Koska tuli tämä, että lasten vanhempia uhkaillaan vähän väliä lastensuojeluilmoituksella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten yläkoulun vanhempaininfossa kyllä kerrottiin kaikille, että jos lapsella/oppilaalla on xx-tunteja poissaoloja, niin tästä keskustellaan koulussa ja kun yyy-tunnit ylittyy, niin tehdään lasu. Poissaolojen seurantaa oli tehostettu ja kaikille haluttiin kertoa avoimesti, mitä poissaoloista seuraa. Ymmärsin, että tämä oli kaupungin "uusi" linjaus.

Taisit unohtaa mainita, että kyseessä olivat selittämättömät poissaolot, vai? Tuskinpa koulu tekee lasua vaikka lapsesta, joka makaa sairaalassa tms.

Muutamia vuosia sitten kysyin luokanvalvojalta asiasta. Myös selvitetyistä sairauspoissaoloista tehdään lasu. 40 tuntia poissaoloa kertyy hyvin helposti yläkoululaiselle. Yksi flunssa ja vatsatauti riittää.

Poikani luokanvalvoja oli kylläkin ilmoittanut oppilaille, ettei aio ilmoitella flunssapotilaita lastensuojeluun. Tämä opettaja oli itse kahden aikuisen lapsen äiti ja kokenut opettaja. Eli normaalijärkinen ihminen.

Ööö. Mä olen ollut töissä ottamassa vastaan ilmoituksia. Ainakin täällä päin Suomea (iso kaupunki) ne oppilaat josta tehdää ilmoitus, niin heidän poissaolot alkoi 100 eteenpäin, 40 ei ole mitään kun niitä poissaoloja aletaan katsomaa.

Tuo onkin niin traagista, että lastensuojelussa törmätään jopa teineihin, jotka tuskin osaavat lukea. Koulut ovat vaihtuneet tiuhaan, eikä kukaan ole ottanut koppia lapsen koulunkäynnistä.  Mikä tulevaisuus on lapsella, joka ei osaa lukea ja jolla on pahoja oppimisvaikeuksia, suuri hyväksikäytetyksi joutumisen riski jne. Usein monilla on vielä kasvuympäristö altistanut monenlaisella kaltoinkohtelulle. Sitten jos puuttuu "liian varhain", niin sekin on väärin. Parempi se on varhain puuttua, jos vanhemmat eivät pysty huolehtimaan siitä, että lapsi menee kouluun. Puuttuminen on täysin mahdotonta, jos lapsi on jo pahasti jäänyt jälkeen ikäryhmästään ja sosiaalisesti syrjäytynyt. Tietenkin ei ole syytä mistään sairastelusta mitään lasua tehdä, silloin vanhemmat hoitavat sen että lapsi ei tipu pahasti kärryiltä ja ovat yhteydessä luokanvalvojaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.

Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä. 

Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.

Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.

Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.

Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia. 

Kyllä ne on. Se juuri on aiheeton, jos sille ei ole lastensuojelun tarvetta. Jestas, miten saadaan yksinkertainen asia vaikeaksi.

Ensinnäkin, mistä voi etukäteen tietää, että ilmoitus on aiheeton?

Toiseksi, palvelutarpeen arviointi ei välttämättä johda lastensuojeluasiakkuuteen, mutta perhe voidaan ohjata muihin sosiaalihuollon palveluihin, koulun oppilashuollon tai psykiatrian palveluihin.

Kolmanneksi, kolmen kuukauden arviointijakso itsessään on interventio ja voi muuttaa perheen tilannetta eikä tarvetta palveluille ole.

Eikö siellä muka ole ammattitaitoa tuon vertaa?

Eikä tarvitse paasata itsestäänselviä asioita.

Et ole koskaan kyllä lastensuojeluilmoitusta nähnytkään. Lastensuojelulla ei ole kristallipaloa, sori vaan. 

Ei tarvitse olla mutta aivot pitäisi olla. Niitä piuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.

Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä. 

Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.

Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.

Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.

Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia. 

Kyllä ne on. Se juuri on aiheeton, jos sille ei ole lastensuojelun tarvetta. Jestas, miten saadaan yksinkertainen asia vaikeaksi.

Ensinnäkin, mistä voi etukäteen tietää, että ilmoitus on aiheeton?

Toiseksi, palvelutarpeen arviointi ei välttämättä johda lastensuojeluasiakkuuteen, mutta perhe voidaan ohjata muihin sosiaalihuollon palveluihin, koulun oppilashuollon tai psykiatrian palveluihin.

