta, jos lapsella on polvessa mustelma? Aivan sairasta. Mulla on itsellänikin nyt sääressä hervoton mustelma, eikä mitään hajua, mistä se on tullut. Varmaan olen kalauttanut johonkin touhutessani, mutta enpä nyt jälkikäteen osaa yhdistää, että missähän vaiheessa tuo olisi tullut (alkoholilla ei ole osuutta asiaan, sen voin luvata :D ).
Lapsilla on aina polvet ja sääret mustelmilla varsinkin kesäisin, kun ei ole toppavaatteita suojana, kun kiipeilevät, kompuroivat ja konttailevat kaiken maailman kivikoissa, metsiköissä ja kotonakin. Ja siis ihan isompikin lapsi konttailee, kun vaikka leikkii lattialla tai ulkona maassa. Ihan riittää, että pelailevat jotain sählyn tapaista, niin voi tulla mustelmia. Ei lapsi varmasti pysty jälkikäteen sanomaan, mistä mustelma on tullut, ellei ole todella pahasti itseään satuttanut.
Olisin enemmän ihmeissään, jos jollain lapsella ei ole mustelmia jaloissa, että onko häntä päästetty ulos ollenkaan ja istuuko kotonakin vain sohvalla telkkaria katsomassa, kun ei mitään jälkiä elämästä ole tullut.
80 luvulla kaikki teinit meidän luokalla käytti Alkoa. Ihan normaaleja aikuisia heistä silti tuli. Asiantuntijoita, yritysmaailmassa, monet hyvinkin menestyneitä. Yksi on tvssä kommentoimassa tämän tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten lasten äitinä, monen lapsen isoäitinä, läheissijaisvanhempana en ole tuollaista kokenut. Edes niiden huostaanottoon päätyneiden kohdalla ei ole ollut mitään väärää. Ei painostamista eikä vainoamista vanhempien suhteen. Viimeiseen asti lastensuojelu pyrkii siihen, että huostaanottoa ei tehtäisi.
Sepä se juuri on tämän ketjun aihe, että kun Vilja-Eerikan jälkeen lakia muutettiin niin että lasun tekemättömyydestä voi saada rangaistuksen, niin niitä lasuja tehdään nyt varmuuden vuoksi ihan joka asiasta. Vaikka tavallisten ihmisten ei ole pakko niitä tehdä, niin asiasta on kirjoitettu niin paljon, että heilläkin se tulee ensimmäisenä mieleen. Nykyään mitä hyvänsä tapahtuu, niin ensimmäinen ehdotus on että tehdään lasu.
Tämä on ihan höpöjuttu.
Missä mielessä? Tällainen lakimuutos on tehty, että viranomainen joutuu vastuuseen, jos ei tee lasua. Kiistätkö tämän? Voipi olla, että tehtiin jo ennen Vilja-Eerikaa, mutta tuolloin lehdistö kirjoitti koko ajan asiasta, jolloin ihmisten mieleen iskostui että koko ajan pitää tehdä lasuja.
Muutos on todellinen. Ei ennen tämmöistä ollut. Vai väitätkö, että oli?
2007.
Vilja Eerika nosti sitten hysterian pintaan.
Se mitä sosiaalipuoli ei ole tehnyt on itsereflektio eli se ei ole pysähtynyt lainkaan miettimään sitä mitä se möhläsi. Kaikki
Toisaalta tämänkin tapauksen yhteydessä se reflektio tehtiin sitten oikeuslaitoksen kautta ja eikö jotkut sosiaalityöntekijät saaneet tuomion. Vaati vain sen, että pienen tytön piti kuolla. Tuolloinkin oli pinnalla se että Vilja-Eerikaan liittyvistä huolista oli moni taho toistuvasti lastensuojeluun yhteydessä mutta se ei häntä pelastanut. Niin en ihan ymmärrä tätä että miten se lisääntyvä ilmoittelu parantaisi kärsivien lasten tilannetta.
Ei se sosiaalipuoli mutään reflektoinut vaan kaatoi kaiken paskan perheiden niskaan vaatimalla näitä huoli-ilmoituksia ja lisäämällä blanketteja ja tylytystä.
