Tökeröt päiväkodin työntekijät

Lapsellani on vaikeasti atooppinen iho, joten häntä jouduttiin päiväkodissakin rasvaamaan perusvoiteella. Jouduin kuulemaan näistä lapseni ihottumista lähes päivittäin useamman vuoden ajan. Olin täysin uuvuksissa, koska tuo kommentointi kuulosti syyttelyltä ja vihjailulta, etten hoitaisi ihoa. Lopulta suivaannuin yhdelle hoitajalle ja ojensin hänelle paperin, jonka olin saanut ihotautilääkäriltä koskien atooppista ihoa ja olin siihen aleviivannut ne kohdat, jotka olivat tärkeitä. Muun muassa sen, että atooppisen ihon kunto voi vaihdella täysin ilman mitään syytä hyvän ja todella huonon välillä. Jatkuva voivottelu ihon kunnosta alkoi kuulostaa syyttelyltä, vaikka ihan ohjeiden mukaisesti olin lapsen ihoa hoitanut. Sen jälkeen kun kunnolla raivostuin, niin viskari-vuoden sain olla rauhassa näiltä kommentoinneilta. Luuliko nämä hoitajat, että minä en itse tiedä just ja tarkalleen millaisessa kunnossa lapseni iho on milloinkin? Minähän sitä pesen ja rasvaan päivät pitkät.

Nyt sitten eskarissa tuli ensimmäinen hoitaja kommentoimaan ihoa, niin pinna paloi ihan samantien ja ääntäni korottaen sanoin, että olen täyttänyt eskaria varten esitietolomakkeen, jossa olen ilmoittanut tästä lapseni sairaudesta, että eikö teillä viesti kulje ollenkaan, että tätä informaatiota voitte jakaa ihan koko koulun henkilöstölle, että lapsella on vaikeasti atooppinen iho! En kestä enää yhtään, jos kuulen yhdenkin huomautuksen tuosta asiasta, jolle en yksinkertaisesti voi yhtään mitään muuta kuin hoitaa parhaani mukaan! Parannuskeinoa ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Hakiessa "hoitaja meni karkuun...??" Eikä mennyt. Siltä loppui työvuoro ja meni kotiinsa tai minne halusikin mennä tekemään omia asioitaan. Kukaan työntekijä ei jää hoitamaan asiakaspalvelua vapaa-ajallaan, vaikka tulisit 2min ennen työvuoron loppumista hakemaan lastasi. Lähellä vuoron loppua ei enää vaihdeta kuulumisia, koska aina menisi ylitöiksi eikä niitä saa tehdä eikä niistä makseta palkkaa, jos silti teet. Tulee vain huomautus työohjeiden rikkomisesta.

Jos ei loppunut vuoro, niin todennäköisesti näki pihalla tilanteen, johon tuli puuttua. Lasten kaatuilut, leikit, itkut, vessahädät, riidat, surut, ilot, onnistumiset, avuntarpeet jne. menee tietysti sen edelle, että joku vanhempi haluaa vaihtaa kuulumisia. Vanhempi odottaa, jos haluaa kuulla kuulumiset, kunnes pihan turvallisuus-ja leikkitilanne mahdollistavat jonkun kasvattajan irrottautumisen kertomaan päivästä.

Aina ei voi irrottautua ollenkaan, on kymmeniä lapsia ja vain muutama työntekijä. Koskaan ei ole mahdollista muuta kuin nopeasti kuitata oleelliset, sillä työntekijä vastaa muidenkin lasten kuin ap:n lapsen varhaiskasvattamisesta koko ajan työpäivänsä ajan. Seitsemän tuntia ja kolmekymmentäyhdeksän minuuttia päivässä viitenä päivänä viikossa. Myös käydessään itse vessassa muulloin kuin tauolla. Ruokataukoa ei ole. Kahvitauko on ainoa päivään sisältyvä tauko, se kestää maksimissaan kymmenen (10) minuuttia. Tauko pitää keskeyttää, jos tilanne lapsiryhmässä vaatii. Itse laitan aamulla ennen työvuoron alkua kahvin jäähtymään kuppiin, jotta klo 12.18-12.28 saan juotua sen kerralla ja käytyä "rauhassa" vessassa. Ja olen sitten ajoissa takaisin ryhmässä. Iso talo, joten matka kahvihuoneeseen kestää minuutti kaksikymmentä sekuntia suuntaansa. Tauko on siis 7min 20s, sillä matka tauolle vähennetään "tauosta" eli ryhmästä poissaolon ajasta. Meidän tiimissä ei välitetä siitä, jos jollakin on vaikka kuukautiset tai vatsa sekaisin stressistä ja täytyy käydä montakin kertaa vessassa päivän aikana, meillä se hyväksytään ihan ok tiettyyn rajaan saakka, vaikka muut jääkin silloin yksin ryhmään tuoksi ajaksi. Ei tosin olla kysytty johtajalta tai vanhemmilta, päätettiin itse. Toimii ja lisää meidän keskinäistä kunnioitusta toista kohtaan.

Kuka sen kahvin ennen työvuoron alkua on keittänyt? Vai onko ihan eilispäivältä jäänyttä? Ja miksi haluat juoda jotain mukissa tunteja seissyttä sumppia ollenkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuri erehdys oli minulla viedä lapsi päiväkotiin. Ei koskaan enää.

