Tökeröt päiväkodin työntekijät

Minua taas mietityttää, kun lapseni sanoi ettei hänelle laitettu elokuun helteillä aurinkorasvaa. Keväällä vielä vanhempia ohjeistettiin pakkaamaan aurinkorasva lapsen tavaroihin ja sitä käytettiinkin, mutta lomien jälkeen ilmeisesti ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai mitä jos sillä hoitajalla oli vaan kiire, ei ehtinyt jäädä juttelemaan. Tai mitä jos se onkin sinun lapsesi joka aiheuttaa riitoja ja sinulle on siitä vaikea puhua koska et kuitenkaan usko.

Mitä jos, mitä jos........

Se on kuule sen hoitajan TYÖ kohdata vanhempi ja jäädä juttelemaan eli kertoa päivän kulku :D Ja jos lapseni aiheuttaisi riitoja, niin eikös päiväkodin ja kodin yhteistyöllä asiaa parhaiten edistettäisi?  AP

Siellä on varmasti monta muutakin, jotka voivat kertoa. Ei vanhempi voi tietää, mitä kenenkin kasvattajan päiväohjelmaan, työtehtäviin, aikatauluihin ja liikkeisiin sisältyy.

Mikäli joku henkilökunnasta kokee kommunikoinnin vaikean vanhemman kanssa ahdistavaksi, on voitu työterveydellisistä tai työmentorointiin liittyvistä syistä sopia työnohjaajan ja esihenkilön kanssa, että kyseiset kohtaamiset hoitaa joku muu tiimin kasvattajista. Nuoret ja kokemattomat työntekijät halutaan pitää alalla eikä häätää pois kokiessaan asiakassuhteet liian kuormittavina, pelottavina tai syyllistävinä.

Päiväkodeissa konkarit ovat jo kehittäneet vahvemman, nykymaailmassa elintärkeän "sh*t-shieldin" asiakaspalvelun työvälineeksi. Vasta ensimmäisessä työpaikassaan olevat parikymppiset nuoret naiset ovat usein empaattisia ja herkkiä, lasten kanssa erinomaisia, mutta ahdistuvat vaativista mammoista ja papoista sekä siitä kurasta, mitä päälle lentää raskaan työn alussa, lopussa ja aina joka välissä.

Ap vaikuttaa juuri sellaiselta äipältä mitä meidän päiväkodissa ei kukaan hoitsu suostuisi kohtaamaan. Kaikki painelisivat luultavasti hatkaan. Ei pahalla.

Vierailija kirjoitti:

Ap vaikuttaa juuri sellaiselta äipältä mitä meidän päiväkodissa ei kukaan hoitsu suostuisi kohtaamaan. Kaikki painelisivat luultavasti hatkaan. Ei pahalla.

Teillä vaikuttaa olevan oikein super-ammattilaisia töissä, juoksette asiakkaita karkuun porukalla :D Sain kommentistasi hyvät naurut aamuun, kiitos! :D

Työ varhaiskasvatuksessa on todella kuormittavaa. Olkaa vanhemmat armollisia niitä hetkiä kohtaan, kun työntekijä ei huomaa moikata, vaate on hukassa ja sitä ei ole etsitty, on unohdettu herättää lapsi tiettyyn aikaan, lapsi saa vahingossa tavallista maitoa laktoosittoman sijaan, toinen lapsi on ehtinyt lyömään tai lapsella on toisen lapsen kengät jalassa.

Työ on todella hektistä ja jatkuvasti tapahtuu jotakin, mihin pitäisi pystyä heti kiinnittämään huomiota, taukoja ei ehdi pitää, oma syöminen jää joskus lyhyeksi jne. Myös ryhmät ovat hyvin erilaisia. Muutama haastavampi lapsi voi kuormittaa enemmän kuin koko muu ryhmä, etkä silti saa siihen sen enempää tukea tai lisäkäsiä. Aina voi itse yrittää hoitaa päivän tai pariseitsemää 3-4v, joista muutamalla on isoja haasteita. Se on yksinäistä, kuormittavaa, intensiivistä ja vie mehut kyllä ihan kaikki.

Totta tietenkin se, että peruskäytöstavat tulisi olla, mutta joskus vain itselläni ainakin muisti pätkii, en huomaa vanhempaa siinä vieressä tai en jaksa enää vain alkaa etsiä sitä kadonnutta sukkaa. Päiväkodin esihenkilöille voi aina ilmoittaa epäasiallisesta käytöksestä.

