Lue keskustelun säännöt.
Soittoharrastus lapselle, neuvokaa
Eskarilainen poikani on kiinnostunut soittoharrastuksen aloittamisesta, mutta ei vaadi vielä mitään tiettyä soitinta (käy vielä muskarissa). Mitä suosittelisitte?
Itse haluaisin hänelle soittimen joka ei vaurioita hänen kuuloaan eikä ole kallis.
Entä millainen paikka musiikkiopisto on? Mitä se vaatii? Pääsykoetta täällä ei ole.
Kommentit (1095)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Olen itse törmännyt tähän ilmiöön varsinkin sähkökitaransoittajien keskuudessa. Siis sellaisien, jotka ovat valinneet soittimen sen vuoksi, että se on mahdollisimman kaukana kaiken maailman klassisen musiikin säännöistä ja perinteistä. On tärkeämpää osata täpätä korkealta kaulalta mahdollisimman nopeasti kuin tajuta yhtään mitä tekee. Kun eihän Jimi Hendrixkään osannut yhtään teoriaa (paitsi että oikeasti osasi)
Joo, ja nämä autotallissa treenanneet sankarit ovat myös tosi raskasta yhteissoittoseuraa.
Siis verrattuna vaikkapa konservatorion putken käyneisiin naperoihin, jotka ovat jo muskarista saakka tottuneet yhteismusisointiin ja sitten opiskelleet rinnakkain omaa soitinta, yhtyesoittoa ja teoriaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattirumpali kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pro-kitaristi kirjoitti:
Rummut (nykyään saa sähkörumpuja jo halvalla ja ne vastaavat aika pitkälti oikeita rumpuja soittotuntumaltaan)
No ei nyt sentään. Halvimmatkin ovat tietysti paremmat kuin ämpärit ja kattilat, mutta ammattitason kosketusta ei saa halvimmista sähkörummuista ulos millään.
Sitä paitsi, mitä ihmeen kosketusta. Jokaisen rummun kosketus on erilainen, riippuen kalvon virityksestä ja kireydestä. Esim. lattiatomissa on ihan erilainen pomppu kuin vaikka ride-symbaalissa tai virvelissä.
Moi "ammattirumpali".
Jos soittaa vasemmalla jalalla bassossa jotain perusparadiddleä, voiko soittaa bassossa oikealla jalalla rudimenttiä? Tuplabassot siis kyseessä. Jos siis kädet soittaa peruskomppia ja snareaksentti on iskussa neljä. Tavalliset rummut tosiaan siis kyseessä.
Mikä sen sinun mielestäsi estäisi?
- Sunnuntaikitaristin vaimo
Miksi sitten kukaan ei ole sellaista tehnyt vielä tässä maailmassa? Sunnuntaikitaristin vaimona et ole kitaristi, etkä rummunsoitostakaan kyllä kauheasti ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että paraskaan teorian ymmärrys ei takaa hyviä soittotaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattirumpali kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pro-kitaristi kirjoitti:
Rummut (nykyään saa sähkörumpuja jo halvalla ja ne vastaavat aika pitkälti oikeita rumpuja soittotuntumaltaan)
No ei nyt sentään. Halvimmatkin ovat tietysti paremmat kuin ämpärit ja kattilat, mutta ammattitason kosketusta ei saa halvimmista sähkörummuista ulos millään.
Sitä paitsi, mitä ihmeen kosketusta. Jokaisen rummun kosketus on erilainen, riippuen kalvon virityksestä ja kireydestä. Esim. lattiatomissa on ihan erilainen pomppu kuin vaikka ride-symbaalissa tai virvelissä.
Moi "ammattirumpali".
Jos soittaa vasemmalla jalalla bassossa jotain perusparadiddleä, voiko soittaa bassossa oikealla jalalla rudimenttiä? Tuplabassot siis kyseessä. Jos siis kädet soittaa peruskomppia ja snareaksentti on iskussa neljä. Tavalliset rummut tosiaan siis kyseessä.
Mikä sen sinun mielestäsi estäisi?
- Sunnuntaikitaristin vaimo
Miksi sitten kukaan ei ole sellaista tehnyt vielä tässä maailmassa? Sunnuntaikitaristin vaimona et ole kitaristi, etkä rummunsoitostakaan kyllä kauheasti ymmärrä.