Sen sijana että olisi pohdittu yhtään miten siellä meni läpi kahden vuoden nelosraskaus, äitipuolen ranskalaisen feikki-identiteetti ja se että se isän suku pääsi ihan vapaasti mestaroimaan ja päsmäröimään.
Eli se kaikki oma ihan käsittämätön hölmöily jätettiin käsittelemättä.
Siis tuolloin tosiaan ihan oikeudessa todettiin nimenomaan lastensuojelun tehneen virheitä, mutta olet oikeassa, se ei kai johtanut muutoksiin lastensuojelun sisällä. Ainoa muutos on tuo madaltunut ilmoittamiskynnys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten lasten äitinä, monen lapsen isoäitinä, läheissijaisvanhempana en ole tuollaista kokenut. Edes niiden huostaanottoon päätyneiden kohdalla ei ole ollut mitään väärää. Ei painostamista eikä vainoamista vanhempien suhteen. Viimeiseen asti lastensuojelu pyrkii siihen, että huostaanottoa ei tehtäisi.
Sepä se juuri on tämän ketjun aihe, että kun Vilja-Eerikan jälkeen lakia muutettiin niin että lasun tekemättömyydestä voi saada rangaistuksen, niin niitä lasuja tehdään nyt varmuuden vuoksi ihan joka asiasta. Vaikka tavallisten ihmisten ei ole pakko niitä tehdä, niin asiasta on kirjoitettu niin paljon, että heilläkin se tulee ensimmäisenä mieleen. Nykyään mitä hyvänsä tapahtuu, niin ensimmäinen ehdotus on että tehdään lasu.
Tämä on ihan höpöjuttu.
Missä mielessä? Tällainen lakimuutos on tehty, että viranomainen joutuu vastuuseen, jos ei tee lasua. Kiistätkö tämän? Voipi olla, että tehtiin jo ennen Vilja-Eerikaa, mutta tuolloin lehdistö kirjoitti koko ajan asiasta, jolloin ihmisten mieleen iskostui että koko ajan pitää tehdä lasuja.
Muutos on todellinen. Ei ennen tämmöistä ollut. Vai väitätkö, että oli?
2007.
Vilja Eerika nosti sitten hysterian pintaan.
Se mitä sosiaalipuoli ei ole tehnyt on itsereflektio eli se ei ole pysähtynyt lainkaan miettimään sitä mitä se möhläsi. Kaikki
Toisaalta tämänkin tapauksen yhteydessä se reflektio tehtiin sitten oikeuslaitoksen kautta ja eikö jotkut sosiaalityöntekijät saaneet tuomion. Vaati vain sen, että pienen tytön piti kuolla. Tuolloinkin oli pinnalla se että Vilja-Eerikaan liittyvistä huolista oli moni taho toistuvasti lastensuojeluun yhteydessä mutta se ei häntä pelastanut. Niin en ihan ymmärrä tätä että miten se lisääntyvä ilmoittelu parantaisi kärsivien lasten tilannetta.
Eipä mitään voida tehdä ellei ilmoiteta.
Ongelma on siis enemmän se, ettei puututa tarpeeksi.
Eerikan jälkeen ei ole ollut muutosta ennenkin on olut velvollisuus ilmoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.
Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.
"Ei niin ennen ollut"
Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.
Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.Tämä.
Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.
Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.
Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.
Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.
Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.
Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.
Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.
Jos perheessä kaikki on ihan hyvin, perhe ja etenkin sen aikuiset tajuavat tämän tilanteen itsekin, ja varsinkin ne korkeakoulutetut ammattilaiset tajuavat. Jos ei ongelmia tai avuntarvetta itsellä ole, ei ole mitään muuta ahdistavaakaan tarkastuksessa kuin tietoisuus, että kaikilla ei mene yhtä hyvin kuin itsellä.
Nyt pitää ottaa pää pois omasta navasta ja ymmärtää kokonaisuus, että ilmoitusten johdosta tehtyjen tarkastusten kautta löytyy myös niitä, jotka väittävät kaiken olevan hyvin, vaikka lasten näkökulmasta näin ei ole. Hyvinvoivan perheen arjessa tarkastus on vähäinen ja hetkellinen haitta, mutta huonosti voivalle voi siitä seurata elinikäinen pelastus.
