Lue keskustelun säännöt.
Soittoharrastus lapselle, neuvokaa
Eskarilainen poikani on kiinnostunut soittoharrastuksen aloittamisesta, mutta ei vaadi vielä mitään tiettyä soitinta (käy vielä muskarissa). Mitä suosittelisitte?
Itse haluaisin hänelle soittimen joka ei vaurioita hänen kuuloaan eikä ole kallis.
Entä millainen paikka musiikkiopisto on? Mitä se vaatii? Pääsykoetta täällä ei ole.
Kommentit (1095)
Kaikkia kitaroita löytyy eri kokoluokissa, joten kannattaa kokeilemalla selvittää mikä tuntuu parhaalta itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta.
Tommy Iommi. Joutui lisäksi opettelemaan kitaransoiton sellaisella tavalla, jota kukaan toinen ei ole maailmassa koskaan aiemmin tehnyt.
Nykyisen kaltaiset sähkökitarat kehitettiin 1950-luvulla. Joten aika moni boomer-ikäpolven soittaja joutui opettelemaan tapoja, joita ei ollut kukaan aikaisemmin maailmassa tehnyt.
Keksittiinkö kitaransoitto vasta kun sähkökitarat tulivat?
Jos olisit joskus soittanut sekä akustista että sähkökitaraa ei tarvitsisi tuollaisia kysellä.
Kummassakin on yleensä melko tarkkaan sama määrä kieliä ja kumpaakin soitetaan pääsääntöisesti aivan samalla tavalla. Samat asteikotkin on, ja duurit ja mollit.
Joo, yhtä monta kieltä on useimmiten, ja musiikin teoriakin pätee molempiin. Kyllä. Muuten ne ovatkin sitten ihan erilaisia soittimia.
Kumpaakin soitetaan usein ihan samoilla tekniikoilla.
Ihan erilaisia ne on soittaa teknisestikin.
Miten A-duurin soitto eroaa sähkökitaran ja akustisen välillä?
Kokeile.
Ei eroa mitenkään.
Se, että oikeat sävelet löytyy samoilta nauhoilta ei tarkoita vielä mitään soittamisen kannalta. Soitossa kun kaikkein tärkeintä on soittojälki ja se on kuin yö ja päivä akkarissa ja sähkökitarassa. Siksi niitä myös soitetaan teknisesti eri tavalla.
Ihan samalla tavalla eroa on kuin yöllä ja päivällä kun verrataan halpaa sähkörumpua ja akustista rumpua.
Huonokin akustinen rumpu on parempi kuin halvimmat sähkörummut. Sopivilla kalvoilla halpakin akustinen rumpu soi yleensä aika kauniisti jos vain osaa virittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta.
Tommy Iommi. Joutui lisäksi opettelemaan kitaransoiton sellaisella tavalla, jota kukaan toinen ei ole maailmassa koskaan aiemmin tehnyt.
Nykyisen kaltaiset sähkökitarat kehitettiin 1950-luvulla. Joten aika moni boomer-ikäpolven soittaja joutui opettelemaan tapoja, joita ei ollut kukaan aikaisemmin maailmassa tehnyt.
Keksittiinkö kitaransoitto vasta kun sähkökitarat tulivat?
Jos olisit joskus soittanut sekä akustista että sähkökitaraa ei tarvitsisi tuollaisia kysellä.
Ja jos olisit soittanut joskus rumpuja oikeasti, et kuvittelisi että halpa sähkörumpu on samantuntuinen soittaa kuin oikeat rummut.
Sä olet yksinäinen sähkörumpu lastenhuoneen komerossa...
Huipulla on yleensä aina melko yksinäistä. Oli soitin mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta.
Tommy Iommi. Joutui lisäksi opettelemaan kitaransoiton sellaisella tavalla, jota kukaan toinen ei ole maailmassa koskaan aiemmin tehnyt.
Olin varma, että Lennonia tai McCartneyta tarjottaisiin. Mutta sieltä tulikin freesi 74-vuotias.
Jos olet itse samaa ikäluokkaa, niin mikäpäs siinä. Itse olen vähän nuorempi ja tunnen vähän nuorempia muusikoita. Ja kaikki ymmärtävät teoriaa.
Hienoa, että tunnet nuoria muusikoita ja että he ymmärtävät teoriaa. Jos olet niin hyvä teoriassa, miksi olet soittajana kuitenkin vain keskinkertaisuus?
