Lue keskustelun säännöt.
Soittoharrastus lapselle, neuvokaa
Eskarilainen poikani on kiinnostunut soittoharrastuksen aloittamisesta, mutta ei vaadi vielä mitään tiettyä soitinta (käy vielä muskarissa). Mitä suosittelisitte?
Itse haluaisin hänelle soittimen joka ei vaurioita hänen kuuloaan eikä ole kallis.
Entä millainen paikka musiikkiopisto on? Mitä se vaatii? Pääsykoetta täällä ei ole.
Kommentit (1095)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Olen itse törmännyt tähän ilmiöön varsinkin sähkökitaransoittajien keskuudessa. Siis sellaisien, jotka ovat valinneet soittimen sen vuoksi, että se on mahdollisimman kaukana kaiken maailman klassisen musiikin säännöistä ja perinteistä. On tärkeämpää osata täpätä korkealta kaulalta mahdollisimman nopeasti kuin tajuta yhtään mitä tekee. Kun eihän Jimi Hendrixkään osannut yhtään teoriaa (paitsi että oikeasti osasi)
Joo, ja nämä autotallissa treenanneet sankarit ovat myös tosi raskasta yhteissoittoseuraa.
Siis verrattuna vaikkapa konservatorion putken käyneisiin naperoihin, jotka ovat jo muskarista saakka tottuneet yhteismusisointiin ja sitten opiskelleet rinnakkain omaa soitinta, yhtyesoittoa ja teoriaa.
Aika monesta autotallitreenarista on tullut miljonäärejä soitollaan. Onko sinusta?
Ei muuten ole. Todella harvasta on. Nykyään lähes kaikki varteenotettavat muusikot omaavat vankan teorian osaamisen. Ja siihen on syynsä.
Linkki?
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta. Ja siis sellaisia, jotka ovat silti onnistuneet soittamalla tienaamaan miljoonia nykymaailmassa, eli vaikkapa nyt 2000-luvulla.
Linkki, jonka mukaan nykyään lähes kaikki varteenotettavat muusikot omaavat vankan teorian osaamisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Olen itse törmännyt tähän ilmiöön varsinkin sähkökitaransoittajien keskuudessa. Siis sellaisien, jotka ovat valinneet soittimen sen vuoksi, että se on mahdollisimman kaukana kaiken maailman klassisen musiikin säännöistä ja perinteistä. On tärkeämpää osata täpätä korkealta kaulalta mahdollisimman nopeasti kuin tajuta yhtään mitä tekee. Kun eihän Jimi Hendrixkään osannut yhtään teoriaa (paitsi että oikeasti osasi)
Joo, ja nämä autotallissa treenanneet sankarit ovat myös tosi raskasta yhteissoittoseuraa.
Siis verrattuna vaikkapa konservatorion putken käyneisiin naperoihin, jotka ovat jo muskarista saakka tottuneet yhteismusisointiin ja sitten opiskelleet rinnakkain omaa soitinta, yhtyesoittoa ja teoriaa.
Aika monesta autotallitreenarista on tullut miljonäärejä soitollaan. Onko sinusta?
Ei muuten ole. Todella harvasta on. Nykyään lähes kaikki varteenotettavat muusikot omaavat vankan teorian osaamisen. Ja siihen on syynsä.
Linkki?
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta. Ja siis sellaisia, jotka ovat silti onnistuneet soittamalla tienaamaan miljoonia nykymaailmassa, eli vaikkapa nyt 2000-luvulla.
Eli nyt asia muuttuikin äkkiä "ei minkään tason koulutukseksi".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattirumpali kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pro-kitaristi kirjoitti:
Rummut (nykyään saa sähkörumpuja jo halvalla ja ne vastaavat aika pitkälti oikeita rumpuja soittotuntumaltaan)
No ei nyt sentään. Halvimmatkin ovat tietysti paremmat kuin ämpärit ja kattilat, mutta ammattitason kosketusta ei saa halvimmista sähkörummuista ulos millään.