Kolmanneksi, kolmen kuukauden arviointijakso itsessään on interventio ja voi muuttaa perheen tilannetta eikä tarvetta palveluille ole.

Ilmoitus on aiheeton jos se ei johda asiakkuuteen.

Aiheellinen jos johtaa (tosin tässäkin on virhemarginaali.

Ei ole mitään likiaiheellista, mutuaiheellista tai ehkäaiheellista.

On aiheeton ja aiheellinen. Ihan kuten joku on murhaaja tai ei ole murhaaja.

Mikset hae sitten lasuun töihin? Helppoa rahaa hyvällä palkalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama vuosi sitten yläkoulun vanhempaininfossa kyllä kerrottiin kaikille, että jos lapsella/oppilaalla on xx-tunteja poissaoloja, niin tästä keskustellaan koulussa ja kun yyy-tunnit ylittyy, niin tehdään lasu. Poissaolojen seurantaa oli tehostettu ja kaikille haluttiin kertoa avoimesti, mitä poissaoloista seuraa. Ymmärsin, että tämä oli kaupungin "uusi" linjaus.

Taisit unohtaa mainita, että kyseessä olivat selittämättömät poissaolot, vai? Tuskinpa koulu tekee lasua vaikka lapsesta, joka makaa sairaalassa tms.

Muutamia vuosia sitten kysyin luokanvalvojalta asiasta. Myös selvitetyistä sairauspoissaoloista tehdään lasu. 40 tuntia poissaoloa kertyy hyvin helposti yläkoululaiselle. Yksi flunssa ja vatsatauti riittää.

Poikani luokanvalvoja oli kylläkin ilmoittanut oppilaille, ettei aio ilmoitella flunssapotilaita lastensuojeluun. Tämä opettaja oli itse kahden aikuisen lapsen äiti ja kokenut opettaja. Eli normaalijärkinen ihminen.

Ööö. Mä olen ollut töissä ottamassa vastaan ilmoituksia. Ainakin täällä päin Suomea (iso kaupunki) ne oppilaat josta tehdää ilmoitus, niin heidän poissaolot alkoi 100 eteenpäin, 40 ei ole mitään kun niitä poissaoloja aletaan katsomaa.

Tuo onkin niin traagista, että lastensuojelussa törmätään jopa teineihin, jotka tuskin osaavat lukea. Koulut ovat vaihtuneet tiuhaan, eikä kukaan ole ottanut koppia lapsen koulunkäynnistä.  Mikä tulevaisuus on lapsella, joka ei osaa lukea ja jolla on pahoja oppimisvaikeuksia, suuri hyväksikäytetyksi joutumisen riski jne. Usein monilla on vielä kasvuympäristö altistanut monenlaisella kaltoinkohtelulle. Sitten jos puuttuu "liian varhain", niin sekin on väärin. Parempi se on varhain puuttua, jos vanhemmat eivät pysty huolehtimaan siitä, että lapsi menee kouluun. Puuttuminen on täysin mahdotonta, jos lapsi on jo pahasti jäänyt jälkeen ikäryhmästään ja sosiaalisesti syrjäytynyt. Tietenkin ei ole syytä mistään sairastelusta mitään lasua tehdä, silloin vanhemmat hoitavat sen että lapsi ei tipu pahasti kärryiltä ja ovat yhteydessä luokanvalvojaan. 

Lisää juoruämmäkohkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.

Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä. 

Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.

Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.

Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.

Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia. 

Kyllä ne on. Se juuri on aiheeton, jos sille ei ole lastensuojelun tarvetta. Jestas, miten saadaan yksinkertainen asia vaikeaksi.

Ensinnäkin, mistä voi etukäteen tietää, että ilmoitus on aiheeton?

Toiseksi, palvelutarpeen arviointi ei välttämättä johda lastensuojeluasiakkuuteen, mutta perhe voidaan ohjata muihin sosiaalihuollon palveluihin, koulun oppilashuollon tai psykiatrian palveluihin.

Kolmanneksi, kolmen kuukauden arviointijakso itsessään on interventio ja voi muuttaa perheen tilannetta eikä tarvetta palveluille ole.

Ilmoitus on aiheeton jos se ei johda asiakkuuteen.

Aiheellinen jos johtaa (tosin tässäkin on virhemarginaali.

Ei ole mitään likiaiheellista, mutuaiheellista tai ehkäaiheellista.

On aiheeton ja aiheellinen. Ihan kuten joku on murhaaja tai ei ole murhaaja.

Ihan aiheesta ne lasut tulee jo asiakkuudessa olevistakin.

Jopa huostassa olevistakin tehdään ilmoja.

