Lue keskustelun säännöt.
Soittoharrastus lapselle, neuvokaa
Eskarilainen poikani on kiinnostunut soittoharrastuksen aloittamisesta, mutta ei vaadi vielä mitään tiettyä soitinta (käy vielä muskarissa). Mitä suosittelisitte?
Itse haluaisin hänelle soittimen joka ei vaurioita hänen kuuloaan eikä ole kallis.
Entä millainen paikka musiikkiopisto on? Mitä se vaatii? Pääsykoetta täällä ei ole.
Kommentit (1095)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa. Toinen hankaluus on ollut se, että rumpujen soiton opettelu on aika monotonista hommaa alkuun, kunnes peruskompit lähtevät ns. selkärangasta. Monikaan lapsi ei jaksa keskittyä ja pysyä kiinnostuneena. Sen takia rumpujensoitto suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-vuotiaana. Toki nuorempiakin on, eikä ikä ole välttämättä este, mutta tuo on se yleinen suositus.
Kaikkien soittimien perusharjoittelu on melko monotonista, mutta hyvä opettaja saa kyllä tehtyä siitäkin kiinnostavaa.
Missä yleisesti suositellaan, että rummunsoiton sopiva aloitusikä on noin kymmenen vuotta?
Äkkiä selaten eri musiikkiopistoilla on hyvin eri suosituksia. Keski-Pohjanmaalla voi aloittaa jo 6-vuotiaana, Pakilassa 7-vuotiaana. Toisissa paikoissa suositellaan, että ikää olisi se 10 vuotta.
Paljon on kiinni opettajasta ja tämän filosofiasta. Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Sanoisin, että jos yhtään epäröi, niin mieluummin aloittaa myöhemmin kuin aiemmin. Minulla on monta lasta ja lapsilla monta soitinta, ja se on itsetunnollekin merkittävä juttu, että soitto lähtee suht nopeasti sujumaan.
Ja satuilu vaan jatkuu. Saatko jotain mielihyvää kun keksit juttujasi?
Mitä ihmettä? Olen ihan eri ihminen kuin yllä olevat, unohdin kirjoittaa ohis.
Googlasin eri musiikkiopistoiden suositukset ja kerroin että oma lapseni aloitti 9-vuotiaana.
Millä tavalla hän harjoitteli ja mitä harjoitteli? Jos jonkun kompin oppiminen vei siis vuoden?
Pitkä on aika jos vuoden kestää yhden kompin oppiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä veikkaatte, tuleekohan tämä sama tyyppi vuoden ajan joka ilta kummastelemaan, kuinka kompin oppiminen vei vuoden?
Vai kykeneekö sisäistämään asian ehkä jo puolessa vuodessa?
Vierailija kirjoitti:
Mitä veikkaatte, tuleekohan tämä sama tyyppi vuoden ajan joka ilta kummastelemaan, kuinka kompin oppiminen vei vuoden?
Katsotaan. Mutta on kyllä pitkä aika jos vuosi menee peruskompin oppimiseen. Yleensä sen oppii alle viikossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa. Toinen hankaluus on ollut se, että rumpujen soiton opettelu on aika monotonista hommaa alkuun, kunnes peruskompit lähtevät ns. selkärangasta. Monikaan lapsi ei jaksa keskittyä ja pysyä kiinnostuneena. Sen takia rumpujensoitto suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-vuotiaana. Toki nuorempiakin on, eikä ikä ole välttämättä este, mutta tuo on se yleinen suositus.
Kaikkien soittimien perusharjoittelu on melko monotonista, mutta hyvä opettaja saa kyllä tehtyä siitäkin kiinnostavaa.
Missä yleisesti suositellaan, että rummunsoiton sopiva aloitusikä on noin kymmenen vuotta?
Äkkiä selaten eri musiikkiopistoilla on hyvin eri suosituksia. Keski-Pohjanmaalla voi aloittaa jo 6-vuotiaana, Pakilassa 7-vuotiaana. Toisissa paikoissa suositellaan, että ikää olisi se 10 vuotta.
Paljon on kiinni opettajasta ja tämän filosofiasta. Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Sanoisin, että jos yhtään epäröi, niin mieluummin aloittaa myöhemmin kuin aiemmin. Minulla on monta lasta ja lapsilla monta soitinta, ja se on itsetunnollekin merkittävä juttu, että soitto lähtee suht nopeasti sujumaan.
