Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?

Jo pelkästään ilmeisen perusteettoman lasun tekemisen kriminalisointi auttaisi isosti resurssipulaan. Sopiva sanktio siitä voisi olla vaikkapa 50 päiväsakkoa ja virkamiehelle lisäksi viraltapano.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten yläkoulun vanhempaininfossa kyllä kerrottiin kaikille, että jos lapsella/oppilaalla on xx-tunteja poissaoloja, niin tästä keskustellaan koulussa ja kun yyy-tunnit ylittyy, niin tehdään lasu. Poissaolojen seurantaa oli tehostettu ja kaikille haluttiin kertoa avoimesti, mitä poissaoloista seuraa. Ymmärsin, että tämä oli kaupungin "uusi" linjaus.

Taisit unohtaa mainita, että kyseessä olivat selittämättömät poissaolot, vai? Tuskinpa koulu tekee lasua vaikka lapsesta, joka makaa sairaalassa tms.

Ainakin täällä päin lasketaan kaikki poissaolot. Flunssista ja lääkärikäynneistä yms kertyvät. Meillä opettaja jopa vaati laittamaan pitkittyneessä flunssassa olevan lapsen kouluun vaikka vielä lämpöä tai muuten joutuu tekemään lasun poissaolojen vuoksi. En toki laittanut, vastuutonta ilman luokassa pyörivää koronaakin.

Järjetöntä. Siskoni sai vauvan ja olisin tarvinnut kolme lomapäivää lapselle koulusta että pääsisimme vauvaa katsomaan mutta nyt tuntuu etten uskalla niitä enää pyytää.

Ikävä kyllä vauvan syntymä ei ole syy laistaa oppivelvollisuudesta. Jos koulua on ma-pe välillä, niin siellä on tarkoitus käydä silloin. Ei niin, että vanhempi ilmoittaa menevänsä lapsen kanssa vauvaa katsomaan kolmeksi päiväksi tai tulevansa lomalta vasta keskiviikkona joten kai lapsi voi jatkaa lomailua kaksi päivää koulun alun jälkeen. En tarkoita sanoa tätä pahalla, mutta opetus olisi ihan mahdotonta jos kaikki vanhemmat käyttäisivät tällaisia oikeuksia mihin tahansa syihin vedoten. Joku hyvin äkillinen ja raju lapsen omaan perheeseen liittyvä tapahtuma on sitten eri asia.

Millä tavalla vauvan syntymä ei ole syy laistaa oppivelvollisuudesta jos jotkut lähtee viikoksi Kanarialle ja pyytää lapselle loman?

Tähän oisi kiva kuulla vastaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harhaista tai ei mutta kyllä joku näillä huostaanotoillakin rikastuu, kun monet laitoksista kuuluu nykyään jonkun ison voittoa tavoittelevan yrityksen alle. Ei tietenkään ne lapsia hoitavat työntekijät (heille jää vain se ns. likainen työ) vaan joku rahasto jossain käärii sitten voitot. Eikä tarvitse edes laitokseen päätyä vaan voi käydä esim. niin että velvoitetaan sen huostaanoton uhalla ottamaan vastaan jotain koti"palvelua" eli joku saman tai vastaavan firman alla toimiva tantta kotiinsa kahvittelemaan ja kyttäämään. Hyviäkin kokemuksia on ja niistä on ihana kuulla mutta ne ei korjaa niitä lastensuojelun ja kyttäyskulttuurin rikkomia lapsia ja perheitä. Varmaan aika paljon tuurista kiinni että kuinka omalle perheelle käy.

Enpä ole kuullut tapauksesta jossa huostaanotto tehtäisiin pahansuopaisten kyttäreiden vuoksi. Ylivoimaisesti suurin osa huostaanotoista tehdään vanhempien mt tai päihdeongelmien vuoksi, yleensä vielä vanhemmilla nuo molemmat. 

Mutta eikö sekin kerro aika paljon, että tässä on ylipäätään nähty bisnesrako? Ja yllätys yllätys lasu-ilmoitusten määrä kasvaa, huostaanottojen/sijoitusten määrä kasvaa jne. Minusta yhteiskunnan pitäisi esim. lakien avulla tehdä lasu-bisnes sillä tavalla kannattamattomaksi, ettei olisi mahdollista tavoitella suuria voittoja lasten, nuorten ja perheiden hädällä. Ennenhän lasu-laitokset oli pääasiassa kunnan pyörittämiä tai pieniä toimijoita ja tuo kaupallistuminen on tapahtunut aika nopeasti.