Sitä paitsi, mitä ihmeen kosketusta. Jokaisen rummun kosketus on erilainen, riippuen kalvon virityksestä ja kireydestä. Esim. lattiatomissa on ihan erilainen pomppu kuin vaikka ride-symbaalissa tai virvelissä.
Moi "ammattirumpali".
Jos soittaa vasemmalla jalalla bassossa jotain perusparadiddleä, voiko soittaa bassossa oikealla jalalla rudimenttiä? Tuplabassot siis kyseessä. Jos siis kädet soittaa peruskomppia ja snareaksentti on iskussa neljä. Tavalliset rummut tosiaan siis kyseessä.
Mikä sen sinun mielestäsi estäisi?
- Sunnuntaikitaristin vaimo
Miksi sitten kukaan ei ole sellaista tehnyt vielä tässä maailmassa? Sunnuntaikitaristin vaimona et ole kitaristi, etkä rummunsoitostakaan kyllä kauheasti ymmärrä.
Et vastannut kysymykseen. Onko tuossa jokin tekninen este? En ole ammattilainen enkä ymmärrä, siksi kysynkin.
- Sunnuntaikitaristin vaimo.
Odotellaan nyt rauhassa sen "ammattirumpalin" vastausta kysymykseen.
Miksi pitää pihdata tietoa? Ehkä miljonääri voisi vastata, kun paikalla on.
Voit odotellessasi käyttää vaikka Googlea tiedon hakemiseen.
Huomaan kyllä että aika moni keskustelijoista, etenkin näistä maailman parhaista ja miljonääreistä, googlaa aivan raivokkaasti. Mutta olisihan se kiva jos joku välillä oikeasti tietäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattirumpali kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pro-kitaristi kirjoitti:
Rummut (nykyään saa sähkörumpuja jo halvalla ja ne vastaavat aika pitkälti oikeita rumpuja soittotuntumaltaan)
No ei nyt sentään. Halvimmatkin ovat tietysti paremmat kuin ämpärit ja kattilat, mutta ammattitason kosketusta ei saa halvimmista sähkörummuista ulos millään.
Sitä paitsi, mitä ihmeen kosketusta. Jokaisen rummun kosketus on erilainen, riippuen kalvon virityksestä ja kireydestä. Esim. lattiatomissa on ihan erilainen pomppu kuin vaikka ride-symbaalissa tai virvelissä.
Moi "ammattirumpali".
Jos soittaa vasemmalla jalalla bassossa jotain perusparadiddleä, voiko soittaa bassossa oikealla jalalla rudimenttiä? Tuplabassot siis kyseessä. Jos siis kädet soittaa peruskomppia ja snareaksentti on iskussa neljä. Tavalliset rummut tosiaan siis kyseessä.
Mikä sen sinun mielestäsi estäisi?
- Sunnuntaikitaristin vaimo
Miksi sitten kukaan ei ole sellaista tehnyt vielä tässä maailmassa? Sunnuntaikitaristin vaimona et ole kitaristi, etkä rummunsoitostakaan kyllä kauheasti ymmärrä.
Et vastannut kysymykseen. Onko tuossa jokin tekninen este? En ole ammattilainen enkä ymmärrä, siksi kysynkin.
- Sunnuntaikitaristin vaimo.
Odotellaan nyt rauhassa sen "ammattirumpalin" vastausta kysymykseen.
Miksi pitää pihdata tietoa? Ehkä miljonääri voisi vastata, kun paikalla on.
Voit odotellessasi käyttää vaikka Googlea tiedon hakemiseen.
Huomaan kyllä että aika moni keskustelijoista, etenkin näistä maailman parhaista ja miljonääreistä, googlaa aivan raivokkaasti. Mutta olisihan se kiva jos joku välillä oikeasti tietäisi.