Ja satuilu vaan jatkuu. Saatko jotain mielihyvää kun keksit juttujasi?
Mitä ihmettä? Olen ihan eri ihminen kuin yllä olevat, unohdin kirjoittaa ohis.
Googlasin eri musiikkiopistoiden suositukset ja kerroin että oma lapseni aloitti 9-vuotiaana.
Millä tavalla hän harjoitteli ja mitä harjoitteli? Jos jonkun kompin oppiminen vei siis vuoden?
Pitkä on aika jos vuoden kestää yhden kompin oppiminen.
No mutta tätähän nyt sopii ja kannattaakin jankata loputtomiin. Varsinkin kun asialla ei ole yhtään mitään vaikutusta omaan elämään. Kun jollakulla jossain on mennyt vuosi opetella komppi.
Tommosia ihmiset juuri on.
Vierailija kirjoitti:
Mitä veikkaatte, tuleekohan tämä sama tyyppi vuoden ajan joka ilta kummastelemaan, kuinka kompin oppiminen vei vuoden?
Vai kykeneekö sisäistämään asian ehkä jo puolessa vuodessa?
Tuskin, ei vaikuta sille että hissi nousisi yläkertaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa. Toinen hankaluus on ollut se, että rumpujen soiton opettelu on aika monotonista hommaa alkuun, kunnes peruskompit lähtevät ns. selkärangasta. Monikaan lapsi ei jaksa keskittyä ja pysyä kiinnostuneena. Sen takia rumpujensoitto suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-vuotiaana. Toki nuorempiakin on, eikä ikä ole välttämättä este, mutta tuo on se yleinen suositus.
Kaikkien soittimien perusharjoittelu on melko monotonista, mutta hyvä opettaja saa kyllä tehtyä siitäkin kiinnostavaa.
Missä yleisesti suositellaan, että rummunsoiton sopiva aloitusikä on noin kymmenen vuotta?
Äkkiä selaten eri musiikkiopistoilla on hyvin eri suosituksia. Keski-Pohjanmaalla voi aloittaa jo 6-vuotiaana, Pakilassa 7-vuotiaana. Toisissa paikoissa suositellaan, että ikää olisi se 10 vuotta.
Paljon on kiinni opettajasta ja tämän filosofiasta. Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Sanoisin, että jos yhtään epäröi, niin mieluummin aloittaa myöhemmin kuin aiemmin. Minulla on monta lasta ja lapsilla monta soitinta, ja se on itsetunnollekin merkittävä juttu, että soitto lähtee suht nopeasti sujumaan.
Ja satuilu vaan jatkuu. Saatko jotain mielihyvää kun keksit juttujasi?
Mitä ihmettä? Olen ihan eri ihminen kuin yllä olevat, unohdin kirjoittaa ohis.
Googlasin eri musiikkiopistoiden suositukset ja kerroin että oma lapseni aloitti 9-vuotiaana.
Millä tavalla hän harjoitteli ja mitä harjoitteli? Jos jonkun kompin oppiminen vei siis vuoden?
Pitkä on aika jos vuoden kestää yhden kompin oppiminen.
No mutta tätähän nyt sopii ja kannattaakin jankata loputtomiin. Varsinkin kun asialla ei ole yhtään mitään vaikutusta omaan elämään. Kun jollakulla jossain on mennyt vuosi opetella komppi.
Tommosia ihmiset juuri on.
Kai ymmärrät, että se kaveri valehteli joka kertoi, että hänen "lapsellaan" meni vuosi peruskompin oppimiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joko rumpalitrollin henkilöllisyys selvillä?
Luulenpa että kyseessä on Muusikko.netin nimimerkki "eepostelija". Kertoilee motoriikkansa olevan maailman parhaita, mutta soittonäytteitä ei ole saatu.
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Täälläkin tuo läyhyttäjä niin kehuu maailman parhaita/paras olevansa, silti kukaan ei tiedä kenestä kyse eikä suostu edes soittonäytettä laittamaan. Liekö sitten sama henkilö.
Kuka mielestäsi on maailman paras?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa. Toinen hankaluus on ollut se, että rumpujen soiton opettelu on aika monotonista hommaa alkuun, kunnes peruskompit lähtevät ns. selkärangasta. Monikaan lapsi ei jaksa keskittyä ja pysyä kiinnostuneena. Sen takia rumpujensoitto suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-vuotiaana. Toki nuorempiakin on, eikä ikä ole välttämättä este, mutta tuo on se yleinen suositus.
