Lue keskustelun säännöt.
Soittoharrastus lapselle, neuvokaa
Eskarilainen poikani on kiinnostunut soittoharrastuksen aloittamisesta, mutta ei vaadi vielä mitään tiettyä soitinta (käy vielä muskarissa). Mitä suosittelisitte?
Itse haluaisin hänelle soittimen joka ei vaurioita hänen kuuloaan eikä ole kallis.
Entä millainen paikka musiikkiopisto on? Mitä se vaatii? Pääsykoetta täällä ei ole.
Kommentit (1095)
Vierailija kirjoitti:
Pro-kitaristi kirjoitti:
Joku mitä voi harjoitella kuulokkeilla. Ihan oman mielenterveytesi takia, alkuvaiheessa. Rummut (nykyään saa sähkörumpuja jo halvalla ja ne vastaavat aika pitkälti oikeita rumpuja soittotuntumaltaan), kitara, basso, sähköpiano esimerkiksi.
Noilla saa myös ihan hyvin soittokavereita sitten kun on vanhempi, nuoriso perustaa bändejä ja se on tosi hyvä itseluottamuksen kannalta esim. jos saa esiintymiskokemusta sieltä.
Noilla soittimilla pääsee myös luultavasti koulun musiikkitunnilla esiintymään luokan eteen (säestämään yhteislaulua) sieltä se esiintymiskokemus ja bändikuviot lähtee kasvamaan. Hyvä taito elämässä, vaikkei musiikista tulisikaan harrastusta kummempaa. Jos taas valitsee viulun tai haitarin tms. niin koulun musiikkiluokasta ei noita soittimia yleensä löydy.
Etusijalla pitää olla lapsen oma tahto tietysti, ei pidä pakottaa johonkin tiettyyn soittimeen. Minut pakotettiin 6-vuotiaana Suzuki-pianotunneille, vuoden kävin pakotettuna ja lopetin. Sitten en moneen vuoteen soittanut yhtään mitään enkä ollut kiinnostunut musiikista.
Kunnes sitten teini-ikäisenä löysin sähkökitaran, nykyään olen ammattikitaristi ja kitaransoiton opettaja... että että, sillä instrumentilla on iso vaikutus, ja sillä että lapsi saa itse valita sen mistä tykkää. Minusta kitara oli makea soiton, piano ei voinut vähempää kiinnostaa. Vasta vanhempana tajusin sitten pianonkin arvon
Moi kitaristo. Entä jos A-duurin kanssa soittaa E-duurin peräkkäin, tai siihen siirtyy D-duurin kautta? Entä miten sujuu siirtymä barreesoinnusta Fis-mollin kautta? Entä miten sujuu A-duuri barreesointuna kuuden kielen versiona, entä viidellä kielellä? Entä jos soittaa vain kolmella ylimmällä kielellä? Miten sujuu jos yrittää rytmittää plektralla ja demppaa oikealla kädellä, entä jos demppaa vasemmalla? Miten sujuu näppäily? Siis en ole itse edes kitaristi, vaan se on minulla satunnainen sivusoitin kun säestän itseäni, silti ymmärrän monelaista problematiikkaa mitä pelkästään yhteen sointuun ja sen soittamiseen voi liittyä. Tuo edellinen kommentoija ei kyllä ymmärrä ainakaan kitaransoittamisesta yhtään mitään, jos ylipäänsä mistään musiikista.
Kirjoittelit tuon saman litanian muistaakseni aiemminkin tähän ketjuun. Joku toinenkin jo sinulle vastasi, että hienosti olet opetellut termejä. Ilmeisesti sinusta teoriaa luettelemalla voi yrittää kampittaa ammatikseen soittavaa.
Nyt voit lopettaa niiden termien heittelyn, on huomattu että meillä on täällä asiantuntija joukossa.