Odotellaan rauhassa "ammattirumpalin" kommenttia. Ehkä hän tietää. Pitäisi ainakin tietää. Perusjuttuja kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Olen itse törmännyt tähän ilmiöön varsinkin sähkökitaransoittajien keskuudessa. Siis sellaisien, jotka ovat valinneet soittimen sen vuoksi, että se on mahdollisimman kaukana kaiken maailman klassisen musiikin säännöistä ja perinteistä. On tärkeämpää osata täpätä korkealta kaulalta mahdollisimman nopeasti kuin tajuta yhtään mitä tekee. Kun eihän Jimi Hendrixkään osannut yhtään teoriaa (paitsi että oikeasti osasi)
Joo, ja nämä autotallissa treenanneet sankarit ovat myös tosi raskasta yhteissoittoseuraa.
Siis verrattuna vaikkapa konservatorion putken käyneisiin naperoihin, jotka ovat jo muskarista saakka tottuneet yhteismusisointiin ja sitten opiskelleet rinnakkain omaa soitinta, yhtyesoittoa ja teoriaa.
Aika monesta autotallitreenarista on tullut miljonäärejä soitollaan. Onko sinusta?
Ei muuten ole. Todella harvasta on. Nykyään lähes kaikki varteenotettavat muusikot omaavat vankan teorian osaamisen. Ja siihen on syynsä.
Linkki?
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta. Ja siis sellaisia, jotka ovat silti onnistuneet soittamalla tienaamaan miljoonia nykymaailmassa, eli vaikkapa nyt 2000-luvulla.
Eli nyt asia muuttuikin äkkiä "ei minkään tason koulutukseksi".
Olen eri, mutta tuskin missään maassa on nykypäivänä minkään tason musiikkikoulutusta, johon ei kuuluisi teoriaopintoja,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattirumpali kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pro-kitaristi kirjoitti:
Rummut (nykyään saa sähkörumpuja jo halvalla ja ne vastaavat aika pitkälti oikeita rumpuja soittotuntumaltaan)
No ei nyt sentään. Halvimmatkin ovat tietysti paremmat kuin ämpärit ja kattilat, mutta ammattitason kosketusta ei saa halvimmista sähkörummuista ulos millään.
Sitä paitsi, mitä ihmeen kosketusta. Jokaisen rummun kosketus on erilainen, riippuen kalvon virityksestä ja kireydestä. Esim. lattiatomissa on ihan erilainen pomppu kuin vaikka ride-symbaalissa tai virvelissä.
Moi "ammattirumpali".
Jos soittaa vasemmalla jalalla bassossa jotain perusparadiddleä, voiko soittaa bassossa oikealla jalalla rudimenttiä? Tuplabassot siis kyseessä. Jos siis kädet soittaa peruskomppia ja snareaksentti on iskussa neljä. Tavalliset rummut tosiaan siis kyseessä.
Mikä sen sinun mielestäsi estäisi?
- Sunnuntaikitaristin vaimo
Miksi sitten kukaan ei ole sellaista tehnyt vielä tässä maailmassa? Sunnuntaikitaristin vaimona et ole kitaristi, etkä rummunsoitostakaan kyllä kauheasti ymmärrä.
Et vastannut kysymykseen. Onko tuossa jokin tekninen este? En ole ammattilainen enkä ymmärrä, siksi kysynkin.
- Sunnuntaikitaristin vaimo.
Odotellaan nyt rauhassa sen "ammattirumpalin" vastausta kysymykseen.
Miksi pitää pihdata tietoa? Ehkä miljonääri voisi vastata, kun paikalla on.
Voit odotellessasi käyttää vaikka Googlea tiedon hakemiseen.
Huomaan kyllä että aika moni keskustelijoista, etenkin näistä maailman parhaista ja miljonääreistä, googlaa aivan raivokkaasti. Mutta olisihan se kiva jos joku välillä oikeasti tietäisi.
Odotellaan rauhassa "ammattirumpalin" kommenttia. Ehkä hän tietää. Pitäisi ainakin tietää. Perusjuttuja kyseessä.