Lasuilmoitusten määrän kasvaminen on ihan suoraan yhteydessä lasten ja nuorten psyykkisen oireilun räjähdysmäiseen kasvuun. Kasvu on ollut niin rajua, että puhutaan jo epidemiasta. Olen samaa mieltä siitä, että mielestäni on kyseenalaista tehdä voittoa lastensuojelulaitoksilla, mutta en siitä syystä, että lapsia huostaanotettaisiin turhaan sen seurauksena (laitokset eivät huostaanota ketään), vaan sen takia, että tottakai suuret yritykset voittojen lisäksi hamuavat säästöjä. Ja säästöjen takia työoloja huononnetaan eikä laitosten ja laitoslasten kokonaistilannetta tarkastella kaikissa paikoissa realistisesti eikä mietitä kokonaisuuden toimivuutta, vaan haalitaan vain sellaisia, niin vakavasti oireilevia lapsia, joista saa mahdollisimman paljon rahaa. Ei siis mietitä realistisesti, että voidaanko me näillä resursseilla ja näillä työntekijöillä vastata näin monen vaikeasti oireilevan lapsen ja nuoren tarpeisiin.

Tietty toinen kysymys on se, minne ne kaikki ns. pahimmat tapaukset sitten toisaalta laitettaisiin, koska vaikeampia ja vaikeampia tapauksia on vuosi vuodelta enemmän.

Se on suoraan yhteydessä siihen että se on laillinen ilmainen keino häiriköidä ja pilata toisen ihmisen elämä.

Kaikki muut perättömät viranomaisilmoitukset on sanktioitu. Tätä ei.

Juurihan tuolla oli linkki että Helsingissä 91 prosenttia ilmoituksista oli perättömiä.

Niitä voi tehtailla vailla huolen häivää.

Toinem piirre on se että kun lapsimäärä vähenee ollaan vääjäämättä tilanteessa jossa niiden lapsista elantonsa saavien aikuisten määränkin pitäisi vähetä. Lastensuojelun oma etu on siis täyttää virastonsa ja lokeronsa ns asiakkailla jotta voivat huutaa sitä resurssipulaa ja pitää työpaikkansa.

Lastensuojelussa on kautta linjan ollut jo vuosikausia huutava pula työntekijöistä. Siis huutava pula. Sos.työntekijöistä, lastensuojelulaitosten työntekijöistä, sijaisperheistä, ihan kaikista. Ei siis kyse ole todellakaan mistään sellaisesta, että lasu pitäisi kynsin ja hampain kiinni asiakasmääristä, sillä ei ole olemassa sellaista työntekijämäärää, joka näitä hommia pystyisi tekemään ilman huutavaa pulaa. Kunta säästää todellakin näistä rahoista palkkaamalla vain ihan minimimäärän.

Kai siellä on resurssipula kun ährätään 50 000 - 100 000 turhan ilmoituksen kanssa joka vuosi. Pohditaan parittomien sukkien haitallisuutta ja soitellaan ympäriibsä onko Äiti Virtanen vaikuttanut väsyneeltä ja juostaan Saastamoisilöa työparina tarkkailemassa joko se Afrikan tähti sujuu.

Ei se ole pelkästään sen takia, vaan ihan koko kentällä on huutava pula työntekijöistä. Myös niissä paikoissa, joissa hoidetaan niitä huostaanotettuja lapsia. Vaikka laitoksissakin vedetään todellakin vain sillä määrällä työntekijöitä, joita on pakko olla. Lastenpsykiatria on romahtamispisteessä, ollaan jo pitkään oltu siinä tilanteessa, että osa lapsista nukkuu käytävillä ja useampi jakaa huoneen, silti paikkaa joutuu jonottamaan.

Tämä se on, kun maallikot ns. tietävät asioista joista eivät ihan oikeasti tiedä. Heitetään mututuntumalla faktoja ja keksitään salaliittoteorioita. Menkää kentälle työskentelemään, niin näette totuuden.

Minulla on kaksi adoptiolasta ja sitä mukaa kun niiden määrä väheni, kehiteltiin prosesseista aina vaan työläämpiä. Siis aivan käsittämättömiä kiemuroita jotta saatiin vaikutettua niin kovin kiireisiltå. Työtä oikeasti suunnilleen päiväksi per kuukausi.

Ihan samaa se on muuallakin tyon alan työntekijöillä.

Ai, eli siis ihan konkreettisesti millä tavalla kehitettiin prosessista työläämpää ja venytettiin työtä?

Omalla kentälläni ei ole yhtään turhaa työpäivää, toivotaan vaan ettei kukaan vakkareista taas sairastuisi ettei joudu taas tekemään yhtä päivää vajaalla miehityksellä.