Esim. 12-vuotias lapsi voi hyvin tehdä lasu-ilmoituksen omasta tilanteestaan, vaikka vanhemmat kieltäytyisivät näkemästä perheessä tai omassa toiminnassaan mitään vikaa.
Kenelläkään ei ole Pelle Pelottoman taikalaseja, joilla näet 24/7 rakennusten seinien läpi perheiden elämään, puhumattakaan toisten ihmisten sieluun ja kokemukseen näkemisestä.
Siis, konkreettisesti, miten löydetään avuntarvitsijat, jos he eivät itse kykene tai halua hakea apua?
Ketjussa on linkki tutkimukseen miten se lasu traumatisoi perheen syvästi.
Eikä ne avuntarvitsijat sillä löydy että tehdään kymmeniä tuhansia turhia ilmoituksia ja tädit käyttää aikansa turhuuteen.
No, miten ne avuntarvitsijat LÖYTYVÄT?
Nimby-mentaliteetilla suljetaan vain itseen kohdistuvat vaivat pois, eikä edes haluta tietää, ajatella saati tehdä mitään muiden, apua tarvitsevien hyväksi.
Tällä hetkellä tämä tapa on käytössä, kun parempaakaan ei olla keksitty tai vaivauduttu miettimään.
Kunnes parempi tapa tulee ehdotetuksi mennään tietysti näin. Vai ehdotatko, että lastensuojelullisia palsuja ja arviointeja ei tarvitsisi tehdä tai kaikkiin ilmoituksiin reagoida, koska joukossa voi olla joku keskiluokkainen kuplassaan lilluva hienohelma, joka traumatisoituu siitä, että yhteiskunnassa on muitakin kuin hän ja hänen peilikuvat? Tai että joku "pohjasakan avustustaho" rohkenee tulla heille kotiin katsomaan, hänen yksityiselle alueelleen, jota ei voi traumatisoimatta liata kutsumaton vieras? Oksettavaa nousukasmaisuutta pienten lasten hyvinvoinnin kustannuksella.
Kuulostaa, että olisit valmis vähentämään tarkastuskäyntejä nykyisestä, vaikka siitä seuraisikin yhä puutteellisempi epäkohtiin puuttuminen joillekin huonoissa elinolosuhteissa kasvaville lapsille. Jottet "traumatisoituisi" tarkastuskäynnistä. Haloo, vähän mittasuhteita kehiin tuollaisen termin käytössä. Eiköhän se kaltoinkohdeltu lapsi traumatisoidu hiukkasen enemmän huonossa kodissa.
Samaa ilmaa, vettä ja elintilaa te ylemmyydentuntoisetkin täällä käytätte kuin muutkin kansalaiset. Meilläkin vessa vedetään sillä samalla vedellä, mitä sinä juot hampaita pestessäsi.
Karsimalla turhat ilmoitukset pois.
- nämä jotka kierrätetään lastensuojeluun vaikka kyse on siitä että lapsi haluaa terveydenhuollon palveluja
- selkeästi mt-ongelmaisten kiusanteko
- pois kaikenlaiset epämääräiset subjektiiviset huolet eli lakiteksti kuntoon
- koulu hoitamaan oma osuutensa eli swlvittämään poissaolot itse, hoitamaan koulukiusaaminen itse, selvittämään koulun aiheuttama paha olo itse
- nimettömiä ilmoituksia ei käsitellä
- sanktio perättömille ilmoituksille
Ai ei meille vaan. Tapahtui päinvastoin. Joku oli tehnyt ilmon eikä otettu yhteyttä, vaikka aina pitäisi. Sattumuksien kautta sain selville, että kyseinen ilmo oli tehty. Ihan surkuhupaisaa sillisalaattia koko touhu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.
Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä.
Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.
Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.
Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.
Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia.
Kyllä ne on. Se juuri on aiheeton, jos sille ei ole lastensuojelun tarvetta. Jestas, miten saadaan yksinkertainen asia vaikeaksi.