"ammattirumpalilta" kysytään asiaa ja sunnuntaikitaristin vaimo vastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Olen itse törmännyt tähän ilmiöön varsinkin sähkökitaransoittajien keskuudessa. Siis sellaisien, jotka ovat valinneet soittimen sen vuoksi, että se on mahdollisimman kaukana kaiken maailman klassisen musiikin säännöistä ja perinteistä. On tärkeämpää osata täpätä korkealta kaulalta mahdollisimman nopeasti kuin tajuta yhtään mitä tekee. Kun eihän Jimi Hendrixkään osannut yhtään teoriaa (paitsi että oikeasti osasi)
Joo, ja nämä autotallissa treenanneet sankarit ovat myös tosi raskasta yhteissoittoseuraa.
Siis verrattuna vaikkapa konservatorion putken käyneisiin naperoihin, jotka ovat jo muskarista saakka tottuneet yhteismusisointiin ja sitten opiskelleet rinnakkain omaa soitinta, yhtyesoittoa ja teoriaa.
Aika monesta autotallitreenarista on tullut miljonäärejä soitollaan. Onko sinusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että paraskaan teorian ymmärrys ei takaa hyviä soittotaitoja.
Ei tietenkään takaa. Hyvät soittotaidot saavutetaan ainoastaan ahkeralla ja pitkäjänteisellä soittimen harjoittelemisella. Teorian opiskelun väliin jättäminen näkyy muilla tavoin. Muunmuassa siten, että teorian skipanneen soittokaverin kanssa ei pysty kommunikoimaan musiikkiin liittyvistä asioista kovinkaan syvällisesti. Pitää käytännössä näyttää mitä tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Olen itse törmännyt tähän ilmiöön varsinkin sähkökitaransoittajien keskuudessa. Siis sellaisien, jotka ovat valinneet soittimen sen vuoksi, että se on mahdollisimman kaukana kaiken maailman klassisen musiikin säännöistä ja perinteistä. On tärkeämpää osata täpätä korkealta kaulalta mahdollisimman nopeasti kuin tajuta yhtään mitä tekee. Kun eihän Jimi Hendrixkään osannut yhtään teoriaa (paitsi että oikeasti osasi)
Joo, ja nämä autotallissa treenanneet sankarit ovat myös tosi raskasta yhteissoittoseuraa.
Siis verrattuna vaikkapa konservatorion putken käyneisiin naperoihin, jotka ovat jo muskarista saakka tottuneet yhteismusisointiin ja sitten opiskelleet rinnakkain omaa soitinta, yhtyesoittoa ja teoriaa.
Aika monesta autotallitreenarista on tullut miljonäärejä soitollaan. Onko sinusta?
Ei muuten ole. Todella harvasta on. Nykyään lähes kaikki varteenotettavat muusikot omaavat vankan teorian osaamisen. Ja siihen on syynsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Olen itse törmännyt tähän ilmiöön varsinkin sähkökitaransoittajien keskuudessa. Siis sellaisien, jotka ovat valinneet soittimen sen vuoksi, että se on mahdollisimman kaukana kaiken maailman klassisen musiikin säännöistä ja perinteistä. On tärkeämpää osata täpätä korkealta kaulalta mahdollisimman nopeasti kuin tajuta yhtään mitä tekee. Kun eihän Jimi Hendrixkään osannut yhtään teoriaa (paitsi että oikeasti osasi)
Joo, ja nämä autotallissa treenanneet sankarit ovat myös tosi raskasta yhteissoittoseuraa.
Siis verrattuna vaikkapa konservatorion putken käyneisiin naperoihin, jotka ovat jo muskarista saakka tottuneet yhteismusisointiin ja sitten opiskelleet rinnakkain omaa soitinta, yhtyesoittoa ja teoriaa.
Aika monesta autotallitreenarista on tullut miljonäärejä soitollaan. Onko sinusta?
En ole miljonääri, etkä ole sinäkään. Emme puhu nyt miljonääreistä tai edes minusta.
Minä puhun tavallisista, konservatoriota käyvistä alakoululaisista, jotka ovat mukavia, uutteria ja parempia yhteissoittajia kuin autotallien tiluttelija-olmit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että paraskaan teorian ymmärrys ei takaa hyviä soittotaitoja.