Kaikkien soittimien perusharjoittelu on melko monotonista, mutta hyvä opettaja saa kyllä tehtyä siitäkin kiinnostavaa.
Missä yleisesti suositellaan, että rummunsoiton sopiva aloitusikä on noin kymmenen vuotta?
Äkkiä selaten eri musiikkiopistoilla on hyvin eri suosituksia. Keski-Pohjanmaalla voi aloittaa jo 6-vuotiaana, Pakilassa 7-vuotiaana. Toisissa paikoissa suositellaan, että ikää olisi se 10 vuotta.
Paljon on kiinni opettajasta ja tämän filosofiasta. Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Sanoisin, että jos yhtään epäröi, niin mieluummin aloittaa myöhemmin kuin aiemmin. Minulla on monta lasta ja lapsilla monta soitinta, ja se on itsetunnollekin merkittävä juttu, että soitto lähtee suht nopeasti sujumaan.
Ja satuilu vaan jatkuu. Saatko jotain mielihyvää kun keksit juttujasi?
Mitä ihmettä? Olen ihan eri ihminen kuin yllä olevat, unohdin kirjoittaa ohis.
Googlasin eri musiikkiopistoiden suositukset ja kerroin että oma lapseni aloitti 9-vuotiaana.
Millä tavalla hän harjoitteli ja mitä harjoitteli? Jos jonkun kompin oppiminen vei siis vuoden?
Pitkä on aika jos vuoden kestää yhden kompin oppiminen.
No mutta tätähän nyt sopii ja kannattaakin jankata loputtomiin. Varsinkin kun asialla ei ole yhtään mitään vaikutusta omaan elämään. Kun jollakulla jossain on mennyt vuosi opetella komppi.
Tommosia ihmiset juuri on.Kai ymmärrät, että se kaveri valehteli joka kertoi, että hänen "lapsellaan" meni vuosi peruskompin oppimiseen?
Kun taas se, joka kertoi olevansa maailman paras, puhui ehdottomasti totta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa. Toinen hankaluus on ollut se, että rumpujen soiton opettelu on aika monotonista hommaa alkuun, kunnes peruskompit lähtevät ns. selkärangasta. Monikaan lapsi ei jaksa keskittyä ja pysyä kiinnostuneena. Sen takia rumpujensoitto suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-vuotiaana. Toki nuorempiakin on, eikä ikä ole välttämättä este, mutta tuo on se yleinen suositus.
Kaikkien soittimien perusharjoittelu on melko monotonista, mutta hyvä opettaja saa kyllä tehtyä siitäkin kiinnostavaa.
Missä yleisesti suositellaan, että rummunsoiton sopiva aloitusikä on noin kymmenen vuotta?
Äkkiä selaten eri musiikkiopistoilla on hyvin eri suosituksia. Keski-Pohjanmaalla voi aloittaa jo 6-vuotiaana, Pakilassa 7-vuotiaana. Toisissa paikoissa suositellaan, että ikää olisi se 10 vuotta.
Paljon on kiinni opettajasta ja tämän filosofiasta. Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Sanoisin, että jos yhtään epäröi, niin mieluummin aloittaa myöhemmin kuin aiemmin. Minulla on monta lasta ja lapsilla monta soitinta, ja se on itsetunnollekin merkittävä juttu, että soitto lähtee suht nopeasti sujumaan.
Ja satuilu vaan jatkuu. Saatko jotain mielihyvää kun keksit juttujasi?
Mitä ihmettä? Olen ihan eri ihminen kuin yllä olevat, unohdin kirjoittaa ohis.
Googlasin eri musiikkiopistoiden suositukset ja kerroin että oma lapseni aloitti 9-vuotiaana.
Millä tavalla hän harjoitteli ja mitä harjoitteli? Jos jonkun kompin oppiminen vei siis vuoden?
Pitkä on aika jos vuoden kestää yhden kompin oppiminen.
No mutta tätähän nyt sopii ja kannattaakin jankata loputtomiin. Varsinkin kun asialla ei ole yhtään mitään vaikutusta omaan elämään. Kun jollakulla jossain on mennyt vuosi opetella komppi.