Lastentarhanopettajiksi ja peruskoulunopettajiksi sekä sairaanhoitajiksi pyrkiville pitäisi laatia psykologiset testit, joilla häiriöiset henkilöt karsittaisiin pois.

Ope-koulutuksiin pyrkiville on ollut jo aikapäivät tuollaiset testit. Testillä testataan, että on opetustyöhön sopiva, mielenterveydeltään ns. terve ihminen.

Ihminen tarkoittaa, ettei psyyke ja fysiikka jaksa mitä vain, on ns. inhimilliset rajat. Rajan ja kuormituksen ylittyessä mieli tai keho sairastuu tai reagoi muuten, kuten ihmisille aina tapahtuu.

Jos on ollut menestynyt opiskelija ja omaksunut opettajakoulutuksen opit, ei työelämässä voi jäädä työpaikkaan, joka ei mahdollista kyseisten oppien käytännössä toteuttamista. Ensin pyrkii korjaamaan tilanteen, mutta jos se estetään, irtisanoutuu opettaja ammattieettisistä syistä kyseisestä työpaikasta.

Tämä on tilanne nyt monessa päiväkodissa ja koulussa Suomessa.

Sijaisille ei ole mitään testejä tai koulutusvaatimuksia, alle 3kk sijaisuuksiin ei edes rikosrekisteritaustan esittämisvaatimusta. He paikkaavat henkilöstövajetta, joka on aikaansaatu jatkuvalla taloudellisista syistä tehdyllä kiristyksellä.

Lastentarhanopettajista on pulaa ja koulutukseen on helppo päästä. Saat sen kuulostamaan siltä kuin kyseessä olisi joku huippukoulutus. Ei se nyt ihmeitä vaadi. Ja tiedoksi, että opet palavat loppuun työssään siinä missä muutkin.

Minä pääsin lastentarhanopettajakoulutukseen vuonna 1985. Oppilaitokseeni oli n.900 hakijaa joista 90 pääsi sisään. Pääsykokeet olivat kaksipäiväiset, ja niissä oli ainakin psykologin tekemä haastattelu, psygologisia testejä, laulutesti, rytmikoe, sosiaalisuutta mittaava ryhmätehtävä, opettajan pitämä haastattelu sekä erilaisia kirjallisia tehtäviä, kaikkea en muista.

Olen jättänyt päiväkotityön jo yli 10v sitten, koska resurssien puutteen vuoksi en voinut tehdä työtäni niin hyvin kuin olisin halunnut.

Vierailija kirjoitti:

Oma "suosikki" tapaukseni ehdotti, että muuttaisimme päivärytmimme päiväkodin aikoihin sopivaksi.

Ongelma siis oli lapsen päiväunet. Lapsi kukkui hereillä vielä yhden aikaan yöllä. Ja meidän oli herättävä kuudelta, että ehditään päiväkodin kautta töihin. Lapsen päiväunia ei suostuttu jättämään päiväkodissa pois tai edes lyhentämään. Sen sijaan meidän olisi pitänyt järjestää työajat niin, että on ok että lapsi menee vasta silloin yhdeltä yöllä nukkumaan.

Sehän tarkoittaisi sitä, että me mentäisiin meidän päivätöihin vasta iltapäivästä. Minä olin töissä koulussa ja mies virastossa. Ei siinä ollut tuollaiseen mitään mahdollisuutta.

Mulla vähän samanlainen tarina. Lapseni oli lopettanut päiväunet kotona jo yli vuosi sitten, melko pienenä kuten isosiskonsakin. Jos nukkui päivällä, ei uni kertakaikkiaan tullut illalla vaan valvoi yli yhdentoista vaikka mitä yritin. Aamulla herätys klo 6.  Lapsi oli tottakai päivisin väsynyt, kun yöunet jäivät varsin lyhyiksi. Silloin kun ei nukkunut päivällä, yöunta riitti ja lapsi oli tyytyväinen. 

Olin yksinhuoltaja, lapset 2 ja 4v ja kokopäivätyö. Elämäntilanne oli muistakin syistä ns. erityisen raskas ja olin todella kovilla, tällä rytmillä omaa aikaa ei ollut vuorokaudessa käytännössä minuuttiakaan. Kuopus oli pienenä todella vilkas ja haastava, en päässyt IKINÄ suihkuun yksin, ei puhettakaan että olisin voinut puhua rauhassa puhelimessa, katsoa omaa ohjelmaa tv:stä tai lukea kirjaa, kun kaikki keskeytyi joka kolmas sekunti johonkin vaaratilanteeseen tai uhmakiukkuun jne. Todella kiva, kun ihmisellä voimat lopussa muutenkin, eikä koskaan hetkeäkään lepoa. Tämän kerroin myös päiväkodissa. 