Äskenhän tässä joku kertoi, että tätä perusjuttua ei ole kukaan maailmassa tehnyt. Googlatkaa nyt lisää, maailman parhaat ja miljonäärit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Olen itse törmännyt tähän ilmiöön varsinkin sähkökitaransoittajien keskuudessa. Siis sellaisien, jotka ovat valinneet soittimen sen vuoksi, että se on mahdollisimman kaukana kaiken maailman klassisen musiikin säännöistä ja perinteistä. On tärkeämpää osata täpätä korkealta kaulalta mahdollisimman nopeasti kuin tajuta yhtään mitä tekee. Kun eihän Jimi Hendrixkään osannut yhtään teoriaa (paitsi että oikeasti osasi)
Joo, ja nämä autotallissa treenanneet sankarit ovat myös tosi raskasta yhteissoittoseuraa.
Siis verrattuna vaikkapa konservatorion putken käyneisiin naperoihin, jotka ovat jo muskarista saakka tottuneet yhteismusisointiin ja sitten opiskelleet rinnakkain omaa soitinta, yhtyesoittoa ja teoriaa.
Aika monesta autotallitreenarista on tullut miljonäärejä soitollaan. Onko sinusta?
Ei muuten ole. Todella harvasta on. Nykyään lähes kaikki varteenotettavat muusikot omaavat vankan teorian osaamisen. Ja siihen on syynsä.
Linkki?
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta. Ja siis sellaisia, jotka ovat silti onnistuneet soittamalla tienaamaan miljoonia nykymaailmassa, eli vaikkapa nyt 2000-luvulla.
Linkki, jonka mukaan nykyään lähes kaikki varteenotettavat muusikot omaavat vankan teorian osaamisen.
No katsos juuri tuota tietoa ei varmaan löydy suoraan minkään linkin takaa. Mutta väite on helppo todistaa vääräksi, listaamalla muutama teoriaa osaamaton muusikko joka silti tienaa soittamalla miljoonia nykyisillä markkinoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattirumpali kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pro-kitaristi kirjoitti:
Rummut (nykyään saa sähkörumpuja jo halvalla ja ne vastaavat aika pitkälti oikeita rumpuja soittotuntumaltaan)
No ei nyt sentään. Halvimmatkin ovat tietysti paremmat kuin ämpärit ja kattilat, mutta ammattitason kosketusta ei saa halvimmista sähkörummuista ulos millään.
Sitä paitsi, mitä ihmeen kosketusta. Jokaisen rummun kosketus on erilainen, riippuen kalvon virityksestä ja kireydestä. Esim. lattiatomissa on ihan erilainen pomppu kuin vaikka ride-symbaalissa tai virvelissä.
Moi "ammattirumpali".
Jos soittaa vasemmalla jalalla bassossa jotain perusparadiddleä, voiko soittaa bassossa oikealla jalalla rudimenttiä? Tuplabassot siis kyseessä. Jos siis kädet soittaa peruskomppia ja snareaksentti on iskussa neljä. Tavalliset rummut tosiaan siis kyseessä.
Mikä sen sinun mielestäsi estäisi?
- Sunnuntaikitaristin vaimo
Miksi sitten kukaan ei ole sellaista tehnyt vielä tässä maailmassa? Sunnuntaikitaristin vaimona et ole kitaristi, etkä rummunsoitostakaan kyllä kauheasti ymmärrä.
"ammattirumpalilta" kysytään asiaa ja sunnuntaikitaristin vaimo vastaa.
Ammattirumpali ei ainakaan ole missään tapauksessa ammattirumpali, joten mistäpä sen tietää, mikä sunnuntaikitaristin vaimo on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Olen itse törmännyt tähän ilmiöön varsinkin sähkökitaransoittajien keskuudessa. Siis sellaisien, jotka ovat valinneet soittimen sen vuoksi, että se on mahdollisimman kaukana kaiken maailman klassisen musiikin säännöistä ja perinteistä. On tärkeämpää osata täpätä korkealta kaulalta mahdollisimman nopeasti kuin tajuta yhtään mitä tekee. Kun eihän Jimi Hendrixkään osannut yhtään teoriaa (paitsi että oikeasti osasi)
Joo, ja nämä autotallissa treenanneet sankarit ovat myös tosi raskasta yhteissoittoseuraa.