Tommosia ihmiset juuri on.Kai ymmärrät, että se kaveri valehteli joka kertoi, että hänen "lapsellaan" meni vuosi peruskompin oppimiseen?
Kun taas se, joka kertoi olevansa maailman paras, puhui ehdottomasti totta?
En usko että maailman parhaalla kuitenkaan meni vuotta peruskompin oppimiseen. Joko oli tosi huono oppilas tai huono opettaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rumpujen kanssa ongelmaksi voi muodostua lapsen koko. Pienimmätkin lapsille suunnitellut setit ovat yleensä liian isoja noin pienen soitettavaksi. Tämä on tullut vastaan ongelmana kun puolisolleni on tuotu pieniä lapsia opettelemaan rumpujen soittoa. Toinen hankaluus on ollut se, että rumpujen soiton opettelu on aika monotonista hommaa alkuun, kunnes peruskompit lähtevät ns. selkärangasta. Monikaan lapsi ei jaksa keskittyä ja pysyä kiinnostuneena. Sen takia rumpujensoitto suositellaan aloitettavaksi vasta noin 10-vuotiaana. Toki nuorempiakin on, eikä ikä ole välttämättä este, mutta tuo on se yleinen suositus.
Kaikkien soittimien perusharjoittelu on melko monotonista, mutta hyvä opettaja saa kyllä tehtyä siitäkin kiinnostavaa.
Missä yleisesti suositellaan, että rummunsoiton sopiva aloitusikä on noin kymmenen vuotta?
Äkkiä selaten eri musiikkiopistoilla on hyvin eri suosituksia. Keski-Pohjanmaalla voi aloittaa jo 6-vuotiaana, Pakilassa 7-vuotiaana. Toisissa paikoissa suositellaan, että ikää olisi se 10 vuotta.
Paljon on kiinni opettajasta ja tämän filosofiasta. Toiset tykkäävät askaroida pienten rumpusettien kanssa, toiset eivät. Ja tosiaan lapsen motoriikka on oma lukunsa.
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Sanoisin, että jos yhtään epäröi, niin mieluummin aloittaa myöhemmin kuin aiemmin. Minulla on monta lasta ja lapsilla monta soitinta, ja se on itsetunnollekin merkittävä juttu, että soitto lähtee suht nopeasti sujumaan.
Ja satuilu vaan jatkuu. Saatko jotain mielihyvää kun keksit juttujasi?
Mitä ihmettä? Olen ihan eri ihminen kuin yllä olevat, unohdin kirjoittaa ohis.
Googlasin eri musiikkiopistoiden suositukset ja kerroin että oma lapseni aloitti 9-vuotiaana.
Millä tavalla hän harjoitteli ja mitä harjoitteli? Jos jonkun kompin oppiminen vei siis vuoden?
Pitkä on aika jos vuoden kestää yhden kompin oppiminen.
No mutta tätähän nyt sopii ja kannattaakin jankata loputtomiin. Varsinkin kun asialla ei ole yhtään mitään vaikutusta omaan elämään. Kun jollakulla jossain on mennyt vuosi opetella komppi.
Tommosia ihmiset juuri on.Kai ymmärrät, että se kaveri valehteli joka kertoi, että hänen "lapsellaan" meni vuosi peruskompin oppimiseen?
Kun taas se, joka kertoi olevansa maailman paras, puhui ehdottomasti totta?
Eli se Muusikoiden.netin nimimerkki "eepostelija" siis? Se on tosiaan pelkkä valehteva trolli, jolla ei ole mitään soittotaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta.
Tommy Iommi. Joutui lisäksi opettelemaan kitaransoiton sellaisella tavalla, jota kukaan toinen ei ole maailmassa koskaan aiemmin tehnyt.
Nykyisen kaltaiset sähkökitarat kehitettiin 1950-luvulla. Joten aika moni boomer-ikäpolven soittaja joutui opettelemaan tapoja, joita ei ollut kukaan aikaisemmin maailmassa tehnyt.
Keksittiinkö kitaransoitto vasta kun sähkökitarat tulivat?
Jos olisit joskus soittanut sekä akustista että sähkökitaraa ei tarvitsisi tuollaisia kysellä.
Kummassakin on yleensä melko tarkkaan sama määrä kieliä ja kumpaakin soitetaan pääsääntöisesti aivan samalla tavalla. Samat asteikotkin on, ja duurit ja mollit.