Hakiessa "hoitaja meni karkuun...??" Eikä mennyt. Siltä loppui työvuoro ja meni kotiinsa tai minne halusikin mennä tekemään omia asioitaan. Kukaan työntekijä ei jää hoitamaan asiakaspalvelua vapaa-ajallaan, vaikka tulisit 2min ennen työvuoron loppumista hakemaan lastasi. Lähellä vuoron loppua ei enää vaihdeta kuulumisia, koska aina menisi ylitöiksi eikä niitä saa tehdä eikä niistä makseta palkkaa, jos silti teet. Tulee vain huomautus työohjeiden rikkomisesta.

Jos ei loppunut vuoro, niin todennäköisesti näki pihalla tilanteen, johon tuli puuttua. Lasten kaatuilut, leikit, itkut, vessahädät, riidat, surut, ilot, onnistumiset, avuntarpeet jne. menee tietysti sen edelle, että joku vanhempi haluaa vaihtaa kuulumisia. Vanhempi odottaa, jos haluaa kuulla kuulumiset, kunnes pihan turvallisuus-ja leikkitilanne mahdollistavat jonkun kasvattajan irrottautumisen kertomaan päivästä.

Aina ei voi irrottautua ollenkaan, on kymmeniä lapsia ja vain muutama työntekijä. Koskaan ei ole mahdollista muuta kuin nopeasti kuitata oleelliset, sillä työntekijä vastaa muidenkin lasten kuin ap:n lapsen varhaiskasvattamisesta koko ajan työpäivänsä ajan. Seitsemän tuntia ja kolmekymmentäyhdeksän minuuttia päivässä viitenä päivänä viikossa. Myös käydessään itse vessassa muulloin kuin tauolla. Ruokataukoa ei ole. Kahvitauko on ainoa päivään sisältyvä tauko, se kestää maksimissaan kymmenen (10) minuuttia. Tauko pitää keskeyttää, jos tilanne lapsiryhmässä vaatii. Itse laitan aamulla ennen työvuoron alkua kahvin jäähtymään kuppiin, jotta klo 12.18-12.28 saan juotua sen kerralla ja käytyä "rauhassa" vessassa. Ja olen sitten ajoissa takaisin ryhmässä. Iso talo, joten matka kahvihuoneeseen kestää minuutti kaksikymmentä sekuntia suuntaansa. Tauko on siis 7min 20s, sillä matka tauolle vähennetään "tauosta" eli ryhmästä poissaolon ajasta. Meidän tiimissä ei välitetä siitä, jos jollakin on vaikka kuukautiset tai vatsa sekaisin stressistä ja täytyy käydä montakin kertaa vessassa päivän aikana, meillä se hyväksytään ihan ok tiettyyn rajaan saakka, vaikka muut jääkin silloin yksin ryhmään tuoksi ajaksi. Ei tosin olla kysytty johtajalta tai vanhemmilta, päätettiin itse. Toimii ja lisää meidän keskinäistä kunnioitusta toista kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun 4-vuotias lapsi kertoi kotona, että päiväkotiryhmästä yksi poika lyö. Kertoi samaa juttua useana päivänä. Päiväkodin hoitajat eivät puhuneet mulle asiasta mitään. Lopulta kysyin itse, mikä homma tämä oikein on, kun lapsi sanoo kotona noin. Että onko asiassa mitään perää. No, olihan sitä. Kierrellen ja kaarrellen hoitaja kertoi, että kyllä näin on, että poika lyö, mutta samalla kiirehti sanomaan, että kyllä sitten minunkin lapseni lyö takaisin. Aloittajana oli kuitenkin aina tämä sama poika.

Meni jonkin aikaa ihan hyvin, mutta sitten lyöminen alkoi taas. Sitten selvisikin ihan yllättäen, että tämä lyöjäpoika oli hoitajan tuttu, ja pojan isä oli hoitajan oman pojan hyvä lapsuudenystävä. Siinä kohtaa mulle valkeni, miksi pojan lyömisiä oli vähätelty ja haluttiin lakaista asia maton alle. Onneksi oltiin siinä kohtaa muuttamassa ja lapsella päiväkoti vaihtui, joten asiasta ei tarvinnut nostaa meteliä.