Entä jos kaikista lapsiperheistä tehtäisiin automaattisesti lasu vaikkapa 6 kuukauden välein? Näin saataisiin todennäköisesti hyvin paljon piilevää kaltoinkohtelua esiin. Nykyisin esimerkiksi omakotitaloissa ja varsinkin syrjäseuduilla asuvat lapset sekä kotihoidetut lapset ovat selvästi aliedustettuja lasuissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.

Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä. 

Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.

Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.

Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.

Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia. 

Kyllä ne on. Se juuri on aiheeton, jos sille ei ole lastensuojelun tarvetta. Jestas, miten saadaan yksinkertainen asia vaikeaksi.

Ensinnäkin, mistä voi etukäteen tietää, että ilmoitus on aiheeton?

Toiseksi, palvelutarpeen arviointi ei välttämättä johda lastensuojeluasiakkuuteen, mutta perhe voidaan ohjata muihin sosiaalihuollon palveluihin, koulun oppilashuollon tai psykiatrian palveluihin.

Kolmanneksi, kolmen kuukauden arviointijakso itsessään on interventio ja voi muuttaa perheen tilannetta eikä tarvetta palveluille ole.

Se aiheettomuus pitäisi pyrkiä poissulkemaan ENNEN ilmoituksen tekoa. Nythän siihen ei ole minkäänlaista velvollisuutta eikä edes suositusta vaan pinnalla on ollut enemmänkin sellainen toive, että ilmoitelkaa vain niin paljon kuin sielu sietää että pääsevät nimenomaan sieltä ylityöllistetystä lasusta tonkimaan perheen asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.

Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.

"hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen"

Näinhän sitä luulisi. Jos lastensuojelussa jokainen perhe saisi oikeudenmukaista kohtelua. Mutta kun ei saa. Kiireiset työntekijät vetävät nopeita johtopäätöksiä sen mukaan miltä asiat kotona näyttävät.

Lastensuojeluunhan ei päde länsimaisen oikeusvaltion ajatus, että syyllisyys pitää todistaa. Siellä ollaan syyllisiä lähtökohtaisesti ja syyttömyys pitää todistaa - eikä sekään aina riitä, vaan sitten on kehitetty jo uusi subjektiivinen huoli, jolla rääkkäämistä voidaan jatkaa.

Eihän siinä lasta tai nuorta syyllistetä jos hänelle yritetään saada apua. Muista, että lasuilmoitus ei ole vanhempaa koskeva rikosilmoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.

Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.

"hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen"

Näinhän sitä luulisi. Jos lastensuojelussa jokainen perhe saisi oikeudenmukaista kohtelua. Mutta kun ei saa. Kiireiset työntekijät vetävät nopeita johtopäätöksiä sen mukaan miltä asiat kotona näyttävät.

Lastensuojeluunhan ei päde länsimaisen oikeusvaltion ajatus, että syyllisyys pitää todistaa. Siellä ollaan syyllisiä lähtökohtaisesti ja syyttömyys pitää todistaa - eikä sekään aina riitä, vaan sitten on kehitetty jo uusi subjektiivinen huoli, jolla rääkkäämistä voidaan jatkaa.

Eihän siinä lasta tai nuorta syyllistetä jos hänelle yritetään saada apua. Muista, että lasuilmoitus ei ole vanhempaa koskeva rikosilmoitus.

No onpa näppärää saivartelua.

Kyllähän siinä on lähdetty viallisesta vanhemmuudesta (ja vanhempi syyllistetty) jo lähtökohtaisesti jos jo on päätetty että lapselle/nuorelle yritetään saada apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.

Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.

Tuokin on muuttunut radikaalisti. Vielä 10 vuotta sitten lastensuojeluilmoitukset olivat silloisen päivähoidon piirissä todella harvinaisia, puhuttiin keskimäärin muutamasta ilmoituksesta per päiväkoti ja vuosi. Lasut eivät siis olleet missään nimessä sellainen arkinen asia millaisia ne ovat nykypäivän varhaiskasvatuksessa.

Oliko ennen enemmän kaltoinkohdeltuja lapsia, joista totuus paljastui vasta lapsen ollessa isompi/jo aikuinen tai tilanteen mentyä niin pahaksi, että lapsi on jopa vammautunut tai kuollut sen seurauksena?

Sehän tuossa ideana on, puuttua asioihin jo ennen kuin menee liian vakavaksi.

Kyllä nykyään myös vanhemmat tekee itse itsestään useammin näitä ilmoituksia kuin ennen, joten ei se pelkästään varhaiskasvatuksessa näy, johtunee siitä, että ei ole hirveän pitkä aika kun on edes lastensuojelulaki saatu luotua.