Joo, yhtä monta kieltä on useimmiten, ja musiikin teoriakin pätee molempiin. Kyllä. Muuten ne ovatkin sitten ihan erilaisia soittimia.
Kumpaakin soitetaan usein ihan samoilla tekniikoilla.
Ihan erilaisia ne on soittaa teknisestikin.
Miten A-duurin soitto eroaa sähkökitaran ja akustisen välillä?
Kokeile.
Ei eroa mitenkään.
Se, että oikeat sävelet löytyy samoilta nauhoilta ei tarkoita vielä mitään soittamisen kannalta. Soitossa kun kaikkein tärkeintä on soittojälki ja se on kuin yö ja päivä akkarissa ja sähkökitarassa. Siksi niitä myös soitetaan teknisesti eri tavalla.
Ihan samalla tavalla eroa on kuin yöllä ja päivällä kun verrataan halpaa sähkörumpua ja akustista rumpua.
Huonokin akustinen rumpu on parempi kuin halvimmat sähkörummut. Sopivilla kalvoilla halpakin akustinen rumpu soi yleensä aika kauniisti jos vain osaa virittää.
Totta, mutta todella harva osaa kunnolla virittää. Liian paljon dempataan ja mikitetään. Musiikiopiston konserteissa rummut kuulostaa kuin pahvilaatikkoja potkittaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta.
Tommy Iommi. Joutui lisäksi opettelemaan kitaransoiton sellaisella tavalla, jota kukaan toinen ei ole maailmassa koskaan aiemmin tehnyt.
Nykyisen kaltaiset sähkökitarat kehitettiin 1950-luvulla. Joten aika moni boomer-ikäpolven soittaja joutui opettelemaan tapoja, joita ei ollut kukaan aikaisemmin maailmassa tehnyt.
Keksittiinkö kitaransoitto vasta kun sähkökitarat tulivat?
Jos olisit joskus soittanut sekä akustista että sähkökitaraa ei tarvitsisi tuollaisia kysellä.
Kummassakin on yleensä melko tarkkaan sama määrä kieliä ja kumpaakin soitetaan pääsääntöisesti aivan samalla tavalla. Samat asteikotkin on, ja duurit ja mollit.
Joo, yhtä monta kieltä on useimmiten, ja musiikin teoriakin pätee molempiin. Kyllä. Muuten ne ovatkin sitten ihan erilaisia soittimia.
Kumpaakin soitetaan usein ihan samoilla tekniikoilla.
Ihan erilaisia ne on soittaa teknisestikin.
Miten A-duurin soitto eroaa sähkökitaran ja akustisen välillä?
Kokeile.
Ei eroa mitenkään.
Se, että oikeat sävelet löytyy samoilta nauhoilta ei tarkoita vielä mitään soittamisen kannalta. Soitossa kun kaikkein tärkeintä on soittojälki ja se on kuin yö ja päivä akkarissa ja sähkökitarassa. Siksi niitä myös soitetaan teknisesti eri tavalla.
Ihan samalla tavalla eroa on kuin yöllä ja päivällä kun verrataan halpaa sähkörumpua ja akustista rumpua.
Huonokin akustinen rumpu on parempi kuin halvimmat sähkörummut. Sopivilla kalvoilla halpakin akustinen rumpu soi yleensä aika kauniisti jos vain osaa virittää.
Totta, mutta todella harva osaa kunnolla virittää. Liian paljon dempataan ja mikitetään. Musiikiopiston konserteissa rummut kuulostaa kuin pahvilaatikkoja potkittaisiin.
Rummut on hyvä mikittää, koska rumpujen ääni on jo metrin päässä erilainen minkälaisena se soittajan korvaan tulee mikkien kautta. Mutta se on totta, että moni ei osaa kunnolla virittää, ja sehän on muutenkin sellainen elämänmittainen opettelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta.
Tommy Iommi. Joutui lisäksi opettelemaan kitaransoiton sellaisella tavalla, jota kukaan toinen ei ole maailmassa koskaan aiemmin tehnyt.
Nykyisen kaltaiset sähkökitarat kehitettiin 1950-luvulla. Joten aika moni boomer-ikäpolven soittaja joutui opettelemaan tapoja, joita ei ollut kukaan aikaisemmin maailmassa tehnyt.
Keksittiinkö kitaransoitto vasta kun sähkökitarat tulivat?