Ei tietenkään takaa. Hyvät soittotaidot saavutetaan ainoastaan ahkeralla ja pitkäjänteisellä soittimen harjoittelemisella. Teorian opiskelun väliin jättäminen näkyy muilla tavoin. Muunmuassa siten, että teorian skipanneen soittokaverin kanssa ei pysty kommunikoimaan musiikkiin liittyvistä asioista kovinkaan syvällisesti. Pitää käytännössä näyttää mitä tarkoittaa.
Näyttäminen riittää kyllä ihan hyvin jos toinen osaa soittaa ja samalla toinen siinä sitten oppii asioita, mutta paraskaan teorian ymmärrys ei tosiaan takaa hyviä soittotaitoja. Tiedän useita teoreetikoita, joiden oma soitto on vain keskinkertaista parhaimmillaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Olen itse törmännyt tähän ilmiöön varsinkin sähkökitaransoittajien keskuudessa. Siis sellaisien, jotka ovat valinneet soittimen sen vuoksi, että se on mahdollisimman kaukana kaiken maailman klassisen musiikin säännöistä ja perinteistä. On tärkeämpää osata täpätä korkealta kaulalta mahdollisimman nopeasti kuin tajuta yhtään mitä tekee. Kun eihän Jimi Hendrixkään osannut yhtään teoriaa (paitsi että oikeasti osasi)
Joo, ja nämä autotallissa treenanneet sankarit ovat myös tosi raskasta yhteissoittoseuraa.
Siis verrattuna vaikkapa konservatorion putken käyneisiin naperoihin, jotka ovat jo muskarista saakka tottuneet yhteismusisointiin ja sitten opiskelleet rinnakkain omaa soitinta, yhtyesoittoa ja teoriaa.
Aika monesta autotallitreenarista on tullut miljonäärejä soitollaan. Onko sinusta?
Ei muuten ole. Todella harvasta on. Nykyään lähes kaikki varteenotettavat muusikot omaavat vankan teorian osaamisen. Ja siihen on syynsä.
Linkki?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattirumpali kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pro-kitaristi kirjoitti:
Rummut (nykyään saa sähkörumpuja jo halvalla ja ne vastaavat aika pitkälti oikeita rumpuja soittotuntumaltaan)
No ei nyt sentään. Halvimmatkin ovat tietysti paremmat kuin ämpärit ja kattilat, mutta ammattitason kosketusta ei saa halvimmista sähkörummuista ulos millään.
Sitä paitsi, mitä ihmeen kosketusta. Jokaisen rummun kosketus on erilainen, riippuen kalvon virityksestä ja kireydestä. Esim. lattiatomissa on ihan erilainen pomppu kuin vaikka ride-symbaalissa tai virvelissä.
Moi "ammattirumpali".
Jos soittaa vasemmalla jalalla bassossa jotain perusparadiddleä, voiko soittaa bassossa oikealla jalalla rudimenttiä? Tuplabassot siis kyseessä. Jos siis kädet soittaa peruskomppia ja snareaksentti on iskussa neljä. Tavalliset rummut tosiaan siis kyseessä.
Mikä sen sinun mielestäsi estäisi?
- Sunnuntaikitaristin vaimo
Miksi sitten kukaan ei ole sellaista tehnyt vielä tässä maailmassa? Sunnuntaikitaristin vaimona et ole kitaristi, etkä rummunsoitostakaan kyllä kauheasti ymmärrä.
Et vastannut kysymykseen. Onko tuossa jokin tekninen este? En ole ammattilainen enkä ymmärrä, siksi kysynkin.
- Sunnuntaikitaristin vaimo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Olen itse törmännyt tähän ilmiöön varsinkin sähkökitaransoittajien keskuudessa. Siis sellaisien, jotka ovat valinneet soittimen sen vuoksi, että se on mahdollisimman kaukana kaiken maailman klassisen musiikin säännöistä ja perinteistä. On tärkeämpää osata täpätä korkealta kaulalta mahdollisimman nopeasti kuin tajuta yhtään mitä tekee. Kun eihän Jimi Hendrixkään osannut yhtään teoriaa (paitsi että oikeasti osasi)
Joo, ja nämä autotallissa treenanneet sankarit ovat myös tosi raskasta yhteissoittoseuraa.