Yksi lomake kiertää tarvittavan yhden työntekijön sisään 12 työntekijän kautta.

Neuvontaan keksitään 10 erilaista tuehaa vaihetta ja pohdinnan aihetta, venytetään tapaamisten välejä niin että se mikä ennen kesti puoli vuotta kestää nyt 1,5 vuotta.

Ja niin edelöeen.

Jokaisessa lastensuojeluinstanssissa on vähintään puolet työstä turhaa koska ilmoituksista vähibtään puolet (Helsingissä 90 prosenttia) on perättömiä.

Lakatkaa se kentällä juokseminen, istukaa alas, käyttäkää niitä kanan aivojanne.

Hei no sulla kun näyttää olevan niin vankkaa asiantuntemusta tilanteesta ja olet niin ylivertaisen älykäs ja taitava kaikkien niiden lasukanojen sijasta, niin miksi et tee alan töitä ja laita kertalla kenttää kuntoon? Meillä olisi todella kova tarve kaltaisellesi nerolle, joka saa ratkaistua sekä työntekijäpulan ja sen miten saadaan työntekijät pysymään alalla, että karsimaan kuluista. Sä saisit valtiollisen palkinnon, mainetta ja kunniaa, pääsisit pressaa tapaamaan jne. kunhan vain nyt tulisit töihin ja laittaisit hommat toimimaan!

Se on läpeensä korruptoitunut mätä ala täynnä vallanhimoisia osaamattomia kanoja.

Lastensuojelulaki pitää uudistaa. Kaikki huolisössötykset pois ja sanktiot perättömillw ilmoituksille.

No mitä sä vielä mussutat siellä kerta sulla on ratkaisut valmiina ja osaaminen, rupee töihin siitä.

Pitäisi muuttaa lakia ja siihen tarvitaan eduskunnan suostumus.

1) Lasut pois

2) Lastenkodit kunnallisiksi

3) Kaikki mahdolliset ilmoitusvelvollisuudet pois

4) Kasvatussääntöjen lievennys vaikkapa 1970-luvun tasolle eli kasvatuksen vapaus takaisin

5) Perhetyöntekijät pois ja tilalle kodinhoitajia

Eduskuntavaalit on tulossa, ihan kuka tahansa voi asettua ehdolle. Sulla on homma hallussa, saat ratkaistua valtakunnallisen tilanteen niin mikä estää asettumasta ehdolle? Pääset aivan takuulla läpi ja sit vaan hoidat homman kuntoon :).

Pitäisiköhän lopettaa tämän ketjun lukeminen kun tätä lukiessa alkaa tuntua että lastensuojeluilmoitus on vain ajan kysymys.

Yksi iso ongelma minusta on tuo systeemin sekavuus, mikä johtuu varmaankin siitä kun näillä asioilla on jonkin verran tulkinnan- ja harkinnanvaraa ja sitten ihan niiden ihmisten luonteesta ja asiantuntemuksesta joita omalle kohdalle osuu. Huonolla tuurilla ilmoituksia voi tulla yhtäkkiä useampi jos joutuu tekemisiin sen tyyppisten ihmisten kanssa, joilla on tapana spekuloida kaikenlaista ja joille juuri lasu-ilmoitus on se ensisijainen keino hoitaa asiat. Vaihtoehtoisesti esim. terveydenhuollossa, varhaiskasvatuksessa, koulussa jne. voi myös törmätä sellaisiin ihmisiin jotka ensin yrittää selvittää asiaa suoraan vanhemmilta. Tuossa jälkimmäisessä todennäköisemmin vältytään väärinkäsityksiltä ja turhilta ilmoituksilta. Ja niinkin voi tietysti käydä, ettei lapsen ja perheen kohtaamat ihmiset puutu itse tai tee niitä ilmoituksia vaikka syytä olisi, tai vaikka lasun kanssa päädyttäisiinkin tekemisiin niin niitä perheen haasteita ei välttämättä huomata tai niihin ei puututa riittävällä tavalla. Moni asia siis vaikuttaa eikä pelkkä ilmoitusten määrä tai asiakkuus/sen puute kerro kaikkea.

On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.

Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko pitää olla poissaoloja että koulu tekisi lasun? Nykyään kun ei saa flunssassa tulla kouluun niin äkkiähän niitä kertyy.

Ne tehdään rutiinisti myös mm syöpäsairaista lapsista.

Sairasta, eikö? Vanhemmat järkyttävässä tilantwwssa ja sitten vielä menee oikeusturva oikeusvaltiossa.