"Keskustelin" asiasta hoitajien  kanssa kymmeniä kertoja ja aina luvattiin lyhentää unia yms. Ja aina homma alkoi viikon jälkeen lipsua siihen että "nukkuikin hiukan pidempään" jne. Yksi hoitajista (joka tiesi tilanteestamme) jaksoi joka päivä syyllistää hakiessa, kuinka "maija" oli taas tänään niiiiiin väsynyt, oli taas niin sääli herättää kesken unien". Kun lopulta keskustelin hänen kanssaan tiukempaan sävyyn asiasta (pakko, olin todella, todella loppu, koska kaiken päälle läheiseni kuoli täysin yllättäen), hoitaja, edelleen, tilanteeni tietäen, alkoi suureen ääneen valittaa, kuinka minä en YHTÄÄN tajua miten rankkaa heillä siellä töissä on, ja kuinka minun pitäisi VÄHÄN joustaa... Siinä vaiheessa napsahti ja luettelin oman tilanteeni faktat pöytään ja kysyin, onko hän todella sitä mieltä että minun on tässä nyt kohtuullista joustaa, jotta hänen työpäivänsä olisi kevyempi. Sanoin että soitan seuraavaksi lastensuojeluun ja kerron, että lapset on sijoitettava pois kotoa koska äiti ei vaan enää jaksa,  koska päiväkodin tätien on saatava pitää kahvitauko (ja tottakai pitäisikin saada, mutta yliuupuneen yksinhuoltajan vastuulla asia ei voi olla). Tämän jälkeen tilanne hiukan parani valittamisen osalta, mutta unipelleily jatkui.

Onneksi muutimme ja päiväkoti vaihtui. Siellä ilmoitin heti alkuun että lapseni ei nuku päivisin ja asiasta ei neuvotella. Arki helpottui huomattavasti. Pitävät minua varmaan siellä hankalana akkana, mutta en välitä, kun nykyään saan illalla käydä suihkussa ja syödä rauhassa, ehkä jopa jutella puhelimessa kaverin kanssa tai lukea kirjaa, mitä ylellisyyttä. Ja lapsikin on jo vähän vähemmän täystuho. 

Että kiitos vaan tälle hoitajalle perheiden tukemisesta ja mitä kaikkea siinä varhaiskasvatusta säätelevässä laissa edellytettiinkään... Onneksi muut kohtaamani hoitajat ovat olleet kivoja ja ammattimaisia tyyppejä. 

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodeissa on päiväkoti johtaja känny hänen puoleen.

Ei, vaan vanhemmat jättäköön henkilökunnan rauhaan.  Heidän tehtävänsä ei ole hoitaa vanhempia, vaan riittää kun hoitavat lapset.  Siinä on jo ihan riittävästi hommaa!  Lörpöttely jonkun vanhemman kanssa, kun mitään erityistä ei ole, on silkkaa ajan hukkaa. Lasten noudon aikaa duunia on enemmän kuin tarpeeksi, ja hoitajillakin on sentään jotain oikeuksia eli heidänkin pitää päästä pois, kun työaika loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa, että mielestäni hieman erikoiselta kuulostaa, jos päiväkodin työntekijä "juoksee" ulkona melkeinpä karkuun luovuttamatta lasta vanhemmalle asiaankuuluvalla tavalla, tai hoitajat lasten satunnaisen riitelyn vuoksi alkaneet käyttäytyä tylysti. En voi sille mitään, mutta mietin heti, että miten itse otit esimerkiksi vastaan tiedon lapsien nahistelusta?

Ehkäpä on ihan aihettakin juosta tätä aloittajaa karkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kyllä. Vihaisena todettiin että lapsenne häiritsee päiväuniaikaa. No selvä. En kyllä tiedä mitä mun pitäisi asialle tehdä, kun olen töissä ja he paikalla. Lapsi oli 2.

Samoin monesta muusta asiasta tuli vihaista palautetta. Esim siitä että meidän vaipat on koko ajan loppu. Ihmettelin sitten että miten on mahdollista, kun tuon joka viikko ison liberopaketin. No yksi hoitaja käytti sitä kollektiivisena vaippapakettina koko ryhmälle,kun se oli siinä hyllyssä ekana 🤦🏼 minun vikaani sekin ilmeisesti. Ja siitä että lapsi pelleilee ruokapöydässä. Ja siitä ettei pese käsiä. Edelleen. Lapsi on 2 ja minä töissä tapahtuma-aikaan.

Vanhemman pitäisi varmaan kyetä teleporttaamaan itsensä päiväkotiin niissä hetkissä, kun henkilökunta ei kykene ohjaamaan lasta ts. hoitamaan työtehtäviään. 

Vaikea se on päiväkodissa laittaa lapselle rajoja, jos kotona saa tehdä ihan mitä vaan. Etenkin, jos on jostain erityislapsesta kysymys!

Meidän lapset ainakin on täysin normaalisti kasvatettuja normaaleja lapsia. Ja nimenomaan 2v on ihan normaali, vaikka ei menisi kiltisti nukkumaan, pesemään käsiä tms

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma "suosikki" tapaukseni ehdotti, että muuttaisimme päivärytmimme päiväkodin aikoihin sopivaksi.

Ongelma siis oli lapsen päiväunet. Lapsi kukkui hereillä vielä yhden aikaan yöllä. Ja meidän oli herättävä kuudelta, että ehditään päiväkodin kautta töihin. Lapsen päiväunia ei suostuttu jättämään päiväkodissa pois tai edes lyhentämään. Sen sijaan meidän olisi pitänyt järjestää työajat niin, että on ok että lapsi menee vasta silloin yhdeltä yöllä nukkumaan.

Sehän tarkoittaisi sitä, että me mentäisiin meidän päivätöihin vasta iltapäivästä. Minä olin töissä koulussa ja mies virastossa. Ei siinä ollut tuollaiseen mitään mahdollisuutta.