Jos olisit joskus soittanut sekä akustista että sähkökitaraa ei tarvitsisi tuollaisia kysellä.
Kummassakin on yleensä melko tarkkaan sama määrä kieliä ja kumpaakin soitetaan pääsääntöisesti aivan samalla tavalla. Samat asteikotkin on, ja duurit ja mollit.
Joo, yhtä monta kieltä on useimmiten, ja musiikin teoriakin pätee molempiin. Kyllä. Muuten ne ovatkin sitten ihan erilaisia soittimia.
Kumpaakin soitetaan usein ihan samoilla tekniikoilla.
Ihan erilaisia ne on soittaa teknisestikin.
Miten A-duurin soitto eroaa sähkökitaran ja akustisen välillä?
Kokeile.
Ei eroa mitenkään.
Se, että oikeat sävelet löytyy samoilta nauhoilta ei tarkoita vielä mitään soittamisen kannalta. Soitossa kun kaikkein tärkeintä on soittojälki ja se on kuin yö ja päivä akkarissa ja sähkökitarassa. Siksi niitä myös soitetaan teknisesti eri tavalla.
Ihan samalla tavalla eroa on kuin yöllä ja päivällä kun verrataan halpaa sähkörumpua ja akustista rumpua.
Huonokin akustinen rumpu on parempi kuin halvimmat sähkörummut. Sopivilla kalvoilla halpakin akustinen rumpu soi yleensä aika kauniisti jos vain osaa virittää.
Totta, mutta todella harva osaa kunnolla virittää. Liian paljon dempataan ja mikitetään. Musiikiopiston konserteissa rummut kuulostaa kuin pahvilaatikkoja potkittaisiin.
En ole kyllä tuollaista huomannut. Siellä kuitenkin ammattilaiset huolehtivat virityksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta.
Tommy Iommi. Joutui lisäksi opettelemaan kitaransoiton sellaisella tavalla, jota kukaan toinen ei ole maailmassa koskaan aiemmin tehnyt.
Nykyisen kaltaiset sähkökitarat kehitettiin 1950-luvulla. Joten aika moni boomer-ikäpolven soittaja joutui opettelemaan tapoja, joita ei ollut kukaan aikaisemmin maailmassa tehnyt.
Keksittiinkö kitaransoitto vasta kun sähkökitarat tulivat?
Jos olisit joskus soittanut sekä akustista että sähkökitaraa ei tarvitsisi tuollaisia kysellä.
Kummassakin on yleensä melko tarkkaan sama määrä kieliä ja kumpaakin soitetaan pääsääntöisesti aivan samalla tavalla. Samat asteikotkin on, ja duurit ja mollit.
Joo, yhtä monta kieltä on useimmiten, ja musiikin teoriakin pätee molempiin. Kyllä. Muuten ne ovatkin sitten ihan erilaisia soittimia.
Kumpaakin soitetaan usein ihan samoilla tekniikoilla.
Ihan erilaisia ne on soittaa teknisestikin.
Miten A-duurin soitto eroaa sähkökitaran ja akustisen välillä?
Kokeile.
Ei eroa mitenkään.
Se, että oikeat sävelet löytyy samoilta nauhoilta ei tarkoita vielä mitään soittamisen kannalta. Soitossa kun kaikkein tärkeintä on soittojälki ja se on kuin yö ja päivä akkarissa ja sähkökitarassa. Siksi niitä myös soitetaan teknisesti eri tavalla.
Ihan samalla tavalla eroa on kuin yöllä ja päivällä kun verrataan halpaa sähkörumpua ja akustista rumpua.
Huonokin akustinen rumpu on parempi kuin halvimmat sähkörummut. Sopivilla kalvoilla halpakin akustinen rumpu soi yleensä aika kauniisti jos vain osaa virittää.
Totta, mutta todella harva osaa kunnolla virittää.
Ja sähkörummuilla sitä taitoa ei opi koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta sanoisin vain, että akustisen pianon soittaminen on todella todella paljon mielekkäämpää kuin sähköisen. Se motivoi soittamaan aivan eri tavalla. Sitten kun on aika hyvä, oppii kyllä huomaamaan, että ihan mikä tahansa piano ei tunnu kivalta, mutta minulta löytyy kotoa sekä akustista että sähköistä pianoa ja valitsen aina akustisen. Sähköinen on vain musan tekoa varten.