Sairaalakoulu hoitaa koulutuksen lapsille, joilla on pitkät hoitojaksot. Oppivelvollisuus täyttyy, joten ongelmaa ei ole. Jos sen sijaan ei osallistu mihinkään opetukseen sairauden vuoksi, niin pitää olla kyllä hyvin huonossa kunnossa ja eiköhän se lastensuojelu ole silloin vanhempien huolista vähäisin.

Eli kun lapsi on kuolemassa on ok että verovarat käytetään vanhempien sakinhivutukseen?

Miten ihmeessä te saatte kaiken näyttämään tältä? Ei sitä syöpäsairasta huostaanoteta, jos se on siellä osastolla hoidossa tai vaikka olisi kotonakin. Kyllä minusta on ihan aiheellista, jos vanhemmilla on vaikka useampia lapsia, kysyä miten jaksavat ja onko avun tarvetta. Jos alkaa näyttää siltä, että vanhemmat päivystävät sairaalassa kaikin voimin sen sairaan lapsen äärellä ja jättävät kaksi muuta hoitamatta tai lykkäävät pitkiksi ajoiksi mummolaan, niin onhan siinä lastensuojelulla paikka kartoittaa millaisia apuja voisi miettiä. Ei se lasu ole mikään huostaanottohakemus, hyvin harva lasu loppuu huostaanottoon ja niille on aina painavat syyt. Olen itse sairaalassa töissä, en tosin lastenpuolella, mutta olen itsekin tarjonnut sairaalan puolelta keskusteluapuja (pappi/psykiatrinen sairaanhoitaja), sossun tapaamista, kotikartoituksia ym. Jostain syystä näistäkin aina joku raivostuu silmittömästi, vaikka kuinka näkyy että tarve olisi suuri kaikelle ylimääräiselle tuelle. Ja jos nyt lasten vanhempi ei itse näe omaa avun tarvettaan ja on syöksymässä vaikka sen lapsen sairauden aiheuttaman huolen ja surun vuoksi sellaiseen kierteeseen ettei oikein näe sieltä ympärilleen, niin tekisin lasun niiden perheen muiden lasten vuoksi.

Että äärirajoilla olevia ihmisiä on oikein kytätä ja kyykyttää etkä vaan tajua että se on moraalitonta.

Sairas olet päästäsi.

Toiset kokee sen noin, toiset ajattelee että pyrkivät auttamaan niillä keinoilla mitä heillä on. Minä en voi sieltä sairaalasta lähteä kotiin avuksi, vaikka joku mummo ottaisi mut mieluummin jakamaan hänelle lääkkeet ja pesemään selän. Voin kuitenkin tarjota kotiavun kartoituksen ja jos mummo sanoo ettei se käy, niin kyllä olen ammattilaisena huolissani kun tiedän että yksin ei kotona pärjää. Samalla tavalla se syöpäsairaan lapsen perhe ei voi saada sieltä sairaalasta ketään mukaansa kotiin hoitamaan sitä lasta vaikka haluaisivat, mutta lasun kautta se voi onnistua jos muuten apua ei saa. Jos vanhemmat ei halua ottaa apua vastaan vaikka hoitohenkilökunta on huolissaan ja pelkää että he eivät henkisesti tai fyysisesti pärjää niiden kahden terveen lapsen ja yhden sairaan lapsen kanssa, niin se lasu kuuluu tehdä.

Niin. Ne jotka tunkee pakkoauttamaan kokee toki auttavansa.

Ne joita pakkoautetaan väkisin eivät koe sitä avuksi, vaan päinvastoin.

KUUNNELKAA NIITÄ JOILLA ON SE LAPSI KUOLEMASSA. ÄLKÄÄ KESKITTYKÖ OMAAN OLOONNE.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten yläkoulun vanhempaininfossa kyllä kerrottiin kaikille, että jos lapsella/oppilaalla on xx-tunteja poissaoloja, niin tästä keskustellaan koulussa ja kun yyy-tunnit ylittyy, niin tehdään lasu. Poissaolojen seurantaa oli tehostettu ja kaikille haluttiin kertoa avoimesti, mitä poissaoloista seuraa. Ymmärsin, että tämä oli kaupungin "uusi" linjaus.

Taisit unohtaa mainita, että kyseessä olivat selittämättömät poissaolot, vai? Tuskinpa koulu tekee lasua vaikka lapsesta, joka makaa sairaalassa tms.

Ainakin täällä päin lasketaan kaikki poissaolot. Flunssista ja lääkärikäynneistä yms kertyvät. Meillä opettaja jopa vaati laittamaan pitkittyneessä flunssassa olevan lapsen kouluun vaikka vielä lämpöä tai muuten joutuu tekemään lasun poissaolojen vuoksi. En toki laittanut, vastuutonta ilman luokassa pyörivää koronaakin.