Näin jälkikäteen olen kuullut, että lyöjäpoika on ollut melkoinen tapaus koulussakin. Erityinen lapsi, jonka tekemisiin puututtiin kunnolla vasta sitten, kun opettajiksi tuli vieraita ihmisiä eikä mitään tutuntuttuja.

Meilläkin hyssyteltiin väkivaltaista käytöstä. Mun lapseni reidestä joku erityinen puraisi palan ja siinä ei ollut hoitajien mielestä mitään mainitsemisen arvoista. Kerroin tästä jo aikaisemmin jossain ketjussa. Koko tapaus yritettiin sälyttää meidän lapsen viaksi. Kulki kuulemma liian läheltä ko poikaa. Tästä helisin silloin päiväkodin suuntaan aika huolella. Suostuivat lopulta täyttämään tapaturmakaavakkeen (jonka funktio jäi vähän hämäräksi) ja saatiin lapselle ylimääräinen jäykkäkouristuspiikki.

Se purijapoika oli muutenkin aika erikoinen. Väkivaltainen ja joutui ihme onnettomuuksiin. Kerran palokunta tuli leikkaamaan ko. pojan pois naulakosta, koska onnistui jäämään sinne jumiin. Ja muitakin tapauksia oli, mutta kaikkea en enää muista. Mutta aina ne tapaukset yritettiin hyssytellä. Ehkä hänkin oli joku tutun tuttu.

Meillä oli myös vähän vastaavaa. 4-vuotias tyttö oli koko ajan väkivaltainen. Mm. potkaisi lapseni kaveria päähän. Tätä ei kuitenkaan ollenkaan selvitetty tämän väkivaltaisen lapsen vanhempien kanssa. Kun myöhemmin tuli lisää väkivaltatilanteita, olimme lapseni kaverin vanhempien kanssa yhteydessä suoraan tämän väkivaltaisen lapsen vanhempiin, jotka eivät ainakaan omien sanojensa mukaan olleet koskaan kuulleet mitään näistä väkivaltatilanteista.

Vierailija kirjoitti:

Hakiessa "hoitaja meni karkuun...??" Eikä mennyt. Siltä loppui työvuoro ja meni kotiinsa tai minne halusikin mennä tekemään omia asioitaan. Kukaan työntekijä ei jää hoitamaan asiakaspalvelua vapaa-ajallaan, vaikka tulisit 2min ennen työvuoron loppumista hakemaan lastasi. Lähellä vuoron loppua ei enää vaihdeta kuulumisia, koska aina menisi ylitöiksi eikä niitä saa tehdä eikä niistä makseta palkkaa, jos silti teet. Tulee vain huomautus työohjeiden rikkomisesta.

Jos ei loppunut vuoro, niin todennäköisesti näki pihalla tilanteen, johon tuli puuttua. Lasten kaatuilut, leikit, itkut, vessahädät, riidat, surut, ilot, onnistumiset, avuntarpeet jne. menee tietysti sen edelle, että joku vanhempi haluaa vaihtaa kuulumisia. Vanhempi odottaa, jos haluaa kuulla kuulumiset, kunnes pihan turvallisuus-ja leikkitilanne mahdollistavat jonkun kasvattajan irrottautumisen kertomaan päivästä.

Aina ei voi irrottautua ollenkaan, on kymmeniä lapsia ja vain muutama työntekijä. Koskaan ei ole mahdollista muuta kuin nopeasti kuitata oleelliset, sillä työntekijä vastaa muidenkin lasten kuin ap:n lapsen varhaiskasvattamisesta koko ajan työpäivänsä ajan. Seitsemän tuntia ja kolmekymmentäyhdeksän minuuttia päivässä viitenä päivänä viikossa. Myös käydessään itse vessassa muulloin kuin tauolla. Ruokataukoa ei ole. Kahvitauko on ainoa päivään sisältyvä tauko, se kestää maksimissaan kymmenen (10) minuuttia. Tauko pitää keskeyttää, jos tilanne lapsiryhmässä vaatii. Itse laitan aamulla ennen työvuoron alkua kahvin jäähtymään kuppiin, jotta klo 12.18-12.28 saan juotua sen kerralla ja käytyä "rauhassa" vessassa. Ja olen sitten ajoissa takaisin ryhmässä. Iso talo, joten matka kahvihuoneeseen kestää minuutti kaksikymmentä sekuntia suuntaansa. Tauko on siis 7min 20s, sillä matka tauolle vähennetään "tauosta" eli ryhmästä poissaolon ajasta. Meidän tiimissä ei välitetä siitä, jos jollakin on vaikka kuukautiset tai vatsa sekaisin stressistä ja täytyy käydä montakin kertaa vessassa päivän aikana, meillä se hyväksytään ihan ok tiettyyn rajaan saakka, vaikka muut jääkin silloin yksin ryhmään tuoksi ajaksi. Ei tosin olla kysytty johtajalta tai vanhemmilta, päätettiin itse. Toimii ja lisää meidän keskinäistä kunnioitusta toista kohtaan.