Mulla vähän samanlainen tarina. Lapseni oli lopettanut päiväunet kotona jo yli vuosi sitten, melko pienenä kuten isosiskonsakin. Jos nukkui päivällä, ei uni kertakaikkiaan tullut illalla vaan valvoi yli yhdentoista vaikka mitä yritin. Aamulla herätys klo 6.  Lapsi oli tottakai päivisin väsynyt, kun yöunet jäivät varsin lyhyiksi. Silloin kun ei nukkunut päivällä, yöunta riitti ja lapsi oli tyytyväinen. 

Olin yksinhuoltaja, lapset 2 ja 4v ja kokopäivätyö. Elämäntilanne oli muistakin syistä ns. erityisen raskas ja olin todella kovilla, tällä rytmillä omaa aikaa ei ollut vuorokaudessa käytännössä minuuttiakaan. Kuopus oli pienenä todella vilkas ja haastava, en päässyt IKINÄ suihkuun yksin, ei puhettakaan että olisin voinut puhua rauhassa puhelimessa, katsoa omaa ohjelmaa tv:stä tai lukea kirjaa, kun kaikki keskeytyi joka kolmas sekunti johonkin vaaratilanteeseen tai uhmakiukkuun jne. Todella kiva, kun ihmisellä voimat lopussa muutenkin, eikä koskaan hetkeäkään lepoa. Tämän kerroin myös päiväkodissa. 

"Keskustelin" asiasta hoitajien  kanssa kymmeniä kertoja ja aina luvattiin lyhentää unia yms. Ja aina homma alkoi viikon jälkeen lipsua siihen että "nukkuikin hiukan pidempään" jne. Yksi hoitajista (joka tiesi tilanteestamme) jaksoi joka päivä syyllistää hakiessa, kuinka "maija" oli taas tänään niiiiiin väsynyt, oli taas niin sääli herättää kesken unien". Kun lopulta keskustelin hänen kanssaan tiukempaan sävyyn asiasta (pakko, olin todella, todella loppu, koska kaiken päälle läheiseni kuoli täysin yllättäen), hoitaja, edelleen, tilanteeni tietäen, alkoi suureen ääneen valittaa, kuinka minä en YHTÄÄN tajua miten rankkaa heillä siellä töissä on, ja kuinka minun pitäisi VÄHÄN joustaa... Siinä vaiheessa napsahti ja luettelin oman tilanteeni faktat pöytään ja kysyin, onko hän todella sitä mieltä että minun on tässä nyt kohtuullista joustaa, jotta hänen työpäivänsä olisi kevyempi. Sanoin että soitan seuraavaksi lastensuojeluun ja kerron, että lapset on sijoitettava pois kotoa koska äiti ei vaan enää jaksa,  koska päiväkodin tätien on saatava pitää kahvitauko (ja tottakai pitäisikin saada, mutta yliuupuneen yksinhuoltajan vastuulla asia ei voi olla). Tämän jälkeen tilanne hiukan parani valittamisen osalta, mutta unipelleily jatkui.

Onneksi muutimme ja päiväkoti vaihtui. Siellä ilmoitin heti alkuun että lapseni ei nuku päivisin ja asiasta ei neuvotella. Arki helpottui huomattavasti. Pitävät minua varmaan siellä hankalana akkana, mutta en välitä, kun nykyään saan illalla käydä suihkussa ja syödä rauhassa, ehkä jopa jutella puhelimessa kaverin kanssa tai lukea kirjaa, mitä ylellisyyttä. Ja lapsikin on jo vähän vähemmän täystuho. 

Että kiitos vaan tälle hoitajalle perheiden tukemisesta ja mitä kaikkea siinä varhaiskasvatusta säätelevässä laissa edellytettiinkään... Onneksi muut kohtaamani hoitajat ovat olleet kivoja ja ammattimaisia tyyppejä. 

Meillä meni aivan samalla tavalla tuo päiväunikeskustelu. Oli miljoona perustetta, miksi niitä päiväunia oli pakko nukkua. Ja siis kerran lapsi oli viivytellyt puoli kahteen, niin antoivat sitten nukkua kolmeen 🤬 paras syy oli se, että nukkuvaa lasta on ikävä herättää (no kukas sen aamulla mahtaa sieltä sängystä repiä)

Ja tottakai se lapsi nukkuu päivällä, kun se ei nuku yöllä. Sehän se ongelma on. Joka loma kauhea vaiva kääntää se unirytmi normaaliksi. Päiväkoti voisi vaikka seuraavan loman jälkeen lakata pakkonukuttamasta, kun jonkun perheen yöunet häiriintyy. Eikä keksiä erinäisiä tekosyitä niille päiväunille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma "suosikki" tapaukseni ehdotti, että muuttaisimme päivärytmimme päiväkodin aikoihin sopivaksi.

Ongelma siis oli lapsen päiväunet. Lapsi kukkui hereillä vielä yhden aikaan yöllä. Ja meidän oli herättävä kuudelta, että ehditään päiväkodin kautta töihin. Lapsen päiväunia ei suostuttu jättämään päiväkodissa pois tai edes lyhentämään. Sen sijaan meidän olisi pitänyt järjestää työajat niin, että on ok että lapsi menee vasta silloin yhdeltä yöllä nukkumaan.

Sehän tarkoittaisi sitä, että me mentäisiin meidän päivätöihin vasta iltapäivästä. Minä olin töissä koulussa ja mies virastossa. Ei siinä ollut tuollaiseen mitään mahdollisuutta.