Järjetöntä. Siskoni sai vauvan ja olisin tarvinnut kolme lomapäivää lapselle koulusta että pääsisimme vauvaa katsomaan mutta nyt tuntuu etten uskalla niitä enää pyytää.

Ikävä kyllä vauvan syntymä ei ole syy laistaa oppivelvollisuudesta. Jos koulua on ma-pe välillä, niin siellä on tarkoitus käydä silloin. Ei niin, että vanhempi ilmoittaa menevänsä lapsen kanssa vauvaa katsomaan kolmeksi päiväksi tai tulevansa lomalta vasta keskiviikkona joten kai lapsi voi jatkaa lomailua kaksi päivää koulun alun jälkeen. En tarkoita sanoa tätä pahalla, mutta opetus olisi ihan mahdotonta jos kaikki vanhemmat käyttäisivät tällaisia oikeuksia mihin tahansa syihin vedoten. Joku hyvin äkillinen ja raju lapsen omaan perheeseen liittyvä tapahtuma on sitten eri asia.

Millä tavalla vauvan syntymä ei ole syy laistaa oppivelvollisuudesta jos jotkut lähtee viikoksi Kanarialle ja pyytää lapselle loman?

Tähän oisi kiva kuulla vastaus.

Suomessa on oppivelvollisuus mutta ei koulupakkoa. Eli periaatteessa sitä uutta vauvaa voi mennä katsomaan, kun on anonut nuo kolme päivää vapaaksi. Se tosin tarkoittaa, että jos päivät ovat arkena niin lapsen odotetaan pysyvän opetuksessa mukana. Se viikoksi Kanariallekin kesken koulun lähtenyt perhe saa viikon läksyt mukaan ja lapsi voi tarvita loman jälkeen lisäopetusta, etenkin jos lapsella on muutenkin ollut haasteita tietyissä oppiaineissa. Ja kyllä, nuo kolme päivää lasketaan poissaoloiksi, koska ne ovat koulun ajalla tapahtuvaa poissaoloa. Jos lapsi on liikaa poissa, hän putoaa opetuksesta ja jää jälkeen. Se ei ole lapsen etu ja vaikeuttaa hänen tulevia opintojaan, kun vanhatkaan asiat ei ole kunnolla hallussa.

Ärsyttääkö sekin, että poliisit tekee lasun automaattisesti aina jos ovat tekemisissä alaikäisten kanssa? Jos ei, niin miksi sama ärsyttäisi muissa "viranomaisissa"? Miten muuten vaikkapa joku yksivuotias saa tarvitsemansa avun, jos häntä hoitavat perheen ulkopuoliset eivät uskalla huoliaan ilmoittaa? Se ilmoitushan ei edes ole enää lastensuojeluilmoitus nimellä, vaan juurikin huoli-ilmoitus.

Vierailija kirjoitti:

On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.

Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.

Tuokin on muuttunut radikaalisti. Vielä 10 vuotta sitten lastensuojeluilmoitukset olivat silloisen päivähoidon piirissä todella harvinaisia, puhuttiin keskimäärin muutamasta ilmoituksesta per päiväkoti ja vuosi. Lasut eivät siis olleet missään nimessä sellainen arkinen asia millaisia ne ovat nykypäivän varhaiskasvatuksessa.

Vierailija kirjoitti:

On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.

Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.

"hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen"

Näinhän sitä luulisi. Jos lastensuojelussa jokainen perhe saisi oikeudenmukaista kohtelua. Mutta kun ei saa. Kiireiset työntekijät vetävät nopeita johtopäätöksiä sen mukaan miltä asiat kotona näyttävät.

Äiti teki makaronilaatikkoa väärin. Siinä on kyllä otsikko joka ei unohdu ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.

Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.

Tuokin on muuttunut radikaalisti. Vielä 10 vuotta sitten lastensuojeluilmoitukset olivat silloisen päivähoidon piirissä todella harvinaisia, puhuttiin keskimäärin muutamasta ilmoituksesta per päiväkoti ja vuosi. Lasut eivät siis olleet missään nimessä sellainen arkinen asia millaisia ne ovat nykypäivän varhaiskasvatuksessa.

Oliko ennen enemmän kaltoinkohdeltuja lapsia, joista totuus paljastui vasta lapsen ollessa isompi/jo aikuinen tai tilanteen mentyä niin pahaksi, että lapsi on jopa vammautunut tai kuollut sen seurauksena?

Sehän tuossa ideana on, puuttua asioihin jo ennen kuin menee liian vakavaksi.