Ensinnäkin, mistä voi etukäteen tietää, että ilmoitus on aiheeton?
Toiseksi, palvelutarpeen arviointi ei välttämättä johda lastensuojeluasiakkuuteen, mutta perhe voidaan ohjata muihin sosiaalihuollon palveluihin, koulun oppilashuollon tai psykiatrian palveluihin.
Kolmanneksi, kolmen kuukauden arviointijakso itsessään on interventio ja voi muuttaa perheen tilannetta eikä tarvetta palveluille ole.
Se aiheettomuus pitäisi pyrkiä poissulkemaan ENNEN ilmoituksen tekoa. Nythän siihen ei ole minkäänlaista velvollisuutta eikä edes suositusta vaan pinnalla on ollut enemmänkin sellainen toive, että ilmoitelkaa vain niin paljon kuin sielu sietää että pääsevät nimenomaan sieltä ylityöllistetystä lasusta tonkimaan perheen asioita.
Kuule, ei me lasussa niitä ilmoituksia tehdä. Jos niitä aiheettomia tulee, niin kuka käski tehdä lapsia sekopäiden kanssa, jotka exinä piinaa tai riidellä naapurin akkojen kanssa.
En niin väittänytkään, mutta tällä hetkellä systeeminne on hyvin altis aiheettomille ilmoituksille kun ei ilmeisesti lainkaan kannusteta väärinkäsitysten poissulkemiseksi selvittämään asiaa ennen ilmoituksen tekoa. Ja noin vain näköjään sielläkin puolella närkästytään vaikka en suoraan teitä syyttänyt.
Toisaalta, jos joku lasu-pomo mediassa kannustaa kansaa alvariinsa ilmoittelemaan niin voihan sen moni ihan aiheellisesti tulkita niin että ammattikuntanne hyväksyy tämän nykyisen ilmianto/näpäytys/kiusaamis tms. -ilmapiirin.
Miten sitä asiaa voi selvittää joku päiväkodin hoitsu? Kysyä vanhemmilta, että "hakkaatko lastasi?" luuletko että vanhempi myöntää vaikka hakkaisikin? (itseasiassa missään nimessä ei saa mennä kyselemään lapselta eikä varsinkaan vanhemmilta, poliisilla on koulutus kuulusteluun).
Tai kysyä vanhemmalta että etkö anna tarpeeksi ruokaa lapsellesi? Tai oletko joka iltä kännissä/käytätkö huumeita?
Haloo nyt oikeasti, ei varhaiskasvatuksen työntekijöillä ole koulutusta eikä valtuuksia lähteä selvittelemään tuollaisia asioita.
No sitä voi edimerkiksi kysyä lapselle onko tää kaatunut pyörällä kun polvessa on mustelma.
Eikä sinkoilla seinille ja alkaa tahkota huolilasuja.
Kenelle tulee edes mieleen arvioida lasun tarvetta, jos lapsella on polvessa mustelma? Aivan sairasta. Mulla on itsellänikin nyt sääressä hervoton mustelma, eikä mitään hajua, mistä se on tullut. Varmaan olen kalauttanut johonkin touhutessani, mutta enpä nyt jälkikäteen osaa yhdistää, että missähän vaiheessa tuo olisi tullut (alkoholilla ei ole osuutta asiaan, sen voin luvata :D ).
Lapsilla on aina polvet ja sääret mustelmilla varsinkin kesäisin, kun ei ole toppavaatteita suojana, kun kiipeilevät, kompuroivat ja konttailevat kaiken maailman kivikoissa, metsiköissä ja kotonakin. Ja siis ihan isompikin lapsi konttailee, kun vaikka leikkii lattialla tai ulkona maassa. Ihan riittää, että pelailevat jotain sählyn tapaista, niin voi tulla mustelmia. Ei lapsi varmasti pysty jälkikäteen sanomaan, mistä mustelma on tullut, ellei ole todella pahasti itseään satuttanut.
Olisin enemmän ihmeissään, jos jollain lapsella ei ole mustelmia jaloissa, että onko häntä päästetty ulos ollenkaan ja istuuko kotonakin vain sohvalla telkkaria katsomassa, kun ei mitään jälkiä elämästä ole tullut.