Siis verrattuna vaikkapa konservatorion putken käyneisiin naperoihin, jotka ovat jo muskarista saakka tottuneet yhteismusisointiin ja sitten opiskelleet rinnakkain omaa soitinta, yhtyesoittoa ja teoriaa.
Aika monesta autotallitreenarista on tullut miljonäärejä soitollaan. Onko sinusta?
Ei muuten ole. Todella harvasta on. Nykyään lähes kaikki varteenotettavat muusikot omaavat vankan teorian osaamisen. Ja siihen on syynsä.
Linkki?
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta. Ja siis sellaisia, jotka ovat silti onnistuneet soittamalla tienaamaan miljoonia nykymaailmassa, eli vaikkapa nyt 2000-luvulla.
Eli nyt asia muuttuikin äkkiä "ei minkään tason koulutukseksi".
"Ei minkään tason musiikillista koulutusta". Katsos kun teoria kuuluu oleellisena osana musiikilliseen koulutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Olen itse törmännyt tähän ilmiöön varsinkin sähkökitaransoittajien keskuudessa. Siis sellaisien, jotka ovat valinneet soittimen sen vuoksi, että se on mahdollisimman kaukana kaiken maailman klassisen musiikin säännöistä ja perinteistä. On tärkeämpää osata täpätä korkealta kaulalta mahdollisimman nopeasti kuin tajuta yhtään mitä tekee. Kun eihän Jimi Hendrixkään osannut yhtään teoriaa (paitsi että oikeasti osasi)
Joo, ja nämä autotallissa treenanneet sankarit ovat myös tosi raskasta yhteissoittoseuraa.
Siis verrattuna vaikkapa konservatorion putken käyneisiin naperoihin, jotka ovat jo muskarista saakka tottuneet yhteismusisointiin ja sitten opiskelleet rinnakkain omaa soitinta, yhtyesoittoa ja teoriaa.
Aika monesta autotallitreenarista on tullut miljonäärejä soitollaan. Onko sinusta?
Ei muuten ole. Todella harvasta on. Nykyään lähes kaikki varteenotettavat muusikot omaavat vankan teorian osaamisen. Ja siihen on syynsä.
Linkki?
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta. Ja siis sellaisia, jotka ovat silti onnistuneet soittamalla tienaamaan miljoonia nykymaailmassa, eli vaikkapa nyt 2000-luvulla.
Eli nyt asia muuttuikin äkkiä "ei minkään tason koulutukseksi".
Olen eri, mutta tuskin missään maassa on nykypäivänä minkään tason musiikkikoulutusta, johon ei kuuluisi teoriaopintoja,
Onko sellaista sitten jossain väitetty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Olen itse törmännyt tähän ilmiöön varsinkin sähkökitaransoittajien keskuudessa. Siis sellaisien, jotka ovat valinneet soittimen sen vuoksi, että se on mahdollisimman kaukana kaiken maailman klassisen musiikin säännöistä ja perinteistä. On tärkeämpää osata täpätä korkealta kaulalta mahdollisimman nopeasti kuin tajuta yhtään mitä tekee. Kun eihän Jimi Hendrixkään osannut yhtään teoriaa (paitsi että oikeasti osasi)
Joo, ja nämä autotallissa treenanneet sankarit ovat myös tosi raskasta yhteissoittoseuraa.
Siis verrattuna vaikkapa konservatorion putken käyneisiin naperoihin, jotka ovat jo muskarista saakka tottuneet yhteismusisointiin ja sitten opiskelleet rinnakkain omaa soitinta, yhtyesoittoa ja teoriaa.
Aika monesta autotallitreenarista on tullut miljonäärejä soitollaan. Onko sinusta?
Ei muuten ole. Todella harvasta on. Nykyään lähes kaikki varteenotettavat muusikot omaavat vankan teorian osaamisen. Ja siihen on syynsä.
Linkki?
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta. Ja siis sellaisia, jotka ovat silti onnistuneet soittamalla tienaamaan miljoonia nykymaailmassa, eli vaikkapa nyt 2000-luvulla.
Linkki, jonka mukaan nykyään lähes kaikki varteenotettavat muusikot omaavat vankan teorian osaamisen.