Se että on Tony Iommia nuorempi ja tuntee häntä nuorempia, ei vielä tarkoita että olisi nuori tai tuntisi nuoria. Haloo pappa! Sun kuulokoje prakaa.
Millä tavalla olen pappa, jos mainitsen Tommi Iommin? Kysyit miljonäärimuusikoita joilla ei ole ollut ammatillista koulutusta soittamiseen.
En ole tuo, joka kysyi. Mutta hän nimenomaan halusi kuulla 2020-luvun muusikoita. Sitten päätit mainita juuri Tommy Iommin.
Ja jos sun mielestäsi Tommi Iommia nuoremmat ovat kaikki nuoria, niin kertoohan se ihan hitosti.
En paljon seuraa nykyajan musiikkia.
Tämä oli varmastikin ensimmäinen rehellinen vastauksesi tässä ketjussa.
Sitten seuraavaksi kysyisin, että jos et seuraa nykyajan musiikkia, kuinka pystyt arvioimaan teoriaa osaavien muusikoiden soittotaitoa? Hieman aiemmin osasit arvioida jopa minun soittotaitoni.
Sen verran olen seurannut, että mitään suuria kitaravirtuooseja ei kauheasti ole tullut. Sinustakaan ei sellaista tullut, vaikka teoriaakin olet kertomasi mukaan lukenut.
Hei pelle, todellakin koko ajan tulee suuria kitaravirtuooseja.
Kuka tällä hetkellä on Suomessa merkittävin nouseva kitaravirtuoosi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta.
Tommy Iommi. Joutui lisäksi opettelemaan kitaransoiton sellaisella tavalla, jota kukaan toinen ei ole maailmassa koskaan aiemmin tehnyt.
Nykyisen kaltaiset sähkökitarat kehitettiin 1950-luvulla. Joten aika moni boomer-ikäpolven soittaja joutui opettelemaan tapoja, joita ei ollut kukaan aikaisemmin maailmassa tehnyt.
Keksittiinkö kitaransoitto vasta kun sähkökitarat tulivat?
Jos olisit joskus soittanut sekä akustista että sähkökitaraa ei tarvitsisi tuollaisia kysellä.
Kummassakin on yleensä melko tarkkaan sama määrä kieliä ja kumpaakin soitetaan pääsääntöisesti aivan samalla tavalla. Samat asteikotkin on, ja duurit ja mollit.
Joo, yhtä monta kieltä on useimmiten, ja musiikin teoriakin pätee molempiin. Kyllä. Muuten ne ovatkin sitten ihan erilaisia soittimia.
Kumpaakin soitetaan usein ihan samoilla tekniikoilla.
Ihan erilaisia ne on soittaa teknisestikin.
Miten A-duurin soitto eroaa sähkökitaran ja akustisen välillä?
Kokeile.
Ei eroa mitenkään.
Tällä paljastit sen että et ole koskaan edes kokeillut. Sähkökitarassa on kapeampi kaula ja nauhat kauempana toisistaan kuin akkarissa. Ihan jo tämä tuo erilaisen soittotuntuman, varsinkin jos on lyhyet sormet.
Kitaroita eri kauloilla on niin monenlaisia.
On on, ja siksi ei todellakaan ole sama juttu soittaa eri soittimella kuin millä yleensä. Ihan yhtä lailla se on muissakin soittimissa, oma soitin on tuttu mutta vieraalla voikin olla yhtäkkiä vaikeampi soittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta.
Tommy Iommi. Joutui lisäksi opettelemaan kitaransoiton sellaisella tavalla, jota kukaan toinen ei ole maailmassa koskaan aiemmin tehnyt.
Nykyisen kaltaiset sähkökitarat kehitettiin 1950-luvulla. Joten aika moni boomer-ikäpolven soittaja joutui opettelemaan tapoja, joita ei ollut kukaan aikaisemmin maailmassa tehnyt.
Keksittiinkö kitaransoitto vasta kun sähkökitarat tulivat?
Jos olisit joskus soittanut sekä akustista että sähkökitaraa ei tarvitsisi tuollaisia kysellä.
Kummassakin on yleensä melko tarkkaan sama määrä kieliä ja kumpaakin soitetaan pääsääntöisesti aivan samalla tavalla. Samat asteikotkin on, ja duurit ja mollit.
Joo, yhtä monta kieltä on useimmiten, ja musiikin teoriakin pätee molempiin. Kyllä. Muuten ne ovatkin sitten ihan erilaisia soittimia.
Kumpaakin soitetaan usein ihan samoilla tekniikoilla.
Ihan erilaisia ne on soittaa teknisestikin.
