Soittoharrastus lapselle, neuvokaa

Eikös kaikki musiikki tule tietokoneelta copypaste meiningillä.

Siitä se lauma tykkää eikä siitä että joku osaa oikeasti soittaa jotain.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis tarvitseeko joku oikeasti alkeisoppilaidensakin opettamiseen satoja eri opuksia? Eikö mikään niistä ensimmäisestä kymmenestä käteen osuneesta ollut muka sen verran kelvollinen, että niistä voisi edes suurimmalle osalle oppilaista sopivaa soitettavaa löytää? 

Parhaat harjoitukset ovat jakautuneet moneen eri oppikirjaan maailmassa, eikä ole oppikirjaa johon olisi koottu vain parhaat harjoitukset.

Toki tämän tiedän, mutta esimerkiksi omasta instrumentistani ei ole edes tehty ylipäänsä satoja alkeisoppaita. 

Lähinnä tarkoitin yksittäisten harjoitusten määrää eri oppikirjoissa. Niitä eri harjoituksia on useita satoja.

Minun nähdäkseni erilaisia harjoituksia ei ole satoja, vaan loputtomiin.

-eri.

Totta, mutta tarkoitin tällä hetkellä opetuskirjoissa olevia harjoituksia, joita on useita satoja, mutta ei loputtomiin.

Eli kerrataan. Käyt läpi satoja tai tuhansia harjoituksia, valikoit niistä parhaat. Tarkkailet oppilasta ja valitset lahjojen perusteella sopivat harjoitukset. Oppilas oppii kuukaudessa sinun määrittelemäsi tavoitteet, tai muuten hän on ilmeisen lahjaton.

Kerrotko kuka opettaja opettaa vuoden ajan sellaista asiaa jonka suurin osa oppilaista oppii viikossa? Onko kyseessä huono opettaja vai oppilas?

Sellainen opettaja, joka huomaa korvillaan jotakin eroa viikon soittaneen peruskompissa, vuoden soittaneen peruskompissa ja kolme vuotta soittaneen peruskompissa.

Peruskomppi kehittyy koko ajan, mutta jos sen oppimiseen menee ensin vuosi, niin se on aika kauan. Viikonkin aikana lähtökohtaisen perustaidon oppineen oppilaan soitto kehittyy myös.

Minä olen se, joka kirjoitti että lapsellani meni vuosi oppia soittamaan peruskomppia tarkasti ja rennosti eri nopeuksilla bändin kanssa.

Rentous ja tarkkuus on subjektiivinen käsite.

Niin on. Kuten on "soittotaitoinen" tai "soittamaan oppiminen" tai "lahjakas" tai "maailman paras" tai tai tai.

Soiton motoriset yksityiskohdat eivät kuitenkaan ole subjektiivinen käsite. Joku osaa teknisesti enemmän ja joku toinen taas vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan kukaan maininnut niinkin yksinkertaisen asian kuin harjoittelun vaikutusta oppimiseen. Jos oppilas ei vaikuta oppivan kohtuullisessa ajassa, todennäköisesti ei kumpikaan - oppilas eikä opettaja - ole automaattisesti huono, vaan se oppilas ei vaan ole harjoitellut. Tosielämässä ihan vaan näin. 

Ja jos oppilas ei kehity koska ei harjoittele, opettajan pitää jossain vaiheessa ns. viheltää kylmästi peli poikki. On turha kuluttaa aikaa sellaiseen oppilaaseen, joka ei edes yritä kehittyä kun ei harjoittele.

En ole mikään asiantuntija, mutta soitin pianoa, kun olin ala-asteella ja satunnaisesti omatoimisesti edelleenkin. Toki ihan halppis sähköpianoja löytyy, mutta itse kyllä panostaisin laatuun, oli piano sähköllä toimiva tai ilman, jos lapsesi on siis todella kiinnostunut tästä harrastuksesta. Osa halppis sähköpianoista on ihan pelkkiä leluja. Saa niillä äänen kuulumaan, mutta koskettimien tuntuma on ainakin itselleni tärkeä.

Vierailija kirjoitti:

Jos oppilas ei vaikuta oppivan kohtuullisessa ajassa, todennäköisesti ei kumpikaan - oppilas eikä opettaja - ole automaattisesti huono, vaan se oppilas ei vaan ole harjoitellut. Tosielämässä ihan vaan näin. 

Pidätkö hyvänä sellaista oppilasta joka ei harjoittele?

Puhelin linjoille soittelu. Sitä me tehtiin nuorina.

Naisille puhelu oli ilmainen ja hauskaa oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oppilas ei vaikuta oppivan kohtuullisessa ajassa, todennäköisesti ei kumpikaan - oppilas eikä opettaja - ole automaattisesti huono, vaan se oppilas ei vaan ole harjoitellut. Tosielämässä ihan vaan näin. 