Mutta ne ei kuitenkaan liity aiheeseen. Soittaa voi, vaikka ei termejä tuntisikaan. Termistö tulee kyllä jossain myöhäisemmässä vaiheessa, mutta ei ole pakollista; tunnen pari sellaistakin ammattiesiintyjää, jotka ovat itseoppineita. Kävivät kurssit ja opiskelivat termistöt vasta aikuisena kun olivat jo pitkään keikkaa heittäneet. Osasivat siis soittaa ja hyvin, koska keikkailivat työkseen ja heille siitä maksettiin - vaikka eivät olisi osanneet selittää mitä on "barreesointu fis-duurin kautta".
Itseoppiminen ammattilaistasolle, se on lahjakkuutta, josta moni voi vain haaveilla.
(Näillä tuntemillani on soittimina kitara ja piano; näillähän on itsekin mahdollista opetella, koska fretit ja koskettimet - oikeat äänet löytyy)
Musiikin teoriaa arvostaa jotkut, jotkut taas vähemmän. Soittamiseen sitä ei kuitenkaan tarvitse. Useimpia soitto-opiskelijoita ei termistö ja teoria paljon kiinnosta. Opistoissa opetetaan koska kuuluu, yksityistunneilla ei välttämättä niitä edes käydä, riippuu tavoitteista.
Musiikin ja soittamisen ilo, se kaikki mitä kokee soittaessa, melodiat, tunnelma, äänimaailmat, musikaalisuus, tulkitseminen, ym. Useimmille, kuten minullekin, se on syy harrastukseen eikä tällainen termistöllä brassailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pro-kitaristi kirjoitti:
Joku mitä voi harjoitella kuulokkeilla. Ihan oman mielenterveytesi takia, alkuvaiheessa. Rummut (nykyään saa sähkörumpuja jo halvalla ja ne vastaavat aika pitkälti oikeita rumpuja soittotuntumaltaan), kitara, basso, sähköpiano esimerkiksi.
Noilla saa myös ihan hyvin soittokavereita sitten kun on vanhempi, nuoriso perustaa bändejä ja se on tosi hyvä itseluottamuksen kannalta esim. jos saa esiintymiskokemusta sieltä.
Noilla soittimilla pääsee myös luultavasti koulun musiikkitunnilla esiintymään luokan eteen (säestämään yhteislaulua) sieltä se esiintymiskokemus ja bändikuviot lähtee kasvamaan. Hyvä taito elämässä, vaikkei musiikista tulisikaan harrastusta kummempaa. Jos taas valitsee viulun tai haitarin tms. niin koulun musiikkiluokasta ei noita soittimia yleensä löydy.
Etusijalla pitää olla lapsen oma tahto tietysti, ei pidä pakottaa johonkin tiettyyn soittimeen. Minut pakotettiin 6-vuotiaana Suzuki-pianotunneille, vuoden kävin pakotettuna ja lopetin. Sitten en moneen vuoteen soittanut yhtään mitään enkä ollut kiinnostunut musiikista.
Kunnes sitten teini-ikäisenä löysin sähkökitaran, nykyään olen ammattikitaristi ja kitaransoiton opettaja... että että, sillä instrumentilla on iso vaikutus, ja sillä että lapsi saa itse valita sen mistä tykkää. Minusta kitara oli makea soiton, piano ei voinut vähempää kiinnostaa. Vasta vanhempana tajusin sitten pianonkin arvon
Moi kitaristo. Entä jos A-duurin kanssa soittaa E-duurin peräkkäin, tai siihen siirtyy D-duurin kautta? Entä miten sujuu siirtymä barreesoinnusta Fis-mollin kautta? Entä miten sujuu A-duuri barreesointuna kuuden kielen versiona, entä viidellä kielellä? Entä jos soittaa vain kolmella ylimmällä kielellä? Miten sujuu jos yrittää rytmittää plektralla ja demppaa oikealla kädellä, entä jos demppaa vasemmalla? Miten sujuu näppäily? Siis en ole itse edes kitaristi, vaan se on minulla satunnainen sivusoitin kun säestän itseäni, silti ymmärrän monelaista problematiikkaa mitä pelkästään yhteen sointuun ja sen soittamiseen voi liittyä. Tuo edellinen kommentoija ei kyllä ymmärrä ainakaan kitaransoittamisesta yhtään mitään, jos ylipäänsä mistään musiikista.