Miten A-duurin soitto eroaa sähkökitaran ja akustisen välillä?
Kokeile.
Ei eroa mitenkään.
Tällä paljastit sen että et ole koskaan edes kokeillut. Sähkökitarassa on kapeampi kaula ja nauhat kauempana toisistaan kuin akkarissa. Ihan jo tämä tuo erilaisen soittotuntuman, varsinkin jos on lyhyet sormet.
Kitaroita eri kauloilla on niin monenlaisia.
On on, ja siksi ei todellakaan ole sama juttu soittaa eri soittimella kuin millä yleensä. Ihan yhtä lailla se on muissakin soittimissa, oma soitin on tuttu mutta vieraalla voikin olla yhtäkkiä vaikeampi soittaa.
Mutta jokainen kitaraa soittava osaa soittaa jokaista kitaraa jollain tavalla, vaikka se paras tatsi olisikin jonkun tietyn kitaran kanssa ja sekin jollain tietyillä kitarankielillä. Rumpaleilla asiassa on suurempia eroja, koska jokainen rumpali luo ympärilleen ihan oman setin vuosien aikana.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Kylläpä kesti kauan oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta ja mun veljestä piti tulla rumpaleita. Elettiin seitkytluvun loppupuolta, kun eräänä sunnuntaiaamuna varhain otettiin keittiöstä kumpikin kattilankannet käsiimme ja sitten kovaäänisesti marssittiin keittiöstä makuuhuoneeseen ja paukutettiin kattilankansia yhteen niin lujaa kuin lähti. TÖMS TÖMS TÖMS ja PAM PAM PAM. Vanhemmat ja naapurit heräsivät tähän hirvittävän kantapäiden töminään ja kattilankansien paukkeeseen.
Jumalauta mikä messu siitä nousi, kun vanhemmat herätettiin noin kello puoli viisi su-aamuna. Isä antoi tukkapöllyä, korvapuustit, remmillä selkään, ja äiti huutaa rääkyi taustalla.
Sitten oltiin pitkään kotiarestissa. Viikkoja. Koulussa saatiin käydä, mutta koulusta heti kotiin ja ei mitään kavereiden kanssa leikkimistä. Siinä oli myös meidän rumpalin urat, soittamiset. Edes triangelia ei saatu ikinä mistään joululahjapaketista.
Muistan, kun 7 vuotta kattilankansien paukutuksien jälkeen kysyin isältä, että saisinko rummut lahjaksi, niin faijan pää meni puolessa sekunnissa aivan tummanpunaiseksi ja suusta kuului vihainen YMMMMMMM! mylvintä.
Vierailija kirjoitti:
Musta ja mun veljestä piti tulla rumpaleita. Elettiin seitkytluvun loppupuolta, kun eräänä sunnuntaiaamuna varhain otettiin keittiöstä kumpikin kattilankannet käsiimme ja sitten kovaäänisesti marssittiin keittiöstä makuuhuoneeseen ja paukutettiin kattilankansia yhteen niin lujaa kuin lähti. TÖMS TÖMS TÖMS ja PAM PAM PAM. Vanhemmat ja naapurit heräsivät tähän hirvittävän kantapäiden töminään ja kattilankansien paukkeeseen.
Jumalauta mikä messu siitä nousi, kun vanhemmat herätettiin noin kello puoli viisi su-aamuna. Isä antoi tukkapöllyä, korvapuustit, remmillä selkään, ja äiti huutaa rääkyi taustalla.
Sitten oltiin pitkään kotiarestissa. Viikkoja. Koulussa saatiin käydä, mutta koulusta heti kotiin ja ei mitään kavereiden kanssa leikkimistä. Siinä oli myös meidän rumpalin urat, soittamiset. Edes triangelia ei saatu ikinä mistään joululahjapaketista.
Muistan, kun 7 vuotta kattilankansien paukutuksien jälkeen kysyin isältä, että saisinko rummut lahjaksi, niin faijan pää meni puolessa sekunnissa aivan tummanpunaiseksi ja suusta kuului vihainen YMMMMMMM! mylvintä.
Että sellainen tarina syntyi sitten tällä kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Kylläpä kesti kauan oppia.
Vuosi meni peruskompin oppimiseen? En ole mikään paras ammattilainen, mutta mielestäni kesti aika kauan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Kylläpä kesti kauan oppia.
Kun aloitin harjoittelun, niin itse treenasin vuodessa noin 100 eri komppia kun menin harjoituskirjaa eteenpäin. Sen päälle tietysti myös muita harjoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Kylläpä kesti kauan oppia.