Pidätkö hyvänä sellaista oppilasta joka ei harjoittele?

'

Ihmettelen tätä kysymystä. Onko joku pakko leimata soitto-oppilaita huonoihin ja hyviin? 

En pidä yhtäkään lasta hyvänä tai huonona oppilaana. Jos puhutaan lapsista, ja harrastuksesta joka vaatii todella paljon sitoutumista, ei riittämätön harjoittelu ole täysin lapsen syy.

Voi enemmin miettiä, miksi ei harjoittele? Eikö ole aikaa, liian monta harrastusta? Eikö ole perheessä mahdollisuutta antaa joku oma soppi harjoitteluun? Vanhemmat eivät huolehdi, että harjoittelee? 

Ei se paketti toimi, jos lapsen ympäristö (vanhemmat) ei tsemppaa harjoittelemaan tai lapsella ei ole motivaatiota.

Edes se motivaation puute ei tarkoita että on "huono oppilas". Harrastus, tai soitin, ei vain ole hänelle sopiva. Jos löytyy oikea soitin, tai oikea harrastus - joskus vaikka joku muu harrastus - esiin voi tulla ihan loistava oppilas. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oppilas ei vaikuta oppivan kohtuullisessa ajassa, todennäköisesti ei kumpikaan - oppilas eikä opettaja - ole automaattisesti huono, vaan se oppilas ei vaan ole harjoitellut. Tosielämässä ihan vaan näin. 

Pidätkö hyvänä sellaista oppilasta joka ei harjoittele?

'

Ihmettelen tätä kysymystä. Onko joku pakko leimata soitto-oppilaita huonoihin ja hyviin? 

En pidä yhtäkään lasta hyvänä tai huonona oppilaana. Jos puhutaan lapsista, ja harrastuksesta joka vaatii todella paljon sitoutumista, ei riittämätön harjoittelu ole täysin lapsen syy.

Voi enemmin miettiä, miksi ei harjoittele? Eikö ole aikaa, liian monta harrastusta? 

Jos oppilas ei tee hänelle annettuja harjoituksia eikä kehity siitä syystä, oppilas ei ainakaan ole hyvä oppilas. Oli ne syyt ja selitykset harjoittelemattomuuteen mitkä tahansa. Jos kehitystä ei tapahdu eikä oppilas harjoittele vaikka asiasta mainitaan muutamia kertoja, on aivan turha jatkaa sellaisen oppilaan opettamista.

Vierailija kirjoitti:

Ei se paketti toimi, jos lapsen ympäristö (vanhemmat) ei tsemppaa harjoittelemaan tai lapsella ei ole motivaatiota.

Niinpä. Miksi opettajan pitäisi siis käyttää aikaansa sellaisen oppilaan opettamiseen joka ei harjoittele ja jolla ei ole motivaatiotakaan.

Minun ollessani lapsi, vanhempani vaikuttivat omilla toimillaan valtavasti musiikkiharrastuksen lopahtamiseen, mistä olen ollut melko katkera myöhemmin. 

Alle kouluikäisenä rakastin laulamista, ja halusin kuoroon. Äitini vei minut paikkakunnan lapsikuoron ilmoittautumispäivänä ilmoittautumaan mukaan, mutta vastassa olikin koelaulu. Olin jotain 5v. eikä minua oltu mitenkään valmennettu tähän tilanteeseen, vaan jouduin menemään siihen kylmiltään. En yhtään tiennyt miten pitäisi olla ja mitä minulta odotettiin. Kuoronjohtaja sanoi, että minulla ei ole sävelkorvaa, ja että en pääse kuoroon. (Tämä osoittautui myöhemmin täydeksi pupuksi, sillä pääsin vanhempana heittämällä musiikkiopistoon.) Olin yksinkertaisesti täysin epäkypsä, ja lisäksi oli valmistautumisen puute. Äitini ei kuitenkaan ikinä vienyt minua uudelleen sinne. Jos minä olisin tuossa tilanteessa lapsen vanhempi, odottaisin vuoden verran ja kysyisin vinkkejä miten koelauluun voisi valmistautua. 

Kun sitten harrastin vähän vanhempana musiikkia, vanhempani eivät huolehtineet lainkaan harjoittelustani. Ei joku 8 v. hallitse vielä ajankäyttöään. Monissa tuntemissani perheissä vanhemmat sanovat lapselleen tyyliin että nyt on soittoläksyjen aika, puoli tuntia harjoittelua. 

Mutta sitten kun harjoittelin, vanhempani harrastivat sitä,  että kun otin soittimesta yhdenkin äänen, jommankumman pää oli oviaukossa kysymässä mitä teen. Ei siis pienintäkään rauhaa. 