Hoitajalla ei vuoro loppunut eikä hän mennyt hoitamaan mitään akuuttia asiaa. Hän näki että tulin hakemaan lasta, lähti (pihalla) muualle/kauemmas ja kääntyi selin minuun päin. Ap

Kun meidän penska oli päiväkodissa ei siellä mitään keskusteluja käyty.

Penska portin ulkopuolella odotti hoitajan kanssa.

Heipat sanottiin ja siinä kaikki.

Ap on taasen juu juu meidän penska tarvitsee sitä ja tätä. Keskusteluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liittyy tuohon kun kaipasit että hoitajat piltistäsi kertovat miten päivä on mennyt- me kaikki vanhemmat eivät sitä kaivata

Hoitajan työ on kertoa, vaikka vanhempi ei kaipaisikaan infoa.. ap

Itsekään en kaipaa ylimääräistä lätinää. Mutta toivon että pihalla joku noteeraa varmasti että haen lapsen. Ettei käy niinkuin yhdelle tutulle. Hänen lapsensa hoitaja oli juurikin tuollainen karkuun kipittäjä. Isä sitten arveli että hoitaja ilmeisesti huomasi että isä tuli, huuteli hoitajan perään lapsen kanssa heipat ja lähti. 30min ja toinen hoitaja soitti, että lapsi on hävinnyt.

Jospa se hoitaja oli salaa vähän ihastunut siihen iskään, ei sitten oikein uskaltanut tai osannut olla kahdenkeskisessä tilanteessa punastelematta tai vaivautumatta, oli helpompi piiloilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liittyy tuohon kun kaipasit että hoitajat piltistäsi kertovat miten päivä on mennyt- me kaikki vanhemmat eivät sitä kaivata

Hoitajan työ on kertoa, vaikka vanhempi ei kaipaisikaan infoa.. ap

Ei varmasti ole hoitajan työ kertoa asioita, joilla ei ole mitään merkitystä. "Normipäivä" on riittävä kuvaus silloin kuin mitään erityistä ei ole tapahtunut. 

Vierailija kirjoitti:

Kun meidän penska oli päiväkodissa ei siellä mitään keskusteluja käyty.

Penska portin ulkopuolella odotti hoitajan kanssa.

Heipat sanottiin ja siinä kaikki.

Ap on taasen juu juu meidän penska tarvitsee sitä ja tätä. Keskusteluja.

Vaikutatpa hyväsydämiseltä vanhemmalta!

Vierailija kirjoitti:

Ja ymmärrän kyllä että varhaiskasvatustyö on hektistä. Mutta oli miten oli, kuten muissakin asiakaspalvelutehtävissä, tulisi henkilökunnan päiväkodissakin kyetä vähintään neutraaliin kommunikointiin asiakkaiden kanssa myös päiväkodissa.

Vai onko päiväkotityöntekijöillä joku erityisoikeus käyttäytyä huonosti asiakkaita kohtaan kun ketuttaa?

Vastatkaapa tähän kaikki ketjussa kommentoineet varhaiskasvatustyöntekijöiden huonon käytöksen puolustelijat!

Mistä olet saanut käsityksen, että varhaiskasvatustyö on "asiakaspalvelua" ja sinä vanhempana "asiakas"? Ei se mikään kampaamo tai manikyyri ole. Kyseessä on kasvatuksen ja koulutuksen alan instituutio eikä mikään sosiaalipalvelu. Menetkö kouluunkin vaatimaan lasten opettajalta itsellesi "asiakkaana" jotakin "palvelua"?