Lasuilmoitusta vanhemmat eivät voi tehdä itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.

Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.

"hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen"

Näinhän sitä luulisi. Jos lastensuojelussa jokainen perhe saisi oikeudenmukaista kohtelua. Mutta kun ei saa. Kiireiset työntekijät vetävät nopeita johtopäätöksiä sen mukaan miltä asiat kotona näyttävät.

Lastensuojeluunhan ei päde länsimaisen oikeusvaltion ajatus, että syyllisyys pitää todistaa. Siellä ollaan syyllisiä lähtökohtaisesti ja syyttömyys pitää todistaa - eikä sekään aina riitä, vaan sitten on kehitetty jo uusi subjektiivinen huoli, jolla rääkkäämistä voidaan jatkaa.

Eihän siinä lasta tai nuorta syyllistetä jos hänelle yritetään saada apua. Muista, että lasuilmoitus ei ole vanhempaa koskeva rikosilmoitus.

Lastensuojelu yrittää vain auttaa, joten kenenkään ei tarvitse pelätä lasua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.

Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.

"hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen"

Näinhän sitä luulisi. Jos lastensuojelussa jokainen perhe saisi oikeudenmukaista kohtelua. Mutta kun ei saa. Kiireiset työntekijät vetävät nopeita johtopäätöksiä sen mukaan miltä asiat kotona näyttävät.

Lastensuojeluunhan ei päde länsimaisen oikeusvaltion ajatus, että syyllisyys pitää todistaa. Siellä ollaan syyllisiä lähtökohtaisesti ja syyttömyys pitää todistaa - eikä sekään aina riitä, vaan sitten on kehitetty jo uusi subjektiivinen huoli, jolla rääkkäämistä voidaan jatkaa.

Eihän siinä lasta tai nuorta syyllistetä jos hänelle yritetään saada apua. Muista, että lasuilmoitus ei ole vanhempaa koskeva rikosilmoitus.

Lastensuojelu yrittää vain auttaa, joten kenenkään ei tarvitse pelätä lasua?

Jaaha tänne saapui joku idiootti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.

Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.

"hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen"

Näinhän sitä luulisi. Jos lastensuojelussa jokainen perhe saisi oikeudenmukaista kohtelua. Mutta kun ei saa. Kiireiset työntekijät vetävät nopeita johtopäätöksiä sen mukaan miltä asiat kotona näyttävät.

Lastensuojeluunhan ei päde länsimaisen oikeusvaltion ajatus, että syyllisyys pitää todistaa. Siellä ollaan syyllisiä lähtökohtaisesti ja syyttömyys pitää todistaa - eikä sekään aina riitä, vaan sitten on kehitetty jo uusi subjektiivinen huoli, jolla rääkkäämistä voidaan jatkaa.

Eihän siinä lasta tai nuorta syyllistetä jos hänelle yritetään saada apua. Muista, että lasuilmoitus ei ole vanhempaa koskeva rikosilmoitus.

No onpa näppärää saivartelua.

Kyllähän siinä on lähdetty viallisesta vanhemmuudesta (ja vanhempi syyllistetty) jo lähtökohtaisesti jos jo on päätetty että lapselle/nuorelle yritetään saada apua.

Vanhemmat itsekeskeisinä kuvittelevat olevansa keskipiste. Eivät tajua mitä lasuilmoitus on ja ketä se koskee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harhaista tai ei mutta kyllä joku näillä huostaanotoillakin rikastuu, kun monet laitoksista kuuluu nykyään jonkun ison voittoa tavoittelevan yrityksen alle. Ei tietenkään ne lapsia hoitavat työntekijät (heille jää vain se ns. likainen työ) vaan joku rahasto jossain käärii sitten voitot. Eikä tarvitse edes laitokseen päätyä vaan voi käydä esim. niin että velvoitetaan sen huostaanoton uhalla ottamaan vastaan jotain koti"palvelua" eli joku saman tai vastaavan firman alla toimiva tantta kotiinsa kahvittelemaan ja kyttäämään. Hyviäkin kokemuksia on ja niistä on ihana kuulla mutta ne ei korjaa niitä lastensuojelun ja kyttäyskulttuurin rikkomia lapsia ja perheitä. Varmaan aika paljon tuurista kiinni että kuinka omalle perheelle käy.

Enpä ole kuullut tapauksesta jossa huostaanotto tehtäisiin pahansuopaisten kyttäreiden vuoksi. Ylivoimaisesti suurin osa huostaanotoista tehdään vanhempien mt tai päihdeongelmien vuoksi, yleensä vielä vanhemmilla nuo molemmat. 