Mutta asenneilmapiiri nykyään on sellainen, että mielummin varmuudeksi käytetään asia lastensuojelun ja ehkä poliisinkin kautta ja vielä vanhempien yllätykseksi, etteivät pääse manipuloimaan tutkintaa.
Vierailija kirjoitti:
80 luvulla kaikki teinit meidän luokalla käytti Alkoa. Ihan normaaleja aikuisia heistä silti tuli. Asiantuntijoita, yritysmaailmassa, monet hyvinkin menestyneitä. Yksi on tvssä kommentoimassa tämän tästä.
Eli mielestäsi ulkoinen menestys kertoo, ettei henkilöllä ole traumoja tms menneisyydessään?
Vierailija kirjoitti:
80 luvulla kaikki teinit meidän luokalla käytti Alkoa. Ihan normaaleja aikuisia heistä silti tuli. Asiantuntijoita, yritysmaailmassa, monet hyvinkin menestyneitä. Yksi on tvssä kommentoimassa tämän tästä.
Totta tämäkin, me olimme viimeinen juoppo sukupolvi.
Nykyään teinit on paljon fiksumpia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kaikki on hyvin niin ei lasuista puhuta mitään. Jos perheen toiminta näyttää siltä, että lapsen kehitys ja hyvinvointi vaarantuu niin tehdään lasu. Ei niitä ainakaan koulusta helpolla tehdä vaan taustalla on aina perusteltu huoli lapsen hyvinvoinnista. Tietysti joskus tapahtuu ylilyöntejä ja joku koulun työntekijä voi itse olla pöpi, mutta tämä on marginaalinen ilmiö. Lasua ei tarvitse pelätä sillä sitä kautta voi saada sellaista apua mitä ei itse tajunnut tarvitsevansa ja perheen arki voi helpottua paljon. Lasu ei tarkoita huostaanottoa tai jotain kamalaa.
Mistä se sitten johtuu, että lasu on sana joka on kaikkien huulilla? Ei niin ennen ollut.
"Ei niin ennen ollut"
Olisipa ollut. Ennen katsottiin että ikävät asiat ovat perheen omia asioita.
Minutkin olisi pitänyt 80-luvulla huostaanottaa, väkivaltainen isä ja hiirulaisäiti josta ei ollut puolustamaan lastaan. Jopa valehteli isälle että olisin lähtenyt luvatta viikonlopuksi kaverin perheen kanssa mökille. Äiti antoi luvan ja kun tajusi että isä suuttui, valehteli hänelle silmät kirkkaina. Selkäsaunahan siitä seurasi. Äiti päätti antaa minut hakattavaksi jotta oma nahka säästyy iskulta.Tämä.
Voiko joku tosissaan sanoa, ettei yksi yksittäinen tapaus tai ihminen merkitse suuressa mittakaavassa? Kyllä merkitsee.
Tuon edellisen kirjoittajan elämä olisi voinut olla hyvin erilainen. On vastenmielistä, että tässä maassa vanhemmat ja muut sijaishuoltajat yhä voivat vastustaa lapsen parhaan edistämistä. Kaikenlainen lapsiin kohdistuva fyysinen, psyykkinen ja seksuaalinen väkivalta ja hyväksikäyttö on kuvottavaa. Jo se on henkistä vallankäyttöä, että pyrkii estämään lapsen kotiolojen tarkastamisen, valehtelee niistä tai jättää ilmoittamatta, kun tietää tai epäilee lapsen olevan vaarassa.
Ahdistaa tuon edellisen kirjoittajan puolesta. Yksikään aikuinen ei pelastanut häntä tuollaisen väkivallan armoilta. Raivostuttavaa.