No katsos juuri tuota tietoa ei varmaan löydy suoraan minkään linkin takaa. Mutta väite on helppo todistaa vääräksi, listaamalla muutama teoriaa osaamaton muusikko joka silti tienaa soittamalla miljoonia nykyisillä markkinoilla.
Tässä keskustelussakin on mukana miljonääriksi itsensä soitellut tyyppi, joka halveksii teoriaosaamista.
Tällainen tyyppi varmasti löytyy verotustiedoista. Enpä pidättele henkeäni odotellessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Olen itse törmännyt tähän ilmiöön varsinkin sähkökitaransoittajien keskuudessa. Siis sellaisien, jotka ovat valinneet soittimen sen vuoksi, että se on mahdollisimman kaukana kaiken maailman klassisen musiikin säännöistä ja perinteistä. On tärkeämpää osata täpätä korkealta kaulalta mahdollisimman nopeasti kuin tajuta yhtään mitä tekee. Kun eihän Jimi Hendrixkään osannut yhtään teoriaa (paitsi että oikeasti osasi)
Joo, ja nämä autotallissa treenanneet sankarit ovat myös tosi raskasta yhteissoittoseuraa.
Siis verrattuna vaikkapa konservatorion putken käyneisiin naperoihin, jotka ovat jo muskarista saakka tottuneet yhteismusisointiin ja sitten opiskelleet rinnakkain omaa soitinta, yhtyesoittoa ja teoriaa.
Aika monesta autotallitreenarista on tullut miljonäärejä soitollaan. Onko sinusta?
Ei muuten ole. Todella harvasta on. Nykyään lähes kaikki varteenotettavat muusikot omaavat vankan teorian osaamisen. Ja siihen on syynsä.
Linkki?
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta. Ja siis sellaisia, jotka ovat silti onnistuneet soittamalla tienaamaan miljoonia nykymaailmassa, eli vaikkapa nyt 2000-luvulla.
Eli nyt asia muuttuikin äkkiä "ei minkään tason koulutukseksi".
"Ei minkään tason musiikillista koulutusta". Katsos kun teoria kuuluu oleellisena osana musiikilliseen koulutukseen.
Kyllä, mutta paraskaan teorian osaaminen ei tee parasta soittajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Olen itse törmännyt tähän ilmiöön varsinkin sähkökitaransoittajien keskuudessa. Siis sellaisien, jotka ovat valinneet soittimen sen vuoksi, että se on mahdollisimman kaukana kaiken maailman klassisen musiikin säännöistä ja perinteistä. On tärkeämpää osata täpätä korkealta kaulalta mahdollisimman nopeasti kuin tajuta yhtään mitä tekee. Kun eihän Jimi Hendrixkään osannut yhtään teoriaa (paitsi että oikeasti osasi)
Joo, ja nämä autotallissa treenanneet sankarit ovat myös tosi raskasta yhteissoittoseuraa.
Siis verrattuna vaikkapa konservatorion putken käyneisiin naperoihin, jotka ovat jo muskarista saakka tottuneet yhteismusisointiin ja sitten opiskelleet rinnakkain omaa soitinta, yhtyesoittoa ja teoriaa.
Aika monesta autotallitreenarista on tullut miljonäärejä soitollaan. Onko sinusta?
Ei muuten ole. Todella harvasta on. Nykyään lähes kaikki varteenotettavat muusikot omaavat vankan teorian osaamisen. Ja siihen on syynsä.
Linkki?
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta. Ja siis sellaisia, jotka ovat silti onnistuneet soittamalla tienaamaan miljoonia nykymaailmassa, eli vaikkapa nyt 2000-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta.
Tommy Iommi. Joutui lisäksi opettelemaan kitaransoiton sellaisella tavalla, jota kukaan toinen ei ole maailmassa koskaan aiemmin tehnyt.