Mutta eikö sekin kerro aika paljon, että tässä on ylipäätään nähty bisnesrako? Ja yllätys yllätys lasu-ilmoitusten määrä kasvaa, huostaanottojen/sijoitusten määrä kasvaa jne. Minusta yhteiskunnan pitäisi esim. lakien avulla tehdä lasu-bisnes sillä tavalla kannattamattomaksi, ettei olisi mahdollista tavoitella suuria voittoja lasten, nuorten ja perheiden hädällä. Ennenhän lasu-laitokset oli pääasiassa kunnan pyörittämiä tai pieniä toimijoita ja tuo kaupallistuminen on tapahtunut aika nopeasti.

Lasuilmoitusten määrän kasvaminen on ihan suoraan yhteydessä lasten ja nuorten psyykkisen oireilun räjähdysmäiseen kasvuun. Kasvu on ollut niin rajua, että puhutaan jo epidemiasta. Olen samaa mieltä siitä, että mielestäni on kyseenalaista tehdä voittoa lastensuojelulaitoksilla, mutta en siitä syystä, että lapsia huostaanotettaisiin turhaan sen seurauksena (laitokset eivät huostaanota ketään), vaan sen takia, että tottakai suuret yritykset voittojen lisäksi hamuavat säästöjä. Ja säästöjen takia työoloja huononnetaan eikä laitosten ja laitoslasten kokonaistilannetta tarkastella kaikissa paikoissa realistisesti eikä mietitä kokonaisuuden toimivuutta, vaan haalitaan vain sellaisia, niin vakavasti oireilevia lapsia, joista saa mahdollisimman paljon rahaa. Ei siis mietitä realistisesti, että voidaanko me näillä resursseilla ja näillä työntekijöillä vastata näin monen vaikeasti oireilevan lapsen ja nuoren tarpeisiin.

Tietty toinen kysymys on se, minne ne kaikki ns. pahimmat tapaukset sitten toisaalta laitettaisiin, koska vaikeampia ja vaikeampia tapauksia on vuosi vuodelta enemmän.

Itse en usko, että lapset sinänsä voivat sen huonommin kuin ennen, sanotaanko vaikka pari- kolmekymmentä vuotta sitten. Yksi merkittävä vaikuttaja on sekin, että kasvatustavat ovat lyhyessä ajassa muuttuneet huomattavasti, eikä nykykeinoin ole oikein mahdollista pitää lasta kurissa ja nuhteessa kuten vielä joskus 90-luvulla. Itse en ihmettele lainkaan, että nykymeininki saa monet lapset tuntemaan olevansa niskan päällä. Lasten vilkkaus ja tietynlainen rajattomuus tulkitaan sitten helposti esim. puutteellisten kotiolojen, mielenterveysongelmien tai jonkin häiriön aiheuttamiksi. Lasten tunteita ja käytöstä ylipäätään huomioidaan ja analysoidaan ihan eri tavalla kuin ennen. Ennen esim. hiljainen ja arka lapsi joko jäi huomaamatta tai oli vain kiltti ja "helppo", eikä välttämättä epäilty että se arkuus johtuisi vaikka juoppovanhemmista. Ja jos vanhemmat olisikin tiedetty juopoiksi, niin asiaan ei puututtu. Saman tapaisia esimerkkejä voisi esittää vaikka kuinka, mutta pointtina nyt on se että pahoinvointia on aina ollut, vain suhtautuminen siihen on muuttunut. Lapsia ja perheitä tietysti pitääkin auttaa, eikä menneiden vuosikymmenten tapa jättää lapset vanhempien armoille ollut missään nimessä oikein. Systeemi kaipaisi kuitenkin monelta osin päivittämistä, jotta apu kohdistuisi ajoissa niille joilla on tarvetta eikä lapsuudelle/nuoruudelle ominaisiin piirteisiin tai normaaliin perhe-elämään kuuluviin tilanteisiin ylireagoitaisi. Vastuuta pitäisi myös siirtää enemmän niille, jotka lapsen kanssa ovat tekemisissä, eli tavoitteena pitäisi olla velvollisuus pyrkiä selvittämään asia ennen lasu-ilmoituksen tekoa. Nykyäänhän ilmoituksella ei aina edes "uhkailla", vaan lapsen vanhemmat kuulee ilmoituksesta vasta jälkeenpäin.

Ei se uskosta ole kiinni, vaan lastenpsykiatrian lääkärit kautta Suomen ovat raportoineet oireilevien lasten räjähdysmäisestä kasvusta.