Kirjoittelit tuon saman litanian muistaakseni aiemminkin tähän ketjuun. Joku toinenkin jo sinulle vastasi, että hienosti olet opetellut termejä. Ilmeisesti sinusta teoriaa luettelemalla voi yrittää kampittaa ammatikseen soittavaa.
Et siis kitaransoiton opettajana kykene vastaamaan esitettyihin kysymyksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pro-kitaristi kirjoitti:
Joku mitä voi harjoitella kuulokkeilla. Ihan oman mielenterveytesi takia, alkuvaiheessa. Rummut (nykyään saa sähkörumpuja jo halvalla ja ne vastaavat aika pitkälti oikeita rumpuja soittotuntumaltaan), kitara, basso, sähköpiano esimerkiksi.
Noilla saa myös ihan hyvin soittokavereita sitten kun on vanhempi, nuoriso perustaa bändejä ja se on tosi hyvä itseluottamuksen kannalta esim. jos saa esiintymiskokemusta sieltä.
Noilla soittimilla pääsee myös luultavasti koulun musiikkitunnilla esiintymään luokan eteen (säestämään yhteislaulua) sieltä se esiintymiskokemus ja bändikuviot lähtee kasvamaan. Hyvä taito elämässä, vaikkei musiikista tulisikaan harrastusta kummempaa. Jos taas valitsee viulun tai haitarin tms. niin koulun musiikkiluokasta ei noita soittimia yleensä löydy.
Etusijalla pitää olla lapsen oma tahto tietysti, ei pidä pakottaa johonkin tiettyyn soittimeen. Minut pakotettiin 6-vuotiaana Suzuki-pianotunneille, vuoden kävin pakotettuna ja lopetin. Sitten en moneen vuoteen soittanut yhtään mitään enkä ollut kiinnostunut musiikista.
Kunnes sitten teini-ikäisenä löysin sähkökitaran, nykyään olen ammattikitaristi ja kitaransoiton opettaja... että että, sillä instrumentilla on iso vaikutus, ja sillä että lapsi saa itse valita sen mistä tykkää. Minusta kitara oli makea soiton, piano ei voinut vähempää kiinnostaa. Vasta vanhempana tajusin sitten pianonkin arvon
Moi kitaristo. Entä jos A-duurin kanssa soittaa E-duurin peräkkäin, tai siihen siirtyy D-duurin kautta? Entä miten sujuu siirtymä barreesoinnusta Fis-mollin kautta? Entä miten sujuu A-duuri barreesointuna kuuden kielen versiona, entä viidellä kielellä? Entä jos soittaa vain kolmella ylimmällä kielellä? Miten sujuu jos yrittää rytmittää plektralla ja demppaa oikealla kädellä, entä jos demppaa vasemmalla? Miten sujuu näppäily? Siis en ole itse edes kitaristi, vaan se on minulla satunnainen sivusoitin kun säestän itseäni, silti ymmärrän monelaista problematiikkaa mitä pelkästään yhteen sointuun ja sen soittamiseen voi liittyä. Tuo edellinen kommentoija ei kyllä ymmärrä ainakaan kitaransoittamisesta yhtään mitään, jos ylipäänsä mistään musiikista.
Kirjoittelit tuon saman litanian muistaakseni aiemminkin tähän ketjuun. Joku toinenkin jo sinulle vastasi, että hienosti olet opetellut termejä. Ilmeisesti sinusta teoriaa luettelemalla voi yrittää kampittaa ammatikseen soittavaa.
Et siis kitaransoiton opettajana kykene vastaamaan esitettyihin kysymyksiin?
Kuka sinusta nyt on opettaja? Tuohon termistöbrassailuun on vastannut moni muukin kuin alkuperäinen kitaransoiton opettaja, jolle se oli osoitettu.