Sanoisin siis, että mikäli lapsesi haluaa musiikkiopistoon tai muuhun sellaiseen paikkaan jonne on pääsykoe, älä luovuta jos hän ei ensimmäisellä kerralla pääse. Aloittakaa vaikka yksityistunnit ja yrittäkää myöhemmin uudestaan. 

Pidä huolta siitä, että lapsi harjoittelee. Auta häntä allokoimaan sopivia aikoja harjoittelulle. 

Ja kun lapsi sitten harjoittelee, anna hänelle aikaa ja tilaa. Joulu-ja kevätkonsertit ovat sitä varten, että niissä kuullaan harjoittelun tuloksia. 

Pahimpia on vanhemmat jotka pistävät jonkun puoli vuotta soittaneen lapsensa että esiinypä nyt vierailulle tulleille sukulaisille. Mikään ei tapa soittomotivaatiota helpommin. Eri asia jos lapsi itse ehdottaa että voisin esiintyä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se paketti toimi, jos lapsen ympäristö (vanhemmat) ei tsemppaa harjoittelemaan tai lapsella ei ole motivaatiota.

Niinpä. Miksi opettajan pitäisi siis käyttää aikaansa sellaisen oppilaan opettamiseen joka ei harjoittele ja jolla ei ole motivaatiotakaan.

No millainen opettaja ei osaa itse alkaa selvittää, että miksi se oppilas ei harjoittele tai miksi sillä ei ole motivaatiota? Onko opetusmetodeissa jotain vikaa, onko kotiläksyjen anto jotenkin epäselvää, onko oppilas ylipäänsä soittotunneilla omasta halustaan vai ei? Entä jos oppilaalla on vain vaikea elämänvaihe eikä sillä hetkellä ole resursseja panostaa enempää, mutta hän tulee silti mielellään soittotunneille? Eikö silloin ole parempi antaa jatkaa, se kipinä omaan treenaamiseen voikin syttyä uudelleen taas kun muu tilanne helpottuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se paketti toimi, jos lapsen ympäristö (vanhemmat) ei tsemppaa harjoittelemaan tai lapsella ei ole motivaatiota.

Niinpä. Miksi opettajan pitäisi siis käyttää aikaansa sellaisen oppilaan opettamiseen joka ei harjoittele ja jolla ei ole motivaatiotakaan.

No millainen opettaja ei osaa itse alkaa selvittää, että miksi se oppilas ei harjoittele tai miksi sillä ei ole motivaatiota? 

Kyllä asioita voidaan selvittää, mutta jos oppilas siitäkin huolimatta ei harjoittele, eikä siitä syystä kehity, opettajan on ihan turha jatkaa opettamista. Oppilas voi tulla sitten uudelleen, jos alkaa intoa löytyä tekemään hänelle annettuja harjoituksia.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos oppilaalla on vain vaikea elämänvaihe eikä sillä hetkellä ole resursseja panostaa enempää, mutta hän tulee silti mielellään soittotunneille? 

Tulee siis soittotunnille soittamaan samoja harjoituksia, eikä kehity yhtään koska ei harjoittele yhtään sen yhden soittotunnin lisäksi. Miksi siis tulee kun voi kotonakin soittaa sitä samaa harjoitusta jos haluaa, ja kehittyä myös soittajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oppilas ei vaikuta oppivan kohtuullisessa ajassa, todennäköisesti ei kumpikaan - oppilas eikä opettaja - ole automaattisesti huono, vaan se oppilas ei vaan ole harjoitellut. Tosielämässä ihan vaan näin. 

Pidätkö hyvänä sellaista oppilasta joka ei harjoittele?

'

Ihmettelen tätä kysymystä. Onko joku pakko leimata soitto-oppilaita huonoihin ja hyviin? 

En pidä yhtäkään lasta hyvänä tai huonona oppilaana. Jos puhutaan lapsista, ja harrastuksesta joka vaatii todella paljon sitoutumista, ei riittämätön harjoittelu ole täysin lapsen syy.

Voi enemmin miettiä, miksi ei harjoittele? Eikö ole aikaa, liian monta harrastusta? 

Jos oppilas ei tee hänelle annettuja harjoituksia eikä kehity siitä syystä, oppilas ei ainakaan ole hyvä oppilas. Oli ne syyt ja selitykset harjoittelemattomuuteen mitkä tahansa. Jos kehitystä ei tapahdu eikä oppilas harjoittele vaikka asiasta mainitaan muutamia kertoja, on aivan turha jatkaa sellaisen oppilaan opettamista.