Ennen samoin oireilevat lapset ei välttämättä (tai ehkä jopa todennäköisesti) olisi päätyneet psykiatrian piiriin, ehkä oireilua ei oltaisi edes huomattu. Itsekin lapsuudessani olin aina vain joko kiltti tai huonokäytöksinen, ei epäilty että siinä olisi taustalla jotain muuta. Tuo että lapset ylipäätään näyttävät tunteitaan on uutta. Ennen tiedettiin, ettei ketään kiinnosta, hieman kärjistetysti sanottuna, ja omia tunteita ehkä hävettiinkin. Oli korkeampi kynnys poiketa normeista ja odotuksista. Monella aikuisellakin lapsuudesta asti kannetut tunnelukot alkaa vasta nyt avautua, usein ehkä oman vanhemmuuden kautta. En yhtään ihmettele vaikka se heijastuisi myös lapsiin mutta joka tapauksessa nykyaika on paljon otollisempi siihen että voi näyttää sitä rumaakin puoltaan. Ennen paha olo pidettiin sisällä. Ja kuten sanoin niin myös nykyiset kasvatustavat vaikuttaa siihen että osa lapsista perseilee myös huomionkipeyden, ilkeyden tai vain keskenkasvuisuutensa takia. Ei myöskään ole ymmärrystä tekojen seurauksista, ei ymmärretä kuinka paljon haittaa tai huolta tietynlainen käytös voi aiheuttaa ympäristössä.

Ei vaan ennen lapset eivät oireilleet tällä tavalla näin massiivisessa määrin. Ennen nykyään vakava itsetuhoisuus, siis itsensä suoranainen silpominen on aika normaali näky. Ennen suljetulle osastolle pääsi pelkästään itsetuhoisten puheiden ja pienen naarmuttelun takia. Nykyään osastolle ei pääse, vaikka nuori viiltää joka viikko useita tikkejä vaativia haavoja.

Sä et ihan oikeasti tiedä tästä asiasta etkä tiedä miten tää todellisuus on muuttunu.

Siis korjaus, ei ennen nähnyt näin yleisesti suoranaista itsensä silpomista, mikä nykyään on normi. Ennen viiltelykin oli enemmän naarmuttelua, ei porukka yrittänyt kiikuttaa itseään, ei ennen viety harva se päivä porukkaa päivystykseen lääkkeiden yliannostuksen takia, kerta toisensa jälkeen.

Omassa nuoruudessa parikymmentä vuotta sitten nuo oli ihan yleisiä ilmiöitä, nämä oli tosin yleensä niitä nuoria jotka hyvin nuoresta asti pyöri ties missä ryypiskelemässä, oli seksisuhteita ja muuta minkä ei lapsuuteen pitäisi kuulua. Osa oli ns. hyvistä perheistä ja toiset huonommista. (Sanokaa mitä sanotte mutta ei tarvi olla mikään Einstein tai lasun sossu arvioidakseen tällaisia asioita, lapsilla varsinkin kun on melko vapaa pääsy kavereidensa koteihin eikä ennen ainakaan hienosteltu lasten kavereiden edessä. Toisin on varmaan jos lasusta tullaan kylään.)

Harva päätyi hoitoon tai sijoitetuksi. Uudempi juttu taitaa olla lähinnä huumeet, tai ainakin niiden yleistyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.

Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä. 

Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.

Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.

Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.

Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia. 

Kyllä ne on. Se juuri on aiheeton, jos sille ei ole lastensuojelun tarvetta. Jestas, miten saadaan yksinkertainen asia vaikeaksi.

Ensinnäkin, mistä voi etukäteen tietää, että ilmoitus on aiheeton?

Toiseksi, palvelutarpeen arviointi ei välttämättä johda lastensuojeluasiakkuuteen, mutta perhe voidaan ohjata muihin sosiaalihuollon palveluihin, koulun oppilashuollon tai psykiatrian palveluihin.

Kolmanneksi, kolmen kuukauden arviointijakso itsessään on interventio ja voi muuttaa perheen tilannetta eikä tarvetta palveluille ole.

Se aiheettomuus pitäisi pyrkiä poissulkemaan ENNEN ilmoituksen tekoa. Nythän siihen ei ole minkäänlaista velvollisuutta eikä edes suositusta vaan pinnalla on ollut enemmänkin sellainen toive, että ilmoitelkaa vain niin paljon kuin sielu sietää että pääsevät nimenomaan sieltä ylityöllistetystä lasusta tonkimaan perheen asioita.