Minä, jota nyt viimeiseksi lainasit, on harrastaja, ei opettaja. Kirjoitin sen siihen viimeiseen lauseeseen, mikä minulla on syy harrastukseen. Olen harrastaja, aloitin aikuisena, soitin oli minulla aiemmin piano ja nyt viulu. Kolmesta yksityisopettajasta on kokemusta, jokaisella korkeakoulututkinto musiikin alalta. Kukaan ei ole ottanut asiakseen brassailla termistöllä, vaikka se heillä taatusti on hallussa.
Kirjoitin myös nähneeni, että ilmankin termistön hallintaa voi soittaa jopa ammattilaisena (ainakin kevyen musiikin puolella).
Mitä sitten, jos tämä kitaraopettaja tulee selittämään sinulle nämä termit? Miten niitä pitäisi edes "selittää", haluatko joitain esimerkkikappaleita missä tapahtuu siirtymiä sävellajista toiseen vai mitä oikein haet takaa? Esimerkkejä sorminäppäryydestäkö? Miten niitä selittää, tai oikeammin, miksi hänen pitäisi niitä alkaa täällä selittämään sanallisesti kenellekään, kun opetuksessa ne näytetään käytännössä? Kauhean työlästä, varmasti helpompaa olisi näyttää esimerkein.
- en edes ymmärrä mikä tuossa kitaristin vastauksessa kävi noin riepomaan, että pitää yrittää kampittaa termeillä. Ihan validi vastaus pianonsoitosta, suzukista, teini-iässä löydetystä omasta instrumentista. Aivan täysin ok. On niitä muitakin (haluatko, että netistä etsin sinulle?) jotka vasta teini-iässä on löytäneet oman soittimensa, ja päässeet ammattilaistasolle, niin että soittavat työkseen.
Mikään pakko ei ole aloittaa viisivuotiaana.
Siis väitättekö oikeasti että kerran kun opettelee vaikka sen A-duurisoinnun kitaralla, niin sen jälkeen sitä ei tarvitsisi enää harjoitella? Itse ainakin olen joutunut opettamaan lukuisille oppilaille koulun musiikintunneilla että miten siirrytään soinnusta toiseen, harvemmin on sellaisia kappaleita missä olisi vain yksi sointu. Toki sellaisiakin saa soittaa ihan rauhassa ja koulujen musiikintunneilla sellaisiakin kappaleita käytetään oppimisen apuna. Mutta aika usein toistetaan vaikkapa A-duurisointua ja E-duurisointua peräkkäin, kun alkaa sujua niin voidaan soittaa jo kappaletta missä on kaksi sointua. Joskus ollaan tosin tehty niinkin, että joillain on valmiina A-duuri, toisilla vaikka se E-duuri, ne oppilaat soittavat A-duurin aikana kun kyseinen sointu tarvitaan, sitten taas soinnun vaihtuessa toinen puoli luokasta.
Ja kun täällä aikaisemmin jankattiin noista rumpukompeista, niin ihan yhtä lailla sitä pitää harjoitella että mitenkäs tämä komppi toimii jossain toisessa kappaleessa missä erilainen rakenne ja eri tempo. Ei se että pystyy yhden kappaleen mukana soittamaan tarkoita vielä että olisi täysin valmis ja oppinut siinä soittimessa. Siitähän se koko homma vasta kunnolla alkaa.
Aika harvassa taitaa olla ne jotka jotenkin itsestään, sisäsyntyisesti vaan osaisivat soittaa tuosta vaan jotain soitinta ja ei tarvitisi sointuvaihdoksia tai mitään harjoitella. Itse en ole vielä koskaan sellaiseen henkilöön törmännyt. Kerta se olisi ensimmäinenkin.