Kommentoija voi nyt ihan itse kertoa, mihin perustuu hänen käsityksensä asiakaspalvelusta ja hänestä asiakkaana varhaiskasvatuksen kontekstissa. Ei ainakaan varhaiskasvatuslakiin tai kasvattajien työsopimusten, te-ehtojen, tutkintojen ja koulutuspohjien kirjauksiin. Taitaa olla itse keksitty tai some-pohjainen päätelmä tai vaatimus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hakiessa "hoitaja meni karkuun...??" Eikä mennyt. Siltä loppui työvuoro ja meni kotiinsa tai minne halusikin mennä tekemään omia asioitaan. Kukaan työntekijä ei jää hoitamaan asiakaspalvelua vapaa-ajallaan, vaikka tulisit 2min ennen työvuoron loppumista hakemaan lastasi. Lähellä vuoron loppua ei enää vaihdeta kuulumisia, koska aina menisi ylitöiksi eikä niitä saa tehdä eikä niistä makseta palkkaa, jos silti teet. Tulee vain huomautus työohjeiden rikkomisesta.

Jos ei loppunut vuoro, niin todennäköisesti näki pihalla tilanteen, johon tuli puuttua. Lasten kaatuilut, leikit, itkut, vessahädät, riidat, surut, ilot, onnistumiset, avuntarpeet jne. menee tietysti sen edelle, että joku vanhempi haluaa vaihtaa kuulumisia. Vanhempi odottaa, jos haluaa kuulla kuulumiset, kunnes pihan turvallisuus-ja leikkitilanne mahdollistavat jonkun kasvattajan irrottautumisen kertomaan päivästä.

Aina ei voi irrottautua ollenkaan, on kymmeniä lapsia ja vain muutama työntekijä. Koskaan ei ole mahdollista muuta kuin nopeasti kuitata oleelliset, sillä työntekijä vastaa muidenkin lasten kuin ap:n lapsen varhaiskasvattamisesta koko ajan työpäivänsä ajan. Seitsemän tuntia ja kolmekymmentäyhdeksän minuuttia päivässä viitenä päivänä viikossa. Myös käydessään itse vessassa muulloin kuin tauolla. Ruokataukoa ei ole. Kahvitauko on ainoa päivään sisältyvä tauko, se kestää maksimissaan kymmenen (10) minuuttia. Tauko pitää keskeyttää, jos tilanne lapsiryhmässä vaatii. Itse laitan aamulla ennen työvuoron alkua kahvin jäähtymään kuppiin, jotta klo 12.18-12.28 saan juotua sen kerralla ja käytyä "rauhassa" vessassa. Ja olen sitten ajoissa takaisin ryhmässä. Iso talo, joten matka kahvihuoneeseen kestää minuutti kaksikymmentä sekuntia suuntaansa. Tauko on siis 7min 20s, sillä matka tauolle vähennetään "tauosta" eli ryhmästä poissaolon ajasta. Meidän tiimissä ei välitetä siitä, jos jollakin on vaikka kuukautiset tai vatsa sekaisin stressistä ja täytyy käydä montakin kertaa vessassa päivän aikana, meillä se hyväksytään ihan ok tiettyyn rajaan saakka, vaikka muut jääkin silloin yksin ryhmään tuoksi ajaksi. Ei tosin olla kysytty johtajalta tai vanhemmilta, päätettiin itse. Toimii ja lisää meidän keskinäistä kunnioitusta toista kohtaan.

Hoitajalla ei vuoro loppunut eikä hän mennyt hoitamaan mitään akuuttia asiaa. Hän näki että tulin hakemaan lasta, lähti (pihalla) muualle/kauemmas ja kääntyi selin minuun päin. Ap

Näin voi olla. Hoitajalla lienee oma näkökantansa asiaan, joka on aivan yhtä relevantti kuin kaikkien muidenkin paikalla olleiden lasten, kasvattajien ja vanhempien näkemys, ap mukaan lukien. Maailmassa on monia tapoja olla yhteisön jäsen, ei yhtään, joka olisi ainoa oikea. Tilanteet ovat aina monien eri asioiden summa. Ei suotta esim. Dostojevski ole ympäri maailman arvostettu kirjailija (vankileirikautensa jälkeen) ja kyseiset kaunokirjalliset teokset klassikkoja. Niissä osataan ilmentää suurta, erilaisten henkilöiden punosta ja inhimillisen elämän ennakoimattomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hävettää entisen ammattikuntani puolesta. Tökeröön käytökseen törmäsin välillä omassakin työpaikassa, oli niitä hetkiä, kun olisin halunnut vajota maan alle nähdessäni työkaverin käytöksen. ja ihan varmasti olen itsekin virheitä tehnyt, mutta olipa esim. joskus tilanne, jossa työkaverini kovaan ääneen ilmoitti, että " Siellä nyt taas on yksi mamma pahoittanut mielensä, kun ei löydy lapsen vaatetta". No tottakai semmoisesta pitääkin sanoa, eikä se mitään mielenpahoitusta ole.