Vuosi meni peruskompin oppimiseen? En ole mikään paras ammattilainen, mutta mielestäni kesti aika kauan.
No, ei paskemmin. Minä itte saisin treenata yhtä peruskomppia varmaan viisi vuotta. Pitääkin googlata, mitä se komppi edes tarkoittaa. Olen noissa musiikkihommissa täysin lahjaton. Mitään muuta osaa soittaa kuin CD-levyjä ja suuta.
Sata vuotta sitten se todistettiin ainakin sata kertaa, etten mä osaa laulaakaan mitään. Lauluääntä ole yhtään ja kaikki meni niin ohi nuotin. Monien lempilaulut kävin raiskaamassa monessa karaokessa.
Ihme kun eivät kivittäneet, kierittäneet tervassa ja höyhenissä ja hirttäneet baari-illan päätteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Musta ja mun veljestä piti tulla rumpaleita. Elettiin seitkytluvun loppupuolta, kun eräänä sunnuntaiaamuna varhain otettiin keittiöstä kumpikin kattilankannet käsiimme ja sitten kovaäänisesti marssittiin keittiöstä makuuhuoneeseen ja paukutettiin kattilankansia yhteen niin lujaa kuin lähti. TÖMS TÖMS TÖMS ja PAM PAM PAM. Vanhemmat ja naapurit heräsivät tähän hirvittävän kantapäiden töminään ja kattilankansien paukkeeseen.
Jumalauta mikä messu siitä nousi, kun vanhemmat herätettiin noin kello puoli viisi su-aamuna. Isä antoi tukkapöllyä, korvapuustit, remmillä selkään, ja äiti huutaa rääkyi taustalla.
Sitten oltiin pitkään kotiarestissa. Viikkoja. Koulussa saatiin käydä, mutta koulusta heti kotiin ja ei mitään kavereiden kanssa leikkimistä. Siinä oli myös meidän rumpalin urat, soittamiset. Edes triangelia ei saatu ikinä mistään joululahjapaketista.
Muistan, kun 7 vuotta kattilankansien paukutuksien jälkeen kysyin isältä, että saisinko rummut lahjaksi, niin faijan pää meni puolessa sekunnissa aivan tummanpunaiseksi ja suusta kuului vihainen YMMMMMMM! mylvintä.
No voi huokaus. Mikä sun vanhempiasi oikein vaivaa, jos lasten yhdestä metakasta meni koko loppuelämä sekaisin? Että turpaa ja arestia eikä koskaan saanut anteeksi? Ei tosielämässä mene noin, että lapset mekkaloi vain kerran elämänsä aikana.
Paljonko pistit omiasi ja väritit tarinaa? Kuulostaa just sellaiselta jutulta jolla viihdytetään työporukkaa kahvitauolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta.
Tommy Iommi. Joutui lisäksi opettelemaan kitaransoiton sellaisella tavalla, jota kukaan toinen ei ole maailmassa koskaan aiemmin tehnyt.
Nykyisen kaltaiset sähkökitarat kehitettiin 1950-luvulla. Joten aika moni boomer-ikäpolven soittaja joutui opettelemaan tapoja, joita ei ollut kukaan aikaisemmin maailmassa tehnyt.
Keksittiinkö kitaransoitto vasta kun sähkökitarat tulivat?
Jos olisit joskus soittanut sekä akustista että sähkökitaraa ei tarvitsisi tuollaisia kysellä.
Kummassakin on yleensä melko tarkkaan sama määrä kieliä ja kumpaakin soitetaan pääsääntöisesti aivan samalla tavalla. Samat asteikotkin on, ja duurit ja mollit.
Joo, yhtä monta kieltä on useimmiten, ja musiikin teoriakin pätee molempiin. Kyllä. Muuten ne ovatkin sitten ihan erilaisia soittimia.
Kumpaakin soitetaan usein ihan samoilla tekniikoilla.
Ihan erilaisia ne on soittaa teknisestikin.
Miten A-duurin soitto eroaa sähkökitaran ja akustisen välillä?
Kokeile.
Ei eroa mitenkään.
Tällä paljastit sen että et ole koskaan edes kokeillut. Sähkökitarassa on kapeampi kaula ja nauhat kauempana toisistaan kuin akkarissa. Ihan jo tämä tuo erilaisen soittotuntuman, varsinkin jos on lyhyet sormet.