Kyllä nykyään myös vanhemmat tekee itse itsestään useammin näitä ilmoituksia kuin ennen, joten ei se pelkästään varhaiskasvatuksessa näy, johtunee siitä, että ei ole hirveän pitkä aika kun on edes lastensuojelulaki saatu luotua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko pitää olla poissaoloja että koulu tekisi lasun? Nykyään kun ei saa flunssassa tulla kouluun niin äkkiähän niitä kertyy.

Ne tehdään rutiinisti myös mm syöpäsairaista lapsista.

Sairasta, eikö? Vanhemmat järkyttävässä tilantwwssa ja sitten vielä menee oikeusturva oikeusvaltiossa.

Sairaalakoulu hoitaa koulutuksen lapsille, joilla on pitkät hoitojaksot. Oppivelvollisuus täyttyy, joten ongelmaa ei ole. Jos sen sijaan ei osallistu mihinkään opetukseen sairauden vuoksi, niin pitää olla kyllä hyvin huonossa kunnossa ja eiköhän se lastensuojelu ole silloin vanhempien huolista vähäisin.

Eli kun lapsi on kuolemassa on ok että verovarat käytetään vanhempien sakinhivutukseen?

Miten ihmeessä te saatte kaiken näyttämään tältä? Ei sitä syöpäsairasta huostaanoteta, jos se on siellä osastolla hoidossa tai vaikka olisi kotonakin. Kyllä minusta on ihan aiheellista, jos vanhemmilla on vaikka useampia lapsia, kysyä miten jaksavat ja onko avun tarvetta. Jos alkaa näyttää siltä, että vanhemmat päivystävät sairaalassa kaikin voimin sen sairaan lapsen äärellä ja jättävät kaksi muuta hoitamatta tai lykkäävät pitkiksi ajoiksi mummolaan, niin onhan siinä lastensuojelulla paikka kartoittaa millaisia apuja voisi miettiä. Ei se lasu ole mikään huostaanottohakemus, hyvin harva lasu loppuu huostaanottoon ja niille on aina painavat syyt. Olen itse sairaalassa töissä, en tosin lastenpuolella, mutta olen itsekin tarjonnut sairaalan puolelta keskusteluapuja (pappi/psykiatrinen sairaanhoitaja), sossun tapaamista, kotikartoituksia ym. Jostain syystä näistäkin aina joku raivostuu silmittömästi, vaikka kuinka näkyy että tarve olisi suuri kaikelle ylimääräiselle tuelle. Ja jos nyt lasten vanhempi ei itse näe omaa avun tarvettaan ja on syöksymässä vaikka sen lapsen sairauden aiheuttaman huolen ja surun vuoksi sellaiseen kierteeseen ettei oikein näe sieltä ympärilleen, niin tekisin lasun niiden perheen muiden lasten vuoksi.

Että äärirajoilla olevia ihmisiä on oikein kytätä ja kyykyttää etkä vaan tajua että se on moraalitonta.

Sairas olet päästäsi.

Toiset kokee sen noin, toiset ajattelee että pyrkivät auttamaan niillä keinoilla mitä heillä on. Minä en voi sieltä sairaalasta lähteä kotiin avuksi, vaikka joku mummo ottaisi mut mieluummin jakamaan hänelle lääkkeet ja pesemään selän. Voin kuitenkin tarjota kotiavun kartoituksen ja jos mummo sanoo ettei se käy, niin kyllä olen ammattilaisena huolissani kun tiedän että yksin ei kotona pärjää. Samalla tavalla se syöpäsairaan lapsen perhe ei voi saada sieltä sairaalasta ketään mukaansa kotiin hoitamaan sitä lasta vaikka haluaisivat, mutta lasun kautta se voi onnistua jos muuten apua ei saa. Jos vanhemmat ei halua ottaa apua vastaan vaikka hoitohenkilökunta on huolissaan ja pelkää että he eivät henkisesti tai fyysisesti pärjää niiden kahden terveen lapsen ja yhden sairaan lapsen kanssa, niin se lasu kuuluu tehdä.

Niin. Ne jotka tunkee pakkoauttamaan kokee toki auttavansa.

Ne joita pakkoautetaan väkisin eivät koe sitä avuksi, vaan päinvastoin.

KUUNNELKAA NIITÄ JOILLA ON SE LAPSI KUOLEMASSA. ÄLKÄÄ KESKITTYKÖ OMAAN OLOONNE.