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun. Sellaiselle joka tuntee termistön voi vaan pistää jonkun sointulapun eteen ja sanoa että soita siitä ja homma saadaan pyörimään vaikkei kappale olisi alunperin edes tuttu. Tai jos pitää transponoida joku kappale eri sävellajiin, niin soittaja ylipäänsä tietää miten se tapahtuu. Aika usein laulajien kanssa pitää pystyä vaihtamaan sävellajia. Paljon mielummin keikkailen sellaisten soittajien kanssa joille ei tarvitse jokaista asiaa alkeista opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Klassinen pianisti kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pro-kitaristi kirjoitti:
Joku mitä voi harjoitella kuulokkeilla. Ihan oman mielenterveytesi takia, alkuvaiheessa. Rummut (nykyään saa sähkörumpuja jo halvalla ja ne vastaavat aika pitkälti oikeita rumpuja soittotuntumaltaan), kitara, basso, sähköpiano esimerkiksi.
Noilla saa myös ihan hyvin soittokavereita sitten kun on vanhempi, nuoriso perustaa bändejä ja se on tosi hyvä itseluottamuksen kannalta esim. jos saa esiintymiskokemusta sieltä.
Noilla soittimilla pääsee myös luultavasti koulun musiikkitunnilla esiintymään luokan eteen (säestämään yhteislaulua) sieltä se esiintymiskokemus ja bändikuviot lähtee kasvamaan. Hyvä taito elämässä, vaikkei musiikista tulisikaan harrastusta kummempaa. Jos taas valitsee viulun tai haitarin tms. niin koulun musiikkiluokasta ei noita soittimia yleensä löydy.
Etusijalla pitää olla lapsen oma tahto tietysti, ei pidä pakottaa johonkin tiettyyn soittimeen. Minut pakotettiin 6-vuotiaana Suzuki-pianotunneille, vuoden kävin pakotettuna ja lopetin. Sitten en moneen vuoteen soittanut yhtään mitään enkä ollut kiinnostunut musiikista.
Kunnes sitten teini-ikäisenä löysin sähkökitaran, nykyään olen ammattikitaristi ja kitaransoiton opettaja... että että, sillä instrumentilla on iso vaikutus, ja sillä että lapsi saa itse valita sen mistä tykkää. Minusta kitara oli makea soiton, piano ei voinut vähempää kiinnostaa. Vasta vanhempana tajusin sitten pianonkin arvon
Moi kitaristo. Entä jos A-duurin kanssa soittaa E-duurin peräkkäin, tai siihen siirtyy D-duurin kautta? Entä miten sujuu siirtymä barreesoinnusta Fis-mollin kautta? Entä miten sujuu A-duuri barreesointuna kuuden kielen versiona, entä viidellä kielellä? Entä jos soittaa vain kolmella ylimmällä kielellä? Miten sujuu jos yrittää rytmittää plektralla ja demppaa oikealla kädellä, entä jos demppaa vasemmalla? Miten sujuu näppäily? Siis en ole itse edes kitaristi, vaan se on minulla satunnainen sivusoitin kun säestän itseäni, silti ymmärrän monelaista problematiikkaa mitä pelkästään yhteen sointuun ja sen soittamiseen voi liittyä. Tuo edellinen kommentoija ei kyllä ymmärrä ainakaan kitaransoittamisesta yhtään mitään, jos ylipäänsä mistään musiikista.
Miten tämä liittyy soittimen valintaan lapselle.. En kyllä ole koskaan kuullut kätisyyden vaihdosta kitaristilla dempatessa ja hienosti olet opetellut termejä.
Lapselle voisi investoida 5-oktaavisen käytetyn keyboardin, jossa jokin perus opetusohjelma. Maksaa noin 50e. Nailonkielisen akustisen kitaran saa käytettynä samaan hintaan. (Kummassakaan vaihtoehdossa ei meluhaittaa naapureille) Lapsi saisi tutustua soittimiin inspiraation iskiessä ja youtube on pullollaan videoita, joilla pääsee tutustumaan instrumenttien alkeisiin niitä tutkiessa. Ei heti tarvitse olla viemässä kalliisiin opistoihin. Ei välttämättä inspiraatio soittoon iske sovittuna kellonaikana, jolloin opettelusta tulee pakkopullaa.