Kyllä se on niin, että jokainen sähkökitarakin on erilainen toiseen nähden, ja jos osaat soittaa yhtä sähkökitaraa taitavasti, et välttämättä osaa soittaa toista yhtä hyvin. Tai jos on vieraan tuntuiset kielet, niin sekin haittaa optimaalista tatsia.
Se on juuri näin. Mutta sähkökitaroiden ja akustisten kitaroiden välillä ero on vielä huomattavasti suurempi. Eikä niillä pysty edes soittamaan samoja juttuja siten että kuulostaisi hyvältä. Eri instrumentteja jotka on kehitetty eri tarkoituksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Kuinka vaikeaa mielestänne improvisaatio on musiikissa?
Hyvin vaikeaa jos pitää ottaa huomioon harmonia-aspekti.
Siihen auttaa erilaisten skaalojen hallitseminen ja teorian ymmärtäminen. Loppu on korvasta ja mielikuvituksesta kiinni.
Kyllä. Skaalat kyllä auttaa, mutta silti se on erittäin vaikeaa. Vaikein laji musiikissakin. Sinulta tuskin löytyy näyttöjä musiikin kuninkuuslajista?
Ei löydy näyttöjä mutta harrastan kyllä aika paljon improvisointia, varsinkin kun soitan sähkökitaraa.
Tottakai uskon nyt ihan täysillä, vaikka et voi taitojasi edes todistaa. Silti uskon. Kukaan ei valehtele netissä harrastavansa paljonkin improvisointia. Itse taas olen improvisaatiossa maailman parhaita.
Mikäköhän siinä improvisoinnissa mielestäni nyt on noin ihmeellistä? :D
Se on musiikissakin (yksi taidelaji maailmassa) kuninkuuslaji. Harvalla riittää taidot musiikissa harmoniseen improvisaatioon.
Jos olisit ammattilainen musiikissa, et edes kysyisi asiaa.
Häh, en minä olekaan musiikin ammattilainen? Olen harrastelija ja soittanut kohta jo 40 vuotta erinäisiä instrumentteja. Aloitin musiikkiopistossa 6-vuotiaan.
Itse aloitin 33-vuotiaana, ja minä myös ihan harrastaja, mutta silti olen nyt maailman parhaita. Oletko sinä?
En tunne ketään, siis oikeasti ketään joka olisi varsinkaan yli 30-v iässä alkanut soittamaan ja päässyt silti huipputasolle. Oikeastaan ainut instrumentti jossa tiedän ammattitasolle aikuisiässä edenneitä on laulu. Ja nekin jotka aikuisiällä alkaneet opiskella jotain soitinta ja silti päässeet pitkälle ovat alunperin lapsena soittaneet jotain toista soitinta ja musikaalisuuden pohja rakennettu sitä kautta.
Edelliseltä kommentoijalta puuttuu täysin itsekritiikki ja arvostelukyky oman soittotasonsa suhteen. Tuskin on oikeasti virtuoosi muualla kuin omissa kuvitelmissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Kuinka vaikeaa mielestänne improvisaatio on musiikissa?
Hyvin vaikeaa jos pitää ottaa huomioon harmonia-aspekti.
Siihen auttaa erilaisten skaalojen hallitseminen ja teorian ymmärtäminen. Loppu on korvasta ja mielikuvituksesta kiinni.
Kyllä. Skaalat kyllä auttaa, mutta silti se on erittäin vaikeaa. Vaikein laji musiikissakin. Sinulta tuskin löytyy näyttöjä musiikin kuninkuuslajista?
Ei löydy näyttöjä mutta harrastan kyllä aika paljon improvisointia, varsinkin kun soitan sähkökitaraa.
Tottakai uskon nyt ihan täysillä, vaikka et voi taitojasi edes todistaa. Silti uskon. Kukaan ei valehtele netissä harrastavansa paljonkin improvisointia. Itse taas olen improvisaatiossa maailman parhaita.
Mikäköhän siinä improvisoinnissa mielestäni nyt on noin ihmeellistä? :D
Se on musiikissakin (yksi taidelaji maailmassa) kuninkuuslaji. Harvalla riittää taidot musiikissa harmoniseen improvisaatioon.
Jos olisit ammattilainen musiikissa, et edes kysyisi asiaa.
Häh, en minä olekaan musiikin ammattilainen? Olen harrastelija ja soittanut kohta jo 40 vuotta erinäisiä instrumentteja. Aloitin musiikkiopistossa 6-vuotiaan.
Itse aloitin 33-vuotiaana, ja minä myös ihan harrastaja, mutta silti olen nyt maailman parhaita. Oletko sinä?