Suosittelen triangelin soittoa lämpimästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Olen itse törmännyt tähän ilmiöön varsinkin sähkökitaransoittajien keskuudessa. Siis sellaisien, jotka ovat valinneet soittimen sen vuoksi, että se on mahdollisimman kaukana kaiken maailman klassisen musiikin säännöistä ja perinteistä. On tärkeämpää osata täpätä korkealta kaulalta mahdollisimman nopeasti kuin tajuta yhtään mitä tekee. Kun eihän Jimi Hendrixkään osannut yhtään teoriaa (paitsi että oikeasti osasi)
Joo, ja nämä autotallissa treenanneet sankarit ovat myös tosi raskasta yhteissoittoseuraa.
Siis verrattuna vaikkapa konservatorion putken käyneisiin naperoihin, jotka ovat jo muskarista saakka tottuneet yhteismusisointiin ja sitten opiskelleet rinnakkain omaa soitinta, yhtyesoittoa ja teoriaa.
Aika monesta autotallitreenarista on tullut miljonäärejä soitollaan. Onko sinusta?
Ei muuten ole. Todella harvasta on. Nykyään lähes kaikki varteenotettavat muusikot omaavat vankan teorian osaamisen. Ja siihen on syynsä.
Linkki?
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta. Ja siis sellaisia, jotka ovat silti onnistuneet soittamalla tienaamaan miljoonia nykymaailmassa, eli vaikkapa nyt 2000-luvulla.
Linkki, jonka mukaan nykyään lähes kaikki varteenotettavat muusikot omaavat vankan teorian osaamisen.
No katsos juuri tuota tietoa ei varmaan löydy suoraan minkään linkin takaa. Mutta väite on helppo todistaa vääräksi, listaamalla muutama teoriaa osaamaton muusikko joka silti tienaa soittamalla miljoonia nykyisillä markkinoilla.
Tässä keskustelussakin on mukana miljonääriksi itsensä soitellut tyyppi, joka halveksii teoriaosaamista.
Ei tuollaista missään ole väitetty. On vain todettu, että paraskaan teorian osaaminen ei välttämättä tee ihmisestä parasta soittajaa. Suuri osa parhaistakin teoreetikoista on vain keskinkertaisia soittotaidoiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta.
Tommy Iommi. Joutui lisäksi opettelemaan kitaransoiton sellaisella tavalla, jota kukaan toinen ei ole maailmassa koskaan aiemmin tehnyt.
Olin varma, että Lennonia tai McCartneyta tarjottaisiin. Mutta sieltä tulikin freesi 74-vuotias.
Jos olet itse samaa ikäluokkaa, niin mikäpäs siinä. Itse olen vähän nuorempi ja tunnen vähän nuorempia muusikoita. Ja kaikki ymmärtävät teoriaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta.
Tommy Iommi. Joutui lisäksi opettelemaan kitaransoiton sellaisella tavalla, jota kukaan toinen ei ole maailmassa koskaan aiemmin tehnyt.
Nykyisen kaltaiset sähkökitarat kehitettiin 1950-luvulla. Joten aika moni boomer-ikäpolven soittaja joutui opettelemaan tapoja, joita ei ollut kukaan aikaisemmin maailmassa tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta.
Tommy Iommi. Joutui lisäksi opettelemaan kitaransoiton sellaisella tavalla, jota kukaan toinen ei ole maailmassa koskaan aiemmin tehnyt.
Olin varma, että Lennonia tai McCartneyta tarjottaisiin. Mutta sieltä tulikin freesi 74-vuotias.
Jos olet itse samaa ikäluokkaa, niin mikäpäs siinä. Itse olen vähän nuorempi ja tunnen vähän nuorempia muusikoita. Ja kaikki ymmärtävät teoriaa.
Hienoa, että tunnet nuoria muusikoita ja että he ymmärtävät teoriaa. Jos olet niin hyvä teoriassa, miksi olet soittajana kuitenkin vain keskinkertaisuus?
Mikä ihmeen linkki? No, kerropa minulle pari miljonäärimuusikkoa, joilla ei ole minkään tason musiikillista koulutusta. Ja siis sellaisia, jotka ovat silti onnistuneet soittamalla tienaamaan miljoonia nykymaailmassa, eli vaikkapa nyt 2000-luvulla.