Olen eri henkilö, mutta minulla oli myös väkivaltainen isä joka rankaisi väkivallalla silloinkin kun syy ei ollut minun. Syyksi riitti mikä vain. Minua on piiskattu väkivaltaisesti siitäkin kun isä itse raivopäissään osui kenkälankilla tapettiin kädellä ja minulle on huudettu siitäkin kun kompastuessani polveni on ollut verillä. Lasua ei koskaan kai kukaan perheestäni tehty vaikka luulen, että lasten huudot kuuluivat viereisiin asuntoihin vuosien ajan. Äitini oli liian heikko, jotta olisi suojellut lapsiaan. Aikuisena mietin, millaista olisi ollut elää elämä turvallisessa perheessä ja millainen ihminen olisin ilman traumoja. Olen käsitellyt asioita terapiassa vuosia mutta olen edelleen surullinen siitä, ettei minulla ollut kotia missä ei olisi tarvinnut pelätä.
Juuri näin. Kiitos rohkeudestasi jakaa totuus muillekin. Jo se auttaa niitä, jotka kituvat juuri nyt samassa tilanteessa, lapsina, nuorina, aikuisina tai vanhuksina.
Onneksi sinä säilyit elossa. Ole itse itsellesi niin hyvä, kuin suinkin voit. Vaikka joku dorka hirviö alapeukuttaa tuollaisenkin kokemuksen julkisaattamista. Se tietysti vain todistaa, että yhä vieläkin monissa suomalaisissa kodeissa koitetaan puolustaa omaa väkivaltaista ja alistavaa käytöstä heikompia kohtaan.
Minä alapeukutin, vaikka sinänsä tunnen empatiaa kirjoittajaa kohtaan. Omassakin perheessäni oli vastaavantyyppistä väkivaltaa, mikä oli lastensuojelunkin tiedossa. Oma kokemus on, ettei ainakaan ennen ollut juuri keinoja auttaa lapsia tällaisissa tilanteissa. Minulla riittää kuitenkin empatiaa myös nykyperheitä kohtaan, eikä se kerta kaikkiaan ole oikein että myös ihan kunnolliset perheet joutuvat mahdollisesti pitkäkestoistenkin selvitysten alaisiksi ilman painavaa syytä. Tuossa kuitenkin kajotaan perheen yksityisyyteen hyvin voimakkaasti ja se voi olla jopa traumatisoivaa.
Jos perheessä kaikki on ihan hyvin, perhe ja etenkin sen aikuiset tajuavat tämän tilanteen itsekin, ja varsinkin ne korkeakoulutetut ammattilaiset tajuavat. Jos ei ongelmia tai avuntarvetta itsellä ole, ei ole mitään muuta ahdistavaakaan tarkastuksessa kuin tietoisuus, että kaikilla ei mene yhtä hyvin kuin itsellä.
Nyt pitää ottaa pää pois omasta navasta ja ymmärtää kokonaisuus, että ilmoitusten johdosta tehtyjen tarkastusten kautta löytyy myös niitä, jotka väittävät kaiken olevan hyvin, vaikka lasten näkökulmasta näin ei ole. Hyvinvoivan perheen arjessa tarkastus on vähäinen ja hetkellinen haitta, mutta huonosti voivalle voi siitä seurata elinikäinen pelastus.
Esim. 12-vuotias lapsi voi hyvin tehdä lasu-ilmoituksen omasta tilanteestaan, vaikka vanhemmat kieltäytyisivät näkemästä perheessä tai omassa toiminnassaan mitään vikaa.
Kenelläkään ei ole Pelle Pelottoman taikalaseja, joilla näet 24/7 rakennusten seinien läpi perheiden elämään, puhumattakaan toisten ihmisten sieluun ja kokemukseen näkemisestä.
Siis, konkreettisesti, miten löydetään avuntarvitsijat, jos he eivät itse kykene tai halua hakea apua?
Ketjussa on linkki tutkimukseen miten se lasu traumatisoi perheen syvästi.
Eikä ne avuntarvitsijat sillä löydy että tehdään kymmeniä tuhansia turhia ilmoituksia ja tädit käyttää aikansa turhuuteen.
No, miten ne avuntarvitsijat LÖYTYVÄT?
Nimby-mentaliteetilla suljetaan vain itseen kohdistuvat vaivat pois, eikä edes haluta tietää, ajatella saati tehdä mitään muiden, apua tarvitsevien hyväksi.
Tällä hetkellä tämä tapa on käytössä, kun parempaakaan ei olla keksitty tai vaivauduttu miettimään.