Olen aivan eri, eikä tämä todellakaan mitenkään liity asiaan, mutta totta kai kitaralla voi dempata kummalla vain kädellä.
T, sunnuntairämpyttelijän vaimo.
Näin, ja tätä asiaa opetellaan jo tosi alkuvaiheessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pro-kitaristi kirjoitti:
Joku mitä voi harjoitella kuulokkeilla. Ihan oman mielenterveytesi takia, alkuvaiheessa. Rummut (nykyään saa sähkörumpuja jo halvalla ja ne vastaavat aika pitkälti oikeita rumpuja soittotuntumaltaan), kitara, basso, sähköpiano esimerkiksi.
Noilla saa myös ihan hyvin soittokavereita sitten kun on vanhempi, nuoriso perustaa bändejä ja se on tosi hyvä itseluottamuksen kannalta esim. jos saa esiintymiskokemusta sieltä.
Noilla soittimilla pääsee myös luultavasti koulun musiikkitunnilla esiintymään luokan eteen (säestämään yhteislaulua) sieltä se esiintymiskokemus ja bändikuviot lähtee kasvamaan. Hyvä taito elämässä, vaikkei musiikista tulisikaan harrastusta kummempaa. Jos taas valitsee viulun tai haitarin tms. niin koulun musiikkiluokasta ei noita soittimia yleensä löydy.
Etusijalla pitää olla lapsen oma tahto tietysti, ei pidä pakottaa johonkin tiettyyn soittimeen. Minut pakotettiin 6-vuotiaana Suzuki-pianotunneille, vuoden kävin pakotettuna ja lopetin. Sitten en moneen vuoteen soittanut yhtään mitään enkä ollut kiinnostunut musiikista.
Kunnes sitten teini-ikäisenä löysin sähkökitaran, nykyään olen ammattikitaristi ja kitaransoiton opettaja... että että, sillä instrumentilla on iso vaikutus, ja sillä että lapsi saa itse valita sen mistä tykkää. Minusta kitara oli makea soiton, piano ei voinut vähempää kiinnostaa. Vasta vanhempana tajusin sitten pianonkin arvon
Mitä sillä on väliä löytyykö joku tietty soitin koulun luokasta vai ei? Musiikkiopiston kautta pääsee joka tapauksessa soittamaan ja esiintymään muiden kanssa.
Ei ole mitään väliä. Jos luokasta ylipäätään löytyvät bändisoittimet, kuuluu opetussuunnitelmaan, että kaikki myös pääsevät tutustumaan niihin.
Sellainen musisointi, että soittotaitoiset soittelevat soittimia muiden laulaessa, ei ole oikein tätä päivää. Vähän vastaavaa kuin että liikuntatunnilla kaksi oppilasta pelaa tennistä ja muut hakevat heille palloja.
Niin? Oletko vieraillut ollenkaan koulun musiikintunneilla tällä vuosituhannella? Kyllä siellä kaikki soittaa kaikkea, ainakin edes yrittää ja kokeilee. Ja monissa kouluissa on nykyään esim ukulelet vaikka koko luokalle, niitä käytetään usein kitaran sijasta kun on halvempia ja helpompi lähteä pienikätisten lastenkin niillä soittamaan verrattuna vaikka täyskokoiseen kitaraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Kerrostalossa ei ainakaan minkäänlaista musisointia sitten tai teidät häädetään.
No tämä nyt on täyttä tuubaa. Soitonharjoittelu kuuluu normaaliin elämisen ääniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun. Sellaiselle joka tuntee termistön voi vaan pistää jonkun sointulapun eteen ja sanoa että soita siitä ja homma saadaan pyörimään vaikkei kappale olisi alunperin edes tuttu. Tai jos pitää transponoida joku kappale eri sävellajiin, niin soittaja ylipäänsä tietää miten se tapahtuu. Aika usein laulajien kanssa pitää pystyä vaihtamaan sävellajia. Paljon mielummin keikkailen sellaisten soittajien kanssa joille ei tarvitse jokaista asiaa alkeista opettaa.