Ulkopuolinen näkee tilanteen usein eri tavoin. Huoli on niistä lapsista, ja niitä lapsia hoitavat ne vanhemmat. Olen mielenterveystyössä ja jos mulle sanoo masentunut äiti ettei halua mitään apuja kotiinsa ja pärjää kyllä, vaikka koti on kuin kaatopaikka ja lapsen ainoa lämmin ateria on päiväkodissa, niin pitääkö mun kuunnella sitä äitiä eikä keskittyä omaan huoleeni siitä, hoitaako hän lapselleen kunnon ruokaa ja puhtaat vaatteet? Aivan varmasti myös huolen ja surun murtama ihminen voi vähätellä apunsa tarvetta, vaikka tosiasiassa ei enää jaksaisi yhtään. Ihmiset jaksavat uskomattomia asioita, mutta kun se venytetty lanka sitten katkeaa sen korjaamiseen tarvitaan usein monin kerroin resursseja kuin jaksamisen tukemiseen ja sen romahtamisen ehkäisyyn.

Ei normaaleista sairauspoissaoloista tehdä todellakaan mitään lasuja, vaikka niitä omisi paljon. Meillä oli tyttö tammi ja huhtikuussa koronassa ja vielä yks nuha päälle. Poissaloja oli ainakin 3 kouluviikkoa. Opettaja vähän nolona, laittoi jonkun varhaisenpuuttumisen viestin ja sanoi että näin pitää tehdä ja että halutaanko tukiopetusta. Haluttiin (tai äiti halus 😊) ja kevätodistus jopa hieman nousi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.

Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.

Tuokin on muuttunut radikaalisti. Vielä 10 vuotta sitten lastensuojeluilmoitukset olivat silloisen päivähoidon piirissä todella harvinaisia, puhuttiin keskimäärin muutamasta ilmoituksesta per päiväkoti ja vuosi. Lasut eivät siis olleet missään nimessä sellainen arkinen asia millaisia ne ovat nykypäivän varhaiskasvatuksessa.

Oliko ennen enemmän kaltoinkohdeltuja lapsia, joista totuus paljastui vasta lapsen ollessa isompi/jo aikuinen tai tilanteen mentyä niin pahaksi, että lapsi on jopa vammautunut tai kuollut sen seurauksena?

Sehän tuossa ideana on, puuttua asioihin jo ennen kuin menee liian vakavaksi.

Kyllä nykyään myös vanhemmat tekee itse itsestään useammin näitä ilmoituksia kuin ennen, joten ei se pelkästään varhaiskasvatuksessa näy, johtunee siitä, että ei ole hirveän pitkä aika kun on edes lastensuojelulaki saatu luotua.

Muistan tuon vuoden 2012. Se oli kamalaa aikaa. Lapsia kaltoinkohdeltiin aivan avoimesti julkisillakin paikoilla, kun lastensuojelun uhkaa ei ollut. Nykypäivän teinit jotka tuolloin olivat pieniä ovat syystäkin pahoinvoivia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.

Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.

"hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen"

Näinhän sitä luulisi. Jos lastensuojelussa jokainen perhe saisi oikeudenmukaista kohtelua. Mutta kun ei saa. Kiireiset työntekijät vetävät nopeita johtopäätöksiä sen mukaan miltä asiat kotona näyttävät.

Lastensuojeluunhan ei päde länsimaisen oikeusvaltion ajatus, että syyllisyys pitää todistaa. Siellä ollaan syyllisiä lähtökohtaisesti ja syyttömyys pitää todistaa - eikä sekään aina riitä, vaan sitten on kehitetty jo uusi subjektiivinen huoli, jolla rääkkäämistä voidaan jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljonko pitää olla poissaoloja että koulu tekisi lasun? Nykyään kun ei saa flunssassa tulla kouluun niin äkkiähän niitä kertyy.

Ne tehdään rutiinisti myös mm syöpäsairaista lapsista.

Sairasta, eikö? Vanhemmat järkyttävässä tilantwwssa ja sitten vielä menee oikeusturva oikeusvaltiossa.

Sairaalakoulu hoitaa koulutuksen lapsille, joilla on pitkät hoitojaksot. Oppivelvollisuus täyttyy, joten ongelmaa ei ole. Jos sen sijaan ei osallistu mihinkään opetukseen sairauden vuoksi, niin pitää olla kyllä hyvin huonossa kunnossa ja eiköhän se lastensuojelu ole silloin vanhempien huolista vähäisin.

Eli kun lapsi on kuolemassa on ok että verovarat käytetään vanhempien sakinhivutukseen?