Perustele miksi 6-8 vuotiaalle joka juuri aloittaa soittamisen, akustinen piano on todella todella paljon mielekkäämpi?
Ihan samasta syystä kuin se on mielekkäämpi isommallekin soittajalle. Ei lasten soittimia pidä väheksyä vain siksi, että he ovat lapsia.
Et edelleenkään kertonut mikä on se syy? Mielekkäämpi, miksi???
Tuolla perustelulla voisi sanoa että pitäisi ostaa aina kallein mahdollinen soitin heti alkuun olettaen että laatu seuraa hintaa. Nyt puhutaan edelleen eskari-ikäisestä soittajan alusta.
Ei tosiaankaan tarvitse ostaa kalleinta saadakseen laatua. Kohtuullisen akustisen pianon saa kuljetuksen hinnalla, jos malttaa seurata muutaman kuukauden nettikirppiksiä ja tuntee jonkun soittotaitoisen, joka voi käydä testailemassa.
Minkälainen on "kohtuullinen" piano joita saa ilmaiseksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tarvitseeko joku oikeasti alkeisoppilaidensakin opettamiseen satoja eri opuksia? Eikö mikään niistä ensimmäisestä kymmenestä käteen osuneesta ollut muka sen verran kelvollinen, että niistä voisi edes suurimmalle osalle oppilaista sopivaa soitettavaa löytää?
Parhaat harjoitukset ovat jakautuneet moneen eri oppikirjaan maailmassa, eikä ole oppikirjaa johon olisi koottu vain parhaat harjoitukset.
Toki tämän tiedän, mutta esimerkiksi omasta instrumentistani ei ole edes tehty ylipäänsä satoja alkeisoppaita.
Lähinnä tarkoitin yksittäisten harjoitusten määrää eri oppikirjoissa. Niitä eri harjoituksia on useita satoja.
Minun nähdäkseni erilaisia harjoituksia ei ole satoja, vaan loputtomiin.
-eri.
Totta, mutta tarkoitin tällä hetkellä opetuskirjoissa olevia harjoituksia, joita on useita satoja, mutta ei loputtomiin.
Eli kerrataan. Käyt läpi satoja tai tuhansia harjoituksia, valikoit niistä parhaat. Tarkkailet oppilasta ja valitset lahjojen perusteella sopivat harjoitukset. Oppilas oppii kuukaudessa sinun määrittelemäsi tavoitteet, tai muuten hän on ilmeisen lahjaton.
Kerrotko kuka opettaja opettaa vuoden ajan sellaista asiaa jonka suurin osa oppilaista oppii viikossa? Onko kyseessä huono opettaja vai oppilas?
Sellainen opettaja, joka huomaa korvillaan jotakin eroa viikon soittaneen peruskompissa, vuoden soittaneen peruskompissa ja kolme vuotta soittaneen peruskompissa.
Kyllä sen peruskompin lisäksi pitää paljon muutakin harjoitella.
Veikkaan että tämän ketjun jälkeen ap ei todellakaan vie lastaan mihinkään soittotunneille. Vaikka ketjussa on vaan pari sitkeää trollia
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että tämän ketjun jälkeen ap ei todellakaan vie lastaan mihinkään soittotunneille. Vaikka ketjussa on vaan pari sitkeää trollia
Eli sinä ja se eepostelija?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapseni aloitti rumpujen soiton 9-vuotiaana, ja kyllä se komppi oli ekan vuoden aika tiukassa. Vasta kun komppi löytyi, alkoi soitto oikeasti tuntua lapsesta yhtään mielekkäältä.
Millä tavalla hän harjoitteli, ja mitä harjoitteli?
Tykitystä harjoitteli.
Muutakin kyllä pitää harjoitella jos aikoo vaikka parhaaksi, mutta tykityskin on tietysti tärkeää.
Tiedän että tämä voi järkyttää, mutta tunnen useamman jotka ovat vaihtaneet viulusta alttoviuluun.
Ja ei, millään soittimella ei soiteta vain väliääniä. Vaikka toki vaikkapa orkesterissa ei ole kovin usein tuubasooloja. Silti se tuuba on hyvin tärkeä osa orkesterin sointimassaa. Mutta jokaiselle soittimelle on kyllä sävelletty soolo-ohjelmistoa jota saa sitten soittaa vaikka aamusta iltaan jos ei orkesterisoitto napostele.