Siis verrattuna vaikkapa konservatorion putken käyneisiin naperoihin, jotka ovat jo muskarista saakka tottuneet yhteismusisointiin ja sitten opiskelleet rinnakkain omaa soitinta, yhtyesoittoa ja teoriaa.
Aika monesta autotallitreenarista on tullut miljonäärejä soitollaan. Onko sinusta?
En ole miljonääri, etkä ole sinäkään.
Puhu vain itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että paraskaan teorian ymmärrys ei takaa hyviä soittotaitoja.
Ei tietenkään takaa. Hyvät soittotaidot saavutetaan ainoastaan ahkeralla ja pitkäjänteisellä soittimen harjoittelemisella. Teorian opiskelun väliin jättäminen näkyy muilla tavoin. Muunmuassa siten, että teorian skipanneen soittokaverin kanssa ei pysty kommunikoimaan musiikkiin liittyvistä asioista kovinkaan syvällisesti. Pitää käytännössä näyttää mitä tarkoittaa.
Näyttäminen riittää kyllä ihan hyvin jos toinen osaa soittaa ja samalla toinen siinä sitten oppii asioita, mutta paraskaan teorian ymmärrys ei tosiaan takaa hyviä soittotaitoja. Tiedän useita teoreetikoita, joiden oma soitto on vain keskinkertaista parhaimmillaankin.
Minä taas en tiedä yhtään oikeasti hyvää soittajaa, joka ei ymmärtäisi musiikin teoriaa.
-eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattirumpali kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pro-kitaristi kirjoitti:
Rummut (nykyään saa sähkörumpuja jo halvalla ja ne vastaavat aika pitkälti oikeita rumpuja soittotuntumaltaan)
No ei nyt sentään. Halvimmatkin ovat tietysti paremmat kuin ämpärit ja kattilat, mutta ammattitason kosketusta ei saa halvimmista sähkörummuista ulos millään.
Sitä paitsi, mitä ihmeen kosketusta. Jokaisen rummun kosketus on erilainen, riippuen kalvon virityksestä ja kireydestä. Esim. lattiatomissa on ihan erilainen pomppu kuin vaikka ride-symbaalissa tai virvelissä.
Moi "ammattirumpali".
Jos soittaa vasemmalla jalalla bassossa jotain perusparadiddleä, voiko soittaa bassossa oikealla jalalla rudimenttiä? Tuplabassot siis kyseessä. Jos siis kädet soittaa peruskomppia ja snareaksentti on iskussa neljä. Tavalliset rummut tosiaan siis kyseessä.
Mikä sen sinun mielestäsi estäisi?
- Sunnuntaikitaristin vaimo
Miksi sitten kukaan ei ole sellaista tehnyt vielä tässä maailmassa? Sunnuntaikitaristin vaimona et ole kitaristi, etkä rummunsoitostakaan kyllä kauheasti ymmärrä.
Et vastannut kysymykseen. Onko tuossa jokin tekninen este? En ole ammattilainen enkä ymmärrä, siksi kysynkin.
- Sunnuntaikitaristin vaimo.
Odotellaan nyt rauhassa sen "ammattirumpalin" vastausta kysymykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että paraskaan teorian ymmärrys ei takaa hyviä soittotaitoja.
Ei tietenkään takaa. Hyvät soittotaidot saavutetaan ainoastaan ahkeralla ja pitkäjänteisellä soittimen harjoittelemisella. Teorian opiskelun väliin jättäminen näkyy muilla tavoin. Muunmuassa siten, että teorian skipanneen soittokaverin kanssa ei pysty kommunikoimaan musiikkiin liittyvistä asioista kovinkaan syvällisesti. Pitää käytännössä näyttää mitä tarkoittaa.
Näyttäminen riittää kyllä ihan hyvin jos toinen osaa soittaa ja samalla toinen siinä sitten oppii asioita, mutta paraskaan teorian ymmärrys ei tosiaan takaa hyviä soittotaitoja. Tiedän useita teoreetikoita, joiden oma soitto on vain keskinkertaista parhaimmillaankin.
Minä taas en tiedä yhtään oikeasti hyvää soittajaa, joka ei ymmärtäisi musiikin teoriaa.
-eri.