Huh huh!!! Jos pienen lapsen rytmi on noin vinksallaan, niin vanhemmilla on kyllä isosti peiliin katsomista. Lapsi tarvitsee keskeytymättömät unet, hänhän on tuollaisesta aivan uupunut! Yöunet siis viisi tuntia? Joku fiksu sanoi kerran vanhemmille, jotka valittivat, että lapsi haluaa leikkiä keskellä yötä, että EI, vaan vanhemmat haluavat leikkiä keskellä yötä. Jos hoitoon tuodaan lapsi, joka nukkuu järkyttävän lyhyitä unia toistuvasti, niin se päivä on lapsellekin yhtä tuskaa. Max päikkärit hoidossa voivat olla 2,5h, lounaan ja välipalan väli. Välipalalle herätetään. Teidän lapsella on ollut vakava univaje päikkäreistä huolimatta, ja se ei ole päiväkodin vika. Normaali lapsi, joka on nukkunut 5h yöllä ja 2,5h päivällä, nukahtaa kyllä illalla viimeistään klo 22 (josta voi alkaa siirtää rytmiä). Tuohan on jo unikidutusta.

Argh ärsyttää nämä "normaali lapsi kyllä..." kommentit.

En ole tuo edellinen, mutta olen iltakronotyyppisen lapsen vanhempi.

Tiesitkö, että ihmisen luontainen vuorokausirytmi saattaa olla hyvin monenlainen. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa, vaikka meille yhteiskunnan rytmin takia niin on iskostettu päähän.

Monet alkuperäiskansat nukkuvat unensa monessa osassa. Eli yhtä pitkät yöunet ja uhtäpitkät päiväunet voi olla jollekin käypä ratkaisu.

Sitten taas ihmisten sisäinen kello on eri pituinen. Iltaunisilla päivittäinen sisäinen vuorokauden pituus on huomattavasti aamuvirkkuja pidempi. Eli vaikka olisi univelkaa, unen saaminen illalla vaan siirtyy ja siirtyy, varsinkin jos on päivällä nukkunut yhtään.

Niin että voit ihan lopettaa hurskasyelun, että "normaali lapsi kyllä nukkuu niinkuin Mi ä sanon".

Jep. Meillä on sitten kolme muilta osin normaalia, mutta unien suhteen epänormaalia lasta. 6kk ovat nukkuneet pitkät päiväunet puolen päivän aikaan ja 12h yöllä. Ja sama 12h yöuni on ollut aina loma-aikoina. Päiväkodissa sitten on ne pitkät päiväunet ja 5h yöunet ja mulle mussutetaan siitä lapsen unen tarpeesta. Eikä ymmärretä kun sanon että ne meidän 12h yöunet on lapsen kehityksen kannalta paljon paremmat, kuin päiväkodin 2h päiväunet ja 5jäh yöunet.

Paras kuulemani tarina ei ole omakohtainen. Eikä hoitajakaan ehkä tökerö. Kyse oli päiväunista, joista kaverini väänsi kuten niin monet vanhemmat.

Opettaja yritti vedota lastenlääkärien mielipiteisiin, johon kaverini (lastenlääkäri) totesi että lastenlääkärinä hän on sitä mieltä, että.. Opettaja meni melko vaikeaksi.

Viikko pari meni hyvin ja sitten lähti homma lipsumaan ja taas piti keskustella. Tällä kertaa opettaja sanoi että lasten psykologi.... No, kaverin mies on lastenpsykologi ja totesi että lasten psykologina hän on sitä mieltä että...

Siinä loppui sen verran argumentit, että eivät enää antaneet kaverin lasten nukkua. Kyselin silloin, josko kaveri voisi miehineen poiketa meidänkin lasten ryhmissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan suostu jättämään päikkäreitä pois lapselta, joka on nukkunut yöllä viisi tuntia. Eikä se edes onnistu. Lapsi nukahtaa lelukasaan.

Oma lapseni nukkui päikköreitä vielä 4,5v, jolloin oli loma-aikaan hoidossa paikassa, jossa hoitaja oli päättänyt vaihtaa lepohetken satuhetkeen. Lapsi kertoi, että välipalan jälkeen olivat leikkineet jättimäisellä nukkekodilla, jonne muut lapset olivat peitelleet minun lapseni, ja hän oli nukahtanut sinne hetkeksi, "kunnes täti herätti".

Teidän arjessa on ollut isosti korjattavaa.

Meidän arjessa oli korjattavaa tasan ne päiväkodin pakkounet. Lomilla saatiin aina käännettyä unirytmi normaaliksi. Sitten kun loma loppui, niin viikon päästä kukuttiin taas pikkutunneille. Me saatiin lopulta lastenlääkärin lausunto, ettei saa nukuttaa. Silti tasaisin väliajoin joku siellä oli pakottanut päiväunille.

Ja siis ongelma poistui kuin taikaiskusta, kun muutettiin ja lapsi meni toiseen päiväkotiin. Siellä oli kyllä vanhempi hoitaja, jonka oma lapsi oli ollut myös kukkuja. Mikä autuus kun ensimmäistä kertaa sitten vauvavuoden sai nukkua 8h yön aikana. Ja kyllä. Jokainen meidän lapsista on nukkunut täydet yöt jo pienenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollaiset hirveät hoitajat. Vihasivat mua huolella ilmeisesti siksi, että mun äiti ja isä ehtivät viimeisinä hakemaan hoidosta. Ruokailussa esim muut sai jutella, mutta minä jouduin tuhmien pöytään jos nauroin muiden mukana tai osallistuin keskusteluun. Lopulta julistettiin että minä istun yksin tuhmien pöydässä ja muut voivat joutua mun pöytäseuraksi.