Kunnes parempi tapa tulee ehdotetuksi mennään tietysti näin. Vai ehdotatko, että lastensuojelullisia palsuja ja arviointeja ei tarvitsisi tehdä tai kaikkiin ilmoituksiin reagoida, koska joukossa voi olla joku keskiluokkainen kuplassaan lilluva hienohelma, joka traumatisoituu siitä, että yhteiskunnassa on muitakin kuin hän ja hänen peilikuvat? Tai että joku "pohjasakan avustustaho" rohkenee tulla heille kotiin katsomaan, hänen yksityiselle alueelleen, jota ei voi traumatisoimatta liata kutsumaton vieras? Oksettavaa nousukasmaisuutta pienten lasten hyvinvoinnin kustannuksella.
Kuulostaa, että olisit valmis vähentämään tarkastuskäyntejä nykyisestä, vaikka siitä seuraisikin yhä puutteellisempi epäkohtiin puuttuminen joillekin huonoissa elinolosuhteissa kasvaville lapsille. Jottet "traumatisoituisi" tarkastuskäynnistä. Haloo, vähän mittasuhteita kehiin tuollaisen termin käytössä. Eiköhän se kaltoinkohdeltu lapsi traumatisoidu hiukkasen enemmän huonossa kodissa.
Samaa ilmaa, vettä ja elintilaa te ylemmyydentuntoisetkin täällä käytätte kuin muutkin kansalaiset. Meilläkin vessa vedetään sillä samalla vedellä, mitä sinä juot hampaita pestessäsi.
Karsimalla turhat ilmoitukset pois.
- nämä jotka kierrätetään lastensuojeluun vaikka kyse on siitä että lapsi haluaa terveydenhuollon palveluja
- selkeästi mt-ongelmaisten kiusanteko
- pois kaikenlaiset epämääräiset subjektiiviset huolet eli lakiteksti kuntoon
- koulu hoitamaan oma osuutensa eli swlvittämään poissaolot itse, hoitamaan koulukiusaaminen itse, selvittämään koulun aiheuttama paha olo itse
- nimettömiä ilmoituksia ei käsitellä
- sanktio perättömille ilmoituksille
Kaikki nämä kohdat on väärin.
Onneksi ilmoitus tehdään, kun on huoli. Niitä asioita ei pystytä selvittämään ulkopuolelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80 luvulla kaikki teinit meidän luokalla käytti Alkoa. Ihan normaaleja aikuisia heistä silti tuli. Asiantuntijoita, yritysmaailmassa, monet hyvinkin menestyneitä. Yksi on tvssä kommentoimassa tämän tästä.
Eli mielestäsi ulkoinen menestys kertoo, ettei henkilöllä ole traumoja tms menneisyydessään?
No jos tarpeeksi kaivelee niin eiköhän jokaiselta löydy jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80 luvulla kaikki teinit meidän luokalla käytti Alkoa. Ihan normaaleja aikuisia heistä silti tuli. Asiantuntijoita, yritysmaailmassa, monet hyvinkin menestyneitä. Yksi on tvssä kommentoimassa tämän tästä.
Eli mielestäsi ulkoinen menestys kertoo, ettei henkilöllä ole traumoja tms menneisyydessään?
Kaikista meistä löytyy traumoja, kunhan tarpeeksi tutkitaan. Ne löytyneet traumat voidaan sitten sopivasti pistää sen syyksi, että vanhemmat eivät aikanaan ole noudattaneet nykypäivän kasvatussuosituksia.
Toisaalta tämänkin tapauksen yhteydessä se reflektio tehtiin sitten oikeuslaitoksen kautta ja eikö jotkut sosiaalityöntekijät saaneet tuomion. Vaati vain sen, että pienen tytön piti kuolla. Tuolloinkin oli pinnalla se että Vilja-Eerikaan liittyvistä huolista oli moni taho toistuvasti lastensuojeluun yhteydessä mutta se ei häntä pelastanut. Niin en ihan ymmärrä tätä että miten se lisääntyvä ilmoittelu parantaisi kärsivien lasten tilannetta.