Eiköhän suurin osa osaa ainakin perusjuttuja kun on vuosia harjoitellut soittamista, mutta teorian paraskaan osaaminen ei tee ihmisestä parasta soittajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattirumpali kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pro-kitaristi kirjoitti:
Rummut (nykyään saa sähkörumpuja jo halvalla ja ne vastaavat aika pitkälti oikeita rumpuja soittotuntumaltaan)
No ei nyt sentään. Halvimmatkin ovat tietysti paremmat kuin ämpärit ja kattilat, mutta ammattitason kosketusta ei saa halvimmista sähkörummuista ulos millään.
Sitä paitsi, mitä ihmeen kosketusta. Jokaisen rummun kosketus on erilainen, riippuen kalvon virityksestä ja kireydestä. Esim. lattiatomissa on ihan erilainen pomppu kuin vaikka ride-symbaalissa tai virvelissä.
Moi "ammattirumpali".
Jos soittaa vasemmalla jalalla bassossa jotain perusparadiddleä, voiko soittaa bassossa oikealla jalalla rudimenttiä? Tuplabassot siis kyseessä. Jos siis kädet soittaa peruskomppia ja snareaksentti on iskussa neljä. Tavalliset rummut tosiaan siis kyseessä.
Mikä sen sinun mielestäsi estäisi?
- Sunnuntaikitaristin vaimo
Miksi sitten kukaan ei ole sellaista tehnyt vielä tässä maailmassa? Sunnuntaikitaristin vaimona et ole kitaristi, etkä rummunsoitostakaan kyllä kauheasti ymmärrä.
Et vastannut kysymykseen. Onko tuossa jokin tekninen este? En ole ammattilainen enkä ymmärrä, siksi kysynkin.
- Sunnuntaikitaristin vaimo.
Odotellaan nyt rauhassa sen "ammattirumpalin" vastausta kysymykseen.
Miksi pitää pihdata tietoa? Ehkä miljonääri voisi vastata, kun paikalla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ammattirumpali kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pro-kitaristi kirjoitti:
Rummut (nykyään saa sähkörumpuja jo halvalla ja ne vastaavat aika pitkälti oikeita rumpuja soittotuntumaltaan)
No ei nyt sentään. Halvimmatkin ovat tietysti paremmat kuin ämpärit ja kattilat, mutta ammattitason kosketusta ei saa halvimmista sähkörummuista ulos millään.
Sitä paitsi, mitä ihmeen kosketusta. Jokaisen rummun kosketus on erilainen, riippuen kalvon virityksestä ja kireydestä. Esim. lattiatomissa on ihan erilainen pomppu kuin vaikka ride-symbaalissa tai virvelissä.
Moi "ammattirumpali".
Jos soittaa vasemmalla jalalla bassossa jotain perusparadiddleä, voiko soittaa bassossa oikealla jalalla rudimenttiä? Tuplabassot siis kyseessä. Jos siis kädet soittaa peruskomppia ja snareaksentti on iskussa neljä. Tavalliset rummut tosiaan siis kyseessä.
Mikä sen sinun mielestäsi estäisi?
- Sunnuntaikitaristin vaimo
Miksi sitten kukaan ei ole sellaista tehnyt vielä tässä maailmassa? Sunnuntaikitaristin vaimona et ole kitaristi, etkä rummunsoitostakaan kyllä kauheasti ymmärrä.
Et vastannut kysymykseen. Onko tuossa jokin tekninen este? En ole ammattilainen enkä ymmärrä, siksi kysynkin.
- Sunnuntaikitaristin vaimo.
Odotellaan nyt rauhassa sen "ammattirumpalin" vastausta kysymykseen.
Miksi pitää pihdata tietoa? Ehkä miljonääri voisi vastata, kun paikalla on.
Voit odotellessasi käyttää vaikka Googlea tiedon hakemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että paraskaan teorian ymmärrys ei takaa hyviä soittotaitoja.
Ei tietenkään takaa. Hyvät soittotaidot saavutetaan ainoastaan ahkeralla ja pitkäjänteisellä soittimen harjoittelemisella. Teorian opiskelun väliin jättäminen näkyy muilla tavoin. Muunmuassa siten, että teorian skipanneen soittokaverin kanssa ei pysty kommunikoimaan musiikkiin liittyvistä asioista kovinkaan syvällisesti. Pitää käytännössä näyttää mitä tarkoittaa.