En tunne ketään, siis oikeasti ketään joka olisi varsinkaan yli 30-v iässä alkanut soittamaan ja päässyt silti huipputasolle.
Sinä et siis tunne. Se ei nyt tarkoita yhtään mitään.
Ei liity ketjun aiheeseen varsinaisesti. Mutta sanon kuitenkin.
Olisi tosi kivaa, jos Suomessa olisi jokin sen tyyppinen yhteisö kuin Mumsnet, missä voisi anonyyminä ja kannustavassa hengessä jutella esimerkiksi musikaalisesti lahjakkaista lapsistaan ja näiden musiikinopiskelusta.
Tuntuu että av:lla hyökätään aina lahjakkaiden lasten vanhempien kimppuun, ja eritoten musiikkiaiheisissa keskusteluissa ryömivät aina nämä katkerat itseoppineet autotallisedät esiin vähättelemään.
En sitten tiedä, onko tämä liian pieni maa, pelkääkö moni asiallinen keskustelija tulevansa tunnistetuksi.
Vierailija kirjoitti:
Edelliseltä kommentoijalta puuttuu täysin itsekritiikki ja arvostelukyky oman soittotasonsa suhteen. Tuskin on oikeasti virtuoosi muualla kuin omissa kuvitelmissaan.
Taidatkin olla melkoinen "virtuoosi" kun voit todeta asioita edes soittoa näkemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei! Kuinka vaikeaa mielestänne improvisaatio on musiikissa?
Hyvin vaikeaa jos pitää ottaa huomioon harmonia-aspekti.
Siihen auttaa erilaisten skaalojen hallitseminen ja teorian ymmärtäminen. Loppu on korvasta ja mielikuvituksesta kiinni.
Kyllä. Skaalat kyllä auttaa, mutta silti se on erittäin vaikeaa. Vaikein laji musiikissakin. Sinulta tuskin löytyy näyttöjä musiikin kuninkuuslajista?
Ei löydy näyttöjä mutta harrastan kyllä aika paljon improvisointia, varsinkin kun soitan sähkökitaraa.
Tottakai uskon nyt ihan täysillä, vaikka et voi taitojasi edes todistaa. Silti uskon. Kukaan ei valehtele netissä harrastavansa paljonkin improvisointia. Itse taas olen improvisaatiossa maailman parhaita.
Mikäköhän siinä improvisoinnissa mielestäni nyt on noin ihmeellistä? :D
Se on musiikissakin (yksi taidelaji maailmassa) kuninkuuslaji. Harvalla riittää taidot musiikissa harmoniseen improvisaatioon.
Jos olisit ammattilainen musiikissa, et edes kysyisi asiaa.
Häh, en minä olekaan musiikin ammattilainen? Olen harrastelija ja soittanut kohta jo 40 vuotta erinäisiä instrumentteja. Aloitin musiikkiopistossa 6-vuotiaan.
Itse aloitin 33-vuotiaana, ja minä myös ihan harrastaja, mutta silti olen nyt maailman parhaita. Oletko sinä?
En tunne ketään, siis oikeasti ketään joka olisi varsinkaan yli 30-v iässä alkanut soittamaan ja päässyt silti huipputasolle.
Sinä et siis tunne. Se ei nyt tarkoita yhtään mitään.
En mäkään tunne. Maailmanlaajuisesti arvostetuista kitaristeista tulee mieleen Mark Knopfler, joka aloitti soittamisen vasta 15-vuotiaana. Joskin Knopflerkin on kaukana virtuoosista.
Mutta sitten on näitä lapsivirtuooseja joista osasta kasvaa laajemminkin tunnettuja kitaristeja. Alla yksi esimerkki klassisen musiikkikoulutuksen saaneesta 16 -vuotiaasta, yhden oton soitto Steve Vain tykityksestä. Voit yrittää itse miten lähtee kun olet maailman paras.
Tämäkin tyttö on sittemmin kadonnut johonkin näistä kuvioista, olisiko niin että ei itse pahemmin jaksanut innostua kyvyistään? Kyvyistä, joista osa meistä tavallisista tallaajista olisi valmis myymään vaikka äitinsä.
Kyllä se on niin, että jokainen sähkökitarakin on erilainen toiseen nähden, ja jos osaat soittaa yhtä sähkökitaraa taitavasti, et välttämättä osaa soittaa toista yhtä hyvin. Tai jos on vieraan tuntuiset kielet, niin sekin haittaa optimaalista tatsia.