Ja tämä nyt vain yksi esimerkki

Ei varmaan hämmästytä, että päiväkodit ovat myös usein todella riitaisia työpaikkoja. 

Ja kun joissain ryhmissä häviää melkein joka päivä jotain. Meilläkin toisen lapsen ryhmässä hävisi aivan kaikki ja toisen lapsen ryhmässä ei ikinä mitään.

Yksi hoitaja kehtasi kerran sanoa että ei ne yhdet hävinneet hanskat haittaa. Ehkei haittaisi. Mutta sinä syksynä oli hävinnyt jo yhdet saappaat, kolmet kurahanskat, sadetakki, useampi t-paita, parit housut ja hupparit, ulkoiluhousut, villasukat ja pipo. Niin kyllä, tuossa kohtaa ne kadonneet hanskat otti päähän ja rankasti. Meillä on vielä joka tavara nimikoitu. He kuulemma eivät ehdi katsoa mihin koriin tavarat menee.

valitettavasti ei aina ehdikään. On niitä tilanteita, kun on vain selvittävä siitä, että kukaan ei aukaise kalloaan. Näin ei tietenkään saisi olla, mutta laki antaa mahdollisuuden "tilapäisiin ylityksiin". Näiden tilapäisyyttä ei määritellä missän selkeästi

Ja tästä syystä ymmärrän että joku yksittäinen tavara saattaa hävitä. Mutta meillä mielestäni hävisi luonnottoman paljon tavaraa. Mikä järki siinä nimikoinnissa on, jos missään vaiheessa ei kuitenkaan sitä nimilappua katsota. Menisikö esim uniaikaan yhdeltä hoitajalta niin järjettömän kauan tarkistella niitä nimilappuja? Meillä ei ainakaan saanut viedä päiväkotiin kuin 1 vaihtovaatekerran isojen ryhmässä ja kaksi pienten ryhmässä.

Voihan joku toinen vanhempikin varastaa muiden tavaroita. Ei eteisessä ole jatkuva vartiointi. Päiväkodeissa on asiakkaina yli 90% suomalaisista perheistä. Kyllä siellä on myös rikoksiin syyllistyneitä ja niin vähävaraisia, että on tehtävä kaikkensa voidakseen huolehtia lapsistaan ja itsestään. Jatkuvasti enemmän myös kaupoista varastetaan ruokaa, ihan peruselintarvikkeita, koska ei ole varaa ostaa. Leipäjonot ovat kasvaneet, eivät kutistuneet. Ensi talvi kurjistaa etenkin vähävaraisten oloja ennestään. Jotkut varastaa myös huolimattomuuttaan tai kleptomaanina vaikkei oikeaa tarvetta olisikaan, on sellainen häiriö. Pienet lapsetkin nappaavat päiväkodin ja kavereiden tavaroita, mutta siinä on kyse kasvuun kuuluvista asioista ja opettelusta. Ehkä jotkut aikuiset eivät oikein ole oppineet rehellisyyttä ja toisen kunnioittamista pieninä, vanhempana on vaikea oppia enää hyville tavoille.

Tuo on muuten ihan tyypillistä, että koulussakin opettajia pidetään asiakaspalvelijoina ja vanhemmat ja oppilaat ovat asiakkaita, joilla on oikeus vaatia palvelijoilta vaikka mitä erikoispalveluja. Mun mies on jo pian eläkkeelle jäävä luokanopettaja ja hän sanoikin, että siinä vaiheessa, kun tuli tämä asiakaspalveluilmiö kouluihin, alkoi kaikki koulumaailmassa mennä alaspäin kuin lehmän häntä.

Vierailija kirjoitti:

Laita isä hakemaan lapset niin aina on kaikki mahtavasti, ei mitään ongelmia eikä haitannut että puuttui vaatetta.

Tämä on aivan totta, ja tiedossani ollut jo pitkään.

Ehdottomasti, jos vain mahdollista, isä vie ja hakee,

niin kaikki sujuu. Tämä ei ole valitettavasti ironiaa, sarkasmia eikä huumoria.