Näyttäminen riittää kyllä ihan hyvin jos toinen osaa soittaa ja samalla toinen siinä sitten oppii asioita, mutta paraskaan teorian ymmärrys ei tosiaan takaa hyviä soittotaitoja. Tiedän useita teoreetikoita, joiden oma soitto on vain keskinkertaista parhaimmillaankin.
Se nyt vaan on vähän turhauttavaa jos esim bändikaverina on jäsen jolle pitää kaikki aina erikseen näyttää ja toivoa parasta että kaveri ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun.
Mihin tarvitset termistöä kun sinulla on nuotit joista soittaa se uusi "ohjelmistosi".
Tässähän juuri selitettiin, että jos esimerkiksi laulaja pyytää transponoimaan 1,5 sävelaskelta nuotteihin merkittyä matalammalle, on pienestä musiikin teoriasta kummasti hyötyä.
-eri.
Hyvin harvoin niin pitää tehdä. Hyväkään teorian osaaminen ei takaa soittotaitoja.
Hyvin harvoin? Jos minä olisin vaikka tangonluikauttelija, niin en missään nimessä palkkaisi bändiä tai edes tilapäistuuraajaa, joka ei osaa soittaa oikealta korkeudelta.
Osaat varmaan sitten kertoa, että soittakaa alempaa?
Kyllä osaan. Mutta en haluaisi alkaa nähdä sitä vaivaa, että yksi tollo madaltaa puolikkaan sävelaskeleen ja toinen kokonaisen. Paljon helpompaa sanoa paljonko mennään alaspäin tai sitten sävellaji. Jos joku taivaallisen hyvä soittaja jää vaille töitä siksi, ettei tiedä paljonko on kokosävelaskel tai mikä on fis-molli, niin se on sitten voi voi.
No jep. Yleensä ihan muutaman vuotta soittaneet amatööritkin osaavat kelvollisesti transponoida tai ymmärtävät mitä tarkoittaa sävellaji tai soituasteet. Ei ole mitään korkeampaa matematiikkaa vaan ihan perusteoriaosaamista, sellaista minkä voi opetella vaikka googlen avulla jos ei jaksa soittotunneilla tai teoriatunneilla käydä.
Perusjuttuja, mutta silti esim. juuri skaalat, sointuasteet tai sointujen muodostaminen skaalan perusteella ovat sellaisia asioita jotka voivat itseoppineella soittajalla jäädä hämärän peittoon hyvinkin pitkäksi ajaksi. Syynä tietämättömyys ja asenne "minua kiinnostaa ainoastaan soittaminen, ei teorian opiskeleminen". Siksi soittoharrastuksen aloittelevan kannattaisi ainakin alussa tutustua lajiin opettajan opastuksella.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että paraskaan teorian ymmärrys ei takaa hyviä soittotaitoja.
Ei tietenkään takaa. Hyvät soittotaidot saavutetaan ainoastaan ahkeralla ja pitkäjänteisellä soittimen harjoittelemisella. Teorian opiskelun väliin jättäminen näkyy muilla tavoin. Muunmuassa siten, että teorian skipanneen soittokaverin kanssa ei pysty kommunikoimaan musiikkiin liittyvistä asioista kovinkaan syvällisesti. Pitää käytännössä näyttää mitä tarkoittaa.
Näyttäminen riittää kyllä ihan hyvin jos toinen osaa soittaa ja samalla toinen siinä sitten oppii asioita, mutta paraskaan teorian ymmärrys ei tosiaan takaa hyviä soittotaitoja. Tiedän useita teoreetikoita, joiden oma soitto on vain keskinkertaista parhaimmillaankin.
Se nyt vaan on vähän turhauttavaa jos esim bändikaverina on jäsen jolle pitää kaikki aina erikseen näyttää ja toivoa parasta että kaveri ymmärtää.
Tuskinpa sentään ihan kaikkea pitää näyttää jos "bändikaverisi" soittaa kuitenkin osaa?
Olen itse törmännyt tähän ilmiöön varsinkin sähkökitaransoittajien keskuudessa. Siis sellaisien, jotka ovat valinneet soittimen sen vuoksi, että se on mahdollisimman kaukana kaiken maailman klassisen musiikin säännöistä ja perinteistä. On tärkeämpää osata täpätä korkealta kaulalta mahdollisimman nopeasti kuin tajuta yhtään mitä tekee. Kun eihän Jimi Hendrixkään osannut yhtään teoriaa (paitsi että oikeasti osasi)