Sitten ei ole katsos itseoppinut kärsivä True Taitheilija. Mitäs sillä väliä jos vähän soittelee sinne päin tai tuottaa muulle bändille ylimääräistä vaivaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pro-kitaristi kirjoitti:
Joku mitä voi harjoitella kuulokkeilla. Ihan oman mielenterveytesi takia, alkuvaiheessa. Rummut (nykyään saa sähkörumpuja jo halvalla ja ne vastaavat aika pitkälti oikeita rumpuja soittotuntumaltaan), kitara, basso, sähköpiano esimerkiksi.
Noilla saa myös ihan hyvin soittokavereita sitten kun on vanhempi, nuoriso perustaa bändejä ja se on tosi hyvä itseluottamuksen kannalta esim. jos saa esiintymiskokemusta sieltä.
Noilla soittimilla pääsee myös luultavasti koulun musiikkitunnilla esiintymään luokan eteen (säestämään yhteislaulua) sieltä se esiintymiskokemus ja bändikuviot lähtee kasvamaan. Hyvä taito elämässä, vaikkei musiikista tulisikaan harrastusta kummempaa. Jos taas valitsee viulun tai haitarin tms. niin koulun musiikkiluokasta ei noita soittimia yleensä löydy.
Etusijalla pitää olla lapsen oma tahto tietysti, ei pidä pakottaa johonkin tiettyyn soittimeen. Minut pakotettiin 6-vuotiaana Suzuki-pianotunneille, vuoden kävin pakotettuna ja lopetin. Sitten en moneen vuoteen soittanut yhtään mitään enkä ollut kiinnostunut musiikista.
Kunnes sitten teini-ikäisenä löysin sähkökitaran, nykyään olen ammattikitaristi ja kitaransoiton opettaja... että että, sillä instrumentilla on iso vaikutus, ja sillä että lapsi saa itse valita sen mistä tykkää. Minusta kitara oli makea soiton, piano ei voinut vähempää kiinnostaa. Vasta vanhempana tajusin sitten pianonkin arvon
Moi kitaristo. Entä jos A-duurin kanssa soittaa E-duurin peräkkäin, tai siihen siirtyy D-duurin kautta? Entä miten sujuu siirtymä barreesoinnusta Fis-mollin kautta? Entä miten sujuu A-duuri barreesointuna kuuden kielen versiona, entä viidellä kielellä? Entä jos soittaa vain kolmella ylimmällä kielellä? Miten sujuu jos yrittää rytmittää plektralla ja demppaa oikealla kädellä, entä jos demppaa vasemmalla? Miten sujuu näppäily? Siis en ole itse edes kitaristi, vaan se on minulla satunnainen sivusoitin kun säestän itseäni, silti ymmärrän monelaista problematiikkaa mitä pelkästään yhteen sointuun ja sen soittamiseen voi liittyä. Tuo edellinen kommentoija ei kyllä ymmärrä ainakaan kitaransoittamisesta yhtään mitään, jos ylipäänsä mistään musiikista.
Kirjoittelit tuon saman litanian muistaakseni aiemminkin tähän ketjuun. Joku toinenkin jo sinulle vastasi, että hienosti olet opetellut termejä. Ilmeisesti sinusta teoriaa luettelemalla voi yrittää kampittaa ammatikseen soittavaa.
Eli kitaransoiton ammattilainen ja kitaransoiton opettaja ei siis osannut vastata kysymyksiin joita esitti joku harrastaja? Olikohan ne liian vaikeita asioita ammattilaisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sähköpiano ja kuulokkeet. Nykyiset sähköpianot ovat soitettavuudeltaan olleet pitkään kuin pianoja.
Vierailija kirjoitti:
Paljon mielummin keikkailen sellaisten soittajien kanssa joille ei tarvitse jokaista asiaa alkeista opettaa.