Muita autettiin varusteissa (esim lapanen hihan alle). Mua ei autettu. Sitten kun kävin pyytämässä että hiha laitettaisiin niin ettei ranne palele, hoitaja tunki lumisen lapasen mun hihan alle. Sitten ne lumikököt suli mun paljasta rannetta vasten. Sama saappaissa.

Järkyttävää. Olen pahoillani puolestasi :(

ihan hirveää se on, mutta totta, että varhaiskasvatustyöntekijöihin(kin) mahtuu sadisteja.

Niinpä. Jäljet tuosta näkyy edelleen esim huonona itsetuntona. Henkisesti istun edelleen siellä tuhmien lasten pöydässä ihan sama minne menen.

Ja nyt kun aloin muistella, niin ei tuossa ollut edes kaikki. Yksi hoitaja, Sinikka tai Sini muistaakseni, jallitti minut ongelmiin. (oli muuten sinisilmien hoitaja) Saattoi esim sanoa että saan mennä saliin leikkimään, ja kun olin siellä leikkimässä haki jonkun toisen katsomaan "mitä tuo taas tekee". Silmät kirkkaina valehteli ettei antanut lupaa.

Vihasin päiväkotia kaikesta sydämestäni.

Eikö sun vanhemmat tehneet mitään tuolle asialle?

Eivät uskoneet. Onneksi meille syntyi kaksoset kun olin 4 ja päivähoitomaksut neljästä lapsesta olivat niin korkeat, ettei äidin kannattanut mennä töihin. Meidät siirrettiin veljeni kanssa halvempaan kerhoon, jossa käytiin pari kertaa viikossa n. 3h kerrallaan.

Ei sielläkään ollut hirmu hauskaa (ei ollut mitään leikkiä, pelkkiä seurakuntajuttuja) mutta ainakaan ei tarvinnut istua tuhmien pöydässä.

Kovin paljon muistat niiltä ajoilta🤔🤔

Käyttäjä42269 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollaiset hirveät hoitajat. Vihasivat mua huolella ilmeisesti siksi, että mun äiti ja isä ehtivät viimeisinä hakemaan hoidosta. Ruokailussa esim muut sai jutella, mutta minä jouduin tuhmien pöytään jos nauroin muiden mukana tai osallistuin keskusteluun. Lopulta julistettiin että minä istun yksin tuhmien pöydässä ja muut voivat joutua mun pöytäseuraksi.

Muita autettiin varusteissa (esim lapanen hihan alle). Mua ei autettu. Sitten kun kävin pyytämässä että hiha laitettaisiin niin ettei ranne palele, hoitaja tunki lumisen lapasen mun hihan alle. Sitten ne lumikököt suli mun paljasta rannetta vasten. Sama saappaissa.

Järkyttävää. Olen pahoillani puolestasi :(

ihan hirveää se on, mutta totta, että varhaiskasvatustyöntekijöihin(kin) mahtuu sadisteja.

Niinpä. Jäljet tuosta näkyy edelleen esim huonona itsetuntona. Henkisesti istun edelleen siellä tuhmien lasten pöydässä ihan sama minne menen.

Ja nyt kun aloin muistella, niin ei tuossa ollut edes kaikki. Yksi hoitaja, Sinikka tai Sini muistaakseni, jallitti minut ongelmiin. (oli muuten sinisilmien hoitaja) Saattoi esim sanoa että saan mennä saliin leikkimään, ja kun olin siellä leikkimässä haki jonkun toisen katsomaan "mitä tuo taas tekee". Silmät kirkkaina valehteli ettei antanut lupaa.

Vihasin päiväkotia kaikesta sydämestäni.

Eikö sun vanhemmat tehneet mitään tuolle asialle?

Eivät uskoneet. Onneksi meille syntyi kaksoset kun olin 4 ja päivähoitomaksut neljästä lapsesta olivat niin korkeat, ettei äidin kannattanut mennä töihin. Meidät siirrettiin veljeni kanssa halvempaan kerhoon, jossa käytiin pari kertaa viikossa n. 3h kerrallaan.

Ei sielläkään ollut hirmu hauskaa (ei ollut mitään leikkiä, pelkkiä seurakuntajuttuja) mutta ainakaan ei tarvinnut istua tuhmien pöydässä.

Kovin paljon muistat niiltä ajoilta🤔🤔

No nuo kolme juttua muistan. Eikö sulla ole lapsuusmuistoja. Mulla ainakin on vaikka millä mitalla. Ja enhän mä muista mitään hoitoaikoja tai ikiä kunnolla. Ne on asioita jotka a) on kerrottu tai b) pystyn ihan laskemaan.

Mutta nuo hirveät hoitajat muistan. Tunnistaisin vieläkin, jos tulisivat kadulla vastaan.

Käyttäjä42269 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollaiset hirveät hoitajat. Vihasivat mua huolella ilmeisesti siksi, että mun äiti ja isä ehtivät viimeisinä hakemaan hoidosta. Ruokailussa esim muut sai jutella, mutta minä jouduin tuhmien pöytään jos nauroin muiden mukana tai osallistuin keskusteluun. Lopulta julistettiin että minä istun yksin tuhmien pöydässä ja muut voivat joutua mun pöytäseuraksi.