Toki harjoittelemattomuus alaikäisen oppilaan kohdalla on lähinnä oppilaan vanhempien vika, ja hehän ovat se taho jotka opettajalle tämän palveluksista maksavat. Joten opettajan kannattaisi tällaisessa ongelmatilanteessa jutella lähinnä vanhempien kanssa eikä päättää mielessään että oppilas on huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oppilas ei vaikuta oppivan kohtuullisessa ajassa, todennäköisesti ei kumpikaan - oppilas eikä opettaja - ole automaattisesti huono, vaan se oppilas ei vaan ole harjoitellut. Tosielämässä ihan vaan näin. 

Pidätkö hyvänä sellaista oppilasta joka ei harjoittele?

'

Ihmettelen tätä kysymystä. Onko joku pakko leimata soitto-oppilaita huonoihin ja hyviin? 

En pidä yhtäkään lasta hyvänä tai huonona oppilaana. Jos puhutaan lapsista, ja harrastuksesta joka vaatii todella paljon sitoutumista, ei riittämätön harjoittelu ole täysin lapsen syy.

Voi enemmin miettiä, miksi ei harjoittele? Eikö ole aikaa, liian monta harrastusta? 

Jos oppilas ei tee hänelle annettuja harjoituksia eikä kehity siitä syystä, oppilas ei ainakaan ole hyvä oppilas. Oli ne syyt ja selitykset harjoittelemattomuuteen mitkä tahansa. Jos kehitystä ei tapahdu eikä oppilas harjoittele vaikka asiasta mainitaan muutamia kertoja, on aivan turha jatkaa sellaisen oppilaan opettamista.

Toki harjoittelemattomuus alaikäisen oppilaan kohdalla on lähinnä oppilaan vanhempien vika, ja hehän ovat se taho jotka opettajalle tämän palveluksista maksavat. Joten opettajan kannattaisi tällaisessa ongelmatilanteessa jutella lähinnä vanhempien kanssa eikä päättää mielessään että oppilas on huono.

Kyllä. Jutella voidaan, mutta jos oppilas ei kaikista jutteluistakaan huolimatta harjoittele hänelle annettuja harjoituksia, on aivan turha jatkaa opettamista, koska muitakin oppilaita on. Sellaisia siis jotka tekevät harjoituksensa ja kehittyvät soittajina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oppilas ei vaikuta oppivan kohtuullisessa ajassa, todennäköisesti ei kumpikaan - oppilas eikä opettaja - ole automaattisesti huono, vaan se oppilas ei vaan ole harjoitellut. Tosielämässä ihan vaan näin. 

Pidätkö hyvänä sellaista oppilasta joka ei harjoittele?

'

Ihmettelen tätä kysymystä. Onko joku pakko leimata soitto-oppilaita huonoihin ja hyviin? 

En pidä yhtäkään lasta hyvänä tai huonona oppilaana. Jos puhutaan lapsista, ja harrastuksesta joka vaatii todella paljon sitoutumista, ei riittämätön harjoittelu ole täysin lapsen syy.

Voi enemmin miettiä, miksi ei harjoittele? Eikö ole aikaa, liian monta harrastusta? 

Jos oppilas ei tee hänelle annettuja harjoituksia eikä kehity siitä syystä, oppilas ei ainakaan ole hyvä oppilas. Oli ne syyt ja selitykset harjoittelemattomuuteen mitkä tahansa. Jos kehitystä ei tapahdu eikä oppilas harjoittele vaikka asiasta mainitaan muutamia kertoja, on aivan turha jatkaa sellaisen oppilaan opettamista.

Toki harjoittelemattomuus alaikäisen oppilaan kohdalla on lähinnä oppilaan vanhempien vika, ja hehän ovat se taho jotka opettajalle tämän palveluksista maksavat. Joten opettajan kannattaisi tällaisessa ongelmatilanteessa jutella lähinnä vanhempien kanssa eikä päättää mielessään että oppilas on huono.

"Voitte toki maksaa minulle edelleenkin soittotunneista, mutta lapsenne ei opi soittamaan koska ei tee harjoituksia joita hänelle annetaan."

Vierailija kirjoitti:

Joten opettajan kannattaisi tällaisessa ongelmatilanteessa jutella lähinnä vanhempien kanssa eikä päättää mielessään että oppilas on huono.

Ihan mahtava neuvo. En ollut tuota tullut koskaan edes ajatelleeksi 30 vuoden aikana.

Joku sellanen mistä ei kuulu ääntä ja jota ei tehdä kotona koska

- te itse hermostutte siihen ääneen pian

- jos asutte kerros tai rivitalossa niin naaprit saa raivarin siitä metelistä

Vierailija kirjoitti:

Nokkahuilu

Ihan samaa olin tulossa kirjoittamaan.

Oma lapseni aloitti nokkahuilulla ja aikanaan siirtyi poikkihuiluun, jonka soittamisessa hänestä tuli taitava, oli ilo korvalle.

Ps. Nykyään tuo lapsi soittelee huiluaan pilven päältä, vain äiti voi sen kuulla!

😢