Kuule, ei me lasussa niitä ilmoituksia tehdä. Jos niitä aiheettomia tulee, niin kuka käski tehdä lapsia sekopäiden kanssa, jotka exinä piinaa tai riidellä naapurin akkojen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.

Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.

"hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen"

Näinhän sitä luulisi. Jos lastensuojelussa jokainen perhe saisi oikeudenmukaista kohtelua. Mutta kun ei saa. Kiireiset työntekijät vetävät nopeita johtopäätöksiä sen mukaan miltä asiat kotona näyttävät.

Lastensuojeluunhan ei päde länsimaisen oikeusvaltion ajatus, että syyllisyys pitää todistaa. Siellä ollaan syyllisiä lähtökohtaisesti ja syyttömyys pitää todistaa - eikä sekään aina riitä, vaan sitten on kehitetty jo uusi subjektiivinen huoli, jolla rääkkäämistä voidaan jatkaa.

Eihän siinä lasta tai nuorta syyllistetä jos hänelle yritetään saada apua. Muista, että lasuilmoitus ei ole vanhempaa koskeva rikosilmoitus.

Käytännössä sama asia. Vanhemman näkökulmasta ei ole niin eroa että joutuuko sossun vain poliisin kuulusteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.

Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.

"hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen"

Näinhän sitä luulisi. Jos lastensuojelussa jokainen perhe saisi oikeudenmukaista kohtelua. Mutta kun ei saa. Kiireiset työntekijät vetävät nopeita johtopäätöksiä sen mukaan miltä asiat kotona näyttävät.

Lastensuojeluunhan ei päde länsimaisen oikeusvaltion ajatus, että syyllisyys pitää todistaa. Siellä ollaan syyllisiä lähtökohtaisesti ja syyttömyys pitää todistaa - eikä sekään aina riitä, vaan sitten on kehitetty jo uusi subjektiivinen huoli, jolla rääkkäämistä voidaan jatkaa.

Eihän siinä lasta tai nuorta syyllistetä jos hänelle yritetään saada apua. Muista, että lasuilmoitus ei ole vanhempaa koskeva rikosilmoitus.

Käytännössä sama asia. Vanhemman näkökulmasta ei ole niin eroa että joutuuko sossun vain poliisin kuulusteluun.

Poliisin kuulustelusta seuraa normaalitapauksessa korkeintaan sakkoja, mutta sossun kuulustelu taas voi johtaa perheen hajottamiseen. Lisäksi oikeuslaitos edellyttää, että asiat on todistettu kohtalaisen kiistattomasti, kun taas sossulle riittää pelkkä huoli jotta toimenpiteisiin ryhdytään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On päiväkodissa esim. velvollisuus tehdä, jos yhtään tuntuu siltä, ei tarvitse edes päiväkodin työntekijöiden jäädä spekuloimaan että onko aiheellista, sen aiheellisuuden tarkistaa siihen koulutukseen saaneet sosiaaliviranomaiset sitten.

Mielestäni hyvä systeemi, koska pienen lapsen kohdalla ei esim. kaltoinkohtelut tai muut perheen ongelmat kovin selvästi välttämättä näy, vaan näkyy sellaisina pieninä outouksina, pienet lapset ei itsekkään osaa kertoa asioista ja sen vuoksi on hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen.

"hyvä, että tarkistellaan herkästi, että onko syytä huoleen"

Näinhän sitä luulisi. Jos lastensuojelussa jokainen perhe saisi oikeudenmukaista kohtelua. Mutta kun ei saa. Kiireiset työntekijät vetävät nopeita johtopäätöksiä sen mukaan miltä asiat kotona näyttävät.

Lastensuojeluunhan ei päde länsimaisen oikeusvaltion ajatus, että syyllisyys pitää todistaa. Siellä ollaan syyllisiä lähtökohtaisesti ja syyttömyys pitää todistaa - eikä sekään aina riitä, vaan sitten on kehitetty jo uusi subjektiivinen huoli, jolla rääkkäämistä voidaan jatkaa.

Eihän siinä lasta tai nuorta syyllistetä jos hänelle yritetään saada apua. Muista, että lasuilmoitus ei ole vanhempaa koskeva rikosilmoitus.

Käytännössä sama asia. Vanhemman näkökulmasta ei ole niin eroa että joutuuko sossun vain poliisin kuulusteluun.

Paitsi että sossulle putää todistaa syyttömyys ja siellä toimitaan subjektiivisella tunteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi mukava kuulla lastensuojeltoimen puolelta, kuinka suuri osa ilmoituksista todetaan aiheettomiksi.