Muita autettiin varusteissa (esim lapanen hihan alle). Mua ei autettu. Sitten kun kävin pyytämässä että hiha laitettaisiin niin ettei ranne palele, hoitaja tunki lumisen lapasen mun hihan alle. Sitten ne lumikököt suli mun paljasta rannetta vasten. Sama saappaissa.

Järkyttävää. Olen pahoillani puolestasi :(

ihan hirveää se on, mutta totta, että varhaiskasvatustyöntekijöihin(kin) mahtuu sadisteja.

Niinpä. Jäljet tuosta näkyy edelleen esim huonona itsetuntona. Henkisesti istun edelleen siellä tuhmien lasten pöydässä ihan sama minne menen.

Ja nyt kun aloin muistella, niin ei tuossa ollut edes kaikki. Yksi hoitaja, Sinikka tai Sini muistaakseni, jallitti minut ongelmiin. (oli muuten sinisilmien hoitaja) Saattoi esim sanoa että saan mennä saliin leikkimään, ja kun olin siellä leikkimässä haki jonkun toisen katsomaan "mitä tuo taas tekee". Silmät kirkkaina valehteli ettei antanut lupaa.

Vihasin päiväkotia kaikesta sydämestäni.

Eikö sun vanhemmat tehneet mitään tuolle asialle?

Eivät uskoneet. Onneksi meille syntyi kaksoset kun olin 4 ja päivähoitomaksut neljästä lapsesta olivat niin korkeat, ettei äidin kannattanut mennä töihin. Meidät siirrettiin veljeni kanssa halvempaan kerhoon, jossa käytiin pari kertaa viikossa n. 3h kerrallaan.

Ei sielläkään ollut hirmu hauskaa (ei ollut mitään leikkiä, pelkkiä seurakuntajuttuja) mutta ainakaan ei tarvinnut istua tuhmien pöydässä.

Kovin paljon muistat niiltä ajoilta🤔🤔

Sulla ei ilmeisesti ole kovin hyvää tietoa ihmisen muistin toiminnasta 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodeissa on päiväkoti johtaja känny hänen puoleen.

Ei, vaan vanhemmat jättäköön henkilökunnan rauhaan.  Heidän tehtävänsä ei ole hoitaa vanhempia, vaan riittää kun hoitavat lapset.  Siinä on jo ihan riittävästi hommaa!  Lörpöttely jonkun vanhemman kanssa, kun mitään erityistä ei ole, on silkkaa ajan hukkaa. Lasten noudon aikaa duunia on enemmän kuin tarpeeksi, ja hoitajillakin on sentään jotain oikeuksia eli heidänkin pitää päästä pois, kun työaika loppuu.

Eli voin sanaakaan sanomatta aamulla pistää lapsen ryhmän ovesta sisään ja lähteä ja vastaavasti iltapäivällä vain napata lapsen ja poistua. Aivan loistavaa. Haluan työpäivän jälkeen asap kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä42269 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollaiset hirveät hoitajat. Vihasivat mua huolella ilmeisesti siksi, että mun äiti ja isä ehtivät viimeisinä hakemaan hoidosta. Ruokailussa esim muut sai jutella, mutta minä jouduin tuhmien pöytään jos nauroin muiden mukana tai osallistuin keskusteluun. Lopulta julistettiin että minä istun yksin tuhmien pöydässä ja muut voivat joutua mun pöytäseuraksi.

Muita autettiin varusteissa (esim lapanen hihan alle). Mua ei autettu. Sitten kun kävin pyytämässä että hiha laitettaisiin niin ettei ranne palele, hoitaja tunki lumisen lapasen mun hihan alle. Sitten ne lumikököt suli mun paljasta rannetta vasten. Sama saappaissa.

Järkyttävää. Olen pahoillani puolestasi :(

ihan hirveää se on, mutta totta, että varhaiskasvatustyöntekijöihin(kin) mahtuu sadisteja.

Niinpä. Jäljet tuosta näkyy edelleen esim huonona itsetuntona. Henkisesti istun edelleen siellä tuhmien lasten pöydässä ihan sama minne menen.

Ja nyt kun aloin muistella, niin ei tuossa ollut edes kaikki. Yksi hoitaja, Sinikka tai Sini muistaakseni, jallitti minut ongelmiin. (oli muuten sinisilmien hoitaja) Saattoi esim sanoa että saan mennä saliin leikkimään, ja kun olin siellä leikkimässä haki jonkun toisen katsomaan "mitä tuo taas tekee". Silmät kirkkaina valehteli ettei antanut lupaa.

Vihasin päiväkotia kaikesta sydämestäni.

Eikö sun vanhemmat tehneet mitään tuolle asialle?

Eivät uskoneet. Onneksi meille syntyi kaksoset kun olin 4 ja päivähoitomaksut neljästä lapsesta olivat niin korkeat, ettei äidin kannattanut mennä töihin. Meidät siirrettiin veljeni kanssa halvempaan kerhoon, jossa käytiin pari kertaa viikossa n. 3h kerrallaan.

Ei sielläkään ollut hirmu hauskaa (ei ollut mitään leikkiä, pelkkiä seurakuntajuttuja) mutta ainakaan ei tarvinnut istua tuhmien pöydässä.