Taidat keikkailla vain mielikuvituksessasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Kerrostalossa ei ainakaan minkäänlaista musisointia sitten tai teidät häädetään.
No tämä nyt on täyttä tuubaa. Soitonharjoittelu kuuluu normaaliin elämisen ääniin.
No, ei kyllä kuulu. Sähkövehkeillä voit sitten soittaa kuulokkeet päässä vaikka öisin.
Rummut kirjoitti:
Ihan hienoa soittoa, mutta ei kuitenkaan mitään erityistä millään osa-alueella.
Vierailija kirjoitti:
Siis väitättekö oikeasti että kerran kun opettelee vaikka sen A-duurisoinnun kitaralla, niin sen jälkeen sitä ei tarvitsisi enää harjoitella? Itse ainakin olen joutunut opettamaan lukuisille oppilaille koulun musiikintunneilla että miten siirrytään soinnusta toiseen.
Lähtökohtaisesti kyse oli vain A-duurin soittamisesta, ei siirtymisestä muihin sointuihin sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä väittely että teoria vastaan ei teoria? Kyllä se perustermistön tunteminen monesti auttaa ja paljon jos pitää vaikkapa nopeasti ottaa uusi keikkaohjelmisto haltuun. Sellaiselle joka tuntee termistön voi vaan pistää jonkun sointulapun eteen ja sanoa että soita siitä ja homma saadaan pyörimään vaikkei kappale olisi alunperin edes tuttu. Tai jos pitää transponoida joku kappale eri sävellajiin, niin soittaja ylipäänsä tietää miten se tapahtuu. Aika usein laulajien kanssa pitää pystyä vaihtamaan sävellajia. Paljon mielummin keikkailen sellaisten soittajien kanssa joille ei tarvitse jokaista asiaa alkeista opettaa.
Ei niinkään teoria vastaan ei-teoria, vaan tapa millä keskustellaan. Minä ihmettelin, miksi haluaa tietää jonkun selitykset joillekin termeille. Kysymys tuntui vain tarkoituksenhakuiselta ärsyttämiseltä.
Jos joku kertoo olevansa kitaristi ja soitonopettaja, niin miksi tämä "haastetaan" vaatimalla selityksiä tietyn nimisille termeille. Siinä on sellainen kettuilu vähän pohjavireenä, koska
a) ollaan netissä, kuka tahansa voi väittää mitä tahansa, molemmat osapuolet
b) kuka tahansa osaa googlettaa mitä nuo tarkoittaa
b) kyse olikin tosi perustason "termeillä brassailusta" ja perustason osaamisesta; mitä se opetuksen tasosta tai soittotaidoista muka kertoo?
***
Minä eli nro 802 ja 804 olen opiskellut (pianoa ja viulua) yksityistunneilla, ja nuo termit olivat minulle vähän epäselviä. Ja googletin, kas, ilmeisesti tuo "A-duurin jälkeen e-duuri" ei tarkoittanut sävellajin vaihdosta, kuten ensin luulin, eikä edes asteikkoja, vaan kahta perättäistä sointua ? ... kaksi perättäistä harmoniaa. Rämps, ja rämps. Kitaristille se on aloittelijan soittoa. Sanoin aiemmin termistöllä brassailuksi, mutta enpä sanokaan enää.
Mitä se todistaa, jos ne osaa selittää? On opiskellut yhden lukukauden verran? Tai osaa googlettaa?
Olisiko tämä kysyjä oikeasti uskonut, että toinen on kitaransoiton opettaja, jos se olisi tähän vastaukset kirjoitellut?
***
Mutta kyllähän tämä viihteestä käy, ei sillä.
Hei! Kuinka vaikeaa mielestänne improvisaatio on musiikissa?
Tämä on käyty jo ylimpiä oikeusasteita myöten testaamassa. Harrastuksenomainen soitto (alle 2-3 tuntia päivässä) yörauhan ulkopuolella katsotaan normaaleiksi elämisen ääniksi.