Riippuu mikä tulkitaan aiheettomaksi. Lastensuojeluilmoituksista valtaosa tulee lapsista, joilla on jo olemassaoleva asiakkuus lastensuojelussa. Huostassaolevistakin tulee jatkuvasti uusia ilmoituksia. Nämä eivät tietenkään aloita mitään asiakkuutta, kun se on jo olemassa. Jos puhutaan uusista lapsista, niin osa on aiheellisia, mutta niihin voidaan vastata muilla palveluilla kuin lastensuojelun asiakkuudella. Ohjaus voi olla vaikkapa perheneuvolaan tai nuorisoasemalle. Joskus on ilmoituksia, jotka ovat puhtaasti esim. väärinkäsityksiä. 

Lasuja tehdään vuosittain reilut sata tuhatta.

Aiheettomia on puolet eli reilut 50 000 turhaa ilmoitusta. Hysteriaa, virkaintoisuutta, kostoa, kiusantekoa, ilkeyttä.

Noille pitäisi määrätä sanktio, koska ne aiheuttavat paljon kärsimystä ja ovat saatanan kallis menoerä.

Puolet ei ole välttämättä aiheettomia, ne eivät vain johda lastensuojelun asiakkuuteen. Lastensuojeluilmoitus käynnistää uusilla asiakkailla yleensä palvelutarpeen arvion, jossa sosiaalityöntekijöillä on velvollisuus arvioida myös muu tuen tarve ja ohjata asiakas muihin palveluihin tai avata pelkästään sosiaalihuoltolain mukainen asiakkuus, jonka kautta saa osin samoja palveluita kuin lastensuojelussa, mutta joka on vapaaehtoinen ja jossa tuen tarpeet ovat keskimäärin vähän kevyempiä. Monilla lapsilla on monenlaista tuen tarvetta, mutta ei välttämättä lastensuojelun kriteerit täyty eikä lastensuojelun palvelut ole tarpeenmukaisia. 

Kyllä ne on. Se juuri on aiheeton, jos sille ei ole lastensuojelun tarvetta. Jestas, miten saadaan yksinkertainen asia vaikeaksi.

Ensinnäkin, mistä voi etukäteen tietää, että ilmoitus on aiheeton?

Toiseksi, palvelutarpeen arviointi ei välttämättä johda lastensuojeluasiakkuuteen, mutta perhe voidaan ohjata muihin sosiaalihuollon palveluihin, koulun oppilashuollon tai psykiatrian palveluihin.

Kolmanneksi, kolmen kuukauden arviointijakso itsessään on interventio ja voi muuttaa perheen tilannetta eikä tarvetta palveluille ole.

Se aiheettomuus pitäisi pyrkiä poissulkemaan ENNEN ilmoituksen tekoa. Nythän siihen ei ole minkäänlaista velvollisuutta eikä edes suositusta vaan pinnalla on ollut enemmänkin sellainen toive, että ilmoitelkaa vain niin paljon kuin sielu sietää että pääsevät nimenomaan sieltä ylityöllistetystä lasusta tonkimaan perheen asioita.

Kuule, ei me lasussa niitä ilmoituksia tehdä. Jos niitä aiheettomia tulee, niin kuka käski tehdä lapsia sekopäiden kanssa, jotka exinä piinaa tai riidellä naapurin akkojen kanssa.

En niin väittänytkään, mutta tällä hetkellä systeeminne on hyvin altis aiheettomille ilmoituksille kun ei ilmeisesti lainkaan kannusteta väärinkäsitysten poissulkemiseksi selvittämään asiaa ennen ilmoituksen tekoa. Ja noin vain näköjään sielläkin puolella närkästytään vaikka en suoraan teitä syyttänyt.

Toisaalta, jos joku lasu-pomo mediassa kannustaa kansaa alvariinsa ilmoittelemaan niin voihan sen moni ihan aiheellisesti tulkita niin että ammattikuntanne hyväksyy tämän nykyisen ilmianto/näpäytys/kiusaamis tms. -ilmapiirin.

Vierailija kirjoitti:

Mua uhattiin lasulla neuvolassa, kun kerroin olevani väsynyt hoitamaan dementoituneen vanhempani asioita päivin öin ja taistelemaan hänelle apua ja paikkaa hoivakodissa. Olin tuolloin pienen vauvan äiti. Sanoin, etten tiedä mitä lasu auttaisi meidän tilanteeseen. Mulla ja vauvalla oli kaikki erinomaisesti ja nautin suuresti äitiysestäni. Halusin apua dementikolle!

Myös vanhuksesta voi tehdä huoli-ilmoituksen nykyisin. Sen vaikuttavuudesta en tiedä.