Kovin paljon muistat niiltä ajoilta🤔🤔

Sulla ei ilmeisesti ole kovin hyvää tietoa ihmisen muistin toiminnasta 🤔

en minäkään haluaisi tavata ap:ta, joka kasvatti lapsestaan kiusaajan

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä42269 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuollaiset hirveät hoitajat. Vihasivat mua huolella ilmeisesti siksi, että mun äiti ja isä ehtivät viimeisinä hakemaan hoidosta. Ruokailussa esim muut sai jutella, mutta minä jouduin tuhmien pöytään jos nauroin muiden mukana tai osallistuin keskusteluun. Lopulta julistettiin että minä istun yksin tuhmien pöydässä ja muut voivat joutua mun pöytäseuraksi.

Muita autettiin varusteissa (esim lapanen hihan alle). Mua ei autettu. Sitten kun kävin pyytämässä että hiha laitettaisiin niin ettei ranne palele, hoitaja tunki lumisen lapasen mun hihan alle. Sitten ne lumikököt suli mun paljasta rannetta vasten. Sama saappaissa.

Järkyttävää. Olen pahoillani puolestasi :(

ihan hirveää se on, mutta totta, että varhaiskasvatustyöntekijöihin(kin) mahtuu sadisteja.

Niinpä. Jäljet tuosta näkyy edelleen esim huonona itsetuntona. Henkisesti istun edelleen siellä tuhmien lasten pöydässä ihan sama minne menen.

Ja nyt kun aloin muistella, niin ei tuossa ollut edes kaikki. Yksi hoitaja, Sinikka tai Sini muistaakseni, jallitti minut ongelmiin. (oli muuten sinisilmien hoitaja) Saattoi esim sanoa että saan mennä saliin leikkimään, ja kun olin siellä leikkimässä haki jonkun toisen katsomaan "mitä tuo taas tekee". Silmät kirkkaina valehteli ettei antanut lupaa.

Vihasin päiväkotia kaikesta sydämestäni.

Eikö sun vanhemmat tehneet mitään tuolle asialle?

Eivät uskoneet. Onneksi meille syntyi kaksoset kun olin 4 ja päivähoitomaksut neljästä lapsesta olivat niin korkeat, ettei äidin kannattanut mennä töihin. Meidät siirrettiin veljeni kanssa halvempaan kerhoon, jossa käytiin pari kertaa viikossa n. 3h kerrallaan.

Ei sielläkään ollut hirmu hauskaa (ei ollut mitään leikkiä, pelkkiä seurakuntajuttuja) mutta ainakaan ei tarvinnut istua tuhmien pöydässä.

Kovin paljon muistat niiltä ajoilta🤔🤔

Sulla ei ilmeisesti ole kovin hyvää tietoa ihmisen muistin toiminnasta 🤔

Miksiköhän luulet että kommentoin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päiväkodeissa on päiväkoti johtaja känny hänen puoleen.

Ei, vaan vanhemmat jättäköön henkilökunnan rauhaan.  Heidän tehtävänsä ei ole hoitaa vanhempia, vaan riittää kun hoitavat lapset.  Siinä on jo ihan riittävästi hommaa!  Lörpöttely jonkun vanhemman kanssa, kun mitään erityistä ei ole, on silkkaa ajan hukkaa. Lasten noudon aikaa duunia on enemmän kuin tarpeeksi, ja hoitajillakin on sentään jotain oikeuksia eli heidänkin pitää päästä pois, kun työaika loppuu.

Eli voin sanaakaan sanomatta aamulla pistää lapsen ryhmän ovesta sisään ja lähteä ja vastaavasti iltapäivällä vain napata lapsen ja poistua. Aivan loistavaa. Haluan työpäivän jälkeen asap kotiin.

Teistä tehdään huoli-ilmoitus alle viikossa, jos tuohon ryhdyt

Vierailija kirjoitti:

Oma "suosikki" tapaukseni ehdotti, että muuttaisimme päivärytmimme päiväkodin aikoihin sopivaksi.

Ongelma siis oli lapsen päiväunet. Lapsi kukkui hereillä vielä yhden aikaan yöllä. Ja meidän oli herättävä kuudelta, että ehditään päiväkodin kautta töihin. Lapsen päiväunia ei suostuttu jättämään päiväkodissa pois tai edes lyhentämään. Sen sijaan meidän olisi pitänyt järjestää työajat niin, että on ok että lapsi menee vasta silloin yhdeltä yöllä nukkumaan.

Sehän tarkoittaisi sitä, että me mentäisiin meidän päivätöihin vasta iltapäivästä. Minä olin töissä koulussa ja mies virastossa. Ei siinä ollut tuollaiseen mitään mahdollisuutta.

Meillä aikoinaan vastaavassa tilanteessa (5-vuotiaat pakotettiin päiväunille ja illat menikin sitten ihan sekaisin) me vanhemmat keskustelimme ensin keskenämme, että tällainen peli ei vetele, kun kaikki vanhemmat oli aivan poikki. Vanhempainillassa keskusteltiin sitten henkilökunnan kanssa asiasta ja lopputuloksena oli, että viisivuotiaat 'rauhoittuivat' esmes satukasetin ajan ja saivat sitten mennä viereiseen huoneeseen leikkimään ja nukahtaneet heräteltiin. Kaikkien rytmit saatiin palautettua ja välit pysyivät hyvinä henkilökuntaankin.