Valitettavasti kaikille perheille ei ole mahdollista, että miespuolinen edustaa perhettä lastentarhanopettajia kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun 4-vuotias lapsi kertoi kotona, että päiväkotiryhmästä yksi poika lyö. Kertoi samaa juttua useana päivänä. Päiväkodin hoitajat eivät puhuneet mulle asiasta mitään. Lopulta kysyin itse, mikä homma tämä oikein on, kun lapsi sanoo kotona noin. Että onko asiassa mitään perää. No, olihan sitä. Kierrellen ja kaarrellen hoitaja kertoi, että kyllä näin on, että poika lyö, mutta samalla kiirehti sanomaan, että kyllä sitten minunkin lapseni lyö takaisin. Aloittajana oli kuitenkin aina tämä sama poika.

Meni jonkin aikaa ihan hyvin, mutta sitten lyöminen alkoi taas. Sitten selvisikin ihan yllättäen, että tämä lyöjäpoika oli hoitajan tuttu, ja pojan isä oli hoitajan oman pojan hyvä lapsuudenystävä. Siinä kohtaa mulle valkeni, miksi pojan lyömisiä oli vähätelty ja haluttiin lakaista asia maton alle. Onneksi oltiin siinä kohtaa muuttamassa ja lapsella päiväkoti vaihtui, joten asiasta ei tarvinnut nostaa meteliä.

Näin jälkikäteen olen kuullut, että lyöjäpoika on ollut melkoinen tapaus koulussakin. Erityinen lapsi, jonka tekemisiin puututtiin kunnolla vasta sitten, kun opettajiksi tuli vieraita ihmisiä eikä mitään tutuntuttuja.

Mutta olisihan tuosta nimenomaan pitänyt nostaa meteli.

Vierailija kirjoitti:

Suuri erehdys oli minulla viedä lapsi päiväkotiin. Ei koskaan enää.

Lastentarhanopettajiksi ja peruskoulunopettajiksi sekä sairaanhoitajiksi pyrkiville pitäisi laatia psykologiset testit, joilla häiriöiset henkilöt karsittaisiin pois.

Ope-koulutuksiin pyrkiville on ollut jo aikapäivät tuollaiset testit. Testillä testataan, että on opetustyöhön sopiva, mielenterveydeltään ns. terve ihminen.

Ihminen tarkoittaa, ettei psyyke ja fysiikka jaksa mitä vain, on ns. inhimilliset rajat. Rajan ja kuormituksen ylittyessä mieli tai keho sairastuu tai reagoi muuten, kuten ihmisille aina tapahtuu.

Jos on ollut menestynyt opiskelija ja omaksunut opettajakoulutuksen opit, ei työelämässä voi jäädä työpaikkaan, joka ei mahdollista kyseisten oppien käytännössä toteuttamista. Ensin pyrkii korjaamaan tilanteen, mutta jos se estetään, irtisanoutuu opettaja ammattieettisistä syistä kyseisestä työpaikasta.

Tämä on tilanne nyt monessa päiväkodissa ja koulussa Suomessa.

Sijaisille ei ole mitään testejä tai koulutusvaatimuksia, alle 3kk sijaisuuksiin ei edes rikosrekisteritaustan esittämisvaatimusta. He paikkaavat henkilöstövajetta, joka on aikaansaatu jatkuvalla taloudellisista syistä tehdyllä kiristyksellä.

Vierailija kirjoitti:

Juu kokemusta on näistä varhaiskasvattajista jotka eivät itse omaa edes sosiaalisia taitoja kuten tervehtimistä aamulla tai iltapäivällä, itkevän lapsen (1,5v) huomioimista, saati minkäänlaista muuta kommenttia lapsen asioihin kuin ahaa. Tarha lähdössä vaihtoon. Onneksi näissäkin voi asiakas vaikuttaa jaloillaan!

Yksityisissä ainakin voi kilpailuttaa. Kunnallisissa älä pety, kun roikut jonon hännillä odottamassa siirtoa toiseen vastaavaan paikkaan. Ainakin suurissa kunnissa paikka osoitetaan tietokoneohjelman algoritmin päätöksellä etupäässä asuinosoitteen, etäisyyden, hakemuksen jättöpäivän ja sotun avulla. Erityistarpeisiin saatu tukipäätös vaikuttaa joissakin tapauksissa, samoin vuorohoidon tarve.