Miten ihmeessä te saatte kaiken näyttämään tältä? Ei sitä syöpäsairasta huostaanoteta, jos se on siellä osastolla hoidossa tai vaikka olisi kotonakin. Kyllä minusta on ihan aiheellista, jos vanhemmilla on vaikka useampia lapsia, kysyä miten jaksavat ja onko avun tarvetta. Jos alkaa näyttää siltä, että vanhemmat päivystävät sairaalassa kaikin voimin sen sairaan lapsen äärellä ja jättävät kaksi muuta hoitamatta tai lykkäävät pitkiksi ajoiksi mummolaan, niin onhan siinä lastensuojelulla paikka kartoittaa millaisia apuja voisi miettiä. Ei se lasu ole mikään huostaanottohakemus, hyvin harva lasu loppuu huostaanottoon ja niille on aina painavat syyt. Olen itse sairaalassa töissä, en tosin lastenpuolella, mutta olen itsekin tarjonnut sairaalan puolelta keskusteluapuja (pappi/psykiatrinen sairaanhoitaja), sossun tapaamista, kotikartoituksia ym. Jostain syystä näistäkin aina joku raivostuu silmittömästi, vaikka kuinka näkyy että tarve olisi suuri kaikelle ylimääräiselle tuelle. Ja jos nyt lasten vanhempi ei itse näe omaa avun tarvettaan ja on syöksymässä vaikka sen lapsen sairauden aiheuttaman huolen ja surun vuoksi sellaiseen kierteeseen ettei oikein näe sieltä ympärilleen, niin tekisin lasun niiden perheen muiden lasten vuoksi.

Että äärirajoilla olevia ihmisiä on oikein kytätä ja kyykyttää etkä vaan tajua että se on moraalitonta.

Sairas olet päästäsi.

Toiset kokee sen noin, toiset ajattelee että pyrkivät auttamaan niillä keinoilla mitä heillä on. Minä en voi sieltä sairaalasta lähteä kotiin avuksi, vaikka joku mummo ottaisi mut mieluummin jakamaan hänelle lääkkeet ja pesemään selän. Voin kuitenkin tarjota kotiavun kartoituksen ja jos mummo sanoo ettei se käy, niin kyllä olen ammattilaisena huolissani kun tiedän että yksin ei kotona pärjää. Samalla tavalla se syöpäsairaan lapsen perhe ei voi saada sieltä sairaalasta ketään mukaansa kotiin hoitamaan sitä lasta vaikka haluaisivat, mutta lasun kautta se voi onnistua jos muuten apua ei saa. Jos vanhemmat ei halua ottaa apua vastaan vaikka hoitohenkilökunta on huolissaan ja pelkää että he eivät henkisesti tai fyysisesti pärjää niiden kahden terveen lapsen ja yhden sairaan lapsen kanssa, niin se lasu kuuluu tehdä.

Niin. Ne jotka tunkee pakkoauttamaan kokee toki auttavansa.

Ne joita pakkoautetaan väkisin eivät koe sitä avuksi, vaan päinvastoin.

KUUNNELKAA NIITÄ JOILLA ON SE LAPSI KUOLEMASSA. ÄLKÄÄ KESKITTYKÖ OMAAN OLOONNE.

Ulkopuolinen näkee tilanteen usein eri tavoin. Huoli on niistä lapsista, ja niitä lapsia hoitavat ne vanhemmat. Olen mielenterveystyössä ja jos mulle sanoo masentunut äiti ettei halua mitään apuja kotiinsa ja pärjää kyllä, vaikka koti on kuin kaatopaikka ja lapsen ainoa lämmin ateria on päiväkodissa, niin pitääkö mun kuunnella sitä äitiä eikä keskittyä omaan huoleeni siitä, hoitaako hän lapselleen kunnon ruokaa ja puhtaat vaatteet? Aivan varmasti myös huolen ja surun murtama ihminen voi vähätellä apunsa tarvetta, vaikka tosiasiassa ei enää jaksaisi yhtään. Ihmiset jaksavat uskomattomia asioita, mutta kun se venytetty lanka sitten katkeaa sen korjaamiseen tarvitaan usein monin kerroin resursseja kuin jaksamisen tukemiseen ja sen romahtamisen ehkäisyyn.

Ulkopuolienn näkee omasta psyykestään, omista tarpeistaan ja omista lähtökohdistaan sen mitä haluaa nähdä ja kuvittelee näkevänsä. Sehän se tämän huolihysterian suurin ongelma on. Se että koko prosessi lähtee ilmoittajan subjektiivisista tuntemuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.

Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä. 

Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.

Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.

Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.

Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.

Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä. 

Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.

Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.

Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.

Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia. 

Kyllä ne on. Se juuri on aiheeton, jos sille ei ole lastensuojelun tarvetta. Jestas, miten saadaan yksinkertainen asia vaikeaksi.